Kuin raivo apina… :-)


Kuin raivo apina… 🙂

Tänään sitten oli se Voimala-ohjelma, jota jännitin varmaan kaikkein eniten etukäteen. Ohjelmaan oli nimittäin tulossa Riitta Rantanen, Painonvartijoiden projektijohtaja (tai vastaavat tiedot). Jännityksen aihe oli se, että miten pystyn pitämään itseni kurissa ja käyttäytymään sivistyneesti ja aikuismaisesti…

No, en tietenkään mitenkään! 😀 Kaikki hieno psyykkaukseni meni viimeistään siinä vaiheessa hukkaan, kuun Riitta (muuten ihan mukavalta vaikuttava ihminen), erehtyi heittämään: ”niin, mutta sinähän olet oppinut tämän kaiken [mistä kirjoitat kirjassa] Painonvartijoissa ja nyt esität ne omakeksiminä” (= ajatus täsmälleen tämä, sanat ehkä osin toiset)… Joo, en ehtinyt laskea ihan kymmeneen, kun jo keitti… Yeah right! Ai painonvartijoissako opin olemaan piittaamatta vaakalukemasta, syömään tarpeeksi, syömään myös hyviä rasvoja ja proteiinia ja ylipäätään luottamaan itseeni ja omaan arvostelukykyyni? NO EN TODELLAKAAN!

Mitä oikeasti olen oppinut painonvartijoissa:

– Kasvikset ovat hyviä, paitsi banaani, joka on lihottavaa (= ei pidä paikkaansa)
– hedelmiä saa syödä, mutta rajoitetusti, kun ne voivat lihottaa (= ei pidä paikkaansa)
– 2 tl hyvää rasvaa riittää (= ei pidä paikkaansa)
– peruna ja ruisleipä ovat laihduttajan ruokavalion kulmakivet (= joo, jos juoksee tunnin lenkin päivässä)
– liikkua voi, muttei tarvitse, kun Paikkareissa laihtuu ilman liikuntaakin (= totta, mutta KIINTEYTYMINEN, jota varsinkin loppuvaiheessa olin hakemassa on aika pirun vaikeaa ilman liikuntaa, jolla on hienoja terveys- ja mielenterveysvaikutuksia)
– salilla kasvaa isot lihakset (= EI EI ja vielä kerran EI!)
– palelu kuuluu luonnollisena osana laihduttamiseen (= ei pidä paikkaansa, terveellisesti laihduttaessa ei palele).
– vaakalukema määrittelee ihmisarvosi — jos paino ei ole laskenut (= riittävästi), olet piilosyöppö, joka ei onnistu pysymään pisteillä. Jos olet pysynyt pisteillä ja paino ei ole laskenut, olet valehteleva piilosyöppö.
– mitä nopeammin laihdut, sen parempi ihminen olet (= ei pidä paikkaansa, mitä nopeammin laihdut, sitä todennäköisemmin kilot pamahtavat takaisin)
jne.

No, onneksi mun pahimmat tilitykset leikataan pois (tai ainakin luvattiin leikata pois :-). Olisi kiva olla ollut sivistynyt, aikuinen ja hyvinkäyttäytyvä, mutta aina ei voi voittaa… Itsetunnon kasvamisen ja raatorehellisyyden kääntöpuoli? Ei kestä hymistelyä ja kohteliaisuutta.

Toisessa keskustelussa, jossa oli enemmän osaanottajia ja painopiste enemmänkin siinä, ”mikä on hyvä paino/pitääkö laihduttaa/lihava, yhteiskunnan viimeinen lainsuojaton” kuulemma hymyilin enemmän enkä muutenkaan ollut suuna päänä. Siitä tuli muutenkin oikeastaan aika hyvä keskustelu, joten suosittelen katsomaan (tulee ensi maanantaina?).

Ja siis, pitää vielä toistaa: Riitta Rantanen vaikutti muuten todella mukavalta ihmisenä, vaikka olenkin hänen kanssaan monesta asiasta eri mieltä. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Täytyy vielä mainita, että eräs kommenttityyli, jota en osaa yhtään arvostaa on se, että sanotaan jotain tyyliin: ”joo, kyllähän sä NYT pystyt tohon, mutta odota vaan kun tulee vaikeuksia” (= ennemmin tai myöhemmin sulle käy yhtä huonosti kuin muillekin). Voi tsiisus! Totta kai elämä heittelee, välillä on raskaampaa jne., mutta ei kyllä ole kauhean rakentava lähtökohta että ”joo joo, ei se varmasti onnistu”. Voi olla, mutta ihan yhtä mahdollista on, että onnistun viihtymään vartalossani loppuelämäni ja elämään kohtuullisen terveellisesti. Moni epäili jo viime vuoden alussa, että projektini tyssää ennen aikojaan. Toisin kävi.

Kyllä, moni repsahtaa ja moni lihoaa uudelleen, mutta käsi ylös jokainen laihdutuksen jälkeen uudestaan lihonut — kuinka moni teistä on ollut laihiksen päättyessä tilanteessa, jossa täysin nälkää ja kylläisyyttä kuunnellen pystytte täysin automaattisesti valitsemaan terveellisiä ruoka-aineita juuri sen verran kuin kulutatte? Jossa herkkkuja ja alkoholia ei edes tee mieli — ja siis ihan oikeasti ei tee mieli? Ja jossa herkuttelu pysyy helposti hallinnassa, ilman mitään ponnisteluja? Kuinka moni on päässyt tilanteeseen, jossa liikunta tuntuu erottamattomalta osalta elämää? Ja on niin KIVAA, että sen väliinjääminen harmittaa samalla tavalla kuin lempitvsarjan väliinjääminen? Kuinka moni jojoilijoista on ylipäätään laihduttanut maltillisesti, kohtuullisen pienillä kalorivajeilla (= painonvartijoissa on siis helvetin isot kalorivajeet)?

No, en tiedä, ehkä olen ainoa (nyt ex-)jojoilija, jolle aikaisempien kitukuurien aikana laihduttamisen päättyminen oli helpotus ja jolla ”painonhallinta” aika oli kitukuurien jälkeen tasapainoilua hervottoman herkuttelun ja kauhean kituuttamisen välillä — kunnes jossain vaiheessa herkuttelu aina sai ylivallan. Totta kai olen iloinnut omasta laihuudestani myös tuolloin, mutta ainakin itse olen aikaisempien kuurien jälkeen ollut vielä vähän tyytymätön vartalooni — jopa silloin kun olin aiemmin ennätyslaihassa kunnossa. Aiemmin ajan myötä painossa pysymiseen tarvittava vaiva on tuntunut liian isolta suhteessa saatuun hyötyyn –> lihominen on väistämätöntä.

Lisäksi ennen viime vuotta laihduttaminen on vaatinut todella paljon huomiotani (jep, vaikka laskin viime vuonna kaloreita, laihdutus vei vähemmän energiaani kuin aiemmat laihikset) ja ollut täynnä kieltäytymistä ja vaatinut itsehillintää. Viime vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että onnistunut laihdutus EI nimenomaan vaadi älytöntä itsekuria vaan järkeviä, helposti noudatettavia valintoja, jotka tuntuvat suhteellisen helpolta ja luonnolliselta.

Onnistuneessa laihdutuksessa eniten ”itsekuria” vaatii pysyä rauhallisena ja keskittyä painon sijasta prosessiin. Mutta kun sen tekee päivä kerrallaan, se ei ole niin vaikeaa. Niin ja tietysti oma psyykkauksen aiheensa on se, ettei aseta liian tiukkoja tavoitteita. Itseasiassa paras (ja ainoa) tavoite olisi sellainen, että keskittyy parantamaan elämäntapojensa kokonaislaatua ja ennen kaikkea keskittyy kuuntelemaan omaa kehoa ja mitä se kertoo.

Jees, huomaa että toi päivän ohjelma sai mut vähän ylikierroksille. Mukana oli myös muita mielenkiintoisia haastateltavia, joista kirjoitan kuitenkin erillisen merkinnän, kunhan olen kohta saanut syötyä lisää… 😀 Nyt oli vain pakko äkkiä purkaa omat frustraationsa… 😀


Kirjoitettu: 07:43 ip.     Linkitys

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top