Auts auts ja aih ja voih… :-)

Kuten arvasinkin, yläkroppa on ihan hajalla eilisen treenin jäljiltä — niin käy aina, kun lisää treenitehoa. Tänään oli tarkoitus mennä illalla kokeilemaan hatha-joogaa, mutta olin niin kipeä, että menin sen sijaan naapuriin saunaan. Aamulla sentään kävin tekemässä 40 minuutin sauvakävelylenkin (kroppa alkoi jäykistyä vasta loppupäivästä).

Toi viivästynyt lihaskipu on aina yhtä “hassua” — ainakin mulla se iskee aina seuraavana päivänä ja sen oikeasti tuntee, kun lihakset alkavat yhtäkkiä, noin puolessa tunnissa kipeytyä — vähän niin kuin lihaksiin laskettaisiin kipua vähän kerrallaan, mutta kuitenkin niin nopeasti, että sen huomaa.

No, pari päivää ja se on taas poissa.

Sauvakävelystä tuli vielä mieleen sellainen ilmiö, että mun kuuntelema musa määrittelee kyllä aika tarkkaan mun sykkeen treenin aikana — mitä rytmikkäämpi musa, sitä nopeampi tahti ja sitä kovempi musa. Tänään syke-enkat sauvakävellen oli 170 ylämäessä. Kävlemällä kunnon jumppateknon tahdissa (levyn nimi: “Horny compilation” kertonee kaiken :-), työntämällä kaikin voimin käsillä ja laittamalla lantion ja hartiat kunnolla liikkeeseen.

Jees, huomenna olis sit taas jalkatreenipäivä — silloin ajattelin kokeilla ekaa kertaa tota circuitia salilla. Saa nähdä onko se liian rankka.

Herättikö juttu ajatuksia? Kommentoi rohkeast!