Nuori herramme on nyt sitten siirtynyt ihan virallisesti uhmaikään. Herran vakiovastaus ihan kaikkeen on ”ei oo”, joka viime aikoina on lyhentynyt yhä useammin muotoon ”EIIIIII!!!”
Herran raivoaminen on aina ollut legendaarista, mutta nyt sekin on saavuttanut ihan uudet sfäärit. Naapurit käyvät sääliksi. Ja omat korvat.
Toisaalta nuoren miehen parempi puoli on muuttunut entistä suloisemmaksi. Äidin auttaminen vaikka kauppaostosten kanssa on ihqu-kivaa, isiä ja äitiä halitaan ja pussaillaan ihan höpönä ja toisten lasten kanssa hengailu on parasta.
Pikku-ukkelin uhmailusta huolimatta meillä on ollut mukavampaa kuin koskaan ennen. Joidenkin tutkimusten mukaan lasten tulo pahentaa parisuhteiden laatua, meidän kohdalla tuntuu käyneen toisin.
Näin on hyvä.
