Onko jo liian myöhäistä palata rakkauteen?

Kävin jokin aika sitten keskustelun henkilön kanssa, joka oli pettänyt kumppaninsa luottamuksen sillä seurauksella, ettei kumppani enää halunnut jatkaa hänen kanssaan. Hän katui hirvittävästi tekoaan ja oli valmis tekemään kaikkensa tilanteen korjaamiseksi. Samaan aikaan hän pelkäsi, ettei kumppani antaisi hänelle toista mahdollisuutta.

Iltapäivälehdissä kohistaan sitä kuinka Mikael ja Maria Jungner on nähty yhdessä ystävällisissä merkeissä. Maria paljasti muutama viikko sitten yhdessä tekemämme sinkkuutta käsittelevan radio-ohjelman lopussa ettei ole enää vapailla markkinoilla. Tästä eräs lehti on ilmeisesti vetänyt johtopäätöksen että Marian ”uusi” on hänen vanha aviomiehensä Mikael.

En tiedä miten asia on eikä sille ole minulle henkilökohtaisesti väliä. Tästä tuli kuitenkin mieleen ne tutut, jotka ovat palanneet yhteen jopa tilanteesta, jossa avioero oli vahvistettu ja toinen oli muuttanut yhteen uuden rakastettunsa kanssa. Yksi tällainen pariskunta on yhä onnellisesti yhdessä 20 vuotta tapahtuneen jälkeen.

Kuinka usein parisuhteen kriisiydyttyä ajattelemme että ”tästä ei ole enää paluuta rakkauteen”? Kuinka usein juuri tämä ajatus on syy siihen, ettemme palaa rakkauteen?

Jos itse olet juuri nyt tilanteessa, jossa suhteesi on ajautunut kriisiin — mahdollisesti sinun töppäilyjesi takia — ja olet ihan varma että kaikki on menetetty, pysähdy ja vedä henkeä.

Jos olosi on ahdistunut, kireä, stressantunut, epätoivoinen, onneton tai muuten kurja, olet ns. alhaisessa mielentilassa.

Tässä tilassa aivosi ovat ikään kuin lukossa ja alkukantaisessa villipetotilassa. Ajattelusi taso ja laatu on laskenut etkä pysty arvioimaan mikä on totta ja mikä ei, mikä oikein ja mikä väärin, mikä hyvää ja mikä huonoa.

Et pysty lukemaan oikein toisen tunteita etkä pysty näkemään suuria kokonaisuuksia. Niinpä et pysty myöskään hahmottamaan mikä on olennaista ja ideoimaan uusia tapoja ratkaista tilannetta.

Miksi yrittäisit vetää johtopäätöksiä ja tehdä valintoja aivoilla, jotka toimivat vajavaisesti?

Anna itsellesi ajatustauko. Et voi estää ikäviä ajatuksia nousemasta päähäsi, mutta voit jättää ne omaan arvoonsa. Tee jotain mikä ei vaadi ajattelua. Siivoa, käy lenkillä, katso telkkaria, surffaa netissä, pelaa pasianssia, laita ruokaa, mene suihkuun.

Jossain vaiheessa huomaat olosi keventyneen ja mielesi tuntuvan levolliselta, kirkkaalta ja valoisalta. Tällainen levollinen, vakaa ja avara fiilis on merkki siitä että olet ns. korkeassa mielentilassa.

Tässä tilassa kuulet ns. sisäisen viisautesi, osaat paremmin arvioida tilanteen vakavuuden ja nähdä mitä sinun on tehtävä sen ratkaisemiseksi.

Kuuntele sydäntäsi — sitä jostain syvältä kumpuavaa tyyntä fiilistä. Mitä sinä haluat?

Jos haluat jatkaa kumppanin kanssa, sano se hänelle kun olet rauhan ja rakkauden tilassa.

Sano se uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sano niin kauan että olette taas yhdessä tai sisäinen viisautesi sanoo että et haluakaan enää olla hänen kanssaan.

Silloin kun olosi on pelokas, ahdistunut, levoton, hermostunut jne. kirjoita päiväkirjaan tai puhu luottoystävälle, joka ei tuomitse tai ala kauhistella kanssasi tilannettasi.

Älä soittele tai kirjoita puolisollesi siinä tilassa, koska kaikki juttusi ovat kuin keitetystä kaalinpäästä. Jos joudut kommunikoimaan hänen kanssaan kun olet alhaisessa mielentilassa, kerro vain että ”olen nyt todella ahdistunut ja peloissani ja tässä tilassa kaikki tuntuu epätoivoiselta, mutta kun mun mieli kirkastuu pystyn ajattelemaan tästäkin asiasta järkevämmin”.

Kirkkaalla mielellä mieti miten sinä korjaat tämän ongelman. Tekemäsi moka on käytännön ongelma. Toisen luottamuksen palauttaminen on pitkälti käytännön ongelma. Rehellisyys on käytännön ongelma.

Minulla oli nykyisen suhteen alussa ongelmana että pelon vallassa valehtelin ja salailin asioita. Puhuin isäni kanssa aiheesta. Hän tokaisi ykskantaan: ”No älä valehtele!”.

Se tapa jolla hän sen sanoi sai jotain loksahtamaan päässäni ja lopetin valehtelun käytännössä kokonaan vaikka se välillä tuntui vaikealta.

Vähitellen luottamus palasi ja jo ennen sen palaamista meillä oli paljon hyviä ja rakkaudellisia hetkiä.

Jos koet hirvittävää ahdistusta ja pelkoa siitä että suhteenne on ohi, onko mahdollista että yrität nyt pelolla motivoida itseäsi muuttamaan käytöstäsi?

Voisiko muuttaa käytöstäsi rakkaudesta käsin? Rakkaudella? Ihan vain siksi että se on mahdollista?

Voitko antaa itsesi olla onnellinen ja rakkaudessa vaikka tilanne on mikä on?

Voitko antaa itsesi nähdä ongelmasi käytännön ongelmana: kumppanisi ei halua olla kanssasi, sinä haluat olla hänen kanssaan. Mitä pitäisi tapahtua jotta voisitte olla taas yhdessä?

Kysy häneltä: ”Mitä pitäisi tapahtua että voisimme olla taas yhdessä?”

Jos hän sanoo ”Minun pitäisi voida luottaa sinuun”, kysy: ”Mitä pitäisi tapahtua että voit antaa itsesi luottaa minuun?”

Jos hän sanoo jotain, mikä vie pitkän aikaa, lupaa tehdä mitä hän vaatii (olettaen että olet valmis tekemään sen). Sen jälkeen kysy: ”Mitä pitäisi tapahtua että suostuisit olemaan kanssani sitä odotellessamme että luottamus palautuisi?”

Mitä suuremmasta rakkaudesta käsin voitte käydä tämän keskustelun, sitä helpompi se on käydä.

Ja anna sen myös olla helppoa! Kysy itseltäsi: voinko antaa tämän olla helppoa?

Tsemppiä! Kävi miten kävi, sinä selviät, sinä pärjäät ja koet vielä paljon onnea, iloa ja rakkautta elämässäsi — lupaan sen!

annakokearakkautta

Haluatko miettiä ääneen omaa parisuhdettasi ja mitä sen kanssa haluat tehdä? Varaa aika valaisevaan ja vapauttavaan keskusteluun!

Kuinka ”olla oma itsensä”?

”Ole oma itsesi” on yksi tavallisimmista neuvoista, joita annetaan esimerkiksi treffejä tai työhaastattelua jännittävälle henkilölle.

Kuka muu sinä voit olla kuin oma itsesi? Naapurin Matti tai Maija?

No, käytännössä neuvolla kai tarkoitetaan sitä, että ”ole se oma itsesi, joka olet kun olet rento, itsevarma ja hyvällä tuulella”.

Mikä on hyvä idea, paitsi jos olet jännittynyt, epävarma ja ahdistuneella tuulella.

Siinä tilassa aktiiviset yritykset ”olla oma itsensä” ja ”vain rentoutua” yleensä vain pahentavat hermostusta ja johtavat kaikenlaiseen ei-toivottuun käytökseen kuten ylenpalttiseen itsekorostukseen, töksäyttelyyn, hikoiluun, takelteluun tai nöyristelyyn.

Miten tässä tilanteessa voi päästä nopeimmin takaisin rentoon tilaan?

Lopettamalla yrittämisen.

Miksi kannattaa päästää irti yrittämisestä?

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa yrität epätoivon vimmalla ja pinna kireällä esimerkiksi ratkaista jotain ongelmaa, lähteä kiireellä kotoa tai vaikkapa tehdä ostoksia jouluruuhkassa?

Mitä kovempaa yrität, sitä enemmän pää tuntuu menevän jumiin. Pian alat tehdä tyhmiä virheitä, joita et normaalisti tekisi.

Lopulta et enää jaksa vaan luovutat — ajattelet jotain tyyliin ”ketut, antaa olla”.

Kun et enää välitä lopputuloksesta, rentoudut, koska nyt sinulla ei ole mitään menetettävää.

Usein tämä johtaa siihen, että myöhemmin mieleesi juolahtaa täydellinen ratkaisu ongelmaasi.

Esimerkiksi FC Venuksen nimi syntyi niin, että olimme tuskailleet sen kanssa monta tuntia toisen käsikirjoittajan Outi Keskevaarin kanssa. Nimiehdotuksina oli esim. ”Rakkauden peli”.

Olimme huomanneet että Outi keksi monia vastauksia ajaessaan meiltä kotiin, joten heitimme läppänä, että hän voisi mennä autoon odottamaan tulisiko nimi mieleen.

Pari minuuttia sen jälkeen kun Outi oli lähtenyt istumaan autoon, hän soitti minulle innoissaan —  hänen mieleensä oli odottamatta juolahtanut nimi ”FC Venus”, joka jäi leffan nimeksi myös saksankielisessä versiossa.

Se että asiat käyvät helpommin kun ei ota paineita, selittää sen, miksi monilla tuntuu käyvän parempi flaksi silloin kun he ovat juuri rakastuneita. Tai miksi jotkut kertovat että heidän on helpompi puhua vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, jotka eivät kiinnosta heitä.

Siksi monet urheilijat (kuulemma) ovat myös tehneet henkilökohtaiset ennätyksensä krapulassa, jolloin he pitävät ennätyksen tekemistä epätodennäköisenä.

Tai joskus on helpompi pelata silloin kun on altavastaajana eikä kukaan oleta sinun voittavan.

Miten olla parhaimmillaan silloin kun jännittää

Jos nyt olet tilanteessa, jossa sinua jännittää ja jännitys uhkaa pilata suorituksesi, toimi näin:

1. Hyväksy että sinua jännittää

Muutos alkaa tosiasioiden tunnistamisella ja tunnustamisella.

Totea ainakin mielessäsi mikä tilasi juuri nyt on: ”Kappas, mua jännittää. Antaa jännittää”.

Joskus asian ääneen toteaminen voi jopa herättää sopivaa sympatiaa vastapuolessa.

2. ”Pysy pelissä”

Urheiluvalmennukseen erikoistunut opettajani Garret Kramer puhuu usein siitä, miten tärkeää on ”pysyä pelissä”, vaikka jännittää, hermostuttaa, ahdistaa tai masentaa.

Sillä hän tarkoittaa että keskellä urheilusuoritusta hermostuva pelaaja ei pysähdy panikoimaan, vaan toteaa ahdistuksen ja jatkaa sitten jalan laittamista toisen eteen.

Voit istua toista vastapäätä, vaikka sinua jännittää.

Voit kuunnella mitä sanottavaa toisella on, vaikka sinua jännittää.

Voit kysyä ”miten sun viikko meni” tai ”mitä sä tekisit jos voittaisit lotossa” tai muun mieleen juolahtavan kysymyksen ja kuunnella vastauksen vaikka sinua jännittää.

Mitä vähemmän taistelet jännitystä vastaan ja mitä vähemmän teet ongelman siitä että sinua jännittää, sitä nopeammin jännitys helpottaa.

Kun jännitys helpottaa, palaat automaattisesti siihen rentoon ja levollisen tilaan, jossa kaikki tuntuu olevan OK,  ja jossa mieleesi juolahtaa oikeita asioita oikealla hetkellä.

 

3. Anna huomiosi mennä toiseen ihmiseen

Jos kuuntelet jännityksen vallassa ajattelemiasi ajatuksia, ne ovat todennäköisesti jokin versio ajatuksesta ”Mitä tuo toinen ajattelee minusta?”

”Vaikutankohan mä ihan pelleltä?”

”Toivottavasti mä en mokaa [tuon toisen silmissä]!”

”Voi ei, nyt tuo pitää minua ihan idioottina!”

Et voi estää ajatuksia nousemasta mieleesi, mutta voit jättää ne omaan arvoonsa.

Ajatuksesi kertovat sinun omasta jännitystilastasi, eivät siitä, mitä toinen sinusta ajattelee. Et nimittäin voi koskaan varmuudella tietää mitä toinen ajattelee — et edes silloin kun hän sanoo ajattelevansa tietyllä tavalla.

Kuinka ajatukset voivat jättää omaan arvoonsa?

Onko sinun tehnyt mieli koskaan heittää, lyödä tai muuten pahoinpidellä jotakuta toista (esim. luettuasi miten joku on pahoinpidellyt lapsensa kuoliaaksi)? Oletko lähtenyt toteuttamaan ajatustasi? Todennäköisesti et.

Onneksi olkoon! Osaat jättää omia ajatuksiasi omaan arvoonsa!

Sinulla on kyky kohdistaa huomiosi tahdonvoimalla (ainakin hetkellisesti) tiettyyn asiaan.

Jos huomaat kelaavasi mielessäsi mitä sinun pitäisi sanoa tai tehdä seuraavaksi tai mitä toinen ajattelee sinusta, vedä syvään henkeä ja kokeile siirtää huomiosi hellästi takaisin siihen mitä toinen sanoo, miltä hän näyttää ja miltä hän kuulostaa.

Kokeile kuunnella häntä samalla tavalla kuin kuuntelisit linnunlaulua kesäaamuna tai meren kohinaa maatessasi aurinkoisella hiekkarannalla.

Kun toinen lakkaa puhumasta, odota hetki ja kuuntele hetki itseäsi. Mitä sinä haluat sanoa seuraavaksi?

Voit ”harjoitella” tätä kiinnittämällä huomiota siihen, millainen olosi on kun olet hyvän ystävän tai jonkun muun sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa viihdyt.

Huomaatko miten osaat ihan itsestään sanoa oikeat sanat oikealla hetkellä? Miten et joudu käyttämään mitään tekniikkaa tai muuten pinnistelemään ollaksesi toisen kanssa.

4. Luota sisäsyntyiseen kykyysi olla ihmisten kanssa

Ihmiseläin on syntyjään sosiaalinen. Ihmiskunta on kyennyt pariutumaan, lisääntymään, neuvottelemaan ja toimimaan yhteistyössä ilman NLP:tä, kommunikaatiovalmentajia ja tällaisia blogikirjoituksia.

Ongelmanasi ei ole se, ettetkö sinä osaisi sisäsyntyisesti olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa vaan se, että hetkellisesti jännitystilan vallassa luulet ettet osaa.

Sen sijaan että kiinnittäisit huomiota kaikkiin niihin kertoihin, kun sinusta tuntuu vaikealta olla sosiaalisessa kanssakäymisessä, ala kiinnittää huomiota aina kun osaat vaihtaa ajatuksia muiden ihmisten kanssa ilman että edes ajattelet koko asiaa. Väitän että niin käy useammin kuin mitä olet tähän mennessä huomannut.

Oletko liian nirso?

Etsiessäni sinkkuja uuteen televisiosarjaan, jossa suomalaiset asiantuntijat kokeilevat löytää tieteen keinoin mahdollisimman hyvin yhteensopivia pareja, kysyin hakijoilta miksi heidän läheisensä uskoivat että hakija oli vielä sinkku.

Yksi yleisimmistä vastauksista oli jossain muodossa ”koska olen heidän mielestään liian nirso”.

Useimmat nirsoista sinkuista olivat olleet vuosien ajan sinkkuna, vaikka olivat aktiivisesti etsineet kumppania. Monilla kävi kyllä ns. hyvä flaksi, mutta kiinnostus toiseen lopahti joskus jo muutaman treffin jälkeen, joskus vuoden päästä.

Monet heidän ystävistään olivat käskeneet ”laskea vaatimustasoa”, mikä kuulostaa loogiselta neuvolta.

Jos haluat tosissasi lentää New Yorkiin, jätätkö ostamatta lennot vain siksi, että ne ovat kalliimmat kuin mitä toivoisit?

Jos olet hirvittävän nälissäsi, eikö silloin maistu vähän huonompikin ruoka?

Jos tarvitset rahaa, etkö silloin tyydy sinulle tarjottuun ihan kivaan työpaikkaan, vaikka se ei edusta unelmiesi ammattia?

Miksi emme halua tyytyä vähempään?

Et voi kokea tyytyväsi vähempään, ellei sinulla ole jokin käsitys siitä mitä on ”enemmän”.

New Yorkin lentojen korkea hinta kirpaisee vain silloin, kun tiedät että lennot on joskus voinut saada halvemmalla.

Sen jälkeen kun olet deitannut poikkeuksellisen hyvännäköistä tyyppiä, ihan perusmukavalta näyttävä ihminen näyttää vähemmän viehättävältä kuin jos et olisi koskaan tapaillut komeampaa tai kauniimpaa tapausta.

Jos joku on pitänyt sinua niin kuin kukkaa kämmenellä, silloin kumppani joka ei ole oppinut huomioimaan toista viimeisen päälle, tuntuu erityisen tylyltä ja itsekkäältä.

Mitä enemmän tapaamme tyyppejä, jotka ovat jollain osa-alueella muita pätevämpiä, kiinnostavampia tai muuten parempia, sitä pidemmäksi kasvaa listamme ominaisuuksista joita toisella pitää olla.

Samalla oletamme virheellisesti, että jossain olisi ihminen, joka voisi olla kaikessa hyvä. Mieti kaikkia tuntemiasi vastakkaisen sukupuolen edustajia vanhemmistasi opettajiisi ja koulukavereista kavereidesi puolisoihin. Täyttäisikö heistä kukaan täydellisesti unelmakumppanillesi asettamia vaatimuksia (ikää, parisuhdestatusta ja sukulaissuhdetta lukuunottamatta)?

Sama ilmiö näkyy myös muissa kuin ihmissuhteissa. Esimerkiksi itse tiedostan tätä kirjoittaessani joutuneeni saman logiikkavirheen valtaan yrittäessäni etsiä ”täydellistä webinaariohjelmaa”. Olen kokeillut montaa eri vaihtoehtoa, joista jokaisessa on hyvät puolensa, mutta yhdessäkään ei ole kaikkia minun mielestäni parhaita puolia.

Mikä on olennaista?

Logiikkavirhe, joka saa ”vähempään tyyytymisen” tuntumaan vaikealta on koodattu niin syvään ihmismielen rakenteisiin, ettei siitä voi päästä eroon. Sen voi kuitenkin oppia jättämään omaan arvoonsa miettimällä kylmän rationaalisesti mikä itselle on oikeasti olennaista.

Miten olennaista parisuhteen kannalta on se että miehellä on oikeanlaiset kengät ja paksu tumma tukka? Tai että kumppani on kiinteä ja kurvikas?

Vaatteet voi vaihtaa ja hiukset ja kiinteys tulee ja menee. Huumorintaju, tapa kommunikoida ja temperamentti pysyvät.

Etsitpä uutta kumppania, autoa, tietokonetta, lomakohdetta tai webinaariohjelmaa, kirjaa ensin mihin tarkoitukseen sitä tarvitset.

Sen jälkeen mieti voiko se oikeasti edes tuoda sinulle sen mitä haluat.

Yksikään ihminen ei voi tehdä sinua onnelliseksi, koska onnellisuus on sisäsyntyinen tunnetila joka tulee ja menee omalla sumealla logiikallaan. Kukaan ei voi saada sinua tuntemaan itseäsi rakastetuksi, ehjäksi ja hyväksi, koska vain sinä voit antaa itsesi nähdä että olet jo hyvä, ehjä ja rakastettava.

Kumppani voi tarjota seuraa, viihdykettä, taloudellista ja fyysistä turvaa, arkiaskareiden jakamista, uutta näkökulmaa asioihin, sparrausta ja fyysistä läheisyyttä ja seksiä. Kumppani voi mahdollistaa myös perheenlisäyksen. Jotkut haluavat parisuhdetta nostamaan heidän sosiaalista statustaan tai parantamaan heidän seuraelämäänsä.

Sen jälkeen mieti mitkä kumppanin ominaisuudet ovat niin välttämättömiä ettet suostu tinkimään niistä missään olosuhteissa.

Esimerkiksi ennen nykyisen mieheni tapaamista minulle oli selvää että seuraavan miehen jota tapailen on haluttava lapsia ja elinikäistä parisuhdetta ja hänen libidonsa on oltava samansuuruinen kuin minulla.

Toivoin että saisin hänestä kumppanin, jonka jutut kiinnostaisivat ja naurattaisivat vielä 80-vuotiaana. Minulla ei ollut mitään ulkonäkövaatimuksia, koska siihen ikään mennessä olin jo oppinut miten paljon ulkonäkö voi muuttua.

Olin myös oppinut että jokainen ihminen voi olla minun silmissäni omalla tavallaan kaunis, jos hänen juttunsa kiinnostavat ja naurattavat.

Epäsiistinä ja kaoottisena ihmisenä en osannut asettaa mitään siisteyteen ja elämäntapaan liittyviä vaatimuksia…

…joskin jälkeenpäin ajatellen arki voisi olla kitkattomampaa, jos olisin laittanut vaatimukseksi että kumppanille siisteys ei ole tärkeää.

Lopuksi mieti mitä tarjottavaa todellisella minälläsi on.

Esimerkiksi asuntoa ostaessasi se mitä tarjoat on rahasumma, jonka voit oikeasti maksaa ja se, miten paljon osaat tai voit remontoida sitä, jos se ei vastaa täysin tarpeitasi.

Nyt webinaariohjelmaa etsiessäni se mitä voin tarjota on rahallisen panoksen lisäksi oma tietotaitoni, joka ratkaisee miten paljon järjestelmä voi vaatia ”koodaamista” tai soveltamista.

Unohda mieleen nouseva mielikuvasi ihanneminästäsi ja siitä mitä se voisi tarjota. Ajaudumme turhan helposti ajattelemaan, että ”jos oikea ihminen osuu kohdalle, niin sitten mä lopetan dokaamisen/alan siistiksi/haluan enemmän seksiä”.

Millaista elämää olet elänyt kahden viimeisen kuukauden aikana?

Voit kuvitella olevasi liikunnallinen, mutta jos olet kahden kuukauden aikana käynyt kerran lenkillä, et juuri nyt ole liikunallinen.

Voit kuvitella pitäväsi siisteydestä, mutta jos kotisi on kaaoksessa, silloin siisteys ei oikeasti ole sinulle tärkeä asia.

Voit ajatella että ystävät ovat sinulle tärkeitä, mutta koska viimeksi oikeasti olit heihin yhteydessä?

Mitä parisuhdetta rakentavaa olet tehnyt aiemmissa parisuhteissasi? Entä mitä parisuhdetta tuhoavaa olet tehnyt niissä?

On niin helppo syyttää vanhoja kumppaneita omasta huonosta käytöksestään, mutta viime kädessä se olet aina sinä, joka päättää miten toimii.

Lopuksi voit miettiä millainen ihminen ylipäätään voisi haluta olla todellisen minäsi kanssa?

Joskus olemme niin keskittyneitä miettimään millaisen kumppanin haluamme, että emme tule ajatelleeksi mitä hän haluaa.

Onko mahdollista, että sinulla on vanhoja tapoja, jotka eivät ole itsellesi tärkeitä, mutta jotka voivat olla toiselle kynnyskysymys?

Haluatko kumppanin, joka on hyvässä fyysisessä kunnossa? Miten hyvässä fyysisessä kunnossa itse olet? Mitä luulet haluaako ihminen, jolle liikunta ja terveellinen ruokavalio on tärkeä osa elämää olla ihmisen kanssa, joka mieluummin makaa sohvalla syömässä sipsejä tai juomassa kaljaa?

Unelmoitko kumppanista, joka ei kritisoi jatkuvasti sinua ja rakastaisi sinua sellaisena kuin olet, vaikka entisistä kumppaneistasi puhuessasi muistat vain kertoa mitä kaikkea heissä oli vikana ja heidän kaveripiirinsä oppi tuntemaan sinut ”nalkuttavana akkana” tai ”itsekkäänä natsina”?

Mitä luulet jaksaako unelmiesi komea, menestynyt, reipas ja miehekäs mies kauan katsella semineuroottista naista, jonka koko elämä pyörii oman navan kaivelun, tunteiden ylianalysoinnin, aarrekarttojen väsäämisen ja ennustajilla ravaamisen ympärillä? Tai fiksu, kaunis, positiivinen ja sosiaalinen nainen viettää aikaa katkeran ja aggressiivisesti muihin suhtautuvan mörrimöykyn kanssa?

Jos huomaat ristiriidan siinä mitä toiselta toivot ja mitä itse olet valmis antamaan, voi olla hyödyllistä miettiä kannattaisiko sinun uudelleenarvioida odotuksiasi tai luopua huonoista tavoista, jotka voivat vaikeuttaa parinvalintaa.

Tarvitsetko parisuhdetta?

Jokainen miestä voi olla täysin onnellinen ja elää hyvän tasapainoisen elämän ilman pysyvää parisuhdetta.

Jos uskot ettei se ole sinulle mahdollista, kiristät itseäsi onnellisuudella kertomalla itsellesi että ”en voi olla onnellinen ennen kuin olen löytänyt kumppanin”.

Kiinnitä huviksesi huomiota kaikkiin niihin hetkiin, kun sinulle on hyvä olo ilman erityistä syytä. Mitä enemmän lähestyt kumppanin etsintää tästä ”kaikki on OK” -fiiliksestä, sitä miellyttävämpää se on — ja sitä vetovoimaisempaa seuraa sinä olet.

Elämä on tässä ja nyt — aikasi sinkkuna ei ole mikään välitila, jossa odottelet ”oikean elämän” alkamista. Miten voit ottaa ilon irti tästä hetkestä, päivästä ja elämänvaiheesta?

Onnea oman rakkaan (tai uuden auton, asunnon, työpaikan tai webinaariohjelman) etsintään!

Luuletko tuntevasi itsesi ja muut? Olet väärässä!

Tiedätkö sinä millainen ihminen sinä olet? Mistä sinä tiedät sen?

Keskustelin erään henkilön kanssa, joka oli vuosikausia yrittänyt selvittää kuka hän on. Nyt hän uskoi tuntevansa itsensä.

Tarkempi kysely paljasti että hän uskoi positiivisten ajatustensa olevan hänen ”todellisen minänsä” ajatuksia. Silloin kun hän ei tiennyt ”kuka hän on”, hän oli kuulemma uskonut negatiivisten ajatustensa edustavan hänen minäänsä.

Eräs läheisimmistä ystävistäni on hauska, lämmin ja rento tyyppi, joka auttaa mielellään muita ja on lojaali läheisilleen. Hän ajattelee useimmiten poikkeuksellisen rationaalisesti ja loogisesti ja omaa laajan elämänkokemuksen, minkä vuoksi hän yleensä näkee nopeasti kaikenlaisen fuulan, hypen, esittämisen ja valheen läpi.

Ystäväni vastustaa henkistä laiskuutta, perusteetonta itsekorostusta ja sopuliajattelua.  Hän herättelee Twitterissä ja blogissaan muita ajattelemaan kriittisemmin esiintymällä nimimerkillä, joka satirisoi, kyseenalaistaa, kärjistää ja esittää välillä todella kärjekkäitä kommentteja.

Niiden pohjalta jotkut ovat kertoneet minulle, että henkilö nimimerkin takana on tunteeton paskianen, narsisti, naistenvihaaja tai suorastaan mielisairas.

Muiden reaktiot muistuttavat minua siitä, miten olin aikoinaan Joonas Hytösen tavatessani ihmeissäni siitä, ”miten niin ilkeä ihminen” kuin Mattiesko Hytönen oli voinut kasvattaa niin kivan ja fiksun pojan.

Vasta vuosia myöhemmin tajusin että siten niin, että Mattiesko Hytösen kolumnit edustavat vain pientä osaa hänen ajatuksistaan ja että mielikuva ilkeydestä syntyi minun ajatuksissani.

Aina kun määrittelemme toisen tietynlaiseksi ihmiseksi, otamme kapean otannan kaikista hänen ajatuksistaan ja toimistaan, väitämme että ne kertovat ”totuuden” tästä ihmisestä ja ignoroimme henkilön kaikki muut ajatukset ja teot.

Samalla viemme itseltämme mahdollisuuden nähdä ihmiseläimen äärettömän potentiaalin uusiin ajatuksiin, tekoihin ja tunteisiin.

Älä tunge itseäsi laatikkoon

Oletko ajatellut että sinulla on heikko itsetunto ja sitten olet yllättänyt itsesi toimimasta itsevarmasti? Oletko ajatellut olevasi pelkuri, ja sitten hämmästyttänyt itsesi rohkeudellasi?

Tai oletko ajatellut olevasi rehellinen ja luotettava ihminen ja sitten säikähtänyt tajutessasi toimineesi epärehellisesti tai pettäneesi toisen luottamuksen?

Miten olet ratkaissut ristiriidan todellisuuden ja mielikuvasi välillä?

Oletko raa’asti sivuuttanut todisteet siitä ettet ole sellainen kuin luulet olevasi? Oletko yrittänyt selittää käytöstäsi hetken mielenhäiriöllä tai muiden painostuksella?

Oletko joutunut syvän hämmennyksen tai ahdistuksen valtaan — ja sitten yrittänyt lievittää kurjaa tunnetta alkoholilla, ruoalla, seksillä tai shoppaamisella? Oletko luullut että sinussa on jotain vikaa ja yrittänyt korjata ajatteluasi vastaamaan mielikuvaasi terapialla, kursseilla tai self help -oppailla?

Mitä jos vain huomaisit, että mielikuva ”minä olen tällainen ihminen” on vain ajatus.

Se mitä itsestäsi ja muista ajattelet vaihtelee sen mukaan, missä mielentilassa ajattelusi aikana olet.

Mielentilasi vaihtelee omalla sumealla logiikallaan. Et voi koskaan olla täysin varma siitä mitkä kaikki tekijät saavat sinut ajattelemaan juuri nyt niin kuin ajattelet.

Sinä et ole ajatuksesi, tunteesi tai toimintasi

Voitko nähdä omat kasvosi?

Et voi. Jos katsot kasvojasi peilistä, näet vain peilikuvan, et kasvojasi.

Tiedätkö mikä on seuraava ajatuksesi? Entä sitä seuraava? Entä sitä seuraava?

Et tiedä. Tiedät mitä ajattelet vasta kun ajatus on tullut tietoisuuteesi.

Mistä ajatus tuli tietoisuuteesi?

Valokuva, video ja peilikuva ovat vain kuvia kasvoistasi — eivät kasvosi.

Tietoisuuteesi tulleet ajatukset ja tunteet ovat heijastuksia siitä joka ajattelee, tuntee ja toimii — eivät se joka ajattelee, tuntee ja toimii.

Kasvosi ovat jatkuvassa muutoksessa — sen solut uudistuvat jatkuvasti ja muoto muuttuu ilmeiden, väsymyksen, nestetasapainon, valaistuksen, lämpötilan ja ajan myötä. Kukaan ei voi tietää miltä kasvosi näyttävät hetken päästä.

Samalla tavalla tietoinen ajatuksesi vaihtuu jatkuvasti eikä kukaan voi tietää mitä ajattelet seuraavaksi.

Päästä irti oletuksista

Ajatukset kumpuavat sinusta tietoisuuteesi, mutta tietoisuuteen kumpuavat ajatukset eivät ole sinä.

Sinä vain näytät ottavan hetkellisesti ajatusten ja tunteiden muodon, niin kuin meri ottaa hetkellisesti myrskyn tai tyyneyden muodon.

Kun et oleta tietäväsi ”millainen ihminen” joku muu on, vapautat itsesi näkemään toisen joka hetki uusin silmin. Tällöin voit huomata toisessa uusia, kiinnostavia puolia, joita et ollut ennen huomannut.

Kun et oleta tietäväsi millainen ihminen sinä itse olet, sinun ei tarvitse taistella enää itseäsi vastaan. Voit ottaa vapaammin vastaan omat ajatuksesi ja tunteesi.

Kun et korvamerkitse tiettyjä ajatuksia ”omiksi ajatuksiksi” tai ”muiden ajatuksiksi” tai ”egon ajatuksiksi”, voit nähdä helpommin että kaikki ajatuksesi ovat ”vain ajatuksia”, jotka tulevat ja menevät omalla sumealla logiikallaan.

[box icon=”star” style=”simple”]Haluatko vapautua omien ajatustesi vallasta? Haluatko nähdä maailman uusin silmin? Haluatko kokea enemmän mielenrauhaa, rakkautta ja hyvää oloa? Tilaa Mielenrauha-nettikurssi![/box]

Mitä yhteistä on kadonneella lentokoneella ja sinun ajatuksillasi?

Minulla on salainen pahe: aina silloin tällöin kiinnostun jostain ajankohtaisesta uutistapahtumasta lähes pakkomielteisesti. Uusin kiinnostuksen kohteeni on ollut Malesian Airlinesin lennon MH370 katoaminen melkein 10 päivää sitten.

Kirjoitin katoamisesta yhteenvedon henkilökohtaisille Facebook-sivuilleni. 

Katoamisesta tiedettävät asiat ovat vaihtuneet useampaan otteeseen  — ja niiden mukana spekulaatio siitä mitä koneelle oikeasti on tapahtunut. Tämä muistutti minua siitä, miten yksi ihmismielen vahvimmista vääristymistä — vahvistamisvääristymä eli confirmation bias — toimii.

Miten vahvistamisvääristymä sokeuttaa sinut

Ihmismielelle on ominaista kiinnittää huomiota tietoon, joka tukee sitä mitä henkilö uskoo todeksi.

Jos tiedon voi tulkita kahdella eri tavalla, mieli tulkitsee sen omaa totuutta vastaavalla tavalla.

Jos tieto on ristiriidassa totuutena pidetyn ajatuksen kanssa, sitä vähätellään tai se sivuutetaan kokonaan.

Näin voi käydä jopa asioissa, josta on olemassa selkeitä faktoja. Tällöin henkilö voi raa’asti unohtaa tai muistaa väärin ne faktat jotka eivät sovi hänen maailmankuvaansa tai totuuteensa.

Ehkä itsekin olet joskus ajautunut väittelemään jokun kanssa jostain menneestä tapahtumasta, jonka kumpikin muistaa mielestään todella hyvin — mutta täysin eri tavalla. Sitten kolmas henkilö tai videotallenne todistaa että olette kumpikin väärässä.

Miten se on mahdollista?

Onnettomuus vai kaappaus?

Koska Malesian Airlinesin kone on vieläkin kadoksissa, kukaan muu kuin mahdollisesti koneessa olevat tai suoraan sen katoamiseen liittyvät henkilöt eivät voi tietää mitä oikeasti on tapahtunut. Silti on kiinnostavaa miten eri tavalla sama faktatieto voidaan tulkita.

Tässä on tässä hetkellä MH370-lennon katoamisesta tiedetyt faktat:

  • Kone lähti lentämään Kuala Lumpurin kentältä klo 00:41 kohti koillista ja Pekingiä.
  • Kone lähetti viimeisen automaattisen ACARS-toimintaraportin klo 1:07
  • Joku koneesta sanoi Kuala Lumpurin lennonjohdolle klo 1:19 ”All right and good night”.
  • Siviilitutkalle koneen tunnusta (eli ”nimeä”) lähettävä transponder-laite lakkasi lähettämästä tunnusta klo 1:21.
  • Koneen katoaminen lennonjohdon tutkasta havaittiin klo 1:30
  • Japanilainen lentokone sai yhteyden koneeseen vähän yli klo 1:30 mutta linjalla oli niin paljon häiriötä että sieltä kuuli vain muminaa.
  • Koneen seuraavan automaattisen toimintaraportin olisi pitänyt tulla klo 1:37 mutta se ei tullut.
  • Armeijan tutkalla nähtiin länteen lentävä tunnukseton kone jonka uskotaan olevan kadonnut kone. Kone lensi paljon käytettyä lentoreittiä pitkin aluksi poikkeuksellisen korkealla. Sitten se laskeutui nopeasti mutta epätasaisesti poikkeuksellisen matalalle.
  • Kone katosi Armeijan tutkan piiristä 2:15
  • Koneen järjestelmiä seuraava sateliitti sai koneeseen ns. ping-yhteyden tunnin välein aina klo 8:11 asti. Tuona aikana kone oli siis käynnissä mutta pingeistä ei käy ilmi oliko kone ilmassa vai maassa.
  • Satelliitti ei kirjannut koneen sijaintia, ainoastaan että se oli tietyn matkan päässä satelliitista. Tästä pääteltiin että kone on lähtenyt lentämään pian sotilastutkasta katoamisen jälkeen joko pohjoiseen tai etelään.
  • Jos kone on lentänyt pohjoiseen, se on lentänyt mantereen päällä, jos kone on lentänyt etelään, se on lentänyt meren päällä.
  • Koneessa oli polttoainetta niin paljon, että parhaassa tapauksessa se olisi voinut lentää korkeintaan alle tunnin viimeisen pingin jälkeen.
  • Lentäjien tai matkustajien taustasta ei ole paljastunut vielä mitään jonka perusteella heitä voitaisiin suoraan epäillä tai syyttää koneen kaappauksesta.

Mitä sinä arvaat näillä tiedoilla tapahtuneen?

Kaksi näkökulmaa, monta erilaista tarinaa

Ensin koneen uskottiin kohdanneen jotain teknisiä ongelmia jotka olisivat sotkeneet sen sähköjärjestelmän. Sitten alettiin epäillä että koneen viesti- ja tutkatietojärjestelmät olisi kytketty pois ihmisen toimesta.

Nyt valtaosassa lehtijuttuja puhutaan että kone olisi tahallaan ohjattu pois reitiltä, mutta yhä vieläkin osassa juttuja yritään puhua onnettomuusnäkökulman puolesta.

Mikä oli mielenkiintoista oli se, miten eri asioita nostettiin esille sen mukaan oliko juttu otsikoitu onnettomuusnäkökulmasta vai kaappausnäkökulmasta.

Kaappausnäkökulmaa edustavat jutut painottivat sitä, miten automaattisia toimintaraportteja lähettävä systeemi oli ehkä kytketty pois ennen kuin joku sanoi koneesta ”hyvää yötä”.

Eri korkeuksilla lentäminen selitettiin tutkan välttelynä. Lentoreittiä selitettiin sillä, että lentäjä yritti lentää huomiota herättämättä käyttämällä yleisiä liikelentoreittejä.

Jutuissa korostettiin lentäjien epäilyttävää käytöstä: toisen pilotin itse rakennetamaa lentosimulaattoria ja toisen epäammattimaista flirttailua australialaisteinien kanssa.

Samoin jutuissa kirjotettiin enemmän siitä, miten eri Aasian mailta on pyydetty heidän tutkatietojaan.

Onnettomuusnäkökulmaa edustavat jutut puolestaan painottivat sitä, että on täysin mahdollista että niin toimintaraportteja lähettävä järjestelmä kuin tutkatietojärjestelmä ovat hajonneet yhtä aikaa sen jälkeen kun lentäjä sanoi ”hyvää yötä”.

Lentokorkeuksien vaihtelu kertoi koneen hallintaongelmista sähköjärjestelmien pettäessä ja lentoreitti länteen siitä, että lentäjä yritti palata takaisin lähtökentälle.

Jutuissa korostettiin sitä, miten kunnollisia lentäjät olivat ja kuinka heillä ei ollut mitään syytä tehdä joko itsemurhaa saati kaapata konetta.

Tutkinnoista kerrottaessa painotettiin kuinka konetta etsitään nyt Intian Valtamereltä, josta koneen löytyminen vaatii todella uskomatonta tuuria.

Kuinka sinä uutisoit oman elämäsi tapahtumia?

Olen keskustellut erään henkilön kanssa vuosien varrella useampaan otteeseen hänen parisuhteestaan.

Silloin kun hän kokee että parisuhteessa menee hyvin, hän kehuu puolisonsa hyviä puolia ja saavutuksia.

Heidän suhteensa on mielettömän hieno ja hyvä ja hän on onnellinen että on päätynyt puolisonsa kanssa yhteen.

Silloin kun hän kokee että parisuhteessa menee huonosti, hänen juttujensa perusteella voisi luulla, että hän on vaihtanut puolisoa — niin ikävältä tyypiltä tämä vaikuttaa.

Juttujen perusteella ei ole mikään ihme, että heidän suhteensa on yhtä helvettiä ja ero käy jatkuvasti mielessä.

Muuten hyvä, mutta puolison toiminta ei ole vuosien varrella juuri lainkaan muuttunut. Hän on sama ihminen samoine vahvuuksine ja heikkouksineen.

Ainoa asia joka vaihtelee on tuttavani mielipide siitä, millainen kumppani ja heidän suhteensa on. Mikä hämmentävintä, joskus mielipide voi vaihtua hyvinkin lyhyessä ajassa — jopa saman päivän aikana.

Onko tuttavani jakomielitautinen?

Ei ole — hän on vain ihminen. Kuten kaikilla meillä ihmisillä, hänen mielialansa vaihtelevat kymmeniä kertoja päivän aikana.

Jos hän sattuu ajattelemaan suhdettaan sillä hetkellä kun hän on muutenkin ahdistunut, stressaantunut, väsynyt, nälkäinen tai ns. huonossa hapessa, hän muistaa vain kumppanin ja suhteen huonot puolet.

Mitä enemmän hän niitä kertaa mielessään, sitä enemmän häntä alkaa ottaa päähän. Lopulta hän on lietsonut itsensä sellaiseen vihaan, että on valmis pistämään suhteen poikki siltä seisomalta.

Jos hän sattuu ajattelemaan suhdettaan sillä hetkellä kun hän on mielenrauhassa, hyvällä, kevyellä ja vakaalla mielellä, hän näkee suhteen rakkaudellisessa valossa.

Kumppanin kurjat puolet eivät näytä yhtään niin pahalta. Ne jopa saattavat näyttää vähän hassuilta ja söpöiltä. Kumppanin hyvät puolet loistavat kirkkaasti ja mieleen muistuu vain hyviä hetkiä parisuhteen varrelta.

Mikä on totta?

Lentokoneen katoamistapauksessa totuus koneen katoamisesta selviää ehkä sitten, jos ja kun kone löytyy. Siihen asti kaikki on spekulaatiota.

Omassa elämässämme mielialojen mukaan vaihtuva mielipide ei ole koskaan universaali totuus vaan sillä hetkellä mieleen juolahtanut ajatus.

Sillä hetkellä kun olet ahdistunut, stressaantunut, peloissasi, nälkäinen tai väsynyt, aivojesi alkukantaisemmat, ”villipetomaiset” aivojen osat ohjaavat ajatteluasi.

Sillä hetkellä kun olet levollinen ja rento ja olosi on vakaa ja kevyt, ajatteluasi ohjaavat aivojesi kehittyneimmät ja ”inhimillisimmät” osat.

Kun arvioit itseäsi, muita ja elämääsi, haluatko antaa enemmän painoarvoa eläimellisille vai inhimillisille ajatuksillesi?

lento

(Yllä oleva kuva on katoamisen jälkeen tehty feikkimainos, löydetty via @tollevilvanen)

 

Mitä tehdä jos tekee mieli vahingoittaa lastaan tai itseään?

Tämän päivän Ilta-Sanomissa puhun äitiyden pimeästä puolesta. Haastattelupyyntö tuli koska olin puhunut syyllisyydestä Radio Yle Ykkösessä Sari ”Huono äiti” Helinin -ohjelmassa. Voit kuunnella haastattelun täällä.

Äitiys on ihaninta ja ihmeellisintä mitä minulle on tapahtunut, mutta sen myötä olen päässyt kokemaan myös eräitä aika mustia hetkiä.

Jos olet äiti, joka ei ole koskaan ajatellut esimerkiksi hylätä raivoavaa lasta kauppaan, kuristaa keskellä yötä kirkuvaa kullanmuruaan tai ihan vain tappaa itseään koska kokee ettei jaksa enää sekuntiakaan lapsiperhearkea, tämä kirjoitus ei ole sinulle.

Iloitse siitä, ettei syystä tai toisesta mieleesi juolahda näitä ajatuksia, koska tuskin niitä kukaan äiti itselleen toivoo tai kaipaa.

Joskus ajattelen kamalia ajatuksia

Tässä on eräitä kamalia ajatuksia, joita mieleeni on juolahtanut vuosien varrella:

  • Mä vedän tota tyyppiä kohta lättyyn.
  • Mä haen veitsen ja viillän kaikki ton kalliit vaatteet rikki ihan vain kostoksi.
  • Jos toi ei kohta lopeta tota urputusta, mä ajan ensimmäistä rekkaa päin.
  • Mä haen veitsen ja viillän mun kädet verille.
  • Kohta mä vaan kävelen tästä talosta ulos, meen lentokentälle ja otan ekan lennon johonkin kauas enkä ikinä enää palaa.
  • Mä kuristan/hakkaan/tukehdutan/tapan ton lapsen jos se ei heti tottele/hiljene/nuku.
  • Tää lapsi ei ikinä lopeta huutamista.
  • Mä en saa enää koskaan nukkua.
  • Mä tuun hulluksi.
  • Mä en selviä/mä kuolen.
  • Mun tulevaisuus on (oikea) musta aukko ja se syö mut.
  • Okei, mä lähden nyt himaan enkä sit ollenkaan synnytä tätä lasta (kun synnytys on edistynyt liian hitaasti.)
  • Mä tapan itseni.

En ole ajatellut näitä ajatuksia jatkuvasti enkä tuntikausia kerrallaan. Kaikkiin näitä ajatuksiin on liittynyt jollain lailla epämukava olo: uupumus, ahdistus, paine, ketutus, raivo, epätoivo, viha, tuska.

Ennen helmikuuta 2012 monet näistä ajatuksista olivat todella pelottavia, koska oletin niiden kertovan että minussa on jotain vialla. Että olen huono äiti tai puoliso, masentunut tai ihan oikeasti tekemässä kuolemaa.

Tai vielä pahempaa: että olen oikeasti toteuttamassa mieleeni juolahtaneen ajatuksen.

Sitten oivalsin että nämä kaikki ajatukset ovat VAIN AJATUKSIA — eivät universaaleja totuuksia, tai edes henkilökohtaisia totuuksia.

Ne tuntuvat usein ”tosi todelta” sillä hetkellä kun ne juolahtavat mieleen, mutta sekään ei tee niistä tosia. Esimerkiksi yksikään edellä luettelemistani ajatuksista ei käynyt toteen.

Musta aukko ei syönyt minua, en ole hakannut lapsiani (saati tappanut heitä). En ole tullut hulluksi enkä edes viillellyt itseäni (tai toisen vaatteita).

Olen saanut nukkua ja ihan aina lapsi on hiljentynyt ennemmin tai myöhemmin — ja useimmiten ihan itsestään.

Ja kummallakin kerralla kun olen ajatellut että jätän lapsen synnyttämättä, kun synnytys kestää ja kestää, olen lopulta puskenut poikani pihalle.

Miten voit olla ajattelematta kamalia ajatuksia?

Tiedätkö mikä on seuraava ajatuksesi?

Entä sitä seuraava?

Jos et tiedä mikä on seuraava ajatuksesi, miten voit varmistaa, ettei se ole jokin kamala ajatus?

Voit yrittää nukkua tarpeeksi, syödä niin että verensokerisi on tasainen ja yrittää optimoida elinympäristösi…

…mutta et voi esimerkiksi estää välittäjäaine- ja vireystasojasi vaihtelemasta tai jotain muistoa juolahtamasta mieleesi.

Niinpä et voi mitenkään täysin varmistaa, ettei mieleesi joskus juolahda jokin kamala ajatus.

Onneksi sinun ei tarvitsekaan estää sitä, koska kaikki ajatukset — myös sellaiset joita perinteisesti pidetään kamalina tai kiellettyinä — ovat OK.

Miten niin? Koska ne ovat VAIN AJATUKSIA.

Ongelmanasi ei ole koskaan se, että mieleesi juolahtaa jokin ajatus — vaan se, että otat ajatuksen liian vakavasti: joko seuraat typerää ajatusta tai teet omasta ajattelustasi ongelman.

1. Lopeta itsesi syyllistäminen

Jos viime aikoina mieleesi on juolahtanut erityisen ikäviä ajatuksia — ja pahimmassa tapauksessa olet jopa mennyt toteuttamaan niitä ikävin seurauksin — kaikkein tärkeintä on olla syyllistämättä itseään.

Tämä voi tuntua todella oudolta. Jos et syyllistä itseäsi, miten otat opiksesi?

Siten, että mietit kylmän rauhallisesti missä menit pieleen. Mitä voit jatkossa tehdä toisin, ettet ajaudu enää vastaavaan tilanteeseen?

Miksi syyllistäminen on turhaa ja vaarallista?

Mieti kaikkia niitä kertoja kun olet ajatellut kamalia ajatuksia. Mikä fiilis sinulla on ollut ajatuksia ajellessasi?

Tietenkin jotenkin kurja fiilis. Millainen fiilis syyllisyydentunne on? Ikävä tietenkin.

Jos toimit typerästi ja ei-rakkaudellisesti ollessasi kurjan fiiliksen vallassa, mitäs luulet toimitko syyllisyyttä tuntiessasi  typerästi vai fiksusti?

Et voi välttyä mieleen juolahtavilta syyllisiltä ajatuksilta, mutta niistäkään ei tarvitse tehdä ongelmaa. Noteeraa tunne ja kiinnitä huomiota siihen missä asiassa olet (ehkä) tehnyt väärin.

Päätä ideoida rauhoituttuasi tapoja, joilla voit korjata aiheutuneen vahingon ja välttää jatkossa saman virheen tekemisen. Pidä päätös.

2. Älä usko ajatuksiasi

Jos ajattelusi vie sinut hirvittävään ahdistustilaan, jossa mieleesi  juolahtaa kamalia ajatuksia kuten ”tapan itseni” tai ”pahoinpitelen tuon lapsen” tai jopa ”tapan lapseni”, kaikkein tärkeintä on se, ettet tottele ajatuksiasi.

Eli suomeksi sanottuna:

Älä hajoita mitään. Älä pahoinpitele tai tapa ketään.

Umpiväsyneenä ja ahdistuneena oman toiminnan hallitseminen voi tuntua vaikealta. Siksi suosittelen seuraavia varokeinoja:

Siirry kauemmas muista ihmisistä — varsinkin lapsistasi.

Jos vauvasi kirkuu täyttä kurkkua ja sinusta tuntuu siltä että haluat ravistella vauvan hiljaiseksi, laske vauva maahan tai omaan sänkyynsä niin varovasti kuin kykenet.

Pakene niin kauas lapsesta kuin pystyt jättämättä asuntoa. Esimerkiksi vessa on hyvä paikka.

Tai jos asunnossa on esimerkiksi puolisosi, joka on levollisempi kuin sinä, mene hetkeksi ulos vetämään henkeä.

Ei, en kannata lapsen huudattamista, mutta jos on olemassa riski että satutat lasta fyysisesti, on parempi että lapsi huutaa ja sinä laitat itsesi hetkeksi jäähylle, kunnes hetkellinen hälytystilasi edes vähän helpottaa.

Isommalle lapselle voit kertoa missä mennään: ”Äitiä ärsyttää. Äiti ei kestä nyt mitään. Nyt äiti menee jäähylle. Anna äiti on hetken aikaa rauhassa. Kiitos.”

Sulje muu maailma ulkopuolellesi

Usein rauhoittuminen helpottuu, jos vähäksi aikaa suljet muun maailman ulkopuolelle. Äitiysvalmennuksessa annettiin vinkiksi mennä vessaan tai keittiöön ja laittaa vesi valumaan jotta se vähän peittää taustaääniä.

Esimerkiksi joskus saatan kuunnella Rammsteinia täysillä kuulokkeet korvilla ja samalla esimerkiksi tanssia tai laittaa paikkoja kuntoon. Toimii erityisesti silloin kun kumppani ei ymmärrä pyynnöistä huolimatta jättää minua rauhaan.

Tai jos ongelmana on se, että olen niin väsynyt, etten jaksa mitään ja mies on kotona,  laitan kuulokkeista soimaan rauhoitusmusaa ja menen sänkyyn peiton alle puoleksi tunniksi lepäämään.

Pura aggressio turvallisesti

Siinä vaiheessa kun mieleesi juolahtaa ajatus jonkun tai jonkin vahingoittamisesta, kehossasi on runsaasti adrenaliinia ja muita stressihormoneja. Niiden tasot laskevat yleensä muutamassa minuutissa, jos odotat kaikessa rauhassa.

Joskus saatat kuitenkin olla niin syvällä hälytystilassa, että rauhoittuminen tuntuu vaikealta.

Täyttä kurkkua huutaminen vaikka vain ”aaaaaaaaaaa” voi olla toimiva tapa purkaa aggressiota, jos asut omakotitalossa.

Kerros- tai rivitalossa kätevämpää voi olla:

  • Polkea jalkaa — kyllä, niin kuin pienet lapset. Näyttää tyhmältä, mutta tuntuu hyvältä. Toimii varsinkin ensimmäisessä kerroksessa asuville.
  • Jännittää koko keho hetkeksi — tämäkin on sellainen mitä lapset joskus tekevät suuttuessaan.
  • Nyrkkeillä tai potkia ilmaa — varo ettei kukaan osu vahingossa tiellesi.
  • Näyttää vihaisesti keskisormia ilmaan esim. kumppanin tai lasten selän takana tai ihan vain yksin toisessa huoneessa.
  • Hakata tyynyjä, patjaa tai sohvaa — varo ettei kukaan osu vahingossa tiellesi.
  • Punnertaa
  • Tanssia raivokkaasti
  • Kirjoittaa pari paperia täyteen hirveitä kirosanoja ja muita kamalia ajatuksia, joita mieleen juolahtaa.

Nämä keinot kannattaa opettaa myös lapselle, jolla on niin sanostusti räjähtävä luonne tai muuten taipumusta suuttua tulisesti. Samalla opetat lapsellesi että kaikki tunteet on OK, mutta tunteen vallassa ei tarvitse toimia muita tai itseään satuttavasti.

3. Anna itsesi rauhoittua

Jossain vaiheessa ahdistus ja raivo alkaa helpottaa purit kiukkusi tai et. Jos olet purkanut kiukkua turvallisesti, sinua saattaa jopa alkaa naurattaa.

Tässä vaiheessa jotkut kokevat tarvetta kiihdyttää itsensä uuteen raivoon. Ehkä he luulevat, että jos he rauhoittuvat liian nopeasti, se vähentää äskeisen purkauksen oikeutusta, aiheellisuutta tai tilanteen vakavuutta. Tai he pelkäävät että muut eivät ota opikseen tai usko heitä jos he leppyvät ”liian nopeasti”.

Turhaan.

Jos katsot kuolinvuoteellasi elämääsi, ajatteletko että ”olipa hyvä että silloinkin pitkitin vihaa ja raivoa tuntikausia?” Tuskin.

Et voi estää itseäsi välillä ahdistumasta, hermostumasta tai raivostumasta, mutta voit antaa itsellesi luvan palata hyvään oloon heti kun se on  mahdollista.

4. Pyydä anteeksi, korjaa jälkesi

Jos olet mennyt kiukuspäissäsi käyttäytymään ei-rakkaudellisella tavalla, pyydä anteeksi. Anteeksipyynnön pointtina on osoittaa ettei käytöksesi ollut sellaista, jota kannatat ja suosittelet. Toisaalta se on merkki siitä että hälytystila on ohi ja olet palannut rakkauteen.

Jos lapsesi jo ymmärtävät puhetta, on hyvä selittää mitä tapahtui.

Äiti joutui hetkeksi tunnekuohun tai ärtymyksen valtaan, siksi äiti käyttäytyi tyhmästi.

Joskus ihmiset joutuvat ärtymyksen valtaan. Se ei haittaa, se menee ohi.

Sitten äiti rauhoittui, ärtymys meni ohi. Ensin äiti oli vihainen. Nyt äiti on iloinen.

Olennaisinta on se, ettet syytä muita ärtymyksestäsi tai yritä sysätä vastuuta huonosta käytöksestäsi muiden hartioille.

Sinä et voi koskaan tietää varmuudella, miksi juuri nyt ajauduit ärtymyksen valtaan.

Muiden käytös ärsytti koska olit hälytystilassa — ei siksi että käytös olisi ollut itsessään ärsyttävää.

5. Pyydä apua

Väitän että se, että välillä tekee mieli kuristaa joku tai tappaa itsensä on ihan normaalia. Välillä elämässä tulee hetkiä jolloin hetkellisesti väsyttää tai stressaa niin paljon, että mieleen alkaa nousta ei-niin-fiksuja ajatuksia. Sillä lailla ihmismieli toimii.

Jos huomaat ajattelevasi tällaisia tuhoajatuksia hyvin usein, silloin elämässäsi saattaa olla käytännön ongelma, joka kannattaa korjata.

Tällaisia käytännön ongelmia on muun muassa:

  • Valvottava lapsi
  • Sairasteleva lapsi
  • Lapsi, jonka tarpeisiin et osaa vastata niillä resursseilla jotka sinulla on (esim. autistinen lapsi, yliherkkä lapsi, ADHD-lapsi)
  • Ihan päin honkia menneet raha-asiat, jotka mietityttävät koko ajan
  • Synnytyksen yhteydessä sekaisin menneet hormonit, mikä ilmenee vahvana ahdistuksena, alavireisyytenä tai aistiharhoina (ns. raskausmasennus tai -psykoosi)
  • Fyysisesti väkivaltainen puoliso
  • Runsaasti juova ja humalaisena arvaamaton puoliso
  • Ajankäyttöongelmat jotka johtavat kaaokseen (eli esim. rutiini puuttuu)

Itse olen huomannut, että mitä väsyneempi olen, sitä vaikeammalta avun hakeminen tuntuu. Mieleen nousee kaikkia typeriä ajatuksia kuten ”on noloa pyytää apua” tai ”sitten mun lapset huostaanotetaan” tai ”sitten muut ajattelevat että olen kelvoton äiti”.

Nekin ovat vain ajatuksia, jotka voi jättää omaan arvoonsa.

Kun mielesi on kirkas, saatat ajatella ”ehkä voisin hakea apua”. Usko sitä ajatusta.

Kuka lähipiirissäsi on sellainen ihminen, joka on todennäköisimmin puolellasi ja joka voi auttaa sinua? Ymmärrä että auttaminen todennäköisesti tuottaa hänelle hyvän mielen.

Neuvola on ykköspaikka ammattiavun hakemiseen, mutta jos sieltä sinua ei ohjata oikean auttajatahon puoleen, suosittelen ottamaan yhteyttä Varhaisen tuen yksikköön, jos paikkakunnallanne on sellainen. Helsingin yksikön tiedot löytyvät täältä.

Uniongelmissa voi auttaa unikoulu. Lue raporttini unikoulusta täältä.

Myös Mannerheimin Lastensuojelu Liiton vanhempainpuhelimesta tai kirjepalvelusta voi kysyä neuvoja ja vinkkejä.

Jos tilanne kotona on lähtenyt vauvan kanssa ihan lapasesta tai puoliso on väkivaltainen, kannattaa kääntyä Ensi- ja turvakotien liiton puoleen.

Ilta-Sanomien artikkelissa sanon vähän hassusti että terapia ja lääkitys on elämän haaskaamista. Tarkoitan sillä että jos ongelmana on vain se, että väsyneenä tai ylirasittuneena mieleen juolahtaa tuhoajatuksia, niin niistä ei kannata tehdä ongelmaa.

Tärkeämpää on puuttua tekijöihin, jotka väsyttävät tai rasittavat konkreettisesti äitiä (eli esim. valvottava vauva, perheväkivalta, taloudellinen turvattomuus).

Mielialalääkitys voi joskus auttaa jos kaikki puitteet ovat kohdallaan, mutta mieli tuntuu jatkuvasti niin matalalta, ettet jaksa hoitaa edes arkirutiineja.

Tällöinkin mielialan nouseminen edellyttää ettet ota enää vakavasti kurjia ajatuksia (kuten ”mieleeni juolahti synkkiä ajatuksia, se tarkoittaa että olen masentunut. Koska olen masentunut, en voi kokea hyvää oloa”).

Vakavissa mielisairauksissa kuten skitsofreniassa lääkkeiden käyttö ei minunkaan mielestäni ole turhaa.

Täällä kerron ajatuksiani terapian turhuudesta ja täällä siitä miten ihmiset eivät mene rikki.

6. Huomaa ettet ole olosuhteiden orja

Lopuksi pyydän sinua kiinnittämään huomiota siihen, miten mitkään olosuhteet eivät pakota sinua ahdistumaan, hermostumaan, suuttumaan tai stressaantumaan.

Mieti kaikkia niitä kertoja, kun uhmaikäisesi raivosi tai vauvasi valvotti.

Huomaa kuinka välillä suhtauduit tilanteeseen rakkaudellisesti, välillä välinpitämättömästi ja vain välillä ahdistuen tai raivostuen.

Joskus saatoit olla ensin rakkaudellinen, sitten raivostua ja lopulta muuttua kylmän rauhalliseksi.

Lapsesi itku ei saa sinua tuntemaan mitään, vaan se, mitä ajattelet itkusta luo tunteesi.

Jos ajattelet että ”Voi minun kulta-ressukkaani, kun se on ihan superväsynyt. Äiti on tässä, ei hätää”, koet rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa.

Jos ajattelet ”Jaaha, tällainen ilta. No, antaa huutaa, kyllä huutoa maailmaan mahtuu — ja kyllä se kohta nukahtaa”, koet ehkä neutraalimpaa tunnetta, kyllästymistä tai jopa huvitusta.

Jos ajattelet ”Tää lapsi ei ikinä nuku. Mitä naapuritkin ajattelee. Ne varmaan ajattelee etten mä osaa hoitaa lastani. Mitä jos mä saan häädön? Miten mä saan tän hemmetin kakaran hiljaiseksi. Mä tapan tän ihan just jos se ei hiljene”, koet ahdistusta, stressiä, häpeää ja vihaa.

Erilaiset ajatuksesi kertovat erilaisista mielentiloista. Mielentilat vaihtuvat omalla sumealla logiikallaan, jota et voi koskaan täysin ymmärtää.

Mitä vähemmän vakavasti otat ajatuksesi, sitä vähemmän ne vaivaavat.

Mitä vähemmän teet ongelman huonoista fiiliksistä, sitä nopeammin mielentilasi nousee ahdistuksesta neutraaliin tilaan ja lopulta taas rakkauteen.

Et ole hyvä äiti etkä huono äiti

Sinä et ole ajatuksesi, tunteesi etkä toimintasi.

Olet se jokin suurempi voima niiden takana, joka ottaa hetkellisesti ajatusten ja tunteen muodon, olematta kuitenkaan ne. Samalla tavalla kuin Barbapapa ottaa auton tai ruukun muodon olematta auto tai ruukku.

Siksi sinä et voi olla hyvä tai huono äiti.

Olet äiti, jolle juolahtaa hyvässä ja rakkaudellisessa fiiliksessä mieleen viisaita ajatuksia. Näitä ajatuksia kannattaa uskoa ja seurata.

Olet myös äiti, jolle kurjassa ja ankeassa fiiliksessä voi nousta mieleen kaikenlaisia typeriä ja ikäviä ajatuksia. Jätä ne omaan arvoonsa ja anna oman sisäisen järjestelmäsi palauttaa sinut takaisin hyvään oloon.

alauskoauatuksia

Miksi suutumme helpommin läheisillemme?

Pystytkö suhtautumaan elämään useimmiten melko kevyesti ja rennosti? Koetko helposti rakkautta ja hyvää oloa? Onko sinulla edelleen joku läheinen, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen tekemään sinut hulluksi?

Miksi joskus ne jotka ovat meille läheisimpiä näyttävät aiheuttavan meissä voimakkaimmat ikävältä tuntuvat fiilikset?

Siksi, että alhaisessa mielentilassa mieleemme voi juolahtaa kaikki ne kerrat, jolloin he ovat toimineet samalla tavalla, joka juuri nyt sattuu ärsyttämään meitä.

Miten minun läheiseni sai minut suuttumaan

Ehkäpä tämä esimerkki omasta elämästäni avaa mitä tarkoitan.

Olimme kokoontuneet koko suvun voimin juhlimaan erään sukulaiseni  synttäreitä.

Eräs läheiseni huomautteli jo alkuillasta että DVD-elokuva jota lapseni rakasti ei ollut hänen mielestään lapsille sopiva (vaikka se oli sallittu lapseni ikäisille). Siinä vaiheessa olin hyvällä tuulella eli korkeassa mielentilassa, joten vain lausuin jotain nasevaa takaisin ja jatkoin juhlintaa.

Jos ilta olisi päättynyt siihen, sananvaihdosta ei ehkä olisi jäänyt mitään muistijälkeä. Olisin todennut puolisolle että ”oli tosi kiva ilta.”

Valitettavasti niin ei käynyt. Illan edetessä aloin väsyä. Aloin valmistautua lähtöön. Yritin epätoivon vimmalla löytää  kaikki mukaan ottamamme tavarat, joista osan esikoiseni oli levittänyt ympäri juhlapaikkaa.

Hermostukseni kasvoi kun päässäni pyöri ajatuksia tyyliin ”voi argh mä en millään jaksaisi pukea noita lapsia” ja ”jos mä en nyt löydä sitä lippalakkia, saan taas kuulla miten mä aina unohtelen lapsen tavaroita tänne.”

Sitten lapseni sanoi että hän haluaisi lempi-DVD:n mukaansa. Synttärisankarin puolesta se kävi. Aiemmin avautunut läheiseni oli ehkä itsekin väsynyt ja kertoi uudestaan mielipiteensä siitä, miten DVD ei olisi sopiva lapselleni.

Jälkeenpäin ajatellen hänen kommenttinsa ei ollut sen kummempi kuin aiempi kommentti, jonka hädintuskin noteerasin. Mutta nyt minä olin väsynyt ja alhaisessa mielentilassa.

Samassa mieleeni juolahtivat kaikki ne kerrat kun kyseinen läheinen on ottanut asiakseen puuttua niin minun kuin muiden asioihin. Luonnollisesti muistin vain ne kerrat, kun hänen kommentointinsa oli ärsyttänyt minua. Yhtäkkiä minusta tuntui tosi todelta ajatus ettei läheinen koskaan tehnyt muuta kuin kritisoi muita.

Samalla unohdin ne kerrat kun läheisen kommentit eivät olleet juuri liikuttaneet tai kun hän oli vilpittömästi iloinnut muiden puolesta tai kannustanut heitä.

Olin niin syvällä alhaisen mielentilani ajatuksissa, että halusin vain varmistaa ettei läheiseni IKINÄ ENÄÄ uskaltaisi sanoa minulle mitään minun ja varsinkaan lapseni asioista.

Niinpä karjuin kurkku suorana, naama punaisena ja itku kurkussa hänelle mielipiteeni hänen käytöksestään. Muut läheiset, jotka ovat tottuneet kaikenlaisiin purkauksiin, näyttivät hämmentyneiltä.

Läheiseni säikähti käytöstäni ja pyysi anteeksi. Kiukkuni laantui yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Lähdin kotiin ja jälkeenpäin selvitimme asian  tekstiviesteillä.

Oma mielentila määrää miltä muiden käytös tuntuu

Ongelmana ei ollut se, että läheiseni puuttui asioihini — hän teki sitä jo alkuillasta — vaan se, että hän sattui tekemään niin kun minä olin alhaisessa mielentilassa.

Jos joku täysin vieras ihminen olisi ensimmäistä kertaa ikinä puuttunut asioihini samalla tavalla, olisin ehkä loukkaantunut alhaisen mielentilan takia, mutta tuskin olisin raivostunut niin valtavasti.

Pahin raivo syntyi nimenomaan ajatuksesta ”miksi ton pitää AINA puuttua muiden asioihin”.

”Kun sä aina…” / ”Mikset sä ikinä…”

Väitän että juuri ajatus ”kun se AINA tekee noin” tai ”miksei se KOSKAAN tee näin” on se ajatus, joka saa meidät reagoimaan niin voimakkaasti läheistemme sanomisiin silloin kun olemme alhaisessa mielentilassa.

Ongelmana ei ole se, että läheinen oikeasti toimisi aina samalla tavalla. Hänenkin mielentilansa vaihtelevat ja eri mielentiloissa hän toimii eri tavalla.

Toisin sanoen jos olisimme seuranneet läheisesi ja sinun kaikkia kohtaamisia videokameran kanssa, näkisimme että hänen käytöksensä vaihtelee todellisuudessa enemmän kuin sinun mielikuvissasi.

Ongelmana ei ole edes se, että hän sanoisi tai toimisi tietyllä tavalla usein. Videokameraseuranta saattaisi paljastaa että välillä sama ärsyttävä kommentti menee toisesta korvastasi sisään ja toisesta ulos. Välillä se saattaa jopa naurattaa sinua.

Joskus tätä on vaikea hyväksyä siksi että uskomme universaaliksi totuudeksi ajatuksen ”ihmisten pitää käyttäytyä tietyllä tavalla”.

Esimerkiksi alhaisessa mielentilassa minusta tuntui ”totuudelta”, ettei toisen asioihin saa puuttua. Korkeassa mielentilassa näen että läheiseni tekee niin, koska aidosti välittää ja uskoo että hänen ajatuksistaan on minulle hyötyä. Vastaavasti näen että kyllä itsekin otan kantaa läheisteni asioihin — usein pyytämättä.

Ennen nykyistä ymmärrystäni olisin saattanut jäädä jumittamaan tapahtumaan ajatellen ”miksi sen piti tehdä niin?” Olisin saattanut kantaa kaunaa ”antaakseni opetuksen” läheiselleni — ihan vain varmistaakseni ettei hän enää ikinä aiheuttaisi minulle tällaista suuttumista.

Nyt pahimman kiukun laannuttua tajusin mitä oli tapahtunut: olin ajautunut väsyneenä alhaiseen mielentilaan ja ottanut siellä ajatukseni vakavasti. Minun oli helppo pyytää anteeksi purkaustani, antaa anteeksi läheisen käytös ja palata hyvään oloon.

Onko sinulla läheinen, jonka juttuihin hermostut mielestäsi helpommin tai pahemmin kuin muiden juttuihin? Haastan sinut bongaamaan kaikki ne kerrat, kun hänen välillä ärsyttävä käytöksensä ei ärsytäkään sinua.

Huomaatko miten oma mielentilasi ja ajattelusi on hänenkin kohdallaan luonut kokemuksesi?

laheinenottaapaahan

Miksi yrität miellyttää muita?

Kaveri vinkkasi tänä aamuna erääseen blogiin, jossa kehoitettiin ihmisiä mielistelemään muita. Vaikka kyseessä oli ehkä vitsi, kirjoittaja perusteli sitä sillä, että ”ihmisellä on sielussaan miellyttämisen tarve”.

Hmmm…

Jos minä puhun sielusta, tarkoitan sillä sitä jotain pysyvää ja muuttumatonta osaa meissä, jonka tunnistamme toisissamme, vaikkemme osaa tarkkaan määritellä mikä se on.

Sitä jotain ”samuutta”, joka mahdollistaa vanhan ystävän kanssa jutun jatkamisen vuosien jälkeen, vaikka kummankin ajatusmaailma, elämäntilanne ja usein ulkonäkökin on muuttunut toiseksi.

Sielusi haluaa auttaa

Väitän että olemme lähimpänä ”sieluamme” silloin, kun olemme ns. korkeassa mielentilassa: levollisessa, vakaassa, kevyessä ja hyvässä fiiliksessä, jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan.

Pystytkö tunnistamaan tämän mielentilan omassa elämässäsi? Muistatko miltä maailma ja muut ihmiset näyttävät sieltä käsin?

Kun minä olen korkeassa mielentilassa, tunnen yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa. Saatan tuntea rakkautta ja lämpöä jopa sellaisia ihmisiä kohtaan, joita en varsinaisesti tunne.

Ollessani tässä tilassa huomioni on tässä hetkessä, hyvässä fiiliksessäni ja siinä miten voin helpottaa muiden elämää — ei siinä, mitä muut ehkä ajattelevat minusta.

Tässä tilassa minusta tuntuu ettei minulta puutu mitään. Olen niin täynnä rakkautta, hyvää oloa ja elämänhalua, että tuntuu itsestäänselvältä jakaa sitä muillekin.

Ollessani korkeassa mielentilassa mieleeni juolahtaa usein ystävällisiä ajatuksia muista ihmisistä. Huomaan helpommin uuden kampauksen ja onnistuneen suorituksen. Tunnen kiitollisuutta siitä, että toinen on elämässäni.

Tässä tilassa tuntuu hyvältä sanoa ääneen kaikki kauniit asiat, jotka nousevat mieleen. En usko että toista voi kehua ja kannustaa liikaa silloin kun kehu kumpuaa hyvästä olostani ja aidosta kiitollisuuden tunteesta.

Tässä tilassa osaan ottaa paremmin vaikeatkin asiat esiin. Joskus se, mikä on oikein ei ole mukavaa tai helppoa.

Liian paljon juonut ystävä ei välttämättä ilahdu jos otan häneltä autonavaimet pois tai kieltäydyn antamasta enää yhtään kaljaa.

Kannattamatonta liikeideaa pyörittelevä kaveri ei ehkä koe kivaksi sitä, että kehoitan häntä pitämään vielä päivätyönsä.

Lapseni voi suuttua siitä, että laitan hänet nukkumaan vaikka hän haluaisi kukkua.

Eläin sinussa yrittää miellyttää

Mitä mielistely on? Se on sitä kun sanomme tai teemme asioita saadaksemme toisen tykkäämään meistä tai toimimaan haluamallamme tavalla.

Mielestellessämme meillä on aina  koira haudattuna. Emme sano asioita koska tuntuu hyvältä tai oikealta sanoa se, vaan koska mietimme miten saan toisen antamaan minulle jotain sellaista mitä kaipaan.

Mielistely lähtee aina puutteen tunteesta ja pelosta. Luulemme ettemme voi tuntea oloamme itsevarmaksi, rakastetuksi, halutuksi, arvokkaaksi, menestyneeksi, onnelliseksi tai hyväksi ilman toiselta saatua tunnustusta tai palvelusta.

Pelkäämme kuollaksemme että tunnustus jää saamatta ja meidät on tuomittu ikuisiksi ajoiksi pahaan oloon.

Niinpä olemme valmiita tekemään mitä vain tunnustuksen eteen: laskelmoimaan, manipuloimaan, valehtelemaan tai vaikenemaan.

Emme sano mitä oikeasti ajattelemme silloinkaan, kun kipeä totuus voisi lopulta auttaa toista.

Imartelemme itseämme menestyneempiä kehuilla, joiden uskomme hivelevän heidän itsetuntoaan, vaikka samaan aikaan ajattelemme olevamme heitä parempia ja pätevämpiä.

Emme esitä edes rakentavaa kritiikkiä toisen ajatuksista, koska haluamme tämän pitävän meitä kivana ja kannustavana ihmisenä.

Ei ole sattumaa, että usein ne, jotka ovat kovimpia mielistelemään, ovat kovimpia myös suuttumaan jos heitä vähänkin arvostellaan. Jos asettaa oman hyvän olonsa ehdoksi toisten suosion ja hyväksynnän, pieninkin kritiikki tekee kipeää.

Alhainen mielentila on osa ihmisyyttä

Ihmiselämään kuuluu se, että välillä sisäinen hälytysjärjestelmämme vie meidät tähän alhaiseen mielentilaan, jossa ajattelemme kuin säikähtäneet villipedot. Se on okei.

Tässä tilassa tulee helposti tunne, että meiltä puuttuu jotain. Että meidän on saatava muut tykkäämään meistä tai muuten jotain kamalaa tapahtuu. Sekin on okei.

Vaikka on okei olla huonossa fiiliksessä, se ei tarkoita sitä, että siellä ajattelemamme ajatukset ovat arvokkaita tai totta.

Miellyttämisenhalu tarkoittaa vain sitä, että juuri nyt olet syystä tai toisesta alhaisessa mielentilassa. Olosi on epävarma, kiihtynyt, ahdistunut, stressaantunut tai pelokas. Kehosi on hälytystilassa ja ajattelusi on sumeaa.

Mitä vähemmän annat painoarvoa ajatuksillesi siitä, mitä muut sinusta ajattelevat, sitä nopeammin tila menee ohi. Mitä vähemmän toimit tästä tilasta käsin, sitä helpommalla pääset.

Sinä olet hyvä, ehjä ja rakastettava. Anna enemmän painoarvoa niille hetkille, kun näet sen itsekin.

sielueimiellyta

Jos haluat viettää pidempiä aikoja rakkaudellisessa tilassa, jossa kaikki on OK eli kokea enemmän mielenrauhaa, tule Mielenrauhaa -pienryhmäkurssille tai liity kutri.net:in VIP-jäseneksi.