LAIHDUTTAAKO VAIKO EIKÖ?

Koska olet sivuilleni päätynyt, oletan että olet laihdutuspäätöksen edessä tai jopa sen jo tehnyt. Onnittelut hyvästä päätöksestä! (erään kuntosaliyrittäjän sanoja siteeraten -- hän toisti fraasin vain noin 14 kertaa kun menin ensimmäistä kertaa hakemaan salikorttia! ;-).

Vuosittain lukemattomat suomalaiset harkitsevat laihdutuskuurin aloittamista, mutta eivät kuitenkaan pääse tuumasta toimeen. Miksi?

MIKSI EI LAIHDUTTAA?

Oikeasti vain harvalla ylipainoisella ihmisellä on olemassa mitään todellisia käytännön esteitä olla laihduttamatta. Todelliset syyt olla laihduttamatta ovat:

1. Arvostaa enemmän epäterveellisen ruoan ylenpalttista syömistä ja sohvalla makaamista (noin kuvainnollisesti) kuin terveellistä elämäntapaa ja siitä seuraavia hyötyjä.
2. On oikeasti onnellinen sellaisena kuin on -- ja tämä tarkoittaa sitä, että jos ko. henkilölle yhtäkkiä tuotaisiin pilleri, jonka ottamalla voisi menettää silmänräpäyksessä ylipainonsa ilman mitään sivuvaikutuksia tai rahanmenoa tms. hän EI ottaisi sitä, koska oikeasti pitää itsestään enemmän juuri sellaisena kuin on.
3. Tietää liian vähän terveellisistä elämäntavoista ja luulee, että laihtuminen on mahdollista vain hirvittävän tuskan ja kieltäymyksen kautta ja siksi keksii tekosyitä olla muuttamatta elämäntapojaan terveellisemmiksi.
4. lääkäri kieltää (esim. sairauden tai raskauden/imettämisen takia).

Tavallaan kaikki syyt kohtaa 3. ("tietää liian vähän") lukuunottamatta ovat ihan hyviä syitä olla laihduttamatta. Jopa kohta 1 ("valitsee epäterveellisen elämäntavan") on mielestäni ok, kunhan itse tiedostaa sen eikä yritä selitellä laihduttamattomuuttaan joillain tekosyillä tyyliin: "lihavat ovat leppoisia", "mieheni rakastaa mua just tällaisena kuin olen eikä halua mun laihtuvan", "mä en pysty laihtumaan kun mulla on tämä geeniperintö/hidas aineenvaihdunta" jne. Tekosyyt ovat tuomittavia siksi, että tällöin ko. henkilö saattaa itsekin alkaa uskoa omia valheitaan ja tavallaan jättää laihduttamatta vääristä syistä.

Väitän, että 2. syyn ("on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on") takia laihduttamattomia henkilöitä on todellisuudessa hyvin vähän, sillä monet kohdan 1. ihmiset yrittävät selitellä laihduttamattomuuttaan juuri sillä, että "mä olen onnellinen just tällaisena", mutta olisivat todellisuudessa mieluummin laihempia, jos pääsisivät ylipainostaan helposti ja vaivatta eroon.

MIKSI LAIHDUTAT?

1. Näyttääksesi paremmalta häissäsi/biitsillä/baarissa/jne..
2. Mahtuaksesi viime kesänä ostamiisi farkkuihin.
3. Jaksaaksesi ja voidaksesi paremmin.
4. Elääksesi pidempään.
5. Koska mies/äiti/lääkäri käski.
6. Koska...? [meilaa mulle niin lisään vaihtoehtosi tähän :-) ]

Veikkaan että valtaosa valitsee kohdan yksi. Väitän, että pelkän ulkonäön takia laihduttaminen on kaikkein heikoin motivaattori, varsinkin, jos olet koko ikäsi ollut jonkinverran ylipainoinen.

Jos laihduttaja ajattelee, että laihdutan näyttääkseni paremmalta bikineissä, hän voi laihdutuksen keskeyttäessään ajatella "no, ei mun tartte mennä rannalle" tai "ainahan mä voin laittaa jonkun pyyhkeen ympärilleni" tai "monet miehet pitävät pyöreämmistä naisista" tms.

Jos suhtautuu laihduttamiseen niin, että "mä pystyn juoksemaan ja hyppimään niin paljon/lujaa kuin haluan, mä nukun paremmin, mun reidet ei hinkkaa yhteen, mua ei koko ajan väsytä, mä mahdun kauniisiin vaatteisiin, seksi on parempaa, mä elän pidempään -- mä muutan mun elämäni paremmaksi" jne., se voi olla lähestulkoon hauskaa tai ainakin siedettävää.

LAIHDUTUSKUURI VAI ELÄMÄNTAPAREMONTTI?

Moni onnistuu laihduttamaan tavoitepainoonsa, mutta liian moni lihoaa pian uudestaan. Oikeastaan se, mitä näillä sivuilla sinulle "markkinoin" ei ole mikään laihdutuskuuri vaan elämäntaparemontti. Kuuri on jotain, jota noudatetaan aikansa ja sitten palataan entiseen.

Liian moni kuvittelee, että laihtuminen on mahdollista vain hirvittävän tuskan ja kärsimyksen ja kieltäytymisen kautta. VÄÄRIN! Moni kuvittelee, että terveellinen elämäntapa tarkoittaa pelkkää salaatinsyömistä, raivoraittiutta ja tuntikausien kuntoilua. VÄÄRIN!

On aivan yhtä yksinkertaista elää terveellisesti kuin epäterveellisesti, kunhan vain oppii tekemään oikeita valintoja. Väitän, että emme osaa tehdä terveyden kannalta oikeita valintoja luonnostaan vain siksi, että yhteiskunnassamme tyrkytetään vääriä valintoja kaikkialla: "Osta auto! Ota bussi! Katso huippuohjelmaa telkkarista! Syö jäätelöä! Suklaata! Pitsaa! Hampurilaisia! Nyt erikoishintaan! Nopeammin ja vaivattomammin!"

Elämäntaparemontti tarkoittaa kaikkien elämäntapojen läpikäymistä ja elinvoimaa vähentävien tapojen karsimista. Tämä voi kuulostaa liian vaikealta ja raskaalta, mutta pieninä askelina toteutettuna se on loppujen lopuksi hyvin vaivatonta. [Lue REMONTTIOHJEET!] Lopputuloksena on elämäntapa, jota on helppo noudattaa, joka antaa voimia, iloa ja ylipäätään elinvoimaa. Ja tämä ei todellakaan tarkoita armotonta treenaamista ja hirveää kalorinlaskentaa sekä kaikista herkuista, alkoholista ja löhöilystä kieltäytymistä!

Elämäntaparemontti tarkoittaa elämäntapojen kohtuullistamista ja sitä myötä nautinnon maksimointia. Jos syö suklaata vain kerran viikossa, aistii paremmin sen aromit ja nauttii enemmän sen mausta, kuin jos syö sitä joka päivä. Kun huomaa, että ensimmäiset suupalat ovat parhaita ja sen jälkeen makunautinto vähenee suupala suupalalta aistien tottuessa makuun, voi jättää viimeiset suupalat syömättä. Tällöin puolestaan välttyy ähkyltä (ja nyt ei puhuta hevosten akuutista sairaudesta vaan siitä tukkoisuuden tunteesta, joka seuraa ylensyömistä), joka tavallaan mitätöi koko herkkuelämyksen -- ahminnan jälkeisen ähkyn iskiessä makuelämys unohtuu ähkytunteen turruttaessa kaikki aistit.

Koska on mahdollista, että tämä todellakin on ainoa elämämme, eikö siitä kannata tehdä sellaista, että mahdollisimman moni hetki tuntuu elämisen arvoiselta? Itse en ainakaan pidä päivistä jolloin olen väsynyt ja/tai masentunut, kun vartaloni tuntuu raskaalta ja/tai kipeältä vankilalta ja ajatus ei kulje epämukavan fyysisen olotilan täyttäessä aistit.

Vaikka kuinka haluaisimme erottaa mielen ja ruumiin, se ei ole käytännössä mahdollista. Fyysiset aistimukset stimuloivat ajatustoimintaamme. Jotkut tutkijat ovat jopa sitä mieltä, että ilman fyysisiä tuntemuksia ei voi olla ajatustoimintaa! Vastaavasti mielialamme tuntuu ruumiissamme. Kipeä selkä estää meitä tuntemasta täyttä nautintoa kauniista maisemasta, jumittava ruoansulatus saa olon ja ajatukset tuntumaan raskaalta. Runsas ylipaino voi tuottaa häpeän tunteen, joka heijastuu kanssakäymiseemme vastakkaisen sukupuolen kanssa. Liikkumattomuus saa ajatukset kiertämään samaa rataa. Väsyneenä ja nälkäisenä maailma näyttää mustalta ja elämä epätoivoiselta. Ruumiimme ei ole siis pelkkä sielun tai mielen kuljetusväline, vaan olennainen ja erottamaton osa minuuttamme.

Noudattamalla terveellisiä elämäntapoja ( = jotain ihan muuta kuin pupunruokakuuria ja hirvittävää rääkkiä), joita näillä sivuilla markkinoin, vartalostasi tulee niin toimiva, vahva ja terve kuin se on lähtökohtiisi nähden mahdollista (eli se ei saa halvautuneita kävelemään ja kuuroja kuulemaan, mutta tekee elämästä muuten siedettävämpää). Pääset vihdoinkin vaiheeseen, jossa vartalo ei enää ole mielesi vankila tai epämukava uniformu vaan luonnollinen osa sinua.

Lue siis remonttiohjeet ja ala hommiin.

JA SITTEN LAIHDUTTAMAAN

Kun olet saanut elämäntapasi remontoitua, laihduttaminen on helppoa: SYÖ 500 kcal:ia VÄHEMMÄN KUIN KULUTAT (700 kcalia jos liikut todella paljon). Tämä tarkoittaa siis päivän kokonaiskulutuksesta -- eli jos peruskulutuksesi on n. 2000 kcal ja sen päälle saat päivittäisellä liikunnalla kulutettua 300 kcal, syö 1800 kcal (2000+300=2300, josta 2300-500=1800).

Painonvartijoiden pisteitä laskeville osviittaa antanee tieto siitä, että 50 kcalia suhteellisen vähärasvaista ruokaa vastaa keskimäärin noin 50 kcalia, eli 500 kcalia on n. 10 pistettä, 2000 kcalia noin 40 pistettä, 300 kcalia noin 6 pistettä jne.

Viimeisen vuoden aikana niin jenkki- kuin britti-fitness/bodaus-lehdissä on suositeltu, ettei päivittäistä ruokamäärää saisi laskea alle 1800 kcalin, vaan että tarvittava miinus aikaansaataisiin liikuntaa lisäämällä. Pienikokoisten naisten vastaava raja on oman arvioni mukaan noin 1400-1600 kcalissa.

Jos päästät päivittäisen kalorimäärän liian alas, aineenvaihduntasi ja sitä myötä laihtuminen hidastuu ja toisaalta dietillä pysyminen vaikeutuu ja alkaa tuntua kituuttamiselta. Jos et saa liikuntaharrastusta syystä tai toisesta (esim. fyysiset rajoitteet) alkuun, älä päästä kalorimäärää silti alle 1400-1500 kcalin. Paleleminen, väsymys ja kontrolloimattomat ruoan himot ovat usein merkkejä liian vähäisestä kalorimäärästä.

Vaikka ruokamäärä voi äkkiseltään tuntua pitkään ja usein kitukuureilla laihduttaneesta kamalan paljolta, se on oikeasti ihan riittävän vähän. Syömällä riittävästi elimistö polttaa enemmän rasvaa kuin lihasta, jolloin tavoitepainossa pysyminen on helpompaa. Ns. junnausta tapahtuu vähemmän ja harvemmin kuin kitudieeteillä. Samalla voit paremmin koko laihdutuksen ajan ja repsahdusvaara pienenee.

Syömällä n. 500-700 kcalia päivässä vähemmän kuin kulutat pudotat noin 0,5-1 kiloa viikossa. Viimeisten rasvakilojen kohdalla vauhti voi pudota 200 grammaan viikossa. Tahti ei tunnu huimalta, mutta käytännössä se on sama kuin esim. Painonvartijoiden kitudieeteillä -- jos lasket päivittäin syömäsi kalorimäärän liian alas, elimistö vähentää automaattisesti kulutusta, jolloin pudotustahti hidastuu. Tämä on joka tavalla turhaa ja epäterveellistä ja lisäksi se altistaa laihduttajan paitsi repsahtamaan myös lihoamaan "kuurin" jälkeen entistä helpommin. Tällä kertaa olet polttamassa rasvaa, etkä lihasta, niin kuin ihmedieeteillä ja kitukuureilla usein tapahtuu. SYÖ SIIS TARPEEKSI!!!

Pidä välillä "lomapäiviä", jolloin syöt niin paljon kuin kulutat tai jopa vähän enemmän, jolloin säästöliekille joutumisen riski vähenee ja laihduttaminen ei tunnu niin puuduttavalta.

Kun olet päässyt tavoitepainoosi, palauta kalorimäärä normaaliksi!