2 vastausta artikkeliin “Kahvilla Katrin kanssa 006: Luopumisen tuska”

  1. Mulla on halu jatkaa tutustumista yhteen ihmiseen, josta koen että meillä olisi paljon yhteistä ja samoja intressejä. Mutta en oikein saa vastakaikua tältä ihmiseltä. Tai aina välillä mutta niinä aikoina kun hänestä ei kuulukaan, alan epäröidä ja miettiä olisiko tässä nyt parempi luovuttaa. Mutta toisaalta, haluaisin niin nähdä mitä tästä voisi tulla. Milloin siis voin luovuttaa? Ja mistä ikinä saisinkaan tietää, haluaako tuo toinen nyt minun seuraani ollenkaan vaiko onko kyse vain kohteliaisuudesta. Olen vasta löytänyt sivustosi ja olen tässä puolisen vuotta räpiköinyt aina välillä selvemmillä vesillä, välillä täysin virran vietävissä, yrittäen alkaa rakastaa itseäni enemmän ja muuttaa ajatusmallejani parempaan suuntaan ja ehkä tämän muutoksen avulla minullakin olisi joskus onnellinen parisuhde ja rakkautta jota niin kovasti haaveilen saavani.

Herättikö juttu ajatuksia? Kommentoi rohkeast!