Jooga II


Nonni,

tein tänä aamuna koko jooga-ohjelman… Ja muistin yhden lisäsyyn miksen ehkä tykännyt ensi yrittämällä voimajoogasta — se oli ihan hemmetin rankkaa. Siihen aikaan kun ekaa kertaa joogaa kokeilin olin lisäksi paaaaljon huonommassa kunnossa kuin nyt.

No, en mä kyllä tälläkään yrittämällä joogaan heti rakastunut, mutta en sitä enää niin vihannutkaan, vaan ajattelin kokeilla sitä taas lähipäivinä uudestaan. Tykkään kyllä edelleen paljon enemmän Pilateksesta. Joogaan verrattuna siinä on kivaa mm. seuraavat asiat:
1. Ei liian pitkiä ja koreografisia liikesarjoja.
2. Aloittelijoille on huomattavasti helpotettuja liikesarjoja –> onnistumisen tunteita heti alusta alkaen.
3. Ei fyysisesti ihan niin rankkaa –> helpompi keskittyä liikkeiden oikeaan suoritustapaan heti alusta alkaen
4. Voi valita liikkeet kehitystason, tarpeiden ja tilanteen mukaan –> enemmän variaatiota
5. Kaikki liikkeet tuntuvat tarkoituksenmukaisilta — ainakin osa jooga-liikkeistä saa itseni miettimään että ”jaaha, tää tehdään näin vaan jostain uskonnollisesta syystä”.

Mutta veikkaan kyllä että voimajoogalla laihtuu helpommin kuin Pilateksella, koska se on enemmän aerobista (ainakin toi treeni mitä mä tein) kuin Pilates joka on enemmän venyttelyä ja jossain määrin ehkä vastusharjoittelua.

Jooga — sittenkin kivaa?


Joskus vuonna 1998 tai 1999 kokeilin ensimmäistä kertaa voimajoogaa Helsingin astanga joogakoulun kurssilla. Vihasin sitä välittömästi. Koreografia tuntui sietämättömän vaikealta (olen hyvin hidas oppimaan mitään liikesarjoja missään lajissa) ja varpaiden yli rullaaminen aivan kammottavalta. Nämä olivat siis viralliset syyt. Lisäksi tunsin itseni hirvittävän kömpelöksi (juuri koreografiaongelman takia), lihavaksi (useimmat kurssilaisista olivat huippuhoikkia) ja minua paleli (oli talvi ja salissa oli kylmä). Olin myös odottanut joogan olevan erilaista — enemmän venyttelyä, vähemmän koreografiaa. Ylipäätään muistoon ko. kokemuksesta liittyy sietämättömän epämukavuuden ja kurjan huonouden tunteita. Niinpä poistuin pettyneenä ensimmäisen kurssipäivän jälkeen, enkä palannut enää sen koommin ohjatun joogan pariin.

No, jenkeissä katselin erilaisia joogadvd:eitä kaupassa, mutten ostanut mitään. Onneksi mies osti joululahjaksi MTV-jooga DVD:n. Katselin sen eilen läpi ja kokeilin alustavasti treenata mukana. DVD on kuvattu aurinkoisella terassilla jossain Arizonassa. Kauempana näkyvät jylhän kauniit vuoret, treenaajat ovat melko normaalivartaloisia ja iloisennäköisiä. Taustalla soi rytmikäs teknohenkinen musiikki. Naisohjaaja esittää ohjeet ja liikkeet iloisessa ja positiivisessa sävyssä. Aivan varmasti ko. DVD:n ohjeita seuraten ei tule tehneeksi liikkeitä läheskään niin viimeisen päällä kuin oikeassa opetustilanteessa, mutta yhtäkkiä, näin esitettynä, astanga jooga ei tunnukaan minusta niin vastenmieliseltä. Koreografiat ovat edelleen minulle liian monimutkaiset ensimmäisellä tai edes toisella kerralla omaksuttaviksi, mutta koska kyseessä on DVD, voin pysäyttää levyn ja kelata sen uudestaan alkuun. Toisaalta voin tehdä vain yhden osan kerrallaan, niin kauan että hallitsen sen kunnolla.

Jälleen kerran on pakko todeta, että syy kammooni ei ollut tässäkään liikuntalajissa, vaan siihen mielessäni yhdistämistäni ennakkoluuloista (vrt. sauvakävely, jonka tanttaleiman ylipääseminen vei vähän aikaa). Oikea aika, paikka ja asioiden esitystapa voikin tehdä vastenmielisenä pidetystä liikuntalajista houkuttelevan (tai ainakin houkuttelevamman).

Ylipäätään tulee mieleen, että voiko olla niin, että valtaosassa, ellei kaikissa, eri ihmisten kokemissa liikuntakammoissa/-inhoissa kyse on vain ja ainoastaan omissa ennakkoluuloissa tai joskus vahingossa syntyneissä väärissä mielleyhtymissä. Onneksi ennakkoluulot on tarkoitettu ylitettäväksi ja huonot kokemukset unohdettavaksi.

No, nyt mieleen ei tule yhtään liikuntalajia, jota suoranaisesti vielä kammoaisin. Okei, luistelussa hirivittää nilkkojen kipeytyminen, mutta uskon että oikeilla luistimilla sekään ei ole ongelma. Jopa golf kiinnostaa. Onneksi edessäni on parhaimmillaan monia monia vuosikymmeniä, joiden aikana voin kokeilla ja harrastaa kymmeniä tai jopa satoja eri liikuntalajeja.

Näin kirjoitti ihminen, joka joskus on uskonut sydämensä pohjasta vihaavansa lähes kaikkea liikuntaa ja olevansa ylipäätään maailmankaikkeuden epäliikunnallisin ihminen… 😀 Jos mä pystyin muuttumaan uskomattoman löysästä sohvaperunasta innokkaaksi liikunnan (ja kroppansa) rakastajaksi, niin kyllä pystyt sinäkin! 🙂 Tsemppiä!

Liikunnan iloa


Itse huomaan suhteeni liikuntaan muuttuneen hyvin radikaalisti vuoden aikana.

Siis vielä pari vuotta sitten vihasin liikuntaa. Sitten siitä tuli laihduttamisen väline. Sitten siitä tuli kunnonkohottamisen väline.

Nykyään suhtaudun kehooni hyvin rakastavasti ja suojelevasti. Kiinnitän erittäin paljon huomiota siihen miltä kehossani milloinkin tuntuu — mitä eri asiat tekevät keholleni ja mielelleni. Kävely raikkaassa ilmassa (oli aurinkoa tai ei), tuntuu ihanalta. Tuntuu hyvältä vetää keuhkot täyteen happea. Venyttelen nykyään ihan koko ajan, koska se tuntuu nautinnolliselta. Pilates-opettajani ihmettelin miten olen niin ”sitkeästi jaksanut treenata” — höh, eihän siinä mitään ”jaksamista” ole, pilates vain tuntuu aivan älyttömän ihanalta, suorastaan luksusihanalta kropassa. Samoin nautin siitä miltä tuntuu ponnistella lihaksilla salilla, sauvakävelylenkillä jne. Tanssista tykkään ihan älyttömästi — on ihanaa antaa rytmin viedä, ehkä vähän eläytyä sanoihin tanssiessa jne.

Pilates II


Jees, eli olen taas palannut ohjatun Pilateksen pariin, mikä on siis ihanaa! 🙂 Tuloksiakin tulee nopeammin, kun ohjaaja tsekkaa että liikkeet tulee tehtyä oikein. Suosittelen.

Joudun vähän perumaan sanojani Pilateksen lihaksia kasvattamattomuudesta — eilisen yksityis(teho)tunnin jäljiltä olen yhtäkkiä saanut viivästynyttä lihaskipua (= hyvä asia 🙂 todella outoihin lihaksiin keskivartalossani — esim. kylkiluiden päällä olevat ohuet lihakset (harrastajatermein ”kalapuikot”) ovat todella arat. WOW! Toi viivästynyt lihaskipuhan tulee siis siitä, kun jotain lihasta treenataan eri tavalla kuin ennen, jolloin siihen syntyy mikroskooppisia vaurioita, joihin/joiden korjaamiseen enemmän tai vähemmän suoraan kipu liittyy (= aiheesta on tällä hetkellä useampia teorioita liikkeellä) => kun keho korjaa vauriot, lihaksesta tulee entistä vahvempi. Tähän korjausprosessiin tarvitaan proteiineja ja riittävästi lepoa.

Uskoisin lihasten kipeytyneen eilen kokeilemastani Merenneito-liikkeellä . Vaikka keskivartalolihakseni ovatkin kehittyneet huomattavasti, niin toi liike oli vielä vähän liian rankka.

Anyway, ahkeran Pilateksen harrastamisen kuulemma näkee jo kehossani. Yhtäkkiä reilun viikon sisään moni on kehunut laihtumistani, mukaanlukien mies, isä ja veljet (= kriittisimmät arvostelijat :-). Isä kiinnitti erityisesti huomiota ryhtiin ja vartalon mittasuhteiden muuttumiseen: ”uskomantonta, mutta sä olet tavallaan onnistunut muuttamaan ruumiinrakennettasi”, broidit totesivat yleisen laihtumisen ja mies on pistänyt ilolla merkille miten peppu ja reidet ovat muuttuneet radikaalisti parempaan suuntaan. No totta kai perusta noille muutoksille on luotu vuoden aikana laihtuessa ja kiinteytyessä, mutta Pilates on ilmeisesti tuonut muutokset paremmin esiin. En valita :-D.

Toisaalta Pilates-ohjaajani on ilolla pannut merkille että ennen hieman kiero selkärankani on selvästi suoristumassa. Muutoksen myös tuntee: nykyään tuntuu todella pahalta istua kumarassa tai lysyssä, pitää jalkaa toisen päällä tai muuten retkottaa kierossa asennossa. Jouduin jopa korjaamaan auton selkänojaa pystympään asentoon kun pari vuotta ollut selkänojan asento ei tuntunut enää tukevan tarpeeksi istuma-asentoani.

SUMMA SUMMARUM: Pilates on pop! 🙂 Mutta — ennen kuin tiputatte käsipainot käsistänne ja jätätte aerobiset treenit väliin — kehonne tarvitsee Pilateksen ja vastaavantyyppisten liikuntamuotojen lisäksi myös aerobista treeniä (kävely, sauvakävely, pyöräily, hiihto, uinti, aerobicit jne.) sekä vastusharjoittelua (lihaskuntajumppa kotona omalla ruumiinpainolla, käsipainoilla, jumppapallolla, jumppakumeilla jne. tai kuntosalilla kuntosalilaitteilla ja vapailla painoilla). Rasittakaa siis kehoanne monipuolisesti — se rakastaa sitä ja palkitsee teidät pysymällä pidempään terveenä, ehjänä ja toimintakuntoisena!

Metamorfoosi


Tänä aamuna isä päivitteli mun muuttunutta olemusta: ”ootsä kova likka, en uskonut että pystyisit muuttamaan vartaloasi noin — nythän sulla on ihan muodikas peppu”. Pilates-ohjaaja ihmetteli puolestaan mun äkillisesti suoristunutta selkää ja ”pidentyneitä” kylkiä.

Jotain on oikeasti tapahtunut — tunnen sen selkeästi kehossani. On aina vain vaikeampaa istua huonossa asennossa — vinossa tai selkä lysyssä. Autossa jouduin säätämään penkkiä pystyasentoon kun aiempi — vuosia käyttämäni asento — tuntui liian ”lytyssä” olevalta. Koko yläkroppa tuntuu erilaiselta, varsinkin kyljistä. Okei, voi olla että kuvittelen vain, mutta tuntuu kuin olisin saanut yhtäkkiä lisätukea sinne, selkään ja vatsaan. Huomaan nousevani eri tavalla — rullaten sen sijaan että kömpisin — ylös sängystä ja tuolilta.

Uskon että uusin muodonmuutos on viime viikkojen ahkeran Pilates-harjoittelun. Luulen, että 1,5 vuotta sitten hankitut perustaidot ovat jääneet johonkin lihasmuistiin ja nyt kun olen taas kunnolla aloittanut Pilateksen treenaamisen, ne ovat palautuneet nopeammin lihasmuistiin — ja kehittyneet paremmiksi kuin koskaan.

Pilates-ohjaaja kysyi tänään miten jaksan treenata Pilatesta nykyään käytännössä päivittäin. Viitsin tehdä sitä, koska se saa kroppani tuntumaan paremmalta jo treenin aikana. Aamut ilman rullauksia ja kiertoja ovat jäykkiä. Ilman ”satasen” tekemistä minua palelee — aamutreenin jälkeen on lähestulkoon kuuma.

Eilen päättyi melkein puolitoista viikkoa kestänyt sairastaminen. Sairauden aikana en siis tehnyt juuri muuta kuin pilatesta. Eilen illalla kävin tekemässä salilla ytimekkään selkätreenin. Ylätaljassa oli pakko vähentää painoja 40 kilosta 35 kiloon, soutu ja reverse peck deck menivät onneksi vanhoilla painoilla. Viivästynyt selkäkipu ei ole vielä vaivannut — ehkä Pilates piti lihakset ”hereillä” sairastelun aikana. Oli aivan ihanaa päästä treenaamaan selkää. En olisi uskonut, että voisin joskus vilpittömästi sanoa (tai kirjoittaa) näin.

Pari ihmistä on nyt kysynyt lyhyen ajan sisällä siitä, mistä mä olen joutunut luopumaan laihdutuksen aikana. En kertakaikkiaan mistään. Joo, alkoholia juon vähemmän kuin ennen, kiitos karmeammilta tuntuvien krapuloiden ja yleisen vastenmielisyyden pöhnäistä tunnetta kohtaan. Tämän vuoden aikana olen syönyt suklaata, pullaa, sipsejä, hampurilaisia, pitsaa, hodareita, jäätelö, kakkua jne. ilman huonoa omaatuntoa. Olen syönyt niitä määrällisesti vähemmän ja huomattavasti harvemmin kuin ennen, mutten siksi etten olisi sallinut niitä itselleni vaan siksi ettei ole tehnyt mieli.

En ole jättänyt mitään ruokalajia valmistamatta tänä vuonna siksi että se olisi lihottava tai epäterveellinen. Olen tehnyt erilaisia kermapastoja, pitsaa, kebabia, fajitasta, hampurilaisia. Kyllä, ne ovat olleet kevennettyjä versioita, mutta maku on ollut vähintään yhtä hyvä kuin perinteisissä täysrasvaisissa versioissa. Joo — ei ehkä täsmälleen sama, mutta silti erittäin hyvä ja maistuva.

Huomenna syömme esim. brasilialaista härän sisäfilettä viherhomejuustoperunoiden ja kastikkeen kera. Kastike on Poutun valmista lihakastiketta (90 kcal / 100 g), viherhomejuustoperunat aion valmistaa pakastevalkosipuliperunoista (n. 70 kcal / 100 g), Riitan Herkun Suomeen tuomasta 17 % viherhomejuustosta, jota tarvitaan vain puolet sinihomejuuston määrästä maun antajaksi ja mahdollisesti 10 % ruokakermasta tai sitten ihan kasviliemestä. Ei ole ykkösterveellisin vaihtoehto jos käytän kermaa, mutta silti varsin terveellinen — ja paljon kevyempi vaihtoehto kuin täysrasvaisella aurajuustolla ja kuohukermalla tehdyt perunat. Maku ei kärsi yhtään — jopa päinvastoin tässä nimenomaisessa tapauksessa. Jne.

Pointti: terveellinen, hoikistava elämäntapa ei tarkoita salaatinnakertamista. Se ei tarkoita ruoka-aineista kokonaan kieltäytymistä. Se tarkoittaa vain järkevien valintojen tekemistä ja ruokavalion kokonaisuutena hahmottamista. Jos syöt keskimäärin melko optimaalisen terveellisesti (silti hyvästä ruoasta nauttien), ruokavalioosi mahtuu myös vähemmän optimaalisia päiviä ilman että ne vaikuttavat mitenkään terveyteesi tai ulkomuotoosi.

Litteämpi vatsa


Litteämpi vatsa

Tein eilisiltana yleisön epäsuorasta pyynnöstä syvien vatsalihasten treenausohjeen . Syvien eli poikittaisten vatsalihasten vahvistaminen paitsi vähentää selkäsärkyjä ja parantaa ryhtiä myös litistää vatsaa. Kannattaa kuitenkin huomata, että lihasten päällä olevaan rasvatyynyyn tehoaa vain laihdutus… 😀 Ts. vatsan litistäminen vatsalihaksilla tarkoittaa sitä, että vaikka vatsassa olisi kuinka paljon ilmaa/ruokaa/kuitumassaa, se pysyy suhteellisen litteänä.

Koko suku liikkeellä…

Eilen ollessani kävelylenkillä enoni juoksi minua vastaan. Ilma oli raikas ja ”hapekas”. Kummallakin oli hyvä fiilis siitä, että pääsi liikkumaan tietokoneen äärestä. Illalla menin äitini kanssa salille. Äiti meni latinobiciin ja minä tekemään salitreeniä. Illalla tuli isän kanssa puhe siitä, että hänen pitäisi aloittaa joku säännöllinen liikuntaharrastus, koska hänen kroppansa oli niin jumissa. Tänään kävimme ensimmäisellä yhteisellä sauvakävelylenkillä. Kaikki nämä pienet kohtaamiset liikunnan ääressä täyttävät minut valtavalla ilolla.

Noin kymmenkunta vuotta (tosiasiassa kai vielä vähempi aika sitten) perheeni ja sukuni jäsenistä juuri kukaan (veljiäni lukuunottamatta) ei harrastanut juurikaan liikuntaa. Se ei yksinkertaisesti ollut tapana ja toisaalta suvussani on aina arvostettu nimenomaan henkisiä ominaisuuksia fyysisten ominaisuuksien ”yli”.

Ensimmäinen muutoksen tekijä oli enoni, joka kyllästyi ylipainoonsa ja alkoi hankkiutua siitä eroon pitkillä pyöräretkillä. Noin 40 vuoden liikuntavihan jälkeen hän löysi itsestään liikunnanrakastajan.
Äitini oli kyllä nuorena ja sirona kova tyttö pyöräilemään, telinevoimistelemaan, laskettelemaan jne., mutta naimisiinmenon ja lastensaannin jälkeen kaikenlainen liikunta lopahti. Viime vuonna annoin äidilleni syntymäpäivälahjaksi personal trainerin viideksi kuukaudeksi. Viiden kuukauden aikana mamma laihtui reilusti yli 10 kiloa, mutta ennen kaikkea huomasi olevansa liikunnallinen ihminen. Melkein kaikki kilot tulivat talven aikana takaisin koska ruokavaliota ei ollut remontoitu, mutta liikuntainto jäi onneksi päälle.
Isäni on kyllä aina silloin tällöin harrastanut ihan kuntoliikuntaa — käynyt uimassa ja joskus 15 vuotta sitten salilla, mutta viime vuosina liikuntaharrastus on jäänyt. Aika näyttää, lähteekö se tästä uudelleen vauhtiin.

Vielä 2001 keväällä kiljuin itkien miehelleni että ”mä en ala harrastaa IKINÄ liikuntaa” (hän oli erehtynyt ehdottamaan sitä kun olin alkanut selittää laihdutusaikomuksistani). Nykyään jaksan ja ennen kaikkea HALUAN harrastaa liikuntaa helposti jopa tunnin päivässä (OK, en välttämättä joka päivä, mutta kuitenkin) ja jopa nautin siitä!

Iloiseksi minut tekee paitsi se, että niin moni lähipiirissäni on intoutunut tekemään jotain terveytensä eteen, niin se, että niin moni minulle rakas ei-liikunnallinen ihminen on löytänyt liikunnan ilot ja huomannut sen, että oikeasti jokainen meistä on liikunnallinen, jos vain annamme itsellemme mahdollisuuden.

Jos ette usko, niin katsokaa ihan pieniä lapsia: miten ihanaa niistä onkaan liikkua! Olette itse olleet samanlaisia, vaikkei siltä nykyään ehkä tunnukaan…

Kirja joka sinulla pitäisi olla

Jokaisen vähänkin vakavammin salilla käyvän ihmisen pitäisi hankkia itselleen seuraava kirja:

Frédéric Delavier: Strength training anatomy (suom. Lihaskuntoharjoittelun anatomia).

Mikä kylläkin on HIEMAN tyhmää on se, että akateemisessa suomalainen versio (jossa kaikkia lihastermejä ei ollut edes käännetty), maksoi yli 70 euroa, kun englanninkielinen versio maksoi yli 34 euroa. Arvatkaa kumman ostin… 😀

Samalta tekijältä on myös naisten lihaskuntoharjoittelukirja — joka keskittyy pelkkään alakroppaan ja vatsaan. HALOO! Kiva, naisten ei tartte treenata ollenkaan yläkroppaa??? Mitä siitä, että esim. ns. päärynävartaloisia nimenomaan yläkropan treeni auttaa saamaan symmetrisemmän vartalon. ARGH!

Anyway, tossa ”pääkirjassa” on myös käytetty naismalleja, selitetty rinnan rakenne jne. eli sopii ihan yhtä hyvin naisille kuin miehille. Pätevin punttitreenikirja jota olen koskaan nähnyt!

Miksi liikunnasta pitää tehdä mörkö?

Aaargh, aargh, aargh!!! (= nyt olen tuohtunut 🙂

Kävin katsomassa ”kohutun” 45 minuuttia ohjelman jutun (liian) runsaasta liikunnasta ja naisten vartaloihanteen muuttumisesta lihaksikkaammaks i.

Nyt tulee kirosana: voi perkele!

Oikeasti, miksi, voi miksi, liikunnasta, lihaksista jne. pitää tehdä sellainen mörkö? Onko taustalla toimittajien oma liikuntainho? Tai tarve puolustella omaa liikkumattomuuttaan? Vai vain epätoivoinen halu tehdä ”keskustelua herättäviä” shokki-juttuja?

Jutussa haastateltiin parikymppistä aerobic-kuntosaliohjaajaa, joka todellakin joutuu työnsä puolesta liikkumaan noin 7 tuntia päivässä aktiivisesti. No voi kamala! Ennen vanhaan ihmiset painoivat huomattavasti epäergonomisemmin 8-9 tuntisia päiviä pellolla, navetassa ja kotona — koko elämänsä ajan. Veikkaan, ettei toi mimmi tule koko loppuelämää treenaamaan noin kovaa — ja hyvä niin. Mielestäni huomattavasti pelottavampaa on se, että niin moni meistä nököttää huonossa asennossa tietokoneen ääressä vähintään yhtä kauan joka päivä ja sen jälkeen retkottaa sohvalla televisiota katsoen useampia tunteja.

Naisten vartaloihanteen muuttumisesta lihaksikkaammaksi (häh?) ei löydetty mitään hyvää — mitäpä siitä, että liikunta ja punttitreeni parantaa yleiskuntoa, vähentää insuliiniresistenssiä, auttaa lihassärkyihin ja kipuihin, parantaa mielialaa ja itsetuntoa, vahvistaa luita jne. Jutussa päinvastoin todettiin että vanhemmilla ihmisillä liikunnan lisäys voi heikentää luita??? No ei ainakaan punttitreeni. Nyt mummut taas sohviensa ääressä ajattelevat että ”voi voi, ei voi harrastaa liikuntaa ettei luut haurastu”. Kiitti vaan siitäkin, jutun tehnyt Raija Kantomaa.

Ja ortoreksia yhdistettiin surutta runsaaseen liikkumiseen ja käytettiin merkityksessä ”liian terveellinen ruokavalio” eikä suinkaan oikeassa merkityksessä: ”liian rajoittava, potilaan oikeaoppisena PITÄMÄ ruokavalio” (=> voi olla lääketieteellisesti arvioiden todella epäterveellinen).

Että näin. Voin vain kuvitella miltä siitä nuoresta mimmistä on tuntunut kun se on nähnyt valmiin ohjelman.,

Välillä oikeasti miettii että mitä noita juttuja tekevien ihmisten päässä liikkuu. Ovatko ne vain niin vastuuntunnottomia vai vain niin tyhmiä, että pitävät hyvänä ratkaisuna edistää liikunnan ja terveellisten elämäntapojen vastaisilla jutuillaan oikeasti epäterveellistä — fyysisesti passiivista ja holtitonta ruoan käyttöä suosivaa elämäntapaa? Vai luulevatko ne ihan tosissaan, että liiallinen liikunta on niin iso ja yleinen ongelma, että siitä kannattaa toitottaa silläkin uhalla, että moninkertainen määrä sohvanpohjalla lojuvia liikunnanvastustajia saa siitä lisää syitä kasvaa kiinni sohvaan? Ja epäterveellistä elämäntapaa suosivat saavat uuden syyn paheksua/kiusata terveellisempää elämää eläviä ihmisiä.

Ja totta kai tuohtumukseni takana on se, että itse olen haaskannut niin helvetin monta vuotta elämään, joka sai minut tuntemaan itseni väsyneeksi, löysäksi, huonovointiseksi, ahdistuneeksi, masentuneeksi, lihavaksi, rumaksi, luuseriksi jne. — koska mikään ulkopuolinen taho ei kannustanut tai edesauttanut mitenkään etsimään realistin tavoin parempaa elämää.

Ei, naistenlehtien ”laihdu 5 kg kuukaudessa” (vaikka oikeasti niillä ohjeilla laihtuu vain 2,5 kg siinä ajassa), ”pääsiäisen ihanimmat herkut” jne. jutut eivät todellakaan edesauta paremman elämän löytämistä vaan tekevät lukijansa vain entistä skitsommaksi. Vielä vähemmän apua on terveellistä elämäntapaa demonisoivista televisio-ohjelmista, joissa sopivalla kuvituksella saadaan liikunta näyttämään pelottavalta, vastenmieliseltä ja mikä pahinta — vaaralliselta harrastukselta.

Vihje: tunti reipasta liikuntaa päivässä ei tee vielä sinusta liikunta-addiktia. Ruokavalion terveellisemmäksi remontointi ei tee sinusta vielä ortorektikkoa. Ne tekevät sinusta vain terveemmän, hyvinvoivemman ja energisemmän. 🙂