28. kirjoituspäivä: Jaksaa, jaksaa

Vielä viimeiset kirjoituspäivät jäljellä tästä 30 päivän haasteesta. Itse en taida onnistua kirjoittamaan kirjaa valmiiksi viimeisen kolmen päivän aikana, koska mies on töissä ja lapset mun vastuulla. Olen kuitenkin päässyt yli maagisen 50 sivun ja kirja on valmiina kokemuksena mielessäni. Samalla kokeilen kirjoittaa viikonloppuna niin paljon kuin lapsilta vain saan kirjoitettua.

Tänään haluan muistuttaa sinua siitä, että jokainen sana, lause, kappale ja sivu on pieni askel kohti valmista kirjaa.

Itse jatkan kirjan kirjoittamista päivittäin tämänkin jälkeen ja tavoitteena on saada se kuukaudessa valmiiksi. En kuitenkaan jatka julkista haastetta, koska sen pyörittäminen on vienyt myös kirjoitusaikaa. 😀

Teen viikonlopun jälkeen jossain muodossa ohjeistuksen siitä, mitä tehdä, kun kirja on valmis. Maanantaina on myös haasten päätöspuhelu, johon voit liittyä täällä: http://bit.ly/GXwq8E

5 vastausta artikkeliin “28. kirjoituspäivä: Jaksaa, jaksaa”

  1. Heissan!

    Minulla on tänään kirjoituspäivä! Kelikin näyttää ihan siltä, että tänään tulee tekstiä.

    Kiinnostaisi kovasti tuohon julkaisemiseen liittyen kuulla vinkkejä seuraavista aiheista:
    – Mistä oikoluku- ja taittoapua?
    – Entä jos haluan käännättää tekstin?
    – Sähköinen kirja vai paperinen omakustanne?
    – Joukkorahoitus?
    – Verkostoituminen.

  2. Täysin itsekkäistä syistä on hauskaa, että kirjoitushaaste on loppusuoralla – sitten lienee odotettavissa Katrilta muunkinaiheisia kirjoituksia ja videoita jälleen <3

  3. Eilinen meni niin nuhaisena, että passasin suosiolla kirjoittamisen. Tänään olo on ollut kauheampi, mutta hetkellinen kirkas hetki näin illan tullen poiki ihan hyvät 2 liuskaa. 🙂 Minua tsemppasi Katrin sanat, että jokainen sana vie kohti valmista kirjaa. Mikä ettei, onhan se mahdollista, että joskus jotain omaa julkaisenkin. 🙂 Mukavaa loppukiriä kaikille ja kiitos kanssakulkijoille!

  4. Vaaqa olet ihana! Erityiskiitokset sinulle myös tsempeistä eilisen kommenteissa — niitä tarvittiin tänään.

    Varasin koko päivän kirjoittamiselle, mutta aamu meni sählätessä muuta ja jouduin iltapäivästä kylmän viileästi istuttamaan itseni penkille ja katkaisemaan internetin + muut häiriöt. Tepsi. Nyt loppuillasta pääsin ensimmäistä kertaa tämän haasteen aikana kunnon flow’hun ja koko maailmani laajeni tuon yhden alaluvun mittaiseksi (n. 4 gradusivua). Ei siis paljon edistystä, mutta edes vähän. Luovaan keskittyneeseen tilaan pääseminen oli kyllä huippua ja antoi toivoa tulevasta. Jatkoa siis seuraa…

  5. Kirjoitin noin kuusi liuskaa lasten nukkuessa vaikka olin aamupäivällä palaverissa ja koko loppupäivän yksin poikien kanssa. Nähdäkseni ihan OK kamaa.

Herättikö juttu ajatuksia? Kommentoi rohkeast!