Mikä on tärkeää?

Uusin lempisitaattini tulee David Campbelliltä:

Itsekuri on sen muistamista mitä haluat.

Olen pyöritellyt ajatusta erityisesti eilen ja tänään kirjoittaessani Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspaketin viimeisiä lukua — Laihdutuksen haasteet. Tässä lainaus kyseisestä osiosta:

Mikä sinulle on kaikkein tärkeintä omassa laihdutus- tai elämäntaparemonttiprojektissasi?

Onko se projektin toteuttaminen “täydellisesti”?

Ihannepainoon pääseminen?

Vai ehkä sellaisten elämäntapojen omaksuminen, että ensin laihdut ihannepainoosi ja sitten pysyt siellä helposti ja sen enempää asiaa miettimättä koko loppuelämäsi?

Päätavoitteesi ratkaisee muun muassa sen, mitä repsahdus ja jumitus tarkoittavat sinulle.

Vertaa seuraavia esimerkkejä:

Täydellinen toteutus tärkeintä:

Repsahdus: “Olen epäonnistunut tavoitteessani, koska en pystynyt pysymään alkuperäisessä suunnitelmassani! Olen epäonnistuja ja huono ihminen.”

Ihannepainoon pääseminen tärkeintä:

Repsahdus: “Voi ei! Tavoitteeseen pääseminen viivästyy!”

Uusien elämäntapojen oppiminen tärkeintä:

Repsahdus: “Ahaa, eli jos toimin tuolla tavalla, silloin ajaudun ylensyömään. Miten minun kannattaa toimia jatkossa toisin?”

Viisaus pätee kaikkeen muuhunkin elämään.

Kun unohtuu tuijottamaan omaa napaa, on helppoa kompastua lillukanvarsiin.

Eilen koin hetkellisesti pienimuotoisen ikäkriisin, kun univelkaisena unohduin muistelemaan millaisia odotuksia minulla oli ollut elämälleni — ja miten täysin odotusteni vastaisesti elämäni meni.

Muuten hyvä, mutta elämä menee juuri niin kuin se on mennäkseen. Tai niin kuin isäni eilen siteerasi jotain radio-ohjelmaa:

Sitä saa mitä tulee.

Jokainen tekemäni valinta ja teko ja kokemani tapahtumat ovat loputtoman pitkien tapahtuma- ja ajatusketjujen lopputulos. Joo, jos yksikin asia jossain ketjussa olisi mennyt toisin, lopputulos olisi ollut toinen. Vaan ei mennyt.

Jo Aristoteles osasi neuvoa käsikirjoittajia sanoen että:

Tarinassa toinen toistaan seuraavien tapahtumien pitää olla ennalta-arvaamattomia mutta väistämättömiä.

Jos katson elämääni, näen että se on ollut kuin huippuhyvä seikkailukäsikirjoitus. En olisi koskaan voinut nähdä etukäteen miten elämäni tulee menemään, mutta nyt näen ettei se olisi voinut mennä millään muulla tavalla.

Haluan uskoa, että voimme jossain määrin vaikuttaa siihen, miten elämämme jatkossa menee. Yksi tapa on sitoutua muistamaan yhä useammin mitä ihan oikeasti haluaa elämältään.

Ei siksi, että ”pitäisi” haluta jotain vaan siksi, että syvällä sisimmässäsi sinä tiedät jo kuka sinä olet ja mitä sinä haluat.

Kuka sinä olet? Mitä sinä haluat?

 

P.S. Jos koet tarvitsevasi apua sen selvittämiseen kuka sinä olet, mitä sinä haluat ja miten saat sen, tsekkaa VIP-sivustoni

Herää henkiin!

Viime päivät ovat menneet todella intensiivisesti Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspakettia kirjoittaessa. Olen lintsannut kodinhoidosta niin paljon kuin olen voinut. Jättänyt vastaamatta meileihin ja hoitamatta käytännön asioita. Aika monena yönä olen tinkinyt raa’asti yöunista.

Olen tehnyt niin, koska olen täynnä innostusta ja intohimoa. Sisäinen palo ajaa minua kirjoittamaan pakettia — niin kuin tätä blogikirjoitustakin. Tai kommenttia Kukan blogimerkintään.

Saan hurjia kicksejä siitä, että onnistun kiteyttämään vuosia opiskelemiani ja miettimiäni asioita uudella ja tehokkaalla tavalla. Saan suurta tyydytystä siitä, että näen paketin valmistuvan ja kehittyvän. Saan suorastaan perverssiä nautintoa aina kun pystyn parantamaan paketin ja VIP-sivuston teknistä toimivuutta. En esimerkiksi ole vieläkään täysin toipunut ekstaasista, jonka nettikaavakkeiden luomiseen tarkoitetun ohjelman hankkiminen aiheutti.

Jos olet tottunut kuvaamaan omia tuntemuksia parhaimmillaan sanoin: ”ihan kiva”, ymmärrän, että innostukseni voi herättää hämmennystä. Voi olla, että temperamenttisi on vähemmän intensiivinen kuin minulla. Muistatko edes lapsena olleesi huippuinnoissasi mistään — uudesta lelusta, majojen rakentamisesta, piirtämisestä, pelaamisesta?

Jos et sitten lapsuutesi ole kokenut hurjaa innostusta, voi olla ettet ole antanut itsesi innostua kunnolla mistään sitten lapsuutesi. Jossain vaiheessa joku opetti sinulle, että innostuminen on vaarallista, paheksuttavaa tai turhaa.

Voi olla, että omat vanhempani jättivät monta tärkeää asiaa opettamatta, kuten miten laitetaan tavarat heti takaisin paikalleen, mutta toisaalta he eivät koskaan kahlinneet innostustani. Päinvastoin: antamalla itsensä innostua jatkuvasti erilaisista asioista, he kannustivat meitä lapsiaankin seuraamaan innostustaan.

Yksi yleisimmistä syistä, miksi joku kertoo minulle ettei anna itsensä innostua on se, että hän pelkää ettei saa vietyä innostuksen puuskassa aloittamaansa juttua loppuun asti. Tämä on toki ongelma, jos on päättänyt mitata omaa elämäänsä suoritetuilla tehtävillä.

Mutta mitä jos elämässä ei olekaan kyse siitä, miten paljon saat aikaan?

Mitä jos elämässä olisikin kyse siitä, miten elossa tunnet olevasi?

Yksi lempisitaateistani tulee  ihmisoikeustaistelija Howard Thurmanilta:

”Älä kysy mitä maailma tarvitsee. Kysy mikä saa sinut heräämään henkiin, ja mene tekemään se. Sillä maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat heränneet henkiin.”

(Eli englanniksi: ”Don’t ask, what the world needs. Ask what makes you come alive, and go do it.  Because what the world needs is people who have come alive.” )

Mitä jos tänään antaisitkin itsesi tehdä etupäässä asioita, jotka innostavat, kiinnostavat, houkuttavat ja tuottavat iloa?

Mitä jos annat itsellesi luvan tuntea olevasi tänään vähän enemmän elossa kuin eilen?

Katso myös:

Tähänastisen elämäsi paras vuosi

Sain mahdollisuuden olla viime elokuussa olla  puolella pari kuukautta erinomaisen ”elämävalmentajan” Rich Litvinin valmennettavana. Heti ensitöikseen hän tutustutti minut Jinny S. Ditzlerin Your Best Year Yet -kirjaan.

Periaatteessa kirjan ”ohjelman” voi tehdä kolmessa tunnissa. Useimmat raportoivat käyttävänsä sen tekemiseen kuusi tuntia. Itselläni meni sen läpikäymiseen ensimmäisellä kerralla parisen viikkoa, kun vastasin aina yhteen kysymykseen per päivä.

Kysymykset ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta kirja sisältää kuhunkin kysymykseen liittyviä lisäkysymyksiä, joihin vastaaminen avaa ja syventää pääkysymystä.

10 kysymystä ovat:

  1. Mitä saavutin viimeisen 12 kuukauden aikana? (What did I accomplish over the past 12 months?)
  2. Mitkä olivat suurimmat pettymykseni? (What were my biggest disappointments?)
  3. Mitä opin? (What did I learn?)
  4. Miten rajoitan itseäni ja miten voin lopettaa sen? (How do I limit myself, and how can I stop?)
  5. Mitkä ovat henkilökohtaiset arvoni? (What are my personal values?)
  6. Mitä rooleja näyttelen elämässäni? (What roles do I play in my life?)
  7. Mihin rooliin kiinnitän eniten huomiota seuraavan 12 kuukauden ajan? (Which role is my major focus for the next 12 months?)
  8. Mitkä ovat tavoitteeni seuraavalle vuodelle? (What are my goals for the next year?)
  9. Mitkä ovat 10 päätavoitettani seuraavalle vuodelle? (What are my top 10 goals for the next year?)
  10. Miten varmistan että saavutan tavoitteeni? (How can I make sure that I achieve them?)

Tuolloin loppukesästä kävin läpi ensin mitä kaikkea oli tapahtunut vuodesta 2008 alkaen ja loin katseen aina vuoden 3022 loppuun asti. Tuolloin asettamani tavoitteet alkoivat kuitenkin jo toteutua siinä määrin, että laadin vuoden vaihteessa uuden suunnitelman vain tälle vuodelle.

Vastausten perusteella syntyy yhden sivun mittainen suunnitelma, josta käy ilmi:

I. OHJENUORAT (Guidelines)

— Eli isommat päälinjat joiden mukaan haluat elää tänä vuonna. Minun ohjenuorani tälle vuodelle ovat:

  • Keskityn asioihin, jotka  saavat minut syttymään.
  • Annan asioiden hoitua helposti — ”I’lll let it be easy”.
  • Omistan elämäni ja valintani – I am an owner.

II. UUSI AJATUSMALLI (New Paradigm)

Uuden ajatusmallin tarkoituksena on korvata vanhat ajatusmallit, jotka ovat ohjanneet valintojamme.

Oma uusi ajatusmallini on seuraavanlainen:

Olen elinvoimainen, rento ja iloinen!

(Mistä voitte päätellä että olen ollut viime vuonna vähemmän elinvoimainen, takakireä ja synkeä.)

III. PÄÄROOLI

Meillä kaikilla on useita rooleja, jotka vaihtuvat tilanteen mukaan. Itse olen esimerkiksi äiti, puoliso käsikirjoittaja, tytär,  sisko, kaveri jne.

Tämän ohjelman ideana on valita yksi päärooli, jolle annamme tulevana 12 kk enemmän painoarvoa kuin muille rooleille. Esimerkiksi edellinen pääroolini oli ”TEHOPAKKAUS”, mikä tarkoitti käytännössä enemmän toimintaa ja vähemmän jähmimistä ja ähmimistä. Kuinka ollakaan, aika haastavista olosuhteista huolimatta onnistuin olemaan tehokkaampi ja saamaan huomattavan paljon enemmän aikaan, kuin mitä olisin uskonut mahdolliseksi.

Tämän vuoden pääroolin pidän ainakin toistaiseksi itselläni.

IV. TOP KYMMENEN TAVOITETTA

Kirja ohjaa miettimään tavoitteita kaikille eri rooleille, joista lopuksi valitaan kymmenen tärkeintä tavoitetta, jotka haluaa toteuttaa.

Tässä omasta kymmenestä tavoitteestani ne, jotka kehtaan julkistaa:

  • Pyrin tekemään jokaisesta askareesta, tehtävästä ja hetkestä entistä nautinnollisemman.
  • Teemme koko perheen voimin useita poikkeuksellisen hauskoja, tärkeitä ja huippuonnistuneita ulkomaanmatkoja.
  • Elämme kumppanini kanssa entistäkin enemmän rauhassa ja rakkaudessa.
  • Jotain niin valtavan ihanaa ja mahtavaa, etten osaa itse edes kuvitella sitä.

Muut tavoitteeni ovat paljon konkreettisempia, joista pystyy vuoden lopussa yksiselitteisesti sanomaan toteutuivatko ne vai eivät.

Millainen sinun tähänastisen elämäsi paras vuosi on?

Etsi oma WOW:si!

Kaikista kuuntelemistani ja lukemistani menestysvalmentajista jne. Michael Neill on ehdottomasti suurin suosikkini. Olen saanut hänen käytännönläheisistä neuvoistaan ja inspiroivista tarinoistaan runsaasti ahaa-elämyksiä, jotka ovat auttaneet minua näkemään maailman ja oman elämäni jotenkin uudessa valossa.

Yksi Neillin konsepteista on vaivannut minua kuitenkin jo aina siitä alkaen, kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 2006. Neill puhuu siitä, kuinka jokaisen olisi hyvä löytää oma WOW-tavoitteensa. Eli tavoite jonka saavuttaminen saisi sanomaan ”WOW!!!” ja täyttäisi saavuttajansa huikealla innolla, energialla ja lähestulkoon epäuskoisella fiiliksellä: ”voisinko minä todellakin saavuttaa jotain tällaista”.

Olen yrittänyt etsiä omaa WOW-tavoittettani kaikki nämä vuodet ja vaikka moni ajatus on jossain määrin innostanut minua — kuten esimerkiksi ajatus Oscar-palkinnon saamisesta parhaasta käsikirjoituksesta — mikään ei ole tuntunut täysin oikealta. Kolme päivää sitten mietiskelin taas omia tavoitteitani, mitä haluan tehdä elämässä jne., kun yhtäkkiä pitkän ajatusketjun päätteeksi sain idean, joka on isompi, innostavampi ja tavallaan pelottavampi kuin mikään aikaisemmista tavoitteistani.

Se tuntuu myös nyt niin intiimiltä ja suorastaan ujostuttavalta (”miten mä edes kehtaan haaveilla mistään tällaisesta”), etten halua jakaa sitä teille. Jotain unelman suuruudesta kertoo myös se, että uskon että sen saavuttamiseen voi mennä hyvinkin 20 vuotta. Ajatus siitä, että unelmani olisi toteutunut saa kyyneleet silmiini, kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni ja koko olemukseni täyttymään suunnattomalla kiitollisuudella.

Vaikka unelman täyteen toteutumiseen menisi vielä se 20 vuotta, huomaan että olen jo ainakin kuuden vuoden ajan tehnyt töitä unelmani eteen. Unelman täsmentyminen yhdeksi kuvaksi ja konkreettiseksi tavoitteeksi auttoi puolestaan näkemään, mitä askeleita voin ottaa seuraavaksi päästäkseni tavoitteeseeni.

En ollut löytänyt WOW-tavoitettani aikaisemmin, koska olin yrittänyt löytää sitä varsinaisen ammattini eli käsikirjoittamisen parista. Jokainen hauska projekti lahjakkaiden ja fiksujen tuottajien, ohjaajien ja kirjoittajien kanssa on minulle tavallaan WOW! kokemus. Olen joskus istunut autossa oikein hauskan käsikirjoituspalaverin jälkeen ja kirjaimellisesti itkenyt onnesta, koska olen ollut niin suunnattoman iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla ammatissa, josta nautin niin paljon.

Vasta kun aloin miettiä muita kuin ammatillisia kiinnostuksen kohteitani ja sitä, mitä muuta haluan tehdä elämälläni kuin elää hyvää perhe-elämää ja tehdä töitä, löysin oman WOW-tavoitteeni. Työni liittyy tavoitteeseen vain siten, että voin omalla työlläni rahoittaa tavoitteeni toteuttamisen. Oli kiinnostavaa huomata, että niin tärkeä kuin WOW-tavoitteeni on, en halua ikinä tehdä siihen liittyviä juttuja työkseni, vaan pelkästään harrastuspohjalta.

Edellisessä viestissä kirjoitin siitä, miten unelmien toteuttamista helpottaa se, että alan jo tänään olla se ihminen, jollainen voi elää unelmaelämääni tai toteuttaa suuren WOW-tavoitteeni. Minun tapauksessani se tarkoittaa organisoituneemmaksi ja paremmaksi rahan käyttäjäksi oppimista. Sen lisäksi minun pitää oppia tasapainottamaan entistä paremmin yksityiselämäni, työni ja WOW-tavoitteen toteuttamiseen käytettävä aika. WOW-tavoitteeni saavuttanut Katri on myös itsevarmempi, tasapainoisempi, rennompi, sosiaalisempi ja luotettavampi kuin se Katri, joka tätä viestiä kirjoittaa.

Edelliseen viestiin liittyen löysin uusimmasta blogi-ihastuksestani White Hot Truth tämän artikkelin. Danielle LaPorte kirjoittaa siinä miten ainakin joskus on parempi olla kyseenalaistamatta liikaa sitä, millaiseksi haluaa tuntea olonsa tulevaisuudessa. Hänen esimerkissään asiakas halusi siis tuntea itsensä tärkeäksi, mutta alkoi sitten hävetä tunnettaan. Turhaan. Denise Linnin sanoin: sielu rakastaa totuutta. Se, että olet itsellesi rehellinen sen suhteen, mitä tunteita haluat kokea tulevaisuudessa, voi olla todella voimaannuttava kokemus. Älä ala pilata sitä turhalla itsesensuurilla.

Ole jo tänään huominen sinä

Olen valmistautunut viime aikoina Kutri kunnolliseksi -teemavuoteen käymällä läpi Paul McKennan I can make you rich -ohjelmaa eli lukenut hänen kirjaansa ja kuunnellut sen mukana tulevaa hypnoosinauhaa. Yksi ajatuksista, jonka tosin olin kuullut moneen kertaan muualtakin, muun muassa McKennan hyvältä kaverilta Michael Neilliltä, oli se, että jos unelmoit jostain sellaisesta, mitä sinulla ei vielä ole, saat sen helpommin siten, että tulet jo tänään ihmiseksi, jolla voisi olla se, mitä haluat.

Mitä tarkoitan?

Kuvitellaan että tunnet olevasi nyt pullukka, huonokuntoinen, homssuisesti pukeutunut ja koko ajan konkurssin partalla oleva sinkku, mutta haaveilet salaa elämästä, jossa olisit hoikka, hyväkuntoinen, tyylikkäästi pukeutunut ja vakavarainen ja asuisit kivan, komean ja menestyneen miehen kanssa upeassa kodissa.

Kuvittele miltä sinusta tuntuisi näyttää siltä kuin haluat näyttää. Miltä tuntuisi olla velaton ja rakastunut ja rakastettu. Miltä tuntuisi asua upeassa kodissasi?

Tuntisitko olosi erilaiseksi kuin mitä nyt tunnet nykyisessä vaatekoossasi, rahatilanteessasi, kodissasi ja sinkuudessasi? Veikkaan että tunnet.

Uskon, että ulkoinen maailmamme kuvastaa sisäistä maailmaamme. Se, millaisia valintoja teet, miten kohtelet itseäsi ja annat muiden kohdella itseäsi kertoo omaa kieltään siitä, millaisena ihmisenä näet itsesi.

Katso sielusi silmin unelmaelämääsi ja -minääsi. Kuvittele ettei kyse ole sinusta vaan jostakusta ihan vieraasta. Tai jos tiedät ihmisen, joka elää jo sellaista elämää, mieti häntä.

Millainen ihminen saa elää unelmaelämääsi? Mitä hän ajattelee itsestään, entä muista? Mihin aikaan hän herää aamuisin, miten hän hoitaa asiansa ja miten hän käyttäytyy muiden seurassa. Mistä hän on joutunut luopumaan saadakseen unelmaelämäsi? Mitä hän on joutunut oppimaan?

Palaa nykytilanteeseen. Mitä teet nyt toisin kuin unelmaminäsi? Ajatteletko sinä samoin itsestäsi ja muista kuin unelmaminäsi? Heräätkö samaan aikaan aamuisin, hoidatko asiasi samalla tavalla ja käyttäydytkö niin kuin hän käyttäytyy? Todennäköisesti et ihan.

Jos et, McKenna ja muut self help -opettajat ehdottavat että alat välittömästi muuttaa käytöstäsi ja ajatusmaailmaasi vastaamaan sen ihmisen ajatusmaailmaa ja käytöstä, jollaisen elämää haluat elää. Toimi niin kuin hän toimii, kävele niin kuin hän kävelee, puhu niin kuin hän puhuu, ajattele niin kuin hän ajattelee. Bonuksena saat todennäköisesti tuntea jo nyt samoja hyvänolon fiiliksiä kuin mitä tunnet saavutettuasi unelmaelämäsi.