ITSETUNTO

"Jos et pidä siitä, että muut kävelevät ylitsesi, nouse ylös lattialta.

-----

"Itsetuntoa voi luonnehtia ihmisen kyvyksi luottaa itseensä, pitää itsestään ja arvostaa itseään havaitsemistaan heikkouksista huolimatta sekä kyvyksi nähdä oma elämänsä tärkeänä ja ainutkertaisena. "

"Itsetunto on:

1. Tunnetta, että olen hyvä.
2. Itseluottamusta ja itsensä arvostamista.
3. Oman elämän näkemistä arvokkaana ja ainutkertaisena.
4. Kykyä arvostaa muita ihmisiä.
5. Itsenäisyyttä oman elämän ratkaisuissa ja riippumattomuutta muiden mielipiteistä.
6. Epäonnistumisten ja pettymysten sietämistä."

Liisa Keltinkangas: Hyvä Itsetunto. WSOY 1994/2000

-----

Kuten sanon muuallakin näillä sivuilla, uskon, ettei laihduttajan pahin vihollinen ole karkit, kalorit, rasvat, hormonit tai mikään muukaan ulkoinen tekijä vaan hänen oma päänsä. Yksikään herkku ei mene suuhumme vahingossa, vaan aivomme joutuvat käskemään kättämme viemään herkun suuhumme.

Mitä vahvempi sisäinen varmuus meillä on siitä, että teemme oikein ja että näin toimimalla kykenemme oikeasti saavuttamaan tavoitteemme, sitä varmemmin myös saavutamme sen.

Mikä meitä sitten estää? Mikä meidät saa epäilemään, ettemme (taaskaan) onnistu tavoitteessamme? Uskon, että syitä laihdutuksen epäonnistumiseen on ainakin neljä.

1. Väärät uskomukset ja laihdutusmetodit, joitden seuraaminen joko vaatii hirvittävää itsekuria (esim. tietyn ruoka-aineen tai kaikki herkut eliminoivat tai liian vähäkaloriset dieetit) ja kaikesta kieltäytymistä tai eivät tuo toivottuja tuloksia (esim. ihmetuotteet, jotka lupaavat laihtumista ilman että joudut muuttamaan ruokailutottumuksia).

2. Epärealistiset odotukset -- jos toivoo laihtuvansa kymmenen kiloa kuukaudessa, voi joutua pettymään ja siksi luopua tavoitteistaan.

3. Väärä aika ja paikka -- jos on liikaa stressiä ja muita energiaa syöviä velvollisuuksia, energiaa laihdutuskuurin/ruokaremontin läpiviemiseen ei välttämättä vain ole.

4. Heikko itsetunto -- kun ei usko pystyvänsä laihtumaan, ei usein myöskään onnistu tavoitteessaan.

Huono itsetunto haisee!

Itsetunnon perusta luodaan varhaisessa vauvaiässä, lapsuudessa ja murrosiässä. Ymmärrettävästi emme tuolloin voi hirveästi vaikuttaa siihen, millaiseksi itsetunto kehittyy. Kuitenkin huono itsetunto vaikuttaa kokonaislaatuisesti elämäämme koko loppuikämme. Epäreilua? Ehdottomasti, mutta onneksi itsetuntoa on mahdollista kohentaa myöhemmässäkin elämässä. Ei, se ei ole helppoa ja voi viedä pahimmillaan vuosia, mutta kun vähäinenkin itsetunnon koheneminen parantaa välittömästi elämänlaatua, miksi ei kannattaisi yrittää?

Okei, jos sinulla on TODELLA huono itsetunto, huomaat tässä vaiheessa ajattelevasi "hyvähän ton on selittää, sillä on kuitenkin hyvä itsetunto, mutta mun itsetunto on niin huono -- ja mä olen niin huono ihminen -- ettei se kumminkaan voi parantua". Ennen kuin kuitenkaan palaat sängyn pohjalle rypemään itsesäälissä, ole hyvä ja lue eräs pikku tositarina.

Huono itsetunto on monella tavalla ns. perseestä. Se estää meitä toteuttamasta unelmiamme ("en mä kuitenkaan onnistu"), iloitsemasta vilpittömästi toisten menestymisestä ("miksi toi onnistuu aina ja mä en koskaan"), ottamasta kehuja vastaan ("vittuileeks toi?") ja uskomasta, että joku voisi ihan oikeasti rakastaa meitä sellaisena kuin olemme ("se on mun kanssa kuitenkin vain säälistä tai masokismista"). Huono itsetunto painaa ryhdin kumaraan, masentaa ja ahdistaa. Pahimmillaan huono itsetunto saa meidät suhtautumaan epäluuloisesti tai jopa vihamielisesti muihin. Useimpien heikkoitsetuntoisten elämä on jatkuvaa vertailua ("onko tolla pienempi perse / parempi työ / onnellisempi parisuhde / kauniimmat vaatteet"). Osa heikkoitsetuntoisista kuvittelee mielessään, että kaikilla on asiat paremmin kuin hänellä, mutta joillakin huono itsetunto voi johtaa muiden tekemisen vähättelyyn ("joo, kyllähän se löysi ihanan miehen, mutta en mä usko että se suhde kestää", "no, kyllähän se onnistui laihduttamaan, mutta kyllä se viimeistään jouluna lihoaa takaisin vanhoihin mittoihin").

Huono itsetunto estää nauttimasta elämästä täysillä, mikä on ikävää, koska aina on olemassa mahdollisuus, että tämä todellakin ON ainoa elämämme.

Vaikka emme voi vaikuttaa siihen, millaiseksi itsetuntomme ensimmäisinä elinvuosinamme ja teini-iässä muodostuu, se ei tarkoita sitä, että meidän olisi IHAN PAKKO kärsiä huonosta itsetunnosta koko loppuelämämme ajan.

Olen itse kärsinyt ajoittain täysin olemattomasta itsetunnosta, mutta viime vuosina olen vähitellen onnistunut parantamaan itsetuntoani niin huomattavasti, että vain eräitä erityisen huonoja (ja onneksi myös harvinaisia) hetkiä lukuunottamatta voin sanoa, että itsetuntoni on hyvä.

Totta kai aina on mahdollista, että minä olen maailman ainoa ihmeyksilö, joka kykenee parantamaan itsetuntoaan, mutta kunnes toisin todistetaan, kieltäydyn uskomasta etteivätkö toisetkin pystyisi samaan! :-)

HUOM! Vaikka uskon valtaosan ihmisistä voivan parantaa itsetuntoaan, on olemassa ihmisiä, joiden masennus tai ahdistus tms. mielenterveysongelmat on ensisijaisesti biologista ja kemiallista. Pidän siksi mahdollisena, että on olemassa ihmisiä, joiden itsetunto-ongelmat johtuvat muustakin kuin kurjasta lapsuudesta -- ts. että joku biologis-kemiallinen tekijä heidän elimistössään vaikeuttaa merkittävässä määrin (tai jopa kokonaan) itsensä rakastamista ja itsensä onnelliseksi tuntemista. Tämä on enemmän kuin kurjaa ja toivon tosissani, että lääketiede pystyisi viimeistään tulevaisuudessa helpottamaan heidän elämäänsä.

Itsetunnon parantaminen vaatii laihdutustakin enemmän aikaa. Se kannattaa tehdä pienin askelin, rauhassa ja ajan kanssa. Koska hyvän itsetunnon pohjana on se, että pystyy rakastamaan itseään ja olemaan itselleen armollinen, tärkeintä on, ettei vaadi itseltään liikoja eikä hermostu, vaikka tuloksia ei heti tulisi.

Seuraavat ohjeet itsetunnon parantamiseen olen kehittänyt omien kokemuksieni, lukion psykologian, Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjan "Hyvä itsetunto", luovan mielikuvituksen ja oman järjen avulla. Hyvän ystävän käyttö prosessin aikana sallittua ja suositeltavaa!

APUVÄLINEET HYVÄN ITSETUNNON ETSINTÄÄN:

1. ITSETUNTEMUS

A. MENNEISYYS

Koska itsetunto rakennetaan ensisijaisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, huonon itsetuntosi alkusyy löytyy todennäköisemmin sieltä. Kyseessä ei tarvitse olla välttämättä mitään järkyttävän dramaattista tapahtuvaa, vaan esim. vanhempien kiireestä johtuva liian vähäinen huomionsaanti.

Jo heikon itsetunnon alkusyyn tajuaminen saattaa auttaa itsetunnon kohentamisessa. Kun aikuisena katsoo lapsuuden tapahtumia uusin silmin, voi nähdä ne toisenlaisessa valossa.

Jos lapsuudessasi uskoit kokevasi vääryyttä, juttele huviksesi sisaruksiesi kanssa -- voit yllättyä siitä, miten erilailla he ovat nähneet lapsuuden. Ennen kuin alat ajatella "niin no, se olikin aina vanhempien lellikki" tms., huomaa, että niin heidän kuin myös sinun näkemyksesi lapsuudesta on vain tulkintaa. Lapset ja teini-ikäiset eivät kykene hahmottamaan tilanteita niin selkeästi ja objektiivisesti kuin aikuiset (tosin kaikki aikuisetkaan eivät kykene siihen :-).

Voit käyttää laatimaani "traumojen etsintä" -ohjetta myös huonon itsetunnon alkusyiden etsintään.

Tässä välissä lienee aiheellista muistuttaa, että tuskin kukaan (edes osin terve) ihminen ajattelee tekevänsä väärin. Ihmisluontoon kuuluu omien tekojen näkeminen ja selittäminen hyväksi. Voi olla, että vanhempasi kohtelivat sinua sinun näkökulmastasi väärin, mutta todennäköisesti vanhempasi uskoivat toimivansa näin sinun hyväksesi. Esimerkiksi vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten jotkut vanhemmat uskovat ihan tosissaan, että lasten masentaminen oli hyvä tapa "vahvistaa" heitä tulevia pettymyksiä ja vastoinkäymisiä vastaan.
Tällä tahdon sanoa, että kyllä, on mahdollista että vanhempasi ovat onnistuneet pilaamaan itsetuntosi, mutta vähintään yhtä mahdollista on, etteivät he ole tehneet sitä tahallaan, "silkkaa ilkeyttään", vaan ovat olleet tietämättömiä, avuttomia, kiireisiä, omista traumoista kärsiviä tai yksinkertaisesti tyhmiä. Kyllä, sinulla on oikeus olla vihainen siitä, ettet saanut "syntymälahjana" hyvää itsetuntoa, mutta älä anna vihan ja katkeruuden halvaannuttaa sinua.

Anteeksiantaminen ei ole ehkä helppoa, mutta jos perehdyt paremmin vanhempiesi historiaan ja lapsuutesi aikaiseen tilanteeseen, voit ehkä hieman ymmärtää heitä. Ehkä hekin olivat omalla tavallaan uhreja? Se ei tee heidän tekojaan hyväksyttäväksi, mutta ehkä auttaa sinua olemaan vihaamatta heitä ja antamaan anteeksi. Pahimmillaan kyse voi olla sukupolvien ketjusta, jossa huonoa itsetuntoa, masentamista, alistamista ja pahaa mieltä on siirretty sukupolvelta toiselle, äidiltä tyttärille ja isiltä pojille. Tämän ketjun ymmärtäminen voi auttaa sinua katkaisemaan sen. Sen sijaan että kaipaisit koko loppuelämäsi rakastavia vanhempia, voit itse olla sellainen. Sen sijaan että itkisit sitä että kukaan ei koskaan ole kannustanut sinua, voit itse alkaa kannustaa itseäsi -- ja muita.

Kirjoita/piirrä/puhu nauhalle "huonon itsetuntoni historia". Kts. malliksi Kutrin tarina (joka on kyllä raa'asti lyhennetty versio). Kirjoita teksti suoraan selkäytimestä yhtään sensuroimatta. Pidä päivä tai pari taukoa, ennen kuin luet tekstin ensimmäistä kertaa läpi. Ota teksti esiin vasta kun tunnet olevasi riittävän hyvin levännyt ja syönyt. Lue se läpi mahdollisimman objektiivisesti. Toistuuko jokin kuvio historiassasi? Onko mahdollista, että olet aikoinaan tulkinut jotain menneisyydessäsi väärin?
Jos jaksat/pystyt, voit yrittää kirjoittaa/kuvitella myös sinua loukanneiden ihmisten tarinan. Yritä nähdä heidän heikkoutensa ja muistaa, että toimiessaan kuten he ovat toimineet, he ovat kuvitelleet toimineensa oikein tai selittäneet jotenkin itselleen tekonsa hyväksyttäväksi.

Huomaa, että ketään ei voi loukata, ellei hän itse suostu loukkaantumaan. Huomaa, että (Suomessa) ketään ei pysty alistamaan, ellei hän itse suostu alistumaan. Tällä en tarkoita sitä, että olisi ollut sinun vikasi, että sinua on kohdeltu väärin, vaan sitä, ettei sinun tarvitse sietää JATKOSSA enää yhtään alistamista, loukkaamista, ylenkatsomista jne.

B. NYKYISYYS

Nyt olet aikuinen ihminen. Kyllä, menneisyydessäsi on tapahtunut vääryyksiä. Ei, vanhempasi eivät osanneet/pystyneet rakentamaan sinulle vahvaa itsetuntoa. Kyllä, se on perseestä. Ei, sinun ei tarvitse sietää sitä enää.

Laadi arvio nykytilanteestasi ns. sandwich-tekniikalla, jota suositellaan käyttämään kaikessa palautteenannossa.

I ) laadi lista tai selvitys siitä, mikä kaikki sinussa ja nykytilanteessasi on hyvää.
II ) laadi lista tai selvitys siitä, mikä kaikki sinussa ja nykytilanteessasi vaatii vielä kehittämistä.
III ) laadi lista tai selvitys siitä, miten kehitettäviä asioita voisi kehittää (älä välitä tässä vaiheessa suunnitelmiesi realistisuudesta -- tärkeintä on keksiä joku tapa kehittää niitä).

Eli tyyliin: olen hyvä ruoanlaittaja, mutta olen huono siivoaja. Maksamalla naapurintytölle vähän siivoamisesta siivoaminen ei ole enää ongelma.

Ideana on siis sanoa ensin positiivinen, sitten esittää kohdat, joissa on kehittämisen varaa ja lopuksi esittää ratkaisuehdotus, joka ratkaisee kehittämistä tarvitsevat kohdat --> kaikki muuttuu positiiviseksi... :-)

2. ITSESUGGESTIO

OK, olet varmasti törmännyt jossain vaiheessa elämääsi naistenlehtijuttuihin ja vastaaviin, joissa käsketään sanomaan sata kertaa joka päivä peilin edessä "minä olen hyvä, minä olen kaunis, minä olen rohkea...". Rehellisesti sanottuna olen itse pitänyt moisia juttuja aina viime vuosiin asti naiivina jenkkihapatuksena. No, ei niin suurta hapatusta ettei totta toinen puoli. Niin typerältä kuin itsesuggestio aluksi voi tuntua, se toimii. Itseasiassa harrastat sitä jo nyt jokaikinen kerta kun kerrot itsellesi "mä olen huonompi kuin tuo" tai "en mä kuitenkaan onnistu" tai "mä en osaa mitään". Kyllä, joka kerta kun kerrot itsellesi miten surkea, mitätön ja onneton luuseri olet, suggeroit itsesi entistä surkeammaksi, mitättömämmäksi ja onnettomammaksi luuseriksi.

Negatiivisen palautteen muuttaminen positiiviseksi on helpommin sanottu kuin tehty, muttei mitenkään mahdotonta. Ala pitää kirjaa hyvistä puolistasi ja onnistumisistasi. Kirjaa ylös kaikkein mitättömimmiltäkin tuntuvat saavutuksesi ("olen hyvä puhaltamaan purkkapalloja") ja opettele ihailemaan itseäsi kaikista saavutuksistasi. Aloita ihan pienistä ja yksinkertaisista jutuista -- "wau, miten hyvin mä sainkin pestyä ikkunan/peruutettua auton parkkiin/lakattua kynnet/muistettua katsoa lempisarjani" jne. Ota aluksi juttu vaikka leikkinä tai vitsinä -- miten pienistä/hölmöistä asioista voit itseäsi onnitella? Vähitellen laajenna itsesi onnittelua isompiin asioihin. Jos löydät jostain vanhan tyttökirjan nimeltä "Pollyanna", lue se. Kirja kertoo tytöstä, joka onnistuu näkemään kaikessa hyvää. Kirja on naiivi, mutta siitä huolimatta sillä on pointtinsa.

Kun osaat kehua ja kiittää itseäsi onnistumisista, yritä siirtää asenne myös epäonnistumisiin -- sen sijaan että keskittyisit murehtimaan jokaista pieleen mennyttä asiaa, yritä taas löytää "Pollyannamaisesti" mokan positiiviset puolet -- vaikka väkisin (ts. jos onnistut kolaroimaan auton, voit aina lohduttautua sillä, ettei tarvitsekaan pestä sitä :-).

Kun onnistut näkemään hyvää (vaikkakin miten väkisin ja vaikka vain huumorimielessä) mokissakin, voit yrittää siirtyä seuraavaan vaiheeseen: positiiviseen kritiikkiin.

3. KYLMÄ JÄRKI

Positiivinen kritiikki tarkoittaa sitä, että ymmärtää, ettei ole täydellinen ja että heikkoudet tai ei-niin-täydelliset ominaisuudet kuuluvat elämään. Tavallaan voisi nähdä asian jopa niin, että täydellisyys tarkoittaa sitä, että ihmisessä on niin vahvoja kuin heikkoja puolia. Osa ominaisuuksista saattaa olla sellaisia, joita voi yrittää kehittää. Esim. jossain määrin on mahdollista muuttua hieman kärsivällisemmäksi ihmiseksi muuttamalla ajatusmalliaan. Positiiviseen kritiikkiin sisältyy parannusehdotus. Niitä asioita, joihin ei keksi parannusehdotusta, on turha kritisoida. Tällöin asia tavallaan muuttuu neutraaliksi. Jos sille ei kerran voi mitään, niin silloin kaikkein järkevintä on vain hyväksyä se. "Kyllä, minä olen armottoman hajamielinen. Jossain määrin voin yrittää organisoida käytännönasioita niin, ettei hajamielisyyteni rajoita liikaa elämääni liikaa, mutta en voi estää itseäni vajoamasta ajatuksiini, ja SE ON IHAN OKEI!"

Itsetunto on nimenomaan tunnetila. Joskus tunteet voivat häiritä järjenkäyttöämme niin että selitämme järkeväksi tekoja, jotka ovat tosiasiassa seurausta tunnetilasta. Esim. selitämme järkisyillä jostain unelmasta luopumista, vaikka perimmäinen syy luopumiseemme on heikko itsetunto, joka estää meitä uskomasta, että voisimme saavuttaa unelmamme.

Kylmä järki toimii parhaiten kun olet pirteä, verensokerisi on riittävän ylhäällä etkä ole juuri kohdannut mitään vastoinkäymisiä. Käytä näitä kylmän järjen päiviä hyväksesi. Laadi silloin suunnitelmia, joilla voit katkaista huonoina päivinä itsesyytösten kierteen. Laadi suunnitelmia siitä, miten parannat elämääsi entisestään. Kirjoita itsellesi lappuja tai kirje huonoja päiviä varten kannustamaan itseäsi. Nauti hyvinä päivinä läheistesi rakkaudesta, omasta menestyksestäsi ja työnnä järjen avulla kaikki epäilykset hyvyydestäsi pois mielestäsi. Ylipäätään pane merkille, että jonain päivinä sinun on helpompi rakastaa itseäsi ja jonain päivinä vaikeampaa. Usko, että vähitellen, kun itsetuntosi vahvistuu, hyviä päiviä tulee enemmän ja huonoja päiviä aina vain vähemmän.

4. PIENIÄ VINKKEJÄ

- Yritä saada aina riittävästi lepoa ja huolehtia siitä, että verensokerisi pysyy tasaisena (eli max. 3 tuntia ruokailujen välillä, riittävästi proteiinia, mahdollisimman vähän puhdasta sokeria). Huono fyysinen olotila (ts. väsymys ja alhainen verensokeri) altistavat sinut masennukselle ja huonoille fiiliksille. Kun olet nälkäinen, pienet hidasteet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä esteitä. Kun olet väsynyt, muistat vain huonot asiat, et lainkaan hyviä.

- Jos joku kehuu sinua, vaatteitasi, jotain tekemääsi tms., älä ala yhtään vähätellä ("tämä on ihan vanha lumppu") vaan sano pelkästään KIITOS. Kyllä, yksinkertainen kiittäminen on tyylikkäin ja yksinkertaisin tapa selvitä kehuista JA se vahvistaa itsetuntoasi. Alkamalla vähätellä saamiasi kiitoksiasi sanot epäsuorasti kehujalle että tämän maussa on jotain vikaa ja itsellesi, ettet ole kehujen arvoinen. Jos hyväksyt kehut kiitoksella, myönnät kehujan olleen oikeassa. Tämä voi aluksi olla hankalaa, koska itsensä vähättely tulee selkäytimestä, mutta sillä sekunnilla kun tajuat taas vähätteleväsi itseäsi ("voi ei, enhän mä mitään osaa...", katkaise ja sano "mutta kiitos, ehkä mä olen alkanut vähän oppia").

- Älä odota kiitoksia, jaa niitä itse itsellesi ja muille! Opettele huomaamaan paitsi omat myös muiden saavutukset ja kiitä/kehu aina kun on aihetta -- paitsi itseäsi, myös muita. Huomaa, että kaikki eivät osaa kehumisen jaloa taitoa, joten jos et kuule pitkään aikaan kehuja, muistuta itsellesi että vika ei välttämättä ole sinussa vaan muissa... :-)

- Jos läheisesi (esim. äiti :-) alkaa kritisoida tekemisiäsi, ("etkö sä ikinä tee sitä tai tätä") katkaise valitusvirsi heti alkuunsa sanomalla "kiitos, mutta mä olen aikuinen ihminen ja teen mitä itse parhaaksi katson. No, mitä SULLE kuuluu?".

- Jos tuttavapiiriisi kuuluu ihmisiä, jotka vähättelevät tekojasi ja elämääsi, dumppaa heidät. Kyllä, raa'asti ja ilman syyllisyyttä jätä heidät omaan arvoonsa -- älä soita, katkaise pahantahtoiset jaaritukset heti alkuunsa ja hanki uusia, kannustavampia ystäviä. Joo, ei ole helppoa, mutta jos ei muuta, niin ainakin hylkää heidät ja heidän mielipiteensä mielessäsi.

- Muista iloinen itsensä häpäiseminen! Se on voittaja, joka iloisimmin häpäisee itsensä! Valtaosa rakastaa ja ihailee ihmisiä, jotka uskaltavat pistää itsensä likoon mokaamisenkin uhalla. Ihmiset ovat itseasiassa suvaitsevaisempia niitä ihmisiä kohtaan jotka mokaavat ja myöntävät reilusti mokanneensa tai olleensa väärässä. Ihan totta! Se, joka mokaa, tuntuu inhimillisemmältä, aidommalta ja vähemmän pelottavalta.

- "Ei yks oo sen paree ku toinenkaan, eikä niinkään hyvä" -- eli tiedä, että muut eivät ole sinua parempia! Eivät edes ne ihmiset, jotka naistenlehdissä iloisesti kertovat täydellisestä elämästään ja esittelevät moitteetonta unelmakotiaan. Kuvittele heidät puristelemassa ihomatojaan, vaihtamassa tamponia tai kikertämässä kakkaa. Kyllä, he erittäin todennäköisesti tekevät kaikkea kolmea! :-) Kun lehdessä haastatellaan jotain ihmistä, hänestä yritetään antaa tietynlainen kuva. Niinpä juttuun laitetaan kaikki sellainen, mikä tukee kuvaa ja jätetään pois sellainen, mikä ei sovi kuvaan. Jos jostain halutaan luoda kuva superäitinä, joka hanskaa kerralla niin työt, lapset, kodin, miehen kuin vilkkaan harrastuselämän, jätetään kertomatta hänen hetkellisistä uupumuksistaan, seksuaalisesta haluttomuudestaan, turhamaisuudestaan, bulimiastaan, kyvyttömyydestään jakaa vastuuta ja olla heikko jne. (EI, enkä nyt ajatellut ketään tiettyä ihmistä em. listauksen kirjoittaessani!). Ts. kaikki esittävät parempaa kuin ovat ja jättävät kertomatta heikkouksistaan. Se, ettei heikkouksista puhuta ääneen ei tarkoita sitä, ettei niitä olisi. Aivan todennäköisesti on jopa olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat sinun olevan jossain suhteessa parempia kuin he!

- Mikä ei tapa, se vahvistaa! Kun joudut uuden houkuttelevan haasteen/tilanteen eteen ja sinua alkaa hirvittää, kysy itseltäsi "Kuolenko minä (siis ihan oikeasti) tai vahingoitunko fyysisesti, jos kaikki menee pieleen? Menetänkö merkittävässä määrin rahaa?" Jos vastaat kumpaankin kysymykseen kieltävästi, älä enää epäröi! :-) Häpeä ei vie henkeä ja useimmiten on loppujenlopuksi paljon lievempää (tai jopa olematonta) kuin mitä olet etukäteen kuvitellut. Keskity ajattelemaan sitä, mitä saavutat onnistuessasi -- ja paljon todennäköisemmin onnistut kuin epäonnistut!

- Laihdu ja ala harrastaa punttitreeniä. Useimmilla laihtuminen vaikuttaa positiivisesti minäkuvaan, mutta en halua silti markkinoida sitä ihmekeinona itsetunnon kohennukseen. Uskon, että itsetuntoa on mahdollista parantaa ilman että laihtuu ja vastaavasti joidenkin itsetunto ei parane laihtumisen myötä, vaan he saattavat nähdä itsensä edelleen lihavampina kuin oikeasti ovat. Sen sijaan parikin tutkimusta on osoittanut, että nimenomaan punttitreeniä harrastavat naiset ovat tyytyväisempiä kehoonsa kuin ei-liikkuvat tai pelkkää aerobista treeniä harrastavat.

- Huomaa, että olet nyt jo hyvä ja rakastettava, ainoa todellinen ongelmasi on se, ettet kykene itse näkemään sitä!