Mitä jos nk. (ihmisen) aura onkin ihan arkinen juttu?

Olen erinäisistä syistä tutustunut viime aikoina mikrobiomiin eli bakteerikantaan, kun eräs kaveri laittoi linkin tähän hörhö-henkiseen artikkeliin ”aurasta” — ihmisten maagisesta energiakentästä — ja siitä miten se voi ”saastua” vääränlaisten ihmisten seurassa.

Näin jutussa paljon yhtymäkohtia tutkimuksiin, joita olin juuri lukenut. Mieleeni nousi hurja ja täysin spekulatiivinen teoria siitä, että ehkäpä se, mitä jotkut mieltävät auraksi, onkin osin tai kokonaan mikrobiomi — henkilön oma, uniikki bakteerikanta bakteeristo.

Ooh!

Aura = Mikrobiomi?

Puhun alla olevalla videolla virheellisesti bakteerikannasta mikrobiomin synonyymina. Onneksi eräs mikrobiologi pointtasi virheeni. Häntä lainatakseni:

”Bakteerikanta on suomenkielessä vakiintunut vastaamaan engl. termiä ”bacterial strain”. Kanta tarkoittaa siis lajin sisällä olevaa varioitunutta alatyyppiä (Esim. ”Lactobacillus rhamnosus GG on probioottinen bakteerikanta.”) Tai ihmisellä voi olla vaarattoman bakteerilajin antibiooteille vastustuskykyinen bakteerikanta mikrobiomistossaan. ”

Syytän virheestä biohakkereita. 🙂

Katso video YouTubessa.

Pääpointit:

  • Jokaisella ihmisellä on oma, uniikki bakeeristonsa eli mikrobiomi.
  • Mikrobiomi leijuu pilvenä ympärillämme.
  • Mikrobiomista jää jälki tilaan, jossa olemme oleskelleet.
  • Jos vietämme paljon aikaa jonkun ihmisen kanssa samassa tilassa, mikrobiomimme alkavat muistuttaa toisiaan.
  • Jos oma mikrobiomimme on heikko tai liian yksipuolinen, toisen vahva ja sairas bakteeristo voisi ainakin teoriassa ”saastuttaa” meidän mikrobiomimme.

 

 

Tiedätkö vireystyyppisi eli kronotyyppisi?

Kerroin viime viikolla Päivän teoria periscope-lähetyksessä Michael Breusin Power of When -kirjasta oppimistani neljästä eri vireystyypistä eli kronotyypistä. Kronotyyppimme kertoo milloin olemme pirteimmillämme ja milloin ihan uuvuksissa.

Voin kuunnella videon tuossa alla tai YouTubessa.

(Suosittelen nimenomaan kuuntelemaan videon, koska jostain syystä Periscope tai iPhoneni vääristi videokuvan mittasuhteet joten näytän animehahmolta :-D.)

Puhumme usein aamu- tai iltavirkuista, mutta uni- ja vuorokausirytmitutkijat tuntevat neljä erilaista vireystyyppiä.

Vireystyyppi perustuu biologiaan ja perintötekijöihin. Vireystyyppimme voi vaihdella ikävaiheen mukaan, mutta sitä ei tiettävästi pysty oma-aloitteisesti hirveästi muuttamaan.

Breusin mukaan vireystyypillä ja temperamentilla on yhteys toisiinsa. Tämä voi johtua osin siitä että niin temperamentin kuin viereystilojen taustalla on perinnöllinen hermostomme rakenne ja hormonitoimintamme.

Oman vireystyypin tunnistaminen voi auttaa rakentamaan päivärytmit niin, että saat ilon irti luontaisista vireystasojen vaihteluista.

Michael Breus on antanut vireystyypeille eläimelliset nimet auttamaan niiden hahmottamisesta:

1. Aamuvirkut leijonat

Moni menestynyt yrittäjä ja yritysjohtaja herää aikaisin aamulla. Tästä on syntynyt osin väärä käsitys siitä, että mikäli haluat menestyä, sinun on herättävä ennen kukonpieremää. Michael Breusin mukaan herätyskellon aamuviideltä soimaan laittaminen ei tee sinusta A-tyypin suorittajaa, vaan temperamentiltaan määrätietoiset ja suoraviivaiset leijonat yleensä sekä pärjäävät hyvin liike-elämässä että heräävät luontaisesti aikaisin.

Aamuvirkut leijonatyypit tunnistaa siitä, että he heräävät helposti melko aikaisin ja ovat varsin pian heräämisen jälkeen täydessä iskussa. Päivän edetessä heidän energiatasonsa laskevat tasaisen tappavaa tahtia niin, että iltauutisten aikaan he ovat jo ihan kanttuvei.

2. Keskipäivällä kukoistavat karhut

Valtaosa maailman ihmisistä on karhuja, jotka eivät herää niin aikaisin kuin leijonat, mutta pääsevät kyllä ylös sängystä säädylliseen aikaan ja ovat korkeintaan tunnin tai pari unenpöpperössä heräämisen jälkeen. Heidän suorituskykynsä on parhaimmillaan aamupäivällä ja keskipäivällä, jonka jälkeen se laskee useamman tunnin ajan, kunnes illansuussa he kokevat toisen piristymisjakson. Karhut ovat yleensä luonteeltaan sosiaalisia ja selvästi leppoisempia ja joustavampia kuin suorituskeskeisemmät leijonat.

3. Iltavirkut sudet

Jokainen arkkityyppinen kärsivä taiteilija tai kyyninen newyorkilainen mieskoomikko on kronotyypiltään susi. Myös useimmat teini-ikäiset ovat väliaikaisesti susia, vaikka aikuistuessaan muuttuisivatkin leijoniksi tai karhuiksi. Sudet tunnistaa siitä, että heille aamuherääminen on yhtä helvettiä ja he ovat useita tunteja heräämisen jälkeen ihan pihalla. Toisin kuin sudet ja leijonat he virkistyvät iltaa kohden niin, että kun leijona on jo sängyssä ja karhukin haukottelee, susi on parhaassa iskussa.

Sudet ovat selvästi negatiivisempia ja kyynisempiä mutta myös luovempia ja usein älykkäämpiä kuin muut kronotyyppien edustajat.

4. Uniongelmaiset delfiinit

Delfiineillä — siis niillä vedessä uivilla eläimillä — toinen puoli aivoista on vuorollaan unessa ja toinen valveilla mahdollisten vaarojen varalta. Delfiini-vireystyypin edustajilla on myös vaikeuksia vaipua täysin uneen. Delfiini-ihmiset ovat periaatteessa niin kuin leijonat, mutta sillä erotuksella että heidän ahdistukseen ja uniongelmiin taipuva temperamenttinsa estää heitä käyttämästä koko potentiaaliaan.

Jos olet melkein koko elämäsi kärsinyt univaikeuksista ja ahdistut ja stressaannut helposti eli olet ns. murehtijatyyppijä, olet todennäköisesti delfiini.

Videolla puhun enemmän siitä, mihin kaikkeen oma kronotyyppi voi vaikuttaa.

Voit testata oman kronotyyppisi Breusin sivustolla (jos saat testin toimimaan, minä en saanut): http://thepowerofwhenquiz.com

Mielessäsi on valtava voima löytää vastauksia

ajatusrajayttaatajunnan

Oletko tilanteessa, jossa tunnet olevasi umpikujassa? Tuntuuko sinusta ettet millään löydä ratkaisua johonkin sinua vaivaavaan ongelmaan?

Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on?

Jos vastasit kyllä, mieti uudestaan: voitko varmuudella tietää mikä seuraava ajatuksesi on?

Et voi.

Olet varmasti kokenut joskus kuinka ajatuksesi katkeaa. Ajattelusi ei sillä hetkellä lopu, vaan mieleesi juolahtaa ajatus, joka ei ole suoraa jatkoa edelliseen ajatukseen.

Samalla tavalla olet ehkä joskus kokenut niin sanotun ahaa-elämyksen — oivaltanut yhdellä silmänräpäyksellä jonkin asian.

Niin kävi ehkä silloin kun  opit lukemaan. Tai kun tajusit että joulupukki onkin isä, setä tai naapurin täti (niin kuin minä huomasin). Tai kun yhtäkkiä sinulle oli täysin selvää, ettet voisi enää jatkaa samassa työpaikassa tai parisuhteessa.

Muistele jotain saamaasi oivallusta. Huomaatko miten hetkeä ennen sitä et tiennyt että seuraava ajatuksesi tuo mukanaan uuden taidon, uuden ymmärryksen tai täydellisen ratkaisun ongelmaasi.

Samalla tavalla tunteesi siitä, ettei sinulla ole ulospääsyä nykytilanteesta tai ratkaisua ongelmaasi ei tarkoita sitä, etteikö vastaus olisi jo kypsymässä mielesi sopukoissa.

Et voi mitenkään tietää, vaikka vastaus olisi putkahtamassa näillä näppäimillä mieleesi.

Vielä parempaa: on mahdollista, että mieleesi juolahtaa kohta täysin odottamaton idea, joka voi räjäyttää tajuntasi tai muuttaa elämäsi.

Toisin sanoen olet joka hetki uuden oivalluksen, idean tai vastauksen äärellä. Silläkin hetkellä kun koet olevasi neuvoton, alitajunnassasi voi jo muhia täydellinen ratkaisu.

Mitä selkeämmin näet että tämä on totta elämässäsi, sitä kiinnostavammalta, kiehtovammalta ja turvallisemmalta elämä tuntuu.

 

Et tarvitse lisää tietoa

menestystietototeutusx

Olipa kerran ihminen, jonka  kodin järjestys oli ihan retuperällä. Hän uskoi, että jos hän vain löytäisi oikean metodin ja strategian siivoamiseen, hän saisi elämän haltuun. Niinpä hän käytti kaiken vapaan aikansa organisointikirjojen kuunteluun, ”10 parasta siivousvinkkiä” -artikkelien lukemiseen ja siistien ystäviensä haastattelemiseen, sen sijaan että olisi käyttänyt saman ajan ja energian siivoamiseen. [1]

Olipa kerran ihminen, joka halusi bodata itselleen upean kropan. Hän kulutti kaiken aikansa optimaalisen treeniohjelman suunnitteluun ja treenimetodeista netin keskustelupalstoilla väittelyyn. Hän etsi ja osti tuotteita, jotka voisivat auttaa lihaksen kasvatuksessa ja rasvan polttamisessa. Harmi vain, että kaapin pohjalle jääneet tuotteet ja tietokoneella muiden kanssa väitteleminen eivät maagisesti tuoneet hänelle sixpackia ja pinkeitä pakaralihaksia. [2]

Olipa kerran ihminen, joka halusi olla valmentaja, mutta uskoi että ennen kuin hän voisi valmentaa ketään, hänen pitäisi saada oikea koulutus. Käytyään ensimmäisen kurssin hän tunsi, ettei ollut vieläkään valmis valmentamaan, vaan tarvitsisi toisen kurssin. Senkään jälkeen hän ei tuntenut olevansa valmis auttamaan muita, joten hän ilmoittautui kolmannelle kurssille… Huomaamattaan hänestä tuli asiantuntija eri kursseille osallistumisessa mutta ei unelmiensa ammatissa. [3]

Tieto ilman toteutusta on turhaa

Minä rakastan oppia uusia asioita ja harhaudun helposti ajattelemaan, että tieto itsessään on arvokasta.

Sitten taas törmään niin omassa elämässä kuin valmennusasiakkaiden kanssa siihen, että tieto ilman toteutusta on yhtä tyhjän kanssa.

Onko elämässäsi jokin asia, jonka kanssa jumitat edelleen ”tiedonkeruu-vaiheessa”?

Mitäpä jos laittaisit kirjat kiinni, lopettaisit blogien lukemisen ja keskusteluryhmissä väittelemisen ja ottaisit ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti muutosta.

Kokeile vaikka ottaa yksi idea, vinkki tai tekniikka, jonka olet lukenut ja kokeile sitä viiden päivän ajan. Sillä ei ole mitään väliä minkä konstin valitset — olennaisempaa on, että spekuloinnin sijaan testaat sitä ”oikeassa elämässä”.

Viiden päivän testijakson jälkeen tiedät paljon enemmän itsestäsi ja asiasta jota haluat muuttaa. Hyvällä tuurilla testaamasi strategia on toiminut — ja jos se ei toimi, sinulla on nyt kokemusperäistä tietoa siitä mikä ei ainakaan toimi.

 


Esimerkkitapausten henkilöt:

  1. Minä.
  2. Eräs vanha tuttu netin keskustelupalstoilta
  3. Eräs opiskelukaveri, joka lopulta uskaltautui kokeilemaan valmentamista ja totesi yli 25 000 dollaria köyhempänä ettei se ole hänen juttunsa.

Miksi ihmiset ovat ilkeitä toisilleen?

ovatkoihmisetilkeita

Pari päivää sitten tein Päivän teorian aiheesta ”Miksi ihmiset ovat ilkeitä toisilleen”.

Oletko koskaan itse sanonut ikävästi kenellekään?

Tiuskaissut, ärähtänyt tai jopa huutanut suoraa huutoa?

Tai ehkä vain näpäyttänyt terävästi tai piikitellyt salakavalasti?

Muka kehunut vaikka oikeasti olet ajatellut halveksivia tai vähätteleviä ajatuksia?

Tai vaikka et olisi koskaan päästänyt suustasi yhtään ilkeää sanaa, onko mielesi tehnyt koskaan sanoa jollekulle suorat sanat?

Muistatko miltä sinusta tuntui tuolla hetkellä?

Veikkaan, ettei kovinkaan rakkaudelliselta.

Ehkä olit väsynyt, ärtynyt, hermostunut, ahdistunut tai stressaantunut. Tunsit että sinut oli ajettu nurkkaan. Koit ettei sinua arvostettu, kunnioitettu tai otettu vakavasti. Koit tulleesi väärinymmärretyksi tai olosi uhatuksi.

Arvaa mitä — siltä tuntuu myös niistä ihmisistä, jotka ovat sinulle ilkeitä sillä hetkellä kun he ovat sinulle ilkeitä.

He ovat hetkellisesti hälytystilassa, jossa heistä tuntuu tosi todelta, että heidän on hyökättävä.

Siinä tilassa heidän ajattelunsa on laskenut villipedon tasolle. He ovat enemmän eläimiä kuin ihmisiä.

Sillä hetkellä heidän kykynsä hillitä itseään, tunnistaa muiden tunteita ja sitä kautta tuntea empatiaa on heikentynyt. He ovat vainoharhaisia ja kokevat olonsa uhatuksi. Heidän ajattelunsa on mustavalkoista ja he ovat ihan varmoja siitä, että he ovat oikeassa — jopa silloin kun kaikki faktat puhuvat sitä vastaan.

Se ei tarkoita että he ovat kokonaisvaltaisesti ilkeitä ja pahoja ihmisiä.

Me olemme kaikki ihmiseläimiä — siksi meillä kaikilla on kapasiteetti niin elämää edistävään inhimilliseen ajatteluun kuin oman elämän säilyttämiseen tähtäävään eläimelliseen ajatteluun.

Entä jos joku on aina muille tai ainakin sinulle ilkeä?

Oletko ihan varma siitä, että joku on aina sinulle ilkeä? Voi olla, että jos videokuvaisimme ihan jokaikisen kohtaamisen välillänne, kävisi ilmi, että usein kyseinen henkilö on ihan neutraali — ehkä jopa ystävällinen.

Jos oletat että hän on aina inhottava sinulle, tulkitset hänen ystävällisetkin sanansa piilopottuiluksi tai et edes huomaa niitä.

On myös mahdollista, että mieleesi on jäänyt ainoastaan ikävät kohtaamiset, sillä ihmismielellä on taipumusta muistaa paremmin ne kuin neutraalit tapahtumat.

Tai ehkä kyseinen henkilö ei edes oikeasti halua pahoittaa mieltäsi vaan hänen tapansa kommunikoida on sellainen, joka tuntuu sinusta hyökkäävältä. Itse hän uskoo ihan vilpittömästi olevansa vain suora ja asiallinen. Voi jopa olla, että hän ei tiedä loukkaavansa sinua, vaan uskoo kaiken olevan välillänne OK.

Totta kai on myös mahdollista, että sinulle ilkeilevä tyyppi ihan oikeasti haluaa pahoittaa mielesi joka ikinen kerta kun tapaatte.

Jos kohtaamisia on harvoin, tilastollisesti on mahdollista että viisi viidestä kohtaamisesta on ikävä.

Jos tapaatte joka päivä, hänen käytöksensä voi kummuta siitä, että hän ajattelee sinun olevan tavalla tai toisella uhka hänelle ja niinpä hän on kohdatessanne valmis hyökkäykseen.

Vielä todennäköisempää on se, että syystä tai toisesta tapaamisenne ovat yleensä hetkellä, jolloin hän on useimmiten hälytystilassa — eli esimerkiksi heti aamulla, jolloin hänen testosteroninsa on kohollaan (jos hän on mies), juuri ennen lounasaikaa tai iltapäivällä ja iltaisin, kun hän on nälkäinen, väsynyt tai muuten kuormittunut.

On myös mahdollista, että kyseinen henkilö on loppuunpalamisen partaalla ja lähestulkoon jatkuvassa hälytystilassa.

Joskus huonosta käytöksestä on tulla tapa. Tällöin henkilö voi esimerkiksi ärsyyntyessään etsiä sinut käsiinsä ja purkaa pahan olonsa sinuun.

Jos joku käyttäytyy sinua kohtaan hyökkäävästi netissä, todennäköisesti hän tekee niin useimmiten tiettyyn aikaan vuorokaudesta, viikosta tai kuukaudesta, jolloin hän syystä tai toisesta on kaikkein ärtyisimmillään.

Puolisosi tai ystäväsi voi ajatella, että rakkailleen ”saa näyttää kaikki tunteensa”. Tai esimiehesi kokee, että sinulle raivoamisesta on hänelle vähemmän vahinkoa kuin hänen omalle esimiehelleen valittamisesta.

Kaikki tämä pätee myös persoonallisuushäiriöisiin ihmisiin.

Narsisti joka on hyvällä tuulella on ylitsevuotavan ystävällinen. Sosiopaatti jonka olo on levollinen voi osoittaa valtaansa jättämällä sinut rauhaan.

Oli syy huonoon käytökseen mikä tahansa, se ei ole koskaan oikeutettua. Siksi sille saa ja pitää laittaa stoppi.

Erityisen tärkeää huonoon käytökseen puuttuminen on silloin, jos on syytä epäillä, ettei sinua kaltoin kohteleva ihminen ehkä tiedosta mitä tekee.

Tiedän omasta kokemuksesta, ettei ole helppoa sanoa toiselle, ettei hänen toimintansa ole OK.

Kaikkein parhaaseen tulokseen olen päässyt, jos en puutu asiaan sillä hetkellä kun jompikumpi meistä on kiihtyneessä tilassa, vaan odotan että kumpikin on rauhoittunut.

Kun olemme kumpikin tyyniä ja järkeviä, meidän on helpompi keskustella tapahtuneesta käytännön ongelmana, johon on käytännön ratkaisuja.

Joskus vastapuoli on niin kykemätön puhumaan käytöksestään ja muuttamaan sitä, että on helpompi ottaa häneen fyysistä tai digitaalista etäisyyttä vaihtamalla työpaikkaa tai blokkaamalla hänet sosiaalisessa mediassa tai puhelimesta.

Tämä ei ehkä tunnu reilulta, mutta kumpi on tärkeämpää — käyttää aikaa ja energiaa toisen kanssa taisteluun vai hyväksyä ettei elämä ole aina reilua ja siirtyä eteenpäin elämässä?

Voit katsoa videolta koko vastaukseni, jossa otan kantaa myös siihen, ovatko ihmiset pohjimmiltaan ilkeitä ja miksi naisvaltaisilla aloilla ja naisten välillä tuntuu olevan enemmän konflikteja.

Videolla mainittu kirja on Julie Hollandin Moody Bitches.

Katso video YouTubesta.

Kuinka olla cool

kuinkaollacoolTämän kirjoituksen otsikko on vitsi, sillä minä en todellakaan osaa olla cool eli tyylikäs, hillitty, etäinen tai salaperäinen.

Olen juuri se jurpo, joka fanittaa nolosti ihailemiaan ihmisiä ja törmätessään uusiin kiinnostaviin tyyppeihin jakaa ihan liian nopeasti ihan liian paljon itsestään.

Olen liian kovaääninen. Puhun liikaa. Puhun muiden päälle. Pudottelen tavaroita. Sotken vaatteeni minuutti sen jälkeen kun olen laittanut ne päälleni kaapista.

Argh!

Olen fantasioinut ala-asteelta alkaen että osaisin olla yhtä ”magee” kuin koulun suosituimmat oppilaat. Olen yrittänyt analysoida tuntemieni ”coolien tyyppien” toimintaa ja miettinyt mikä heidän suosionsa salaisuus on.

Suoraan sanottuna en tiedä sitä vieläkään.

Mutta tiedän, että oma luontainen tapani innostua överisti asioista ja ihmisistä ei tee ketään cooliksi.

Tänään törmäsin taas tilanteeseen, jossa liika innokkuuteni ja intensiivisyyteni aiheutti ongelmia. Aiheesta käytiin hyvä keskustelu, jonka seurauksena jouduin pitkästä aikaa miettimään omaa taipumustani ”olla liikaa”.

Tunnustan, että ajauduin hetkellisesti alhaiseen mielentilaan, muistelin ala-asteaikoja, jolloin jouduin usein sosiaaliseen paitsioon epäsopivan käytökseni takia, ja itkin itsesäälissä.

Sitten mielentilani kohosi ja mieleeni juolahti, että mitä sitten.

Mitä sitten että minä en ole eikä minusta todennäköisesti koskaan tule tyylikästä, hillittyä ja hallittua ikonia?

Mitä sitten että olen luonnostani homssuinen ja hölösuinen touhottaja, joka lähettää ihan liian pitkiä viestejä tai avautuu liikaa omista asioistaan muille, jos ei pidä varaansa?

Mitä sitten että tiettävästi jotkut — ehkä monetkin — ihmiset pitävät minua outona, friikkinä tai idioottina?

Mitä sitten?

Ei mitään!

Mikä on minulle oikeasti tärkeää?

Olen vuosien varrella onnistunut saamaan ystäviä, joiden seurassa saan olla oma itseni. Olen saanut työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat vähintäänkin sietäneet seuraani.

Olen ollut melkein kahdeksan vuotta yhdessä miehen kanssa, jota rakastan. Meillä on kaksi iloista ja energistä poikaa, koira ja omakotitalo kotikylässäni, jossa vanhempani, melkein kaikki sisarukseni ja enoni asuvat. Sukuni hyväksyy minut sellaisena kuin olen — ja osa sukulaisistani on yhtä ”epäcooleja” kuin minä (sori vaan).

Teen työkseni projekteja, joissa useimmiten intensiivisyydestäni ja heittäytymisestäni on hyötyä.

Toisaalta en itse säikähdä yli-innokkaita ja intensiivisiä ihmisiä edes silloin, kun en ole heistä liekeissä. Ymmärrän miltä heistä tuntuu ja tiedän, että he voivat olla älykkäitä, lahjakkaita ja osaavia, vaikka käyttäytyvät tavatessamme kuin ihastuneet nelivuotiaat.

Ja kun tiedostan taipumukseni olla välillä liian intensiivinen joidenkin makuun, voin ainakin yrittää hillitä käytöstäni niin, etten suotta säikäytä muita.

Tiedän myös, että yritykseni olla cool ovat menneet aina pieleen. Sen lisäksi coolin esittäminen vie minulta paljon energiaa eikä ole edes kivaa.

En tiedä miten siistiä olisi olla cool. Ehkei se ole ihan niin siistiä kuin kuvittelen. Tai ehkä on — mutta koska tuskin saan koskaan omakohtaisesti kokea miltä se tuntuu, niin mitä väliä? Ei mitään!

Jos päädyit lukemaan tätä artikkelia, koska haluat olla cool, olen pahoillani, etten voi auttaa. Mutta haluan kertoa, että olet ainakin minun mielestäni superjees  ja ihan yhtä hyvä ja arvokas kuin coolimmat kaverisi ja kollegasi.

P.s. Jos olet oikeasti cool-ihminen, olisi kiinnostavaa kuulla millaista on cool. Vastaa pliis kommenttiosastolla.

Mistä tiedät mikä on sinulle oikeasti tärkeintä?

Tämän päivän teoriassa puhun siitä mistä voit tietää mikä on sinulle tärkeää ja mitä tehdä, jos huomaat tekeväsi asioita, jotka eivät ehkä ole niin tärkeitä. Kerron myös mikä minulle on tärkeää a) yleensä, b) nyt.

Katso video YouTubessa.

Ehdotan videolla että teet kaksi listaa.

Kirjaa ensimmäiseen listaan asiat, joiden uskovat olevan sinulle tärkeitä

Esim. tasa-arvo, menestys, raha, perhe, ystävät, luovuus, luonto, ekologisuus, intohimo jne. — mitä nyt ensimmäiseksi juolahtaa mieleen.

Kirjaa toiseen listaan asiat, joihin olet laittanut eniten aikaa, energiaa ja huomiota viimeisen kahden viikon aikana — mieluiten kirjaa myös ylös miten paljon aikaa kukin asia on vienyt.

Esim. Työ = 7,5 h x 5 x 2, kuntosalilla käyminen 6 x 1 h, TV:n katsominen 2 h x 14.

Vertaa näitä kahta listaa. Ovatko ne keskenään erilaiset?

Jos huomaat päiviesi menevän sellaisten asioiden tekemiseen, jotka eivät ole tärkeimpien asioiden listallasi, sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

  1. Järjestä elämäsi niin, että voit keskittyä asioihin, jotka ovat tärkeitä.
  2. Hyväksy, että se mihin aikasi juuri nyt menee, on sinulle juuri nyt tärkeää ja se minkä oletat olevan tärkeää, ei ole ainakaan nyt ykkössijalla elämässäsi.

Minun listani ovat varsin erilaiset. Katso videolta kumman ratkaisuvaihtoehdon valitsin.

mikaonsinulletarkeinta

Kuka määrää mitä saat tehdä?

Vähän tiukille meni, mutta ehdin kuitenkin kirjoittaa jotain. Osa tästä tekstistä on vanhasta kirjaversiosta.


Kuka määrää mitä sinä saat tai et saa tehdä?

Yhteiskunta? Vanhempasi? Puolisosi? Kaverisi? Jumala?

On totta että esimerkiksi Suomen lain rikkomisesta voi seurata kaikenlaisia ikäviä asioita, mutta jos tarkkoja ollaan, jos oikeasti haluat rikkoa lakia, tuskin kukaan voi estää sinua tekemästä niin.
Oletan tai ainakin toivon, ettet lue tätä kirjaa saadaksesi lupaa rötöksiin, vaan että asiat joihin tunnet tarvitsevasi luvan ovat sellaisia, jotka voisivat edistää sinun ja ehkä muidenkin elämää.

Yhtä vähän kuin kukaan voi estää sinua tekemästä vääryyksiä, kukaan ei oikeasti estä sinua tekemästä kaikkia niitä upeita, ihania ja tärkeältä tuntuvia asioita, jotka haluaisit tehdä.

Ei ole mitään universaalia sääntökirjaa, joka sanoo ettet sinä saa kokea onnea, rakkautta ja hyvää oloa. Missään ei sanota ettet sinä saa väsyä, luovuttaa tai epäonnistua. Kukaan ei oikeasti määrää ettet sinä saa toteutaa unelmiasi ja menestyä.

On täysin normaalia, että aika ajoin – ehkä useinkin – sinulla on epämääräinen tunne siitä, että jossain joku rajoittaa tekemisiäsi ja vaatii sinua kieltämään tunteesi. Ehkä elämässäsi on ollut tai on yhä ihmisiä, jotka vaativat sinua toimimaan tietyllä tavalla tai ovat sitä mieltä että saat kokea vain tietynlaisia tunteita.
Mutta mistä he ovat saaneet luvan päättää puolestasi ja määrätä tunteistasi? Eivät mistään.

On totta, että perimämme, nykyinen fysiologinen tilamme, henkinen kapasiteettimme, tähän mennessä hankkimamme tieto-taito, rahatilanteemme ja joukko muita käytännön tekijöitä rajoittavat jossain määrin sitä, mitä voimme käytännössä tehdä tässä ja nyt.

Esimerkiksi minä olen 173 cm pitkä enkä siksi ylety vaihtamaan olohuoneemme kattolamppua ilman jakkaraa. Mutta minulla on jakkara, jolle voin nousta vaihtaakseni lampun. Ja vaikka minulla ei olisi jakkaraa, minulla on tarpeeksi mielikuvitusta ja muita huonekaluja joiden avulla voisin nousta vaihtamaan lampun.

Minä en ole opiskellut kiinaa, joten jos tänään kohtaisin henkilön, joka puhuu vain kiinaa, emme voisi vaihtaa ajatuksia puhuen — mutta se ei estä meitä kommunikoimasta elekielellä, piirtäen tai vaikka kännykän tulkkausohjelman avulla.

Minulla ei ole tällä hetkellä pankkitililläni tarpeeksi rahaa, jotta voisin ostaa Tesla-sähköauton, jos välttämättä haluaisin sen. Mutta jos Teslan saaminen olisi elämäni ainoa tavoite, voisin myydä kaiken omaisuuteni, jonka jälkeen minulla olisi helposti varaa kyseiseen autoon. Jos tarkoituksena olisi vain ajaa autolla, voisin ottaa yhteyttä tutuntuttuun, jolla on kyseinen auto ja pyytää lupaa koeajoon.

Sen jälkeen kun olen läpikäynyt vaihdevuodet, en voi enää tulla puolisolleni raskaaksi, mutta jos yhtäkkiä sekoaisimme niin, että haluaisimme siinä vaiheessa vielä vauvan voisimme muuttaa maahan jossa ikäisemme ihmiset voivat käyttää sijaisäitejä tai adoptoida lapsia alkaa sijaisäidiksi tai aloittaa parisuhteen henkilön kanssa, jolla olisi pieni vauva.

Aivotutkijoilla on näyttöä siitä, että joskus aivokemiamme rajoittaa tunneskaalaamme ainakin hetkellisesti. Esimerkiksi tietyt serotoniinijärjestelmään vaikuttavat mielialalääkkeet voivat vaikeuttaa merkittävästi rakastumisreaktion käynnistymistä, mutta eivät estä silti parisuhteen aloittamista tai levollisen rakkauden tunteen kokemista.

Minulla on tarkkaavuushäiriö eli ADHD minkä takia aivojeni toiminnanohjauskeskus ei toimi yhtä tehokkaasti kuin henkilöillä, joiden aivot ovat niin sanotusti neurotyypillisemmät. Niinpä esimerkiksi minun on lähes mahdotonta suunnitella päivääni pelkästään päässäni. Sen sijaan voin kyllä suunnitella sen kirjoittamalla paperille mitä minun pitää tehdä. Tai voin ottaa ADHD-lääkkeen, joka parantaa aivojeni toimintaa niin, että pystyn järjestämään ja muistamaan päivän tehtävät päässäni ilman paperia.

Kliinisesti masentuneena on vaikeaa kokea elämäniloa yhtä paljon ja usein kuin silloin kun aivokemia ei ole sekaisin, mutta se ei tarkoita sitä etteikö masentuneillakin olisi ihan hyviä hetkiä.

Toisin sanoen monet asiat joiden oletamme estävän meitä tekemästä mitä haluamme eivät ole muuta kuin hidasteita – jos sitäkään. Mikä parasta, sinulla on synnynnäinen kapasiteetti löytää halutessasi uusia ratkaisuja ja toimintamalleja tilanteisiin, joissa et pääse suorinta tietä tavoitteesi.

Kerron kaikesta tästä lisää seuraavissa luvuissa.

Unlimited-seminaari 2016

unlimited_2016_helsinki_-_unlimited-conference

Maksamaton mainos:

Haluatko valaistua? Kokea enemmän mielenrauhaa? Kuulla lisää kolmesta prinsiipistä? Tavata hienoja ihmisiä?

Pääopettajani Michael Neill, kaksi tärkeintä opettajaani George ja Linda Pransky (joiden luentoviikonloppuna ”valaistuin”), opiskelukaverini Eirik Grunde Olsen ja Mara Gleason joka on yksi lempiopettajistani, ovat tulossa nyt viikonloppuna 24.-25.9.2016 Helsinkiin Niko Leppäsen järjestämään Unlimited-tapahtumaan.

Voit ostaa tapahtumaan lippuja vielä tämän perjantaipäivän ajan — jos et pääse fyysisesti paikalle, voit ostaa lipun jolla pääset katsomaan luentoja suorana omalta tietokoneeltasi.

Minä joudun matkustamaan Losiin ja maksamaan itse kymppitonnin (plus matkat ja majoitukset) päästäkseni kuuntelemaan heitä — silti sitouduin lähtemään reissuun vaikka en tiennyt että se muuttaisi elämäni ihan vain siksi että minulle tuli vahva fiilis että niin kuuluisi tehdä.

Jos sinulle tuli yhtään fiilis että ”hmmm…. jokin sisälläni sanoo että minun pitäisi mennä vaikka matkaan pääseminen on hieman työlästä ja/tai kallista”, niin kuuntele sitä fiilistä ja mene! Et ihan oikeasti halua missata tätä tilaisuutta!

Lue lisää ja varaa paikkasi täällä: http://www.unlimited-conference.com

Kun yksikin potku voi tappaa

Tänään lehdessä uutisoitiin todella ikävästä tapauksesta, jossa äärioikeistolaiseen ryhmään kuuluva nuori mies oli potkaissut ryhmän toimintaan kriittisesti suhtautuvaa toista nuorta miestä rintaan sen jälkeen kun kriittinen nuorukainen oli sylkäissyt äärioikeistolaisen ja tämän kavereiden eteen halveksuvasti.

Kriittinen nuorukainen oli kaatunut potkun voimasta katukivetykselle ja kuollut tapahtumasarjasta saamiinsa vammoihin myöhemmin sairaalassa.

Kun olin yläasteella, siellä kävi eräs mies puhumassa siitä miten yksikin lyönti voi tappaa tai aiheuttaa todella pahaa tuhoa.

En muista tyypin nimeä, mutta kauhutarinat siitä miten yksi lyönti oli saanut jonkun — olisiko jopa ollut puhujan itsensä — leuan säpäleiksi, jätti pysyvän muistijäljen.

Myöhemmin aikuisiällä kuulin useammasta tapauksesta, jossa joku oli liukastunut, kaatunut ja lyönyt päänsä joko jäähän tai kylpyhuoneen kaakeleihin niin, että oli kuollut.

Kahden pienen ja vilkkaan pojan äitinä joudun jo nyt muistuttamaan heitä siitä, ettei kylppärissä saa riehua eikä varsinkaan töniä toista.

Traaginen asema-aukion pahoinpitelytapaus on herättänyt paljon keskustelua siitä, pitäisikö tiettyjen ääriryhmien toimintaa rajoittaa. En tiedä, ehkä.

Valitettavasti veikkaan että ääriryhmien toiminnan rajoittaminen ei lopeta väkivaltaa. Kautta maailmanhistorian on aina ollut vihaisia nuoria miehiä, jotka testosteronihuuruissa tuntevat tarvetta purkaa aggressiotaan muihin.

Opeta lapsesi varomaan väkivaltaa

Tämä tapahtuma oli jälleen yksi karmea esimerkki siitä, miten todellakin yksi potku voi tappaa.

Tiedossa ei ole kumpi oli pääsyy pojan kuolemaan — potku rintaan vai pään osuminen maahan — mutta rikoshistoria tuntee tapauksia, jossa tönäisyä seurannut päävamma on johtanut kuolemaan tai pysyvään aivovaurioon.

Olen nähnyt monet kerrat, miten nuoret pojat tönivät toisiaan koulumatkoilla. Aina kyse ei ole edes kiusaamisesta vaan kavereiden välisestä kisaamisesta.

Toivon että tämä tapahtuma herättäisi kouluissa ja esiteinien ja teinien kodeissa myös keskustelua siitä, miten yksikin isku, potkaisu tai tönäisy voi johtaa vakavaan vammaan tai pahimmillaan kuolemaan.

Hallitse raivoa

Tietynlaisen neurologian omaavilla ihmisillä (esim. ADHD-ihmiset kuten minä) sekä lapsilla ja nuorilla, joiden itsehillintää ohjaava otsalohko ei ole vielä kehittynyt, hermot voivat palaa tavallista herkemmin ja rajummin niin, että itsehillintä pettää totaalisesti.

Otsalohko alkaa olla vasta 25-vuotiailla kypsä ja vastaa myös kyvystä arvioida eri vaihtoehtojen paremmuutta, ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin, lukea toisten tunteita jne. — siksi sitä nuorempien ei kannattaisi tehdä mitään kauhean radikaaleja ratkaisuja, joista on pitkäaikaisia seurauksia.

Jos lapsellasi on taipumusta saada infernaalisia raivokohtauksia, voit auttaa häntä kahdella eri tavalla.

Ensinnäkin voit opettaa hänet minimoimaan riskin hermojen menetykseen.

Opeta hänet huolehtimaan siitä ettei hänen verensokerinsa laske ja heilahtele liikaa.

Eli että hän söisi säännöllisin väliajoin pieniä aterioita, joissa on proteiinia (eli lihaa, kalaa, kanaa jne.), hyvää rasvaa ja hitaita hiilareita.

Esimerkiksi pähkinät, täysjyväleipä jonka päällä on runsaasti juustoa, lihatuotetta ja kasviksia tai rahka ja marjat ovat hyvä pikavälipaloja verensokerin hallinnan näkökulmasta.

Toisekseen hänen pitäisi saada tarpeeksi unta.

Teinien melatoniinin eli ”unihormonin” tuotanto muuttuu ja siksi teinit kukkuvat helposti yömyöhään. Tähän voi auttaa melatoniini-lisäravinne.

Sinistä valoa säteilevän kännykän, iPadin, tietokoneen ja televisioruudun tuijottaminen heikentää ja viivästyttää melatoniinin tuotantoa entisestään, joten parasta olisi jos laitteet saisi kiinni (vaikka takavarikoimalla) pari tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Toiseksi paras vaihtoehto on asentaa tietokoneeseen f.lux-ohjelma tai valita uusimmissa iPhone- ja iPad-käyttöjärjestelmissä oleva ”NighShift”-asetus tai ladata Android-puhelimiin ohjelma, joka tekee näytön valon keltaiseksi illan tultua.

Kolmanneksi kaikki päihteet sotkevat välittäjäaineiden toimintaa ja/tai aiheuttavat vierotusoireita ja sitä kautta johtavat mielialojen vaihteluun. Ja kyllä, myös kofeiini on tällainen aine.

Siksi olisi todella tärkeää yrittää saada teinit pysymään erossa energiajuomista, tupakasta, nuuskasta, alkoholista, pilvestä ja tietenkin vieläkin vahvemmista päihteistä.

Neljänneksi raivareita aiheuttaa henkinen kuormitus tai aisti-impulsseista seuraava kuormitus.

Kun joudut päättämään asioita, oppimaan uutta, hillitsemään itseäsi tai keskittymään tahdonvoimalla, kuormitut henkisesti. Mitä enemmän kuormitut päivän aikana, sitä herkemmin itsehillintäsi pettää illalla.

Joillain ihmisillä jatkuva äänien sekamelska tai kova meteli, vahvat hajut tai suuri joukko ihmiskasvoja tai sekavat visuaaliset ärsykkeet voivat kuormittaa hermostoa tavallista enemmän.

Sen lisäksi hermojen menetystä saattavat lisätä joillain ihmisillä tietyt lisäaineet (esim. aspartaami), gluteeni (eli vehnässä, rukiissa ja ohrassa oleva aine), naisilla ovulaation ja PMS:n yhteydessä tapahtuva hormonitasojen lasku ja miehillä puolison lähestyvästä ovulaatiosta seuraava testosteronitasojen nousu.

Vaikka tekisit kaikkesi, pystyt tuskin minimoimaan täysin lapsesi raivareita, jos hän on taipuvainen saamaan niitä.

Niitä tilanteita varten harjoittele kotona tapoja purkaa raivoa niin, ettet satuta toisia: polkemalla jalkaa, huutamalla ilman sanoja, kirjoittamalla, jännittämällä ja rentouttamalla koko kehon tai puhumalla tunteita ääneen (”nyt mua suututtaa, mua suututtaa ihan hulluna, mä olen ihan raivona”).

Harjoittelu voi tapahtua raivareiden yhteydessä (eli yritä saada vaikka omaa esimerkkiä näyttäen raivoava lapsi polkemaan jalkaa hakkaamisen sijaan) tai mielikuvaharjoitteluna, jossa lapsi kuvittelee itsensä raivoissaan puhumassa tunteistaan.

Muista varoa muita

Sen lisäksi tämä on hyvä muistutus siitä, että kaupungilla liikkuu väkivaltaisia ja arvaamattomia ihmisiä, joista on parempi pysyä fyysisesti kaukana, vaikka kuinka tekisi mieli avautua heille päin naamaa.

Ensinnäkin on selvää, että jos joku on fanaattisesti jotain mieltä, vittuilu ei ainakaan auta häntä muuttamaan mieltään.

Toiseksi on tärkeämpää vaikuttaa niihin ihmisiin, joiden mielipide on vielä muodostumassa tai niihin tahoihin, joilla on tietoa, taitoa ja resursseja ottaa konkreettisia askeleita  kyseisen asiantilan muuttamiseen.

Olen todella pahoillani siitä, että yhden nuoren ihmisen elämän piti päättyä näin typerän ja turhan tapahtumasarjan seurauksena.

Kokeillaanko pitää huolta siitä, ettei näitä tapauksia tule lisää?

yksiiskutappaa