Miten äitini rakkauden voima kosketti Jari Sarasvuota

Alkuperäinen kuva: sxc.hu

Perjantai-iltana kännykkäni soi. Soittaja oli henkilö, joka oli käynyt alkukesästä kokemassa ”tilan, jossa voi tapahtua ihmeitä” — transformatiivisen valmennustapaamisen. Olin kutsunut hänet luokseni osana Stressitön Suomi 2022 -hankettani.

Hän kysyi voisiko kertoa kokemuksestaan kohta alkavassa Heikki ja Mikko Show’ssa.

Sanoin että totta kai, jos se tuntuisi siinä hetkessä hyvältä. Sehän on hänen oma kokemuksensa ja hän saa tehdä sillä mitä itse haluaa.

Puoli tuntia myöhemmin katsoin kuinka Jari Sarasvuo kuvasi valmennuskokemustaan kanssani Mikko Leppilammelle ja Heikki Paasoselle.

Jari aloitti tarinansa kertomalla miten tyrmistynyt hän oli siitä, että kehtasin ottaa häneen yhteyttä olettaen olevani hänen tasollaan (tai ehkä jopa yläpuolellaan) ja tarjota ”lahjana” tapaamista kanssani.

Koska hän kuitenkin omien sanojensa mukaan käyttää eri terapeutteja ja valmentajia työnohjaukseen, hän päätti tulla katsomaan mistä oikein oli kyse.

Kehuttuaan koulutustani hän kuvasi valmennustapaamistamme seuraavasti:

”Hänen metodinsa oli hämmästyttävä. Idis oli siis se, ettei hän sanonut mitään. Hän tapitti minua.

Siis sanoi että ’tää toimii sillä tavalla, että kerrot mitä sulla on mielessäs niin kauan kuin sulla on asiaa.’

Mä sanoin että mulla voi olla asiaa kolmetoista tuntia putkeen ilman pissataukoja.

’No pysytään neljässäkymmenessäviidessä minuutissa.’

Sit mä kerroin.

Jonka jälkeen hän purskahti nauramaan ja kyynelehti. Ja se oli fantastinen kokemus.

Mä koin että joku ymmärsi mua ja… Tän voi joku ulkopuolinen katsoja ajatella että jaa-a… Mä lähdin sieltä ulos tyynempänä, valppaampana, iloisempana. Lähempänä itseäni.”

Hehee!

Luulen että aika moni valmennuksessani viime kuukausina käynyt voi jollain lailla samaistua tähän kuvaukseen. Kuten kaikki valmennuksessani käyneet tietävät, saatan purskahtaa yllättävässä kohdassa syvältä sydämestä kumpuavaan nauruun ja joskus saatan liikuttua inhimillisen kokemuksen hienoudesta.

Totta kai 90 minuuttiin mahtuu muutakin kuin tujiottamista, naurua ja kyynelehtimistä. Puhun kaikkien valmennustapaamisten aikana myös kolmesta prinsiipistä ja siitä, miten ne näkyvät valmennettavan juuri kertomassa tarinassa.

Miten minusta tuli äitini

Enoni, joka oli katsonut haastattelun netistä (ks. n. 17,5 minuutin kohdalta) soitti seuraavana päivänä kommentoidakseen sitä. Pian keskustelumme kääntyi siihen, mikä merkitys oman äitini esimerkillä on minuun valmentajana.

Äitini Kirsti Manninen on yksi aidosti sydämellisimmistä ja rakastavimmista ihmisistä joita tiedän. Mitä paremmin ymmärrän inhimillistä kokemusta ja sen syntyä, sitä enemmän arvostan ja ymmärrän omaa äitiäni.

Hän on syystä tai toisesta tajunnut inhimillisen kokemuksen luonteen aikoja sitten.

Hän näkee lähtökohtaisesti ihmiset hyvinä, ehjinä ja rakastettavina ja pystyy kokemaan rakkautta sellaisiakin ihmisiä kohtaan, joita muut eivät tahdo millään ymmärtää, jaksaa tai edes sietää.

Hän suhtautuu yhtä tasaveroisesti kaikkiin ihmisiin: niin koko elämänsä kovaa työtä tehneisiin mummoihin kuin tämän maan korkeimpiin johtohenkilöihin, juuri lukemaan oppineisiin alakoululaisiin kuin pitkän uran tehneisiin menestyskirjailijoihin.

Hän ei anna juurikaan painoarvoa kurjia tunteita herättäville ajatuksille.

Hän on opettanut minut luottamaan sisäiseen viisauteeni — ainakin kirjoittamisen ja luovan ongelmanratkaisun suhteen.

Hän uskoo kaitselmukseen eikä yritä liikaa kontrolloida asioita etukäteen.

Tietenkin hän menee välillä mukaan alhaisen mielentilan ajatteluun, mutta mielentilan noustua hän ei tee enää jälkikäteen ongelmaa kurjista tunteistaan.

Yksi valmentajakoulutuksessani eniten painotetuista asioista on muiden palveleminen.

En tiedä ketään niin palvelualtista ihmistä kuin äitini. Muistan joskus nuorempana ihmetelleeni miten hän saattoi jättää juuri ennen kirjan deadlinea kirjoittamisen kesken lähteäkseen roudaamaan vanhaa naapurin mummoa terveyskeskukseen. Hän totesi vain ettei voinut jättää vanhaa naista pulaan ja että ”Jumala maksaa toiselta momentilta”. Niin kuin on usein maksanutkin.

Äitini osaa nauraa vastoinkäymisille ja uskoo että ”kaikki järjestyy” ja ”ei tämä nyt niin vakavaa ole”. Siksi monet soittavat tai tulevat tapaamaan häntä kokiessaan olevansa ahdistuneita tai mahdottoman tilanteen edessä.

Äitini uskoo muiden ihmisten kykyyn toteuttaa unelmiaan usein ennen kuin nämä uskovat siihen itse.

Äitini tavassa olla läsnä toiselle hädän hetkellä on jotain todella lohduttavaa ja rauhoittavaa. Tämä näkyy mm. siinä, että kauheimmankin koliikin vallassa kitisevä vauva hiljenee yleensä alle minuutissa päästessään äitini lämpimään syliin.

Vaikka en ainakaan vielä ole mikään lasten tyynnytysekspertti, tajusin eilen enoni kanssa jutellessani ensimmäistä kertaa kunnolla, miten uuden ymmärrykseni myötä olen alkanut suhtautua maailmaan ja muihin ihmisiin yhtä rakastavasti, luottavaisesti ja lempeällä huumorilla kuin äitini.

Minusta tuntuu oikealta jakaa ymmärrystä inhimillisen kokemuksen synnystä muille silloinkin, kun siitä ei näytä olevan minulle mitään taloudellista hyötyä tai edes järkeä.

Näen, että totta kai tämä puoli on tullut esiin minussa vuosien mittaan aina silloin tällöin korkeassa mielentilassa ollessani, mutta vasta uuden ymmärrykseni myötä olen antanut itselleni täyden vapauden olla niin rakastava ja avulias kuin vain voin olla.

Siksi uskalsin tarjota mm. Jarille mahdollisuuden tulla kokemaan miltä tuntuu kun joku katsoo ohi ajatustesi, tunteidesi ja tekojesi ja näkee sinut täysin ehjänä, hyvänä ja rakastettavana olentona, jolla on ääretön kyky uuteen ajatteluun.

Niin minä näen ihan jokaisen ihmisen tällä planeetalla, kiitos äitini esimerkin ja Michael Neillin Supercoach Academyssa saamieni oivallusten.

Olen iloinen, että Jari tarttui tilaisuuteen ja koki sen niin poikkeukselliseksi, että oli valmis kertomaan kokemuksestaan julkisesti. Olkoon tämä taas yksi todiste siitä, että olen oikealla tiellä niin valmennuksen kuin Stressitön Suomi 2022 -hankkeen kanssa.

Lue lisää yrityksille, yhteisöille ja yksilöille tarjoamistani valmennusvaihtoehdoista katrimanninen.net:issä. 

Jos olet valmentaja ja haluat ymmärtää syvemmin mistä inhimillisessä kokemuksessa on oikeasti kyse, tsekkaa kolme prinsiippiä virtuaalikurssi.

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

9 ajatusta aiheesta “Miten äitini rakkauden voima kosketti Jari Sarasvuota”

  1. Muistan vieläkin, miten lämpimästi äitisi otti minut vastaan, kun nuorta morsianta ”vietiin näytille sukulaisiin”. Jännitti, mutta tehtiin yhdessä heinätöitä ja siitä jäi todella hyvät muistot 🙂 Kuten niin monista tapaamisista sen jälkeenkin. Ihana Ihminen, kertakaikkiaan <3

    1. Riitta — haha! Muistin tästä viestistä tuon kesäisen päivän. Kuinkahan monta vuotta siitä oli? Luulin että olit tyyliin malli, kun olit mielestäni niin superkaunis ja kiva ja muistan kuinka aikuiset hehkuttivat sun soveltuvan ammattisi takia niin erityisen hyvin heinätöihin. 😀

  2. Kuunainen Kivi

    Tuon jutun näin minäkin,jostain syystä oli telkkari auki vaikka yleensä en sitä jaksa katsoa ollenkaan.

    Ole onnellinen hyvän äidin tyttäreksi syntymästäsi ja siitä hyvästä mitä hänen kauttaan olet saanut osaksesi ja elämäsi eväiksi.

    1. Kuunainen Kivi — juu, olen onnellinen ja toivon että voin antaa omille lapsilleni jotain siitä hyvästä, jonka olen saanut omalta äidiltäni.

  3. Kuunainen Kivi

    Muutaman päivän oon tätä postaustasi miettinyt ja aina mieleen nousee tuo,Miten minusta tuli äitini!Nyt on ihan pakko sanoa,et ole äitisi vaan itsesi,joka on saanut äidiltään (ja isältään)hyvän esimerkin ihmisten kohtaamiseen.Toivon,että edelleenkin olet Katri etkä Kirsti 🙂

    Tämä kaikella ystävällisyydellä,rakkaudella ja ymmärryksellä <3

    1. Kuunainen Kivi — juu, kyllä minä koen itse olevani itseni enkä äitini kopio tai jatke, mutta huvitti vain se, miten nuorempana on ajatellut että ”mä en ikinä ala sellaiseksi kuin äitini” tms., ja nyt sitä käyttäytyy ja näkee maailman monessa suhteessa samalla tavalla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top