Kuka määrää mitä saat tehdä?

Kuka määrää mitä sinä saat tai et saa tehdä?

Yhteiskunta? Vanhempasi? Puolisosi? Kaverisi? Jumala?

On totta, että esimerkiksi Suomen lain rikkomisesta voi seurata kaikenlaisia ikäviä asioita, mutta jos tarkkoja ollaan, jos oikeasti haluat rikkoa lakia, tuskin kukaan voi estää sinua tekemästä niin.

Yhtä vähän kuin kukaan voi estää sinua tekemästä vääryyksiä, kukaan ei oikeasti estää sinua tekemästä kaikkia niitä upeita, ihania ja tärkeältä tuntuvia asioita, jotka haluaisit tehdä.

Ei ole mitään universaalia sääntökirjaa, joka sanoo, ettet sinä saa kokea onnea, rakkautta ja hyvää oloa. Ettet sinä saa väsyä, luovuttaa tai epäonnistua.

Kukaan ei oikeasti määrää, ettet sinä saa toteuttaa unelmiasi ja menestyä.

On täysin normaalia, että aika ajoin — ehkä useinkin — sinulla on epämääräinen tunne siitä, että jossain joku rajoittaa tekemisiäsi ja vaatii sinua kieltämään tunteesi. Ehkä elämässäsi on ollut tai on yhä ihmisiä, jotka vaativat sinua toimimaan tietyllä tavalla tai ovat sitä mieltä, että saat kokea vain tietynlaisia tunteita.

Mutta mistä he ovat saaneet luvan päättää puolestasi ja määrätä tunteistasi? Eivät mistään.

On totta, että perimämme, nykyinen fysiologinen tilamme, henkinen kapasiteettimme, tähän mennessä hankkimamme tieto-taito, rahatilanteemme ja joukko muita käytännön tekijöitä voivat rajoittaa sitä, mitä voimme käytännössä tehdä tässä ja nyt.

Esimerkiksi minä olen 173 cm pitkä, enkä siksi ylety vaihtamaan olohuoneemme kattolamppua ilman jakkaraa. Mutta minulla on jakkara, jolle voin nousta vaihtaakseni lampun. Ja vaikka minulla ei olisi jakkaraa, minulla on tarpeeksi mielikuvitusta ja muita huonekaluja, joiden avulla voisin nousta vaihtamaan lampun.

Minä en ole opiskellut kiinaa, joten jos tänään kohtaisin henkilön, joka puhuu vain kiinaa, emme voisi vaihtaa ajatuksia puhuen — mutta se ei estä meitä kommunikoimasta elekielellä, piirtäen tai vaikka kännykän tulkkausohjelman avulla.

Minulla ei ole tällä hetkellä pankkitililläni tarpeeksi rahaa, jotta voisin ostaa Tesla-sähköauton, jos välttämättä haluaisin sen. Mutta jos Teslan saaminen olisi elämäni ainoa tavoite, voisin myydä kaiken omaisuuteni, jonka jälkeen minulla olisi helposti varaa kyseiseen autoon. Jos tarkoituksena olisi vain ajaa autolla, voisin ottaa yhteyttä tutuntuttuun, jolla on kyseinen auto ja pyytää lupaa koeajoon.

Sen jälkeen kun olen läpikäynyt vaihdevuodet, en voi enää tulla puolisolleni raskaaksi, mutta jos yhtäkkiä sekoaisimme niin, että haluaisimme siinä vaiheessa vielä vauvan, voisimme muuttaa maahan, jossa ikäisemme ihmiset voivat käyttää sijaisäitejä tai adoptoida lapsia, alkaa sijaisäidiksi. Voisin myös erota puolisostani ja aloittaa parisuhteen henkilön kanssa, jolla on pieni vauva.

Aivotutkijoilla on näyttöä siitä, että joskus aivokemiamme rajoittaa tunneskaalaamme — ainakin hetkellisesti. Esimerkiksi tietyt serotoniinijärjestelmään vaikuttavat mielialalääkkeet voivat vaikeuttaa merkittävästi rakastumisreaktion käynnistymistä. Mutta sekään ei estä parisuhteen aloittamista tai levollisen rakkauden tunteen kokemista.

Minulla on tarkkaavuushäiriö eli ADHD, minkä takia aivojeni toiminnanohjauskeskus ei toimi yhtä tehokkaasti kuin henkilöillä, joiden aivot ovat niin sanotusti neurotyypillisemmät.

Niinpä esimerkiksi minun on lähes mahdotonta suunnitella päivääni pelkästään päässäni. Sen sijaan voin kyllä suunnitella sen paperille kirjoittamalla. Tai voin ottaa ADHD-lääkkeen, joka parantaa aivojeni toimintaa niin, että pystyn järjestämään ja muistamaan päivän tehtävät ilman paperia.

Kliinisesti masentuneena on vaikeaa kokea elämäniloa yhtä paljon ja usein kuin silloin, kun aivokemia ei ole sekaisin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö masentuneillakin olisi ihan hyviä hetkiä.

Toisin sanoen useimmat asiat, joiden oletamme estävän meitä tekemästä mitä haluamme, ovat vain hidasteita – jos sitäkään.

Mieti mistä asiasta sinä sanot useimmiten, että ”minun on pakko tehdä näin” tai ”en voi tehdä niin”. Missä niin sanotaan? Mikä sinua muka estää?

Oletko liian nirso?

Etsiessäni sinkkuja uuteen televisiosarjaan, jossa suomalaiset asiantuntijat kokeilevat löytää tieteen keinoin mahdollisimman hyvin yhteensopivia pareja, kysyin hakijoilta miksi heidän läheisensä uskoivat että hakija oli vielä sinkku.

Yksi yleisimmistä vastauksista oli jossain muodossa ”koska olen heidän mielestään liian nirso”.

Useimmat nirsoista sinkuista olivat olleet vuosien ajan sinkkuna, vaikka olivat aktiivisesti etsineet kumppania. Monilla kävi kyllä ns. hyvä flaksi, mutta kiinnostus toiseen lopahti joskus jo muutaman treffin jälkeen, joskus vuoden päästä.

Monet heidän ystävistään olivat käskeneet ”laskea vaatimustasoa”, mikä kuulostaa loogiselta neuvolta.

Jos haluat tosissasi lentää New Yorkiin, jätätkö ostamatta lennot vain siksi, että ne ovat kalliimmat kuin mitä toivoisit?

Jos olet hirvittävän nälissäsi, eikö silloin maistu vähän huonompikin ruoka?

Jos tarvitset rahaa, etkö silloin tyydy sinulle tarjottuun ihan kivaan työpaikkaan, vaikka se ei edusta unelmiesi ammattia?

Miksi emme halua tyytyä vähempään?

Et voi kokea tyytyväsi vähempään, ellei sinulla ole jokin käsitys siitä mitä on ”enemmän”.

New Yorkin lentojen korkea hinta kirpaisee vain silloin, kun tiedät että lennot on joskus voinut saada halvemmalla.

Sen jälkeen kun olet deitannut poikkeuksellisen hyvännäköistä tyyppiä, ihan perusmukavalta näyttävä ihminen näyttää vähemmän viehättävältä kuin jos et olisi koskaan tapaillut komeampaa tai kauniimpaa tapausta.

Jos joku on pitänyt sinua niin kuin kukkaa kämmenellä, silloin kumppani joka ei ole oppinut huomioimaan toista viimeisen päälle, tuntuu erityisen tylyltä ja itsekkäältä.

Mitä enemmän tapaamme tyyppejä, jotka ovat jollain osa-alueella muita pätevämpiä, kiinnostavampia tai muuten parempia, sitä pidemmäksi kasvaa listamme ominaisuuksista joita toisella pitää olla.

Samalla oletamme virheellisesti, että jossain olisi ihminen, joka voisi olla kaikessa hyvä. Mieti kaikkia tuntemiasi vastakkaisen sukupuolen edustajia vanhemmistasi opettajiisi ja koulukavereista kavereidesi puolisoihin. Täyttäisikö heistä kukaan täydellisesti unelmakumppanillesi asettamia vaatimuksia (ikää, parisuhdestatusta ja sukulaissuhdetta lukuunottamatta)?

Sama ilmiö näkyy myös muissa kuin ihmissuhteissa. Esimerkiksi itse tiedostan tätä kirjoittaessani joutuneeni saman logiikkavirheen valtaan yrittäessäni etsiä ”täydellistä webinaariohjelmaa”. Olen kokeillut montaa eri vaihtoehtoa, joista jokaisessa on hyvät puolensa, mutta yhdessäkään ei ole kaikkia minun mielestäni parhaita puolia.

Mikä on olennaista?

Logiikkavirhe, joka saa ”vähempään tyyytymisen” tuntumaan vaikealta on koodattu niin syvään ihmismielen rakenteisiin, ettei siitä voi päästä eroon. Sen voi kuitenkin oppia jättämään omaan arvoonsa miettimällä kylmän rationaalisesti mikä itselle on oikeasti olennaista.

Miten olennaista parisuhteen kannalta on se että miehellä on oikeanlaiset kengät ja paksu tumma tukka? Tai että kumppani on kiinteä ja kurvikas?

Vaatteet voi vaihtaa ja hiukset ja kiinteys tulee ja menee. Huumorintaju, tapa kommunikoida ja temperamentti pysyvät.

Etsitpä uutta kumppania, autoa, tietokonetta, lomakohdetta tai webinaariohjelmaa, kirjaa ensin mihin tarkoitukseen sitä tarvitset.

Sen jälkeen mieti voiko se oikeasti edes tuoda sinulle sen mitä haluat.

Yksikään ihminen ei voi tehdä sinua onnelliseksi, koska onnellisuus on sisäsyntyinen tunnetila joka tulee ja menee omalla sumealla logiikallaan. Kukaan ei voi saada sinua tuntemaan itseäsi rakastetuksi, ehjäksi ja hyväksi, koska vain sinä voit antaa itsesi nähdä että olet jo hyvä, ehjä ja rakastettava.

Kumppani voi tarjota seuraa, viihdykettä, taloudellista ja fyysistä turvaa, arkiaskareiden jakamista, uutta näkökulmaa asioihin, sparrausta ja fyysistä läheisyyttä ja seksiä. Kumppani voi mahdollistaa myös perheenlisäyksen. Jotkut haluavat parisuhdetta nostamaan heidän sosiaalista statustaan tai parantamaan heidän seuraelämäänsä.

Sen jälkeen mieti mitkä kumppanin ominaisuudet ovat niin välttämättömiä ettet suostu tinkimään niistä missään olosuhteissa.

Esimerkiksi ennen nykyisen mieheni tapaamista minulle oli selvää että seuraavan miehen jota tapailen on haluttava lapsia ja elinikäistä parisuhdetta ja hänen libidonsa on oltava samansuuruinen kuin minulla.

Toivoin että saisin hänestä kumppanin, jonka jutut kiinnostaisivat ja naurattaisivat vielä 80-vuotiaana. Minulla ei ollut mitään ulkonäkövaatimuksia, koska siihen ikään mennessä olin jo oppinut miten paljon ulkonäkö voi muuttua.

Olin myös oppinut että jokainen ihminen voi olla minun silmissäni omalla tavallaan kaunis, jos hänen juttunsa kiinnostavat ja naurattavat.

Epäsiistinä ja kaoottisena ihmisenä en osannut asettaa mitään siisteyteen ja elämäntapaan liittyviä vaatimuksia…

…joskin jälkeenpäin ajatellen arki voisi olla kitkattomampaa, jos olisin laittanut vaatimukseksi että kumppanille siisteys ei ole tärkeää.

Lopuksi mieti mitä tarjottavaa todellisella minälläsi on.

Esimerkiksi asuntoa ostaessasi se mitä tarjoat on rahasumma, jonka voit oikeasti maksaa ja se, miten paljon osaat tai voit remontoida sitä, jos se ei vastaa täysin tarpeitasi.

Nyt webinaariohjelmaa etsiessäni se mitä voin tarjota on rahallisen panoksen lisäksi oma tietotaitoni, joka ratkaisee miten paljon järjestelmä voi vaatia ”koodaamista” tai soveltamista.

Unohda mieleen nouseva mielikuvasi ihanneminästäsi ja siitä mitä se voisi tarjota. Ajaudumme turhan helposti ajattelemaan, että ”jos oikea ihminen osuu kohdalle, niin sitten mä lopetan dokaamisen/alan siistiksi/haluan enemmän seksiä”.

Millaista elämää olet elänyt kahden viimeisen kuukauden aikana?

Voit kuvitella olevasi liikunnallinen, mutta jos olet kahden kuukauden aikana käynyt kerran lenkillä, et juuri nyt ole liikunallinen.

Voit kuvitella pitäväsi siisteydestä, mutta jos kotisi on kaaoksessa, silloin siisteys ei oikeasti ole sinulle tärkeä asia.

Voit ajatella että ystävät ovat sinulle tärkeitä, mutta koska viimeksi oikeasti olit heihin yhteydessä?

Mitä parisuhdetta rakentavaa olet tehnyt aiemmissa parisuhteissasi? Entä mitä parisuhdetta tuhoavaa olet tehnyt niissä?

On niin helppo syyttää vanhoja kumppaneita omasta huonosta käytöksestään, mutta viime kädessä se olet aina sinä, joka päättää miten toimii.

Lopuksi voit miettiä millainen ihminen ylipäätään voisi haluta olla todellisen minäsi kanssa?

Joskus olemme niin keskittyneitä miettimään millaisen kumppanin haluamme, että emme tule ajatelleeksi mitä hän haluaa.

Onko mahdollista, että sinulla on vanhoja tapoja, jotka eivät ole itsellesi tärkeitä, mutta jotka voivat olla toiselle kynnyskysymys?

Haluatko kumppanin, joka on hyvässä fyysisessä kunnossa? Miten hyvässä fyysisessä kunnossa itse olet? Mitä luulet haluaako ihminen, jolle liikunta ja terveellinen ruokavalio on tärkeä osa elämää olla ihmisen kanssa, joka mieluummin makaa sohvalla syömässä sipsejä tai juomassa kaljaa?

Unelmoitko kumppanista, joka ei kritisoi jatkuvasti sinua ja rakastaisi sinua sellaisena kuin olet, vaikka entisistä kumppaneistasi puhuessasi muistat vain kertoa mitä kaikkea heissä oli vikana ja heidän kaveripiirinsä oppi tuntemaan sinut ”nalkuttavana akkana” tai ”itsekkäänä natsina”?

Mitä luulet jaksaako unelmiesi komea, menestynyt, reipas ja miehekäs mies kauan katsella semineuroottista naista, jonka koko elämä pyörii oman navan kaivelun, tunteiden ylianalysoinnin, aarrekarttojen väsäämisen ja ennustajilla ravaamisen ympärillä? Tai fiksu, kaunis, positiivinen ja sosiaalinen nainen viettää aikaa katkeran ja aggressiivisesti muihin suhtautuvan mörrimöykyn kanssa?

Jos huomaat ristiriidan siinä mitä toiselta toivot ja mitä itse olet valmis antamaan, voi olla hyödyllistä miettiä kannattaisiko sinun uudelleenarvioida odotuksiasi tai luopua huonoista tavoista, jotka voivat vaikeuttaa parinvalintaa.

Tarvitsetko parisuhdetta?

Jokainen miestä voi olla täysin onnellinen ja elää hyvän tasapainoisen elämän ilman pysyvää parisuhdetta.

Jos uskot ettei se ole sinulle mahdollista, kiristät itseäsi onnellisuudella kertomalla itsellesi että ”en voi olla onnellinen ennen kuin olen löytänyt kumppanin”.

Kiinnitä huviksesi huomiota kaikkiin niihin hetkiin, kun sinulle on hyvä olo ilman erityistä syytä. Mitä enemmän lähestyt kumppanin etsintää tästä ”kaikki on OK” -fiiliksestä, sitä miellyttävämpää se on — ja sitä vetovoimaisempaa seuraa sinä olet.

Elämä on tässä ja nyt — aikasi sinkkuna ei ole mikään välitila, jossa odottelet ”oikean elämän” alkamista. Miten voit ottaa ilon irti tästä hetkestä, päivästä ja elämänvaiheesta?

Onnea oman rakkaan (tai uuden auton, asunnon, työpaikan tai webinaariohjelman) etsintään!