Sori, mutta tämä on nyt sitä oikeaa elämää

Tiedätkö sen fiiliksen, että ”kunhan selvitään [tästä vaikeasta vaiheesta], niin sitten helpottaa.” Ja sitten kun siitä ongelmasta on jotenkuten selvitty, päälle iskee uusi katastrofi — joskus jo ennen kuin edellinen on täysin ohi.

Minä tiedän, turhankin hyvin.

Nämä ovat niitä vuosia kun lapset on pieniä, töissä on kiire, rahat tiukilla ja kodissa aina jokin remppa- tai raivausprojekti kesken.

Nämä ovat niitä vuosia kun vähintään yhdellä meistä tai hoitopaikan lapsista on flunssa, migreeni, kuume, vatsatauti, korvatulehdus, vesirokko, heinänuha, unettomuutta, täitä, kihomatoja tai ebola.

Nämä ovat niitä vuosia kun voimat loppuu, muisti pätkii ja pinna palaa.

Nämä ovat niitä vuosia, joita jonain päivänä tulen vielä muistelemaan kaiholla.

OK, kaiholla muistelu voi johtua myös siitä, että yövalvomisten takia muistini on mennyt ja minulla on vain valemuistoja, jotka perustuvat valokuviin ja videoihin, joita olen ottanut ns. hyvinä hetkinä.

Missä olet, unelmaelämä?

Kun kaaos on kauheimmillaan, minusta tuntuu tositodelta, että ”tavallinen, hyvä arki” odottaa ihan kulman takana.

Ei odota. Siellä odottaa lisää kaaosta.

Se tavallinen, rauhallinen, hyvä arki, jossa asiat sujuvat päivästä toiseen omalla painollaan ja kaikki yllätykset ovat vain kivoja, on mielen luoma harha.

Sen aiheuttaa optimismivääristymä, jonka tarkoituksena on auttaa minua jaksamaan tämänkin ripulitaudin, takatalven, auton hajoamisen tai parisuhdekriisin läpi.

Tämä on hyvä hetki

Juttelin aiheesta minua kokeneemman äidin kanssa. Hän kertoi että on alkanut tietoisesti kiinnittää huomiota ”hyviin hetkiin”.

Aina kun hän huomaa että jokin hetki on sellainen, ettei kaikki tunnu kaatuvan niskaan, hän toteaa — mieluiten ääneen — ”tämä on hyvä hetki” tai ”tämä oli hyvä hetki”.

Strategia on nerokas, sillä mielemme on parempi kiinnittämään huomiota ikäviin kuin hyviin tapahtumia, että osaisi välttäisi jatkossa kipua tuottavia asioita.

Tietoinen hyvän hetken bongaaminen saa meidät myös kokemaan sen vahvemmin, jolloin se jää paremmin muistiin.

Hetki pitää bongata kun se on meneillään tai heti sen mentyä ohi, sillä illalla kun olet väsynyt, muistat todennäköisemmin päivän aikana kokemasi vastoinkäymiset ja kuormittavat tilanteet.

Luo lisää hyviä hetkiä

Toinen varsin kuormittavaa arkea elävä tuttavani on alkanut tietoisesti luoda päivään hyviä hetkiä. Hän lähtee joka työpäivä lounasaikaan kävelemään työpaikan vieressä olevaan metsäiseen puistoon.

Luonnonystävänä hän kiinnittää kävellessään huomiota aina johonkin, joka ilahduttaa tai hämmästyttää. Samalla hän saa luonnossa oleilun tutkitusti tuomat hyödyt: paremman keskittymiskyvyn ja vahvemman kehon puolustusjärjestelmän.

Nyt kun kevät on vihdoin täällä, minä menen monta kertaa päivän aikana puutarhaan pyörimään ilman agendaa ihan vain siksi, että maan ruoputtaminen ja kasvien ihailu tuntuu niin hyvältä.

Helsingissä asuessa menin aina kun mahdollista yksin kahvilaan kirjoittamaan, jolloin sain nauttia niin työnteosta, hyvästä kahvista kuin hipsterikahvilan nuorekkaasta tunnelmasta.

Arvokkaampi arki arvoilla

Se, että arki on haastavaa, ei välttämättä ole huono asia. Eräs mielemme monista vääristymistä saa meidät arvostamaan enemmän asioita, joiden eteen näemme vaivaa, kuin asioita, jotka saamme ilmaiseksi tai ilman ponnistelua.

Siksi vanhat ihmiset fiilistelevät usein aikoja, jolloin he joutuivat kamppailemaan kaikkein eniten.

”Olihan se rankkaa aikaa kun meillä oli viisi alle kouluikäistä lasta, rakennettiin omakotitaloa, opiskeltiin yliopistossa ja käytiin kumpikin töissä — mutta oli se myös todella hienoa aikaa.”

Voimme aktiivisesti auttaa itseämme näkemään tämän elämänvaiheen jo nyt merkittävänä, inspiroivana ja self help -termein ”voimaannuttavana”.

Tämä käy The Upside of Stress -kirjan kirjoittaneen Kelly McGonigalin mukaan helposti tunnistamalla miten omat arvot näkyvät arjessa. Jo yksi 10 minuutin kirjoitussessio arvoista ja arjesta voi tsägällä muuttaa koko elämäsi.

Voit tunnistaa arvosi esimerkiksi katsomalla Facebook-seinääsi tai ihan vain miettimällä mikä on sinulle tärkeää ja arvokasta.

Miten tämän päivän tai viime viikon raskaimmilta tuntuneet rutiinit, valinnat ja vastoinkäymiset tarjosivat mahdollisuuden toteuttaa omia arvojasi?

Luuletko että juuri sinä valvot yöllä itkevän vauvan kanssa koska puolisosi joutuu heräämään aikaisin töihin? Ei, vaan valvoit, koska hyvä parisuhde ja vanhemmuus on sinulle tärkeää. Haluat antaa lapsellesi turvaa ja olla puolisosi tukena.

Luuletko että raadat kiireisessä työssä niska limassa, koska sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa? Ei, vaan koska arvostat palkan tuomaa taloudellista turvaa ja ansaitset mieluummin elantosi kuin olet yhteiskunnan elätettävänä.

Luuletko että kökit lapsen harrastuspaikalla räntäsateessa äitienpäivänä, koska joku idiootti päätti järjestää silloin tärkeän turnauksen? Ei, vaan koska arvostat taitoja, jotka lapsesi oppii harrastuksen parissa ja haluat näyttää lapsellesi, että tuet hänen kiinnostuksen kohteitaan.

Joo, aluksi oman arjen vastoinkäymisten tarkastelu arvojen näkökulmasta tuntui minustakin väkisin vääntämiseltä ja pakkopositiivisuudelta, mutta noin viikkoa myöhemmin voin kertoa sen muuttaneen elämääni yllättävillä ja hämmentävillä tavoilla paremmaksi. Suosittelen!

Tämä on nyt elämääsi

Kuten alussa totesin — ei ole olemassa mitään vaihtoehtoista elämää, jonka missaat tai joka odottaa sinua. Tämä on nyt sitä ihan oikeaa elämää — ainoaa elämää, joka sinulla on.

Jonain päivänä ikävöit näitä aikoja. Jonain päivänä tämä elämä on ohi.

Mikset siis nauttisi tästä elämästä niin hyvine kuin haastavine hetkineen täysin sydämin, vielä kun voit?

P.s. Jos sait jotain huikeita oivalluksia siitä, miten haastavat kotihommat oikeasti ovat oiva tilaisuus toteuttaa omia arvojasi, pliis inspiroi minua ja muita kertomalla havainnoistasi kommenttiosiolla!

Voiko vuoden ekasta päivästä päätellä koko vuoden?

Juttelin eilen erään kaverini kanssa siitä, kuinka kumpikin meistä kokee, että vuoden ensimmäinen vuorokausi kuvaa tulevaa vuotta. Jos muistelen menneitä uusia vuosia, niin joskus uskomus näyttää pitäneet paikkaansa — mutta aika usein ei ehkä sittenkään.

Kirjaan nyt kuitenkin ylös tämän päivän fiilikset, että nähdään loppuvuonna että miten tämä päivä korreloi koko vuoden kanssa.

Vuosi vaihtui ihanien miesteni kanssa Vallilan kallioilla ilotulitusta ihmetellen. Poika, joka oli nähnyt jo sinä iltana kaksi ilotulitusta, oli selkärepussa.  Tosin lähdettiin aika äkkiä kotiin, koska osalla juhlijoista raketit karkasivat kirjaimellisesti käsistä.

Saatuani lapsen nukkumaan seurustelin miehen kanssa ja kirjoitin Onnistunut laihdutus -pakettia.

20120102-022629.jpg

Lapsi herätti äidin vähän turhan aikaisin kymmeneltä… Kun olin kuitenkin mennyt nukkumaan jo yhdeksältä. Kaipasin jotain terveellistä, koska turvotus oli ihan hirveä ja aamupaino järkyttävät 70,1 kg (kokeilen kirjoittaa puuttuvat raportit nyt maanantaina päivällä).

20120102-022645.jpg

Päätin heittää lähes syömättömän suklaarasian roskiin sen jälkeen kun mies ilmoitti ettei aio auttaa mua syömällä sitä. Miksi pitää kotona houkutuksia, jotka eivät ole edes niin hyviä (perusfazerinsiniset saivat jäädä ja ikinä en kyllä heittäisi Raffaello-palloja roskiin).

Samalla ilmoitin miehelle että ottaisin kantaa kotiin (eli aiheuttamaani sotkuun) vasta kun olisin kirjoittanut ihan intopinkeänä vuoden ekan blogimerkinnän, joka oli pyörinyt päässä jo yöstä lähtien.

Näin myös kävi. Noin pari päivää aiemmin olisin ehkä eka siivonnut salaa hermostuneena siitä, että laitoin kodin oman intohimoni edelle. Mutta ei uusi-Katri, joka laittaa tänä vuonna itsensä kaiken muun edelle. Tai ainakin useammin kuin aiempina vuosina.

20120102-022718.jpg

Sää oli niin huikea, että oli ”pakko” ajaa landelle moikkaamaan erittäin krapulaista sukua. Onnittelin salaa itseäni siitä, että olin pysynyt tiukkana, kuunnellut sydäntäni ja jäänyt Helsinkiin sen sijaan että olisin ajanut maalle rymyämään.

Kuva on siskoni talon terassilta. Ostin tämän tontin muuten itselleni 1998. Aikomuksenani oli rakentaa tänne joskus oma talo. Vuonna 2000 erottuani totesin että silloin esikoistaan odottavalla sisarellani miehineen olisi enemmän käyttöä tontille, joten myin sen niille. Onneksi, sillä niin komean talon ja pihapiirin he ovat sinne rakentaneet. Jos tontti olisi jäänyt minulle, veikkaan ettei siinä seisoisi vieläkään edes majaa.

20120102-022749.jpg

Siskon luota siirryin veljen perheen luo. Tätä maisemaa olen tuijottanut tuntikausia kirjoittaessani kirjojani. Asuin täällä 2003-2006. Silloin tässä oli kyllä aika rupu terassi. Veli vaimoineen osti talon Jenkeistä palattuani minulta, kun alkoi näyttää siltä, että minä jäisin Helsinkiin, kun taas veli kasvavine perheineen etsiskeli kotia tältä seudulta. Veljen perhe on rakentanut vanhasta talosta ympäristöineen niin upean paikan, että taas sain onnitella itseäni siitä, että pistin tämänkin kiinteistön kiertoon. Plus salaa onnittelin itseäni siitä, ettei mun tarvitse ajaa enää yhtenäkään talvena talolle nousevaa jäistä rinnettä kotiini.

20120102-022802.jpg

Lapsi oli ihan fiilareissa siitä, että pääsi leikkimään serkkujen leluilla ja ylipäätään seikkailemaan. Oli helppo tuntea itsensä hyväksi äidiksi.

20120102-022810.jpg

Toin lapsen kotiin päiväunille ja lähdin miehen siunauksella kirjoittamaan. Olin kyllä taas tänään superrakastunut mieheeni — jos siis tämä päivä symboloi koko vuotta, luvassa on paljon rakkaudellisia fiiliksiä.

20120102-022816.jpg

Palattuani kotiin jatkoin vuoroin kirjoittamista ja vuoroin lapsen viihdyttämistä. Mies kävi välillä moikkaamassa kavereitaan, mutta palasi sitten kotiin. Meillä oli varsin mukavaa ja lapsen nukuttaminen sujui jälleen kerran ilman enempiä kyyneleitä. Mehän kehitytään!

Kello oli jo kaksi, kun sain neljännen Onnistunut Laihdutus –paketin osista valmiiksi. Näin kirjoitin fiiliksistä VIP-blogiin:

”Noniiii… Nyt on nelososa Onnistunut laihdutus -paketista sitten valmis! Kyllä siinä oli hommaa — mutta lopputulos on mielestäni ehdottomasti sen väärti.

Välillä kirjoittaessani mulle tulee fiilis, että “viisaammat puhuvat kauttani”. Silloin tuntuu siltä, kuin teksti jotenkin vain soljuisi musta ilman, että oikeastaan ajattelen mitä kirjoitan. Ja AINA jälkeenpäin kun luen tällaista tekstiä, olen ihmeissäni siitä, miten mä olen onnistunut sanomaan asiat jotenkin niin hyvin ja viisaasti.

No kanavoinko mä jotain henkiä? Enpä usko — jos lähtisin kunnolla purkamaan kirjoituksiani, pystyisin kyllä näkemään mistä mikäkin tieto tai ajatus on lähtöisin. Pikemminkin kyse on siitä, että alitajuntani eli intuitioni eli sydämeni eli sisäinen viisauteni yhdistelee kaiken imemänsä tiedon tehokkaammin ja nopeammin kuin tietoinen mieli ja silloin kun olen kiinni mielenrauhassa, voin “ammentaa” juttuni valmiiksi prosessoituina alitajunnastani.”

Eli on kyllä lievästi sanottuna itsetyytyväinen fiilis. Sen sijaan noi silmälasit herättävät mussa edelleen päivittäistä hämmennystä — käytännössä aina, kun näen itseni peilistä.

OK, kello on kolme, nyt nukkumaan. Jos tämä päivä oikeasti symboloi tätä vuotta, niin ihan kauheasti en kyllä silloin tänä vuonna nukkuisi. Hups!