Tämä on pikemminkin vinkki kuin tehtävä.
Yksi ”luovuuteni salaisuuksista” on se, että annan alitajunnan tehdä valtaosan duunista.
Käytännössä tämä tapahtuu niin, että melkein aina kun kirjoitan jotain, laadin joko päässäni tai paperille tarinan tai tekstin rungon. Varsinkin lyhyiden juttujen kohdalla on kyse pikemminkin ideasta. Esimerkiksi mietin tämän kirjoituksen puolisen tuntia sitten lasta imettäessä.
Sen jälkeen jätän jutun hautumaan. Kirjoja ja käsikirjoituksia olen saattanut hauduttaa useita kuukausia, näitä juttuja kymmenkunta minuuttia. Ajattelen tietoisesti että ”mä jätän tän nyt alitajunnan työstettäväksi.”
Kun palaan takaisin tekstin ääreen, huomaan etttä näin on käytännössä aina käynyt.
Myös myöhemmin kun kirjoittaminen alkaa tökkiä enkä tiedä miten edetä, jätän ongelmakohdan alitajuntaan hautumaan.
Käytän tekniikkaa myös muilla elämän osa-alueilla. Jos en tunne löytäväni vastausta johonkin minua vaivaavaan kysymykseen, ajattelen sitä viimeiseksi illalla ja sanon mielessäni: ”mä löydän tähän yön aikana vastauksen”.
Jostain luin myös tekniikasta, jossa (muistaakseni) illalla täytät vesilasin ajatellen ongelmaasi ja sanot mielessäsi: ”kun aamulla juon tämän lasin tyhjäksi, tiedän vastauksen kysymykseeni.”
Entä jos vastausta ei löydy?
Ehkä prosessointi on vielä kesken?
Ehkä sinulla ei ole vielä kaikkea tarvittavaa informaatiota?
Ehkä et uskalla luottaa saamaasi vastaukseen?
Joka tapauksessa olen huomannut omassa elämässäni, että jos yritän väkisin ratkaista jotain ongelmaa joko en ollenkaan löydä vastausta tai sitten päädyn hätäpäissäni jonkinasteiseen hazardiratkaisuun.
BONUSVINKKI: jos huomaat että johonkin juttuun liittyy ahdistava kiireellisyyden tunne (sense of urgency), PYSÄHDY ja RAUHOITU — kiireellisyyden tunne on merkki siitä, ettet ajattele selkeästi, jolloin riski typeriin ratkaisuihin kasvaa radikaalisti.
Vedä syvään henkeä ja huomaa, että jos asia olisi aidosti niin kiireinen kuin luulet (vrt. lapsen pelastaminen palavasta talosta) olisit jo toiminut.
Hengittele hetki ja kokeile saada taas yhteys sydämesi ääneen (leuka alas jne.) ennen kuin teet päätöksen.