Kuinka ratkoa mahdottomia ongelmia

umpikuja2

Onko elämässäsi jonkin tilanne tai ongelma, joka tuntuu mahdottomalta ratkaista? Huomaatko kerta toisensa jälkeen (alhaisessa mielentilassa) kyllästyväsi tai hermostuvasi johonkin elämässäsi olevaan asiaan?

Minä huomaan usein väsyneenä kokevani yhden tietyn asian elämässäni ongelmana. Eilen illalla se tuntui niin erityisen mahdottomalta ongelmalta että aloin avautua aiheesta läheisilleni.

Lähtökohtanani on se, että en kirjoita, soittele, meilaa tai tekstaa jos olen huonolla tuulella. Miksi? Koska mielialan noustua joudun yleensä vastuuseen sanoistani — pyytelemään anteeksi tai selittelemään käytöstäni. Pahimmillaan avautuminen johtaa siihen, että alan puolustella ja oikeuttaa tekojani, vaikka samaan aikaan tiedän syvällä sisimmässäni tekeväni väärin.

Tänä aamuna mielialani on korkeampi. Ei niin korkea että yöllä päähän ottanut asia ei näyttäisi lainkaan ongelmalta, mutta niin korkea, että muistan miten olen aiemmin löytänyt ratkaisun vähintään yhtä mahdottomalta tuntuvissa tilanteissa.

SIllä hetkellä kun olet epätoivon kuilussa, näistä ideoista ei ole iloa. Kokeile käyttää niitä vasta kun tunnet olosi kohtuullisen rauhalliseksi, rennoksi, kevyeksi ja avaraksi.

Tähän tilaan päästäksesi sinun pitää vain odottaa. Sisäinen järjestelmäsi palauttaa sinut takaisin mielenrauhaan ennemmin tai myöhemmin — ilman että teet mitään.

1. Määrittele mitä haluat tuntea asian suhteen

Tärkeämpää kuin määritellä ongelma, on miettiä mitä oikeasti haluan tuntea asian suhteen. Loppujen lopuksi tavoittelen aina jotain tunnetta — jonka uskon ratkaisun minulle tuottavan.

Jos lähden miettimään mikä on ongelma, todennäköisesti ajaudun äkkiä vain syvemmälle alhaiseen mielentilaan, jossa aivoni toimivat huonommin.

Jos esimerkiksi koet viisi ylimääräistä kiloa ongelmaksi, saatat oikeasti toivoa, että tuntisit itsesi kauniiksi, seksikkääksi ja itsevarmaksi.

Kun tiedät mitä tunnetta haluat kokea, kirjoita se vaikka lapulle, jotta muistat mikä on tärkein päämääräsi.

2. Tunnista että tunnet vain ajattelusi

Koemme vain ajattelumme. Jos ajattelet olevasi itsevarma, tunnet olevasi itsevarma. Jos ajattelet että ”olen epäseksikäs läski”, koet olevasi epäseksikäs läski — vaikka samaan aikaan puolisosi mielestä voit olla maailman seksikkäin kurvikaunotar.

Joskus sen huomaaminen että kokemamme tunne on seurausta siitä, mitä satumme ajattelemaan asioista ja tapahtumista — eikä suoraan itse asioista ja tapahtumista — saattaa poistaa koko ongelman.

Esimerkiksi kun oivalsin että voin tuntea itseni seksikkääksi vain ajattelemalla miltä tuntuu olla seksikäs, ratkaisin kertaheitolla ongelman, joka oli vuosien ajan tuntunut täysin mahdottomalta ratkaista.

Kyllä, tämä on ”helpommin sanottu kuin tehty” -henkinen ratkaisu, mutta toimiessaan ehdottomasti nopein ja vapauttavin.

Se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi ratkaista käytännön ongelmia — eli esimerkiksi laihduttaa. Nähtyäsi että ahdistus seuraa ajatuksesta, ei ongelmasta, voit suhtautua ongelmaan kylmän rationaalisesti ja sitä kautta löytää helpommin ratkaisun.

3. Miten ratkaisisit asian jos sinulla ei olisi tunteita?

Oman kokemukseni mukaan monet ongelmat tuntuvat mahdottomalta siksi, että olen tehnyt niistä tunneasioita. Koska pelkään tiettyjen ratkaisujen tuottavan tiettyjä tunteita, en uskalla edes miettiä niitä. Samaan aikaan unohdan, että tapahtui mitä tapahtui, tunnen joka päivä hyvää ja huonoa oloa. 

Voit kokeilla seuraavia konsteja saadaksesi tunteettoman näkökulman ongelmaasi:

  • Kuvittele että olet tunteeton robotti, joka arvioi tilannetta kylmien faktojen perusteella.
  • Kuvittele että tämä on ystäväsi ongelma — miten ratkaisisit sen?
  • Kuvaile ystävällesi tilanteesi ja pyydä häntä ratkaisemaan se puolestasi.

Todennäköisesti tätä kautta voit löytää kaikenlaisia ratkaisuvaihtoehtoja ongelmaasi. Ehkä jokin niistä näyttää niin houkuttelevalta, että otat sen välittömästi käyttöön.

Jos mitään ideoita ei synny tai esiin tulleet ratkaisuvaihtoehdot eivät miellytä sinua, jäljellä on yksi vaihtoehto.

4. Hyväksy että tilanne on mahdoton ratkaista juuri nyt

Jos et pysty näkemään kristallinkirkkaasti että koet vain oman ajattelusi, et löydä ratkaisuvaihtoehtoja edes silloin kun mietit asiaa tunteettomasti tai esiin tulleet vaihtoehdot eivät miellytä sinua, silloin paras vaihtoehto on hyväksyä tilanne.

Tilanteen hyväksyminen ei tarkoita sitä, ettetkö voisi myöhemmin löytää siihen ratkaisua — ainoastaan sitä, ettet haaskaa enempää aikaa asian kanssa tappelemiseen.

Todellinen ongelmamme ei ole se, että koemme jonkin tilanteen mahdottomaksi vaan se, että siitä huolimatta tunnemme että siihen pitäisi tai olisi pitänyt löytyä ratkaisu.

Kun hyväksymme että jonkin asian muuttaminen on mahdotonta, voimme alkaa etsiä uusia ratkaisuja sen ympäriltä. 

Kysy itseltäsi:

Miten voin ja haluan järjestää kokonaistilanteen parhaalla mahdollisella tavalla vaikka tämä yksi asia ei muutu miksikään?

Ja:

Voinko antaa itseni kokea haluamaani tunnetta, vaikka tämä yksi asia ei muutu miksikään?

Minun ongelmani tuntuu yhä mahdottomalta ratkaista miellyttävällä tavalla. Onneksi ainakin nyt näen, että vaikka se voi tarkoittaa ettei tähän asiaan ole optimaalista ratkaisua, se voi myös tarkoittaa sitä, ettei sellaista vain ole juolahtanut vielä mieleen.

Haluatko nähdä enemmän mokailevasta, alhaisen mielentilan vietävissä olevasta ja mahdottomilta tuntuvien ongelmien kanssa kamppailevasta puolestani? Liity kutri.net:in VIP-jäseneksi ja tsekkaa VIP-puolella varsinkin Iholla-henkiset Kutrin äitiyspäiväkirja -videot.

Kuvan lähde: Sxc.hu / John Nichols

Tässä hetkessä kaikki on hyvin

puut2

Tuntuuko sinusta siltä, että elämä on vaikeaa, raskasta tai ahdistavaa? Että kaikki kaatuu päälle? Tai että ennen elämä oli helpompaa? Mitä jos olet vain höpsön harhan vallassa?

Aidon elämän kolme prinsiippiä -kurssille osallistunut Mayu kirjoitti minulle miten oli yhtäkkiä oivaltanut kurssin myötä että kaikki on hyvin:

Olin kotona katsomassa nettitv:tä ja minulla oli hyvä olo. Elämässäni ei ollut tapahtunut muistaakseni mitään sen kummempaa, oli ihan hyvä ja tavallinen päivä. Sitten jostain tuli ajatus “tämähän on täyttä onnea. Olen nyt niin onnellinen, kuin vain voin olla”. Sitten räjähdin täyteen nauruun. Tajusin yhtäkkiä, että kaikki onnellisuus mitä olen aina tavoitellut, tuleekin ihan itsestään ja on koko ajan ollut vain yhden ajatuksen päässä!

Kuljin ympäri kämppääni ja katselin ympärilleni ihan haltioissani, itkin ja nauroin samaan aikaan. Yhtäkkiä kaikki vain loksahti paikalleen ja ymmärsin, miten väärässä olenkaan ollut. Väärässä oleminenkaan ei silti tuntunut pahalta, olin vain ymmärtänyt väärin – sellaista sattuu

 Lue koko Mayun tarina kolmeprinsiippia.fi-sivulta.

Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Mistä tiedän sen? Koska et lukisi tätä jos jotain aidosti pahaa olisi tapahtumassa: vihainen villipeto olisi hyökkäämässä kimppuusi, puolisosi olisi juuri kertomassa että hän on jättämässä sinut , kärsisit helvetillisistä kivuista, ulosottomies olisi kantamassa ulos omaisuuttasi.

Voi olla että 30 sekunnin päästä kaikki on toisin, mutta koska luet tämänkin lauseen, tässäkin hetkessä kaikki on hyvin.

Jos alat suhtautua vähemmän vakavasti omiin ajatuksiisi, voit huomata että melkein aina kaikki on hyvin.

Kuinka usein ja pitkiä aikoja kerrallaan jokin ongelmana pitämäsi asia vaikeuttaa konkreettisesti elämääsi tai olet välittömässä hengenvaarassa?

Voit tarkistaa asian kysymällä itseltäsi:

”Jos yhtäkkiä menettäisin muistini, mikä tässä hetkessä kertoisi minulle että minulla on jokin ongelma?”

Kuvitellaan että tilisi on juuri mennyt nollille ja seuraavaan palkkapäivään on vielä viikko. Jos heräät aamulla kykenemättä muistamaan rahapulaasi, koska huomaisit sen ensimmäisen kerran? Todennäköisesti vasta siinä vaiheessa kun yrittäisit maksaa jotain tai nostaa rahaa.

Kuinka monta tuntia — tai päivää — ennen sitä ehtisit olla hyvällä mielellä? Tai ainakin murehtimatta rahapulaasi? Kuinka monta hyvää hetkeä ehtisit kokea?

Miksi kannattaa huomata että tässä hetkessä kaikki on hyvin?

Aina kun murehdit, stressaat tai märehdit jotain sellaista asiaa, joka ei ole konkreettisesti läsnä tässä hetkessä, suljet silmäsi tämän hetken tarjoamilta mahdollisuuksilta. Mahdollisuudelta oppia jotain, olla aidossa vuorovaikutuksessa jonkun toisen kanssa, kokea erilaisia aistielämyksiä tai ihan vain nauttia siitä, että juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Murehtiminen tai stressaaminen ei poista tai vähennä ongelmiasi. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä ja ratkaisuja.

Voitko tehdä jotain ongelmallesi tässä ja nyt? Jos voit, miksi et toimisi ilman turhaa tunteilua? Jos et voi, miksi et nauttisi tästä hetkestä?

Lue ja katso lisää:

Mitä pelko on ja miksei ole oikeasti mitään pelättävää – blogikirjoitus

Mitä tehdä kun asiat eivät mene kuin Strömsössä — lyhyt video

Kuinka kokea täydellistä onnea jo tänään – blogimerkintä

Autuaita ovat tietämättömät  — blogimerkintä


Haluatko murehtia vieläkin vähemmän? Liity Aidon elämän kolme prinsiippiä -kurssille

Haluatko sen lisäksi löytää uusia tapoja nauttia tästä hetkestä ja ratkoa ilman turhia tunteita erilaisia käytännön ongelmia? Liity Kutri.net:in VIP-jäseneksi!

Kuinka hauskasti ja helposti annat asioiden tapahtua?

yokuva

Jep, täällä sitä kirjoitellaan kotona aamuyön tunteina, vauva yhä vatsassa.

Monet mystikot, henkiset gurut ja huuhailijat uskovat, että noin neljän aikaan yöstä ”verho tämän ja tuonpuoleisen välillä on ohuimmillaan” (sitaatti Wayne D. Dyeriltä).

Tähän aikaan yöstä esikoiseni alkaa yleensä puhua unissaan — itseasiassa hän huutelee juuri nytkin makuuhuoneen puolella isänsä vieressä jotain tyyliin ”p[r]ätkä… tässä…”

Itse heräsin melkein pari tuntia sitten. Minua on taas supistanut illasta alkaen ihan napakasti, mutta sain nukuttua kolmisen tuntia ennen heräämistä. Nyt supistukset ja varsinkin ajatukset ovat pitäneet minua hereillä.

Välillä ehdin käydä ihan kunnolla alhaisen mielentilan puolella — olo oli pelokas ja vainoharhainen ja mieleen nousi kaikkia hulluja ajatuksia kuten ”mä en halua synnyttää ollenkaan”. Ensin meinasin ”taistella” tunteita vastaan, koska ajattelin että ”noi ajatukset jumittaa mun synnytyksen”. Sitten havahduin että sekin on vain ajatus ja annoin itselleni luvan olla angstinen ja ahdistunut… 😀

Luvan myötä olo vähän helpotti — tosin olisi ollut ihan sama vaikkei olisi helpottanutkaan. Pian mieleen nousi uusia, kivempia ja innostuneempia ajatuksia synnytyksestä ja siitä, mitä sen jälkeen ehkä tapahtuu. Ts. elämä muuttuu jälleen kerran peruuttamattomasti toisenlaiseksi uuden vauvan myötä — mutta se on kokonaisuuden kannalta hyvä asia.

Lopulta mieleeni juolahti ajatus:

Kuinka helposti ja hauskasti voin antaa tämän synnytyksen mennä?

Jotenkin olin taas jumittunut — ainakin näinä yön tunteina — ajatukseen siitä, että synnytys tulee taas olemaan pitkä ja raskas, että tulen olemaan sen jälkeen kipeä jne.

Vaikka oikeasti ei voi mitenkään tietää miten kaikki tulee menemään. 

Ajatus alkoi heti naurattaa, kun näin sieluni silmin todella helposti ja hauskasti sujuneen synnytyksen, jonka jälkeen olen kuin ”poikakukkoo” (äitini sanoin) eli ehjä, energinen ja hyväntuulinen.

Muistin taas, miten paljon tykkään imettää ja miten siistiä on tutustua uuteen perheenjäseneemme. Miten mukavaa voi olla köllötellä sängyssä vauvan ja esikoisen kanssa. Miten ihanaa on maata selällään!

No, en edelleenkään voi tietää, miten synnytys menee, mutta ajatus siitä, että se voi mennä ihan yhtä hyvin paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella, tuntuu hyvältä, vapauttavalta ja rentouttavalta.

Ainakin tässä korkeassa mielentilassa sekin on OK, ettei synnytys etene tänäkään yönä sen pidemmälle. Niinpä voin nyt mennä takaisin hyvillä mielin yrittämään nukkumista, sen sijaan että yrittäisin täällä jumppaliikkeillä tms. puskea synnytystä eteenpäin tai vastaavasti makaisin sängyssä miettien että ”haaskaanko” hyviä supistuksia olemalla vaakatasossa.

Onko sinun elämässäsi jokin sellainen asia, jonka voisit antaa tapahtua helposti ja hauskasti — sen sijaan että pidät totena ajatusta että ”tämä tulee olemaan vaikeaa ja raskasta”?

maha411

VIP- ja äitiys/raskaus-jäsenet: Puhun peloistani ja viime päivien tunnelmista enemmän tällä äitiysoppaan -videolla.

Haluatko seurata synnytyssaagani etenemistä ja saada lisää tietoa mm. siitä mikä synnytyksen oikeasti käynnistää, miksi joillain naisilla (kuten minulla) synnytys näyttää lähtevän useamman kerran käyntiin — pysähtyäkseen joskus parikin vuorokautta myöhemmin, miksei riitä, että vauva on vatsassa vain pää alaspäin, miten aion saada suorat vatsalihakseni takaisin yhteen raskauden jälkeen, miksi ennen synnytystä kannattaa lopettaa kalaöljyn ja D-vitamiinin käyttö jne.?

Olen pitänyt nyt muutaman viikon ajan videopäiväkirjaa lähestyvästä synnytyksestä Kutrin äitiysoppaassa, jota pääsee lukemaan joko lunastamalla lukuoikeudet Raskaaksi rauhallisin mielin -pakettiin tai liittymällä Kutri.net:in VIP-jäseneksi.

Autuaita ovat tietämättömät

Jos ajattelet tulevaisuuttasi, mitä näet, tunnet tai koet? Onko sinulla selkeä mielikuva siitä, miten asiat tulevat menemään?

Jos muistelet menneisyyttäsi ja sitä, mitä silloin ajattelit tulevaisuudesta, kuinka usein asiat oikeasti menivät niin kuin olit ajatellut?

Laskettuun aikaani on enää muutama päivä. Toisin kuin ennen luulin, se on vain summittainen arvio niiden neljän viikon keskikohdasta, jolloin lapsen voi olettaa syntyvän. Suomessa vain 5 % vauvoista syntyy laskettuna päivänä.

laskettuaika-1

Toisin sanoen olen ollut jo reilun viikon tilanteessa, jossa vauvani voi syntyä hetkenä minä hyvänsä — mutta synnytykseen voi yhtä hyvin mennä vielä 2,5 viikkoa.

Synnytys on yksi niistä odotettavista asioista ihmisen elämässä, joiden kulkua ei voi ennakoida juurikaan etukäteen — ei edes ihan täysin  siinä tapauksessa, että se on suunniteltu tehtäväksi keisarinleikkauksella.

Toki on olemassa erilaisia synnytystä ennakoivia merkkejä, joista kärsimättömät äidit voivat yrittää arvailla synnytyksen lähestyvän, mutta yhtä hyvin synnytys voi alkaa lapsivesien menolla ilman mitään ennakkovaroitusta.

Edes aiemmat synnytykset eivät ennusta sitä miten seuraava synnytys etenee, miten kauan se kestää, miten kovana äiti kokee kivut, miten lapsi voi synnytyksen aikana tai miten hyvässä kunnossa äiti ja lapsi selviävät synnytyksestä.

Olin kuullut tämän faktan moneen kertaan ennen ensimmäistä synnytystäni ja sanoin sen itsekin ääneen. Samaan aikaan yritin hullun lailla ennakoida synnytystä.

Opiskelin kaiken mahdollisen synnyttämisestä mm. lukemalla englanninkielisiä synnytystukihenkilöille suunnattuja kirjoa ja tilaamalla ja katsomalla synnytysvideoita (kuten Orgasmic Birth) , haastattelemalla tuntemiani äitejä synnytyksestä ja käymällä synnytysjooga-kurssin. Sen lisäksi kuuntelin synnytyshypnoosinauhoja ja visualisoin ihanaa luonnonmukaista ja orgastista synnytystäni…

Tiedonkeruun taustalla ei ollut mikään lapsenomainen uteliaisuus ja halu ymmärtää maailmaa, vaan paniikinomainen tarve kontrolloida tulevia tapahtumia.

Pelkäsin tietämättömyydessä elämistä ja kontrollin menetystä. Niinpä jännitin hulluna synnytystä ja sairaalaan ”kätilöiden komenneltavaksi joutumista”.  Oletin virheellisesti, että jos vain tietäisin kaiken synnyttämisestä, osaisin paremmin ohjailla ja kontrolloida omaa synnytystäni.

Mitä enemmän opiskelin synnytystä, sitä tietoisemmaksi tulin siitä, miten moni asia synnytyksessä oli ennalta-arvaamaton. Enhän voinut esimerkiksi tietää, miten itse suhtautuisin synnytyskipuun. Menettäisinkö puhekykyni, niin kuin ”joku netissä” oli kertonut? Alistuisinko kivun keskellä kätilöiden painostukseen ottaa epiduraalin ja lopulta päätyisin synnyttämään kaikkein huonoimpaan synnytysasentoon: synnyttämään selälläni tai vielä pahempaa: keisarinleikkaukseen.

En luottanut puolisoni muistiin ja halukkuuteen pitää puoliani mahdollisesti ymmärtämättömiä kätilöitä vastaan, joten kirjoitin kolmesivuisen ”synnytyssuunnitelman”, josta otin useita kopioita mukaan.

Kuten ehkä jo arvaat, valtava tarpeeni tietää mitä tulisi tapahtumaan ei saanut minua rentoutumaan –– päinvastoin. Siinä vaiheessa kun ensimmäiset synnytystä ennakoivat supistukset alkoivat, olin niin hermoraunio, että halusin mennä pöydän alle piiloon tai lähteä lapsuudenkotiini synnyttämään eläinlääkäri-isäni ja yhteensä kuudessa synnytyksessä mukana olleen äitini avulla.

Loppujen lopuksi menin kyllä sairaalaan, en menettänyt puhekykyäni, sinnittelin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä lähes loppuun asti ja olin tyytyväinen itse valitsemaani spinaali-puudutukseen. Viikkoja kestänyt hermoiluni, ahdistukseni ja jännitykseni oli ollut täysin turhaa.

Vuosi sitten oivalsin, ettei tuntematonta ja tietämättömyyttä tarvitse pelätä.

En voi oikeasti koskaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En voi edes tietää, mikä seuraava ajatukseni on. Siksi on mahdotonta valmistautua täydellisesti tuleviin tapahtumiin.

Illuusio siitä, että voin jotenkin tietää mitä tulee tapahtumaan syntyy siitä, että kiinnitän huomiota niihin kertoihin, kun asiat menivät niin kuin olin ennakoinut tai muistan jälkikäteen ennakoineeni asioita silloinkin, kun en oikeasti ennakoinut niitä. Samalla sivuutan sujuvasti kaikki ne kerrat, kun en tiennyt, miten asiat tulevat menemään. Tämä ilmiö on helpointa nähdä muissa ihmisissä.

Niin kauan kuin kuvittelemme että voimme  — ja meidän pitää — tietää miten asiat menevät, missaamme tärkeän pointin:

Vaikka elämä on heittänyt eteemme mitä tahansa yllättäviä tilanteita ja haasteita, olemme tähän asti aina selvinneet niistä jotenkin hengissä. Muuten minä en kirjoittaisi tätä kirjoitusta, etkä sinä lukisi sitä.

Se on mahdollista, koska meillä on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun — sisäinen viisaus, joka ohjaa ja neuvoo meitä ollessamme perustilassamme mielenrauhassa.

Meidän ei edes tarvitse tehdä mitään päästäksemme mielenrauhaan, koska sisäinen järjestelmämme palauttaa meidät sinne automaattisesti aina kuin vain mahdollista.

Ajatus siitä, että huono fiilis kertoo todellisesta vaarasta ja edellyttää, että minä teen sille jotain, vaikeuttaa ja hidastaa mielenrauhaan palaamista. Mitä enemmän olen OK sen kanssa, että välillä on kurja olo, sitä tehokkaammin sisäinen järjestelmäni toimii. Sitä nopeammin, useammin ja pidempään koen mielenrauhaa ja olen yhteydessä sisäiseen viisauteeni.

Nykyinen asenteeni tuskin muuttaa juurikaan synnytyksen kulkua — se tulee menemään niin kuin on mennäkseen — mutta se on saanut viime viikot tuntumat dramaattisesti erilaiselta kuin edellistä synnytystä edeltävä aika oli.

Tällä kertaa lähestyvä synnytys ei ahdista eikä juurikaan jännitä, joten olen ollut viime viikot etupäässä hyvällä tuulella, iloinen ja täynnä rakkautta puolisoani, esikoistani ja vatsassa potkivaa vauvaa kohtaan.

Odotan synnytystä lähinnä uteliaisuudella ja mielenkiinnolla. Toki viime päivinä on ollut hetkiä, jolloin painava maha ja tukala olo turhauttaa, mutta kun en ole tehnyt turhautumisestani ongelmaa, se on mennyt nopeasti ohi.

Minulla ei ole enää synnytyssuunnitelmaa, ainoastaan synnytystoivelista, joka on isolla fontilla kirjoitettuna liuskan mittainen ja sisältää mm. tietoa edellisestä synnytyksestäni.

Ainakin tällä hetkellä olen OK sen kanssa, ettei yksikään listalla olevista toiveistani toteudu — edes se, että minä ja lapsi selviäisimme synnytyksestä ilman ylenpalttisia vaurioita ja hengissä. Tapahtui mitä tapahtui, minä olen aina OK.

Haluatko lopettaa turhan murehtimisen ja oivaltaa että elämä on oikeasti aika kivaa, helppoa ja hauskaa, olosuhteista riippumatta? 

Tsekkaa kutri.net:in VIP-jäsenyys jos haluat keventää elämääsi kokonaisvaltaisesti…

…tai Aidon elämän kolme prinsiippiä -kurssi, jos olet kiinnostunut vain henkisestä hyvinvoinnista.

Piinallinen pitkästyminen ja luova joutilaisuus

Tuttu linkitti Facebookissa Hidasta elämää -blogin vanhaan juttuun siitä, miten pitkästyminen synnyttää luovuutta. Epäilemättä provosoivaksi tarkoitettu sanavalinta jäi mietityttämään. Synnyttääkö pitkästyminen todellakin luovuutta?

Boisiko se tila, johon jutussa viitataan pitkästymisellä, olla sama kuin tila, jota minä kutsun joutilaisuudeksi?

Pitkästyminen liittyy minun maailmassani ajatukseen, että joudun väkipakolla olemaan tilanteessa, jossa koen tylsistyväni ja turhautuvani — esimerkiksi tylsässä kokouksessa. Pitkästyminen johtaa yleensä korkeintaan sen miettimiseen, miten pääsen tilanteesta pois.

Joutilaisuus puolestaan on nautinnollinen tila, jossa vallitsee ajatus siitä, ettei minulla ole kiire mihinkään. Rakastan aamuja, jolloin herään ennen perheen miehiä ja saan vain köllötellä sängyssä fiilistelemässä. Siinä missä pitkästyminen tuntuu vankilalta, joutilaisuus tuntuu lahjalta.

Mielenkiintoista on se, että voin olla täsmälleen samassa tilanteessa ja kokea kumpaa vain tunnetta. Täällä Losissa saa istua loputtomiiin ruuhkissa. Jos mielessäni pyörii ajatus siitä, että minun pitäisi olla sillä hetkellä jossain muualla, pitkästyn. Jos taas ajattelen ettei minulla ole mikään kiire mihinkään, voin kokea joutilaisuutta.

Kuinka kokea enemmän joutilaisuutta

Tällä viikolla olen saanut kokea useita joutilaisuuden hetkiä niin aamuisin kotona kuin autossa. Sen seurauksena olen saanut tiuhaan tahtiin kaikenlaisia ideoita, joista osan toteuttamisen olen jo aloittanut (ks. viestin loppu).

Tätä blogimerkintää miettiessäni tajusin mistä yhtäkkinen energiapuuska johtuu. Supercoach Academyn ensimmäisen viikonlopun aikana saamani oivalluksien ansiosta, etten tällä viikolla ole hermostunut, ahdistunut tai murehtinut entiseen verrattuna juuri lainkaan, vaikka ennen vastaavat olosuhteet olisivat saaneet minut pois tolaltani.

Rauhallisen mieleni salaisuus on yksinkertaisesti sen oivaltaminen, miten ihan kaikki tunteemme ovat seurausta ajatuksista. Tapahtumat ja asiat ovat itsessään neutraaleja, kunnes annamme niille merkityksen. Jos antamani merkitys ja siitä tunteet eivät tunnu palvelevan minua, voin nähdä asian tai tilanteen uudessa valossa.

Tein viikonlopun opeista lähes tunnin mittaisen webcastin Kutri.net:in VIP-jäsenille. Jos sinua kiinnostaa kuulla mitä kurssilla opin, liity Kutri.net:in postituslistalle ja saat kiitokseksi salasanan uutiskirjeen tilaajien bonussivulle, jonne lisään aika ajoin bonusmateriaalia.

Lisää allaoleviin kenttiin sähköpostiosoitteesi ja nimesi ja vahvista tilaus klikkaamalla sähköpostiisi tullutta vahvistuspyyntölinkkiä. Sen jälkeen tulevassa toisessa sähköpostissa on osoite ja salasana bonussivuille:
[mailpress]

Videoita ynnä muuta

Yksi tällä viikolla eniten innostaneista asioista on videoiden tekeminen. Tein viikossa yhteensä kuusi videota. Nyt vähän ihmettelen että missä välissä, kun olemme ehtineet myös harrastaa autoretkiä perheen miesten kanssa.

Tällä vähän alle 14 minuuttia pitkällä videolla kerron valmentamisesta — mitä se on, millaista valmennusta minä tarjoan ja milloin valmentajan pakeille kannattaa hakeutua.

Tarjoan rajoitetun erän tunnin puhelinvalmennuksia hintaan 98,40 €!

Samoin idea Teholaihdutus-ryhmävalmennukseen syntyi suloisessa joutilaisuudessa. Kerron tällä 16,5 minuuttia pitkällä videolla paitsi kurssista, myös yleisemmin laihduttamisesta — mistä laihduttamisessa pohjimmiltaan on kyse ja milloin ”saa” laihduttaa.

Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspakettikin on täydentymässä — ensimmäinen webinaari eli nettiluento, jossa käsittelen Onnistuneen laihdutuksen edellytyksiä, on ensi lauantaina 3.3.2012. Paketin lukuoikeudet lunastaneet ja VIP-jäsenet voivat siis osallistua luentoon ja kysyä minulta kysymyksiä joko Facebookin tai webinaarin pääsivun kautta. Laitan tarkemmat tiedot salasanasta ja linkeistä Kutrinvip.com:in blogiin perjantaina.

Tällä videolla puolestaan kerron miten voit liittyä katsomaan niin kaikille avoimia kuin salasanalla suojattuja webinaarejani.

Miksi et luovu pahasta tavastasi?

Onko sinulla paha tapa, josta haluaisit päästä eroon? Mitä kaikkea olet jo kokeillut sen lopettamiseksi?

  • Uhkailua? ”Jos en lopeta tätä, tapahtuu kamalia asioita!”
  • Kiristystä? ”En voi olla onnellinen ennen kuin lopetan tämän tavan.”
  • Lahjontaa? ”Ostan itselleni jotain kivaa sitten kun olen lopettanut tämän tavan.”

Ehkä olet yrittänyt muuttaa olosuhteita niin, että tavan harjoittaminen olisi mahdollisimman vaikeaa.

Ehkä olet jopa tutkinut ajatuksia, jotka laukaisevat huonon käytöksen.

Ehkä olet kokeillut hypnoosia, motivaationauhoja, terapiaa ja rangaistusjärjestelmiä ongelmasta vapautumiseen.

Ja silti kerta toisensa jälkeen huomaat repsahtavasi uudelleen harjoittamaan huonoa tapaa. Jos olet välillä uskonut päässeesi siitä eroon, repsahdus voi tuntua todella masentavalta.

Todellinen syy siihen, ettet ole muuttanut tapojasi

Ydinongelmasi on se, että  yksi osa sinussa uskoo yhä salaa, ettei tapa oikeasti ole ihan niin huono tai haitallinen, että siitä olisi pakko luopua.

Samaan aikaan jokin toinen osa sinussa voi olla täysin vakuuttunut siitä, että olisi tärkeää päästä eroon huonosta tavastasi.

Voi olla että sanot usein ääneen: ”joo joo, kyllä mä tiedän että mun pitäisi lopettaa tämä, mutta mulla ei ole tarpeeksi itsekuria.”

Ongelmanasi ei ole itsekurin puute

Tälläkin hetkellä kieltäydyt harrastamasta jotain ”pahaa tapaa”, joka jollekulle toiselle on yhtä iso ongelma kuin sinulle oma paha tapasi.

Tarvitsetko itsekuria kieltäytyäksesi huonoista tavoista, joihin et ole koskaan syyllistynyt — edes silloin, kun se on käynyt mielessä? Et tietenkään!

Millainen käytös olisi sellainen versio pahasta tavastasi, johon et koskaan sortuisi?

  • Jos paha tapasi on puhua muista pahaa heidän selkänsä takana, et ehkä olisi valmis tekemään anonyymiä nettisivustoa, jossa kertoisit samat asiat, vaikka tietäisit ettet jäisi kiinni, koska et halua pahoittaa haukkumiesi ihmisten mieltä.
  • Jos paha tapasi on juoda pari lasia viiniä joka ilta, tiedät ettet koskaan alkaisi juoda kahta pulloa  joka ilta.
  • Jos paha tapasi on raivota omassa autossasi muille autoilijoille, et koskaan pysäyttäisi heitä tien sivuun ja menisi vetämään heitä turpaan törttöilyjen takia.
  • Jos paha tapasi on tupakoida, voi olla että ajatus nuuskan käytöstä on sinulle mahdoton.
  • Jos paha tapasi on raivota lapsillesi hermostuessasi, et silti alkaisi hakata heitä suuttuessasi.
  • Jos paha tapasi on kännipäissä flirttailla rivosti muiden kanssa vaikka olet parisuhteessa, et ehkä pettäisi kumppaniasi.
  • Jos paha tapasi on ajaa ylinopeutta, et koskaan ajaisi kännissä.
  • Jos paha tapasi on syödä makeaa joka päivä, voi olla ettet koskaan söisi pelkästään makeaa ja vielä sellaisia määriä, että lihot ylipainoiseksi.
  • Jos paha tapasi on syödä niin paljon että olet ylipainoinen, et koskaan joisi niin paljon, että sairastuisit alkoholismiin.
  • Jos shoppailet ihan liikaa, et ehkä voi kuvitella pistäväsi rahaa uhkapeleihin — tai jos haaskaat kaiken rahasi uhkapeleihin, saatat olla ylpeä siitä ettet ainakaan haaskaa rahojasi turhaan roinaan.
  • Jos juot liikaa, et silti voi kuvitella käyttäväsi koskaan huumeita.
  • Jos hakkaat puolisoasi, voit ajatella ettet kuitenkaan petä tai tapa häntä.

Mikset harjoita pahempaa versiota pahasta tavastasi? Tai kokeile  jotain muuta pahaa tapaa?

Koska olet täysin sitä vastaan eli kaikki osat sinut pitävät sitä yksiselitteisesti huonona ja haitallisena.

Miksi itsensä syyllistäminen ja pelottelu ei toimi?

Jokaisen ihmisen perustila on mielenrauha, johon palaamme useita kertoja päivässä, halusimme tai emme. Emme yleensä kiinnitä tähän tilaan huomiota, koska se tuntuu niin neutraalilta ja normaalilta ja suorastaan ”olemattomalta” dramaattisempien tunteiden rinnalla.

[toggle title=”Katso videoni mielenrauhasta”]Nopein tie mielenrauhaan -video ja Miksi valita mielenrauha -video  [/toggle]

Mielenrauhassa ollessamme ajattelemme selkeästi ja olemme yhteydessä sisäiseen viisauteemme, jolloin teemme automaattisesti parempia ratkaisuja.

Ainoa syy siihen, ettemme tunne mielenrauhaa on se, että ajattelemme ikäviä ajatuksia, jotka herättävät meissä ikäviä tunteita.

[blockquote align=”right” cite=”David Campbell”]Itsekuri on sen muistamista, mitä haluat.[/blockquote]Kun yritämme motivoida itseämme lopettamaan pahan tavan syyllistämällä, pelottelemalla tai kiristämällä itseämme, olomme on kurja, emmekä kuule sisäistä viisauttamme ja näe, miksi oikeasti haluamme lopettaa pahan tapamme.

Siksi murehtiminen tai itsensä syyllistäminen, pelotteleminen, kiristäminen, uhkailu ja haukkuminen eivät koskaan tuota toivottuja tuloksia — ainakaan pysyvästi.

Lahjontakaan ei yleensä toimi, varsinkaan jos yritämme lahjoa itseämme tulevalla onnellisuudella ja tyytyväisellä: ”sitten mä vasta olenkin onnellinen kun…”

Totuus vapauttaa

1. Mistä pahasta tavasta olet yrittänyt päästä jo pidempään eroon?

2. Miksi yksi osa sinussa uskoo salaa tämän käytöksen olevan silti ok?

Jos et heti löydä vastausta, anna itsesi hetki vain olla kysymyksen kanssa. Voit myös yrittää kiertää omaa itsepetostasi kysymällä:

”Jos tietäisin että yksi osa minussa uskoo salaa tämän käytöksen olevan ok, miksi se uskoo sen olevan ok?”

tai

”Jos kehtaisin myöntää itselleni, etten oikeasti pidä pahan tapani haittavaikutuksina ihan niin pahoina, että haluaisin luopua tavastani, mikseivät sen haittavaikutukset ole minusta niin pahat.

3. Onko mahdollista, että tämä osa sinussa on sittenkin väärässä?

Eli jos esimerkiksi kerrot itsellesi ettei juomisesi ole vielä niin pahaa, että siitä aiheutuisi kenellekään haittaa, onko mahdollista että vähättelet juomiasi määriä tai tahallasi suljet silmäsi siltä, miten juomisesi vaikuttaa läheisiisi?

Tai jos uskottelet että ruokavalioosi mahtuu helposti syömäsi määrä herkkuja, tingitkö oikeasti niin paljon ravinteikkaammasta ruoasta, ettet saa ruoastasi tarpeeksi proteiinia, kuituja ja vitamiineja ja siksi kärsit jatkuvasti ummetuksesta, energiatasojen heilahtelusta, iho-ongelmista jne. Tai ehkä herkuttelusi on huono esimerkki lapsellesi, joka on alkanut jo lihoa sen takia että kotona on tarjolla liikaa herkkuja?

Jos uskottelet itsellesi että pienet valkoiset valheesi ja kertomatta jättämisesi parantavat parisuhdettasi vähentämällä riitoja, onko mahdollista että itse asiassa valheet vähentävät intiimiyttä välillänne ja aina kun jäät valheista kiinni, ne synnyttävät epäluottamusta puolisossasi? Tai peitteletkö valheilla jotain isompaa ongelmaa, joka on niin häpeällinen, ettet edes halua kohdata sitä?

Onko sinulla edes ongelmaa?

Kun näet, mikset oikeasti ole päästänyt irti huonosta tavastasi, voi olla että huomaat, ettei sinun edes tarvitse päästää irti siitä. Ehkä olet vain teeskennellyt haluavasi lopettaa tavan vaikuttaaksesi paremmalta ihmiseltä, saadaksesi puolisosi lopettamaan nalkuttamisen tms.

Kun lopetat itsesi syyllistämisen ja pelottelun, palaat mielenrauhaan ja pystyt ehkä näkemään uudessa valossa perustelusi sille, miksei tapasi ole ihan niin paha, että siitä olisi pakko luopua.

Aina kun näemme asian uudessa valossa, kokemuksemme siitä muuttuu pysyvästi. Jos olet joskus uskonut joulupukkiin, mutta et usko siihen enää, tiedät mitä tarkoitan.

Joskus näkökulman muutos on niin merkittävä, että päästämme pahasta tavasta kertalaakista irti. Tunnen ihmisiä, jotka ovat lopettaneet niin tupakoinnin, viinanjuonnin, amfetamiinin tai kokaiinin käytön kuin seinään nähtyään ongelmansa uudessa valossa.

Olipa paha tapasi mikä tahansa, pääset siitä kyllä eroon sitten kun olet siihen oikeasti valmis. Onnea matkaan!

Jos haluat saada enemmän työkaluja näkökulman muuttamiseen ja pahoista tavoista vapautumiseen sekä lukea miten minä olen työstänyt omia ongelmiani, tsekkaa kutri.net:in VIP-jäsenyys. Nyt pakettiin kuuluu myös ilmainen valmennuspuhelu, erikoisedulliset jatkovalmennukset ja kuukausittaiset ryhmävalmennukset.

Miten voi tajuta mistä mieli-ajatus-tunne-yhteydessä on kyse?

Jenga kirjoitti hyviä kysymyksiä Tunteiden tunnistamista käsittelevään viestiini.

Mieli-ajatus-yhteys on vähän sitä luokkaa, että se pitää tajuta samalla tavalla kuin tajuaa vitsin. Jos sitä yrittää käsittää järkeilemällä, sille käy samalla tavalla kuin vitsille — tavallaan ymmärrät mistä siinä on kyse, mutta se ei kolahda.

Mulla meni itsellänikin pitkään ennen kuin asia loksahti pala palalta kohdalleen.

Eka loksahdus oli ehkä se, kun tajusin silloin 2009 lokakuussa, että kaikki mitä kerroin itselleni menneisyydestäni oli valhetta. Ts. että muokkasin omia muistoja aktiivisesti sopimaan minä-käsitystäni jättämällä pois tiettyjä tapahtumia. Eli toisin sanoen loin draamaa omilla tarinoilla.

Toka loksahdus oli varmaan se, kun keväällä 2010 tajusin että MINÄ luon itselleni sen seksikkään olon omilla ajatuksillani (eivätkä muut haluamalla mua).

Ja vuodesta 2008 olin jo opetellut erottamaan milloin minussa aktivoituvat ”eri persoonat” (eli automaattiset toimintamallit) ja jo silloin olin alkanut nähdä, että minussa on yksi osa, joka on levollinen, viisas jne.

Keväällä 2011 Michael Neill alkoi puhua entistä enemmän sisäisestä hyvinvoinnista ja kuinka se on meidän perustilamme ja kuinka palaamme siihen. Ensin tajusin että se sisäinen hyvinvointi on se ”levollinen, viisas osa minussa”. Mutta vielä silloinkin luulin että meidän pitää tehdä jotain että pääsemme sinne.

Viime toukokuussa tajusin vihdoin ja viimein yhden Michaelin ryhmäpuhelun aikana, että tosiaan, meidän ei tarvitse tehdä mitään päästäksemme mielenrauhaan vaan palaamme sinne automaattisesti.

Eli periaatteessa mulla on mennyt itsellä kolmisen vuotta ennen kuin olen tajunnut koko kuvion.

Jenga kirjoitti jossain siitä, miten hän on melkein aina onnellinen — eli minun termein mielenrauhassa. Eli tilassa jossa tiedät että kaikki järjestyy, tunnet olevasi ehjä ja rakastettava, suhtaudut asioihin tietyllä tyyneydellä ja kärsivällisyydellä jne.

Se tila on perustilasi, joka ei oikeasti mene mihinkään, vaan on koko ajan yhden ajatuksen päässä. Se on tila johon kehosi ja mielesi pyrkii takaisin ihan koko ajan.

Tämä tila on ihan täysin ”totta”, ja näet ja tunnet sen olevan totta aina kun olet siinä tilassa. Siinä tilassa ollessasi näet myös, että ne kurjia tunteita aiheuttavat tarinat olivat vain tarinoita, eikä tilanne ole yleensä niin paha kuin mitä olet uskotellut itsellesi. (Kun taas kurjien tunteiden vallassa et välttämättä kykene näkemään miten voisit palata ikinä enää mielenrauhaan.)

Tai toisin sanoin: tähän tilaan päästäksesi sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään — ajaudut siihen väistämättä ennemmin tai myöhemmin — kun taas muuttuaksesi ahdistuneeksi, stressaantuneeksi jne. sinun pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota negatiivisia tunteita herättäviin ajatuksiin.

Tunteet ovat totta, vaikka ajatukset eivät pohjaudu todellisuuteen

Kun olet pelokas, ahdistunut, väsynyt, vihainen, surullinen jne. niin kyllä ne tunteet ovat ihan täysin totta, koska tunnet ne. Mutta niiden alkusyy on sinun päässäsi, ei ulkopuolella.

Jenga kirjoitti:

”Olisi vain satunnaisia ajatuksia, jotka aiheuttavat satunnaisia tunteita. Voimme uskoa yhtenä päivänä yhdellä tavalla, toisena toisella, eikä kumpikaan uskomus ole sen enempää totta kuin toinenkaan.”

Joo, mieleemme nousee pitkin päivää satunnaisia ajatuksia, mutta ei ole satunnaista kiinnität huomiosi tiettyihin ajatuksiin ja lähdet suurentelemaan niitä. Ts. uskot tietyt ajatukset todeksi ja annat niille suuremman emotionaalisen merkityksen kuin muille ajatuksille. Uskomukset määrittävät sen, mihin ajatuksiin takerrut ja mitkä sivuutat olankohautuksella.

Nähtyäsi että jokin uskomus on väärä — joko voit tehdä niin kuin esim. NLP:ssä tehdään, että korvaat sen jollain toisella uskomuksella. Eli korvaat valheen toisella valheella. Miksi kukaan tekisi niin? Koska Mandy Evansin sanoin:

Uskomme tarvitsemme uskomuksia, koska luulemme ettemme kestä elää epätietoisuudessa. Minulla ei ole mitään ongelmaa elää epätietoisuudessa, niinpä en tarvitse uskomuksia.

Totta, jos valtaosa rajoittavista uskomuksistasi katoaisi maagisesti, olisit aistit ja mieli avoimena ottamassa vastaan maailmaa.

Kun kumppanisi puhuisi sinulle, keskittyisit todellakin kuuntelemaan häntä ja aistimaan hänen olemuksensa, koska et kuvittelisi tietäväsi valmiiksi mitä hän aikoo sanoa tai mitä hän ajattelee. (Ja huom, et oikeasti tiedä tälläkään hetkellä mitä kumppanisi todella ajattelee!).

Sosiaalisissa tilanteissa et keskittyisi kuvittelemaan mitä muut sinusta ”ihan varmaan” ajattelevat, vaan huomiosi olisi tilanteen havainnoinnissa ja siinä hetkessä. Kun puhuisit, puhuisit mielenrauhasta käsin niin, että sanat tuntuvat kumpuavan syvältä sisältäsi — et niin, että mietit mitä voit tai et voi sanoa tässä hetkessä.

Kun miettisit tulevaisuutta, näkisit sen tyhjänä kankaana tai avaruutena ja miettisit ”mitä haluan luoda tänään”, sen sijaan että näkisit uskomustesi petaaman valmiin tulevaisuuden.

Jne.

Mielenrauha on fakta

Se, että palaat mielenrauhaan ja että mielenrauha (tai onnellisuus) on perustilasi, ei ole uskomus. Se on fysiologinen ja psykologinen fakta, joka näkyy jo ihan pienissä vauvoissa. Eli toisin sanoen sinussa on jo ”tehdasasetuksena” tunne siitä, että olet hyvä, ehjä ja rakastettava ja että asiat järjestyvät jotenkin (vaikka et tiedä miten).

Uskomukset ovat vain ”lisäohjelmia”, joita vanhempasi ja myöhemmin sinä itse ”asentavat” sinuun.

Kuviteltu vai todellinen tapahtuma?

Huomaa mikä ero on siinä, että pelkäät läheisen kuolemaa tai sitten se läheinen ihan oikeasti kuolee.

Eka on ihan vain kuvitelma — vähän niin kuin katosisit jotain kauhuelokuvaa. Kun kuvittelet etukäteen läheisesi kuolevan, kuvittelet ettet koskaan enää näe häntä, mikä on valhe, koska hän on vielä elossa ja elämässäsi. Tunteesi ovat tavallaan suuremmat, koska yhtä aikaa koet mielikuvasi aiheuttamaa surua JA pelkoa siitä, että joudut kokemaan surua ihan aiheesta.

Voi olla että kuolet itse ennen läheistäsi, jolloin murehtimisesi ja suremisesi meni tavallaan ”hukkaan”.

Mutta jos läheisesi oikeasti kuolee ja ajattelet ettet enää koskaan näe häntä, se on totta. Tällöin et pelkää eli murehdi hänen kuolemaansa vaan ainoastaan suret hänen menetystään.

Miksi näitä asioita ei voi ymmärtää järkeilemällä?

Miksi menet solmuun näitä ajatellessasi? Koska alkaessasi ajatella ”liikaa”, voi olla että päässäsi alkaa pyöriä myös ajatuksia tyyliin ”äh, mä en tajua”, mistä seuraa turhautuminen mikä estää sua kokemasta mielenrauhaa.

Voisi olla hedelmällisempää lähteä käsittelemään asiaa näin:

— Kun huomaat olevasi mielenrauhassa/onnellisuuden tilassa, hengitä pari kertaa syvään ja anna kehosi oikein ”laskeutua” kunnolla ko. tilaan. Fiilistele siinä tilassa sitä, miten tiedät olevasi ehjä, hyvä ja rakastettava. Mieti miltä tuntuisi tietää ihan aina — siis silloinkin kun olet kiihtyneessä tilassa — että tämä on sinun perustilasi ja että palaat tähän aina enemmin tai myöhemmin.

— Kun huomaat olevasi ahdistunut tms., kysy itseltäsi: ”mitä yritän saada itseni tekemään, miltä yritän itseäni suojella tai millaiselta ihmiseltä yritän vaikuttaa kertomalla itselleni tarinaa, joka aiheuttaa tämän tunteen.”

Voi olla ettei kummastakaan ”tekniikasta” seuraa heti mitään selkeitä vastauksia — eikä tarvitsekaan — koska se, ymmärrätkö asian täysin, ei muuta itse ilmiötä mitenkään.

Miltä tuntuu todella ymmärtää ajatusten ja mielenrauhan/onnellisuuden ja tunteiden suhde?

Elämä tuntuu kevyemmältä. Hullut ajatukset nousevat mieleen ihan yhtä lailla kuin ennenkin ja välillä edelleen takerrun niihin, varsinkin väsyneenä ja/tai nälkäisenä, mutta negatiiviset tunteet eivät vie minua samalla tavalla mukanaan kuin ennen.

Tietyssä mielessä elämä tuntuu varsinkin alkuun ”tyhjemmältä”, kun en täytä osaa päivästä murehtimalla turhaan.

Ja kyllähän se alkuun tuntuu oudolta alkaa tehdä asioita, koska haluaa tehdä niitä eikä siksi että ”on pakko” tehdä niitä.

Mutta samaan aikaan tunne on levollinen ja hyvä — epämukavuus tulee siitä etten ole tottunut siihen. Tällöin totuttamista voi helpottaa kysymällä itseltään ”voisinko nauttia tästä vapauden ja avaruuden tunteesta vielä hetken pidempään”.

Huomaa myös, että ainakaan minun tavoitteenani EI ole päästä tilana, etten murehdi ikinä mistään mitään tai koskaan takerru negatiivisiin ajatuksiin. Teoriassa se ehkä olisi mahdollista, mutta käytän mieluummin aikani ja energiani uusien hyvien juttujen luomiseen ja tästä hetkestä nauttimiseen kuin negatiivisen ajatuksen ”korjaamiseen”, joka menee itsestään ohi (ainakin joksikin aikaa).

Milloin ”kannattaa” lähteä diilaamaan ikäviä tunteita herättävän ajatuksen kanssa ja milloin ei?

”Tiedän” että haluan puuttua johonkin ikäviä tunteita aiheuttavaan uskomukseen siitä, että siihen puuttuminen tuntuu tärkeältä.

Esim. jos uskomukseni ja ajatukseni saavat minut kilahtelemaan lapselleni, haluan todellakin puuttua ongelmaan. Jos taas esimerkiksi ajatukseni saavat minut stressaamaan asunnon hankinnasta, en jaksa lähteä kauheasti ihmettelemään mikä uskomus niiden taustalla on, koska tässä asiassa tunteeni eivät saa minua käyttäytymään typerästi (vaikka mieli tekisi) ja koska tiedän että kunhan olemme hankkineet asunnon, ajatukset katoavat.

Toisin sanoen ei ole mitään sääntöjä siitä milloin ”pitää” lähteä puuttumaan omiin uskomuksiin. Joku ei ehkä puutu mihinkään uskomuksiin (Michael Neill vaikuttaa vähän siltä), joku puuttuu jokaiseen isompaa ahdistusta aiheuttavaan uskomukseen, joku voi puuttua uskomuksiin rykäyksissä eli välillä käydä läpi monta uskomusta, sitten olla pidemmän aikaa puuttumatta mihinkään uskomukseen.

Mitä haluat luoda?

Jos näkisit jo tänään kristallinkirkkaasti että olet hyvä, ehjä ja rakastettava, että ajatukset ovat vain ajatuksia ja että palaat automaattisesti mielenrauhaan, mitä haluaisit luoda tänään?