| Mihin valtaosa ajastasi tai energiastasi tuntui menneen kuluneena vuonna? |
|
Kuluneena vuonna suurin osa ajastani tuntui ehdottomasti menneen lapsenhoitoon ja ylipäätään arjen pyörittämiseen. Lapsen nukuttaminen ja lapsen kanssa ylipäätään taistelu sekä siivoaminen ja paikkojen järjestely (tai ainkain niiden ajatteleminen) tuntuvat imeneen suurimman osan energiastani — ilman että olisivat mitenkään antaneet takaisin energiaa.
Minusta tuntuu kuin olisin käyttänyt energiaani niihin nimenomaan pakon edestä, vaikka toki omasta halustani ne teinkin. Varsinkin siivotessani olen huomannut ajattelevani että ”mä teen tän nyt ettei ton yhden tarvitse vittuilla tai raivota mulle”. Toi yksi = puoliso.
Ja lapsen nukkuttaminen ja kieltäminen/rajoittaminen tuntuu samalla tavalla pakkopullalta eli jos saisin valita, en tekisi niitä lainkaan vaan antaisin lapsen nukahtaa silloin kun sitä huvittaa (vaikka aamuneljältä) ja rajoittaisin sitä vain ihan supertärkeissä asioissa kuten tielle juoksemisessa (mutta esim. antaisin sen räpeltää isänsä tietokonetta jne.).
Miksi en antanut lapsen nukkua silloin kun sitä huvittaa tai koskea ihan kaikkeen? Koska koen että sitten olisin vieläkin huonompi vanhempi, koska olen lukenut ja kuullut joka paikasta, että lapselle pitää asettaa rajat.
Parisuhde on voinut paremmin aina kun olen panostanut siivoamiseen. Mies ei suoraan kiitä minua siivoamisesta, mutta on selvästi alkanut ihastella enemmän sitä, kuinka kotona on siistiä (kun siellä on siistiä).
Lapselle rajojen asettaminen ja nukuttaminen tuntuu loputtomalta suolta ja nukuttaminen on taas tätä nykyä tullut vaikeammaksi, kun siinä on välillä ollut epäjohdonmukaisuutta, eli esim. lapsen isä on ottanut lapsen pois sängystä ettei se huutaisi niin kamalasti jne. Olen väsyneempi ja kyllästyneempi lapsen nukuttamiseen ja rajojen asettamiseen kuin vielä kertaakaan. Tunnen olevani katkera ja vihainen siitä että minun pitää tehdä se ja koen että mies väistää vastuunsa. Tunnen itseni avuttomaksi koska on fiilis etten tiedä miten saisin miehen — ja lapsen — ottamaan minut tosissaan ja ymmärtämään miten avuton olo minulla on ja miten lopussa olen ja miten tärkeää oikeasti olisi ettei koko ajan vaihdeta käytäntöä lapsen nukuttamisen kanssa.
Oikeasti juuri nyt minulla on sellainen fiilis että vihaan koko äitiyttä ja vituttaa ihan suunnattomasti että edessä on taas uusi vuosi samaa vitun tappelua omapäisen lapsen kanssa. Ja siis tunnistan ja tiedostan että lapsi on ihan yhtä kovapäinen kuin minäkin, mikä tekee asiasta vain turhauttavampaa, koska samaan aikaan samaistun lapseen ja koen että joudun kohtelemaan häntä tavalla, jolla en halua kenenkään muun kohtelevan minua (ts. rajoittavan tekemisiäni).
Tuntuu myös todella typerältä nukuttaa lasta, kun en itsekään ole koskaan tykännyt mennä nukkumaan vaan olisin aina halunnut mieluummin kukkua. Ja voin oikeasti kukkua lähes loputtomiin. Ainoastaan terve järki ja ymmärrys siitä, miten karmea seuraavasta päivästä tulee, jos en mene nukkumaan, saa minut menemään sänkyyn eikä valvomaan vuorokauden ympäri. |
| Mistä tingit tänä vuonna? |
|
Omasta hyvinvoinnista: unesta, välillä ravinnosta, oikeastaan kaikenlaisesta hauskanpidosta ja pitkälti sosiaalisesta elämästä.
Tein sen melko pitkälle omasta halusta — olisin voinut olla vain lapsen kanssa ja nauttia seuraelämästä ja jättää työt vähemmälle, mutta tuntui tärkeältä pistää aikaa ja energiaa valmentamiseen ja nyt syksyllä Kutri.net:in ja Kutrin VIP:in kehittämiseen. Tavallaan en tiedä edes miksi.
Tai tietysti olisin voinut laittaa lapsen tarhaan ja käyttää sen ajan työntekoon ja sitten käyttää hoitajaa ja miestä apuna niin, että olisin voinut viettää seuraelämää ja nukkua paremmin.
Niin ja olisin voinut lopettaa imettämisen aikoja sitten ja alkaa nukkua paremmin.
Fyysisen hyvinvoinnin eli käytännössä unien laiminlyönti oli kyllä typerä veto ja laski tosi paljon elämänlaatua.
Sosiaalisen elämän laiminlyönti ei harmita niin paljon, vaikka ehkä vuodesta tuli hieman ”ilottomampi” kuin mitä se olisi voinut olla. Mutta oikeasti sen laiminlyönti ei kyllä kauheasti harmita. |
| Mikä onnistui kuluneena vuonna? |
|
– Teimme jenkkireissun vuoden alussa, niin kuin olimme sopineet emmekä velkaantuneet sillä lisää (jos kohta emme rikastuneetkaan)
– Maksoin yhden vanhan jenkkivelan pois huomattavasti edullisemmin kuin olin alunperin luullut
– Osasin lopulta lähteä turhanpäiväisestä hankkeesta sen sijaan että olisin haaskannut siihen enemmän aikaa
– onnistuimme ostamaan kotimme omaksi
– tein itse terassin
– uskalsin tehdä päätöksen lähteä kokeilemaan valmentamista
– valmensin upeita naisia koko kesän ja vaikka kaikki ei mennyt putkeen ja varmasti oli parantamisen varaa, koin olleeni useimmille heistä avuksi ja kokonaisuudessaan kokemus oli äärimmäisen positiivinen
– sisäistin mitä mielenrauha oikeasti on, miltä se tuntuu ja miten siihen pääsee
– parisuhteeni parani tasaisesti koko vuoden ajan ja nykyään riitamme loppuvat hämmästyttävän nopeasti
– sain hankittua joulukuusen eli tehtyä edes jotain jouluvalmisteluja
– loin VIP-sivuston ja olen lyhyessä ajassa kehittänyt sitä voimakkaasti
– aloin taas päivittää Kutri.net:iä, mistä on tullut ihan älyttömän hyvä mieli
– hain Supercoach Academyyn ja olen maksanut jo melkein koko maksun
– kirjoitin pari lasten satukirjaa
– sain kirjoitettua Samulin kanssa Hulluna Saraan -kässärin valmiiksi ja sen viimeisistä versioista tuli ihan älyttömän hyviä
– bloggasin Evitaan lähes päivittäin keväästä lähtien
– tein päätöksen Evitaan bloggaamisen lopettamisesta todella hyvään aikaan
– sain palkattua lastenhoitajan ja samalla autoin häntä ja toista lastenhoitajaa taloudellisesti
– teimme kokonaisuudessaan onnistuneen reissun Hong Kongiin
– onnistuin imettämään lastani yhtä kauan kuin minua oli imetetty
– onnistuin vierottamaan lapsen ja sen verran rauhoittamaan öitä, etten ole koko ajan enää ihan niin puhki
– olen onnistunut laihduttamaan jo melkein kaksi kiloa vaivattomasti
– olen onnistunut pysymään kuvadieetillä (muistaakseni) yli kuukauden
– hankimme uudet iPhonet
– hankin uuden kannettavan
– opin käyttämään Adobe InDesignia paremmin (vaikken sitä sitten hyödyntänytkään)
– olen taas liikkunut enemmän
– olen tutustunut useampiin upeisiin naisiin, niin kuin toivoin joskus alkuvuodesta (vai viime vuonna)?
– sain oman työhuoneen!!! Ekaa kertaa elämässä
– perustin oman toiminimen valmennusjutuille ja Kutrin VIP -hässäköille |
| 1. saavutus tai onnistunut asia |
|
Naisten valmentaminen koko kesän ajan |
| 1. a) Mikä tunnetila onnistumiseen liittyy vahvimmin? |
|
Onnistumisen ilo — etukäteen hanke jännitti ja vielä aiemmin, ennen kuin päätin tehdä sen, minua arvelutti ja epäilytti moiseen hankkeeseen ryhtyminen. Hankkeen aloitus tapahtui jotenkin valtavan luonnollisesti ja helposti — ja itse asiassa myös tapaamisten järjestäminen meni jotenkin sillä tavalla kevyesti, että odotin innolla tapaamisia. |
| 1. b) Mitkä kaikki elämäsi aikana tekemäsi valinnat ja teot johtivat onnistumiseen? |
|
Se, että aloin aikanaan kuunnella Michael Neillia. Oma terapia. Miksei tavallaan kaikki mokat, jotka jossain vaiheessa jätin yksi kerrallaan taakse, niin että voin nyt samaistua todella laajaan valikoimaan erilaisia ongelmia ja tiedän miltä niiden ratkaiseminen tuntuu.
Sen ymmärtäminen mitä mielenrauha on ja miten luomme ajatuksillamme oman elämämme.
Siinä mielessä jo Kutri.net, että se loi mulle ”nettitunnettavuutta” ja mun kirjat, joiden kautta mua pyydettiin Evita-lehden bloggaajaksi, mitä kautta löysin valmennettavat. Toisaalta se, että käänsin Sanna Mämmiä kohtaan tuntemani kateuden voimavaraksi ja positiiviseksi asiaksi kysymällä ”mitä omaa unelmaa olen laiminlyönyt?”
Se että palkkasin lastenhoitajan — ja että sitä ennen olin tehnyt niin paljon käsishommia, että mulla oli varaa palkata se — jotta pystyin vapaammin tapaamaan valmennettavia.
Se, että tartuin Tarjan ehdotukseen käyttää meidän taloyhtiön kerhohuonetta tapaamisiin. Että olin avoin ja opin myös valmennussessioiden aikana tekemistäni kömmähdyksistä. |
| 2. saavutus tai onnistunut asia |
|
Jostain syystä kakkoseksi nousee se, että dumppasin Dubai-projektit ajoissa. |
| 2. a) Mikä tunnetila onnistumiseen liittyy vahvimmin? |
|
Helpotus |
| 2. b) Mitkä kaikki elämäsi aikana tekemäsi valinnat ja teot johtivat onnistumiseen? |
|
Kaikki ne kerrat kun jatkoin ihan liian pitkään paskoilta tuntuvissa projekteissa dollarinkuvat silmissä. Se, että aloin lopulta kuunnella intuitiotani.
(OK, vähän harmittaa ehkä etten alkanut kuunnella intuitiotani aikaisemmin, vaan jatkoin toisaalta höveliyttäni E:tä kohtaan, toisaalta siksi, että ahneuksissani fantasioin miten rikastuisin projektista ja osin siksi, ettei ollut muuta projektia jota olisin halunnut tehdä.) |
| 3. saavutus tai onnistunut asia |
|
Se että olen tullut paremmaksi lopettamaan ja rauhoittamaan riidat miehen kanssa |
| 3. a) Mikä tunnetila onnistumiseen liittyy vahvimmin? |
|
Vahvuus (eli avuttomuuden vastakohta) |
| 3. b) Mitkä kaikki elämäsi aikana tekemäsi valinnat ja teot johtivat onnistumiseen? |
|
No varmaan kaikki ne sadat riidat, joita en osannut lopettaa ajoissa, koska kuuntelin ilkeää ja satutettua lapsiminää enkä sydäntäni. Mielenrauhan tunnistaminen ja sen ymmärtäminen, miten luomme omat tunteemme ajatuksillamme. Täyden vastuun ottaminen omista sanoista, ajatuksista ja teoista on auttanut absoluuttisesti eniten. |
| Mitä voit oppia onnistumisistasi? |
|
Ihan ykkösoppi: valitse ihan aina sydämen ääni mielen äänen sijaan, miten paljon tahansa mielen ääni imartelee, lupaa helppoa ratkaisua, lupaa mainetta ja mammonaa.
Tästä seuraa se, että riitatilanteissa en lähde mukaan satutetun minäni juttuihin, jotka kehottavat sanomaan toiselle rumasti takaisin, muistuttamaan tätä hänen virheistään, selittelemään tai sanomaan muita asioita, joiden oikeasti tiedän aiheuttavan lisää riitaa.
Tästä seuraa myös se, etten lähde mukaan Dubai-henkisiin ”liian hyvää ollakseen totta” -projekteihin tai ainakin lähden niistä hyvin pian sen jälkeen, kun en ne riittävästi takuita siitä, että niistä tulee jotain.
Kakkosoppi: ota ihan täysi vastuu omista tunteista, valinnoista ja teoista. Tämä näkyy riitatilanteissa niin, että myönnä täysin oma virheesi ilman että syyttelet toista yhtään mistään. Ammatillisesti ja raha-asioissa tämä näkyy niin, että pyrin panostamaan entistä enemmän niihin projekteihin, joiden toteutuminen on mahdollisimman paljon omissa käsissäni.
Kolmosoppi: minimoi E:n projekteihin mukaan lähteminen — mieluummin ota E mukaan projekteihin, jotka ovat itsestäni lähtöisin, jos niihinkään.
Nelosoppi: seuraa omaa innostusta ja inspiraatiota ja anna asioiden tapahtua helposti |
| Mitkä olivat suurimmat epäonnistumisesi kuluneena vuonna? |
|
– äitiys oli ihan perseestä (tai ainakin tuntuu tänään siltä)
– lähes kaikki lapsen uneen ja nukuttamiseen liittyvä
– työn ja lapsenhoidon yhdistäminen
– velkojen maksu (olin asettanut tavoitteeksi olla tämän vuoden lopussa velaton — ml. asuntovelaton asunnon omistaja)
– vanhan firman kirjanpidot ja alasajaminen
– äitiys uudestaan (oikeasti ihan hirvein pettymys)
– omien hermojen hallinta
– kodin oikeasti kuntoon laittaminen
– kellarien, kaappien ja keittiön organisointi
– keittiön remontoiminen
– Sardinian matka
– rahatalous oli yhä edelleen tiukempi kuin olisin halunnut, vaikkakin jo paljon parempi kuin viime vuonna
– vähemmän sosiaalista elämää ja kivaa kuin olin toivonut
– joulu jäi järjestämättä ”kunnolla”
– en edelleenkään onnistunut hankkimaan joululahjoja
– kesän tehoterveys (tms.) projekti meni ihan reisille, mikä hävettää yhä
– dubai-projektiin meni turhan paljon aikaa hukkaan ja sisäinen varmuus siitä, että siitä olisi jotain hyötyä ei ainakaan tänä vuonna aktualisoitunut
– emme ajaneet miehen kanssa kertaakaan yhdessä prätkällä
– riitelimme yhä turhan paljon miehen kanssa
– en löytänyt siivoamiseen ja paikkojen järjestyksessä pitämiseen mitään ratkaisua
– pillereiden aloittamisen jälkeen seksielämä on ollut oudon hiljaista
– yhteydet anoppiin hoituivat tänä vuonna vieläkin huonommin kuin viime vuonna (ehkä)
– |
| 1. epäonnistuminen tai pettymys |
|
Firman kirjanpito |
| 1. a) Mikä tunnetila epäonnistumiseen liittyy vahvimmin? |
|
häpeä |
| 1. b) Mitkä kaikki tekemäsi valinnat ja teot johtivat epäonnistumiseen? |
|
En ottanut selkeästi aikaa sen tekemiseen. En selvittänyt tarpeeksi hyvin miten se pitäisi tehdä. En jakanut projektia riittävän pieniin askeliin JA sitten ottanut niitä. Projekti tuntuu edelleen liian isolta ja epämääräiseltä enkä tiedä mistä repisin sen tekemiseen aikaa. |
| 2. epäonnistuminen tai pettymys |
|
Siivoustilanne ja kodin epäjärjestys on yhä sama kuin vuoden alussa |
| 2. a) Mikä tunnetila epäonnistumiseen liittyy vahvimmin? |
|
Vitutus |
| 2. b) Mitkä kaikki tekemäsi valinnat ja teot johtivat epäonnistumiseen? |
|
Tässäkin päällimmäiseksi fiilikseksi nousee epäselvyys, epämääräisyys tai ”sumuisuus” eli jokin sellainen, etten ole ollut tarpeeksi selvä sen suhteen mitä oikeasti pitää tehdä, mistä pitäisi aloittaa, mistä on oikeasti kyse, mikä mulle voisi toimia. En myöskään ole varannut aikaa vaan olen jotenkin kammonnut projektia ja yrittänyt vältellä sitä. |
| 3. epäonnistuminen tai pettymys |
|
Äitiys — vaikka se äsken tuli kahteen kertaan, niin nyt se tuli vasta kolmantena. Outoa. |
| 3. a) Mikä tunnetila epäonnistumiseen liittyy vahvimmin? |
|
pettymys |
| 3. b) Mitkä kaikki tekemäsi valinnat ja teot johtivat epäonnistumiseen? |
|
Varmasti liian suuret tai jotenkin väärät odotukset. En osannut kuvitella, että saisin noin ”hankalan” eli itsepäisen, päättäväisen, uteliaan, sinnikkään ja temperamenttisen lapsen. Luulen että raskausajan draama on vaikuttanut osaltaan siihen, että lapsi on niin räjähtelevä, mikä myös vituttaa. Jos olisin ollut järkevä, olisin odottanut lapsen tekoa siihen asti, että suhteemme olisi rauhoittunut. MIkä on totaalisen turhaa jossittelua, koska silloin emme tod.näk. olisi enää yhdessä tai suhteemme ei olisi kehittynyt näin(kään) nopeasti näinkään hyväksi.
Huonosti nukutut yöt, jotka ovat pitkälti myös seurausta siitä, että haluaisin tehdä omia juttuja enkä mennyt kiltisti nukkumaan lapsen kanssa. Ja siitä että jatkoin sitkeästi (!) (yö)imettämistä liian pitkään. Enkä lähtenyt etsimään apua ajoissa.
Lapsi olisi ehkä pitänyt laittaa syksyllä tarhaan, mutta omaa itsepäisyyttäni (!) en tehnyt niin vaan halusin uskoa että jotenkin hanskaisin lapsenhoidon ja työt yhtä aikaa. Eli sama asia mikä lapsessa ärsyttää on johtanut ”omaan tuhooni”. Nyt kun katson taaksepäin, tajuan että vuosi olisi ollut ihan täysin toisenlainen ja paljon helpompi, jos olisin vain suosiolla laittanut lapsen tarhaan enkä olisi yrittänyt hampaat irvessä olla ”hyvä äiti”, kun oikeasti en nauti juuri mistään äitiyden aspekteista niin paljon kuin työn tekemisestä.
Samoin olisi pitänyt olla huomattavan paljon jämäkämpi miehen kanssa ja jotenkin pakottaa se ottamaan voimakkaammin osaa lapsen hoitoon, vaikken edelleenkään tiedä miten se olisi mahdollista.
Ehkä isoin ongelma on se, että olen halunnut tehdä mieluummin töitä kuin panostaa täysillä äitinä olemiseen ja lapsen ongelmien ratkaisemiseen.
Plääh. |
| Mitä voit oppia epäonnistumisistasi? |
|
Ykkösneuvo: pyri mahdollisimman suureen selkeyteen sinua vaivaavien asioiden suhteen.
Älä yritä ratkaista ohimennen ongelmia (vrt. lapsen nukkuminen) vaan varaa aikaa niiden ratkaisemiseen, paneudu täysillä niiden ratkaisemiseen ja ratkaise ne. Säästät näin paljon enemmän aikaa kuin yrittämällä hoitaa asioita työnteon ohella.
Pura ongelmat ja hankkeet mahdollisimman pieniin paloihin.
Hanki oikeaa tietoa ja asiantuntija-apua (eikä vain jostain netin keskusteluryhmistä googlattua mutuilua).
Älä ole niin itsepäinen vaan jousta ja pyydä apua.
Opettele kommunikoimaan selkeämmin kumppanisi kanssa.
Aseta realistisempia odotuksia — tai vielä mieluummin älä aseta mitään odotuksia. Anna elämän näyttää miten hommat menevät.
Ole rehellisempi itsellesi äläkä tee suunnitelmia sen pohjalta miten ihanneminäsi toimisi. |
| Mitä muuta opit, tajusit tai havaitsit kuluneena vuonna? |
|
Näin kunnolla miten luomme omat tunteemme ajatuksillamme.
Näin miten olemme pohjimmiltaan ehjiä, hyviä ja rakastettavia — ja että EMME ole ajatuksemme ja tunteemme.
Opin ymmärtämään kunnolla mistä mielenrauhassa on kyse, miltä se tuntuu ja miten sinne pääsee — ja miten sen menettää. Samoin näen nyt miksi on niin tärkeää pyrkiä toimimaan aina mielenrauhasta käsin ja ollessani järkyttyneessä, kiihtyneessä, häiriintyneessä jne. tilassa on tärkeämpää käyttää energia ”mitään tekemättömyyteen”, ts. siitä huolehtimiseen etten tee päätöksiä tai äkkiliikkeitä jos en ole mielenrauhassa.
Sisäistin miten kiristämme itseämme onnellisuudella ja miten voin olla onnellinen jo tänään ja silti asettaa tavoitteita ja tavoitella uusia juttuja. |
| Mitä ahaa-elämyksiä sait tätä tehtävää tehdessäsi? |
|
Ensinnäkin oli hyvä nähdä miten paljon asioita oikeasti onnistui ja meni hyvin. Tämä taisi sittenkin olla hyvä vuosi.
Teki hyvää myös nähdä, miten epäselvyys näyttäisi olevan isoin ongelmani noiden käytännön juttujen hoitamisessa.
Sekin teki hyvää taas muistaa, että nykyinen ongelmatilanne lapsen kanssa on ihan oma valintani — panostan mieluummin työntekoon (vrt.tämä VIP-sivusto), kuin täyspainoisesti lapsen kasvatusongelmien ratkaisemiseen. Ts. yritän hoitaa ne ns. vasemmalla kädellä (vaikka vasuri olenkin), minkä takia ne eivät mene putkeen. |
|
