Joulukalenteri 2013: 10. Onko tämä universaali totuus?

Tällä 2,5 minuuttia pitkällä videolla kysyn yhden tärkeimmistä ja voimallisimmista kysymyksistä, joita voimme itsellemme esittää.

Tässä käyttöesimerkkejä:

  • Onko universaali totuus, että puolisoni on AINA aamuisin kärttyinen?
  • Onko universaali totuus, ettei KUKAAN ymmärrä minua?
  • Onko universaali totuus, että mokaaminen on hävettävää?
  • Onko universaali totuus, että tämän ikäinen ei saa enää töitä?
  • Onko universaali totuus, etten saa nousta vastarintaan?
  • Onko universaali totuus, että kumppanini pitää huomioida minua?
  • Onko universaali totuus, etten voi rakastaa läheistäni täysin sydämin, jos hän käyttäytyy näin?
  • Onko universaali totuus, etten saa rentoutua ennen kuin X tapahtuu?
  • Onko universaali totuus, etten voi olla onnellinen, ennen kuin X tapahtuu?

 

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

11 ajatusta aiheesta “Joulukalenteri 2013: 10. Onko tämä universaali totuus?”

  1. Tässä menee sekaisin kaksi asiaa (joidenkin kysymysten kohdalla): Onko universaali totuus ja haluanko minä. Voi siis olla asioita, jotka eivät sinänsä ole universaaleja totuuksia, mutta minä vain haluan, että asiat on niin. Tämä koskee nyt ensisijaisesti noita ihmissuhdekysymyksiä. Eli: Onko universaali totuus, että kumppanini pitää huomioida minua? -Ei. Haluanko minä, että kumppanini huomioi minua? -Kyllä. Mun mielestä on ihan ok haluta asioita, jotka eivät ole universaaleja totuuksia.

    1. Niin ja siis tästä seuraa se, että mielensä voi pahoittaa asioista, joita haluaa muttei saa. Pointtini on, että tuo kysymys on periaatteessa ihan hyvä, mutta se ei toimi kaikissa tilanteissa.

      1. Toki, mutta makuasioista keskusteleminen ainakin minun mielestäni tuntuu erilaiselta kuin ”universaaleista totuuksista” keskusteleminen.

        Asian näkeminen makuasiana voi myös helpottaa kumppanin kannan kuuntelemista ja ymmärtämistä, koska ymmärrämme että ihmisillä voi olla erilaisia mieltymyksiä.

    1. Hmm. Minusta sinä lähdet nyt siitä olettamuksesta, että se halu on aina vakio. Ikään kuin se ei voisi vaihdella tilanteen ja hetken mukaan; välillä haluan kahvia, toisinaan taas en. Vaikka esim. vuorokauden ajankohta voi olla sama, jolloin olen tottunut juomaan kahvia (aamu), ei se tarkoita että haluan juoda joka aamu kahvia. Sama juttu pätee minusta kaikkeen muuhunkin; vaikka nyt ajattelet haluavasi puolison huomioivan sinua, ei se automaattisesti tarkoita että haluat sitä aina ja joka tilanteessa. Ja oletko varma, että et ajattele sitä huomiota liian kapeasta näkökulmasta? (Esim. sun päässä kumppanin huomio kääntyy mm.kukkasiksi, romantiikaksi, jne.) Se taas ei ole universaali totuus, että puolison huomioiminen on vain sitä, minkä sinä mielessäsi miellät siksi.

      1. Ei nyt sotketa triviaaleja päivittäisiä juttuja kuten kahvin juominen ns. deal breakereihin, kuten haluanko että minua kohdellaan hyvin. Mun mielestä näissä kolmen prinsiipin (?) jutuissa on usein se ongelma, että koska kaikki on vaan ajatusta, niin periaatteessa minkä tahansa asian voi kuitata sillä, että se menee ohi kuitenkin. Silloin on vaara, että sokeutuu niille asioille, jotka oikeasti ovat tärkeitä.

        Tiedän että esim. Katri on arvoista sitä mieltä, että niitä ei ole olemassa (korjaa jos olen väärässä), perusteena se, että tilanteesta riippuen ihminen voi käyttäytyä eri tavalla. Mutta itse katson, että on tiettyjä juttuja, joista en ole valmis neuvottelemaan ja tiettyjä periaatteita, jotka katson niin hyviksi että haluan toimia niiden mukaan mielentilasta riippumatta. Näissä tapauksissa minua ei oikeastaan kiinnosta yhtään, onko kyseessä universaali totuus vai ei, koska minä haluan, että asiat ovat tietyllä tavalla. Eli tiedostan sen, että se mitä haluan, ei välttämättä päde muiden ihmisten kohdalla, mutta koska kyse on asioista jotka ovat itselleni tärkeitä muiden näkemys on täysin epärelevanttia.

        1. Sori etten heti ehtinyt vastata keskusteluun.

          No, mun lähtökohta on joka tapauksessa se, että kun kuuntelee korkean mielentilan levollista, vakaata fiilistä, tekee todennäköisemmin viisaampia päätöksiä, kuin jos kuuntelee alhaisen mielentilan ankeaa ja ahdistavaa tunnetilaa.

          Ja kyllä, siellä korkeassa mielentilassa mieleen saattaa juolahtaa että ”rakastan kumppaniani, mutten halua enää asua hänen kanssaan/olla hänen kanssaan parisuhteessa, koska en pidä tavasta jolla hän toimii.”

          En tiedä sinusta Jenga, mutta olen huomannut että niin minä kuin jotkut ystäväni eivät ajattele alhaisessa mielentilassa noin ”järkevästi” tai objektiivisesti, vaan minua/heitä nimenomaan piinaa ajatus että ”on universaali totuus että parisuhteessa ei saa käyttäytyä näin” tai ”hyvässä parisuhteessa ei saa käyttäytyä näin” tai ”minä en voi KOSKAAN sietää tällaista käytöstä” tai ”tuo toinen on PAKKO saada muuttamaan käytöstään koska muuten en voi kokea täyttä rakkautta häntä kohtaan”. Nämä ajatukset eivät ole totta edes sillä hetkellä kun ajattelemme niitä.

          Sinulla on kapasiteetti tuntea korkeassa mielentilassa täyttä rakkautta kumppaniasi kohtaan toimi hän miten hirvittävällä tavalla tahansa — eri asia on haluatko sitten jakaa arkeasi häntä kohtaan.

          (Tiedän ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi joutuneet hirvittävien sotarikosten kohteeksi, mutta silti ovat voineet kokea jälkeenpäin myötätuntoa ja ”universaalia rakkautta” myös heitä kaltoin kohdelleita ihmisiä kohtaan.)

          Toivottavasti tämä selvensi.

        2. Hmm. Mun mielestä tärkein pointti menee vähän sivuun, jos korostetaan tavallaan liikaa tuota pelkkää ajatusta.. 3P ei ole yhtä kuin ettei millään oikeasti ole merkitystä, koska kaikki on vain ajatusta. Itse koen, että suurin merkitys tulee nimenomaan siitä, että tajuaa mitä ajatuksia ottaa vakavasti ja tietysti se, että kukaan ei ole yhtä kuin ajatuksensa, tunteensa eikä edes tekonsa, vaan ytimeltään jotain paljon enemmän. Itsen ja toisen arvostusta siis. Ihminen kokee ympäröivän maailman vain ajatustensa kautta eli sikäli kaikki on meille vain ajatusta pohjimmiltaan, koska muuten emme mitään kykene kokemaan – vaikka olisimmekin mahdollisesti kyenneet luomaan esim. tieteen keinoin yleismaailmallisia merkityksiä luonnonilmiöille, ajalle jne…
          Itse ajattelen, että tavallaan universaaleja totuuksia on ne, mitä ihminen syvimmältä luonnoltaan tekee ja ajattelee korkeassa mielentilassa. Esim. ei tapa, ei varasta, valitsee luonnostaan rakkaudesta käsin toimimisen parhaimman kykynsä mukaan jne. Silloin asioilla todellakin on väliä, mutta se merkitys tulee luonnostaan ”oikein”. Alhaisessa mielentilassa vellomme kaiken mahdollisen välillä.

          Ja vaikka ihminen kykenee olemaan onnellinen hetkittäin myös hyvin haastavissa olosuhteissa, niin eihän nyt kuitenkaan ole tarkoitus, etteikö olisi elämää edistävää ja käytännön kannalta suotavaa tehdä tekoja, jotka edistävät sitä elämää. Esim. liikkua, syödä terveellisemmin, nukkua tarpeeksi ym ym.

          1. Ja tuli sitten näköjään tämä juttu ”väärään” kohtaan, tarkoitus oli tuohon ylemmäksi.. No eniveis..

      2. Joo ja tämä on hyvä pointti tämä että esimerkiksi siivousasioissa välillä toisen sotkuisuus ei haittaa, välillä se haittaa. Ja alhaisessa mielentilassa tietenkin ajattelee että ”tämä haittaa aina minua ihan hullun paljon enkä voi kestää tässä suhteessa olemista ennen kuin tämä asia muuttuu”.

  2. Okei, tässä menee nyt vähän omenat ja päärynät sekaisin. Mulla on selvästi mielessä paljon fundamentaalisempia kysymyksiä kuin teillä, ja luulen että se vähän vääristää tätä keskustelua.

    Mutta en kyllä muista ikinä ajatelleeni noilla linjoilla, mitä Katri tuossa äsken kuvailit. Ehkä se johtuu siitä, että harvemmin peilaan elämääni johonkin ulkopuoliseen ”standardielämään”, tai siis en ajattele miten asiat muilla on. Mietin vain, mitä minä haluan niiden olevan. Olen kyllä saanut palautetta, että mulla on hieman ”jengasentrinen” maailmankuva 🙂 Mutta siitä on se hyöty, ettei harhaudu vertailemaan elämäänsä johonkin kuvitteelliseen muiden ihmisten elämään.

    Toinen syy, miksi en oikein osaa eläytyä tähän voi olla se, etten ole joutunut noita kysymyksiä miettimään parisuhteissani, joten ehkä tämä menee siksi multa vähän ohi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top