Valmentaminen toimii!

Valmentaminen toimii!

Minulla oli eilen hyvä valmennuspuhelu Jenin kanssa omaan ”valmennuspraktiikkaan” liittyen. Olen tässä miettinyt jo pidempään että miten paljon haluan keskittyä valmennukseen, millaisia valmennuspaketteja tarjoaisin ja miten hinnottelisin pakettini. Keskustelu auttoi minua saamaan selvän vision. Ehkä vielä tärkeämpää oli kuulla, että olen jo välttänyt uusien valmentajien yleisimmät ongelmat.

Aloittelevien valmentajien tukemiseen erikoistunut Jen kertoi että uusien valmentajien kolme yleisintä virhettä tai ongelmaa on:

1. Että käyttää liian paljon aikaa valmennussysteeminsä kehittämiseen — ts. koulutuksen hankkimiseen, nettisivujen ja käyntikorttien suunnitteluun, eikä ala valmentaa, koska haluaa että kaikki on jotenkin ”täydellistä”, ennen kuin uskaltaa aloittaa valmentamisen. No viime kesänä valmennettavanani olleet tietävät, etten minä ainakaan odotellut turhaan… Aina kun käyn meidän pesutuvassa, ajattelen rakkaudella teitä, vanhat valmennettavani. 😉
2. Ettei uskalla pyytää rahaa valmentamisesta. Kyllä, minä olen pyytänyt ja saanut jo rahaa valmentamisesta. 🙂
3. Heillä ei ole omaa valmentajaa. Minulla on jo yksi oma valmentaja ja tarkoituksena on jossain vaiheessa palkata toinen, täysin erilainen valmentaja. Sen lisäksi saan koulutukseni kautta paljon valmennusta eri valmentajilta. Itse en usko valmentajan palkkaamiseen vain siksi että minulla olisi valmentaja, vaan halusin nimenomaan työskennellä näiden kahden ihmisen kanssa, koska näen että heidän kanssaan työskentely voi auttaa minua monilla eri tavoilla (ks. tuolla alla oleva selitys siitä, miten koen hyötyväni valmentamisesta.)

• Bonusongelma: Eivät pysty valitsemaan omaa ”markkinarakoaan” (niche) — tai kokevat että heidän pitäisi valita se, mutta eivät kykene valitsemaan sitä. Minä lähden tätä nykyä siitä, että tässä vaiheessa en sulje mitään ryhmää pois, koska uuden tietämykseni valossa tiedän voivani auttaa periaatteessa mitä tahansa ryhmää. Ryhmää tärkeämpää on henkilökohtainen yhteensopivuus eli pystyykö asiakas rentoutumaan seurassani, mutta sitä ei välttämättä saa selville kuin kokeilemalla.

Eli tällä saralla minulla ei ole ongelmia.

[ismember]Jenin kanssa keskustellessa pystyin määrittelemään myös kuinka monta asiakastapaamista haluaisin ihannetilassa viikossa (9-10 tapaamista), kuinka suuri osa näistä olisi pitkäaikaisten asiakkaiden kanssa (alle kolmannes), kuinka suuri lyhytaikaisempien valmennettavien kanssa (kolmannes) ja kuinka suuri osa ns. lahjavalmennuksia VIP-jäsenille, valmennuksesta kiinnostuneille tai hyväntekeväisyyshengessä ihmisille, joilla ei aidosti ole valmennukseen varaa (yli kolmannes).

Steve Chandlerin valmennuswebinaari sai minut tosiaan tajuamaan että ennen kaikkea minä haluan palvella eli auttaa muita ihmisiä parhaani mukaan. Samoin rakastan olla antelias ja auttaa hädässä olevia — siksi haluan lahjoittaa vähintään yli neljäsosan valmennuksista ilman tarvetta saada muuta kuin hyvän mielen vastineeksi. Haluan luottaa äitini ”Jumala maksaa toiselta momentilta” -lähtökohtaan eli että kyllä minulla on aina riittävästi rahaa kaikkeen siihen, mihin sitä tarvitsen.[/ismember]

Miksi minulla on oma valmentaja?

Tänään oli sitten ihan loistava puhelu oman valmentajani Davidin kanssa. Puhelun alussa mieliala oli vähän alhaalla, joten meinasin alkaa puhua ajankäytöstä ja rahasta, mutta hetken juteltuamme mielentilani nousi niin korkealle, että kuten melkein aina tätä nykyä, totesin ettei minulla oikeasti ole kummankaan kanssa todellista ongelmaa ja että haluan mieluummin syventää ymmärrystäni ”inhimillisen kokemuksen luonteesta”.

Eli muistaakseni mietin joskus kuukausia sitten täällä että miksi kukaan jatkaisi pidempään valmennuksessa olemista. No nyt tiedän miksi!

Siksi, että se on omaa aikaa ajatella keskittyneesti sellaisen ihmisen seurassa, jonka koen olevan ns. minun puolellani. Tällöin aivoni alkavat jostain syystä toimia paremmin kuin esim. yksin ajatellessa tai sähköpostitse kommunikoidessa.

Siksi, että on kiinnostavaa syventää omaa ymmärrystään inhimillisen kokemuksen luonteesta — ja mitä enemmän ymmärrys lisääntyy, sitä kevyemmältä ja helpommalta elämä tuntuu — eikä keveydellä ja hyvällä ololla tiettävästi ole kattoa.

Siksi, että ainakin minusta se tuntuu ihanalta ja hyödylliseltä ylellisyydeltä, varsinkin kun siinä puhutaan tulevaisuudesta ja kaikesta kivasta, eikä märehditä menneisyydellä niin kuin terapiassa.

Siksi, että säännöllinen valmennus varmistaa etten ehdi vaipua kauhean syvälle synkkiin ajatuskierteisiin ns. huonoina aikoinakaan.

Siksi, että sitä mukaa kun ajatukseni kirkastuu ja selkeytyy, pystyn seuraamaan entistä paremmin omaa inspiraatiota ja keskittymään olennaiseen — mikä usein näkyy parempina ihmissuhteina, parantuneena terveytenä ja parantuneena rahatilanteena.

Siksi että se on mahdollista. 🙂 Jos kerran minulla on mahdollisuus nauttia ja iloita enemmän elämästäni samalla kun koen saavani joltakulta tukea siihen, niin miksi en käyttäisi tilaisuutta hyväkseni?

Ihmeiden aika ei ole koskaan ohi!

Tänään halusin pohtia Davidin kanssa tuntematonta tai tietämättömyyden tilaa, jossa ihmeet syntyvät. 

Ihmehän on siis asia, jota minä en tiennyt ennen sen tapahtumista mahdolliseksi. Eli jos esimerkiksi jollekulle naiselle lääkärit ovat sanoneet ettei tämä voi tulla raskaaksi ja hän tulee raskaaksi, se tuntuu ihmeeltä — vaikka tosiasiassa naisella on ollut koko ajan mahdollisuus tulla raskaaksi ja lääkärit ovat erehtyneet arviossaan.

Toisaalta ihme voi olla asia, jonka tapahtuminen menee yli ymmärryksemme. Kuten se ihme, että yhdestä mikroskooppisen pienestä solusta voi kasvaa lapsi. Tai ihme, että voin kuulla laitteesta, johon ei mene mitään kaapeleita, veljeni puhuvan toisella puolella maailmaa, ja hänen äänensä kuulostaa yhtä selkeältä kuin hän olisi viereisessä huoneessa.

Kun haluamme tietää ennalta kaikki tapahtumat, menetämme mahdollisuuden ihmeisiin. Tai no, siltikin maailma yleensä yllättää meidät eli asiat harvemmin menevät ihan täysin niin kuin olemme suunnitelleet.

Lähtemällä siitä, ettemme oikeasti voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja jättämällä enemmän tilaa tuntemattomalle tulevaisuudelle, kutsumme enemmän ihmeitä elämäämme, koska silloin kaikki hyvä mitä tapahtuu on ihme.

Minun — ja Davidin — kokemus on, että kun ei yritä liikaa kontrolloida asioita, elämällä näyttää olevan parempi suunnitelma.

Käytännössä tämä johtunee siitä, että tällöin pidämme silmämme ja mielemme auki paremmille mahdollisuuksille, kuin jos olisimme fiksautuneet tiettyyn lopputulokseen ja toteutumistapaan.

David, joka on myös ollut aikanaan hurahtanut ”salaisuuteen”, pystyi myös määrittelemään puolestani sen, mikä minua on The Secret -liikkeessä vaivaa:

It’s pointing to the right direction, but the engineering is wrong.

Eli ”se osoittaa oikeaan suuntaan, mutta tekniikka on väärin.”

Engineering eli insinööritaito tai tekniikka on koulutukseemme liittyvä termi, jolla viitataan kaikkiin ”kuinka teen…” -alkuisiin kysymyksiin. Koulutuksessamme tekniikalle ei anneta juurikaan painoarvoa, koska lähdemme siitä, että kun ymmärtää miten mieli-ajatus-tietoisuus-yhteys toimii, sisäinen viisautemme kertoo kussakin tilanteessa miten kannattaa toimia.

Kuulemme sisäisen viisautemme ja osaamme seurata sitä parhaiten silloin kun emme mieti liikaa — ja salaisuus-tekniikka perustuu nimenomaan ajatteluun (visualisointi, ”oikeat ajatukset”  jne.).

Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että kun olemme selkeitä sen suhteen, mitä haluamme, näyttää siltä kuin koko maailma olisi salaliitossa meidän puolestamme eli yhtäkkiä alamme törmätä ihmisiin, tietoon ja asioihin, jotka auttavat meitä pääsemään harppauksin kohti tavoitettamme.

Halusin keskustella ihmeistä ja tuntemattomasta, koska koin, että olin nähnyt siitä vain vilauksen ja tajusin viime viikonloppuna että voisin ihan hyvin antautua enemmän tuntemattomalle, koska kyllä minusta olisi kivaa saada enemmän ihmeitä elämääni.

Keskustelun myötä näin entistä selkeämmin että äh, totuus on se, että ME KAIKKI elämme koko ajan tietämättömyydessä — eli kukaan meistä ei tiedä varmuudella mitä tulevaisuus tuo tullessaan — ja jos väitän jotain muuta (että tiedän muka faktana mitä tulee tapahtumaan), valehtelen itselleni.

Samalla näin, että tuntematonta ei tarvitse pelätä — koska olen elänyt siinä koko elämäni ja keskimäärin sieltä on tullut hyviä asioita, ainakin silloin kun olen antanut asioiden mennä omalla painollaan. Useimmiten olen joutunut ongelmiin silloin kun olen olettanut tietäväni tulevaisuuden ja olen alkanut tehdä kauaskantoisia siirtoja sen perusteella tai vääntää väkisin elämääni oikeaksi kuvittelemaani suuntaan.

Miten sinä eläisit tänään, jos näkisit ettet voi oikeasti koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Minä ainakin lopettaisin haaskaamasta energiaa ja aikaa turhaan murehtimiseen ja sellaisten asioiden tekemiseen joita teen vain koska oletan että asiat tulevat menemään tietyllä tavalla (esim. investoimaan aikaa muuten raskaaseen projektiin, joka EHKÄ voisi tuottaa suurta voittoa).

Jos haluat kokea transformatiivisen inspiraatiovalmennuksen ihmeen, täytä alla oleva kaavake tai lue täältä lisää aiheesta.

Hups! Emme löytäneet lomakettasi.