Quick Links
Aika
Suomessa on sen sijaan
TOIVOMUS
Jos et voi sietää minua tai blogiani, ole kiltti äläkä avaudu suotta asiasta täällä, vaan etsi blogilistalta sinulle sinulle sopivampaa luettavaa.
Jos sen sijaan tunnet tarvetta kertoa muille omasta maailmastasi ja navastasi, käytä vapaasti kommenttiosastoa hyväksesi! Kiitos kaunis!
Jos sen sijaan tunnet tarvetta kertoa muille omasta maailmastasi ja navastasi, käytä vapaasti kommenttiosastoa hyväksesi! Kiitos kaunis!
Linkit
Kalenteri
| Su | Ma | Ti | Ke | To | Pe | La |
Aihepiirit
Arkistot
XML/RSS Syöte
Statistics
Total entries in this blog:
Total entries in this category:
Published On: elo 05, 2007 03:32 ip.
Total entries in this category:
Published On: elo 05, 2007 03:32 ip.
Ulkomaista ja ulkomaalaisista, osa 2: tärkeitä
kysymyksiä
Kiitos onnitteluista! Kyllä, onnea tarvitaan
suhteessa kuin suhteessa.
Voin myöntää heti alkuun, että kaikista elämän eri osa-alueista parisuhteet ovat olleet minulle aina kaikkein haastavimpia. Kommenttejani lukiessa on hyvä muistaa, että kahdesti eronneena suhtaudun parisuhteisiin todennäköisemmin kyynisemmin kuin henkilö, joka osaa hanskata parisuhteensa paremmin kuin minä.
Edellisen viestin kommenttiosastolla Pepsi kirjoitti:
"Ihminen on ihminen oli kieli tai kulttuuri mika hyvansa ja jos oikesti on oikea ihminen sinulle ja synkkaa kaikilla tasoilla 100% niin ei kieli tai kulttuuri asiasta tee hankalaa. "
Mitä olen tarkkaillut niin omia kuin muiden suhteita -- ja varsinkin suhteita ulkomaalaisten kanssa -- olen huomannut että aluksi, kun rakkaushormonit hyrräävät kybällä, on helppo sietää tai jopa sulkea silmänsä kokonaan kumppanin ominaisuuksilta, asenteilta ja arvoilta, jotka muissa olosuhteissa voisivat ärsyttää.
Tutkijoiden mukaan rakastuminen -- eli se hullu hullaantumisen tunne -- on kemiallinen häiriötila. Rakastumishormonit tekevät meistä 2-4 vuodeksi mukautuvaisempia, ymmärtäväisempiä ja anteeksiantavaisempia kuin mitä normaalisti olisimme. Rakastumishormonien hyrrätessä uskomme pystyvämme mihin tahansa (kuten sietämään kumppanin ärsyttäviä ominaisuuksia tai elämään kaukana kotimaastamme) ja tunnemme, ettemme voi olla onnellisia ilman kumppaniamme.
Rakastumishormonien hälvettyä kehostamme silmämme avautuvat todellisuudelle. Jos olemme olleet alusta alkaen realistisia (tai onnekkaita) ja kumppanin perusarvot ja asenteet ovat lähellä omiamme, siirtyminen rakastumisesta rakastamiseen on suhteellisen tuskaton. Jos sen sijaan olemme huumavuosien aikana sallineet käytöstä, jota emme normaalisti sietäisi ja sulkeneet silmämme asenteilta ja arvoilta, joita emme muuten arvostaisi, herääminen voi tehdä todella kipeää.
Jos sinulla on taipumusta vetää pitkälle vietyjä (positiivisia) johtopäätöksiä toisen käytöksestä ja ajatuksista, kumppanisi puhuu huonosti yhteistä kieltänne etkä tunne kunnolla kultasi kulttuuritaustaa, riski rakastua illuusioon oikean ihmisen sijaan on isompi, kuin jos lähdet siitä, ettet voi olettaa mitään toisen sisäisestä maailmasta, puhutte sujuvasti samaa kieltä ja tiedät tasan tarkkaan millainen hänen taustansa on.
Siksi on aivan eri asia rakastua ulkomaalaiseen asuttuaan ensin pidempään hänen kotimaassaan kuin menettää sydämensä lomaromanssille. Jos edustat jälkimmäistä tapausta, suosittelen miettimään pitkään ja hartaasti miten nopeasti ja miten pitkälle suhde kannattaa viedä. Uskon, että varsinkin kaikkein intohimoisimpia lomaromansseja on turha yrittää väkisin pitkittää, sillä monet niistä eivät kestäisi arjen paineita.
Jokainen joskus sekopäisesti rakastunut tietää, että järjen kädessä pitäminen on todella vaikeaa silloin kun ajatukset pyörivät vain siinä, miten ihana uusi rakastettu on. Siitä huolimatta yrittäisin kysyä itseltäni seuraavat kysymykset ennen kuin alan tosissani sitoutua suhteeseen -- ja vastata kysymyksiin niin raatorehellisesti kuin vain mitenkään mahdollista:
Kuusi kysymystä uudesta ulkomaalaisesta kullastasi
1. Alkaisinko seurustella tämän henkilön kanssa, jos hän olisi suomalainen, olisimme tavanneet Suomessa ja hän olisi Suomessa samassa ammatissa kuin kotimaassaan?
Let's face it, se, että joku puhuu vierasta kieltä ja edustaa vierasta kulttuuria, tekee hänestä heti eksoottisemman. Monien silmiissä eksoottisuus on kiinnostavaa. Ulkomailla ollessamme tunnemme usein olevamme rohkeampia ja innostuneempia kuin kotimaassa. Niinpä paikkakunnan meissä aiheuttama ihastus saattaa saada ihastuksemme paikallista henkilöä kohtaan tuntumaan vahvemmalta kuin miltä se tuntuisi jos olisimme tavanneet tyypin kotipaikkakuntamme kulmakuppilassa.
2. Mitä muuta yhteistä meillä on kuin rakkautemme ja seksi?
Jos ette voisi puhua rakkaudestanne, suhteestanne tai seksistä, ettekä saisi koskea toisianne (tai vielä mieluummin, joutuisitte puhumaan päivittäin parin kuukauden ajan vain puhelimessa), mistä puhuisitte? Jos et olisi rakastunut kumppanisi upeaan ulkonäköön ja kiehtovaan karismaan, eikä hän hemmottelisi sinua sulosanoilla ja pienillä lahjoilla, pitäisitkö hänen juttujaan kiinnostavina?
3. Miten kumppanini maassa ja perheessä suhtaudutaan oman sukupuoleni edustajiin?
Totta kai rakastettusi on ihan erilainen kuin muut maansa kansalaiset -- huomaavaisempi, liberaalimpi, tasa-arvoisempi jne., mutta havaintojeni mukaan alkuhuuman hälvennyttyä ja vieraskoreuden kaikottua vuosikausien altistuminen oman kulttuurin uskomuksille nousee jossain vaiheessa pintaan. Aivan erityisesti kotikulttuuri näyttää nousevan esiin siinä vaiheessa kun pariskunta saa lapsia.
Jos ennen kumppanisi tapaamista paheksuit sitä, miten hänen kotimaassaan tai perheessään kohdellaan naisia, mieti tavallista pidempään oletko valmis ottamaan sen riskin, että kumppanisi onkin salaa omaksunut oman kulttuurinsa arvoja ja asenteita, joita et voi sietää. Se, että joku on asunut pitkään toisessa maassa, ei tarkoita sitä, että hän olisi luopunut lapsuudenkodissaan omaksumastaan arvomaailmasta.
4. Miten hyvin puhumme yhteistä kieltämme?
Jos toinen kumppaneista puhuu todella huonosti yhteistä kieltä, väärinkäsitysten määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Miten hyvin voit tuntea toisen, jos hän ei pysty kunnolla kertomaan, mitä hän ajattelee tai miltä hänestä tuntuu? Jos joudut itse puhumaan vierasta kieltä, voit varautua siihen, että varsinkin ristiriitatilanteissa on turhauttavaa, jos et yhtäkkiä pysty kertomaan tunnekuohun keskellä miltä sinusta tuntuu. Samalla on mahdollista, että kielitaitosi kohennuttua ja kumppanisi tutustuttua sinuun paremmin hän on järkyttynyt siitä, että olet joissain asioissa toisenlainen kuin hän kuvitteli.
5. Kumman kotimaassa asumme ja kasvatamme mahdollisesti tulevat lapsemme?
Vaikka ihana etelänromanssisi kertoisi haluavansa muuttaa Suomeen, mieti, miten hyvin rakkaasi voisi sopeutua suomalaiseen kylmyyteen ja suomalaisten (näennäiseen) tylyyteen. Millaista työtä hän voisi tehdä? Miten helposti hän saisi uusia kavereita? Huomaa, että mitä pahempi hänen kulttuurishokkinsa on, sitä enemmän sinä joudut kärsimään siitä.
Jos joudut itse muuttamaan ulkomaille, kannattaa miettiä erityisen tarkkaan mitä olet tekemässä. Miten hyvin tunnet puolisosi kotimaan kulttuuria? Oletko koskaan kokeillut arkielämää kumppanin kotimaassa? Se voi olla todella erilaista kuin lomamatkoillasi kokemasi elämäntapa. Mitä voit tehdä työksesi, jos muutat vieraaseen maahan? Miten helppoa uudessa maassa on saada ystäviä? Miten helppoa ja halpaa uudesta maasta on tulla käymään Suomeen? Voivatko Suomen sukulaisesi ja tuttusi vierailla luonasi? Miten pitkiä lomia sekä sinä ja kumppanisi voitte saada (esim. Jenkeissä kesälomaa heruu tyypillisesti vain 1-2 viikkoa)? Joudutko asumaan appivanhempiesi kanssa? Joudutko pitämään huolta appivanhemmistasi jos he sairastuvat tai dementoituvat?
Jos unelmoitte yhteisistä lapsista, mieti muuttoa vieläkin pidempään. Miten lapsenne kasvatetaan? Mitä kieltä heille puhutaan? Jopa Euroopan eri maissa suhtautuminen lapsiin ja lastenkasvatukseen on todella erilaista. Kysele kumppaniltasi hänen lapsuudestaan ja mikäli mahdollista, juttele kumppanisi kotimaassa olevien naisten kanssa lastenkasvatuksesta. Miten paljon maassa annetaan äitiyslomaa (esim. Yhdysvalloissa äitiyslomaa heruu vain 6 viikkoa jos sitäkään)? Missä yleensä synnytetään ja kuka avustaa synnytyksessä? Missä iässä lapset menevät kouluun? Millainen koulujärjestelmä siellä on?
6. Mitä kumppanin kotimaan laki sanoo avioeroista ja lasten huoltajuudesta?
Miten helposti saat eron, jos suhde ei toimikaan? Miten hyvin maan lait suojaavat sinua erossa? Saatko lähteä lasten kanssa takaisin Suomeen, jos kumppanisi vastustaa lähtöäsi?
Miksi kannattaa kysyä kaikki em. kysymykset?
Tarkoituksenani ei ole pelotella ketään välttämään suhteita ulkomaalaisten kanssa, ainoastaan helpottaa suhteen rakentamista realistisemmalle pohjalle. Uskon, että mitä paremmin ymmärrät mitä olet tekemässä, sitä tuskattomammalta siirtyminen rakastumisen alkuhuumasta arkiseen rakastamiseen tuntuu.
Samalla tiedän, että jos olet aidosti rakastunut, seuraat sydäntäsi sanoi järki (ja sukulaiset) mitä tahansa. Ja hyvä niin, sillä kadumme aina enemmän tekemättä jättämisiämme kuin tekemisiämme.
Kuten nykyään kolmatta kertaa naimisissa oleva isoisäni sanoi aikanaan vanhempieni hääpuheessa: "Olipa avioliitto hankala, vaikea tai aivan mahdoton, se on aina siunaukseksi. Vaikka siinä ei rikastuisi, niin ainakin siinä viisastuu."
Onnea matkaan kaikille teille ulkomaalaisten kanssa uuden suhteen aloittaneille! Seuraavassa maassa lisää ulkomailla asumisesta.
Voin myöntää heti alkuun, että kaikista elämän eri osa-alueista parisuhteet ovat olleet minulle aina kaikkein haastavimpia. Kommenttejani lukiessa on hyvä muistaa, että kahdesti eronneena suhtaudun parisuhteisiin todennäköisemmin kyynisemmin kuin henkilö, joka osaa hanskata parisuhteensa paremmin kuin minä.
Edellisen viestin kommenttiosastolla Pepsi kirjoitti:
"Ihminen on ihminen oli kieli tai kulttuuri mika hyvansa ja jos oikesti on oikea ihminen sinulle ja synkkaa kaikilla tasoilla 100% niin ei kieli tai kulttuuri asiasta tee hankalaa. "
Mitä olen tarkkaillut niin omia kuin muiden suhteita -- ja varsinkin suhteita ulkomaalaisten kanssa -- olen huomannut että aluksi, kun rakkaushormonit hyrräävät kybällä, on helppo sietää tai jopa sulkea silmänsä kokonaan kumppanin ominaisuuksilta, asenteilta ja arvoilta, jotka muissa olosuhteissa voisivat ärsyttää.
Tutkijoiden mukaan rakastuminen -- eli se hullu hullaantumisen tunne -- on kemiallinen häiriötila. Rakastumishormonit tekevät meistä 2-4 vuodeksi mukautuvaisempia, ymmärtäväisempiä ja anteeksiantavaisempia kuin mitä normaalisti olisimme. Rakastumishormonien hyrrätessä uskomme pystyvämme mihin tahansa (kuten sietämään kumppanin ärsyttäviä ominaisuuksia tai elämään kaukana kotimaastamme) ja tunnemme, ettemme voi olla onnellisia ilman kumppaniamme.
Rakastumishormonien hälvettyä kehostamme silmämme avautuvat todellisuudelle. Jos olemme olleet alusta alkaen realistisia (tai onnekkaita) ja kumppanin perusarvot ja asenteet ovat lähellä omiamme, siirtyminen rakastumisesta rakastamiseen on suhteellisen tuskaton. Jos sen sijaan olemme huumavuosien aikana sallineet käytöstä, jota emme normaalisti sietäisi ja sulkeneet silmämme asenteilta ja arvoilta, joita emme muuten arvostaisi, herääminen voi tehdä todella kipeää.
Jos sinulla on taipumusta vetää pitkälle vietyjä (positiivisia) johtopäätöksiä toisen käytöksestä ja ajatuksista, kumppanisi puhuu huonosti yhteistä kieltänne etkä tunne kunnolla kultasi kulttuuritaustaa, riski rakastua illuusioon oikean ihmisen sijaan on isompi, kuin jos lähdet siitä, ettet voi olettaa mitään toisen sisäisestä maailmasta, puhutte sujuvasti samaa kieltä ja tiedät tasan tarkkaan millainen hänen taustansa on.
Siksi on aivan eri asia rakastua ulkomaalaiseen asuttuaan ensin pidempään hänen kotimaassaan kuin menettää sydämensä lomaromanssille. Jos edustat jälkimmäistä tapausta, suosittelen miettimään pitkään ja hartaasti miten nopeasti ja miten pitkälle suhde kannattaa viedä. Uskon, että varsinkin kaikkein intohimoisimpia lomaromansseja on turha yrittää väkisin pitkittää, sillä monet niistä eivät kestäisi arjen paineita.
Jokainen joskus sekopäisesti rakastunut tietää, että järjen kädessä pitäminen on todella vaikeaa silloin kun ajatukset pyörivät vain siinä, miten ihana uusi rakastettu on. Siitä huolimatta yrittäisin kysyä itseltäni seuraavat kysymykset ennen kuin alan tosissani sitoutua suhteeseen -- ja vastata kysymyksiin niin raatorehellisesti kuin vain mitenkään mahdollista:
Kuusi kysymystä uudesta ulkomaalaisesta kullastasi
1. Alkaisinko seurustella tämän henkilön kanssa, jos hän olisi suomalainen, olisimme tavanneet Suomessa ja hän olisi Suomessa samassa ammatissa kuin kotimaassaan?
Let's face it, se, että joku puhuu vierasta kieltä ja edustaa vierasta kulttuuria, tekee hänestä heti eksoottisemman. Monien silmiissä eksoottisuus on kiinnostavaa. Ulkomailla ollessamme tunnemme usein olevamme rohkeampia ja innostuneempia kuin kotimaassa. Niinpä paikkakunnan meissä aiheuttama ihastus saattaa saada ihastuksemme paikallista henkilöä kohtaan tuntumaan vahvemmalta kuin miltä se tuntuisi jos olisimme tavanneet tyypin kotipaikkakuntamme kulmakuppilassa.
2. Mitä muuta yhteistä meillä on kuin rakkautemme ja seksi?
Jos ette voisi puhua rakkaudestanne, suhteestanne tai seksistä, ettekä saisi koskea toisianne (tai vielä mieluummin, joutuisitte puhumaan päivittäin parin kuukauden ajan vain puhelimessa), mistä puhuisitte? Jos et olisi rakastunut kumppanisi upeaan ulkonäköön ja kiehtovaan karismaan, eikä hän hemmottelisi sinua sulosanoilla ja pienillä lahjoilla, pitäisitkö hänen juttujaan kiinnostavina?
3. Miten kumppanini maassa ja perheessä suhtaudutaan oman sukupuoleni edustajiin?
Totta kai rakastettusi on ihan erilainen kuin muut maansa kansalaiset -- huomaavaisempi, liberaalimpi, tasa-arvoisempi jne., mutta havaintojeni mukaan alkuhuuman hälvennyttyä ja vieraskoreuden kaikottua vuosikausien altistuminen oman kulttuurin uskomuksille nousee jossain vaiheessa pintaan. Aivan erityisesti kotikulttuuri näyttää nousevan esiin siinä vaiheessa kun pariskunta saa lapsia.
Jos ennen kumppanisi tapaamista paheksuit sitä, miten hänen kotimaassaan tai perheessään kohdellaan naisia, mieti tavallista pidempään oletko valmis ottamaan sen riskin, että kumppanisi onkin salaa omaksunut oman kulttuurinsa arvoja ja asenteita, joita et voi sietää. Se, että joku on asunut pitkään toisessa maassa, ei tarkoita sitä, että hän olisi luopunut lapsuudenkodissaan omaksumastaan arvomaailmasta.
4. Miten hyvin puhumme yhteistä kieltämme?
Jos toinen kumppaneista puhuu todella huonosti yhteistä kieltä, väärinkäsitysten määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Miten hyvin voit tuntea toisen, jos hän ei pysty kunnolla kertomaan, mitä hän ajattelee tai miltä hänestä tuntuu? Jos joudut itse puhumaan vierasta kieltä, voit varautua siihen, että varsinkin ristiriitatilanteissa on turhauttavaa, jos et yhtäkkiä pysty kertomaan tunnekuohun keskellä miltä sinusta tuntuu. Samalla on mahdollista, että kielitaitosi kohennuttua ja kumppanisi tutustuttua sinuun paremmin hän on järkyttynyt siitä, että olet joissain asioissa toisenlainen kuin hän kuvitteli.
5. Kumman kotimaassa asumme ja kasvatamme mahdollisesti tulevat lapsemme?
Vaikka ihana etelänromanssisi kertoisi haluavansa muuttaa Suomeen, mieti, miten hyvin rakkaasi voisi sopeutua suomalaiseen kylmyyteen ja suomalaisten (näennäiseen) tylyyteen. Millaista työtä hän voisi tehdä? Miten helposti hän saisi uusia kavereita? Huomaa, että mitä pahempi hänen kulttuurishokkinsa on, sitä enemmän sinä joudut kärsimään siitä.
Jos joudut itse muuttamaan ulkomaille, kannattaa miettiä erityisen tarkkaan mitä olet tekemässä. Miten hyvin tunnet puolisosi kotimaan kulttuuria? Oletko koskaan kokeillut arkielämää kumppanin kotimaassa? Se voi olla todella erilaista kuin lomamatkoillasi kokemasi elämäntapa. Mitä voit tehdä työksesi, jos muutat vieraaseen maahan? Miten helppoa uudessa maassa on saada ystäviä? Miten helppoa ja halpaa uudesta maasta on tulla käymään Suomeen? Voivatko Suomen sukulaisesi ja tuttusi vierailla luonasi? Miten pitkiä lomia sekä sinä ja kumppanisi voitte saada (esim. Jenkeissä kesälomaa heruu tyypillisesti vain 1-2 viikkoa)? Joudutko asumaan appivanhempiesi kanssa? Joudutko pitämään huolta appivanhemmistasi jos he sairastuvat tai dementoituvat?
Jos unelmoitte yhteisistä lapsista, mieti muuttoa vieläkin pidempään. Miten lapsenne kasvatetaan? Mitä kieltä heille puhutaan? Jopa Euroopan eri maissa suhtautuminen lapsiin ja lastenkasvatukseen on todella erilaista. Kysele kumppaniltasi hänen lapsuudestaan ja mikäli mahdollista, juttele kumppanisi kotimaassa olevien naisten kanssa lastenkasvatuksesta. Miten paljon maassa annetaan äitiyslomaa (esim. Yhdysvalloissa äitiyslomaa heruu vain 6 viikkoa jos sitäkään)? Missä yleensä synnytetään ja kuka avustaa synnytyksessä? Missä iässä lapset menevät kouluun? Millainen koulujärjestelmä siellä on?
6. Mitä kumppanin kotimaan laki sanoo avioeroista ja lasten huoltajuudesta?
Miten helposti saat eron, jos suhde ei toimikaan? Miten hyvin maan lait suojaavat sinua erossa? Saatko lähteä lasten kanssa takaisin Suomeen, jos kumppanisi vastustaa lähtöäsi?
Miksi kannattaa kysyä kaikki em. kysymykset?
Tarkoituksenani ei ole pelotella ketään välttämään suhteita ulkomaalaisten kanssa, ainoastaan helpottaa suhteen rakentamista realistisemmalle pohjalle. Uskon, että mitä paremmin ymmärrät mitä olet tekemässä, sitä tuskattomammalta siirtyminen rakastumisen alkuhuumasta arkiseen rakastamiseen tuntuu.
Samalla tiedän, että jos olet aidosti rakastunut, seuraat sydäntäsi sanoi järki (ja sukulaiset) mitä tahansa. Ja hyvä niin, sillä kadumme aina enemmän tekemättä jättämisiämme kuin tekemisiämme.
Kuten nykyään kolmatta kertaa naimisissa oleva isoisäni sanoi aikanaan vanhempieni hääpuheessa: "Olipa avioliitto hankala, vaikea tai aivan mahdoton, se on aina siunaukseksi. Vaikka siinä ei rikastuisi, niin ainakin siinä viisastuu."
Onnea matkaan kaikille teille ulkomaalaisten kanssa uuden suhteen aloittaneille! Seuraavassa maassa lisää ulkomailla asumisesta.