Avioero

Kuten uusimmassa Metro-lehden kolumnissani kirjoitin olen tosiaan eroamassa kolmatta kertaa. Vielä toukokuussa Suomessa vieraillessani uskoin ja toivoin että saisimme miehen kanssa suhteen kuntoon, mutta toisin kävi. Tulin Suomeen ihmettelemään mitä teen seuraavaksi, mutta kaikki on vielä ihan auki. Heti palattuani menin Leena Hattusen luo puhe- ja EMDR-terapiaan ja sain siellä niin hienoja havaintoja, että niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, tunnen nyt olevani emotionaalisesti ja henkisesti paremmassa paikassa kuin vuosiin.

Tarkoituksenani on kertoa viimeisestä kahdesta vuodestani ja nyt sitten myös avioerosta alkuvuodesta Gummerukselta ilmestyvässä kirjassani, jonka työnimenä on Minä Onnistun ja joka käsittelee mieli-keho-suhdetta. 

Olen työstänyt kirjaa jo useamman kuukauden ja sitä varten tekemäni tutkimustyö mm. masennuksen lievittämisestä ja ehkäisystä on auttanut minua pitämään mielen olosuhteisiin nähden korkeana myös silloin kun eroahdistus ja suru oli kaikkein kauheimmillaan.

Toimiiko?

Toivottavasti tämä päivitys palauttaa kommenttilinkin takaisin viestin loppuun. Viimeiset päivät ovat hurahtaneet kovaa kyytiä yrittäessäni vaihteeksi tehdä töitä. Viikon sosiaalisena kohokohtana oli WGA:n lakkovahtina oleminen. Siitä ja ylipäätään koko lakosta myöhemmin ehkä lisää. Deadline Hollywood Daily on paras sivusto lakon ja ylipäätään "Hollywoodin"* tapahtumien seuraamiseen.

* Hollywood = paikallinen viihdeteollisuus

Pilattu päivä

Tämä päivä alkoi melko lupaavasti vaikka taivas olikin epätavallisen harmaa ja ilma sumuinen. Sain heti herättyäni edellisiltana laatimani suunnitelman mukaisesti meditoitua ja tiskattua. Siihen tehokkuuteni sitten tyssäsikin. Juuri kun olin aloittelemassa töitä, kaveri kertoi chatissa Jokelan ampumistapauksesta. WTF? Kouluammuskelua Suomessa? Eihän siinä auttanut muu kuin mennä heti Hesarin ja iltapäivälehtien sivuille ihmettelemään tapahtunutta ja sitten skypettää äidin ja siskon kanssa aiheesta.

Eipä aikaakaan kuin kehitin aiheesta pakkomielteen: aloin hulluna lukea kaikkia mahdollisia uutisjuttuja, lukea sivukaupalla keskustelupalstoja ja googlata kaikilla mahdollisilla hakusanoilla saadakseni lisää tietoa aiheesta. Se osa minussa joka haluaa tosissaan opetella ajanhallintaa yritti muistuttaa minua projekteista, joita minun oli tarkoitus tehdä, mutta skandaaleja, draamaa ja ihmiselämän raadollisuutta rakastava pimeä puoleni jyräsi sen kuusi nolla. Yritin jopa saada itseni irti aiheesta lähtemällä yhteensä kolme kertaa kävelylle, mutta kuinka ollakaan takaisin tietokoneelle päästyäni totesin taas ajautuneeni lukemaan uusimpia uutisia tai jotain uutta keskusteluryhmää ajatellen "mä vain äkkiä vilkaisen..."

Argh!

Olen todella pettynyt itseeni. OK, Jokelan tapahtumat olivat oikeasti järkyttävät, eivätkä vähiten siksi, että Jokela, joka on vain noin vartin ajomatkan päässä lapsuudenkodistani, on tuttu paikkakunta. Siitä huolimatta hulluna googlaamiseni ei edesauttanut yhtään mitään -- varsinkaan omaa hyvinvointiani. Mitä enemmän luin, sitä ahdistuneemmaksi tulin.

No, huomenna on onneksi taas uusi päivä. Tarkoituksenani on mennä heti aamusta muutamaksi tunniksi tukemaan elokuvastudioiden edessä lakkoilevia käsikirjoittajakavereitani. Täällä on siis meneillään paikallisten käsikirjoittajaliittojen WGA:n ja WGAe:n lakko, jolla käsikirjoittajat yrittävät pakottaa studiot ja muut liittojen sopimusten alaiset tuotantoyhtiöt suostumaan ehtoihinsa. Aiheesta lisää ehkä myöhemmin.

Ai niin ja jos ihmettelette tämän blogin ulkoasun vaihtelua, se johtuu siitä että päivitin iblog-ohjelmani kakkosversioon enkä ole ehtinyt säätää vanhoja blogimerkintöjäni vielä sen kanssa yhteensopivaksi.