Oletko koskaan miettinyt mistä tiedät oletko onnellinen vai et? Tai onko kokemasi onni oikeaa vai kuviteltua? Miksi voit yhdessä hetkessä kokea olevasi onnellinen, mutta kun mietit seuraavassa hetkessä elämääsi, et ole enää yhtään niin varma onnellisuudestasi?

Törmäsin tähän Nobel-palkitun psykologin Daniel Kahnemanin TED-puheeseen, jossa hän puhuu kahdenlaisesta minuudesta ja niiden suhteesta onnellisuuteen.

Kokeva minuus kokee elämän tässä ja nyt. Tai tarkemmin sanottuna viimeisen 3 sekunnin aikana. Se ei mieti tulevaisuutta eikä menneisyyttä, vaan on läsnä tämän hetken tapahtumissa.

Muistava tai pohdiskeleva minuus kokee omat ajatuksensa menneistä tai tulevista tapahtumista.

Oikeasti kyseessä ei siis ole kahta eri ”minää” vaan kaksi eri tapaa, jolla suhtaudumme ympäristöön ja ajatuksiin:

1. Huomio on parhaillaan tapahtuvissa tapahtumissa.
2. Huomio on omissa ajatuksissamme, jotka voivat pyöriä menneisyydessä, tulevaisuudessa, ongelmissa, työjutuissa tai fantasioissa.

Nämä kaksi minuutta kokevat onnellisuuden eri tavalla.

Kokevan minän tässä hetkessä kokema onnellisuus on välitöntä, oloa avartavaa ja keventävää fiilistä: tässä hetkessä kaikki on hyvin. Menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole. On vain tämä hetki ja hyvä fiilis.

Esimerkiksi koen tällaista onnea harva se päivä kun esimerkiksi makaan sängyssä nukkuvien lapsieni välissä ja huomioni on siinä miltä lapseni näyttävät, kuulostavat ja tuntuvat. Tai kävelen keväisessä säässä ja nautin auringon paisteesta kasvoillani. Tai yhtäkkiä vain huomaan olevani valtavan onnellinen ilman mitään erityistä syytä.

Tällainen koettu onnellisuuden tunne tulee usein ns. puskan takaa — pinnistelemättä. Väitän, että se on meidän ihmisten perustila.

Kun sanon että voimme onnellisia hetkellä minä hyvänsä (mutta emme koko aikaa), tarkoitan tätä onnellisuuden lajia.

Muistavan minuuden kokema onnellisuus on pikemminkin tyytyväisyyttä tai kiitollisuutta. Sillä hetkellä kun katsomme jo elettyä elämäämme ja ajattelemme aikaansaannoksiamme, kokemuksiamme ja aiempia onnen hetkeä, koemme tässä hetkessä tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.

Muistava minuus voi kokea myös onnea ajatellessaan tulevia tapahtumia.

Ainakin minusta muistavan minuuden kokemaan onnellisuuteen liittyy vähän viiltävä suloisenkipeä tunne, koska asiat joita ajattelen eivät yleensä ole juuri tässä ja nyt. Joko ne ovat lopullisesti ohi, kuten kiva lomamatka, jolloin onneen sekottuu surua. Tai sitten ne ovat vielä hamassa tulevaisuudessa — josta ei ole koskaan täyttä varmuutta — jolloin tunteeseen sekottuu kaihoa.

Muistavan minuuden kokema onnen tai tyytyväisyyden tunne on helppo luoda: listaa asioita, joista olet kiitollinen.

Kumpi onnen tunne on parempi?

Kumpikaan tunne ei ole itsessään toista parempi tai tavoiteltavampi — kumpikin rikastaa elämää omalla tavallaan.

Ehkä isoin ongelma näiden kahden eri lajin sekoittamisessa on se, että jos jollain hetkellä mieleen juolahtaa vain kurjia muistoja, saatat sillä hetkellä ajatella virheellisesti ettet voi kokea onnea ja hyvää oloa koska kaikki on mennyt pieleen.

Toisaalta joskus saatamme alkaa niin fanaattisesti tavoitella muistavan minuuden kokemaa onnellisuutta, että emme anna itsellemme mahdollisuutta nauttia kokevan minän kokemasta onnellisuudesta.

Sen sijaan pilaamme ilman näkyvää syytä meissä nousseen onnen tunteen vähättelevillä ajatuksilla kuten ”joo, mutta sitten vasta mä olenkin onnellinen, kun saavutan X:n” tai ”en mä voi olla täysin onnellinen, ennen kuin olen saavuttanut X:n”.

Koetko oikeaa onnea?

Tunteet ovat aina totta.

Sillä hetkellä kun koet tavalla tai toisella olevasi onnellinen, olet onnellinen.

Koska koet aina sen ajatuksen, joka juuri nyt on mielessä, et voi kokea koko ajan onnea — välillä huomiosi on väistämättä ainakin ruoassa ja vessassakäynnissä.

Miten onnelliseksi koet elämäsi sillä hetkellä kun mietit elämääsi, riippuu siitä, mihin elämäsi tapahtumiin kiinnität huomiosi.

Hyvällä fiiliksellä kiinnität huomiota hyviin tapahtumiin, huonolla fiiliksellä huonoihin tapahtumiin.

Vaikka kurjan tunteen vallassa tuntuu ettei elämässäsi ole muuta kuin kurjuutta, se ei ole totta. Ihan jokaisen elämässä on myös kokevan minän saamia spontaaneja onnellisuuden hetkiä.

Katso koko puhe

Tässä suomeksi tekstitetyssä Daniel Kahnemanin puheessa on monia muitakin kiinnostavia pointteja kuten se, miten olennaisempaa kuin miten paljon koet tiettyä tunnetta jonkin tapahtuman aikana on se, mitä tunnet tapahtuman lopuksi.

Eli kahden viikon unelmalomamatkan muisto voi todellakin olla pilalla, jos matkan lopuksi tapahtuu jotain ikävää.

Haluatko kokea enemmän onnea? Liity kutri.net:in VIP-jäseneksi: http://www.kutri.net/oleVIP/