Sälää-sivulle

LEHDET

Valtaosan kuntoilu- ja ruokavaliotietämyksestäni olen saanut erilaisista fitness-lehdistä. Olen "terveystietonarkkari" -- minun on aivan pakko ostaa jokainen vähänkin kiinnostava fitness-lehti. Valitettavasti (?) mieheni on aivan samanlainen. Luen fitness-lehtiä aina kun motivaationi on alhaalla tai haluan hemmotella itseäni tai kaipaan jotain uutta treeniini/diettiini tai minun pitäisi tehdä jotain hyödyllistä kuten työtä, josta minulle maksetaan palkkaa. Lehtivalikoimamme alkaa olla niin laaja, että luen mielelläni vanhoja lehtiä uudestaan läpi ja tulen samalla kerranneeksi niissä esitettyjä ruokailu- ja kuntoilumalleja. Välillä vastaan tule ristiriitaisia juttuja, mutta pääasiassa kaikkien lukemieni lehtien viesti on sama:

1. Syö monta pientä ateriaa päivässä korkeintaan kolmen tunnin välein.

2. Syö jokaisella aterialla hyvälaatuista vähärasvaista proteiinia, hitaita hiilihydraatteja ja hyviä (tyydyttymättömiä) rasvoja.

3. Muista juoda tarpeeksi vettä.

4. Harrasta sekä painoharjoittelua että aerobista treeniä.

5. Älä päästä laihduttaessasi kaloreita liian alas (maksimivaje 500 kcal, useissa suosituksissa kalorien alarajaksi on määritelty 1800 kcalia!), tee ainakin puolet kalorivajeesta liikuntaa lisäämällä.

Nopeiden nettiyhteyksien onnellisten omistajien kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kunkin (vähänkin häntä kiinnostavan) lehden nettisivut -- niiltä saa paljon lisää infoa ja ideoita.

Suomenkieliset lehdet

Suomalainen Fitness-lehti tuntuu heppoiselta minkä tahansa jenkkiversion rinnalla, mutta sisältää ihan hyvää asiaa selkeällä suomenkielellä.

KuntoPlus -lehti on osin suora käännös tanskankielisestä vastineestaan, mutta sisältää siitä huolimatta (tai juuri siksi :-) kiinnostavaa tietoa, reseptejä ja vinkkejä. Kotimaisena liikuntaeksperttinä Eija Holmala.

Bodaus-lehti on tosibodaajille suunnattu julkaisu, joka ei turhia koreile. Saman julkaisijan LadyFitness-lehti on naisille suunnattu, mutta yhtä koreilematon versio aiheesta.

Sport-lehti on MeNaisten julkaisijan urheilulehti. Ensimmäinen numero sai minut raivon valtaan: toisaalla lehdessä julistetaan sitä, kuinka painoharjoittelu on niin hyvästä, sitten kuvasarjassa, jossa esitellään erilaisia painoharjoitteluliikkeitä, on anorektisen laiha, harmaaksi meikattu (siis aivan käsittämättömän laiha) malli, joka nostelee tympeän näköisenä säälittävän pineniä kilon (siis 1 kg) painoja! Aaargh! Lehdellä olisi ollut loistava tilaisuus näyttää hyvää esimerkkiä ja palkata treeniliikkeitä esittelemään joku oikeasti treenaava kaunislihaksinen fitness-kilpailija, mutta ei, aina vaan pitää yrittää aivopestä naiset ajattelemaan, että on jotenkin hienoa olla luurankomaisen laiha ja täysin lihakseton.

Englanninkieliset lehdet

Koska englanninkielisillä markkinoilla kilpailu on kovempi, lehtien sisältö on pääsääntöisesti kiinnostavampaa ja monipuolisempaa kuin suomalaisten fitness-lehtien. Englanninkieliset fitness lehdet voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan:

1. Kevyet fitness-henkiset lehdet

Kevyet fitness-henkiset lehdet tunnistaa siitä, että ne sisältävät paljon muihinkin elämän alueisiin kuin vain kuntosaliharjoitteluun liittyviä juttuja.

Oma suosikkini on John Weiderin, "Mestareiden treenaaja jo vuodesta 1936", eli charmantisti harmaantuneen vanhan herran (ja hänen kauneusleikkauksilla nukkemaisen kireäksi kiristetyn Betty-vaimonsa) kustantama Shape, joka sisältää mielestäni enemmän kiinnostavaa fitness-asiaa kuin toinen vakavasti otettava kevytsarjalainen Fitness (ei pidä sekoittaa suomalaiseen versioon), joka tosin tuntuu välillä käyttävän vähän turhankin laihoja malleja.

Muita ihan hauskoja ja kevyitä ruoka- ja treeniohjeita sisältäviä lehtiä ovat jenkkiläinen Self ja brittiläinen Zest.

Miesten vastaavia lehtiä ovat mm. Men's Healthin britti- ja jenkkiversiot, joista ensimmäinen on mielestäni hauskempi ja roisimpi. Treeni- ja diettiohjeet ovat kummassakin selkeämpiä kuin naisille suunnatuissa kevytfitness-lehdissä. John Weiderin perustama, mutta briteissä julkaistava Men's Fitness on tyyliltään hyvin samanlainen kuin Men's Healthit. En ole törmännyt lehden jenkkiversioon, mutta epäilemättä sellainenkin on olemassa. Robert Kennedyn American Health & Fitness for Men kamppailee samassa sarjassa Men's Healthien ja Men's Fitnessin kanssa, mutta esittelee Kennedyn lehdille tyypilliseen tapaan ainakin yhden seksikkään naisen keskiaukeamallaan (tosin kunnolla seksikkäisiin vaatteisiin puettuna eikä esim. lähestulkoon alastomana, niin kuin muissa Kennedyn lehdissä).

1. Puoliammattilais fitness-lehdet

Puoliammattilaisille suunnatuissa fitness-lehdissä näkee huomattavasti isompi kokoisia, mutta pääasiassa vielä suhteellisen luonnollisilta näyttäviä fitness-ammattilaisia. Ehdottomat lempi-Fitness-lehteni, niin tässä kategoriassa kuin yleensä, ovat myös John Weiderin perustamia: Muscle & Fitness on ehkä enemmän miehille suunnattu, mutta silti naisiakin malleina käyttävä ja myös naisille suunnattuja juttuja sisältävä lehti, jonka kansikuvassa esiintyy usein bodaava pariskunta. Sitä hieman ohuempi ja selvästi naislukijoille suunnattu Muscle & Fitness Hers on minulle niin mieluinen, että olen tilannut sen suoraan kotiini.

Weiderin kanssa julkisestikin "Johtavan fitness/bodaus-lehti-kustantajan" -tittelistä kisaavan Robert Kennedyn julkaisema Oxygen on tyyliltään Muscle & Fitness Hersiä sekavampi ja jotenkin heppoisempi (enemmän valokuvia, vähemmän vaatteita ja asiaa) ja sisältää (Kennedyn lehdille tyypilliseen tapaan) ärsytykseen asti "rasvanpolttoaine" Hydroxycutin ja lisäainefirma Nitro-Techin mainoksia (älä usko niitä, vaikka ne ehkä saattaisivatkin toimia jenkeillä rankan dietin ja kuntoilun lisäksi, esim. Suomessa myytävät tabut ovat laimennettuja versioita alkuperäisestä Hydroxycutista = vaikuttavia aineita puuttuu). Silti välillä joukkoon osuu ihan päteviä ja kiinnostaviakin juttuja.

Jonnekin kevyempien fitness-lehtien ja puoliammattilasilehtien väliin osuu uusi FitnessRx, jota julkaisee "Advanced Research Press". Käteeni osunut neljäs numero sisälsi silmiinpistävän paljon lyhyitä referaatteja erilaisista terveyttä ja kuntoa käsittelevistä tutkimustuloksista.

3. Raskaan sarjan bodarien lehdet

En tiedä onko seuraavien lehtien välillä jotain fundamentaalisia eroja, mutta minun silmissäni ne näyttävät kaikki samalta: paljon ylibodattuja hormooneilla pumpattuja karjuja irvistelemässä hervottomien painojen kanssa. Välissä (yleensä keskiaukeamalla) muodokkaaksi itsensä bodanneita ja tissikaupassa käyneitä naisia pyllistelemässä kiimainen ilme kasvoillaan. Meillä ko. lehtiä ostaa mies (kuulemma "kiinnostavien artikkeleiden" takia :-), enkä itse mitenkään erityisen innokkaasti lue niitä. Lehtien sivuilla esiintyvät tyypit kutsuvat itsekin itseään friikeiksi, eivätkä suotta. Mutta, kuten mieheni muistaa mainita, kun päivittelen äijien epätodellisia kokoja, nämä äijät eivät nappaile pelkästään hormoneja, vaan treenaavat myös todella tosissaan, joten heillä voi olla oikeasti annettavaa myös "luomu"-bodarille.

Näistä lehdistä asiallisimmalta (ja vähiten vähäpukeisia naisia sisältävältä ) vaikuttaa -- yllätys yllätys -- John Weiderin julkaisema Flex. Sen sijaan jo Robert Kennedyn julkaiseman Musclemagin kannessa on yleensä aina joku vähäpukeinen nainen, joko bodatun körrin kanssa tai yksin. Lisäksi Kennedy julkaisee bodaavien naisten seksikkäitä poseerauskuvia esitteleviä alusvaate- ja uimapukuspesiaaleja.

Viimeistään Flexiä ja Musclemagia verratessa tulee mieleen eräs toinen keskenään kilpaileva lehden kustantaja-pari: Weider on kuin Hugh Hefner, aina niin tyylikkään ja lähes taiteellisia (ainakin niitä on retusoitu roimasti) alastonkuvia esittävän Playboyn kustantaja. Weideriä huomattavasti nuorempi ja räväkämpi Kennedy on kuin Larry Flynt, Playboyta paljon roisimman Hustlerin julkaisija. Voin sieluni silmin nähdä Kennedyn messuavan toimituspalaverissa: "meidän lukijamme haluavat seksiä! Enemmän alastonta pintaa!"

Muita tosibodarin lehtiä kaikilla mausteilla (eli vähäpukeisilla naisilla) ovat Ironman ja Muscular Development.

Alkuun