Uskallatko epäonnistua?

Tänään on kansainvälinen epäonnistumisen päivä. Sen kunniaksi ehdotan, että teet tänään  asioita ensisijaisesti siksi, että niiden tekeminen on kivaa ja kiinnostavaa tai olet utelias näkemään voiko niiden tekeminen onnistua.

Seth Godin on viisas mies, joka ehdottaa, että lähtisimme useammin tekemään asioita asenteella ”Tämä ei ehkä toimi” (”This might not work”).

Monen ensireaktio ajatukseen on ”jos valmistaudut epäonnistumaan, epäonnistut varmasti”.

Minä ymmärrän Sethin ajatuksen niin päin, että sen sijaan että tekisit aina vain asioita, joiden uskot melko varmasti onnistuvan, alat tehdä enemmän asioita, jotka haluat tehdä siitäkin huolimatta, ettet tiedä onnistuvatko ne.

Kuulostaako hullulta idealta?

Elämässäsi on ollut aika, jolloin ylitit jatkuvasti itsesi ja sait hämmästyä omasta kyvykkyydestäsi. Opit joka päivä jotain uutta ja maailmankuvasi laajeni jatkuvasti. Päivät tuntuivat seikkailulta ja elämä elämisen arvoiselta.

Kyllä, puhun lapsuudestasi.

Ei ole mitään universaalia sääntöä, joka sanoisi että tällaisen elämänasenteen pitäisi rajoittua lapsuuteen. Oman uteliaisuuden ja ilon seuraaminen ei ole tyhmää. Päinvastoin.

Yksi maailman menestyneimmistä ja arvostetuimmista liikemiehistä, Sir Richard Branson, uskoo että hänen menestyksensä salaisuus on se, että hän tekee asioita ensisijaisesti siksi, että ne ovat kiinnostavia ja hauskoja. Silläkin uhalla että epäonnistuu.

Mitä sinä haluaisit kokeilla siitäkin huolimatta ettet voi tietää onnistuuko se?

Jos haluat päästä eroon epäonnistumisen pelosta ja löytää taas  ilon ja innostuksen elämääsi, liity Kutri.net:in VIP-jäseneksi.

Miten isoäitini uskomaton elämä auttaa minua vaikeina aikoina

Isoäitini alkoi opiskella vasta vanhoilla päivillään

Viimeaikojen irtisanomisuutisia lukiessa olen usein miettinyt, kuinka moni työpaikkansa menettäneistä jaksaa uskoa että tästäkin vastoinkäymisestä selvitään. Kuinka moni tietää, että hän voi olla OK, vaikka elämä potkii päähän?

Muori, isäni äiti, oli vain minua pari vuotta vanhempi, kun hän jäi leskeksi ja 13 lapsen yksinhuoltajaksi, jolla oli velkainen maatila. Edellisvuonna tilan päätalo oli palanut perustuksia myöten ja uuden talon rakentaminen oli vetänyt jo ennestään tiukan talouden vieläkin tiukemmaksi.

Isoisäni perunkirjoituksen tehnyt tuomari totesi pesän niin velkaiseksi, ettei voinut ottaa palkkiota — toivotti vain onnea perikunnalle. Kunnan miehet tulivat ehdottamaan, että lapset sijoitettaisiin hoitoon ja kunta ottaisi tilan pesän velkoja vastaan.

Joskus kun itselläni on vaikeaa, kuvittelen itseni Muorin tilanteeseen. Vaikka olen kohdannut kaikenlaisia vastoinkäymisiä, ne kalpenevat isoäitini kokemusten rinnalla.

Minä olisin ehkä luovuttanut. Muori ei, vaikkei hän tiennyt juuri mitään maanviljelemisestä. Onneksi isäni vanhin veli oli  juuri valmistunut maatalouskoulusta ja pystyi äitinsä kanssa miettimään, miten tilan saisi pidettyä pystyssä ja viljelykset hoidettua.

Muorin sinnikkyys kannatti. Jo vuotta myöhemmin kuolinpesän uskottu mies saattoi onnitella isoäitiäni siitä, että talous oli kääntynyt parempaan suuntaan.

Oppia ikä kaikki

Olen kuullut ihan fiksujen ihmisten väittävän, että viisikymppisenä elämän innostavin ja kiinnostavin aika olisi takana. Että alamme urautua ja jumiutua, turtua ja tukahtua.

Ei Muori — hän oli viisikymppisenä vasta pääsemässä vauhtiin!

Jossain vaiheessa Muori myi tilan esikoiselleen ja hankki pienemmän tilan Porvoosta. Vaikka pahin oli ohi, kuudenkympin tienoilla Muori oli edelleen taloudellisesti tiukilla. Hän keksi, että jos hankkisi elämäänsä jotain vieläkin vaikeampaa, taloudelliset vaikeudet eivät tuntuisi niin kamalilta.

Muori päätti lähteä rannikkolaivurikurssille, joka edellytti muun muassa erilaisten laskutapojen opettelua. Hän oli päässyt ylioppilaaksi keväällä 1940, jolloin kaikki opiskelijat julistettiin sodan takia ylioppilaaksi ilman kirjoituksia. Vaikka koulunkäynnistä oli jo yli 40 vuotta, Muori oppi kuin oppikin navigoimaan.

Kurssin päätösristeily oli Kreikan saaristossa. Ilmeisesti siellä purjehduskärpänen puri Muoria niin, että hän jatkoi avomerilaivurikurssille. Sen päätösristeilyn jälkeen isäni sisaruksineen ihmettelivät reilusti yli 60-vuotiaan Muorin tarinoita talon kokoisista aalloista…

…kunnes kävi ilmi että risteily oli järjestetty Karibialla!

Muorin opinnot eivät jääneet siihen. Täytettyään 70 vuotta Muori vietti ihan vain huvin vuoksi yhden talven Inarin kansanopistossa opiskelemassa tiedotusoppia ja saamea.

Äitini kertoi että muori oli aina kiinnostunut uusista asioista ja ihmisistä ja aina valmis lähtemään matkaan — mitä lyhyemmällä varoitusajalla sen parempi.

Muori kuoli kevättalvella 2000. Emme olleet läheisiä — meitä lapsenlapsia on viitisenkymmentä ja vanhempien avioeron jälkeen hengasin enemmän äidin suvun kanssa. Muorin kuolemaa edeltävänä syksynä sain kuitenkin jostain idean käydä jututtamassa häntä.

En enää muista tarkalleen, mistä puhuimme. Muistan vain sen suuren ihmetyksen tunteen, jota koin kuunnellessani isoäitini tarinoita. Niistä välittyi pelottomuus ja vahva halu seurata omaa sydäntään, muiden mielipiteistä välittämättä.

Sinä selviät

Usein asiat eivät mene  niin kuin olemme toivoneet. Joskus elämä heittää eteen täysin mahdottomalta tuntuvia esteitä. Siitä huolimatta olet tähän asti selvinnyt kaikista kohtaamistasi haasteista ainakin hengissä — ehkäpä jopa kunnialla.

Voi olla, että koet juuri nyt olevasi mahdottoman haasteen edessä. Ehkä sinusta tuntuu että kaikki on menetetty ja elämä ohi.

Se ei silti tarkoita sitä, ettetkö silti selviäisi. Kuka tietää: ehkä elämäsi parhaat ajat ovat vielä edessä!

Voitko antaa itsesi nähdä, että olet kestävämpi ja viisaampi kuin luulet olevasi?

Voitko antaa itsellesi luvan seurata pelottomasti sydäntäsi?

VIP-jäsenten ryhmävalmennuspuhelu on taas tänään keskiviikkona 4.9. klo 19-20. Tällä kertaa puhelun aiheena on ”Kuinka vapautua silmänräpäyksessä rajoittavista uskomuksista.”

Jos olet jo VIP-jäsen, lue liittymistiedot täältä.

Kuukausittaisilla VIP-ryhmävalmennuspuheluilla tarjoan Kutri.net:in VIP-jäsenille mahdollisuuden kysyä ja keskustella kanssani mieltään askarruttavista tai painavista asioista.

Jos haluat osallistua puheluun tai muuten vapautua omista peloistasi, epävarmuudesta, stressistä ja rajoittavista uskomuksista liity täällä VIP-jäseneksi.

Kärsitkö huijarisyndroomasta?

Anna itsesi oppia ilon kautta

Tuntuuko sinusta että olet työssä tai parisuhteessa, johon et ole riittävän pätevä tai muuten hyvä? Pelkäätkö että muut saavat tietää miten huono oikeasti olet? Mietitkö miten tyhmiä he ovat kun luulevat sinun olevan parempi kuin olet?

Minä olen kärsinyt huijarisyndroomasta eli salaisesta riittämättömyyden tunteesta paljon elämässäni — niin työssä kuin parisuhteessa.

Mietin ennen vanhaan kuullessani kehuja kirjoistani tai käsikirjoituksistani, että muut eivät vain näe miten huono olen.

Parisuhteessa pelkäsin että jonain aamuna herään siihen, että kuvausryhmän ympäröimä puolisoni huutaa: ”Hymyile, olet piilokamerassa! En mä oikeasti rakasta sua, koska olet liian läski, pienitissinen ja epäseksikäs.”

Kirkkaampina hetkinä tajusin miten typerää murehtimiseni oli. Miksi puolisoni olisi kanssani jos en kelpaisi hänelle? Miksi ihmiset ostaisivat kirjojani tai katsoisivat televisiosarjojani, jos eivät tykkäisi niistä?

Heti perään mietin että ongelmana oli varmasti heikko itsetuntoni. Jos vain jotenkin voisin parantaa itsetuntoani, minun ei tarvitsisi enää kokea näitä kauheita huonommuudetunteita…

Tämä aihe tuli pitkästä aikaa mieleeni, kun fiksu, filmaattinen ja superpätevä kaverini kertoi kokevansa huonommuudentunnetta jostain asiasta. Minä en ollut huomannut asiassa mitään ongelmaa.

Samassa tajusin alemmuudentunto-ongelman poistuneen käytännössä kokonaan elämästäni.

Mistä huijarisyndroomassa on kyse?

Pohjimmiltaan huijarisyndroomassa on kyse täsmälleen samasta ilmiöstä kuin muissakin kurjissa ajatuksissa ja tunteissa:

Olet nälkäinen, väsynyt, PMS-oireiden vallassa, stressaantunut tai säikähtänyt. Esität itsellesi kysymyksen: ”Miksi mulla on niin kurja olo?”

Mielemme on todellinen besserwisser. Esitä sille mikä tahansa kysymys, ja se alkaa hullun lailla etsiä vastausta — ilman että ensin kyseenalaistaa kysymystä.

Kaikilla terveillä ihmisillä on optimismiharha, joka saa heidät näkemään itsensä ja tulevaisuutensa vähän paremmassa valossa kuin sen voisi olettaa olevan.

Jos mielesi lähtee vertaamaan nykysuoritustasi optimismiharhaiseen mielikuvaasi siitä, miten täydellisesti sinun pitäisi kyseisestä asiasta suoriutua, se näkee välittömästi vakavan puutteen. Mieleesi juolahtaa ajatus ”en suoriudu niin hyvin kuin minun pitäisi suoriutua”.

Mielemme haluaa olla myös oikeassa. Niinpä se alkaa etsiä lisää todistusaineistoa väitteen puolesta.

Pian pääsi on täynnä muistoja menneistä mokista. Ne sekottuvat mielikuviin muiden pilkallisista tai kauhistuneista katseista, kun heille valkenee miten huono olet. Voit melkein kuulla korvissasi heidän supattelunsa tai äitisi hyväätarkoittavan huokauksen: ”Voi kulta kun sä et osaa.”

Sen sijaan että huomaisit, että katsot ja kuuntelet oman mielikuvituksesi luomaa oikeussalidraamaa, otat ajatuksesi totuutena sinusta.

”Jos ajattelin näin, sen täytyy olla totta!”

Öööö… Ei.

Miten huijarisyndroomasta pääsee eroon?

Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on?

Et tietenkään. Koska et voi tietää mikä seuraava ajatuksesi on, et voi estää mitään ajatusta nousemasta mieleesi.

Jos mieleesi on joskus juolahtanut ajatus ”en ole niin hyvä kuin muut luulevat minun olevan”, se voi hyvinkin juolahtaa uudestaan mieleesi. Se voi juolahtaa mieleesi jopa siinä tapauksessa, ettet ole koskaan ennen ajatellut sitä.

So what!

Se on vain ajatus. Se ei ole universaali totuus sinusta — saati siitä mitä muut ajattelevat.

Minun mieleeni juolahtaa joka päivä ajatuksia siitä, miten minun pitäisi suoriutua eri asioista paremmin: olla täsmällisempi, huolellisempi ja järjestelmällisempi, jaksaa enemmän, olla nopeampi, muistaa paremmin asioita, tienata enemmän, panostaa enemmän ulkonäkööni.

Joskus niitä seuraa ajatus: ”olen huono äiti ja vaimo ja mitähän muut ajattelevat kun olen aina myöhässä.”

Joskus ehdin ottaa nämä ajatukset vakavasti ja ahdistua. Pian kuitenkin huomaan että ”Hetkinen, mulla on kireä olo ja koen paineen tunnetta… Mähän olen alhaisessa mielentilassa! Mun aivot ei toimi!”

Sillä hetkellä kun ajatus juolahtaa mieleeni, olo kevenee ja näen, että tunteen loi vain ajatus, ei mahdollinen huonommuuteni.

Joskus mieleen jää senkin jälkeen hetkeksi pyörimään ajatus tyyliin”muut varmaan halveksivat mua”, mutta koska näen että se on ajatus, ei universaali totuus, se ei tunnu enää pahalta vaan joskus jopa hassulta ajatukselta.

Tarkoittaako tämä ettei minun tarvitse muuttaa mitään?

Jos kerran minua ahdistaa vain oma ajatukseni, ei salainen huonommuuteni, tarkoittaako se, ettei minun tai sinun tarvitse yrittää toimia yhtään fiksummin?

Joo ja ei.

Oikeasti meidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Mutta halutessamme voimme tehdä ihan mitä vain!

Jos näet että tiedoissasi ja taidoissasi on kehittämisen varaa, mikään ei estä sinua kehittämästä niitä.

Ei siksi että olisit sitten parempi tai ehjempi ihminen. Olet jo ehjä, hyvä ja rakastettava.

Eikä siksi, että voisit estää alemmuudentuntoisia ajatuksia nousemasta mieleesi. Et voi eikä sinun tarvitse estää niitä tulemasta — ne ovat vain ajatuksia, eivät totta.

Voit lisätä tietämystäsi ja kehittää taitojasi ihan vain huviksesi.

Siksi, että olet utelias näkemään onko se ylipäätään mahdollista.

Siksi, että on kiinnostavaa miettiä ja testata miten se olisi mahdollista.

Siksi, että jos onnistut kokeilussasi, se voisi tehdä elämästä käytännön tasolla helpompaa.

Voisitko antaa itsesi nauttia siitä mitä jo osaat — ja siitä, mitä voit vielä oppia?

Joulukalenteri 2012: 11. luukku *SPESIAALI*

 

Tänään luvassa on jotain erityistä — eli reilun 22 minuutin mittainen video Onnistunut laihdutus -jouluspesiaali, jossa kerron miten voit nauttia jouluherkuista ilman että homma karkaa ihan täysin käsistä.

Tämä video voi auttaa myös valmistautumaan myös muista uuden vuoden lupauksista kiinnipitämiseen. Julkaisen jouluspesiaalipaketin kirjallisen osion muutaman päivän sisään. (VIP-jäsenet ja Onnistunut laihdutus -paketin lunastaneet löytävät ne jo täältä.)

 

Lue lisää VIP-jäsenyydestä.

Lue lisää Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspaketista.

Miten kivojen asioiden tekeminen voi rajoittaa elämääsi

Jos kaikki tunteemme ovat seurausta tasan tarkkaan ajatuksistamme eivätkä mistään muusta, onko tyhmää tai väärin tehdä asioita, jotka näyttävät saavan meidät hyvälle tuulelle?

Tämä kysymys nousi taas esiin edellisen kirjoituksen kommenttiosastolla ja on kysymys, jota jossain vaiheessa itsekin mietin.

Tehdään tämä selväksi: ei ole sinällään mitään oikeaa tai väärää tekemistä. Sinä saat käyttää energiasi ja aikasi miten itse lystäät ja selittää tekemisesi miten sinua huvittaa, eikä se vähennä mitenkään silmissäni arvoasi ihmisenä.

Se, millä selität tunnevaihteluitasi ja esimerkiksi mielialan nousua voi ratkaista sen, miten kevyeksi, helpoksi ja mielekkääksi koet elämän, millaisena koet ihmissuhteesi, miten käytät rahaa, aikaa ja energiaa ja jopa siihen paljonko painat!

Ajatuksesi tuntuu kivalta, ei mikään asia tai teko

Tämä on FAKTA: vain ja ainoastaan ajattelusi aiheuttaa emotionaalisen tunnetilasi.

Se, mikä aiheuttaa ajatuksen, joka aiheuttaa tunnetilan, on eri asia.

Kuten maanantain VIP-webinaarissa kerroin, ajatteluumme vaikuttaa lukemattomia tekijöitä yhtä aikaa.

Se, mitä ajattelet seuraavaksi voi johtua mm. perimästä, aiemmista kokemuksista, välittäjäainetasapainosta, ravitsemustilasta, nestetasapainosta, hormonitasosta ja niiden vaihteluista, terveydentilastamme, sanoista, musiikista ja äänistä joita kuulemme, sanoista, kuvista ja kasvoista joita näemme, säästä, edeltävistä ajatuksistamme, yleisestä vireystilastamme sekä tietenkin siitä, miten ymmärrämme ja tulkitsemme omia tunteitamme.

Toisin sanoen: et voi koskaan tietää varmuudella miksi ajattelet juuri nyt mitä ajattelet. 

Anna näiden kahden faktan vaivata hetken ajan mieltäsi:

  1. Tunnet vain ajattelusi.
  2. Et voi tietää miksi oikeasti ajattelet tietyllä hetkellä mitä ajattelet.

Jos olet tähän asti ajatellut, että jokin muu(kin) kuin ajatuksesi aiheuttaa tunteesi tai että tiedät tasan tarkkaan miksi ajattelet tietyllä hetkellä tietyn ajatuksen, tajuntasi pitäisi juuri tällä sekunnilla räjähtää, koska se, mitä olet ajatellut on väärin.

Ja ei, tämä ei ole mielipidekysymys, vaan tieteellisesti todistettavissa oleva fakta.

Voi olla että tämä tieto on (edelleen) niin vastoin sitä, mitä olet tottunut ajattelemaan ja mitä esimerkiksi useimmat terapiamuodot, self help -kirjat, valmennussuuntaukset, läheisesi ja media väittävät, ettet pysty nielemään sitä.

Laitan lähipäivinä kutri.net:iin listan videoista ja kirjoista, jotka kertovat tieteellisistä tutkimuksista, jotka kertovat miten huonosti ymmärrämme omaa ajatteluamme.

Miksi jokin asian tekeminen voi tuntua kivalta?

Jos jokin asia näyttää saavan sinulle hyvälle tuulelle, tuottavan nautintoa, aiheuttavan iloa tai jopa tekevän sinut onnelliseksi, positiivinen tunnetila on seurausta ajatuksista joita kyseisestä asiasta ajattelet.

Jos et usko, mieti tätä:

Mieti jotain juomaa, jonka nauttiminen näyttää herättävän sinussa miellyttäviä tuntemuksia: nautintoa, ylellisyyden tunnetta, juhlan tunnetta, palkinnon tunnetta.

Tunnetko jonkun ihmisen, joka ei voi sietää kyseisen juoman makua? Tai muistatko aikaa, jolloin et itse välittänyt kyseisen juoman mausta?

Muistele koska tutustuit juomaan ensimmäisiä kertoja — huomaatko, että näihin kertoihin liittyi tapahtumia, joihin liittyi mukavia tunteita — eli joissa ajattelit jossain muodossa ”tämä on erityinen tilanne”? Tutullasi joka ei pidä juomasta ei ole koskaan herännyt tällaisia ajatuksia kyseisestä juomasta.

Esimerkiksi lapsena en pitänyt minkään viinin mausta. Teini-ikäisenä olin kyläjuhlissa, joissa valtavasti ihailemani nainen joi Orvieto Classico -valkoviiniä ja hän tarjosi sitä minulle. Olin imarreltu siitä, että hän antoi minulle huomiota ja piti minua niin aikuisena, että tarjosi viiniä, että otin tarjouksen vastaan. Olin niin ajatusteni lumoissa, että viini tuntui maistuvan suorastaan hyvältä.

Samoihin aikoihin sain juoda erilaisia valkoviinejä muissakin tilanteissa, jossa kuin olevani ”aikuisempi” ja ”arvostettu” — mikä kaikki oli tietenkin seurasta vain ajatuksista, joita satuin siinä tilanteessa ajattelemaan. Aloin pitää viinistä ja varsinkin Orvieto Classicosta, johon liittyi erityinen muisto.

Kun aloin saada Alkosta viiniä, ostin hieman kalliimpaa Orvieto Classicoa vain erikoistilanteisiin. Niinpä aina Orvieto Classicoa juodessani ajattelin jollain tasolla ”tämä on erityisen hieno tilanne” ja ”tunnen itseni aikuiseksi”. Jokainen juontikerta ylläpiti tai ehkä jopa vahvisti ajatusta, joka minulla liittyy Orvieto Classicoon.

Kymmenkunta vuotta sitten päädyin jopa Orvieton kaupunkiin ja join siellä Orvieto Classicoa tuomiokirkon vierellä olevassa hienossa ravintolassa. Ruoka oli poikkeuksellisen hyvää, aurinko paistoi, ajattelin kaikenlaisia kauniita ja ihania asioita. Reissu oli muutenkin erityisen tärkeä ja onnistunut. Näin viini sai lisää erityismerkityksiä mielessäni.

Aina kun juon Orvieto Classicoa, mielessäni välähtää ihailemani nainen tarjoamassa viiniä ja ennen kaikkea tuo ihana kesäpäivä Orvieton kirkon luona.

Sen ymmärtäminen että viini itsessään ei aiheuta minussa tunteita vaan ajatukset, joita ajattelen siihen liittyen, on ehkä vähän vienyt hohtoa kyseisen viinin juomisesta — mutta toisaalta en ole enää koskaan tilanteessa, jossa olen harmissani, jos kyseistä viiniä ei löydy kaupasta. Tajuan että yhtä hyvin voin kokeilla jotain muuta viiniä ja ajatella sitä juodessani yhtä lailla mieltä ylentäviä ajatuksia.

Jos katson mistä ruoista ja juomista pidän, pystyn tätä nykyä näkemään helposti mikä niistä ajattelemani ajatus luo hyvän fiiliksen.

Ikävä uutinen on tosiaan se, että jos kauheasti kiinnitän huomiota siihen, että vain ajatus luo positiivisen tunteen jonkin herkun tai tekemisen yhteydessä, asia menettää erikoismerkityksensä ja sitä kautta tunnetila ehkä vähän laimenee.

Mutta todella positiivinen uutinen on se, että kun näen ettei hyvä fiilis ole kiinni mistään tietystä asiasta, tekemisestä tai olosuhteesta, en ole koskaan tilanteessa, jossa ajattelisin ”en voi nauttia kahvihetkestä tässä kahvilassa täysin koska täällä ei ollut lempileivostani” tai ”huomiseksi suunnittelemani erikoispäivällinen ei voi tuntua yhtä hienolta, koska en saanut haluaamani lihaa”.

Sen näkeminen, että asiat ja tekemiset eivät itsessään luo yhtään mitään tunnetilaa on vapauttanut minut kokeilemaan rohkeammin myös sellaisia asioita, joihin olen yhdistänyt ennen jotenkin kielteisiä ajatuksia.

Esimerkiksi olen ajatellut jo pidempään (vrt. 17 vuotta), että olisi jotenkin hienoa ostaa syömäni liha aina oikeasta lihakaupasta. Samaan aikaan olen kokenut jotenkin kiusalliseksi tai vaikeaksi sen, että minun pitäisi keskustella lihakauppiaan kanssa lihasta.

Muutaman kerran olen uskaltautunut Hakaniemen halliin ostamaan jotain Reinin lihasta — mutta aika monta kertaa olen myös vain kävellyt ohi, kun olen kokenut etten kehtaa puhua lihakauppiaalle.

Kyllä, näin kävi vielä viime vuonna.

Asuessani Italiassa Mazzano Romano -nimisessä pienessä keskiaikaisessa kylässä pari kuukautta kirjailija-asunnossa uskaltauduin ostamaan pienestä lähilihakaupasta salsiccia-tuoremakkaraa. Näin kävi vain silloin kun kaupan ovi oli auki eikä siellä ollut muita asiakkaita. Ja silloinkin olin ensin tsempannut itseäni ajatuksella ”ne pitävät mua joka tapauksessa vain suomalaisena bimbo-blondina ja ovat vain mielissään että yritän puhua italiaa ja kokeilla paikallisia herkkuja”

Viime viikolla mieleni teki tehdä tuorepastan seuraksi lammas-ragu eli lammasjauhelihakastike. Pyörin Sörnäisissä, jonka perusmarketeissa ei ollut lampaanlihaa. Huomasin, että pieni muslimien pitämä lihakauppa Halal-liha, josta olin kuullut naapurin naiselta ja lukenut Hesarista oli auki. Kyllä, mielessä välähtivät vanhat ajatukset ”emmä kehtaa” -hengessä, mutta kuittasin ne vain ajatuksina, menin sen enempää miettimättä sisään, neuvottelin ongelmitta siitä, mistä palasta minulle tehdään lampaan jauhelihaa ja sain mitä halusin. Kastikkeesta tuli järjettömän hyvää.

Miksi on vaarallista luulla että asiat tekevät onnelliseksi?

Sen näkeminen, että hyvän fiiliksen luovat ajatukset, joita ajattelen jostain asiasta tai tekemisestä vapauttaa tekemään enemmän uusia asioita. Mikä tärkeintä: tämä ymmärrys estää meitä tekemästä asioita, joita jälkeenpäin kadumme.

Aika moni uskoo, että kivoja asioita tekemällä voi nostaa mielialaa. Joskus se näyttää toimivan, jos mieleen juolahtaa samaan aikaan muutenkin kevyempiä ajatuksia. On hyvä huomata, että sillä hetkellä kun mieleesi juolahtaa ajatus ”haluan tehdä jotain kivaa”, mielialasi on jo nousussa, koska et enää ajattele kurjia tunteita luovia ajatuksia.

Silloin kun ”hyvää mieltä tuottava” toiminta tai asia on elämää edistävää ja energiatehokasta ja näyttää toimivan, on ihan se ja sama tiedostatko että fiiliksen nousu johtui kevyemmistä ajatuksista vai luuletko virheellisesti sen johtuvan siitä mitä teit.

Eli jos mielialasi näyttää nousevan kun käyt lenkillä, siivoat, katsot televisiota, meikkaat, juttelet kaverin kanssa, keität kupin kahvia, hoidat puutarhaa tai otat nokoset, niin on ihan sama miksi mielialasi nousi.

Mutta joskus yritämme erheellisesti lääkitä kurjaa mielialaa asioilla, joiden tekeminen harmittaa myöhemmin: shoppaamme asioita joihin meillä ei ole varaa ja joita emme tarvitse, syömme suklaata suruun, vaikka haluamme laihtua, juomme niin paljon päihteitä, että se alkaa olla jo terveysriski tai käyttäydymme seksuaalisesti holtittomasti, koska oletamme seksin saavan meidät tuntemaan itsemme rakastetuksi ja halutuksi.

Vielä enemmän ongelmia voi aiheuttaa jo täysin virheellinen lähtöajatus, että huonossa fiiliksessä on jotain vaarallista tai pahaa ja että meidän pitää tehdä aktiivisesti jotain päästäksemme siitä mahdollisimman pian eroon.

Huonossa fiiliksessä ei ole mitään väärää tai pahaa, koska se kertoo vain ajatuksista, jotka sillä hetkellä juolahtivat mieleesi ja joilla ei useinkaan ole juuri mitään tekemistä sen tilanteen kanssa, jossa juuri sillä hetkellä olet.

Meidän ei tarvitse tehdä mitään ikäviä tunteita herättäville ajatuksille, koska ne vaihtuvat hetken päästä itsestään kevyempiin ja kivempia tunteita herättäviin ajatuksiin. Se on ajatuksen luonne.

Mitä vähemmän näemme huonot fiilikset ongelmana ja mitä selkeämmin tajuamme, että ne johtuvat vain ja ainoastaan ajatuksistamme, sitä nopeammin fiilis nousee.

Pitkittynyt kurjalta tuntuva tunnetila johtuu nimenomaan siitä, että ajattelet ”en halua että minulla on huono fiilis” ja yrität aktiivisesti tehdä jotain päästäksesi eroon ikävästä tunteesta — muuttaa olosuhteita, toimia toisin tai aktiivisesti ”taistella” pahaa oloa vastaan vaikkapa tekemällä asioita, joita pidät kivana.

Kun huomaan itse olevani huonolla fiiliksellä, olen OK sen kanssa, koska tajuan ettei tunteissani ole mitään pahaa tai vaarallista — olen vain jonkin ikävän ajatuksen vallassa, joka näyttää enemmän todellisuudelta kuin ajatukselta.

Useimmiten en viitsi edes lähteä etsimään ja analysoimaan kurjaa fiilistä aiheuttavaa ajatusta, koska tiedän että ajatus vaihtuu ennemmin tai myöhemmin johonkin kevyempään ajatukseen.

Suhtaudun tätä nykyä huonoihin fiiliksiin samalla tavalla kuin sateeseen. Nähdessäni että sataa, en (enää) ota sitä mitenkään henkilökohtaisesti edes silloin, kun sade estää minua tekemästä jotain mitä olin ajatellut tehdä. Sen sijaan keksin sateen loppumista odotellessani jotain muuta tekemistä, jota sade ei estä tai pilaa.

Mielentilan nousua odotellessani keskityn tekemään jotain sellaista, jota alhainen mielentila ja sen mukanaan tuoma sumeampi ajattelu ei haittaa. Se mitä teen voi olla yhtä lailla jotain arkirutiineja kuin jotain sellaista, mikä on kivaa, mutta ei vaadi kauheasti ajattelua.

Mutta koska en tee mitään JOTTA minulla olisi parempi olo, vaan pikemminkin käyttääkseni odotusajan jotenkin fiksusti tai mukavasti, en ajaudu tätä nykyä juuri koskaan tilanteeseen, jossa menisin alhaisessa mielentilassa ostamaan asioita joita en tarvitse tai edes syömään niin paljon herkkuja, että lihoaisin.

Niinpä en myöskään ahdistu, jos mielentila ei heti näytä nousevan — saati haaskaa aikaa turhaan tunteiden ja ajatusten analysointiin vajaatoiminnalla toimivilla aivoillani enkä siksi ajaudu entistä huonompiin fiiliksiin. 

Miksi kivojen asioiden tekeminen on OK?

On fakta, että teet ihan joka elämäsi hetki jotain. Jos ei muuta niin istut paikallasi tai nukut.

Se, mitä koet tässä hetkessä riippuu siitä, mitä ajattelet tässä hetkessä.

Miksi et siis tekisi asioita, joiden ajattelet jo valmiiksi tuntuvan kivoilta ja kiinnostavilta? Tai joiden ajatteleminen tuntuu oikealta tai jopa tärkeältä? Antaa palaa!

Olennaista ei ole mitä teet ja mitä ajatuksia ja sitä kautta tunteita tekemisesi herättää sinussa.

Olennaista on nähdä, että se, mitä tunnet ei automaattisesti riipu siitä mitä teet.

Toisin sanoen olet vapaampi kuin luulet!

Voit tuntea hyvää oloa, onnea, iloa ja rakkautta ihan yhtä lailla tehdessäsi asioita, joita et ole koskaan ennen tehnyt tai joiden olet jopa ennen uskonut aiheuttavan sinussa jotenkin kurjia fiiliksiä.

Miksi voi olla fiksua tehdä monenlaisia asioita?

Jos oletat että vain tietyt asiat ja teot voivat luoda sinulle hyvän fiiliksen, voi olla että jämähdät tekemään vain vanhastaan kivana pitämiäsi asioita. Eikä siinäkään ole sinällään mitään vikaa. Se vain johtaa siihen, että muistikuvasi ja kokemuksesi elämästäsi on kapeampi tai ohuempi kuin jos tekisit kaikenlaisia asioita.

Emme muista elämää jatkuvana filminauhana, vaan lyhyinä väläyksinä hetkistä, jolloin ajattelimme tai tunsimme jotain erityistä.

Jos teet aina samoja asioita — vaikkakin asioita, jotka ovat kivoja ja hauskoja — hyvin samankaltaiset muistot ikään kuin sulautuvat yhdeksi muistoksi. Kärjistetysti voidaan sanoa, että jos teet aina kymmentä samaa kivaa asiaa, vanhoilla päivilläsi sinulla on kymmenen kivaa muistoa.

Testaa jos et usko:

Muistele viimeisiä viittä vuotta. Mitkä muistot nousevat mieleesi? Mitkä muistot tuntuvat vahvemmilta kuin toiset? Veikkaan että ne, jotka jotenkin poikkesivat tavanomaisista tapahtumistasi.

Tämän takia useimmat kokevat lasten saamisen tekevän elämästä jotenkin täyteläisempää, koska lasten kasvaminen tuottaa jatkuvasti täysin uusia tilanteita, ajatuksia ja tunteita.

Kun teemme paljon kaikenlaisia asioita, jotka herättävät meissä paljon erilaisia ajatuksia ja sitä kautta tunteita, muistellessamme kulunutta elämäämme elämä tuntuu jotenkin rikkaammalta, täyteläisemmältä ja jopa pidemmältä, kuin jos olemme tehneet vain samankaltaisia asioita, jotka herättävät samankaltaisia tunteita.

Eikä siinäkään ole mitään pahaa, että elät koko elämäsi rutiinien varassa, mutta sillä hetkellä kun näet, että olet vapaa tuntemaan hyvää oloa olosuhteista riippumatta ja että sinulla on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun ja sitä kautta uudenlaisiin tunnetiloihin, mieleesi alkaa juolahtaa kaikenlaisia uusia asioita, joita haluat kokeilla ja tehdä.

Ja samalla yleensä näet myös miten voit toteuttaa uudet ideasi — jopa silloin kun alhaisessa mielentilassa niiden toteuttaminen tuntui mahdottomalta.

Haluatko nähdä VIP-jäsenille tarkoitetut webinaarit ja viikottaiset videot, kuunnella podcastit ja osallistua ryhmävalmennuspuheluihin? Liity nyt Kutri.net:in VIP-jäseneksi!

Tavoitteet ovat turhia

Yksi jännittävä asia, joka inhimillisen kokemuksen ymmärtämisestä voi seurata on sen näkeminen, että tavoitteet ovat järjettömiä. Tai tarkemmin sanoittuna tavoitteet, joiden takana on salainen ajatus: ”sitten kun olen saavuttanut tavoitteeni…”

Voit kokea täyttä onnea, rakkautta, hyvää oloa, itsearvostusta, vahvuutta, hyvää mieltä, levollisuutta, vaurautta, turvallisuuden tunnetta  ja mielenrauhaa tässä ja nyt — olosuhteista riippumatta.

Tämä on fakta — ei vain hurahtaneen naisen hulluttelua. Se perustuu sille faktalle, että tunnet joka hetki vain oman ajattelusi. Sillä hetkellä kun näet, että tyytymättömyyden tunne on seurausta omista ajatuksistasi — ei niinkään siitä, mitä juuri tällä sekunnilla tapahtuu — se menettää voimansa.

Olipa elämäntilanteesi mikä tahansa, jossain päin maailmaa on joku, joka tuntee vastaavissa tai vaikeammissakin olosuhteissa hyvää oloa. Ja jos tarkkoja ollaan: todennäköisesti sinäkin koet hyvää oloa — ehkä jopa päivittäin — jo nykyisissä olosuhteissasi.

Ongelmanasi on vain se, että et kiinnitä siihen huomiota tai anna sille painoarvoa, vaan oletat että kurja fiilis on perustilasi ja onni vain ohimenevää harhaa. Sori, asia on ihan päinvastoin.

Miksi tavoittelet mitä tavoittelet?

Katso omia tavoitelistojasi. Näe itsesi sielusi silmin tilanteessa, jossa olet juuri saavuttanut tavoitteesi. Mitä näet, kuulet, haistat ja tunnet? Miltä sinusta tuntuu? Tunnetko itsesi jotenkin onnellisemmaksi, tyytyväisemmäksi, rakastetummaksi, arvostetummaksi, menestyneemmäksi tai paremmaksi ihmiseksi kuin mitä olet tänään?

Kuinka moni tavoitteistasi on tällainen ”sitten kun…” -tavoite. Huomaatko miten ajatus ”sitten kun…” saa tämän hetken tuntumaan jotenkin vajavaiselta tai vähemmältä?

Tavoitteet ovat turhia. Uskotellessamme itsellemme ja muille että meillä pitää olla tavoitteita, kerromme rivien välissä että meiltä puuttuu jotain ja meidän on hankittava se tai muuten olemme tuomittuja elämään puutteessa koko elämämme.

Kun kysyn ihmisiltä mitä he haluaisivat tehdä, jos he tietäisivät että he voivat olla jo tänään ja näissä nykyisissä olosuhteissa täydellisen onnellisia ja tuntea suurta rakkautta ja hyvää oloa, yleisin vastaus on ”en mitään”.

He ovat väärässä.

Se, ettei meillä ole tavoitteita, ei tarkoita sitä, että jäämme lepäämään laakereillamme.

Se tarkoittaa sitä, että silloin päästämme vapaaksi synnynnäisen luovuutemme, uteliaisuutemme sekä oppimisen ja tekemisen halumme.

Katso pieniä lapsia. He eivät tavoittele mitään ollakseen onnellisia, arvostettuja, menestyneitä tms. Silti he ovat koko ajan liikkessä: tutkimassa, luomassa, oppimassa ja ymmärtämässä. He tekevät asioita nähdäkseen pystyykö ne tekemään. He luovat asioita koska he voivat luoda niitä.

Minulla ei ole enää mitään tavoitteita. Silti työskentelen pitkäjänteisesti eräiden projektien kimpussa. Miksi?

Koska minulla on visioita. Ja monet visioistani saattavat näyttää ulkopuolisesta jopa isommalta kuin aiemmat tavoitteeni.

Mikä erottaa tavoitteet visioista?

Sillä millä nimellä kutsut projektiasi ei oikeasti ole väliä. Edes sillä, mikä projektisi on, ei ole väliä. Vain se on olennaista, mistä fiiliksestä käsin toteutat projektiasi.

Kahdella ihmisellä voi olla täsmälleen samanlainen hanke, jota he molemmat kutsuvat vaikkapa unelmaksi, mutta se, mitä he kokevat hankkeen alussa, aikana ja toteuduttua voi olla kuin toiselta planeetalta, koska toinen lähti toteuttamaan sitä voidakseen paremmin ja toinen siksi, että voi jo hyvin, mutta oli utelias näkemään miten voi toteuttaa hankkeen.

Tavoitetta tavoitellessasi lopputulos on lopulta tärkeämpää kuin tekeminen.

Teet asioita jotta sinulla olisi parempi olla. Jos et saavuta tavoitetta tai tavoitteen saavuttaminen hidastuu, se on kamala asia, koska se tarkoittaa että joudut odottamaan entistä kauemmin onnea.

Tavoitteen asettaminen menee kärjistetysti näin:

  1. Tunnet että elämästäsi puuttuu jotain — tai saatat jopa tuntea suoraan itsesi tyytymättömäksi tai kokea etteivät muut arvosta tai kunnioita sinua.
  2. Mietit mikä voisi saada sinut tuntemaan toisella tavalla.
  3. Katsot muita ihmisiä, jotka näyttävät nauttivan onnesta, rakkaudesta, ihailusta, menestyksestä, turvallisuudentunteista, itsevarmuudesta jne.
  4. Yrität päätellä mikä heidän elämässään oleva asia — jokin mitä he omistavat tai tekevät — luo kaipaamasi tunteen.
  5. Alat tavoitella ko. asiaa voidaksesi kokea saman tunteen.
Joskus kuvio voi alkaa myös niin päin, että olet ihan OK oman elämäsi kanssa, kunnes alhaisessa mielentilassa tulet verranneeksi elämääsi jonkun toisen elämään, joka sillä hetkellä näyttää jotenkin paremmalta. Niinpä lähdet tavoittelemaan hänen elämäänsä olettaen sen tekevän sinut onnellisemmaksi tms.

Visiossa tärkeintä on luominen.

Saat vision ja lähdet uteliaana katsomaan miten sen voisi toteuttaa. Visoiden toteuttaminen tuntuu pikemminkin leikiltä, vaikka välillä voit joutua tekemään paljonkin töitä niiden eteen tai pähkäilemään pitkään jonkin kinkkisemmän kohdan kanssa.

Lopputulos voi olla hyvinkin erilainen kuin alkuperäinen visiosi, mutta se ei ei haittaa, koska luova prosessi on tärkeämpi kuin alkuperäisestä visiosta kiinni pitäminen.

Joskus visioiden toteuttaminen voi jäädä kesken — kunnes vuosia myöhemmin se palaa mieleesi ja keksit kokeilla voisitko saada sen vietyä loppuun nykyisillä tiedoillasi ja taidoillasi.

Vision seuraaminen menee kärjistetysti näin:

  1. Jokin asia herättää uteliaisuutesi tai alat miettiä miten jonkin käytännön ongelman voisi ratkaista — tai sitten et tee mitään erityistä, kun mieleesi juolahtaa idea tai useita ideoita siitä, miten jonkin asian voisi tehdä toisin kuin ennen tai mikä olisi kiinnostavaa tai kivaa.
  2. Haluat nähdä miten homma onnistuisi käytännössä tai pystytkö sinä tekemään sen.
  3. Voi olla että fiilistelet pitkäänkin visiollasi, ennen kuin tartut toimeen — ja joskus pelkkä fiilistely riittää.
  4. Näet ensimmäiset askeleet kohti vision toteuttamista ja otat ne koska se tuntuu oikealta, kiinnostavalta tai hauskalta.

Minulla on visio(ita)

Visio stressittömästä Suomesta tuli äkkiarvaamatta kun kävelin kadulla ja mieleeni juolahti opettajani Robin Charbitin kommentti ”kuka tahansa voi oppia tämän, jos teet siitä hänelle relevanttia ja konkreettista.”

Yhtäkkiä näin miten tämän ymmärryksen voisi opettaa koko Suomelle ja ajatus sen toteuttamisesta tuntui — ja tuntuu yhä — jotenkin oikealta, helpolta ja selkeältä. Ei hienolta, ei erikoiselta, ei edes upealta — vain oikealta. Samalla tavalla kun tuntuu oikealta neuvoa eksyneitä turisteja, avata ovi muille tai auttaa naapureita.

Visio keittiöuudistuksesta, jota olen tehnyt viimeisen parin viikon ajan, lähti siitä, että tajusin ajattelevani ”sitten kun mulla on keittiö, alan panostaa ruoanlaittoon” . Bongattuani oman sitkuiluni, tajusin että suurin käytännön este kokkausinnolleni on tiskikoneen puute ja yhtäkkiä näin, miten voin hankkia tiskikoneen jo nyt ilman isoa keittiöremonttia.

Saatuani tiskikoneen asennettua sain vielä suuremman vision siitä, miten muutan keittiötä toimivammaksi ilman varsinaista keittiöremonttia. Siltä seisomalta aloin toteuttaa visiota siirtämällä jääkaappia, pistämällä miehen vaihtamaan kaverinsa kanssa keittiön pöydän työhuoneellani olevaan pöytään ja hakemalla Ikeasta hyllyn ja työtaso-hyllykön uutta leipomisnurkkaani varten (kirjoituksen alussa kuvassa).

Nyt täällä on äidiltä etukäteis-synttäri- ja joululahjana saatu jääkaappi-pakastin, huuto.net:issä vahingossa omalta serkultani huutamani Herb:ie sisäpuutarha, äidiltäni haettu vanha pastakoneeni, kirppiksiltä hommattuja lisävarusteita ja Kierrätyskeskuksesta haetut kaksi tuolia. Lopputulos: alkuperäistä visiotani kotoisampi ja toimivampi keittiö, jossa koko perhe viihtyy, jossa on helppo kokata ja leipoa  ja jonne on kiva kutsua ihmisiä kylään.

En ole yhtään sen onnellisempi kuin ennen uudistusta. Vaikka keittiömme on toimivampi ja viityisämpi, kokonaisuutena arvioiden elämäni ei ole parempaa kuin pari viikkoa sitten. Se on vain uudella tavalla kivaa ja innostavaa.

Pari viikkoa sitten innostukseni ja inspiraationi suuntautui nettisivujen tekemisen opiskeluun ja sitä sivuavien teorioiden lukemiseen. Viimeisen kahden viikon ajan olen ollut fiiliksissä toteuttamassa visiotani keittiöstä. Nyt toteutan iloani ja inspiraatiotani mm. kokkaamalla.

Samaan aikaan tässä rinnalla on kulkenut koko ajan ne innostuneet ja iloiset ajatukset, jotka liittyvät tämän sivuston päivittämiseen ja se mielihyvän tunne, joka suuntautuu Kolme prinsiippiä -virtuaalikurssin tekemiseen.

Jos vertaan elämääni vuoden takaiseen tilanteeseen, koen kyllä minuuteissa mitattuna enemmän onnea ja hyvää oloa kuin tuolloin, mutta se ei johdu paremmista puitteista, koska keittiöuudistusta ja raskautta lukuunottamatta kaikki on ennallaan.

Se ei johdu edes asioista, joita teen, vaan ihan vain ymmärryksestä, jonka ansiosta en ota huonoja hetkiä niin vakavasti, saati pitkitä omaa kurjuutta turhaan tekemällä alhaisesta mielentilasta ongelmaa.

Ja kun en rajoita hyvää oloani omilla ajatuksillani (”en voi olla onnellinen ennen kuin…”; ”sitten vasta olenkin onnellinen…”), sisäsyntyinen hyvinvointini, onnellisuuteni ja rakkauteni saa virrata vapaasti.

Mitä sinä haluaisit luoda, jos antaisit itsesi olla jo tänään täysin onnellinen?

Miksi uuden vuoden lupaukset eivät toimi (ja miksi ne kannattaa tehdä nyt)?

”Miksi teemme uudenvuodenlupauksia keskellä talvea kun on pimeää ja ankeaa ja olemme väsyneitä syksystä?”, valmennettavani kysyi. Kysymys oli niin hyvä, että menin hetkeksi ihan sanattomaksi. Tunsin itseni ”keisarin uudet vaatteet” -sadun keisariksi. Olinhan itsekin tehnyt viime tammikuussa oikein erillisen itsevalmennuspaketin aiheesta.

Sitten tunsin miten oivallus teki tietään mielessäni. (Kiitos T!) Toden totta — eihän uudenvuodenlupauksissa ole mitään järkeä! Mikään luonnossa ei muistuta meitä vuoden vaihtumisesta. Pimeys jatkuu vielä pitkään samanlaisena. Pahimmillaan tulee vieläkin kylmempää ja lisää lunta. Tunnemme itsemme väsyneeksi syksyn työputken jäljiltä ja pikkujoulukausi on sekin saattanut jättää meihin jälkensä — jouluhössötyksestä ja -mässäyksestä puhumattakaan.

Kuten valmennettavani pointtasi, liukas keli ei houkuta lenkille ja kaupassa on vain mauttomia tuontivihanneksia, joiden hinnat ovat huipussaan.

Toisin sanoen keskitalvi on huonoin mahdollinen aika aloittaa mitään uusia hankkeita.

Milloin olisi sitten paras aika pistää elämä remonttiin? Milloin energiatasomme ovat huipussaan, emme koe olevamme vielä työn uuvuttamia, valoa riittää, mutta arki auttaa luomaan uusia rutiineja ja kaupat, kasvimaat ja metsät pursuavat tuoreita kasviksia?

Tietenkin nyt syksyllä.

Omaksu uusi vuosirytmi

Perheissä jossa on koululaisia tai opettajia, vuotta tulee ehkä automaattisesti ajatelleksi syksyllä alkavan kouluvuoden kautta, mutta suosittelen että me muutkin kalibroisimme sisäisen kalenterimme uusiksi.

Syksy on uuden aloittamisen aikaa

Omassa sisäisessä kalenterissani vuosi alkaa nyt neljä kuukautta kestävällä syyskaudella, jonka alku sijoittuu elokuun puoleen väliin ja päättyy joulukuun puolessa välissä.

Elokuun kaksi viimeistä viikkoa on varattu arkeen sopeutumiselle kesäloman jälkeen ja uusien suunnitelmien laatimiselle. Arkeen palaaminen tuntuu usein haastavalta vain siksi, että joudumme ikään kuin uudestaan oppimaan vanhat rutiinit. Sopeuduttuamme taas arkeen olemme parhaassa mahdollisessa tilanteessa aloittaa uusia hankkeita. Rutiinit pyörivät taas omalla painollaan, mutta kesän muistot ja aurinkoiset syyspäivät antavat energiaa. Kaamokseen ja loskaan on vielä aikaa.

Syys- ja lokakuu, jolloin pimeys ei vielä paina liikaa päälle, ovat tehokkaan toiminnan aikaa. Tämä on aina ollut yksi tuotteliaimmista ajankohdistani ja kiinnostuksella odotan miten uusi sisäinen kalenterini auttaa minua ottamaan entistä paremmin ilon näistä kahdesta kuukaudesta.

Marraskuussa tahti alkaa hiipua. Se on ihan täysin OK ja jopa suotavaa silloin, kun näen miten olen tykittänyt syys- ja lokakuussa vitosvaihteella. Tässä vaiheessa hoidellaan vanhoja hommia kuntoon eikä enää aloiteta mitään uutta. Monella alkaa tässä vaiheessa jo ensimmäiset pikkujoulut ja marraskuun edetessä joulutunnelma alkaa kasvaa.

Joulukuun kahden (tai kolmen) ensimmäisen viikon aikana viedään loppuun tehtävät, jotka on saatava valmiiksi ennen vuoden loppua. Tärkeintä ei ole täydellinen suoritus, vaan asioiden riittävän hyvin valmiiksi saattaminen.

Keskitalvi on voimien keräämisen aikaa

Joulukuun puolesta välistä tammikuun alkupuolelle on lepäämisen, nauttimisen ja voimien keräämisen aikaa. Jos joulustressi meinaa iskeä päälle, siitä voi kieltäytyä muistuttaen itselleen mikä on tärkeää: rauhallisesti ottaminen ja itsensä kiittäminen siitä, että selvisi kunnialla (tai edes jotenkuten) syyskaudesta.

Tämä on oivaa aikaa nähdä ihmisiä, nauttia elämästä ja olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä omassa elämässä on. Jos ei muuta niin siitä, että on hengissä.

Kevätkausi koittaa, loppusuora alkaa

Loppiaisen paikkeilla alkaa 4,5–6 kuukautta kestävä kevätkausi. Koska isot muutoshankkeet aloitettiin jo syksyllä, tässä vaiheessa ei tarvitse tehdä enää uusia uudenvuodenlupauksia  — ainoastaan tarkistaa missä vaiheessa vanha hanke on.

Tammikuu on uudelleen järjestäytymisen aikaa. Jos laihdutus- tai kuntoiluprojekti on jäänyt vähälle huomiolle joulukuussa, nyt palataan ruotuun. Ruotuun palaaminen kannattaa aloittaa miettimällä mikä syksyllä toimi — ja mikä ei. Tarvittaessa ruokavaliota tai liikuntaohjelmaa voi muuttaa paremmin sen hetken resursseja ja tarpeita vastaavaksi.

Helmi–maaliskuussa valon määrä alkaa lisääntyä ja lapsiperheissä on hiihtoloma. Tässä vaiheessa rutiinit pyörivät taas omalla painollaan ja lisääntyvä valo auttaa aamuisin nousemaan sängystä ja saattaa antaa muutenkin lisää energiaa. Siitä huolimatta ei välttämättä vielä tee mieli tykittää täysillä, mikä on ihan OK, koska kohta energiaa on entistä enemmän.

Huhti–toukokuussa loppusuora eli kesäloma alkaa taas häämöttää. Nyt on aika koota jäljellä olevat energiat ja tehdä taas tehokkaammin töitä. Edelleenkään ei kannata aloittaa mitään uusia hankkeita, vaan keskittyä viemään vanhat projektit kunnolla loppuun.

Kesä antaa aihetta juhlaan

Kesäkuusta elokuuhun on taas loman ja rentoutumisen aika. Kun sisäinen kalenteri päättyy tänne, kesä tuntuu ihanalta palkkiolta talvikauden uurastuksen jälkeen. Nyt on aika antaa iso kiitos itselleen kuluneesta 10–12 kuukaudesta ja nauttia elämästä.

Vaihtoehtoinen kalenteri kesällä työskenteleville

Entä jos olet maanviljelijä, matkailuyrittäjä tai muussa ammatissa, jossa vilkkain kausi sijoittuu kesään? Silloin sisäinen kalenterisi voisi alkaa maaliskuussa, jolloin valon määrä on lisääntymässä ja olet toivottavasti levännyt kunnolla pimeimmän talven yli.

Mitä jos aloittaisitkin elämänmuutos projektisi jo nyt syksyllä etkä vasta tammikuussa, kun tahdonvoimasi on todennäköisesti heikoimmillaan?

Haluatko lopettaa jojoilun ja onnistua pysyvästi laihdutusprojektissasi? Tsekkaa Onnistunut laihdutus -paketti!

Tai ehkä haluaisit kokea enemmän mielenrauhaa, rakkautta, iloa ja innostusta?  Liity VIP-jäseneksi!

Toimivatko aarrekartat?

Löysin lapsuudenkodista vanhan ”luksusmuija”-työkirjani vuodelta 2006. Muistelen tehneeni tämän n. huhti-toukokuussa, jolloin olin juuri selvinnyt pimeästä ajasta, jota tuolloin kutsun masennukseksi. (Nykyään kutsun masennusta ikäväksi ajatusvirheeksi.)

Muistelin äskettäin vanhan ystävän kanssa sitä, miten pahasti olin hurahtanut kaikkeen ns. huuhaa-henkiseen tuohon aikaan.

Esim. en pystynyt laittamaan päälleni mustaa vaan pukeuduin kaikenkirjaviin väreihin — mikäli mahdollista niin, että eri chakrojen värit olivat lähellä ko. chakraa. Siis tyyliin oranssi huivi lantiolla, sininen huivi kaulassa, vihreä T-paita, punaiset pikkuhousut jne.

Kyllä, naureskelen täällä parhaillaan koko muistolle. Sen lisäksi harrastin kristalleja, meditaatiota, puiden halailuja, paljain jaloin kalliolla tai tuoreella kannolla seisoskelua (Kyllä, huhtikuussa. Kyllä, se oli kylmää.)

Heti herätessäni ennen kuin nousin sängystä kuuntelin Wendi Friesenin hypnoosi-henkisen Morning Energizerin: ”Today is your day! You can create whatever you want!” 

Illalla nukahdin kuunnellen Laura di Giorgion hypnoosimeditaatiota Infinite Wisdom (ääretön viisaus) — tai vaihtoehtoisesti Bigger Breasts (isommat rinnat): ”My life is filled with miracles. My life is getting better and better… Everyday now”.

Äidin vierashuone jossa asuin tuon kevään oli tapetoitu kaikenlaisilla uskonvahvistuslauseilla tyyliin ”olen hyvä ja rakastettava” ja ”olen vauras”. 

Join litrakaupalla soijamaitoon tehtyä Chai-teetä, jonka höystin inkiväärillä. Visualisoin kuin viimeistä päivää, tein tavoitelistoja… ja näköjään myös aarrekarttahenkisiä kuvakollaaseja.

Mitkä aarrekarttakirjani toiveista ovat toteutuneet kuusi vuotta myöhemmin?

 

Kirjan alussa olin listannut uskonvahvistuslauseita, joita luin tuolloin kaksi kertaa päivässä — aamuin ja illoin.

Tältä listalta toteutui yllättävän monta asiaa — tosin osan toteutumista on vaikea määrittää ja osa toteutui vasta 2-6 vuotta myöhemmin.

Minä olen…

  1. …upea, ihana ja mielettömän hyvä => totta siinä mielessä, että tunnen olevani hyvä, ehjä ja rakastettava oikeastaan koko ajan.
  2. …poikkeuksellisen hyvä kirjoittaja => mahdotonta määrittää. En kyllä ole saanut mitään palkintoja joten jokainen arvioikoon omalla tahollaan kirjoitustaitoni.
  3. …hauska ja viisas => läheiseni nauravat jutuilleni ja selvästi teen paljon viisaampia valintoja kuin aikaisemmin.
  4. …erittäin hyväkuntoinen ja kiinteä => itse asiassa esim. syksyllä 2006 vedin itseni poikkeuksellisen hyvään kuntoon paetessani ahdistavaa fiilistä kuntosalille. Nyt peppuni ei tosin ole kiinteyttä nähnytkään.
  5. …sydämellinen, avoin ja pidetty => olen saanut kiitosta näistä ominaisuuksista enemmän kuin ennen viimeisen parin vuoden sisällä. Eikä blogin kommenteissakaan ole ollut pitkään aikaan mitään ikävää.
  6. …aikaansaava ja reipas => En kyllä ole nyt aikaansaavempi tai reippaampi kuin esim. 2005.
  7. ...hyväntuulinen, tyytyväinen ja erittäin onnellinen => JOO! JEE! Mutta vasta kunnolla tästä keväästä 2012 alkaen.
  8. …menestynyt ja varakas => juu EI.
  9. …rehellinen itselleni ja muille => hei joo, mutta rehellisyyden nimissä (!) aloin selvästi rehellisemmäksi vasta 2009 keväällä ja siitä eteenpäin rehellisyys ainakin itseä kohtaan tuntuu lisääntyneen.
  10. …luotettava, lojaali ja uskollinen => luotettava en kyllä ole vieläkään siinä mielessä, että esim. pitäisin aikatauluihin liittyviä lupauksiani. Anteeksi! Lojaali ja uskollinen olen ollut ystäville melkein aina ja nyt myös parisuhteessa, mutta rehellisyyden nimissä tämäkin muutos on tapahtunut kunnolla vasta ihan viime vuosina.
  11. …rakastava ja rakastettu => Kyllä!
  12. …kaunis, tyylikäs ja hyvinhoidettu => Buahahahaaaa! Joo EI!!! Enkä tiedä tuleeko koskaan tapahtumaankaan. No, ainahan sitä saa haaveilla.
  13. ...rento, rauhallinen ja levollinen => Etupäässä nykyään joo, mutta tämäkin muutos tapahtui vasta tämän kevään aikana.
  14. …erinomainen ystävä ja loistava emäntä => No en ole — en muista tai jaksa aina pitää yhteyttä ja nykyään ilmoitan suoraan etten ole mikään ehtoisa emäntä, joten vieraiden on turha odottaa muuta kuin teetä ja sympatiaa.
  15. …täydellinen vaimo ja paras äiti => Öh, miten ollaan täydellinen vaimo? Miten paras äitiys mitataan? Koen olevani keskimäärin aika huippu(avo)vaimo (ja useimmiten kumppanikin on sitä mieltä). Muuten olen vain äiti, joka aika usein tekee hyviä ratkaisuja, mutta välillä myös superhuonoja ratkaisuja.
  16. …rohkea, energinen, valoisa, positiivinen ja optimistinen => energisyyttä lukuunottamatta kaikki kohdat ovat tulleet todeksi, tosin rohkeus on nyt pelottomuutta.
  17. …seksikäs ja seksuaalisesti tyydytetty => Tajusin keväällä 2010 kuin salamaniskusta, että seksikkyys on pääni sisällä ja siitä lähtien olen voinut tuntea itseni seksikkääksi aina niin halutessani. Osin tähän havaintoon ja osin nykyiseen kumppaniini liittyen myös viimeinen kohta on nykyään täyttä totta.

Eli 12 kohtaa 17:stä täyttyi joko täysin tai pääosin ja vain viisi kohtaa jäi täyttymättä.

Tunnustan yhä silloin tällöin yön pimeydessä fantasioivani, että jonain päivänä olen tehokas, tyylikäs ja hyvinhoidettu loistava emäntä, joka muistaa pitää yhteyttä ystäviinsä. En tiedä viitsinkö koskaan oikeasti ottaa askeleita ko. asioiden muuttamiseksi.

Tätä kuvaa jäin miettimään eniten:

Kuvan oikea puoli toteutui siinä mielessä, että asuin kyllä Los Angelesissa ensin kaksi vuotta ja myöhemmin 1,5+3 kk. Mutta koskaan en ole siinä kaupungissa elänyt ylellistä, enkä välttämättä kauhean onnellista tai edes kaikki tarpeeni tyydyttävää elämää.Toki olen hetkittäin ollut sielläkin korkeassa mielentilassa ja kokenut olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mutta varsinkin noiden kahden Losin vuoden aikana taustalla jäyti lähes koko ajan tunne siitä, että jotain puuttui.

Kuvan vasen puoli on kiinnostava siinä mielessä, että vaikka en todellakaan ole ollut tekemissä yhdenkään kuvassa olevan naisen kanssa edes välillisesti, sivun uskonvahvistuslause ON toteutunut viimeisen kahden vuoden aikana. Elämääni on parin viimeisen vuoden aikana virrannut hyviä, inspiroivia ja tietyssä mielessä jopa vaikutusvaltaisia naisista. Heidän vaikutusvaltaisuutensa näkyy siinä, että heidän hyvät ajatuksensa vaikuttavat moniin ihmisiin positiivisella tavalla.

Mikä ei toteutunut?

Kaikki projektini eivät ole todellakaan olleet taiteellisia ja taloudellisia menestyksiä, joita katsojat ja kriitikot rakastavat.

Yksi on flopannut täysin ja minun heikko panokseni oli aika isossa osassa epäonnistumisessa. Todennäköisesti et edes tiedä mikä tämä projekti oli koska lähdin siitä kesken pois enkä edes mainitse sitä ansioluettelossani. Yksi projekti oli lopuksi aika erilainen kuin olin kuvitellut ja varmasti tulee saamaan kritiikkiä ja inhoajia, jos ja kun se joskus tulee suuren yleisön eteen.

Eniten pahoillani olen siitä, että katsojien ja monien kriitikoiden rakastama Hulluna Saraan floppasi eli ei saanut juuri lainkaan katsojia. Haluan uskoa, että tässä oli kyse myös ikävästä sattumien summasta ja harvinaisen epäonnisesta julkaisemisajankohdasta, koska leffa on mielestäni edelleen hienoimpia, joita olen kirjoittanut.

Mielenkiintoista on se, että varakkuus on asia, jota olen yrittänyt ”manifestoida” visualisoimalla kaikkein eniten elämääni ja se on kohta, jossa olen totaalisimmin epäonnistunut. Ja kyllä, visualisoidessani olen todellakin voinut täysin päästä hyvään, vauraaseen fiilikseen ja olen todellakin uskonut olevani varakas.

Väitän, ettei tämä tavoite ole toteutunut, koska sydämessäni tiedän etten tarvitse rahaa ollakseni onnellinen, hyvinvoiva tai tyytyväinen. Tästä on itselläni jopa kokemusta viime vuosilta. Toisaalta näen, etten ole ymmärtänyt vaurastumisen logiikkaa.

Tätä voi verrata siihen, miten löysin oman seksikkyyteni. Seksikkyydessä on kyse tunteesta, joka taas on seurausta tasan tarkkaan omista ajatuksistani. Tajusin että vain palauttamalla mieleen sen miltä tuntuu olla seksikäs, pystyn olemaan milloin tahansa seksikäs. Ja väitän, että kyllä se näkyy ulospäinkin. Ennen tätä ahaa-elämystä luin turhaan kaikenlaisia oppaita, kokeilin mitä ihmeellisempiä tekniikoita ja yritin käyttäytyä tavalla, jonka oletin olevan seksikäs, mutten silti kokenut olevani seksikäs.

Tai toisaalta sitä voi verrata laihtumiseen. Ennen kuin tajusin onnistuneen laihdutuksen sisäisen logiikan — ota aikaa, tee elämäntaparemontti, älä tee liian radikaaleja ratkaisuja, syö riittävästi, varsinkin proteiinia jne. — olin koko ajan jojoilemassa ja epätoivoinen. Laihdutus tuntui yhtä mahdottomalta kuin vaurastuminen on tuntunut ainakin tähän asti.

En tiedä olenko ymmärtänyt vieläkään vaurastumisen sisäistä logiikaa, mutta tunnen olevani lähempänä sen ymmärtämistä kuin esim. vuosi sitten.

Viime aikoina olen alkanut nähdä selkeämmin että oikeasti olen kiinnostuneempi vakavaraisuudesta kuin varsinaisesta rikastumisesta. Ja vaurautta tunnen nykyään lähes päivittäin, koska vauraus on tunne ja siis seurausta ajatuksista. Viimeksi tänään tunsin vaurautta kävellessäni Helsingin keskustassa ja bongatessani useita hauskoja, hyödyllisiä, kiinnostavia ja jopa täysin turhia tuotteita myyviä liikkeitä, joiden tuotteisiin minulla olisi kevyesti varaa. Kuka muistaa miten vähän meillä esimerkiksi oli vaatekauppoja tai pikaruokapaikkahenkisiä vaihtoehtoja vaikkapa 20 vuotta sitten?

Oletko sinä kirjoittanut tavoitelistoja tai tehnyt aarrekarttoja?

Jos olet, mitkä jutut ovat toteutuneet — ja mitkä eivät ole?

Miksi et toteuta unelmaasi?


Onko sinulla unelma, joka on vielä toteuttamatta?

Mitä kerrot itsellesi syyksi siihen, ettet ole vielä toteuttanut sitä? Ei ole aikaa, rahaa, rohkeutta, puolison tukea, energiaa, kykyä tai muita mahdollisuuksia? Pelkäät epäonnistumista tai onnistumista?  Sinua ahdistavat jo valmiiksi toisten reaktiot tai sinulla ei ole tarpeeksi itsekuria?

Kaikki yllämainitut syyt ovat vain tekosyitä.

Todellisia syitä siihen, ettemme toteuta unelmiamme on nähdäkseni vain kolme:

  1. Kyseessä on pelkkä haave, jonka eteen et ole oikeasti valmis tekemään töitä.
  2. Kyseessä on tavoite, jota et oikeasti halua toteuttaa.
  3. Kyseessä on todellinen visio, jonka toteuttamisen aika ei ole vielä tullut.

Visio, tavoite vai haave?

Kaikkein eniten unelmien ympärillä aiheuttaa sekaannusta se, että kutsumme unelmiksi sekä päiväunimaisia haaveita, tekemällä tehtyjä tavoitteita että syvältä sisältämme kumpuavia visioita.

Visiot

Oletko koskaan saanut niin vahvan mielikuvan siitä, mitä haluat, ettet ole malttanut odottaa, että pääset toteuttamaan ideasi? Ehkä olet yhtäkkiä keksinyt miten haluat muuttaa olohuoneen huonekalujen järjestystä. Saanut päähäsi lähteä kavereiden kanssa kesäpäivän kunniaksi uimaan. Päättänyt maalata makuuhuoneen seinät. Halunnut selvittää missä päin maailmaa vanha tuttusi menee. Ottanut äkkilähdön hetken mielijohteesta. Ennen kuin huomaatkaan, olet aloittanut mielikuvan toteuttamisen.

Onneksi olkoon! Olet saanut vision!

Visiot ovat usein yllättäen saamiamme ideoita, joille ominaista on se, että halumme toteuttaa ne tuntuu kumpuavan jostain sisältä. Emme välttämättä osaa itsekään selittää, miksi haluamme toteuttaa ne. Sen sijaan saatamme yrittää puhuttaa itsemme luopumaan ideasta, jossa ei ehkä ensisilmäyksellä näytä olevan mitään järkeä.

Vision iskiessämme olomme on yhtä aikaa rento, avoin, energinen ja innostunut. Tunnemme heränneemme henkiin. Joskus saatamme tuntea yhtäkkiä voimakasta liikutusta tai lähestulkoon harrasta ihmetystä ideasta ja siitä, miten se tuntuu iskeneen kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Tavoitteet

Tavoitteet ovat yleensä järkeviä — tai ainakin järkevältä kuulostavia — unelmia, joihin päädymme jonkinlaisen päättelyketjun tuloksena. Tavoitteista puhuessamme käytämme usein sanoja ”mun pitäisi”, ”on järkevää”, ”kuka tahansa tekisi näin” tai ”näin kuuluu tehdä”.

Asetamme tavoitteita tavoitteiden asettamisen takia, koska luulemme, että tavoitteita asettamalla varmistamme, että olemme tulevaisuudessa onnellisia. Mikä tietenkin on hirvittävää itsepetosta ja estää meitä kokemasta onnea nyt, koska yritämme potkia itsemme toteuttamaan tavoitteemme kiristämällä itseämme onnellisuudella (”mä en ole onnellinen ennen kuin..” ja ”sitten mä vasta olen onnellinen kun…”).

Mikä on paras tapa varmistaa, että olet tulevaisuudessa onnellinen? Huomata, että voit olla onnellinen tässä ja nyt, olosuhteista riippumatta. Kun muistat tämän joka päivä, olet joka päivä onnellinen, tapahtui mitä tapahtui.

Toinen syy tavoitteiden asettamiseen on se, että yritämme vaikuttaa jotenkin paremmalta ihmiseltä omissa ja muiden silmissä. Tavoitehakuisuus kun on varsin arvostettu ominaisuus yhteiskunnassamme. Se nuijitaan päähämme viimeistään yläasteella, jolloin meille valehdellaan kerrotaan, että silloin tekemämme valinnat ratkaisevat sen, millaista elämää tulemme elämään.

Tavoitteiden ongelmana on se, että ne harvemmin kumpuavat syvältä sisältämme eivätkä siksi ole visioiden tapaan seurausta aidosta halusta. Siinä missä visiot tuntuvat syntyvän kuin itsestään sisällämme, tavoitteet ovat jonkinlaisen järkeilyn ja päättelyn tulosta. Siinä missä visioiden kohdalla saatamme yrittää pidätellä itseämme, tavoitteiden toteuttamiseksi joudumme motivoimaan itseämme.

Ikävä kyllä valtaosa käyttämistämme motivointikeinoista on uhkaus-kiristys-lahjonta-linjaa. Sen lisäksi motivointiyrityksemme vaativat yleensä aina jonkinasteista itsepetosta, kun yritämme vakuuttaa itsellemme, että tavoitteemme on tärkeämpi tai kiireellisempi kuin mitä se oikeasti on.

Ainoa kunnolla toimiva motivointikeino on lopettaa järkeily ja löytää aito halu eli visio syvältä sisältämme. Se ei löydy päättelemällä, järkeilemällä tai tuskailemalla, vaan rentoutumalla, hidastamalla ja avautumalla sille, mikä on totta.

Kun näemme mitä oikeasti haluamme, ymmärrämme miksi jätimme toteuttamatta tavoitteemme.

Haaveet

Haaveet ovat päiväunia, joilla viihdytämme itseämme tai yritämme paeta todellisuutta, josta emme pidä. Haaveisiin liittyy käytännössä aina kuvitelma siitä, että jos haaveemme vain toteutuisi, niin sitten olisimme oikeasti onnellisia. Haaveiluun liittyy myös ajatus siitä, että elämä, jota elämme nyt on vain jonkinlainen välivaihe tai odotusvaihe ennen ”oikeaa elämää”.

Tämä on tietysti pahinta potaskaa ikinä, koska se elämä jota elät juuri nyt on oikeaa elämääsi ja kaikki muu on vain kuvitelmaa. Tämä pätee myös silloin, kun pelottelemme itseämme mahdollisilla tulevilla tapahtumilla, vaikka juuri tässä ja nyt kaikki on hyvin.

Samaan aikaan kun haaveilemme, tiedämme sydämessämme valehtelevamme itsellemme. Koska syvällä sisimmässämme emme voi ottaa haaveita vakavasti, jätämme ne toteuttamatta.

Kun aika ei ole kypsä

Visiomme toteutuvat käytännössä aina, joskin välillä täysin eri aikataulussa ja hieman eri tavoin, kuin mitä rationaalinen mielemme on suunnitellut.

Silloin kun olemme perustilassamme mielenrauhassa, näemme että kaikki tapahtuu ajallaan, ja on turhaa ”työntää jokea”. Jos jotain on tehtävissä, teet sen — ja se riittää.

Joskus rationaalinen mielemme ”kidnappaa” syvältä sisältä kummunneen vision, jonka toteuttamisen aika ei ole vielä. Niinpä alamme uskotella itsellemme, että meidän pitää toteuttaa visio välittömästi. Jos se ei näytä heti toteutuvan itsemme asettamassa aikataulussa, alamme epäillä että visiossa — tai vielä pahempaa, meissä — on jotain vikaa.

Onneksi mielenrauha on perustilamme, johon palaamme aina ajatustemme rauhoituttua — ja ajatuksemme rauhoittuvat aina enemmin tai myöhemmin.

Vaikka olisimme tehneet itsemme kuinka hulluiksi tahansa omilla ajatuksillamme, mielenrauha on aina vain yhden ajatuksen päässä ja se ajatus voi juolahtaa mieleemme milloin tahansa.

Jos unelmamme on aito syvältä kumpuava visio, on yhdentekevää miten paljon stressaamme, murehdimme tai ahdistamme itseämme siihen liittyvillä ajatuksilla. Kun aika on oikea ja olemme taas mielenrauhassa, teemme kyllä kaiken tarvittavan vision toteuttamiseksi.

Onko sinulla visio käsikirjoituksen tai kirjan kirjoittamisesta? Voisiko sen aika olla nyt? Upouusi 10 viikon käsikirjoituskurssi alkaa ensi perjantaina — ja tuttuun tapaan se on ilmainen kaikille VIP-jäsenille!