Sano EI, jotta voisit sanoa KYLLÄ

Jos iskisin sinua taikasauvalla päähän niin, ettet kykenisi enää koskaan kokemaan syyllisyyttä, häpeää tai pelkoa, mille sinä sanoisit ”ei kiitos” tai ”kiitti mulle riitti”?

Siitä lähtien kun liityin Naiset jotka sanovat ei -ohjelman tekijätiimiin, olen miettinyt paljon sitä, miksi ”ei”:n sanominen tuntuu olevan niin vaikeaa — varsinkin meille naisille.

Miksi joskus on niin vaikeaa jättää taakseen asioita, ihmisiä ja tilanteita, jotka eivät enää palvele minua?

Miksi välillä on vaikeaa kieltäytyä innostavista ehdotuksista?

Entä sivuuttaa vaatimukset ja odotukset, joita muut tai minä itse asetan itselleni?

En väitä olevani tässä asiassa edelleenkään mikään ekspertti.

Vuosien mittaan olen oppinut vähentämään radikaalisti jees-tyttöilyä, eli pelon, syyllisyyden tai häpeän takia myöntymistä tilanteisiin ja asioihin, joita en oikeasti halua elämääni.

En esimerkiksi lähde enää mukaan työprojekteihin, joita tekisin ensisijaisesti rahasta.

Olen huomannut, että jos projekti ei ole niin kiinnostava ja houkutteleva, että haluaisin tehdä sen ilmaiseksi, jossain vaiheessa raha lakkaa motivoimasta ja alan miettiä onko tämä todellakin paras tapa käyttää aikaani. Yleensä ei ole.

Sen sijaan sanon vieläkin liian helposti ”kyllä” asioille, joille minulla ei olisi oikeasti aikaa tai energiaa silloin, kun tehtävä on näennäisen yksinkertainen ja minä olen niin kiireessä, etten huomaa miettiä missä välissä oikeasti ehtisin homman tehdä.

Tämä näkyy aivan erityisesti kodin arkeen liittyvistä asioista sovittaessa.

Aamukiireen keskellä minun on liian helppo sanoa ”joojoo” kun puoliso pyytää hoitamaan jonkin erikoistehtävän, vaikka päivässä ei oikeasti ole rakoa, jossa voisin hoitaa homman alusta loppuun.

Kaikkein eniten skarppaamista minulta vaativat uudet ideat ja projektit, jotka saavat niin liekkeihin, että ennen kuin olen ehtinyt miettiä mitä niiden toteuttaminen käytännössä vaatii minulta, ehdin jo suostua niihin tai ilmoittaa niistä koko kansalle.

Viimeiseen ongelmaan olen saanut avuksi pienen ryhmän ihmisiä, joiden erikoistehtävänä on pointata minulle milloin moponi on karkaamassa käsistä.

He ovat hyviä näkemään miltä ongelmilta suljen silmäni keskittyessäni liikaa siihen mitä mahdollisuuksia projekti tarjoaa.

Ajan myötä olen oppinut jo kysymään mielessäni uusien ideoiden kohdalla ”mitä X, Y ja Z sanoisivat tästä?”

Lähes aina arvaukseni heidän mielipiteestä osuu oikeaan. Käytännössä aina heidän neuvojensa kuunteleminen on kannattanut.

Ehkä eniten minua on kuitenkin auttanut sen muistaminen, että jokainen ”kyllä” tarkoittaa että sanon ”ei” yhdelle tai useammalle asialle.

Mitä enemmän sanon kyllä asioille, joita en oikeastaan halua tehdä, jotka eivät enää palvele minua tai joista seuraa enemmän harmia kuin hyötyä, sitä vähemmän minulla on kalenterissani tilaa ja tililläni varaa asioille, jotka ovat minusta kiinnostavia, hauskoja, hyödyllisiä ja hyviä.

Millaisissa tilanteissa sinun on vaikea sanoa ei?

Mille sinä haluaisit sanoa ei jos et pystyisi häpeämään, pelkäämään tai kokemaan syyllisyyttä?

Haluatko saada oman tukijoukon auttamaan isojen päätösten tekemisessä tai sellaisten asioiden karsimisessa, jotka eivät enää palvele sinua?

Lue lisää Naiset jotka sanovat ei -sarjasta ja siihen hakemisesta täältä.

sanoei

3 vastausta artikkeliin “Sano EI, jotta voisit sanoa KYLLÄ”

  1. Ihana kirjoitus, kiitos! Olen pohtinut samoja asioita, puit ajatukseni selkeiksi sanoiksi. Usein tulee juuri kiiressä sanottua joo joo, onnistuu ja vasta jälkeenpäin tajuaa, ettei resurssit riitä. Kuulun selkeästi ihmisiin, jotka vastaa automaattisesti kyllä, jos ei ehdi asiaa miettiä tarkemmin. Mieheni taas vastaa kaikkeen automaattisesti ei, kyllä tulee vastaa pohdinnan jälkeen :D. Pitäisi varmaan itsekin kokeilla kuuria automaattista ei:tä :D.

  2. ”miksi “ei”:n sanominen tuntuu olevan niin vaikeaa — varsinkin meille naisille.”

    Voi pyhä naamapalmu. Kyllä se on taas tuo nainen niin erilainen kuin mies. Oikeasti ei toki ole, mutta Mannisen Katrin maailmassa joko on tai sitten kirjoittaja on vaan löytänyt oman sukupuolensa joukosta itselleen sopivan kohderyhmän, jolta dinerot rullaa kätevimmin kotiin suoltamalla ”miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta”-hömppää.

    Jos väitteesi on omasta mielestäsi validi, niin kertoisitko millä perusteilla? Jos taas itsekin myönnät sen hömpäksi, niin sopisiko lakata tekemästä näitä tällaisia väitteitä kirjoitus kirjoituksen perään?

    1. Niin, ensinnäkin käytin sanaa ”tuntuu” enkä ”on” eli kerroin omasta havainnostani, joka perustui siihen, että useampi nainen on kertonut minulle kokevansa että hänellä on vaikeuksia sanoa ei asioille, joita ei halua tehdä. Jos tämä empiirinen havainto on tosi, tällöin syynä voi olla joko se, että miehille on keskimäärin helpompaa sanoa ei asioille joita eivät oikeastaan halua tai ehdi tehdä kuin naisille tai sitten he eivät valita asiasta.

      No, itse asiassa asiaa on tutkittu. Tässä on yksi tutkimus: http://www.purdueexponent.org/features/article_d6fc06a6-4b67-53ca-88d0-5ee7ae8b6673.html

      Se että sukupuolten välillä on eroja ei ole niin outoa ottaen huomioon että naisten hormonitoiminta poikkeaa kokonaisuudessaan miesten hormonitoiminnasta ja hormonitasot vaikuttavat ajatteluumme. http://edge.org/conversation/testosterone-on-my-mind-and-in-my-brain

Herättikö juttu ajatuksia? Kommentoi rohkeast!