4. Miltä haluan ensi vuoden tuntuvan?

 

Miltä viime vuosi tuntui?
Kirkas, valoisa, selkeä, innostunut, kurinalainen, määrätietoinen, askeettinen, tehokas, sotilaallinen
Miltä tuntuisi huippuvuosi 2012?
Hedelmälliseltä, hauskalta, valoisalta, iloiselta, nauravalta. Ilossa, rentoudessa, innostuksessa.
Millaisia ajatuksia ajattelit 2011?
“Haluan keskittyä olennaiseen”, “mikä on tärkeää”, “nyt haluan painaa duunia kun pää vielä toimii ennen seuraavaa lasta”, “haluan saada tämän homman (valmentamisen jne.) mahdollisimman pitkälle ennen kuin raskaus iskee päälle”, “nyt on työn aika, leikin aika on myöhemmin”.
Millaisia ajatuksia sinun kannattaisi ajatella 2012?
“Minulla on aikaa pitää myös hauskaa.”
“Pärjäämme kyllä taloudellisesti.”
“Haluan nauttia tästä hetkestä.”
“Mikä olisi kivaa?”
“Saan kaikki työt tehtyä ajallaan.”
“Näin on hyvä.”
Mikä edesauttaisi kyseisten tunteiden tuntemista?
Järjestän kodin niin, ettei aikaa mene turhaan etsimiseen ja sähläämiseen. => filis että on enemmän aikaa (kun oikeasti on enemmän aikaa).

Etsin oikeasti hyvän siivoojan, johon luotan. => lisää aikaa siivoamiselta, puhtaampi koti ja iloisempi mies.

Järjestän raha-asiat, budjetin ja kirjanpidon niin, että tiedän missä mennään enkä käytä aikaa jatkuvaan alitajuiseen kelaamiseen että mikäköhän konkreettinen tilanne on.

Työstän vielä omia raha-angstejani, niin etten suotta stressaa rahasta (ainakaan silloin kun siihen ei oikeasti ole syytä)

=> pääsen eroon tunteesta että jos en tee koko ajan duunia, jäämme puille paljaille.

Mietin millaiset asiat oikeasti ovat hauskoja ja energisoivia ja millä ehdoin. Onko kahden tunnin hieronta sen väärti? Kenen kavereiden tapaaminen ja millä ehdoin piristää.

Kysyn: miten voisin antaa enemmän huomiota itselleni?

Mitä ajatuksia tämä tehtävä herätti?
Tänään toi sotilaallinen aspekti nousi enemmän esiin ja näen paremmin yhteyden sen ja tienaamistarveaspektin kanssa. Samoin kuin vasta nyt näen sen paineen, jota aikomus uuden lapsen tekemisestä aiheutti. Tarkoituksena oli aloittaa lapsen teko näillä main tai viimeistään Jenkeissä, mutta PMS-raivareissa tajusin että haluan lykätä sitä ainakin ensi kesään.

Tämä päivä on muutenkin ollut kiinnostava, kun olen nähnyt mikä on ydinsyy mun ja lapsen välisiin konflikteihin. Ja nyt se tuntuu niin itsestäänselvältä ja “yksinkertaiselta”, että melkein hävettää “kyllähän mä ton tavallaan jo tiesin” -hengessä. Ehkä tiesin, mutta en sisäistänyt. En ainakaan noin selkeästi.

Mutta siis hyvä ja levollinen mieli ja lapsen nukutuskin meni ihan hyvin, kun en pantannut siltä yhtään huomiota. Luulenpa että tästä lähtee aika, jolloin meidän lapsi alkaa ihan tosissaan kukoistaa ja konfliktit muutenkin vähenee radikaalisti…

Tuli mieleen juuri nyt sukupolvien ketjusta se, että mun äiti on viety omaan mummolaansa joskus puolivuotiaana tms. puoleksi vuodeksi. Vaikka sen mumma on takuulla antanut enemmän huomiota kuin sen nuori ja kiireinen opiskelija äiti — joka sitten jossain vaiheessa kävi nyppäämässä tyttärensä taas pois mummalta — niin voin vain kuvitella mitä jälkiä toi varhaisen kiintymyssuhteen pariinkin otteeseen katkaiseminen on aiheuttanut.

Mut on laitettu paikalliselle mummolle päiviksi hoitoon jo kolmen kuukauden iässä kun mutsi meni muistaakseni viransijaiseksi, koska muuten ne ei olisi opiskelijafaijan kanssa pärjänneet taloudellisesti. Kutsuin sitten sitä hoitotätiä “hoitoäidiksi”. Se on yksi syy siihen miksen ole itse laittanut lasta vielä hoitoon, vaikka tätä mummoa saan kiittää varmasti tietynlaisesta perusturvallisuuden tunteesta jne.

Ja tänään taksissa kauhistelin marokkolaisen taksikuskin tarinaa siitä, kuinka sen marokkolainen (Suomessa sen kanssa asuva) vaimo oli lähettänyt niiden alle nelivuotiaan pojan muka kuukaudeksi Marokkoon marokkolaisen mummonsa kanssa, että äiti saa tehdä rauhassa töitä — ja nyt se lapsi on ollut siellä jo puoli vuotta niin, että vanhemmat näkevät sitä vain videochatissa.

Juuri nyt näen sukupolvien ketjun: isoäitini opiskeli hulluna siihen aikaan kun äiti oli muutaman kuukauden ikäinen niin, että yliopiston vahtimestaritädit vahtivat äitiä kun isoäiti oli tenteissä (ja ehkä luennoillakin) — oma äiti meni töihin kun olin kolmen kuukauden ikäinen — ja minulla kaatui yksistään niskaan Villa Helena -televisiosarjan täydellinen uudelleenkirjoitusprojekti silloin kun lapseni oli noin kolmen kuukauden ikäinen.

En halua jatkaa enää tätä sukupolvien ketjua — varsinkaan jos sattuisin saamaan vielä tyttären.

Tästä tuli hullu ajatus. Mitä pitäisi tapahtua, että voisin viettää vaikka puolikin vuotta tekemättä varsinaisia töitä? Tai vuoden? Aika hurja ajatus. Hui.

Herättikö juttu ajatuksia? Kommentoi rohkeast!