Et ole huono äiti, vaikka ajattelisit kauheita ajatuksia

Kirjoitin tämän kirjoituksen 2014 kun netissä ja lehdissä kohuttiin traagisesta Rautavaaran kuolonkolorista, jossa äiti ajoi pienet lapset kyydissä päin bussia, jossa perheen isä oli kyydissä.

Sain kimmokkeen kirjoittaa artikkelin, koska törmäsin tapahtuman yhteydessä kommentteihin että ”äiti joka ajatteleekin vahingoittaa lapsiaan on huono äiti”.

Kaikkien johtavien psykologien mukaan on täysin normaalia, että jatkuvan univelan takia uupuneelle äidille voi hiipiä mieleen synkkiä ajatuksia. Ajatukset eivät itsessään ole vaarallisia ja kertovat ainoastaan että äiti on fyysisesti uuvuksissa ja jaksamisen äärirajoilla.

Nimesin tuolloin jutun väsyneenä ja vittuuntuneena turhan provosoivasti sillä seurauksella, että moni luki vain otsikon ja ajattelin että mielestäni on OK ottaa pimeät ajatukset tosissaan ja esimerkiksi päättää lapsensa ja itsensä elämä. 

ARGH!

Koko sivustoni tavoitteena on nimenomaan kertoa ihmisille, että niitä omia ajatuksia EI tarvitse — ja tietyissä tilanteissa EI SAA — ottaa vakavasti.

Koska moni ei näytä lukevan juttua kokonaan tai kunnolla, tässä pääpointit:

– MIKÄÄN EI OIKEUTA Rautavaarassa itsensä ja lapsensa tappaneen äidin tekoa!!!

– Naisen teko oli mielestäni kamala ja toivon ettei tällaista enää koskaan tapahtuisi.

– Kukaan meistä ei tiedä varmuudella miksi nainen toimi miten toimi.

– Tutkimusten perusteella tiedetään että lapsensa ja itsensä surmanneet äidit ovat usein joko masentuneita tai akuutisti psykoottisia ja ovat kärsineet stressistä ja sosiaalisen tuen ja avun puutteesta.

– Uupumus vähentää ihmisten kykyä arvioida realistisesti mikä on oikein ja mikä väärin ja keksiä rakentavia vaihtoehtoja. Väsymys lisää ihmisten riskiä ajautua toimimaan harkitsemattomasti ja impulsiivisesti.

– Jos terve ihminen viedään oman jaksamisensa äärirajoille, hänen mieleensä voi nousta kauheita ja tuhoisia ajatuksia. Kaikille ei näin käy. Jokaisen rasituksen sietokyky on henkilökohtainen.

– Se että uupuneen ihmisen mieleen nousee lapsiin tai puolisoon kohdistuvia tuhoajatuksia ei tarkoita automaattisesti että tämä on persoonallisuushäiriöinen narsisti joka ei rakasta lapsiaan — saati että hän olisi ryhtymässä tuumasta toimeen.

– Jos sinun tai läheisesi mieleen nousee tuhoisia ajatuksia, se on varma merkki ajattelun tason laskusta ja stressistä, uupumisesta tai ahdistuksesta. Silloin saatetaan tarvita toisten tukea ja apua.

– Jos pienten lasten äidille nousee mieleen tuhoisia ajatuksia, voi olla että hän on sairastumassa tai sairastunut raskauden jälkeiseen masennukseen tai jopa psykoosiin. Tällöin hän tarvitsee apua ammattiauttajilta.

– Joskus tuhoajatukset voivat johtaa siihen, että ihminen toimii niiden vallassa ja päätyy surmaamaan itsensä tai toisensa. Tämän ehkäisyyn pitäisi pyrkiä kaikin tavoin.

– Uupuneen äidin henkisen tilan heikkoutta voi olla vaikea arvioida ulkoapäin. Siksikin olisi tärkeää tukea omassa lähipiirissä olevia uupuneita pienten lasten äitejä kaikin mahdollisin tavoin.

Kuuntele sama asia tunteella tästä RadioHelsingin haastattelusta.

Tässä alkuperäinen kirjoitus:

Yleensä en kirjoittele tunnekuohun vallassa, koska silloin ajatteluni taso on laskenut.

Tänään teen poikkeuksen.

Juuri nyt minua itkettää, vituttaa ja tekee mieli ravistella kaikkia niitä, jotka paheksuvat pienten lasten äitiä, joka on niin sekaisin, että ajaa autolla päin bussia ja tappaa itsensä lisäksi kolme pientä lastaan.

Kahden pienen lapsen äitinä, joka on välillä ollut niin umpiväsynyt, että on kaupassa tuntenut hyllyjen kaatuvan kirjaimellisesti päälle, voin kuvitella miltä tästä äidistä olisi voinut tuntua.

Pystyn samaistumaan täydelliseen epätoivoon äitinä, joka on maannut yön pimeydessä ajatellen, että haluaa tappaa itsensä, koska ei jaksa herätä taas puolen tunnin päästä rauhoittamaan lasta. Lasta, joka on hänelle rakkain ihminen maailmassa, mutta jonka takia hän on nukkunut useamman kuukauden ajan kaikki yöt 30-90 minuutin pätkissä.

Tiedän miltä tuntuu menettää hermonsa totaalisesti alle kymmenessä sekunnissa kun lapsi kaataa maidot ties monettako kertaa samana päivänä. Tiedän miltä tuntuu lannistua kun lapsen toista lapasta ei löydy mistään. Tiedän miltä tuntuu maata illalla sohvalla ajatellen että lapsille pitäisi laittaa ruokaa samaan aikaan kun koko kroppa tuntuu lyijyltä tehdyltä. Tiedän myös sen, miltä tuntuu olla vainoharhainen ja alkaa epäillä omaa puolisoaan asioista, joita hän ei ole tehnyt.

Se on vitun paskaa, rumaa ja kamalaa. Se on kaikkea muuta mitä odotin äitiydeltä. Se on hävettävää. Se on itkettävää. Se on jotain sellaista, jota en toivo kokevani enää koskaan.

En tietenkään tiedä mitä Rautavaarassa oikeasti tapahtui ennen äidin epätoivoista tekoa — saati mitä hän oikeasti ajatteli tehdessään viimeisen valintansa.

Tiedän lehtijuttujen perusteella että äidillä oli hoidettavanaan yksi eskari-ikäinen ja kaksi pientä lasta, jotka olivat syntyneet alle kahden vuoden välein. Mies teki keikkatöitä ja oli välillä viikkokaupalla pois kotoa. Äitiä on kuvattu lapsirakkaaksi, mutta sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sitä en tiedä oliko hän sitä aina vai vasta lasten synnyttyä.

Tiedän että perheeseen oli jo kertaalleen kutsuttu poliisi, koska äiti oli yrittänyt estää isää lähtemästä työreissulle. Riidan aiheena oli lastenhoito.

Nyt hän oli ajanut kymmeniä kilometrejä bussin perässä pysäyttääkseen sen. Hän oli noussut busiin ja riidellyt miehen kanssa poliisin mukaan lastenhoidosta. Ei pettämisestä vaan lastenhoidosta.

Nainen oli heitetty pois bussista, hän oli ajanut bussin ohi, kääntynyt takaisin ja ajanut kohtalokkain seurauksin päin bussia kolme rakasta lastaan kyydissään.

Jos sinulla on lapsia joita rakastat, mieti miten epätoivoinen ja sekaisin sinun pitäisi olla, että bussia päin ajaminen tuntuu hyvältä ajatukselta.

Jos ajattelet ettet ikinä tekisi sellaista, vaikka olisit kuinka väsynyt ja sekaisin, mieti uudestaan.

Minä en ajatellut ennen lapsia, että voisin kokea niin hirvittävää epätoivoa kuin mitä pahimpina valvomiskausina olen kokenut.

Jopa nyt, kun olen vähän väsynyt herättyäni viime yönä kaksi kertaa siihen, että lapsi puhui unissaan, en pysty enää kunnolla muistamaan miltä tuntui seistä kaupassa ja tuntea hyllyjen kaatuvan päälle.

Ja silti tiedän, että minä olen joskus ollut tilassa, josta ei ollut enää kauhean paljon matkaa siihen, että pikaistuksissani olisin tehnyt jotain tyhmää ja peruuttamatonta.

Se pelottaa, hävettää ja surettaa minua, mutta haluan sanoa tämän ääneen, koska pelkään, että jos äiti leimataan nyt ”hulluksi mustasukkaiseksi akaksi, joka pimahti”, suljemme silmämme kaikilta niiltä uupuneilta, masentuneilta ja epätoivoisilta äideiltä, jotka tarvitsevat apuamme.

Minä olin onnekas. Minulla on puoliso, äiti, sisaruksia ja ystäviä, jotka tajusivat että olin kovilla ja olivat tukenani. Minä ymmärsin että mieleeni nousseet hullut ajatukseni kertoivat siitä, että olen aivan järkyttävän väsynyt — ei siitä, että minun pitäisi toteuttaa kyseiset ajatukset. Minä osasin hyödyntää kirkkaat hetket ja hakea apua lapseni päiväkodista, neuvolasta, varhaisen tuen yksiköstä ja lastenlääkäriltä.

Kolmen kuukauden valvomisen jälkeen pääsimme sairaalaunikouluun, jossa lapsi oppi nukkumaan ja äiti nukuttamaan lastaan. Sinne pääsyä sai odottaa kuukauden ajan. Se oli elämäni pisin kuukausi.

Olisin voinut saada apua vieläkin nopeammin, jos en normaalisti olisi niin hyvin pärjäävä ja jos väsyneenä avun pyytäminen ei tuntuisi niin ylivoimaisen vaikealta.

Koska en ollut ulospäin ”hullu mustasukkainen akka” vaan olin usein päivisin hyvällä tuulella ja jaksoin huolehtia lasten perustarpeista, väsymykseni todellinen syvyys ei ollut niin ilmiselvää.

Mikään ei oikeuta Rautavaaran äitiä toimimaan niin kuin hän toimi. Hänen lähipiirinsä syyttely tapahtuneesta on turhaa. Mutta hänen leimaamisensa narsistiksi ja poikkeustapaukseksi on vaarallista.

Sinunkin lähipiirissäsi voi olla pienten lasten umpiväsynyt äiti, joka on katkeamispisteessä. Se voi olla jopa oma puolisosi tai tyttäresi. Väsynyt äiti voi jättää hakematta apua koska ei jaksa hakea apua — ei siksi ettei tarvitsisi sitä.

Jos kyseinen nainen on vieläpä tottunut tulemaan hyvin toimeen omin avuin, avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi tuntua väsyneenä nöyryyttävältä ja hävettävältä. ”Kyllähän jokaisen äidin pitäisi jaksaa hoitaa omat lapsensa.”

VÄÄRIN!

Ihmiskunnan historiassa on täysin ennenkuulumatonta, että äidit jäisivät täysin yksin kotiin pienten lastensa kanssa. Muissa kulttuureissa ja muina aikoina äideillä on aina ollut tukena mummoja, vaareja, vanhapiikatätejä, kotiapulaisia ja lapsenpiikoja.

Vaikka lähipiiriisi kuuluva äiti ei ikinä ajautuisi niin synkkään hetkeen, että aidosti uskoisi oman ja lasten elämän lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto, hän tarvitsee apuasi.

Monista toisten asioiden puuttuminen tuntuu kiusalliselta. Voi olla että äiti ensialkuun jopa torjuu apua. Se ei tarkoita sitä etteikö hän tarvitsisi sitä.

Kysele lähipiirisi äideiltä miten hyvin he nukkuvat. Jos äiti valittaa valvottavasta lapsesta, hän tarvitsee jo apua. Ehdota että viet hänen lapsensa rataskävelyllä että äiti saa ottaa päiväunet. Tarjoudu käymään kaupassa. Tule pitämään seuraa ja viihdytä vauvaa sen aikaa että äiti pääsee suihkuun rauhassa. Tuo tullessasi runsaat eväät, joista riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi.

Jos kyseessä on oma puolisosi, pysähdy, vedä henkeä ja mieti miten paljon voisit vielä itse joustaa.

Voi tuntua vaikealta myöntää että oma puoliso on katkeamispisteessä, etkä ole nähnyt sitä. Jos itse tekee pitkää päivää, voi tehdä mieli viettää vapaa-aika omien harrastusten parissa. Kukapa meistä haluaisi herätä keskellä yötä monta kertaa.

Se että puolisosi pärjää jotenkuten ei tarkoita sitä, että hän voi hyvin. Ja jos hän ei voi hyvin, se heijastuu pian lapsiinkin. SINUN lapsiisi.

Onneksi pikkulapsiaika on oikeasti aika lyhyt. Valitettavasti se on lapsen kehityksen kannalta tärkeintä aikaa. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ei voi olla vain äidin harteilla — se kuuluu jakaa. Ei vain puolisoiden kesken, vaan koko lähipiirin kesken.

Äläkä tuomitse äitejä, jotka eivät saaneet apua ajoissa, vaan tuomitse tilanne, jossa äitien uupumus ja mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamatta.

Auta koska voit. Auta koska se on hirvittävän tärkeää.

Lue myös: mitä opin unikoulussa

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

348 ajatusta aiheesta “Et ole huono äiti, vaikka ajattelisit kauheita ajatuksia”

  1. Hyvä kirjoitus. Aika moni ymmärtää tätä äitiä ja armahtaa hänet. Tämä on mielestäni mielenkiintoista verrattuna siihen, minkä vastaanoton on aikaisemmin saanut perhesurmaajaisät. Ei ole todellakaan ymmärtäjiä löytynyt.

    1. ”Perhesurmista kaksi kolmasosaa on naisten tekemiä.”
      – Hannu Lauerma, Savon Sanomat 27.10.2014

      Suomessa on erikoinen tilasto perhesurmissa. Naisilla on vahva enemmistö. Johtuuko se sukupuoliroolien tasapäistämisestä? Naiset eivät ole enää naisia ja miehet miehiä, vaan kaikki ovat samaa, vaikka eivät kokisi sitä omaksi identiteetikseen.

      1. Tälle on ihan looginen syy, lasten kanssa on kotona äidit noin 99% tapauksissa. synnyttää, toipuu tikit ahterissa, valvoo, syöttää, vaihtaa, siivoaa, imettää, pesee, tuudittaa. Laske siitä 1+1.

        Puolisonsa surmaa sen sijaan mies 83% tapauksista. minkäs viiltävän analyysin vedät siitä?

        Kyllä ihminen on silti sairas jo valmiiksi jos tällaiseen tekoon päätyy. Lasten saanti/hoito on todella paska alibi narsistiselle psykopaatille joka vie lapset mukanaan, oli sitten mies tai nainen kyseessä.

    2. Tämä oli erittäin avaava kirjoitus. Täytyy myöntää, että ensimmäinen reaktio oli, että miksi myös lapset piti viedä mukana. Taustaa kuullessa, ymmärtää kenelle koti- ja lapsenhoito kaatunut ja vaikea ensimmäisen lapsen tapaamiskiista saatu päätökseen vasta toukokuussa. Jos perheenisä matkustaa työkseen ja pamauttaa vielä eroaikeesta, on äiti varmaan ajatellut, ettei jaksa taas alkaa lasten tapaamisoikeuksista käräjöimään ja kuka hänen lapsistaan välittää muut niin kuin hän, hän on jo käytännössä yksinhuoltaja muutenkin. Varmaan uupunut puurtaja…Harmi, ettei virkavalta tai muut ihmiset voineet puuttua tilanteeseen ajoissa..

      1. Eli nainen taistelee huoltajuudesta kynsin ja hampain, ei anna miehelle vaikka ennemmin murhaa lapsensa. Ihan tervettä logiikkaa. Miehelle ei lapsia vaikka itsestä ei ole enää. Pääasia että moes ei saa.. monesti se naisen kanssa on vaarallisempi lapsen olla.

        1. Markku Hietanen

          Juuri näin. Tätä tukee neuvola ja sosiaalitoimi. Itse olisin miehenä saanut lähestymiskiellon, jos olisin raivonnut samoin kuin sylissäni istunut UMPINARSISTINEN lapsen äiti.
          -sosiaalitoimen täti vain lopulta inisi, että täytyy varmaan keskeyttää kun TE olette niin kiihdyksissä.

          …istuin hiljaa ja pidin lapsen korvia kiinni ja kerroin sille sosiaalipaskalle, että päällehän tuo taas tulisi, jos ei olisi todistaja läsnä.

          Turha selittää tasa-arvosta ainakaan minulle!

          Nytkin ini-ini, kun lapset on tapettu. Voi hyvä jumala tätä demokratiailluusiota, jolle naisten v***ilu ja rikokset eivät ole rikoksia.

          HYVÄKSYKÄÄ, HYVÄKSYKÄÄ KAIKKI, MITÄ TEHDÄÄN, niin siinä lähtee tältä kansakunnalta moraalinen olemassa olon pohja ja sen jälkeen tiedämme peruskoulun kielivalikoiman.

        2. Näinhän se menee

          Mies ei jaksa = lapset adoptioon = sydämetön ja julma mies

          Nainen ei jaksa = kostomurha-itsemurha = sydämettömän ja julman miehen uhri

        3. Tai sitten sen väsynyt äiti luuli, ettei keikkatyötä tekevä mies pysty ottamaan lähivanhemuutta. Ehkä mies ei olisi työnsä vuoksi taipunut 8-16 arkeen, lapsia päiväkodilta hakemaan jne. Ehkä nainen oli jo pyytänyt järjestelemään työaikojaan uudelleen, ehkä se ei ollut onnistunut, miten se nyt onnistuisi… umpiväsyneenä ei ole kaikkein välkyimmillään. Tiedän, koska keskimmäisen lapsen kanssa pätkänukuin 3 vuotta, nukkuen vain 1.5 h tunnin unia kerrallaan maksimissaan, lapsen unenvaiheet kun kestävät tuon ajan, aikuisen taas n. 2 h. Harvoin pääsin syvän unen vaiheeseen. Nukahtelin ruokapöytään jne. Kuopuksen kanssa tätä pätkäunisuutta kesti 2 vuotta.

          Tämä äiti on ilmeisesti joutunut kantamaan lapsista vastuuta enemmän kuin puolisonsa. Tuskin kyse oli siitä, että halusi ne lapset pitää yksin itsellään ”kynsin hampain”.

        4. yksinhuoltaja

          Aina ei ihan noin mene. Ehkäpä miestä ei ole edes kiinnostanut lapsenhoito? Ehkäpä lapset on hänelle yhden tekeviä? Kuka tietää. Kyllä sen itse tietää. Itse olin kanssa noin kuilun partaalla aikoinaan. Mies ei välittänyt yhtään, itse jouduin poikani hoitamaan. Erityislapsen kanssa oli vaikeaa, saatoin nukkua pari tuntia yössä ja sitten töihin. Miestä ei kiinnostanut pätkän vertaa. Sain haukut vain, kun kerroin väsymyksestä. Itsellä oli vain niin vahva tukiverkko ( äitini siskoni) jotka antoivat toivoa, ja sitten päätinkin erota. Olinhan jo muutenkin yksinhuoltaja. Asiat parani kerta heitolla. Paitsi miehen tykönä. Pari kertaa on ollut lähellä, liian lähellä, etten menettänyt poikaani kun kyse oli miehen huolimattomuudesta. Kun ei keharille muuta osaa opettaa, niin tottakai sytkän käytön ja kynttilän sytyttämisen.. onneksi selvittiin säikähdyksellä.(mies tajuton lattialla ja poika mustassa savussa, on oiva tapa herätä,kun poika soittaa keskellä yötä,että näki unta,että kuoli tulipalossa. Onneksi oli toisen pojan vara-avaimet,että pääsin sisälle) Mutta lastensuojelu vaan silittelee päätä ja voivottelee miestä. Kiesus mitä toimintaa. Kaikki isät ei vain ole hyviä isiä. Kaikki voi tulla tulla isäksi mutta kenestä siihen on..

      2. Sairas logiikka.. Siinä sit vaan tappaa itsensä, lapsille kyllä löytyy huoltajat Suomesta vaikkei isää kiinnostaisikaan.

    3. OikeaIhminen

      Missään ei kylläkään ole tullut esille se, että äiti olsi ollut mitenkään väsynyt. Ennemmin sitä ajattelisi ettei tuolla tavalla väsynyt haluaaisi lähteä mihinkän autolla ajelemaan. Joko mököttäsi tai riehuisi kotonaan, mutta että saisi nostettuau itsensä yöllä auton ratiin.
      Taisi äiti nyt vaan ihan ilkeyttään aiheuttaa bussikuskille koko elämän kestävän painajaisen.

      1. Toivottavasti tämä kyseinen nainen joutuu helvettiin kärsimään… parempi olisi ollut että nainen olisi vaikka halvaantunut ja joutunut sekoamaan päästään loppuelämänsä ajan, pystymättä tekemään mitään muuta kuin liikuttelemaan silmiänsä. rupeaa oikein inhottamaan…

        1. rädätädä

          ^^ Tuo oli kuin mun ajatukset olisit kirjottanut.

          Tuollaset lehmät voisi mennä syyriaan vaihtamaan paikkoja paikallisten naisten kanssa, ja vollottaa siellä ihan rauhassa lamauttavalle epätoivolle, tosin voi oikeat elämän realiteetit siellä pistää hiljaseks ja katsomaan sinne ”epätoivon” kyllästettyyn peiliin. Helvetti sentään tästä sukupolvesta tule muuta kuin 98% velliperse yhteiskunta kun ei normaaleja elämän kolhuja yhtään kestetä, aikuiset ihmiset.

    4. Ei epätoivoon kannata vajota arvon ystävät

      Tämän paikan kommenteista saa kyllä varsin erikoisen kuvan…
      Ei muutakun lapset kyytiin ja vastakkaiselle kaistalle….

      TAI sitten kerrot itsellesi totuuden elämänmenosta,googletat paikallisen terveyskeskuksen numeron ja pyydätte varaamaan ajan. Heti paikalla!
      Mikäli et tee sitä nyt, on oma päätös haluatko kärsiä pidempään, kukaan ei tule sinua sinne hakemaan.

      Olin itsekkin henkilökohtaisen ongelman takia loukussa, ja ajattelin että vain ”sairaat” hakeutuvat psykologille. Kyllä teki kipeää varata, mutta kyllä helpotti elämää eikä ole itsemurhaa tarvinnut miettiä!

      1. Kiitos. Lukiessani kirjoitusta ja vastauksia siihen tajusin olleeni oikeassa pyytäessäni apua neuvolasta ja terveyskeskuksesta uupumukseeni. Vastaukseksi sain molemista etten kuulu riskiryhmään enkä ole terapian tarpeessa. Olen kaksosten äiti ja sukua ei ole auttamassa. Häpeä on kova etten suoriudu unettomista öistä kovinkaan kummoisesti. Varaan uuden ajan huomenna lääkäriin ja vaadin apua. Ehkä tällä kertaa sitä saan.

    5. Mieheni petti vuosia, alkaen siitä, kun odotin kolmatta lastamme. Ajelin kerran hänen peräänsä, löysin parin ja kerroin, että kolme nukkuvaa lasta odottaa isiä autossa. Pahempaan en Luojattaren kiitos kyennyt. Erosimme myöhemmin hyvässä järjestyksessä.

      Kaikkien pää ei kestä edes kuvitelmaa tai aavistustakaan petetyksi tulemisesta, niin tavallista kuin uskottomuus onkin. Ehkä tämä kauhistuttava onnettomuus ohjaa ihmismieltä rehellisyyteen, rakkauteen ja välittämiseen, niitä kohtaan, joiden kanssa elelemme.

    6. Jos konteksti ei olisi tämä, niin minua huvittaisi se, miten helppo ihimisiä on manipuloida. Mutta kun kyseessä on itsekkään nartistin tekemä kolmoismurha!

      Typerintä tässä on se, miten tuulesta temmattu spekulaatio yhtäkkiä muuttuu totuudeksi. Blogin kertoo omista uupumuksistaan ja jutun edetessä ne muuttuvat tappajaäidin vaikuttimiksi. Typerimmät kirjoittajat vetoavat alkavat käyttää uupumusta ”uhrin hätähuutona”, johon hän ei saa apua. Minä kysyn: Missä on sanottu, että tämä murhaaja oli uupumuksesta sekaisin ja tappoi lapset ikään kuin hätähuutona?! Tässä on monelle manipulaatioa toiminut ja hatarista oletuksista on tullut faktoja.

    7. Olis jättäny vaan lapset kotiin.. sekin on tuomittavaa jo

      Voi olla miten sekaisin ja väsynyt.. MUTTA LAPSIA EI SATUTETA. Tuo ihminen on voinu olla masentunut.. mutta se oli myös paha.

      Kyllä sitä apua on tarjolla.. kyllä olisivat laitokseen ottaneet jos vähän olis mieltään avannut.ravannut.r

    8. Sairas mikä sairas. Ihan niinku tässä maassa ei muita uupuneita olis. Ei silti kuulu omilta lap silta viedä tulevaisuutta vaikka itte heng estää haluaakin päästä. Multa ei heru sympatiaa näille monstereille. Ei mies eikä nais surmaajille

    9. Väsynyt tai ei, katkeamispisteessä tai ei, ihan sama mutta mikään ei oikeuta tuomitsemaan 3 lasta kuolemaan omien ongelmien takia! Kyseinen nainen tulee tuomita kolmesta murhasta vaikka onkin jo itse kuollut!

    10. Jos ihminen huomaa että hänellä on ongelmia niin miksi ei voi hakea apua? Voi se aloite isältäkin päin lähtä tieten.. Mutta olis edes jättänyt lapset toiselle pysäkille… Siinä ei ole taas paljoa mietitty asioita loppuun.

    11. Ei ei ei!!!! Äidilläni on 7 lasta joita hän on hoitanut yksin ja tämän lisäksi käynyt töissä. Nykyäidit vinkuvat ja valittavat väsymystä ja kaikkea muutakin kun sjatusmaailma on minä minä minä. Mikään ei mikään oikeuta ketään äitiä riistämään viattomien lastensa henkeä. En tunne mitään myötätuntoa lapsensa tappanutta äitiä kohtaan. Hän ei oisi niitä lapsia ansainnut. Inhottaa lukea kuinka lapset aiheuttavat äidille väsymystä ja stressiä ja sitä sun tätä. Tätä äiteys on myöskin ja jos sitä et kestä älä hanki lapsia. Piste.

    12. Hei herätkää.. Eihän tämmöistä voi kirjoittaa vaan omien kokemuksien perusteella. Ei minua tässä kohtaa kiinnosta Katri Mannisen elämä vaan se mitä tapahtui. Sekaisin on päästään jos näin pitää tehdä! Jos lapset olisi kuollut mutta äiti selvinnyt, nii olis vähä eri sävel kelloissa. Hyi hyi..

    13. ”Yleensä en kirjoittele tunnekuohun vallassa, koska silloin ajatteluni taso on laskenut.”

      Todellakin. Ehkä sun kantsis eka itse miettiä mitä kirjottelet ennen kuin julkaset.

      Se eukko oli sekas aivan kuten kaikki voi päätellä jo siitä sen aiemmasta huoltajuuskiistasta.

    14. Ymmärtäminen ei ole sama asia kuin armahtaminen.

      Oikeudessa pyritään ymmärtämään miksi syytetty on tehnyt rikoksen, mutta se ei estä rankaisemasta häntä.

      Niin, ehkä jonkun sellaisen olisi pitänyt tulla esiin noissa isien tekemissä surmissa, joka olisi voinut jollain lailla samaistua mielentilaan, jossa tuollaista tehdään ja sitten kertoa miten voidaan estää uusia isien tekemiä perhesurmia.

      Ei ole tullut ja koska en ole itse samaistunut heidän tilanteeseensa, en pysty siitä mitään puhumaankaan.

    15. Nii armahtakaa äitiä joka itse valitsi äitiyden ja päätti kolmen viattoman lapsen elämät koska riitely ja masennus ovatkin tärkempiä asioita kuin lapset hyvä ja kiitos kaikille feministisille ja samaistuville naisille

    16. Kun et oikeasti tiedä mitä kaikkea on tapahtunut, niin ole vain hiljaa. Perustat spekulaatiosi pelkkiin lehtien huhupuheisiin jotka eivät välttämättä ole totta.

      Tämä teksti on niin provokatiivinen ja julkisuushakuinen toisten surun kustannuksella, että monet toisinajattelijat erehtyivät ajattelemaan ääneen kaiken, mitä ei saisi julkisesti mölöttää. Voimia omaisille.

    17. Mikään tilanne elämässä tai tunne itsessä ei ole oikeutettu syy tappaa kolme viatonta lasta. Se joka puolustaa kyseisen äidin tekoja on täys hirviö ja IMBESILLI.

  2. Ei silti pitäisi riistää henkeä myös lapsilta. Kukaan ihminen ei ole oikeutettu päättämään toisen ihmisen kuolemasta vaikka olisi kuinka väsynyt ja masentunut ja uupunut. Jos hän olisi riistänyt vain oman henkensä, olisi lapsilla ollut vielä mahdollisuus elää elämänsä.

    1. Niin.. Tuohon kun lisää yksinhuoltajuuden, ja 3 lasta, joista 2 on vammaista.. Olet yksin yhteiskunnan riepoteltavana, riippuen kelasta, sossusta, etkä saa mistään apua ja tukea. Olet kiinni lapsissa 24/7, kun isä ei välitä.

    2. Liisa Hautamäki-Rissanen

      Samaa mieltä. Äidin täytyy ajatella lastensa parasta aina vaikka oma elämä tuntuisi kuinka epätoivoiselta. 3 viatonta henkeä menetettiin aivan turhaan ja voin vain kuvitella mitä lapset kokivat kun tajusivat äidin ajavan linja-auton alle 🙁

  3. hyvin sanottu

    Asia on aivan totta niin kuin sanoit , MUTTA lasten huostaanotto pelottaa jokaista.

    Yhteiskunta on pelotellut huostaan otoilla liian paljon , eikä ole puutunut julkisesti riitävän ankaralla kädellä vääriin huostaanottoihin !

  4. Olen myös sitä mieltä, että olisi sitten tappanut vaan itsensä. Kyllä lapset pärjäävät tässä maailmassa ilman äitiäkin.

    1. Minulta ei tipu tippaakaan ymmärrystä tätä äitiä kohtaan. Ei minkäänlainen väsymys voi olla niin suuri että menee riistämään viattomien lasten hengen, olisi tappanu vain itsensä mutta sen sijaan kostoksi vei isältä lapset. Ei taida isä enää täysjärkiseksi tulla. En minä ainakaan tulisi.

      -2v ja 1v lasten äiti-

      1. joskus olin väsynyt minäkin

        Jos ei vuosiin saa nukuttua kunnolla ei aivot vaan pelitä oikein. Se on biologiaa. Sillä ei ole mitään tekemistä kenenkään mielipiteen kanssa.

        Virhe oli se ettei hän hakenut apua ajoissa.

      2. On kyllä niin, että jos ukko oli lähtöaikeissa ja toisella kolme tenavaa hoidettavana, niin ei siinä paljon elämästä oo jälellä!Psykoosi iskee taatusti.

        1. Ei iske taatusti! Ei iskenyt esim. minulle vaikka olin alkanut rullata pyörätuolia puolivuotta aikasemmin, oli kolme pientä lasta, nuorin kolme vuotias ja vanhin kahdeksan ja ukko jätti. Ei siinä mitään kaavaa ole. Ihminen on sairas päästään jos tekee tuollaista sen sijaan että yrittäisi kaikin keinoin suojella lapsiaan kaikelta pahalta…sairas se ihminen on ollut.

          1. Juuri näin!

            Miksi täällä pitää alkaa syytellä bussissa istunutta, tekoon syyllistymätöntä miestä vaimonsa sairaasta, väkivaltaisesta lopusta?

            Okei, tokihan on mahdollista, että mies oli psykopaatti joka hiljalleen syytteli ja painosti naisensa itsemurhaan. Sitäkö täällä nyt haetaan?

          2. Otahan hyvä Laila huomioon, että ihmiset ovat erilaisia. Ei voi sanoa, että kaikki ihmiset kestävät samanlaiset tragediat vajoamatta yhtä syvälle. Kaikilla meillä on erilainen lapsuus, erilaiset opitut tavat, erilaiset luonteet, erilaiset taustat.

            Onneksi olkoon sinulle, että olet selvinnyt kokemistasi kauheuksista noinkin hyvin. Valitettavasti kaikilla ei välttämättä ole samoja eväitä.

            Terveisin koulukiusattu, vanhempien riitaisan eron ja alkoholismin kärsinyt, pettämisen kohteeksi joutunut, masennusta puolet elämästään sairastanut ja lopulta syöpään sairastunut kolmekymppinen.

          3. Pitää muistaa myös se, että vaikka sinä pärjäisit samanlaisessa tilanteessa, on jokainen ihminen erilainen ja eritavalla vahva. Jokainen on käynyt menneisyytensä eritavalla läpi ja vaikka olisi vahvempikin ihminen, on elämän näkemys uupumuksen silmin sen verran raskas, että sitä on ihan turha verrata muihin ”kuinka minä jaksan ja olen kokenut paljon pahempaa ja kyllä minä oisin toiminut toisin..” Niin helppo se on sanoa, mutta jokaisella on oma tapansa ja vahvuutensa elää elämäänsä. En hyväksy äidin tekoa, apua hän olisi tarvinnut. Mutta isä, joka ei ollut aiemmin valmis auttamaan lasten hoidossa (vaikka keikkatöitä olikin) niin kuinka hän olisi lapsia elättänyt äidin kuoleman jälkeen!? En kuitenkaan syyllistä isää, emmehän me tiedä mitä kaikkea perheen elämään sisältyi. Suomessa lastensuojelu on myös niin riman alla kuin olla ja voi, lapset kärsivät siellä eniten. Vaikkei tämä oikeuta lasten surmaan, voi tilanne avartua kun miettii väsynyttä ihmistä, joka on umpikujassa. Valitettavasti Suomessa on sekin ongelma, että jos haet apua, et välttämättä apua saa tai joudut jonottamaan liian kauan aikaa. Tosiasia kuitenkin on että vahvakin murtuu joskus ja on väärin muiden tuomita tällaista ihmistä, jos ei täysin HENKILÖKOHTAISESTI häntä tunne.

          4. Persoonallisuushäiriöisellä ihmisellä ei yleensä ole sairaudentuntoa eikä siten halua hakeutua psykiatrian ja hoidon piiriin-naisen toiminta osoittaa ettei hänen käyttäytymisensä ole likelläkään normaalia. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja jo aiemmin ensimmäisen lapsen huoltajuuskiistassa paljastunut kontrollinhalu ja vieraannuttamisen halu isästä aiheuttaa sen, ettei nainen saa minultakaan sympatioita-ei ollenkaan. Tunnen vain mieletöntä surua siitä, mitä narsismiin viittaava käytös ja kyvyttömyys ottaa vastaan apua on aiheuttanut. Totaalinen uupumus, väsymys ja niistä sekoaminen on täysin eri asia kuin vinoutunut persoonallisuus. Isä sen sijaan saa ymmärrystäni. Hän elätti perhettään, se varmaan kelpasi vaimollekin. Nykyaikana ei ole helppo saada työtä/vaihtaa työtä-reissutyö on joskus vaan pakko!! Perusteettomien mustasukkaisuusdraamojen keskellä ei ole helppoa elää. Silloin jos vaimo ei suostu hakemaan apua, ei puolisolle jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Kyseessähän on HENKINEN VÄKIVALTA vaimon puolelta. Sitä ei pidä hyväksyä, silloin täytyy pelastaa itsensä ja lapset. Nainen varmisti kauhealla tavalla sen, ettei isä saa lapsiaan koskaan…

          5. Titta Kokkonen

            No höpön löpön! Siinä tilanteessa missä sinä jouduit pyörätuoliin, joku toinen ei olisi joutunut. Siinä tilanteessa missä sinä et seonnut, joku toinen olisi seonnut. Meillä on heikot kohdat eri paikoissa. Koskee myös aivobiologiaa. EI tarvitse olla valmiiksi sekopää, että voi sekoittaa aivokemiansa vaikkapa unettomuudella, pitkään jatkuneella stressillä tms.

        2. Jos ukko jättää niin lapset ei vissiin ole enää sen arvoisia että jaksaisi heidän takiaan elää? Naurettava kommentti.

      3. Minäkin olin viiden lapsen yksinhuoltajaäiti, ja olen kokenut myös pahan masennuksen. Silti en missään vaiheessa ajatellut edes lapsilleni tekeväni mitään pahaa. Minulla ei riitä sympatiaa ollenkaan itsensä lisäksi LAPSENSA tappaneelle äidille. Jos olisi tehnyt pelkän itsemurhan, tilanne voisi olla toinen…

    2. Tiedän mitä on olla järkyttävän väsynyt äiti. Tein töitä ja valvoin lasta kellon ympäri männä vuosina. Itkin, olin liian yksin tilanteessa ja niin väsynyt, etten kokenut enää jaksavani elämääni. Tenava rasitti. MUTTA. Ei käynyt mielessäkään, että vahingoittaisin hiuskarvaa hänen päästä. Kuten Lauerma Ylellä kommentoi, tuollainen murhaaja on yleensä rakkauteen kykenemätön narsisti. Ennemmin tappaa kuin antaa muiden rakastaa lapsia. Vallannäyttöä, uhmaa, viattomien kustannuksella.

  5. MuutenHyväMutta

    Tää olis ollu osuva teksti, jos lapset ei olis ollu kyydissä. Äitillä joo noin rankkaa ja tehny kaikkensa lastensa hyväks, mutta sitten tappaa myös nämä lapsensa. Ristiriita äidille kohdistuvaa empatiaa vastaan.

    Oman elämän lopettaminen ja luovuttaminen (äidin pelkkä isemurha olisi saanut jotain empatiaa) olisi saanut olla erillään lasten elämän ja mahdollisuuksien lopettamisesta.

  6. En tiedä koska se tapahtui ja kenen toiveesta, että lapsi on yksin vanhempien kasvatettavana. Ei koko kylän, kuten pitäisi olla.
    Vaikka ympäristö näkee lasta kohdeltavan kaltion, puuttuminen on erittäin vaikeaa. Vanhemmat puolustavat oikeuttaan lapseen ja oikeuttaan kohdella ”omaisuuttaan” kuten haluavat.

    Perheiden verkosto on nykyään niin ohut, omasta tahdostaan.
    Naapurin täti varmasti auttaisi, mutta kun useimmille hän ei kelpaa. On väärät aatteet ja vaatteet, vanhanaikainen, ei ymmärrä. Mitä väliä sillä on, vaikka lapset näkisivät erilaisia ja erilailla elämään suhtautuvia ihmisiä? Huolenpito kai on kuitenkin se tärkein?

    Nykyperheiden ongelma on putkinäkö ja yksilökeskeisyys. He eivät kuulu mihinkään isompaan piiriin eivätkä he halua ketään piiriinsä. Joillekin eivät edes isovanhemmat kelpaa.

    Syyllistäminen ei tietenkään auta, mutta ärsyttää nähdä ihmisten ahdinkoa, kun sitä apua olisi tarjolla vaikka kuinka, jos vaan kelpaisi.

  7. ”Olisi tappanut itsens” ”Olisi hakenut apua”. Olisi sita, olisi tata. Luitteko tekstin? Kun on niin vasynyt, etta tuommoinen tuntuu hyvalta idealta, ei siina auta jeesustelut. Kun on todella vasynyt, siis todella vasynyt ja epatoivoinen, ei silloin ajattele jarkevasti. Jos sita ei ole kokenut, sita ei ymmarra. Mikaan ei oikeuta tekoa, mutta aitia voi ymmartaa.

    1. entäs jos olisikin ollut mies?

      ”Mikään ei oikeuta tekoa, mutta äitiä voi ymmärtää?”
      Entäpäs jos kyseessä oiskin ollu isä joka ois tän tehny? Oisko yhtä paljon tullu ymmärrystä? Ei! Tässä maassa äitien tekemiä väkivallan tekoja, tappoja ja murhia väheksytään, hyssytellään ja jaellaan ymmärrystä ja sympatiaa, mutta kun mies tekee vastaavaa niin on kylmäpäinen murhaaja ja tappaja. En tajua teitä puolustajia, se on ymmärrettävää tappaa kolme lasta kun on väsynyt. On teillä ihmeellinen ajatusmaailma, pakko myöntää.

      1. Erinomainen pointti. Asiaa käsitellään nyt aivan täysin erilailla, kuin jos murhaaja olisi ollut miespuolinen. Ja taas olisi syytetty tekovälinettäkin, oli se sitten puukko, kirves, tuliase, tms., mutta auton ratissa ei vaan voi tappaa ketään tässä maassa.
        -Ampuma-aseiden laillisesti hankkimisesta on nyt tehty aivan järkyttävän hankalaa psykologisine testeineen, mutta kuka tahansa voi marssia rautakaupaan, ja ostaa murhavälineet loppupaloittelua myöten kenenkään ihmettelemättä. Sama koskee autoa, jonka voi hankkia -ajokortin kanssa tai ilman- kuka tahansa läpäisemättä minkäänlaista korvienvälin syyniä. Korkeinta valtaakin pääsee tässä maassa ”kansan”edustajat käyttämään ilman minkäänlaista testausta; ihan perus palikkatestiä tai edes lääkärin lausuntoa ei tarvita, joten ei tarvitse ihmetellä päätöksiä, kun jokainen narsisti, kleptomaani, sadisti ja psykopaatti voi pyrkiä hymyssä suin niihin tehtäviin.

        Minua jäi tuossa vaivaamaan, että oliko yksi lapsista vielä naisen edellisen liiton hedelmä?
        Näinollen nainen murhasi kahden miehen lapsia, joten kyseessä olisi miesvihaaja?

      2. Tasa-arvoako?

        Olen aivan samaa mielta. Olisiko kukaan puolustelemassa ja ymmärtämässä miespuolista lapsenmurhaajaa? Ei. Miksi naispuolinen tekijä olisi jotenkin eri asia? Sillä sehän hän on: LAPSENMURHAAJA.

  8. Itsemurha ei ole rikos. Kolmen lapsen sen sijaan on. Järkyttävää, että teolle haetaan järkeen käypää selitystä olkoot taustat mitkä vain. Jokainen voi kuvitella itsensä eloon jääneen asemaan tässä tragediassa. Niitä kaikkia kysymyksiä mihin hän ei koskaan vastausta saa. Suomi yhteiskuntana on niitä harvoja, missä saa apua ja ymmärrystä, jos sitä ymmärtää hakea ja vaihtoehtoja kyllä on! En ymmärrä tekoa, enkä sen auki puhujia!

    1. Täysin samaa mieltä. Tuntuu järkyttävältä, että joku yrittää selitellä tapahtunutta. Vanhemmuus on totta helkkarissa rankkaa, mutta millainen ihminen voi tehdä jotain näin järkyttävää, surullista, suorastaan uskomattoman julmaa?

      1. Tuntuu päinvastoin järkyttävältä, että on joku joka ei halua ymmärtää mistä on kyse. Sellainen luo kovan ja tuomitsevan yhteiskunnan ja johtaa taas uusiin tragedioihin.

      2. Ehkä sinä jonain päivänä ymmärrät.
        Nähtävästi vielä et.

        Meitä on monenlaisia, ahdistuneita, masentuneita, kärsiviä, mielisairaita, niitä jotka eivät hae apua, niitä jotka hakevat mutta eivät saa apua, niitä jotka eivät yksinkertaisesti jaksa nähdä enää elämäänsä edes minuuttia pidemmälle.

  9. Hyvä kirjoitus ….

    Minusta kirjoituksesta kuitenkin puuttuu semmoinen oleellinen asia kuin impulsiivinen teko! En usko että kyseinen äiti on sen kummemmin pohtinut tai tehnyt päätöstä omien lastensa elämän puolesta. Kyseessä taitaa olla suuren väsymyksen tuottama epätoivoinen tila mihin sekoittuu valtava raivonpuuska joka aktivoi impulsiivisen teon – tällä kertaa kyseinen teko aiheuttu neljän hengen menetyksen. SURULISTA mutta ken ei ole käynnyt elämässään läpi pohjatonta surua tai -väsymystä ei todennäköisesti ymmärrä miten helposti impulsiivinen teko tapahtuu ja kuinka vaikeata on sekunttia ennen semmoista hetkeä ymmärtää suojata itseään impulsiiviselta teolta.

    – Äiti ei varmastikkaan suunnitellut tekostaan, hän ei välttämättä impulsiivisen teon hetkellä muistanut että kyydissä on myös lapset, sillä impulsiivisen teon hetkellä ei välttämättä ajattele yhtikäs mitään. Sitä vain on täysin uppoutunut mustaan, syvään, ahdistavaan tyhjyyteen…..

    1. Ei voi hyväksyä äidin tekoa lasten vuoksi,

      mutta kukaan ei ilmeisesti todella käsittänyt miten suurta tuskaa tämä äiti koki.

      Jos ajaa kymmeniä kilometrejä linja-auton perässä riitelemään lastenhoidosta, onhan se nyt aikamoinen hätähuuto. Luultavastihan äiti yritti sillä (ja kenties muillakin teoillaan) kertoa, ettei jaksa enää. Kukaan ei vaan ymmärtänyt eikä itse osannut sanoittaa paremmin.

      Se sanoittaminen on älyttömän vaikeaa, kun ajatustoiminta on harmaata massaa siinä valtavassa väsymyksessä. Sitä lopulta luulee, ettei ole muuta poispääsyä väsymyksestä kuin kuolema. Ja kun on tarpeeksi epätoivoinen ja väsynyt, tekee kaikkensa että väsymys loppuu. Jos ei saa apua.

      1. Juuri niin! Ärsyttää kun ihmiset eivät ajattele asiaa kuin yhdeltä kantilta. Sanomattakin selvää, että teko oli hirveä ja todella väärin! Mutta niin kuolemanväsyneenä ja epätoivoisena se ajatusmaailma ei vain ole normaali. Minusta on järkyttävää, että kolmen pienen lapsen äiti päästetään vajoamaan noin synkkään mielentilaan eikä tarjota apua.

        Ihmiset, jotka haukkuu ja tuomitsee hänet hulluksi murhaajaksi eivät ole koskaan olleet niin uupuneita.
        Miksi luulette, että sanotaan ”Nuku yön yli ja mieti asiaa aamulla uudestaan” ? Koska aivot tarvitsevat unta selkeään ajattelemiseen. Uni on elämiselle ja ihmisen toiminnalle välttämätön asia siinä missä ravintokin, ja jos olet valvonut monta kuukautta, ei aivot enää toimi niin kuin terveellä ja levänneellä ihmisellä.

        Pointti on, että pitkään jatkuneen valvomisen haitallisuutta EI SAA aliarvioida!!!!! VARSINKAAN kun kyseessä on pienten lasten vanhemmat.

        1. Tässäpä rohkea kirjoitus vaikeasta asiasta, joka ei varmasti ole ollenkaan niin harvinainen kuin kuvitellaan. Ja hyvä kommentointi tässä ketjussa. Itsekin olen kokenut tuon järkyttävän väsymyksen ja sen aiheuttamat itseäkin hirvittävät ajatukset. Väistämättä joillain tulee sitten se ratkaiseva vastoinkäyminen joka johtaa peruuttamattomiin tekoihin, itse olen onnekas kun sain kammettua itseni ylös ennen sitä. Voi kun tällaiset saataisiin estettyä..! Miettikää hyvät ihmiset kaikki läheiset ja naapurit läpi ja auttakaa kaikkia joita vain voitte, ulkokuori todellakin voi pettää, helposti!

        2. Ja laajemminkin tätä asiaa pitäisi ajatella……..

          Linja-auton kuljettaja -mikä kauhea tilanne hänelle. Varmasti ei enää pysty tätä työtä tekemään. Miten hän selviää?
          Tuttavani, rekka-auton kuljettaja ei koskaan pystynyt palaamaan työhönsä, sen jälkeen yksi idiootti päätti päivänsä hänen rekan keulaan.
          Kun on jutellut ihmisen kanssa ken tuollaiseen on joutunut, toivoo todella et tappaisivat itsensä muutoin.
          Entä sitten ihmiset, jotka olivat bussin kyydissä? Nuorin 11-vuotias!
          Isästä nyt puhumattakaan.

          Aikamoisen laskun tämä kyseinen äiti tälle yhteiskunnalle maksettavaksi jätti.

        3. Kuka tietää onko apua tarjottu vai ei? Kuka sinä olet vertaamaan kuka on riittävän uupunut ja kuka ei? Kuka osaa mennä toisen pään sisään ajatuksia lukemaan? Kuka olisi voinut arvata, että näin käy? Ei kukaan. Useimmille tällainen ei vain ole edes vaihtoehto.

          Ei oikeasti nyt etsitä syyllisiä tekoon ulkopuolelta. Annetaan omaisille sururauha tältä turhalta spekulaatiolta.

      2. Sinä saat äidin kuulostamaan uhrilta. Mikä saa sinut kirjoittamaan, että hän törmää autoon. Ajattelitko, että hän teki sen tahallaan? Onko lehdissä kirjoitettu, että hän oli unenpuutteesta sekaisin? Missä niin on sanottu? Kaikkein typerintä oli väite siitä, että hän törmäsi bussiin!!! Hän ajoi tahallaan bussia päin tavoitteenaan tappaa lapsensa.

        Tämä kukkahattujen kaiken ymmärtäminen alkaa pikkuhiljaa nyppimään oikein tosissaan. Mutta, kelpaisiko sinulle minun oletukseni. Nainen oli itsekäs paskiainen ja narsisti, joka epäsosiaalisena ja sairaalloisen mustasukkaisena ei edes yrittänyt hillitä itseään. Hän karkoitti ihimiset ympäriltään, koska ei ollut tottunut jakaman mitään. Hänen koko elämänsä pyöri hänen omien tarpeidensa ympärillä. Hän halusi kostaa miehelle, joka ei kestänyt enää hänen ahdistavaksi luomaansa kotia. Hän mietti mikä eniten satuttaisi miestä ja päätti tappaa heidän lapsensa sokean raivon vallassa.

        Se on kumma miten pitkälle tämä naisten solidaarisuus kantaa. Saa vaikka tappaa omat lapsensa ja silti hän on uhri. ”Niin, enhän minä mitenkään halua puolustella, mutta…”

      3. Luitko tuolta ylempää, että tämä kyseinen äiti oli sairaalloisen mustasukkainen!! Sen takia hän sen bussin perässä ajoi. Anteeksi vaan, mutta minusta tämä vaan oli kylmäverinen kosto. Olen pahoillani, että pahoitin tällä monen mielen, mutta …

      1. Auto ajetaan kauas linja-auton eteen, tehdään u-käännös (pelkästään u-käännöksessä naisella kestää minutti ja ajatukset siis jo toisaalla) sitten kiihdytys linja-auton nokkaan… on kyse harkitusta murhasta ei hetken mielijohteesta.

        1. Ja juuri sinun kaltaisten ihmisten takia mikään ei koskaan ikinä tule muuttumaan. Empatia, lämpö, rakkaus ja välittäminen ovat heikkoutta. On vain rangaistukset, tuomitseminen, väheksyntä, ehdottomuus ja ylemmyydentunto :'(

        2. Luuletko, että raivostuneessa ja ahdistuneessa tilassa ajatukset minuutissa kääntyy toisaalle? Että nainen olisi u-käännöksen aikana alkanutkin yhtäkkiä vaan miettimään että mitäs tänään syötäisiin.. Ei se ehkä ihan niinkään mene. Kyllä raivonpuuskassa impulsiivinen teko (impulsiivinen idea joka johtaa raivontunteen edelleen vallitessa impulsiiviseen tekoon) voi varmasti kestää useita minuutteja.

          Itselleni tulee mieleen, että ajatukset ovat saattaneet äidillä olla jotakin sellaista kuin ’miettiköön mies sitten miten päin on kun meitä (perhettä) ei enää ole..’

    2. Sinä saat äidin kuulostamaan uhrilta. Mikä saa sinut kirjoittamaan, että hän törmää autoon. Ajattelitko, että hän teki sen tahallaan? Onko lehdissä kirjoitettu, että hän oli unenpuutteesta sekaisin? Missä niin on sanottu? Kaikkein typerintä oli väite siitä, että hän törmäsi bussiin!!! Hän ajoi tahallaan bussia päin tavoitteenaan tappaa lapsensa.

      Tämä kukkahattujen kaiken ymmärtäminen alkaa pikkuhiljaa nyppimään oikein tosissaan. Mutta, kelpaisiko sinulle minun oletukseni. Nainen oli itsekäs paskiainen ja narsisti, joka epäsosiaalisena ja sairaalloisen mustasukkaisena ei edes yrittänyt hillitä itseään. Hän karkoitti ihimiset ympäriltään, koska ei ollut tottunut jakaman mitään. Hänen koko elämänsä pyöri hänen omien tarpeidensa ympärillä. Hän halusi kostaa miehelle, joka ei kestänyt enää hänen ahdistavaksi luomaansa kotia. Hän mietti mikä eniten satuttaisi miestä ja päätti tappaa heidän lapsensa sokean raivon vallassa.

      Se on kumma miten pitkälle tämä naisten solidaarisuus kantaa. Saa vaikka tappaa omat lapsensa ja silti hän on uhri. ”Niin, enhän minä mitenkään halua puolustella, mutta…”

    3. Lasten murha ei ole milloinkaan puolusteltavissa oleva teko. Ei ikinä!! Täällä puolustellaan tekoa väsymyksellä?? Tunnen tapauksen, että pienten kaksosten äiti oli niin väsynyt koliikkivauvoihinsa, että hän sanoi kerran joskus yöllä miettineensä ehtiikö avata ikkunan vai lentävätkö lapset ikkunan läpi ulos. Tässä tapauksessa kuitenkin, hän otti itseään niskasta kiinni ja haki neuvolasta apua, lapset pääsivät joitakin kertoja ulkopuoliseen hoitoon, että äiti sai välillä nukuttua muutaman rauhallisen yön väliin ja taas jaksoi.
      Luettuani vielä, että ko äiti oli vasta toukokuussa saanut rankan huoltajuuskiistan vanhemman lapsensa isän kanssa sovittua, niin mietin, että ehkä kaikki vika ei aina olekaan niissä muissa.

  10. Hyvä kirjoitus! Se ikävä tapa meillä suomalaisilla tuntuu olevan, että leimataan tosi helposti ihmiset tiettyyn osaan. Bussiin törmännyt äiti ei ole hullu, vaan hänen tekonsa on hullu. Jos ihminen on noin ahdistunut, että lähtee seuraamaan miestään autolla, hyppäämään bussiin ja riitelemään lastenhoitoon liittyvistä asioista, niin luulisi nyt kaikkien ymmärtävän, ettei silloin ole asiat ihan mallillaan. Nainen on varmasti ollut niin ahdistuneessa, kiihtyneessä ja sekavassa mielentilassa, ettei ole kyennyt ajattelemaan järkevästi ja on päätynyt peruuttamattomaan tekoon. Hyvä opetus siitä, kuinka yhteiskunnassamme voidaan myös huonosti..

    1. Sinä saat äidin kuulostamaan uhrilta. Mikä saa sinut kirjoittamaan, että hän törmää autoon. Ajattelitko, että hän teki sen tahallaan? Onko lehdissä kirjoitettu, että hän oli unenpuutteesta sekaisin? Missä niin on sanottu? Kaikkein typerintä oli väite siitä, että hän törmäsi bussiin!!! Hän ajoi tahallaan bussia päin tavoitteenaan tappaa lapsensa.

      Tämä kukkahattujen kaiken ymmärtäminen alkaa pikkuhiljaa nyppimään oikein tosissaan. Mutta, kelpaisiko sinulle minun oletukseni. Nainen oli itsekäs paskiainen ja narsisti, joka epäsosiaalisena ja sairaalloisen mustasukkaisena ei edes yrittänyt hillitä itseään. Hän karkoitti ihimiset ympäriltään, koska ei ollut tottunut jakaman mitään. Hänen koko elämänsä pyöri hänen omien tarpeidensa ympärillä. Hän halusi kostaa miehelle, joka ei kestänyt enää hänen ahdistavaksi luomaansa kotia. Hän mietti mikä eniten satuttaisi miestä ja päätti tappaa heidän lapsensa sokean raivon vallassa.

      Se on kumma miten pitkälle tämä naisten solidaarisuus kantaa. Saa vaikka tappaa omat lapsensa ja silti hän on uhri. ”Niin, enhän minä mitenkään halua puolustella, mutta…”

    2. Olisivatko linjassa olevat muut matkustajat voineet tajuta, että nyt ei kaikki ole kohdallaan, että tarvitaan nopea apu?

    3. Olisivatko bussin muut matkustajat, joku heistä, voineet/voinut tajuta, että miten hankala tilanne on kysymyksessä, ja raegoida siihen jollakin tavalla? Jatkossa voimme pitää korvamme auki ja tarjota apuamme, vaikka ihan niinkin suoraan, että ”minusta vaikuttaa, että nyt tarvitaan pikaista apua tähän tilanteeseen”, sitten vaihdetaan numeroita, sovitaan keskustelu/jatkoapu samalle illalle / huomiselle.

  11. Todella hyvä kirjoitus! Hienoa, että toit rohkeasti tämän näkökulman esille. Olen itse miettinyt vähän samanlaisia asioita. Toinen ihminen kun on niin helppo tuomita vain jonkun yksittäisen teon perusteella, sen kummemmin perehtymättä siihen, mitä asioita on teon taustalla. Monilla on myös kovin jyrkkiä mielipiteitä asioista, joista heillä ei välttämättä ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta. On helppoa sanoa, että ”minä en ainakaan koskaan sitä tai tätä”, mutta tosipaikan tullen… toimimmeko, ajattelemmeko tai tunnemmeko me kuitenkaan niin kuin olisimme etukäteen uskoneet? Mitä me voimme sanoa tilanteista, joissa emme koskaan ole itse olleet? Tai vaikka olisimmekin, voiko kaikkea peilata vain omien kokemusten kautta?
    Osasin jo ennen lapsen saamista varautua unettomiin öihin, oman ajan vähyyteen ja jatkuvaan saatavillaoloon, näistä kun oltiin varoteltu ahkerasti. Todellisuus oli kuitenkin paljon rankempi kuin osasin kuvitellakaan. Arki takkuili pahasti, lapsi itki ja valvotti, univelkaa kertyi. Väsyneenä kaikki tuntui pahemmalta ja elämäniloni katosi, vaikka olimme saaneet kauan kaivatun lapsen. En osannut hakea apua, koska kuvittelin kaiken olevan normaalia. Niin minulle joka puolelta uskoteltiin. Tätähän tämä vauva-aika on, minun täytyy vaan jaksaa, muutkin jaksavat! Lopulta olin fyysisesti niin uupunut, etten jaksanut enää edes kantaa lasta sylissäni, kävellessä minua huimasi, en osannut enää nukahtaa. Olin ajatellut, että kun saan lapsen, en koskaan tule nurisemaan turhasta tai valittelemaan väsymystäni. Uskoin, etten koskaan voisi ajatella lapsestani mitään negatiivista. Minä kuitenkin ajattelin aivan kamalia asioita, joita häpesin suuresti.
    Viimein paljastui, että lapsellani on refluksitauti. Sen ollessa välillä huonona, meillä on kotona edelleen ”poikkeustila”, jolloin oma elämä on täysin jäissä ja suurin osa ajasta ja energiasta menee lapsen hoitoon. Valitettavasti kaikki eivät tunnu ymmärtävän, miten kokonaisvaltaisesti refluksi vaikuttaa meidän elämäämme ja että meidän elämässämme asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut täysin ja monista periaatteista on pitänyt luopua.
    Olen oppinut raskaimman kautta, ettei minulla ole oikeutta tuomita ketään tai sanoa, mikä on oikea tapa toimia. Jokainen meistä on yksilö, joka kokee asiat omalla tavallaan. Toista voi yrittää ymmärtää, mutta vaikka mitä tahansa tekoa ei pidäkään hyväksyä, toisen ihmisen tuomitseminen on turhaa.

  12. Et käy läpi sitä, että mikä sai hänet tappamaan lapsensa tässä samalla, näitä tälläisiä kirjoituksia ei tule jos koulusurmaaja tappaa SAMANLAISISSA tuskissa ja väsymyksissään ja uupuneena muita ihmisiä. Myös puhut kokoajan äideistä.. Sinun kuuluisi puhua vanhemmista, koska miksei isät voisi kokea samanlaista väsymystä. Edelleenkin joutuu olemaan sitämieltä ettei kaikista ole vain vanhemmiksi.

    1. Nainen vaan nähdään perinteisesti miestä kiltimpänä. Samasta rikoksesta tilastollisesti nainen pääsee halvemmalla.

      Toisekseen jos kaikkia seinähulluja tulisi ymmärtää niin silloin myös Jammua pitäisi sääliä kun kaikessa hulluudessan meni hetken mielijohteesta vaan vähän raiskailemaan.

      1. Itseasiassa Jammu oli psyykkisesti erittäin vaikeasti sairas mies. Sääliä häntä olisi vaikeaa mutta hetken mielijohteestä hän tuskin ketään raiskasi tai tappoi vaan sairautensa ajamana.

        Lisäksi tarkoittaako tämä sitä, että rinnastat esim. raskauden jälkeisestä masennuksesta kärsivät äidit Jammu Siltavuoreen..? Sehän se helpottaa avun hakemista.

        Idiootti.

      2. Ei Jammua tarvitse sääliä eikä hänen tekojaan hyväksyä, mutta fakta on että pedofiilius on sairaus johon ei valitettavasti ole vielä parannuskeinoa.

  13. Aika erikoinen otsikko kynäilylle, joka lopulta käsitteleekin vanhemman väsymystä. Jos väsymys johtaisi noin äärimmäisiin ja itsekkäisiin tekoihin, tilastot olisivat tyystin toisenlaiset kuin nyt. Perhesurmaaja on nitkahtanut raiteiltaan aivan toisilla tavoilla jo paljon aiemmin, jos on raiteilla oikeastaan koskaan ollutkaan. Vaikka väsymystä torjuttaisiin paljon nykyistä pontevammin (ja ehdottomasti pitäisikin torjua!), kytevät katastrofit laukeavat jostakin muusta ärsykkeestä.

    1. Jokaisella teolla on kaksi osaa: aie ja teon vaikutus. Filosofiassa ja psykologiassa erilaisille moraaliteorioille on erilaisia nimiä sen mukaan kummalle annetaan enemmän painoarvoa.

      Me ihmiset sovellamme näitä arjessa aika iloisesti ristiin. Välillä on väärin, koska jotain pahaa tapahtui, vaikka kukaan ei halunnut niin ja välillä on väärin, jos tapahtui hyvää kun joku halusi satuttaa. Tässä tapauksessa on tärkeää ymmärtää että äidin teko on seurauksien puolesta erittäin tuomittava. On kiistämätön fakta, että äidin teot johtivat kolmen lapsen kuolemaan ja äiti olisi sen voinut teoillaan estää.

      On kuitenkin myös se toinen puoli, se aie. Väsymys on voima, joka saa ihmisen ihan oikeasti tekemään täysin käsittämättömiä ja typeriä asioita. Uskokaa nyt näitä muita jotka sanovat että jos sitä väsymystä ei ole kokenut niin on vaikea käsittää kuinka katastrofaalinen voima se on. Ihminen voi kirjaimellisesti uskotella itsellensä ihan mitä tahansa. Tämäkin äiti on varmasti ollut täysin sokea todellisuudelle, luultavasti hän on ajatellut itsemurhaa ulospääsynä. Hetken mielijohteesta hän on päättänyt tehdä itsemurhan ja hän on voinut aivan hyvin kuolla siinä uskossa, että se on paras ratkaisu lapsille.

      Siinä ei tarvitse olla yhtään mitään järkeä, mutta ihminen voi silti uskotella itselleen kuin se olisi totta. _Omalla vastuulla_: Jos on vaikea uskoa uupumuksen voimaa, niin pyydä kolmea kaveria kolmivuorotyönä pitämään sinua hereillä viikon verran. Ohjeista heitä moittimaan sinua kaikesta, mitä teet ja kertomaan sinulle kuinka huono ihminen olet tasaisin väliajoin. Tämä simuloikoon kasvattamisen taakkaa. Siinä kun on pakko onnistua kerralla ja pienetkin virheet tuntuvat maailmanlopulta ja niitä jää vatvomaan sikäli kun ehtii mitään muuta ajatella.

      t: psykologian opiskelija 21v mies

  14. Pia Winqvist

    Väsynyt voi olla muutenkin, vaikka lapset yöt nukkuisivatkin. Äitikin on ihminen, joka välillä tarvitsee hetken olla jotain muuta..

  15. Minun kolme lastani ovat syntyneet reilu neljän vuoden sisään. Välillä olin todella uupunut, väsynyt, raivoissani ja kaikkea sitä mitä pienten lasten äiti voi olla. Mutta ikinä, en ikinä olisi voinut tehdä mitään vastaavaa. En vaikka joskus tuntui että voisin melkeinpä kuristaa lapseni että saisin hetken olla yksin. Mutta erotin kauheat ajatukset ja reaalimaailman.
    Mietin että jos äiti olisi ollut todella väsynyt, ei hän olisi jaksanut lähteä ajamaan takaa bussia, riitelemään puolisonsa kanssa julkisessa ajoneuvossa, ei todellakaan. Hän olisi ollut väsyneenä kotona, ehkä ei olisi jaksanut huolehtia itsestään eikä lapsistaan kauhean hyvin, mutta tuohon uupunut äiti ei olisi lähtenyt. Tuo oli todella itsekkään, sairaalloisen mustasukkaisen ja joo kyllä, vähäisimpänä ja viimeisenä, myös väsyneen, apua saamatta jääneen äidin epätoivoinen teko. Mutta tekoa ei voi puolustella mitenkään.

    1. Vaikka äiti onkin ollut väsynyt voihan vihan puuska silti antaa hetkellisesti voimaa (Adrenaliini)

    2. Juuri näin!! Sitähän me tosin emme tiedä, oliko naiselle yritetty saada apua. Veikkaan, että todellakin oli. Mutta hyväksyikö hän avun ja avuntarpeen?

  16. Aleksi Siltanen

    Voitteko olla tosissanne??? Voi hyvää päivää, eihän mikään ahdistus ole syy tappaa omia lapsiaan. Ja kyllä tuomitsen kaikki jotka edes ajattelevat oman lapsensa tappamista. Onhan se aivan saatanan itsekästä tappaa lapsi vain siitä syystä että itse on ihmisperse. Lapsen voi antaa pois jos sen kanssa ei pärjää. Tappakaa itsenne ja jättäkää lapset eloon.

    1. Hämmästyisit jos tietäisit kuinka moni vanhempi (erityisesti äiti) ajattelee omien lastensa tappamista jossain välissä, etenkin jos lapsuus on ongelmallinen: sairauksia, kehitysongelmia, sosiaalisia ongelmia. Sinuna en tuomitsisi kaikkia, jotka edes koskaan ajattelevat, koska ihan hatusta vedettynä tuomitset n. 50%-80% kaikista äideistä, myös ne jotka ovat kasvattaneet lapsensa esimerkillisesti ja mallikelpoisiksi kansalaisiksi asti.

      1. Tuomitsen ja paheksun kaikkia lapsiansa tappavia vanhempia. Ihan turhaan lähteä spekuloimaan tuomitaanko kuinka montaa prosenttia väsyneistä äideistä tai isistä. Teko on kuitenkin teko. Äiti tappoi kolme lastaan omien kärsimystensä päätteeksi. Ei näin paljon ole todellakaan kouluampujat saaneet empatiaa ja ihmiset ei ät ole kekustelupalstoilla moittineet toisia tuomitsemisesta. Kouluampujilla usein kärsimys on ollut vielä pidempi ja kyseessä on kuitenkin huomattavasti nuorempia ihmisiä. Kyllä äiti on hullu tappaessaan lapsensa tahallaan, niin olisi isäkin ja niin on kouluampujatkin etc. Toki jostain syystä heistä on hulluja tullut…?

        1. Munkin korvaan särähtää ”tietäisitpä vaan kuinka moni äiti miettii lapsen tappamista”
          Asioilla on suuri ero miettiä ja toteuttaa. Tää keissi ei todellakaan mene masennuksen tai uupumuksen piikkiin vaan silkkaan järjettömään mustasukkaisuuteen. Useat psykologit ovat luetellee perhesurmaajat narsisteiksi ketkä eivät koskaan hae apua kun eivät koe tekevänsä väärin. On eri asia menettää hermonsa kun suunnitella miten lahtaa koko perheensä. Tässäkin tää mamma pysäytti bussin, soitti sinne ja vielä kirjotti lapun. Ei mene ihan hetkenmielijohteeseen tämä. Ylipäätään jos äidillä käy mielessä kovinkin usein ”tapan lapseni” on syytä pysähtyä ja miettiä tarttiskohan apua.
          aika sairas tapa ajatella että kuinka moni miettii lapsensa tappamista, en usko tuohon ja jos näin on nii pitäisköhän lasten hankitaa miettiä uudestaa, ei ihan normaalilta kuulosta

  17. Synnyttäneet äidit on just noin sekaisin. Se on aivan sama mistä syystä bussia pysäytettiin, äidin korvien välissä se on jo muodostunut ylitsepääsemättömäksi. Vastaavassa tilanteessa mut yritettiin tappaa, on yrittänyt tappaa itsensä, uhkailee, ahdistaa ja kiristää – silti sossutädit on vaan et noh noh. Kuulemma normaalia!

    1. ”Synnyttäneet äidit on just noin sekaisin.” Jaaha. Oma tytär on vuoden ja kahden kuukauden ikäinen, ja käsittääkseni olen hänet ihan itse synnyttänyt. Kerropa, Tarppo hyvä, kuinka sekaisin tässä olisi pitänyt olla? Meillä on eletty täysin normaalia arkea ilman, että tässä huushollissa kukaan on sekoillut.

  18. Onko sellainen mahdollista, että kaikki eivät yksinkertaisesti sovellu vanhemmiksi?!
    Onko pakko tehdä lapsia, jos ei osaa eikä pysty olemaan niille oikea ja tasapainoinen vanhempi? Ei ole meidän muiden tehtävä hoitaa näitä äitejä.
    Vastuu on aina vanhemmalla, ja tämän ihmisen ei olisi ikinä pitänyt hankkia lapsia.

    1. Kuvitelma vs. Todellisuus

      Jaa-a, mistähän sitä tietää, onko ”sovelias” vanhemmaksi ennen kuin on siinä tilanteessa. Ei mistään! Vaikka kuinka kuvittelisi tietävänsä, mitä on olla äiti tai isä, ei siihen pysty ennen kuin todella on siinä tilanteessa. Itsekin olen useasti miettinyt, onko minusta tähän. En todellakaan voinut kuvitella, kuinka rankkaa pienen lapsen hoito voi olla! Ja aina olen pitänyt itseäni hyvin lapsirakkaanal ihmisenä ja hyvänä vanhempana. Silti tuo ihana pieni ihmisenalku on laittanut pääni niin sekaisin ettet uskokaan. Kaikki, ihan kaikki tunteet on koettu tällä vuoristoratamatkalla, jota myös vanhemmuuden ensivuosiksi kutsutaan.

      1. Kyllä sen kuule saa selville, jos haluaa! Itse en ole ikinä lapsia halunnut ja tiedän miksi, en kestä pätkissä nukkumista, en siedä sotkua ja likaa enkä huutavia lapsia. Senkuin vaan kokeilee kuukauden putkeen heräillä 1-2h välein öisin ja kattoo kuinka järjissään sen jälkeen on… Jo pelkkä pätkissä nukkuminen saa ihmisen ärtyneeksi ja siihen päälle huudot, kirkumiset ja itkut… oma pää ei vaan kestäisi ja tiedosta sen. Riskiä en ota vaikka olisi kuinka hyvä ja auttava mies tai vaikka koko perhe, äiti on kuitenkin eniten sen pienokaisen kanssa.

        Joten tosiaankaan minunkin mielestä lapset eivät ole kaikkia varten, joten onko niitä pakko hankkia?! Muutenkin lapsia hankitaan aika usein vääristä syistä, joko halutaan pelastaa parisuhde tai sitten vain sen takia, koska se lapsi kuuluu asiaan. Järki käteen ihmiset!!

    2. Onhan se mahdollista. Kaikista ei tule hyviä keihäänheittäjiä vaikka miten opettais, kai se kasvattaminenkin on taitolaji (ja erityisesti kestävyyslaji).

      Lisääntymisvietti on aika kova useilla ihmisillä. Ei sitä voi tietää etukäteen millaista on vanhemmuus vaikka kuinka harjoittelisi – erityisesti jos lapsi sattuukin sairastamaan jotain. Se, että lapsella on sairaus, josta huolehtiminen kuluttaa vanhempia normaalia enemmän ei tee vanhemmista mitenkään huonompia vanhempia kuin jos heille olisi syntynyt terve lapsi.

      Ja avaustekstissä oli ihan hyvä pointti, ihmiset ovat laumaeläimiä ja lapsia hoidetaan edelleenkin muissa maissa aivan eri tavalla laumana kuin Suomessa. Ei tarvitse mennä kuin Etelä-Eurooppaan, siellä jo suku on lapsen kasvatuksessa aivan eri tavalla mukana kuin Suomessa.

      Vertaisin tilannetta mielisairaisiin vanhuksiin (dementia, Alzheimer yms). Vanhuksia hoidetaan kolmivuorotyönä eikä yksikään hoitaja joudu tekemään 24/7-tyylisiä vuoroja. Hyvänen aika, meidän yhteiskunta ei edes sallisi sellaisia työvuoroja, ne olisivat epäinhimillisen raskaita! Lapsen kanssa taas on pakko olla paikalla ja hoitaminen on vähintäänkin yhtä vaativaa kuin Alzheimerista kärsivän vanhuksen hoitaminen. Oletus onkin että vähintään vanhemmat vuorottelevat, jolloin hoitokuorma jakautuu tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Optimaalisesti lähipiiri osallistuu myös lapsen hoitoon, vähemmän kuin vanhemmat mutta riittävästi antaakseen vanhemmille hengähdystaukoja.

    3. Kenties juuri tällaisten kommenttien takia väsyneet vanhemmat eivät hae apua ennen kuin tilanne ehtii kärjistyä. Kun muut ympärillä ajattelevat, että itsepä on lapsensa hankkinut, hoitakoon itse. Ei kuulu mulle.

      Olen melko varma, että kukaan ei halua tahallaan olla huono ja tasapainoton ihminen ja vanhempi. Tilanteet ovat erilaisia, ja mikä huomattavinta, ihmiset ovat erilaisia. Erilainen temperamentti saa aikaan sen, että samassa tilanteessa ihmiset käyttäytyvät erilailla. Kuvitella aina voi, mutta kukaan ei tiedä, miten itse käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa.

      Ymmärrän äidin tilanteen paremmin kuin hyvin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisin pienten lasten surmaamisen. On mahdotonta saada varmuutta, mitä äiti on tekohetkellään ajatellut. Spekuloida aina voi.

      1. Tuo Hannan aloitus on totta, mutta täytyy muistaa että kommentit: Itseppähän olen lapseni hankkinut ja itseppähän lapseni kasvatan, ei kuulu sulle. Eivät nekään ole vieraita ainakaan nuorempien äitien suusta. Jutellessa esim. omien vanhempiensa kanssa. Siinä on helppo apuaan tarjota??

    4. Toivottavasti

      sä et hanki koskaan lapsia. Sulta puuttuu sen verran ymmärrystä, empatiaa ja käsityskykyä, että tuskin onnistuisit kasvattamaan tasapainoisia ja terveitä aikuisia.

  19. En kyllä kaikkeen tuossa kirjoituksessa yhdy. Olen itse kahden lapsen äiti, valvonut öitä, varsinkin pojan kanssa. Herännyt aamulla parin tunnin unien jälkeen hoitamaan lapsia, ulkoiluttamaan heidän kanssa useaa koiraa, siivoamaan kotia ja laittamaan ruokaa ja kyllä olen ollut väsynyt. Olen hermostunut nanosekunnissa ja huutanut, mutta silti en ymmärrä, miksi viattomien lasten elämä pitää päättää jos itsellä on vaikeaa.

  20. vasta alkua

    Lähes päivittäin saadaan kuulla pahoinvoivan yhteiskuntamme yhä järkyttävämmästä oireilusta. Tämä on säästöjen, toimimattoman, tehottoman ja kyynistyneen mutta maailman kalleimman julkisen sektorin epäonnistumisen seurausta, joka taas on epäonnistuneen hallinnon huonosti hallittujen säästöjen tuotos. Ei jää viimeiseiseksi lajiaan tämäkään. Apu on saavuttamaton. Ihmiset ovat kasvottoman ja tunteettoman koneiston edessä voimattomia ja sortuvat epätoivoisina tällaisiin tekoihin. Suomi ei ole enää hyvinvointi yhteiskunta. Eikä suunta ole parempaan. lisää säästöjä tuollekin taholle tulossa ja entistä vaikeampaa on tiedossa.

    1. Ai että rahasta kiinni taas jälleen kerran kaikki? En usko. Ja mietipä nyt muutenkin vähän pidemmällä perspektiivillä ja maailma laajemmin huomioiden, että onko asiat nykyaikana nyt niin hirveän huonosti…

    2. Yhteiskunnan syy?

      Mä en kestä enää näitä kukkahattukommentteja. Tämän jälkeen mikään ei ole enää oma vaan yhteiskunnan syy. Pedofiliakin on vain huonon kasvatuksen tai yhteiskunnan välinpitämättömyyden seurausta? He ovat uhreja, heitä pitää ymmärtää… Tsiisus!

      Mutta edellee, missä on sanottu, että hän oli sekaisin uupumuksesta? Missä vaiheessa romukoppaan joutaa asiantuntijoiden kommentit siitä, että perhemurhaaja on itsekäs narsissi.

  21. Mä ymmärrän jos äiti tappaa itsensä. Sekin on toki julmaa, mutta sen voin vielä ymmärtää. Itse yritin tappaa itseni vuosia ennen omaa äitiyttäni, joten väsyä voi ilman lapsiakin.

    Mutta se, että tappaa omat lapsensa, siihen ei multa ymmärrystä heru vaikka miten päin sitä yrittäis ajatella. Tekijä on äärimmäisen itsekäs, joka todennäköisesti on halunnut vain kostaa miehelle tappamalla hänen lapsensa. Kyllä ne lapset olisi pärjänneet ilman äitiäkin.

    Toki en tunne perhettä, mutta uutisissa on sanottu naisen olevan mustasukkainen ja poliisitkin on aiemmin käyneet. Naisella on todennäköisesti ollut kyllä muitakin ongelmia kuin väsymys.

    Mun sympatiat menee miehelle. Ei todellakaan missään muodossa äidille. Ja ihan siitä syystä että vei itsekkäästi lapset mukanaan.

    1. Yhdyn täysin minnan tekstiin.ei mitään sympatiaa kyl heru ihmiselle joka riistää 3 viattoman pienen lapsen elämän ja samalla tuhoaa täysin lasten isän / isien elämän.

      1. Ensimmäinen kommentti joku huomasi lopulta ajatella myös vanhimman lapsen isää häntä ei ole kukaan vielä huomioinut. Hän on menettänyt perheensä jo kahdesti ensin huoltajuuskiistassa ja sitten vielä kuoleman kautta. On todella väärin että hänkin menetti lapsensa sivullisten riitelyn tuloksena. Samoin isovanhempien ja muitten sukulaisten tuskaa ei pysty sanoin kuvaamaan.Tapaus on niin järkyttävä että itsekin olen menettänyt yöuneni asian takia ja asia on mielessä lähes koko ajan. Minua perheenisänä järkyttää syvästi miten paljon lapset ovat pelänneet ja itkeneet viime minuuteilla vaistotessaan hädän äidin kaahatessa autolla kiihtyneessä mielentilassa. Samoin isän järkytys tajutessaan mitä on tapahtunut. Myös bussikuskin henkiset vammat ovat lopunikäisiä. Olemme vaimoni kanssa olleet aikoinaan myös väsyneitä kun ensimmäinen lapsi oli koliikkitapaus. Tämän vuoksi ymmärrän äidin väsymyksen ja hädän kun kaikki näyttää menevän päin helvettiä mutta tekoa en hyväksy millään muotoa. Moinen ei itselleni ainakaan ole koskaan juolahtanut mieleen vaikka väsy oli kova ja pinna tiukalla. Yksinkertaisesti niin pahaa asiaa ei maailmassa ole että tekisin omille tai toisen lapsille jotakin tällaista. Aion puhua vaimoni kanssa ja molemminpäin sopia että vaikka elämässä tulisi vastaan ihan mitä vain niin lapsille ei pahaa tehtäisi koskaan.

      2. Ensimmäinen kommentti Mikalta joku huomasi ajatella myös vanhimman lapsen isää häntä ei ole kukaan vielä huomioinut. Hän on menettänyt perheensä jo kahdesti ensin huoltajuuskiistassa ja sitten vielä kuoleman kautta. On todella väärin että hänkin menetti lapsensa sivullisten riitelyn tuloksena. Samoin isovanhempien ja muitten sukulaisten tuskaa ei pysty sanoin kuvaamaan.Tapaus on niin järkyttävä että itsekin olen menettänyt yöuneni asian takia ja asia on mielessä lähes koko ajan. Minua perheenisänä järkyttää syvästi miten paljon lapset ovat pelänneet ja itkeneet viime minuuteilla vaistotessaan hädän äidin kaahatessa autolla kiihtyneessä mielentilassa. Samoin isän järkytys tajutessaan mitä on tapahtunut. Myös bussikuskin henkiset vammat ovat lopunikäisiä. Olemme vaimoni kanssa olleet aikoinaan myös väsyneitä kun ensimmäinen lapsi oli koliikkitapaus. Tämän vuoksi ymmärrän äidin väsymyksen ja hädän kun kaikki näyttää menevän päin helvettiä mutta tekoa en hyväksy millään muotoa. Moinen ei itselleni ainakaan ole koskaan juolahtanut mieleen vaikka väsy oli kova ja pinna tiukalla. Yksinkertaisesti niin pahaa asiaa ei maailmassa ole että tekisin omille tai toisen lapsille jotakin tällaista. Aion puhua vaimoni kanssa ja molemminpäin sopia että vaikka elämässä tulisi vastaan ihan mitä vain niin lapsille ei pahaa tehtäisi koskaan.

    2. Juurikin näin. Jutun murhaaja ja kaikki jotaka millään tavalla antaa tekoa anteeksi ”väsymyksen” takia ovat mulkkuja.

  22. Ihmisperse. Tapa ittes. Ei pitäisi ikinä hankkia lapsia…

    Siinä on sellaisten ihmisten kommentteja, joilla ei itsellään ole lapsia, tai jotka eivät ikinä ole itse kokeneet pahaa epätoivoa, kovaa masennusta, järjetöntä väsymystä. Mitään mistään tietämättömiä uunoja.

    Jos toinen ihminen raiskataan, ja hän sen takia alkaa vihata koko miessukupuolta, ja toinen on vankina 20 vuotta, raiskataan päivittäin ja silti hän rakastaa elämää, eikä vihaa ihmisiä, niin eikö tuon kontrastin kuuleminen jo pistä tajuamaan, että HEI, ihmisillä on yhtä paljon eri tapoja reagoida kuin heitä on!? Jos sinulla kestää polla, niin se EI tarkoita, että kaikilla muilla kestää. Siihen vaikuttaa koko elämä, kaikki omasta ensimmäisestä henkäyksestä asti. Oliko tuolla naisella vaikea lapsuus? Vaikea teini-ikä? Kenties joku trauma? Varmasti. Hän oli rikki. Hän oli rikki, väsynyt ja huonossa kunnossa. Se ei tee ihmisperseeksi, eikä se vie pois sitä, että hän voi silti olla hyvä äiti.

    Teko oli kamala. Lapsia ei saisi surmata, kun itse on sekaisin. Mutta niin kävi. Äidin leimaaminen huonoksi ihmiseksi hänen elämänsä viimeisen minuutin takia on kaikin puolin silti väärin. Hän oli pisteessä, josta ei päässyt enää pois, ei nähnyt enää muuta, eikä tiennyt enää mistään mitään. Mutta se ei kerro mitään siitä, millainen hän muuten oli.

    1. Kiitos. Mukava nähdä, että en ole ihan yksin ajatusteni kanssa… Välillä kommentteja lukiessa alkaa mennä usko yhteiskuntaan ja jään miettimään uskallanko asua enää tässä maassa kun täällä näköjään tuomitaan ja hirtetään munista ihan kaikesta mahdollisesta…

      1. Niin, kolmen lapsen tappajan yleinen tuomitseminen onkin hyvä syy menettää usko yhteiskuntaan ja jättää tämä maa taakseen .

        Ihan mielenkiinnosta, onko kukaan pistänyt merkille kuinka monta julkista sympatianosoitusta ovat miespuoliset perhesurmaajat keränneet?

        1. Kai tiedät että valkoihoinen suomalainen heteromies on kaiken pahan alku ja juuri? Hän ei tarvitse ymmärrystä missään tilanteessa, mutta kaikki muut toki tarvitsevat ja valkoihoinen suomalainen heteromies on yleensä syyllinen muidenkin tekoihin.

        2. Aivan eri konteksteissa tapahtuneita juttuja ja pysytään nyt kuitenkin tässä yhdessä aiheessa. Ja ei tässä nyt ole kysymys mistään sympatioiden jakamisesta, vaan jokainen voi kohdallaan miettiä, että mitä jos itse joutuisi niin tukalaan tilanteeseen ja päässä naksuisi. Ei sen tarvitse kovakaan naksaus olla kun ilminen menee toltataan ja voi tehdä jotain mitä me voimme lukea lehdistä; vai meinaatko, että tervejäkinen ihminen ihan vain ilkeuttään ja kostonhimoisuuttaan tekisi jotain tollasta? Jos kyse olisi sellaisesta, niin tämä nainen olisi mitä luultavammin jättäytynyt henkiin.

          Mitä sinä ulkopuolisena ihmisenä hyödyt siitä, että saat sanallisesti lynkata ja huudella puskista vaikka ja mitä, vaikka vahinko on jo tapahtunut? Saatko itse hyvää mieltä menemällä itse jaahtaamasi pedon tasolle vai mistä siinä on kysymys?

  23. Markku Heikkilä

    AIkamoista soopaa.

    Kirjoittaisitteko samoin noista tilanteista, kun ”isi” laittaa perheen kylmäksi haulikolla, polttaa lapset itsensä mukana elävältä syliinsä puristaen, kuristaa lapset yksi kerrallaan yösijalleen?

    Silloin ihmetellään porukalla ”ihmishirviötä”?

    Yhtäkaikki, minkäänlaista empatiaa ei pidä tuntea tuommoista ihmispaskaa kohtaan, sillä paapominen kannustaa seuraavaa tekijää tekemään samaa ja sairaassa mielessään haaveilemaan posthumaanista ymmärryksestä.

  24. Todella hyvä kirjoitus. Toki voi ajatella ettei tämä, koske vain naisia vaan myös miehiä. Ihmiset ajattelevat helposti, että ”se on hullu” ” se on murhaaja”. Väärin. Toki on sellaisiakin tapauksia (yksinkertaisesti pahoja ihmisiä) ja psykopaatteja, joita ei auttaisi mikään, mutta suuri osa on pahaan oloonsa hukkuneita, joissa EI pysty näkemään valoa tai oljenkorsia. Se oljenkorsi saattaa olla vain se oma puoliso ja jos sekin jättää, se yksinkertaisesti katkaisee kamelin selän.

    Tässä ei ole kyse siitä, että puhuttaisiin onko teko oikein tai väärin. KAIKKI ovat varmasti sitä mieltä, että teko on väärin ja kauheinta ikinä, mutta kyllä surullisinta on, että ihmiset ovat jääneet niin yksin.

    Ei ole yhteisöllisyyttä ja parisuhteissa on paljon uskottomuutta (arvomaailma ja moraali heikentynyt). Kauheinta on, että nainen on näin näyttävällä tavalla hakenut miehensä huomiota viimeiseen saakka (pysäyttämällä bussin) eikä ole tullut otetuksi todesta. Onhan se jo järjettömän nöyryyttävä teko pysäyttää bussi. Siinä vaiheessa nainen on jo polvillaan ja nähnyt maailmansa olevan miehen ja hänen rakkautensa ja välittämisen varassa ja kun tätä ei ole tullut – on päätynyt ratkaisuunsa.

    Tiedän täsmälleen tuon epätoivoisen tunteen. Olen joutunut miesten kaltoinkohdelluksi. Onneksi olen päässyt aina jotain kautta jaloilleni ja huomannut sen, että minä olen arvokas vaikka joku mies ei sitä arvoa minulle antaisikaan.

    Tähän keskulteluun sisältyy myös järjetöntä nais-mies vihaa. Miehet syyttävät naisia ja naiset miehiä. Se on surullista ja kertoo maamme tilasta.

    Apua ei myöskään saa, edes pyytämällä. Senkin olen kokeillut ja kokenut. Saa vihjailla lähiympäristölleen ja sosiaalisessa mediassakin vaikka kuinka paljon pahoinvoinnistaan, eikä kukaan reakoi. Se on kauheaa.

    Nämä ihmiset jotka sanovat etteivät ymmärrä naisen oloa tai tekoa – selvästi he eivät ole koskaan voineet oikeasti huonosti niin ettei oljenkorsia kertakaikkiaan näy.

    Maamme on täynnä äitejä (ja isiä) jotka taistelevat voimiensa äärirajoilla ja voivat huonosti. Hienoa te, jotka ette joudu olemaan yksi heistä!

    1. Timo Silakka

      Mistä päättelet, että mies on kohdellut naista kaltoin? Erikoinen ajatusmalli, että mies on syyllinen suhteen epäonnistumiseen, varsinkin naisen teon osoittaessa varsin narisistimaisia piirteitä.

  25. Ja pakko vielä mainita että olen syvästi järkyttynyt miesten raivokkaista kommenteista jotka halveksivat tätä naista ja äitejä. Sellaista on ollut ilmassa jo kauan ennen tätäkin tapahtumaan. Ei tarvitse ihmetellä edes, miksi naiset voivat huonosti kun miehet ovat tällä asenteella ”naiset ovat hulluja” jne.

    1. Mielestäni mikään ei oikeuta tällaiseen tekoon. Kuvastaa hyvin yhteiskuntamme ”minä-itse´” -ajattelua: kun minä en saa mitä haluan, lapsellisesti näytän. Täydellisen luuserin teko!!!

      Ja ei, en ole mies. Olen nainen sekä äiti, joka lasten pienenä ollessa hoidin ympärivuorokautta koliikkista lastamme yksin miehen työmatkojen vuoksi. Olen väsymyksen vuoksi nukahtanut suihkuun sekä jättänyt kauppakärryt keskelle kauppaa ja juossut itkein ulos kun ne hyllyt kaatuivat päälle. Eli oletan tietäväni jotain väsyneen mielenlikkeeistä.. Silti voin käsi sydämellä vannoa, etten ikinä ole ajatellut tekeväni lapsilleni pahaa. Lopulta myös ne itselle pahantekoaikeet on kaatuneet siihen, etten halua lasteni vuokseni kärsivän.

      Mutta hyvähän se on että kaikkia ymmärretään ja kannustetaan tällä tavoin epätoivoisiin tekoihin,

      1. Niin Pirre, kun sinä olet jaksanut niin kaikki muutkin jaksavat koska olemme kaikki yhtä vahvoja kuin sinä?

        Ensimmäisessä kappaleessa kirjoitat äidin halunneen itsekkäästi ”näyttää” isälle jotain tällä tempulla.. Itsekäs ihminen ei tapa itseään saati lapsiaan. Itsensä tappaa umpikujassa oleva ihminen.

        Toisessa kappaleessa itsekin sanot jo avainsanan ”oletan”. Kyllä, sinä nimenomaan oletat tietäväsi asioita. Oikeaa tietoahan sinulla ei ole ennen kuin olet kulkenut aikasi toisen ihmisen pöksyissä ja siihen meillä kellään ei ole mahdollisuutta.

        Viimeisessä kappaleessa onkin jo sitten asian ydin: epätoivo. Se, että tätä epätoivon tekoa ymmärretään ei tarkoita sitä, että kannustettaisiin muitakin siihen vaan sitä, että pystyttäisiin ennaltaehkäisemään ja havaitsemaan vanhemmat jotka ovat matkalla kohti näitä epätoivon tekoja.

    2. Mariehh, hei oikeesti. Taannoin isä tappoi kolme lastaan uhaten, ettei äiti enää lapsia näe. Useampikin isä on tainnut tappaa kolme lastaan. Oliko niitä miehiä kohtaan sääliviä kommentteja, että oli raukkaparka niin uupunut erosta? En muista nähneeni. Kaikkea muuta kylläkin. Älä tee tästä mitään feministijuttua. Teko on halveksuttavan julma, sukupuoleen katsomatta.

  26. Jotkut täällä sanovat olevansa äitejä jotka ovat myös olleet väsyneitä mutta ei ikinä tekisi sellaista. No… 🙂 ei tietenkään väsymys ole ainoa syy. Kyllä siihen tarvitaan historiaa epäonnitumisesta ja siitä että on tuntenut itsensä arvottomaksi jo pidempään (esim. parisuhteissa saadun kohdellun takia). Ihmisellä on monta palikkaa elämässä mitkä kannattelee ja tekee elämästä mielekästä. Tällaisen teon aikana se elämä on luultavasti päässyt kaventumaan liian pieneen ympyrään ja omiin ajatuksiin ja epätoivoon. Ei voi verrata esim äitiä jonka mies on kauhea, lyttää henkisesti, pettää, nöyryyttää, on ehkä narsisti jne jne toiseen äitiin jolla on hyvä mies, hyvä perhe, ystävät ja muita tukevia asioita, jolloin väsymyksen kestää.

    Eli tuskin tässä kukaan väittää että pelkkä äidin valvominen olisi syy teolle…

    1. Onko tullut mieleesi että nainenkin, tämä äiti on voinut olla narsisti? Niinku moni perhesurmaaja on.

      Miksi tästä äidistä tehdään pyhimys?

      1. Kyllä tämä mies on kaukana hyvästä isästä ja miehestä jos ei edes tuossa vaiheessa ymmärtänyt jäädä pois bussista ja vihdoin ajatella jotain muuta kuin itseään. Naisella oli takana jo yksi epäonnistunut suhde ja nyt toinen, ehkäpä ensimmäinen vahinkolapsi jolla jäi nalkkiin tähän reissumieheen(bussilla kulkeminen vahvistaa epäilystä reissumiesten niin yleisestä alkoholiongelmasta). Todella ikävä tilanne, joka olis ehkäisty ainoastaan täydellisellä maailmalla, jossa kukaan ei harrasta esiaviollista seksiä, kukaan ei käytä päihteitä, avioparit käy avioliittokursseilla ja opettelee tulkitsemaan toisiaan ja olemaan toistensa tukena. Lapset tehdään vasta 5aviovuoden jälkeen kuten adoptoidessa on varmistuksena liiton laadusta. Toivon että tämä isä nyt vihdoin herää, miten onnistui tuhoamaan 4 ihmisen elämän, että seuraavan kerran miettii rakastaako todella puolisoaan ennenkuin alkaa lapsia tekemään, rakastaako niin paljon että on valmis tekemään työtä josta saa vähän vähemmän rahaa kuin nuoruuden reissutöistä tottunut ja luopumaan siitä vapaudentunteesta jonka reissaaminen tuo, että on todella valmis sitoutumaan ja ryhtymään perheen pääksi, isäksi ja aviomieheksi.

      2. Murha on ja jää murhaksi!!!!Ihmiset heräkää!!!Ajatelkaa miltä niistä lapsista tuntui sillä hetkellä.Lapset istuvat luottavasti äidin kyydissä,tullut synttärijuhlista,iloiset jne.Ei semmoinen teko ole väärti hyväksymistä a la väsynyt,ahdistunut äiti,normipäivä.En tuomitse,en ole Jumala.Mutta ei se tarkoittaa että hyväksyn murhan.

      3. Hyvä kysymys! Miksi halutaan sulkea silmät tältä vaihtoehdolta? Osassa kommenteissa näyttää olevan ISÄÄ kohtaan syyllistävä ote. Että mies on lastenhoidosta luistava, reissutyötä tekevä kotielämää paetakseen tekevä lusmu, uskoton, alistava ym. joka ajoi naisen tällaiseen tekoon. Ajatellaan, että jotain mätää täytyy olla miehessä… Hullua.

  27. Ymmärrän jossain määrin tämän ”puolustuspuheenvuoron”, mutta en siltikään KOSKAAN sitä, että äiti tappaa lapsensa. Puolustelulle ei silloin ole minkäänlaista sijaa. Äiti tulee äidiksi sitä kautta, että saa ensimmäisen lapsensa. Jos se tuntuu liian rankalta, miksi tehdä heti perään niitä lisää? Jokaisen naisen pitäisi tänä päivänä ymmärtää, että mies ei välttämättä ole rinnalla AINA (lukekaa uutisia, katsokaa tilastoja, kuunnelkaa kavereitanne), joten sen mukaan kannattaa lapsenhankinnat suunnitella. Ja nykyään tosiaan SUUNNITTELU on se avainsana, kun kutienkin ehkäisykeinoja on vaikka minkälaisia. Kasvattaisi vaikka yhden lapsen ensin johonkin pisteeseen, tsekkailisi miten mies hoitaa osansa, tarkkailisi omaa jaksamistaan jne yms tms sms kvg. Ja VASTA korkeintaan sitten kun kaikki nuo asiat on kunnossa, on toisen lapsen aika. Ja silloinkin pitää ymmärtää, että ei se toinen lapsi ”mene siinä sivussa”! Ne on jumalauta kaksi lasta ja kahdet askareet! Mua sitten vaan niin korpee tällainen, että ihan tuosta vaan tehdään kolme lasta peräperää, eikä itse voida hyvin. Kukaan ei pakota lapsia tekemään ja pitäis ymmärtää, että ITSE on niistä 100% vastuussa, ei koko kylä eikä kukaan mukaan helvetti soikoon. Jos silti kaikesta huolimatta päättää tietoisesti niin tehdä, olisi oman jaksamisen loputtua aiheellista viedä lapset johonkin, jossa heistä voidaan huolehtia ja mennä itse hoitoon johonkin tai vaan olla yksin kotona. Suomessa tämä on mahdollista kyllä. Tappaminen on aina tappamista, sitä ei voi selitellä. Murhaaja on aina murhaaja, vaikka voissa paistaisi.

      1. Ihan niin kuin lasten hankkiminen olisi joku KANSALAISVELVOITE, joka jokaisen pitäisi täyttää keinolla millä hyvänsä! Muun yhteiskunnan ja ihmisten pitäisi kaikin tavoin sitten sympatisoida, tukea ja osallistua tähän muiden ihmisten tekemiin ratkaisuihin. Elämän valintoja; kaikkihan sen tietää että lapsen kasvattaminen on väsyttävää, rankkaa ja uuvuttavaa, joten miksi sitten hankkia niitä, jos kokee olevansa herkkä, sairas, masentuva, ahdistuva, vailla tuloja, hyvää puolisoa tai tukipiiriä? Tai varsinkaan valittaa jälkikäteen, kun lapsi on jo tässä maailmassa?

        Toki mielipiteet ja elämäntilanteet voi muuttua ensimmäisen lapsen realismin myötä, toisen tai kolmannen lapsen hankkiminen ei todellakaan helpota tilannetta. Tuntuu, että tosi moni tälläkin palstalla kokee lapset taakaksi ja syypääksi omaan onnettomaan elämäntilanteeseen. Ja sitten pitäisi vielä ymmärtää miten joku päätyy tappamaan itsensä lisäksi kolme lastaan ja samalla pilaamaan isien, koko lähipiirin ja asianosaisten loppuelämän tälläisellä traagisella teolla??

  28. Me valvottiin kaksi vuotta nuorimmaisen kanssa, valehtelematta. Kauheaa oli, mutta onneksi voin kirjoittaa että me! Mieheni auttoi tai minä oikeastaan autoin häntä sillä huomasin, että itse en siihen pystynyt. Siis valvomiseen. Neuvolasta ei tullut tukea eikä apua. Huh, onneksi selvittiin hengissä

  29. Vanha tietäjä

    Poliisithan kävivät siellä tarkistamassa, pitääkö nainen viedä pakkohoitoon. täysin sekopäähän tuon naisen täytyy olla jos jotain tuollaista menee tekemään, ei saa yhtään sympatiaa minulta.

  30. isää kuultu nyt ja tämä oli jättämässä äitiä jok a ei tainnut asiaa hyväksyä oikein………

  31. Elikkä tämä pitäisi nyt sitten kaikkien hyväksyä ja pelkästään miesten tekemät surmat tuomita. Voiko vajaampaa ihmistä olla kuin kirjoittaa jotain myötätuntuoa murhaajalle… lapsien murhaajalle, viattomia lapsia!! Tässä parrakas tatuoitu mies kirjoittaa vetisin silmin kun miettii samalla 6vuotiaan ja pienempien lasten katsovan tuulilasista huutaen Äitiä.. omaa (elämän turvaa) äitiä… äiti ajaa linja-autoon lapset katsoen tuulilasiin vähintään hysteerisinä itkien ja huutaen. Siinä teille myötätuntuo feministit, toivottavasti ette itselle anna lupaa moisiin kun tämä on niin kerran ymmärrettävää.

    1. Kolmen pienen äiti

      Juuri tuo on se riipivin ajatus ollut – pienet varmaan äidin olotilasta hädissään takapenkillä ilman vaikutusvaltaa omaan elämäänsä ja kuolemaansa. Kovasti ymmärretään ”tapaamiskiistoja” ja väsynyttä lapsenmurhaajaa. Olen iskenyt nyrkkini verille keskellä yötä seinään kun olisin halunnut väsyneenä lyödä puolisoa, ja haaveillut omasta kodista ilman ketään muuta. Murha on murha. Lasten sieluille rauha.

    2. minäkin olen äiti

      Olen todella järkyttynyt, varsinkin kun ajattelen niiden lapsiraukkojen viimeisiä hetkiä. Yksivuotiaalla oli silloin ensimmäinen syntymäpäivä. Olivatko lapset hereillä autossa, näkivätkö he mitä tapahtui, itkivätkö vai huusivatko he. He pelkäsivät varmasti todella paljon! En ymmärrä tätä tekoa, en vaikka olen lukenut melkeen kaikki uutiset ja kommentit ja yrittänyt ymmärtää. Ihmismieli on arvoitus…

  32. Voi herranen aika sentään! ”Olisi ne lapset pärjänneet ilman äitiäkin”. Mistäpä tiedätte millaista perheen arki on ollut? Millainen isä on ollut lapsille? Miksi äiti on väsynyt elämään? Entä jos äidillä on ollut perusteltu syy ”pelastaa” lapset kurjuudesta? Jos äiti olisi ihan vartavasten lapset ottanut kyytiin tappaakseen heidät, miksi he olivat turvaistuimissa? Olisiko kuitenkin ollut kyseessä todella hetkellinen musta hetki, impulsiivinen hätähuuto ja ratkaisu. Itseasiassa mielenkiintoista on, että kaikki kuolivat, sillä melkoisen turvallisia nuo nykyajan turvalaitteetkin ovat..

    Näissä tapauksissa kannattaa aina muistaa median niukat tiedot ja ”luotettavat lähteet”, jotka voivat olla mitä tahansa oikeasti läheisestä ihmisestä kummin kaimaan… Perheen sisäisiä asioita ei tiedä kuin vanhemmat, joista toinen ei ole enää omaa versiotaan kertomassa, joten luotettavaa tietoa ei voida tästä saada koskaan.

    Se miksi kenelläkään olisi oikeus tuomita ketään toista mistään teosta, on minusta hyvin kyseenalaista. Toki on totta, että tämänhetkinen suomalainen yhteiskunta ”kasvattaa” määrätyn määrän hulluja (tavalla tai toisella hulluja) vapaalla kasvatuksella, keskittämällä kaiken monelle saavuttamattomiin, nykyaikainen minäminä-kulttuuri ja ”älä puutu mun elämääni äläkä ainakaan komenna mun lapsiani”-mentaliteetti varmistavat, että eivät nämä tähän jää.. Hyvätkin ihmiset loppuvat ja tekevät ajattelemattomia, epätoivoisia tekoja.

    1. Annatko esimerkin sellaisesta syystä millä äiti voi lapsensa tappaa? Ja totta saatanassa meillä on oikeus tuomita, tappo/murha on lailla kielletty teko ja siitä kuuluu saada tuomio, harmi että pääs paskakasa itsekkin hengestään, ainoa oikea rangaistus olisi ollut halvaantuminen päästä alaspäin ja loppuelämä kärsiä tietän tappaneen lapsensa.

    2. Ihmettelet kuinka kaikki kuoli? Jos päästelee about 100km/h bussin alle huomioiden ettei tilanteessa ole edes yritetty jarruttaa. Ei nää nykyajan autot mitään panssarivaunuja kummiskaa ole.

    3. kirjoitat ”mielenkiintoista, että kaikki kuolivat”… etkö ole nähnyt kuvaa?” auto niin rutussa, että ainakin minun on vaikea kuvitella, miten siitä olisi kukaan voinut selvitä hengissä…

    4. Elina Ravantti

      On itsestään selvää, että teko VÄÄRIN. Väärin on mielestäni myös se, että jos ja kun jotain kauheaa tapahtuu, media on heti paikalla kuin kärppä ottamassa omansa! Hyvä kun omaisille on ehditty tiedottaa asiasta! Samoin täällä somessa on viisaita ja vähemmän viisaita kommentteja jakamassa tätä ”kauheaa tuskaa”. Tosiasia on kuitenkin se, että juuri tämä tapaus on näiden omaisten ja läheisten suurin tuska, jota myös meidän kaikkien pitäisi osata kunnioittaa! Viisaat selitykset voitaisiin puida kyllä viikonkin kuluttua A-studiossa ja somessa, eikä näin lisätä läheisten tuskaa, tai jopa syyllistetä heitä… Vaikka tarkoitushan kaikilla on tietysti hyvä ??!?

      Elina, kolmen lapsen äiti ja leski

  33. Toivottavasti se isä ei lue tätä. Toi on pahinta mitä voi tapahtua ja sit joku viel puolustelee.!!! Miettikää ihmiset vähä. Apua on tarjolla ja aina on muitaki vaihtoehtoja.

  34. Oli isä tai äiti, mies tai nainen, tuollaisen teon takana on hyvin itsekäs ihminen! Jos riistää vielä oman hengen lisäksi, viattomien lasten hengen, on todella itsekäs!

  35. En ymmärrä, enkä hyväksy. Voin vain kuvitella vieressä itkevät ja huutavat lapset. Miltä tuntuu tietää kuolevansa. Miltä se tuntuu, kun pyydät äitiä lopettamaan, ajamaan tien sivuun. Tiedät sen, että oma äitisi surmaa sinut. Hyi helvetti. Ja äitejä pitäisi ymmärtää. Mites sitten perhesurma-isät? Tappakaa itsenne, mutta älkää viattomia. Aamen.

  36. Voiko nuon sairasta ihmistä olla kuin olet puollat tapahtunutta kumminkaan itse tietämättä asioista mitään mitä hehkutat tietääkö muut miten asiat oli sielä ja sielä. Lapset oli nuoria kaikilla tulevaisuus edessään. Ei enää Äiti murhasi.

  37. Sisällytän seuraavaan tekstiin kirosanoja ihan tarkoituksella, että asia olisi väkevämmin sanottu! Joten: Pitääkö niitä vitun kakaroita puskea tähän vitun paskaan maailmaan, kun elämä kerran on niiden myötä niin saatanan raskasta!??!!
    Tämä koko juttu on sairain ehkä koskaan, mutta vielä sairaamman siitä tekee tällaiset puoltavat ”oon äiti ja elämä on niin vitun raskasta”-kirjoitukset. Vitut se elämä lasten myötä niin raskasta ole, että ne hengiltä pitää ottaa.

  38. Minnamaarit

    Tämä kirjoitus oli järkyttävää pa*kaa. Lapset sulta heti pois!
    Se on ihan vi*un yks ja sama vaikka sillä äidillä olis ollut mikä tahansa syy ja kuinka tahansa paha uupumus niin se ei oikeuta tappamaan lapsia, eikä ketään. Pistää vihaksi tällainen että puolustetaan nyt sitä mutsia koska se oli ehkä vähän väsynyt koska lasten kasvattaminen on rankkaa joskus. No on se! Pyydä apua, jos et pyydä, etkä pysty lapsistasi huolehtimaan niin järjestä lapsillesi parempi ELÄMÄ jotenkin. Ehkä joku muu voi kasvattaa ne lapset vaikka se varmasti olisikin lapsille vaikeaa kun vanhempi hylkää, mutta ÄLÄ NYT HELV**TI TAPA NIITÄ. Itsensä tappaminenkaan ei ole hyvä ratkaisu, mutta siihen en lähde puuttumaan miltä ihmisellä, joka siihen ajautuu tuntuu. Tämä kyseinen äiti on murhaaja, kolmen elämän riistäjä ja pois-ottaja. Itsekkäämpää tekoa ei helpolla mieleen tule. Lähinnä mieleen tulee vaan että tän kirjoituksen perusteella jonkun ihmisen tappaminen on oikeutettua jos on ollut vähän rankkaa elämässä? Mua pelottaa kyllä sun lasten puolesta. Mitä jo sä saat vielä jonkun romahduksen ja listitkin ittes ja omat mukulas koska ne valvotti sua tms? Järkyttävää!

    1. Lue tuo teksti vielä nyt vaikka kertaalleen.
      Jos _oikeasti_ luet sen, huomaat ettei siinä puolustella lapsien surmaamista, vaan yritetään saada väki ymmärtämään, mikä saa ihmisen tekemään noin.

      Ja miksi murhaajien syitä pitäisi sitten ymmärtää?
      Sen takia, että ymmärryksen myötä ongelmia voidaan ehkäistä. Ajatteleppa nyt: jos keittiösi lattialla on joka aamu lätäkkö vettä, ymmärrät luultavasti aika pian ongelman ytimen ja päivittäisen moppaamisen sijaan etsit katosta reiän ja kutsut korjaajan. Tai vielä parempaa, tervaat katon kesällä ennen kuin koko vuotoa on olemassakaan.

      Toki tänne voi tulla huutamaan ”älykkäitä” kommentteja ihmisperseistä ja haukkumaan tekstin kirjoittajaa ja sulkemaan silmät ongelmilta. Mutta entäpä jos oikeasti yritettäisiin auttaa, yritettäisiin bongata näitä huonokuntoisija kattoja ja paikata niitä, ennen kun vahinko on tapahtunut?Tällä kirjoituksella Katri Manninen koittaa saada väen tiedostamaan, että uupuneita äitejä on oikeasti _paljon_, eikä tätä voida sivuuttaa pelkkänä pimahtamisena ja hullun sekopään yksittäistapauksena. Ei äitien uupumus ole mitään kaukaa haettua jorinaa, tähän liittyvää asiaa löytyy henkirikoslaistakin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapsensurma

      Eli: tämä kirjoitus EI puolustele surmaajia. Tässä ei kehoiteta ketään tappamaan lapsiaan. Tämä teksti ei väitä, että kolarin ajanut äiti teki oikein. Tässä koitetaan saada ihmiset huomaamaan yhteiskuntamme ongelmia ja ymmärtämään niitä – näin niitä voitaisiin ehkä ihan oikeasti ehkäistäkkin sen sijaan, että vuosittain kokoonnutaan jonkun blogin kommenttikenttään huutelemaan ”Vittu mitä paskaa, haista paska” ”Kaikki tommoset pitäs tappaa vittu” ”Sulta pitäs ottaa lapset pois ku kirjottelet tämmösiä” ”Ölölöö MM95 Villle Peeltonen”

      1. Hienosti ilmaistu, tämähän tässä on koko ajan ollut pointtina. Ymmärrystä ei olla jakamassa vaan ENNALTAEHKÄISEVÄÄ tietoa siitä, minkälaisessa tilanteessa tällaista voi tapahtua. Kirjoittaja selkeästi pyytää ihmisiä avaamaan silmänsä ja auttamaan lähimmäistä, ei sympatisoimaan lapsiansa tappanutta äitiä. Älkää tuomitko _kaikkia_ väsyneitä äitejä, avatkaa silmänne ja olkaa avuksi niin ettei tällaista enää ikinä tapahdu.

      2. Missä muuten on sanottu, että tämän lapsimurhan takana on uupumus? Minä en ole mistään ainakaan sellaista lukenut? Hyvä esimerkki siitä, miten fiktio muutetaan faktaksi. Argumentit ovat sitä tasoa, että ”voitko sitten todistaa, että hän ei ollut uupunut”

  39. Vittu mitä paskaa.

    Tämä kyseinen lehmä oli täysi narsisti, joka ei kyennyt ajattelemaan muita kuin itseään.

    Turha yrittää edes jeesustella vanhemmuuden ongelmista viitaten tähän tapaukseen. Oma paha olo ei ole syy murhata tai fyysisesti vahingoittaa toisia. Aika inhimillisyyden perusjuttuja.

    Ei tipu empatiaa murhaajille.

    Empatiat lasten isälle, joka tuskin koskaan on entisensä…

    1. Lasten isälle, joka huini muualla vaikka nainen pyysi tältä apua mm. ajamalla bussin perässä ja pyytämällä tätä kotiin, niin mikään ei raksuttanut tällä miehellä.

      Suurin osa näistä nettikirjoittelijoista näyttää olevan yksin eläviä lynkkaajia tai sitten niistä paremmista piireistä, joissa ei ole nähty unettomia öitä ja hoitotaakkaa sysätty vain ja ainoastaan äidin niskaan. Kyllä fiksu Eurooppalainen pitäisi olla tietoinen siitä, että sen siittimenkin omistavan on otettava vastuu lastenhoidosta ja taattava, että äitikin saa välillä nukkua rauhassa.

      Ja vaikka sinä tai jonkun muun psyyke on pysynyt kasassa ja kaikki on mennyt putkeen teidän osaltanne, niin kaikilla se ei mene niin. Psyykeen ei tarvitse paljon horjahtaa kun jo tapahtuu asioita joita voi katua myöhemmin. Veikkaan, että kukaan terve ihminen ei aja bussin alle lapset kyydissään pirun sarvet päässään.

  40. Minkä vitun takia pitää aina ruveta säälimään jotain mielisairasta paskaa pelkästään sen takia että hän joutui kokemaan saman minkä niin moni usea ihminenkin on kokenut muttei kestänyt sitä. Tälläiset kirjoitukset oikeuttaa tuon kolmen lapsen tapon koska äiskä oli vähän äkänen isille, miksi tuo lehmä ei olisi voinut jättää lapsiaan tuohon bussiin ja sen jälkeen mennä vaikka vuorelle ampumaan aivonsa helvettiin. Oliko nuo kolme pientä lasta jolla elämä ei ollut vielä alkanutkaan pakollisia sivu uhria että joku lehmä pääsi pois kurjasta elämästään?

    1. jep. olisi ottanut hengen pois itseltään, ja vain ja AINOASTAAN itseltään! Eli olisi jättänyt törmäämättä siihen linja-autoon (linja-auton kuljettaja tuskin ajaa enää koskaan) ja varsinkin olisi jättänyt lapsensa henkiin!!! Tuhosi monta elämää…

    2. Pelkäätkö sinä noin kovasti mielen järkkymistä koska nimittelet hyvin epäkypsästi ja alatyylisesti. Sinunkin mielesi voi järkkyä joskus…

      Onko KUKAAN ajatellut että tällä äidillä on vanhemmat jotka ovat surusta sekaisin ja näillä lapsilla on isovanhempia jotka ovat surusta sekaisin sekä isä. Eiköhän tapahtunut kosketa enemmän heitä kuin meitä länkyttäjiä täällä!!!
      Siistikää edes suunne!

  41. Tiiätkö mikä erottaa normaalin ja mielisairaan? Normaali voi myös miettiä kauheita mutta hullu toteuttaa ne

    1. Kolmen pienen äiti

      Juuri näin. Mieli on ihmisellä sairas jos omat lapsensa tappaa. Ei pelkästään väsynyt.

  42. Kiitos tästä kirjoituksesta. Jaan tuntosi, olen hyvin surullinen että on epätoivoa. Niin niin syvää, pimeää, lohdutonta epätoivoa, äideillä ja isillä, joka ajaa näihin tekoihin.

    Olen 3, joista 2 alle 6-v, lapsen äiti jonka puoliso sairastaa depressiota. Myös minä olen ollut pimeissä epätoivon loukoissa, lohduttomana, uupuneena. Toivonut kuolemaani, ollut parisuhteessa yksin, niin yksin. Minä myös olin hyvinpärjäävä ja ”normaali” tai vain osasin yrittää olla sellainen, ei ollut vaihtoehtoja. Hymyilevänä, itsestäni huolta pitämättömänä ja lapset kuitenkin hyvin hoidettuina kohtasin kysymyksen; kuinka sä oikein jaksat? Itkin kotona päivän tämän jälkeen ja jotain muuttui kun tajusin miten loppu olin.

    Nykyään tunnistan Surun ja lohduttomuuden ihmisten silmistä, ja joka kerta kun sen teen, yritän aina kysyä: Miten sulla menee? Onko kaikki hyvin? -vaikka edessäni olisi tuntematon ihminen.

  43. Mielestäni kirjoituksen sisällön voi korjata helposti vaihtamalla äidin epätoivoon ja uhriuteen liittyvät kohdat sanoilla itsekäs ja narsistinen. Tämä ajattelu on kai opittu naisten lehdistä, joissa perheensä jättävä mies on tunteeton hylkyri, mutta perheensä jättävä nainen tekee itsenäisen ja rohkean päätöksen.

    Riittääkö sinulta yhtä paljon ymmärrystä raiskaajille ja pedofiileille. Hehän ovat vain sairautensa uhreja ja kärsivät ympäristön heille asettamista paineista. Heidän rikoksensa ovat huomattavasti pienempiä kuin tämän äidin, joka tappoi omat lapsensa. Niin, yksi lapsista ei ollut bussissa istuvan miehen. Tämä pikku enkeli oli täysin ulkopuolinen.

    Kirjoitukseksi oli sangen asenteellinen ja perustui pitkälti omiin oletuksiisi. Kirjoitukseksi oli helvetin typerä.

    1. Yksi moka oli kyllä tässä kommentissa – millä perusteella väität että pedofiilien ja raiskaajien rikokset olisivat pienempiä? Kuulostaa taas siltä että joku asiasta tietämätön mies tulee huutelemaan tänne, kun tosi asiassa pedofiilit ja raiskaajat pilaavat uhriensa loppuelämän ja vielä jättävät heidät usein henkiin kärsimään henkisistä ja psyykkisistä seuraamuksista. Hyi sinua.

  44. jaa pitäiskö tän tekstin jälkeen hyväksyä se että nainen tappo KOLME lasta? herranjumala ei taida sullakaan kaikki olla ihan hyvin.
    feministit täällä puolustelemassa ku nainen tappoi lapsensa.

  45. tän teksin tarkotus on sanoa naisille että on ok tappaa tappaa lapsensa jos on väsyny eikä jaksa enään?

  46. ilona karvinen

    Todellakin tuomitsen ja vieläpä voimakkaammin tämän luettuani. Niinkuin aina niin tästäkin paistoi ”jos sinulla ei ole omia lapsia et voi tietää” -mentaliteetti. Ja miksi tämä useimmiten kuuluu juurikin naisten suusta, entäpä miehet? Tämäkin traaginen murha kun olisi sattunut niin, että äidin sijasta autoa olisikin ajanut perheen isä, olisiko tälläistä bogikirjoitusta tehty isän näkökulmasta? Veikkaan ettei, vaan tämä isä olisi ollut vain vähintään sairas, moraaliton ja omatunnoton murhaaja (joka mielestäni on ihan oikeutettu syytös sukupuoleen katsomatta tälläisessä tilanteessa), äidin sen sijaan ollessa vain ”väsynyt ja epätoivoinen”. Apua on tarjolla aina vaikka tilanne itsestä tuntuisi miltä vain. Ja lopuksi vielä todettakoon kylmästi se fakta, että lapsiahan ei ole kenenkään pakko hankkia jos ei jaksa niitä asianmukaisesti hoitaa. Terveisin lapseton nainen, jonka veren saa kiehumaan kaikki yhteiskunnan hyysäämät äidit jotka eivät itse osaa lapsiaan kasvattaa.

  47. kahden äiti

    Hyvin kirjoitettu! Ensimmäisenä luettuani uutisen tuli hätä tämän perheen vuoksi. Äidin, joka huutaa apua väsymyskensä keskellä ja isän, joka joutuu olemaan poissa perheensä luota työn vuoksi. Seuraava ajatus oli se että onko heillä minkäänlaista turvaverkostoa. Pienten lasten kanssa väsymys, 24/7 läsnäolo ja jatkuva keskeyttäminen ajaa ihmisen kuin ihmisen hulluuden partaalle! Se on osa vanhemmuutta, kyllä, mutta tässä vaiheessa kuvioon tulisi astua joku muu luotettava aikuinen joka ottaisi ohjat käsiinsä vaikka edes kahdeksi tunniksi viikossa.
    Valitettavan moni suhde päätyy luultavasti eroon juuri sen vuoksi että vanhemmat ovat turhautuneita ja väsyneitä ja ero on helppo ulospääsy tilanteesta. Olen itse ollut tämän hulluuden partaalla useita kertoja viimeisten vuosien aikana, olen ihan tavallinen äiti ja meillä on käynyt sukulaisia ja ystäviä apuna runsaasti. Suurimpana vaikeutena koin jatkuvan tekemisieni keskeytymisen, loppujen lopuksi en ollut halukas tekemään oikeastaan yhtään mitään, kun minut kuitenkin olisi keskeytetty.
    Tämän kolarin ajaneen äidin teko oli hirvittävä sekä täysin anteeksiantamaton. Mutta silti, empatiani on myös hänen.

  48. Vittu mitä paskaa

    Missä ymmärrys Laajasalon murhaajalle. Koitetaanpa:

    Maalta muuttanut kylmään kaupunkiin, muija jättänyt, raha ei tahdo riittää menestyvän Kokoomusnuoren imagon ylläpitoon, koirat räksyttävät ja syövät kuin hevoset ja sitten joku venäläinen alkaa aukomaan päätään roskisreissullaan. Vähemmästäkin napsahtaa ja pistää muijan kylmäksi.

    Ihan yhtä vammainen ajatelma kuin pyhimysmammojen aivopierut. Tosin lopputuloksessa ei pilattu läheskään niin monen ihmisen elämää.

  49. Tämä selkeästi jakaa ihmisten ajatukset…Monet tuomitsee heti äidin,toisilla riittää ymmärrystä ehkä niillä jotka ovat kokeneet sen väsymyksen ja sitten joo se matkatyöläisen puolisona olokaan ei ole ihan herkku rooli…se ei välttämättä tule toiveena se matkatyö joskus työtilanteet vain ovat sellasia ja siihen päälle sitten vielä 2 lasta pienellä ikäerolla sekä ei se taistelu vanhimmanlapsen huoltajuudestakaan nähtäväst helppo ole ollut,kun on käräjille menty ,huh on siinä ollut aika paljon sitten. Puoliso on saattanut nähdä äidin muuttuneen väsymyksen keskellä sellaiseksi mitä hän ei ole ennen ollut sellaiseksi ,joka on vieras ja tekee vieraita asioita ,ei se ihminen enää johon isä aikoinaan rakastui.Se on saattanut ajaa isän kauemmaksi äidistä ja näin ollen edessä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa isälle,kun erota,koska hän ei välttämättä ole nähnyt kaiken keskellä tai osannut ymmärtää äidin väsymystä ja uupumusta. Voi olla ,että isä on lopuksi nähnyt äidin vain äitinä ei enää puolisona jos ,vaikka yhteistä aikaa vanhemmilla ei ole juurikaan ollut eikä myöskään äiti ole päässyt väsymystään nollaamaan,ei ihminen vaan jaksa jos valvomista ja heräilyä on takana pitkä jakso. Isälle jäi todellinen tyhjyys tässä,hän varmasti syyttää itseään tapahtuneesta,kun selviää alkushokista,hän menetti silti itselleen 2 rakasta ja kyllä uskon ,että suree myös naisen kohtaloa,että hän sellaiseen päätökseen päätyi ja olihan nainen hänen lastensa äiti ja hänelle rakas ollut usean vuoden. Toivottavasti isä selviää tapahtuneesta jos tuollaisesta menetyksestä vanhempi voi koskaan selvitäkkään <3.

  50. Kiitos tästä todella hyvästä kirjoituksesta. Se kosketti syvästi ja kuvaa hyvin tiunnetta ja epätoivoa, jota ilon lisäksi äiteyteen liittyy. Asia on tärkeä tunnistaa ja sanoa ääneen. Kiitos että puit omat tuntemukseni sanoiksi.

  51. Kiitos, osuva ja hyvä kirjoitus.
    Kommenteista päätellen kaikki ei ole olleet väsyneitä äitejä, kiva teille.
    Muistan vuosien takaa tuon ajan kun itse olin niin väsynyt että saatoin kesken päivän havahtua ja huomata että olinkin eripaikassa kun olin hetki sitten ajatellut olevani. Sen jälkeen en ole katsonut olevani oikeutettu ketään tuomitsemaan, ja jaksampa jopa hiukan ymmärtääkin. En tietenkään hyväksy lasten tappamista. Toisaalta, enpä usko että sitä hyväksyy nekään äidit jotka niin kuitenkin tekee.

  52. Mä olen vähän samansuuntaisia ajatellut itse, kun olen lukenut ihmisten postauksia asiaan liittyen.
    Tietenkään en sano, että olisi oikeutettua tai mitään vastaavaa (ihan ettei kukaan nyt saa liikaa lisähiekkaa sukupuolineutraaliin vaginaansa tästä) mutta kun on kuitenkin niin järkyttävän paljon asioita jotka etenkin yhdistelmänä saattaa johtaa siihen hetkelliseen harkintakyvyn täyteen pettämiseen. Tällä kertaa se petti siinä vaiheessa, kun lapset oli kyydissä.

    Itse unettomuudesta usein pahastikin kärsineenä voin kertoa, että jos viikon 6h unet on tulleet 20 minuutin pätkissä, ei ihan oikeasti enää voi järjellä selittää mitä päässä liikkuu. Tai edes pukea sanoiksi.
    Ja jonkun kommenttiin ”jos on noin uupunut, niin ei lähde ajamaan bussin perään” sanon sen verran, että oikea täysi väsymys on jännä asia. Elämä menee sumussa ja kaurapuurossa kahlaamisessa, mutta välillä tulee se pieni kristallinkirkas hetki jolloin saa asioita tehtyä hetken ajan ja luulee, että pää toimii. Se ei toimi ainakaan yhtään sen paremmin, kun ne vähäisetkin voimavarat on kaapattu fyysiseen ponnistukseen – oli se ponnistus sitten roskien ulos vienti, tiskikoneen täyttö, tai omien vaatteiden vaihto… Ihan pienen pienet asiatkin muuttuvat mahdottomiksi järkeistää, puhumattakaan isoista asioista,, kuten vaikka tieto, että olet taas kolme viikkoa 24/7 yksin vastuussa lapsista vaikka oma kunto riittää tuskin itsestä huolehtimiseen. Oma vakaa uskoni on, että valtaosa ihmisistä ei ihan rehellisesti vain tiedä, miltä tuntuu olla loppuunsa väsynyt. Kuinka tietäisivätkään, en itse ainakaan ole millään muulla tavalla saanut oloani yhtä hirvittävän lohduttomaksi.

    Kaikkein surullisinta minulle tässä koko tapauksessa on tämä Suomessa vallalla oleva käsittämätön roviolla polttamisen meininki, ihan sama minkä suhteen. Armoa ei anneta, vaikka rukoiltaisiin ja lieventävät (tai selittävät) asianhaarat on tekosyitä. Kenelläkään muulla ei voi mennä huonommin kuin itsellä ja kukaan ei voi reagoida eri tavalla kuin itse. Keskustelussa on väläytelty ”hullua narsistilehmää” mutta ironisesti kuvitelma siitä, että kaikki ihmiset toimivat niin kuin itse on kovin narsistinen.

    1. ”Kaikkein surullisinta minulle tässä koko tapauksessa on tämä Suomessa vallalla oleva käsittämätön roviolla polttamisen meininki, ihan sama minkä suhteen.”

      Mun näkemys on kyllä just päinvastainen Suomesta. Täällä nykyään vaan yritetään ymmärtää kaikkia pahoja tekoja. Tuoreena esimerkkinä tämä Helsingin pahoinpitelevä nuorisojengi; pahoinpitelijät saa ainakin mediassa enemmän ymmärrystä ja pään silittelyä kuin uhrit. Pahoinpitelijöistä on jotenkin tullut uhreja ja oikeat uhrit on oikeastaan unohdettu kokonaan. Voi olla että tässäkin kolmen lapsen tappamisessa tulee käymään samoin.

  53. Linjuriauto on maantien ässä jos olet jonnekin pyrkimässä. Kättäsi heiluta auton tullen, ratkaisun se antaa sulle. Rakkaus jättää ja lempikin pettää, linjuriauto ei hylkää, ei kettään, hengen se ottaa, kaikki se nielee, jää vaikka ovenpieleen.

  54. Hmm, vaikea aihe. Kuitenkin surettaa ja mietityttää se miksi äiti riisti myös lastensa elämän. Olen itse ollu ”ongelmalapsi”, rakastettu, mutta vaivalloinen kuin mikä valvottaessani äitiäni kuusi (!) pitkää vuotta. Lisäksi äidilläni oli toinen rakas lapsi hoidettavana. Silti noistakin vuosista selvittiin, itkulla ja huudolla välillä, mutta äiti ajatteli järjellä ja laittoi muksut ajoissa päiväkotiin. Apua hän ei juuri muualta saanut, mutta rakasti niin lapsiansa ettei ikinä olisi voinut meille tehdä pahaa. Siksi tuon äidin päätös tappaa samalla kaikki ihmetyttää – kyllä lapset olisivat oman elämänsä ansainneet, niiden päättäminen kun ei ole toisen ihmisen päätettävissä. Lisäksi ihmetyttää miksi hankkia kolme lasta jos yksikin tuottaa tuossa elämäntilanteessa väsymystä? Ihmiset aina paasaavat siitä, että on itsekästä hankkia vain yksi lapsi. Mielestäni on itsekästä hankkia monta, monestakin eri syystä. Oma hyvinvointi edelle jos tuntuu että seinät kaatuvat päälle.

    1. Kyllä teitä itsensä ylistäjiä riittää. Ihan hyvin sinun perheellesi olisi voinut käydä samoin!
      Muttei käynyt.
      Se kävi tälle perheelle.
      Tuskin hänkään halusi pahaa kenellekään. Jos et koskaan ole ollut masentunut, et voi mitenkään ymmärtää mille se tuntuu.
      Itseasiassa mikään ei tunnu miltään.
      Millään ei ole mitään väliä enää siinä vaiheessa kun ajautuu tuohon tilanteeseen.
      Ja itsemurhayrityksiä minulla on takana 5kpl. Ja terapiaan en ole päässyt, saanut ainoastaan aina vain erilaisia masennuslääkkeitä jotka johtivat vielä pahempiin ajatuksiin.
      Eli et sinä, Sophie, voi tietää mitä tämän naisen elämä oli, enkä minäkään tietenkään.
      Ja turhaa sanoa että ”Miksi tehdä niitä lapsia 3 jos yhdessäkin on vaikeuksia?”
      Kyllä masentuneella ja ahdistuneellakin niitä hyviä hetkiä on, ja on heilläkin oikeus saada lapsia, katsoa tulevaisuuteen, toteuttaa haaveitaan!

      Elämä ei ole mustavalkoista! Se ei ole joko oikein tai väärin.
      Se ei mene niin..
      Ja sen ymmärtää vasta silloin kun omassa lähipiirissä tapahtuu jotakin tämäntyyppistä.

  55. Ihmettelijä

    Jos sanoo että äiti oli sairaalloisen mustasukkainen ja teko sen pohjalta tehy..aiheuttaa ihmsissä reaktion puollustella tätä naista. Väsynyt, ties mitä kokenut, miehensä hylkäämä, ja juuri oikeudessa ollut (jonka teksti viittaa siihen että nainen itse estänyt isän tapaamiset ja mies oikein saaaaa lastansa tavata ja saa soittaa tarkoin määrätyin ajoin) pohjaton turhautuminen….

    Fakta vaan on..se sairaalloisen mustasukkainen ihminen voi olla nainen sinä missä mieskin, kolmen lapsen äiti tai lapseton sinkku. On turha laittaa väsymyksen tai masennuksen piikkin tunne vammaa joka on anteeksiantamattomuudesta….pillerit ei auta, anteeksianto auttaa. Jokaisen kohdalla joka mustasukkasuudesta kärsii..voi päättyä näin kun nyt on käynyt tai muunlasina haitallisina tekoina itselle tai muille.
    Tämän äidin kohdalla asia on loppuun käsitelty…ne jotka täällä vielä ovat..käsitelkää mennesyytenne ettei se tule nykyisyyteen. koska sitä mustasukkasuus on..menneisyyttä nykyisyydessä.

  56. Satu Nieminen

    Täytyy vaan muistaa ero niille ketkä meinaa tehdä ja ketkä tekee. Useimpien psykologien mukaan nää perhesurmaajat on narsisteja ketkä eivät koskaan hae apua eivätkä koe tekevänsä väärin kuin taas masennuksesta ja uupumuksesta kärsivät hakee sitä apua mitä välttämättä eivät saa kun suomessa on kanta ”ota pilleri se auttaa”
    Meillä jokaisella on oma taakkansa mutta jokainen kuka sen perhesurman on tehnyt on luokiteltu ”ei normaaliksi” (narsisti, sairaaloinen mustasukkaisuus) Aika tylysti sanottu mutta mulle ei uppoo turha jeesustelu että uupunut väsynyt äiti ”tiedämme miltä tuntuu menettää hermo 10 sekunnissa.” Tämä äiti kuitenkin pysäytti bussin, soitti miehelle ja jätti vielä lapun autoon. Teko oli tehty kaiken lisäksi vielä jäätävän mustasukkaisuuden tuloksena. Ei mene mulle ihan tohon uupumus kategoriaan. 90 prosenttia perhesurmista liittyy mustasukkaisuuteen ei uupumukseen, väsymykseen ynnä muuhun. Masentunut ihminen haluaa itsensä pois kuvioista, ei suunnittele miten tappaisin koko perheeni. Tää on asia mikä jakaa toki mielipitäietä. Hyvä kirjoitus mutta ei ihan totta nuo vertaukset

  57. Ei heru sympatiaa minultakaan. Minulla 2 liittoa, edellinen päättyi peliriippuvuuteen joka vei pohjan jaksamiselta. Tyttö nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä 3 vuotiaana. Kävin myös töissä, isä oli lasten kanssa ne ajat mitä nyt lomittajan tehtävässä aamua iltaa meni, muuten hoidin aina yksin, yötkin. Välillä töihin tuli lähdettyä tunnin unilla, välillä oli luksusta ja saattoi kolmekin tuntia saada yhtäjaksoista unta. Silloin tukena oli perheeni, silloin kun yksityisyrityksen päivät antoivat periksi, olinhan sanonut jo tehdessä, että itsellä ne on hoidettava kun on synnyttänytkin, mutta tottakai vapaatakin pitää välillä olla. Kerran kuussa 1 päivä riittää vallan mainiosti.Aina ei ole mahdollista sekään.

    Nykyinen liittoni oli kaatua alkoholismiin, siitäkin selvittiin vaikka mitään kauheampaa en juuri ole kokenut, kuin peräkkäin syntyneet lapset, jotka kummatkin heräilivät öisin, toisinaan 15 kertaa eriaikan tietysti lisäyksenä sairaalajakso jonka toinen vauva tarvitsi epäillyn vaivan vuoksi. Osastolle ei saanut tuoda muita lapsia, mutta mihin ajattelitte että uudella paikkakunnalla josta ei ketään tunne silloin yh:na lapsiaan hoitanut äiti muut lapsensa laittaa. En voinut jättää muita humalaisen isähahmon kanssa, joka tosin ymmärsi itsekin lähteä pois yhteisestä kodista.

    Väsytti niin et välillä vaan itkin, soitin neuvolaan ja sairaalaan jossa pienin vauvani oli hoidossa, että minä tarvin apua… taas uudet 2 vuotta parin tunnin unilla oli tehnyt tehtävänsä ja sain apua. Jaksoin perhetyön tuella kannustaa koululaistani sekä olla vastassa pientä eskarilaistani ja tottakai myös hoitaa vauvojani. Sain n.kerran kahdessa viikossa 3h omaa aikaa.

    Mutta ikinä, ei ikimaailmassa ole käynyt mielessä tehdä lapsilleni mitään. Välillä kävi mielessä käydä naapurissa keskellä yötä ja sanoa, minä menen nyt autoon nukkumaan, lapset on sisällä. Mutta edes täysin unettoman viikon jälkeen ei käynyt mielenvieressäkään satuttaa millään tapaa.

  58. En jaksanut lukea juttua kokonaan. Sen vaan haluan sanoa että lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä.

  59. Joo ymmärrän tuskan ja niinpoispäin, mutta IKINÄ ei saa vetää viattomia työtä tekeviä ihmisiä mukaan. Rekkaa ja Linja-autoa ajaa ihminen, jolla on perhe ja tekee sitä elättääkseen perheensä. Millään helvetin oikeudella ei voi puolustella heidän elämäänsä loukkaavaa tekoa. Jos nyt hengen aikoo riistää, niin on ”ympäristöystävällisempiäkin” keinoja!!! Rekkaa päin ajaa todella monta ihmistä vuodessa. Uutisista kauhistellaan, kun on taas joku lähi-idässä räjäyttänyt itsemurhapommin… niitä on aivan liikaa myös täällä suomessa, maantien terroristeja!

  60. Hei sinä kirjoittaja.

    Tunge ajatuksesi niin v i t u n syvälle hanuriis ku saat.
    Tuota idiottia ”äitiä” ei voi puolustaa mitenkään.

    Vielä vähemmän teitä, jotka yritätte puolustaa häntä.

    Samoin en tunne yhtään sympatiaa niitä s a a t a n a n sosiaalitanttoja kohtaan silti tämmöisistä huolimatta suosittelee lapsia erotilanteissa asumaan äidille.

    Samoin en tunne yhtään sympatiaa niitä s a a t a n a n tuomareita kohtaan, jotka määrää lapset erotilanteissa asumaan äidille.

    1. Sari Laakso

      Hei sinä katkeroitunut isä ?!!!
      Noita ”isejä” on nähty niin paljon, että jos sinä olet poikkeus siihen kastiin, niin tervetuloa ja kiitos, että olet olemassa !!! Niin monta isää lähtee kävelemään katsomatta taakseen kertaakaan… Selitä siinä sitten pojalle/tyttärelle miksi isi ei tule !!! tai välitä p….kaa… kaan !!!

  61. Kolmen lapsen äiti

    Tässä olen kahlannut tätä viestiketjua läpi ja yrittänyt pohtia, millä tavalla esittäisin asiani, jotta sitä ei suoralta kädeltä tuomita. Teille kaikille, jotka paheksutte ”ymmärrystä hakevien” kirjoitukset, lukekaapa viestiketju uudestaan. Minä ainakin olen huomaavinani jokaisesta kirjoituksesta sen, että kukaan teistä ei ole oikeuttamassa äidin tekoa, niin julma kuin se onkin.

    Omalla tavalla en pysty käsittämään, miten ihmeessä tämä nuori nainen pystyi viedä mukanaan kolme pientä lastaan. Mutta nyt kun luin Katrin kirjoituksen ja taustaa tälle teolle, tuntuu se traagiselta hätähuudolta. Ja todellakin, en voisi ikimaailmassa kuvitella tekeväni omille lapsilleni noin. Mutta minäpä en olekaan ollut koskaan niin väsynyt, että olisin ajatellut kuoleman olevan helpotus. Ja never say never, eikös se niin mene.

    Ja nyt joku teistä nappaa tämän minun kirjoituksen silmätikuksi ja ruotii sitä. Siitä vain. Mutta pyydän, te jotka kirjoititte, että vaikka äiti tai sitten se isä, olisi kuinka väsynyt, ei voi tehdä noin omille lapsilleen. Luulenpa, että silloin sinä kirjoittaja, vaikka sanoisit olleesi tosi väsynyt, et ole tuntenut tämän naisen ahdinkoa ja loputonta väsymystä. Me ihmisethän ajatellaan, että omat lapset ovat ne kaikista ihmisistä rakkaimmat, ei heitä voi tahtoa vahingoittaa. Mutta silti sitä tapahtuu, miksi?

    Tuskin koskaan saadaan lopullista selvyyttä tähän tekoon. Ainoastaan tämä äiti itse voisi kertoa, mitä tapahtui, jos itsekään sitä tietää. Jospa hän ajattelikin, että lapset säästyisi ja kuolisi vain itse. Jospa halusi antaa miehelle opetuksen. Ken tietää ja jossitteluhan ei enää tässä tilanteessa mitään auta.

    Älkää nyt hyvät ihmiset aliarvioiko tuota väsymyksen voimaa. Ja tällä naisella sitä on täytynyt todellakin olla tosi paljon. Minulla siitä ei hajuakaan, sen myönnän. Enkä tahdo tietääkään.Tämä äiti ei ole osannut ajatella järkevästi tässä tilanteessa. Ja todellakin, en hyväksy tätä tekoa ja kauhistelen sitä siinä, missä muutkin. Mutta jos ei yritetä edes miettiä, mikä on johtanut tähän tekoon, on maailma vinksallaan. Mikään ei tuo tätä äitiä tai lapsia takaisin tähän maailmaan

    Ja tähän lopuksi vielä. Sinulle, perhetragedian isä, osannottoni.

  62. http://www.iltasanomat.fi/a/1288756742397
    tässä ketjussa olisikin poliiseille mielenkiintoisia kommentteja. monen monet naiset ymmärtää ja käsittää miten nainen oli vain väsynyt, pian annatte itsellenne luvan koska tämä on niin normaalia toimintaa.. tämä kyseinen nainen alamaissa ja kauan..toivotaan että poliisit katsoo myös kommentoijien huostaanotettavat lapset. On sairasta ajatella mitenkään päin ettälapsilta hengen riisto olisi ihan normaalia”koska ei nyt sattunut saamaan apua” jos tuollaita myöntäilee omaa myös itse sairaan pään… nainen tappaa omat lapsensa narsistisuudessaan ettei heilläkään voi olla tulevaisuutta kun ei hänelläkään. Nainen murhaa lapsensa ennenkuin antaa niitä Isälleen, tämäkö on ymmärrettävää?? Koska jaksamisestahan ei enää silloin ole kyse.

    menkää viattomien silmiin narsisti feministit… menkää lapsien vetisiin silmiin jotka katsoi tuon henkilöauton tuulilasista kaikki U käännökset ja kiihdytykset… jos jotain ymmärrystä vielä koette äitiä kohtaan joka riisti kauhealla ja pitkällä ja kiduttavalla tavalla elämän ihmisiltä jotka ei vielä omaa elämää kerenneet saada! Jos löytyy vielä oljenkorsi äidin toimille, menkää nopeasti lääkäriin älkääkä koskaan tehkö lapsia.

    1. Taisi autossa viattomia lapsia huutaa Äitiä kun tuulilasista lähenee linja-auto… kuinka sairaita Suomalaiset naiset ovatkaan, vielä kehtaa myötäillä naista mistä eivät sitten kumminkaan tiedä mitään. Naiset surmaa Suomessa perheen lapsia kaksi kolmasosasta… mikä vaivaa. Täälä näyttäisi olevan jotku omituisten otusten kokoontumisajot.

      1. Tämä emäntä päätti itsensä ja omien lastensa hengen lisäksi altistaa kuolemanvaaraan kaikki ne ihmiset jotka siinä linja-autossa istui.
        Silkkaa äärimmäistä itsekkyyttä ja toisten elämälle sylkemistä.

        Ai vai oli tämä akka väsynyt?
        Kummasti vaan jaksoi lähteä riehumaan ja ajelemaan ympäriinsä oman lapsen syntymäpäiväjuhlien päätteeksi.

        Ajatelkaapa sitä kuusivuotiasta lasta jonka on täytynyt olla peloissaan ja ihmeissään… voi herrajumala 🙁

        Lasten isille toivon kaikkea hyvää jatkossa ja voimia jatkaa elämää.

    2. Olet täynnä vihaa. Sen näkee kirjoituksesi läpi.

      Toivon että pääset siitä yli.
      Kuka meistä on se jolla on oikeus heittää ensimmäinen kivi?
      Ei kukaan.

      -Esmeralda

  63. Minä en Katri ymmärrä pointtiasi tässä kirjoituksessasi. Pyydät apua väsyneille äideille sillä perusteella, että ikään kuin tällainen reaktio olisi normaali edes ajatuksissa. Olen vakuuttunut siitä, että äiti, jonka ajatuksissa edes käy tällainen ei ole terve henkisesti.

    Olen viiden lapsen äiti ja jäin yksinhuoltajaksi nuorimmaisen ollessa neljä. Olin niin väsynyt, etten oikein edes muista ensimmäisestä vuodesta mitään. Siltikään, ei missään vaiheessa käynyt edes pienessä harmaassa aivosolussani ajatusta, että olisin tehnyt itselleni tai lapsilleni mitään. Olen suunnattoman harmistunut tästä kirjoituksesta, jossa haet hyväksyntää tällaiselle teolle tai ehkäpä jopa syyllistät yhteiskuntaa siitä, että näin voi käydä.

    Maailma on paha, elämme kaaoksessa. Mutta meillä jokaisella on valinta siitä, mitkä ovat arvomme. Mistä välitämme, mihin laitamme toivomme. Lainatakseni erään vanhan naisen sanoja ”elän vain yhden elämän maan päällä, siksi juon kahvini pullan kanssa”. Joka ei hoksaa mitä tarkoitan: ei siis kannata tuijoittaa peiliin, eikä ainakaan naapuriin. Kannattaa kuunnella mitä sisin kertoo ♥

    Toivon, että sinä nuori, joka luet Katrin tekstin, et pelästy ajatusta vanhemmuudesta tai vanhemmaksi tulemisesta. Kaikesta huolimatta minulle se on ollut elämäni tärkein asia. Lapsiani en vaihtaisi mihinkään♥

    1. Miten voit Katrin tekstin luettuasi päätyä johtopäätökseen, että tapahtunut teko olisi hyväksyttävä tai että sille haetaan tässä hyväksyntää?

      Sanot olevasi viiden lapsen äiti, etkä pysty sellaiseen empatiaan että asettaisit itsesi toisen ihmisen asemaan vaan puhut miten hienoa sinulla on ollut väsymyksestäsi huolimatta elämässäsi.

      Minun järkeeni ei mene sinunlaiset ihmiset, jotka eivät pysty ymmärtämään muuta todellisuutta kuin oma elämä. Tämän hirmuteon tehnyt nainen oli syystä tai toisesta suuren avun tarpeessa, jota ei koskaan ajoissa saanut.

  64. Minä voin sääliä läpeensä uupunutta ihmistä. Mutta kun en näe sitä tässä jutussa. Äiti vei lapet kuolemaan ajamalla autonsa sen bussin alle, jossa isä oli. Minusta se vaikuttaa kostolta! Ja sitä on mahdotonta sympatiseerata.

    1. Surkea kirjoitus, tuo äiti oli täysin munaton, olkoon syy mikä hyvänsä (kosto, väsymys…) Itsensä olis voinut lahdata mutta lapset joilla elämä edessä?!? Ne lapset olis pärjännyt elämässä aivan hyvin ilman tuollasta
      äitiäkin. Itsellä kaksi mukulaa ja ero takana, eikä missään vaiheessa ole tuntunut siltä ettei jaksa. Jos haluan omaa aikaa, pyydän hoitoapua ja sitä saa vaikka mannerheimin lastensuojeluliitolta jos ei tukiverkostoa ole.
      Todella narsistinen, itsekeskeinen, kostonjanoinen ämmä, sanon minä!

    2. Eihän se edes ollut kosto siinä mielessä, että olisi ollut mitään kostettavaa muuten kuin tekijän mielikuvituksessa. Kysymys on siinä, mistä tällaisia harhoja tulee, ja mitä niille voitaisiin tehdä. Tässäkin tapauksessa nämä harhat olivat viranomaisten tiedossa, mutta kukaan ei ollut osannut tehdä mitään. Kaikissa tapauksissa tällaiset harhat eivät johda tämän kaltaisiin tekoihin, mutta voi kai hyvin sanoa, että yksikin kerta on liikaa, ja silloinkin kun ketään ei ole kuollut, on kyllä aiheutunut monille ihmisille suurta murhetta ja yhteiskunnalle suuria kustannuksia.

    3. Uupumus on eri asia kuin luonnevika. Hienoa että uupuneista äideistä puhutaan, mutta se ei ollenkaan tarkoita tätä mitä on tapahtunut. Ei tarvitse väsyneiden äitien pelätä… Tämä oli yksi yksittäinen hullu, joka – luojan kiitos- tappoi itsensä. Todella ikävä että se murhasi lapsensa myös….

  65. Minusta hieman tuntuu siltä, että nämä nykyajan naiset haaveilevat ja haihattelevat lapsista, miehestään ja perhe-elämästään aivan liikaa.

    He kuvittelevat, että lapsikatraan kanssa eläminen on pelkkää pullan tuoksua ja kissan kehruuta uuninpankolla.
    He kirkkain silmin näkevät, kuinka heidän sporttinen, seurallinen, romanttinen ja urallaan kuin ohjus etenevä aviomiehensä tulee töistä kotiin lihavan tilipussin kanssa, tekee gourmet-tasoisen illallisen perheelle, tomuttelee hieman mattoja ja iloiten telmii jälkikasvunsa kanssa.
    He myös utopiaansa rakentaessaan uskottelevat itselleen, että molempien vanhempien sukulaiset pikkuserkuista isovanhempiin ovat aina riemuiten ottamassa lapset tarvittaessa hoitoonsa, jotta heille jää aikaa omiin menoihinsa ja aviomiehelleen.

    Ja miten kovasti se totuus sitten sattuukaan, kun raskauden jälkeisen masennuksen aikana silmät avautuvat näkemään, että pankin rahoilla ostettu talo homehtuu käsiin, aviomies on väkivaltageenin omaava tuurijuoppo, jonka tilipussin sisältö koostuu lähinnä pikavipeistä ja joka ei pitkän työpäivän jälkeen vaihda sohvalta edes televisiokanavaa itse, sukulaiset ovatkin olleet kovasti onnea toivottavia tyhjiöitä ja se saatanan kissakin vain kuseksii kiimoissaan pitkin nurkkia…

    1. Älkää kukaan kenellä ei ole kahta useampaa pientä lasta ja ketä ei ole käynyt vuosia kestäviä huoltajuuskiistoja oikeusasteissa, te ette ymmärrä, ja myös kyseisistä laitoksista tulee jopa todella raakoja päätöksiä, josta lapset joutuvat kärsimään, ja tämän lasten tuskan katsominen on jotain järkyttävää. Nainen usein leimataan mustasukkaiseksi, mutta ketäpä nainen pysyy järjissään jos mies pettää ja on muita menoja.

    2. Valitettavasti kommenttisi ei liity aiheeseen mitenkään: tässä tapauksessa ei ole tietoa, että mies olisi ollut kunnoton vaan päin vastoin työssä käyvä ammattimies, eikä ole tietoa, että nainen olisi ollut uupunut. Se mistä on tietoa, on, että kysymyksessä on voinut olla mustasukkaisuus sairautena.

      Niin kauan kun ei muuta tiedetä, on siksi syytä sen perusteella, mitä tiedetään, kiinnittää huomiota mustasukkaisuuteen sairautena ja heittää mielestä muut turhat ja tarpeettomat spekuloinnit. Jos yhtäkään,
      joka kärsii tästä sairaudesta, pystytään tämän jälkeen auttamaan, niin on päästy edes jossain asiassa hiukan eteenpäin.

      Sen kokemuksen perusteella, joka itselläni tällaista vierestä seurannena on, millään ammattiryhmillä, joiden pitäisi voida tällaiseen puuttua, ei ollut mitään keinoja tai välineitä tämän sairauden varalle.

      Se, että sairaus on harvinainen, ei ole mikään puolustus, koska siinäkin tapauksessa jota itse jouduin seuraamaan vierestä, yhteiskunnalle kyllä koitui suuria kustannuksia, vaikkei kaikki asianosaiset vielä ovatkin hengissä. Sillä rahalla luultavasti olisi jostain globaalista tietovarannosta voitu kaivaa ainakin jotain tietoa ja valmiutta tämän sairauden kohtaamiseen.

      Toivottavasti tämän jälkeen tässäkin asiassa päästään paremmin eteenpäin.

    3. Olavi, sinun värikäs analyysisi nyky-yhteiskunnan ja vanhemmuuden tilasta oli hyvin osuva. Vähän offtopic-raiteilla mennään, mutta kyllähän tämä uupumuksen käsitteeseen liittyy.

      Minä en ole köyhässä lapsuudenkodissa oppinut arvostamaan mainetta ja mammonaa, niin erotan tuollaista kertomaasi käytöstä tosi paljon ympäristöstäni. Nuoret parit ja lapsiperheet haluavat kaiken omakotitaloineen ja autoineen heti, sisustus ei kelpaa ellei ole täydellinen omaan silmään ja kaiken muunkin pitäisi olla täydellistä. Lasten saavutuksilla kerskaillaan Facebookissa ja kun pikku maailmannavat tekevät jotain hölmöä (kun eivät oikeasti täydellisiä ole), niin ei tajuta edes hävetä, vika on muissa. Oma elämä on niin täydellistä, että mikään ei saa sitä uhata – ebolan mahdolliset kantajat poispois omista silmistä muiden uhaksi – koska minä en ole kuolevainen kuten kaikki ennen minua. Elämän arvot ovat hirveästi pinnallistuneet, kohkataan materian ja menestyksen perään, ja hukataan se oleellinen: oma hyvinvointi ja aidot ihmissuhteet. Maalaisjärki ja rajat. Ymmärrys elämän rajallisuudesta.

      Ihmisiltä puuttuu nykyisin kyky sietää vastoinkäymisiä. Hesarissa puitiin taannoin länsimaisen ihmisen ongelmia. Ovathan ne todella kaukana elämän todellisista ongelmista, kuten vakavat sairaudet. Katkesi kynsi, irtosi irtoripsi tai oli pahaa ruokaa.

      On hyvä myös huomioida, että työuupumus ei kuulu viralliseen sairausluokitukseen. Uupumus ei ole sairaus, vaan tietty henkinen ähky, kun on ahmittu liikaa kaikkea eikä osata hiljentää. Odotetaan sitä elämän täydellisyyttä eikä sitten jakseta sitä tosiasiaa, että elämä on joskus vain todella raskasta ja epäreilua, ja sitten se päivä taas lopulta paistaa.

      Oma elämä ei oo mennyt niin kuin elokuvissa, oikeastaan takunnut joka mahdollisella sektorilla, mutta olen sydämestäni onnellinen jokaisesta päivästä, olipa vaikea tai mukava. Se on sitä todellista elämää.

    4. ohhoh, on aika huolestuttavaa kuinka paljon tämän blogi tekstin kirjoittaja näkee surua ja ikäviä asioita äitiydessä.Heräsi kysymys mieleen että jos hän saisi mennä ajassa takaisin niin olisiko hän halunnut jättää lapset tekemättä? Kannattaisi miettiä tarkoin kun lapsia hankkii että riittävätkö omat resurssit niiden huolenpitoon ja perehtyä siihen kuinka rankkaa se voi kaikkein rankinmillaan olla ja sitten miettiä monesti uudestaan että onko hänestä äidiksi niin että lapset eivät joutuisi koskaan kärsimään ja varsinkaan vanhempien itsekkäistä teoista. Ja on ikävä huomata kuinka kyseisessä tekstissä ei näy mitään positiivista vaan tulee kuva kuinka tuskaa on olla äiti jota äitiyden ei todellakaan pitäisi olla. Mielestäni täällä viestiketjussa heijastuu joissakin kommenteissa tämän lapsensa tappaneen naisen puolustelua jota EN todellakaan ymmärrä vaikka miltä kantilta katsoisin!! sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka nousee karvat pystyyn tuollaisista ihmisistä!

  66. Olen monesti miettinyt kuinka moni lapsi pelastuisi näiltä tapahtumilta jos ydinperheille ois tarjolla samaa kun yh äideille joilla on toimiva suhde lapsen toiseen vanhempaan. Lapsi sais levänneen vanhemman jos vanhemmat saisivat joka toinen viikonloppu vapaata. Kadehdin tässä yh vanhempia heidän vapaista. Kaikilla ei ole tukiverkkoja…kuinka moni lapsi säästyisi lasisesta lapsuudesta jos ois ydinperheillä vapaata?

  67. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka eivät anna tälle sympatiaa. Ensiksi tietysti mainitsen, että kyllä kahden pienen pojan äitinä olen kokenut loppuunpalamisen. Lisäksi minulla on rankka tausta, joka yrittää kovasti vaikuttaa lasteni kasvatukseen. On alkoholismia, väkivaltaa, seksuaalisuutta.

    Sanoin heti toisen lapsen synnyttyä neuvolassa, että minua pelottaa, jos toinenkaan lapsi ei nuku. Sain heti apua, mutta kesälomien jälkeinen avunsaanti vaikeutui. Minua pompoteltiin psykologeilta toisille,kunnes kotona ahdistuskohtausten ja itsemurha-ajatusten ajamana varasin samantien ajan lääkärille. Lääkärin sanottua ensimmäiset sanansa purskahdin hallitsemattomaan itkuun, ja anoin lääkettä. Nyt pian vuosi takana lääkitystä yms. ja elämä hymyilee taas.

    Tarinan pointti oli se, että varsinkin väkivaltataustan omaavana minulla on korkeampi riski jatkaa omien lasteni rankaisua hermojen menettämisen seurauksena. Tunnistan nuo ajatukset lapsen seinään paiskaamisesta, MUTTA sisukkuudella päätin, että minun lapseni eivät tule kokemaan mitään edellä mainituista. Ollessani synkimmässä tilassanikin ei tullut pieneen mieleen vahingoittaa lapsiani. En kyllä ole lukenut mistään, että uutisen äiti olisi ollut väsynyt. Jos se on ollut syynä, niin en silloinkaan hänelle sääliä soisi.

  68. Niin, totta kai äidit ansaitsevat apua ongelmiinsa, kaikenlaisiin. Mielenterveysongelmat eivät ole leikin asia, varsinkaan pienten lasten kanssa. Tästä huolimatta en voi kuin ihmetellä, oliko pakko viedä lapset mukana. Jos äiti oli väsynyt, uupunut, vihainen, sekaisin, mitä vaan, niin miksi hänen lastensa piti siitä maksaa. Eikö äidin ongelmat pitäisi hoitaa, ja eikö äiti voisi ajatella että missä tilanteessa tahansa, että en laita lapsia kärsimään oman oloni tähden. Siinä vaiheessa, jos se bussin eteen lasten kanssa ajaminen todellakin vaikuttaa hyvältä idealta, kyllä silloin ollaan jo siinä pisteessä johon kenenkään ei pitäisi joutua… Sen enempiä myöskään tietämättä taustoista. Tässä lapset nyt vaan taisivat maksaa hengellänsä äidin mustasukkaisuudesta.

  69. Aika väsynyt kirjoitus. Ei tällaista tekoa voi mitenkään hyväksyä, on taustalla olevat syyt minkälaisia tahansa.

    Kolmen lapsen tappaminen on aina tuomittavaa, vaikka äidin väsymys ja epävarmuus ovat valitettava asia, se ei silti oikeuta lapsien tappamiseen. Kyllä he olisivat pärjänneet.

  70. Yksi äideistä

    Kirjoituksessa on paljon mikä on totta, mutta paljon mistä en ole samaa mieltä. Itsekin olen miettinyt yöllä että en jaksa tätä enää, miksi halusimme lapsen ym. Väsymys ja uupumus saa mieleen asioita, joita ei ikimaailmassa uskoisi ajattelevansa, mutta itse en ikinä voisi lapselleni tehdä mitään pahaa! Mikään ajatus tai tilanne ei oikeuta tekemään tuollaista. On kuitenkin hyvä, että näistä asioista keskustellaan ja ehkä pystytään tulevaisuudessa auttamaan äitejä/isiä/lapsia paremmin! Tässä ehkä herää myös se kysymys, että miksi aina äitejä suositaan huoltajuuskiistoissa..

    Siitä puhutaan liian vähän, että minkälaista se lapsiarki on! Se ei tosiaan ole sitä pullantuoksuista arkea, vaan ajoittainkin hyvinkin raskasta. Vanhemmilla ei ole aikaa toisilleen, lapsi/lapset ei käyttäydy niin kuin kuvitteli, seinät alkavat nopeasti kaatua niskaan kun hoivaa lasta kotona. En yhtään ihmettele niitä pareja, jotka eroavat kun lapset ovat pieniä.

    Nykyään jatkuvasti ihmisiä masentuu entistä enemmän ja uusia tragedioita sattuu siitä huolimatta, että yritetään jollain tavalla auttaa. Yhteiskunta vain menee jatkuvasti siihen suuntaan ettei ole resursseja auttaa oikeasti ihmisiä, sillä kaikki on rahasta kiinni! Tuoreet äidit patistetaan töihin yhä aiemmin, tuista jatkuvasti leikataan, palkat ovat keskivertosuomalaisilla liian pienet menoihin nähden.. ja lista jatkuu. Niin se vain on, että jos ja kun tämä yhteiskunta jatkaa kehitystään tähän malliin niin kaikki kaatuu pikkuhiljaa.. valitettavasti!

    Tällaisessa tilanteessa ei voi sanoa mitään oikein. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tällaista tuskaa, sitä ei voi edes ymmärtää. Kaikkea hyvää sille miehelle, joka joutui tämän kaiken kokemaan!!

  71. Olisipa mielenkiintoista nähdä reaktiot jos esim. kouluampujista kirjoitettaisiin yhtä ymmärtäväiseen sävyyn.

  72. Minun mielestäni tämä oli niin huono kirjoitus, että kirjoitan ensimmäistä kertaa elämässäni blogi-kommentin. Olen suorastaan närkästynyt!

    Tämä teko kaikessa hirveydessään ja tämä nainen todellakin pitää tuomita – kaikin puolin ja kovaa!

    Huomioittehan myös että tässä riskeerattiin myös kymmenien bussin kyydissä olevien, täysin sivullisten ihmisten henki!! Onneksi bussi pysyi tiellä. Erityisesti bussin kuljettajalla taisi käydä aikamoinen tuuri.

    En vähättele pienten lasten äitien ja isien väsymystä ja itsemurhan saa toki kukin tehdä vapaasta tahdostaan. Periaatteessa on myös jossain mielessä ok, jos pyörittelee tällaisia ratkaisuvaihtoehtoja mielessään heikkona hetkenä, mutta ymmärtää olla toteuttamatta niitä.

    Mutta jos ihminen MISSÄ TAHAHSA mielen tilassa toteuttaa tällaisen teon – täysin piittaamatta muiden hengestä – on kyseessä täysin mielenvikainen yksilö.

  73. Mielestäni on todella väärin taputella asia käsitellyksi sillä että äiti olisi ollut masentunut ja uupunut. Masentunut ja umpiväsynyt ei jaksa viimeisillä voimavaroillaan ajella bussin perässä, häiriköidä ajon etenemistä, pysäyttää bussin, käydä sisällä tappelemassa miehen kanssa ja vielä(!) sen jälkeen lähteä kaasuttamaan. Naista on kuvattu äärimmäisen mustasukkaiseksi, poliisia tarvittu apuun mustasukkaisuuskohtauksessa jotta mies päässyt lähtemään töihin ja nainen on pitänyt itseään hyvin lapsirakkaana. Ennemmin herää epäily vaikeasta persoonallisuushäiriöstä, joka ihmisellä on nuoruudesta saakka ja on sellainen päähänpinttymä/tapa toimia jota ei puhumalla auteta. Apua voi tarjota mutta persoonallisuushäiriöiset eivät myönnä eivätkä tunne olevansa sairaita, se on avun hakemisen ja hoidon saamisen kannalta tosi vaikea yhtälö.

    Ehkäpä tämä linkki valottaa asiaa sinulle, toivon kovasti että tutustut siihen http://yle.fi/uutiset/ylilaakari_lauerma_perhesurmaajat_ovat_yleensa_sairaalloisen_itsekeskeisia_narsisteja/6810660

  74. Nainen oli niin väsynyt, että hän unohti fysiikan lait. Hän yritti vain pysäyttää linja-auton ja kuvitteli, että koko porukka selviää urakasta naarmuitta. Ihan varmasti.

  75. Äiti sai kostonsa, olihan se selvästi sitäkin. Raivoa, epätoivoa ja sitä ettei mies välitä, ei huomaa väsymystä ja kamelin selän katkeamista. Joskus jokin asia, jälkeenpäin ehkä vähäpätöiseltäkin tuntuva, on vaan se viimeinen pisara! Uskon että moni pienten lasten yksinhuoltaja, isä tai äiti pääsee kiinni tuohon naisen tunnetilaan. On myöhäistä sanoa että olisi pitänyt hakea muualta apua jos (tässä tapauksessa)mies ei auta. Kaikki masennuksen kokeneet varmaan myös pääsevät kiinni siihen oloon kun asioilla ei ole enää väliä. Sopii lukea vaikka itsemurhaa vakavissaan yrittäneiden ja siitä selvinneiden ajatuksia mikä se tunne sitten tuossa kohdin on. Surullistahan tämä on kaikella tavoin. Erityisesti se että lasten elämä päättyi näin traagisesti.

  76. Ei voi käsittää

    Ei vittu mikä kirjoitus, sori vaan! Yritätkö puolustella tätä murhaajaa??!!

    Tuo murhaajaäiti ei saa minulta tipan tippaa mitään sympatiaa, vaan täyden tuomion!! Asiaa ei voi kääntää mitenkään mihinkään muuhun suuntaan.

  77. Ihan oikeesti? Pitäisikö jolain lailla ymmärtää ihmistä, joka yrittää tappaa lähes 20 ihmistä????

  78. huono artikkeli

    No olipas jäätävää kuraa koko teksti. Ja koko teksti sen takia, että oli linkitetty tähän tapahtumaan, joka vei kyllä kaiken pohjan tältä jutulta, vaikka muuten olikin hyviä näkökulmia. Ihan hienosti kyllä yritetty vedota väsyneisiin äiteihin, jotka pystyvät samaistumaan tilanteeseen, mutta johtopäätös on kyllä järjetön, moraaliton ja surullinen. Huomionhakuista sanoisinko.

    ”Äläkä tuomitse äitejä, jotka eivät saaneet apua ajoissa, vaan tuomitse tilanne, jossa äitien uupumus ja mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamatta.”

    Eli ei tuomita äitiä joka kostaakseen/jostain muusta ihme syystä tappaa kaikki lapsensa. Eihän se ollut äidin syy. Vaan tilanteen johon äiti oli ajautunut. Eikä tämä tilanne, eli uupumus ja se että sitä ei oltu huomattu ja hoidettu ole myöskään äidin syy. Äidillähän ei ole mitään vastuuta, vaan hän oli uhri kaikin puolin, joten myös hänen tekonsa oli perusteltu.

    Huomasin kyllä, että sanoit, ettei äidin tekoa, eli 3 lapsen tappamista, voi hyväksyä, mutta koko artikkelista ja loppukaneetistasi saa kyllä toisen kuvan. Liekö laitoit sen siksi, että voit näihin kommentteihin vastata ”kyllähän minä sanoin, että äidin tekoa ei voi hyväksyä”. Ärsyttää tälläiset huomionhakuiset kirjoitukset, joiden päättely ja argumentointi on revitty jostain saippuasarjasta.

  79. Julkisuudessa olleet jutut ei kovin vahvasti viittaa siihen, että kyseessä olisi tavallinen väsynyt empatiakykyinen ihminen, vaan melko varmasti vaikeasti häiriintynyt narsistinen yksilö. Väsymys ja uupumus on tässä toissijaisia asioita.

    Todennäköisesti jokainen kouluampuja on käynyt läpi hirveän henkisen tuskan, hyvin mahdollisesti suuremman kuin tämä nainen. Varmasti voidaan näitä tekoja pitää vähintään yhtä lailla ymmärrettävinä. Todennäköisesti kuuluisan Jammu-sedän elämänhistoria on sellainen, että hänen tekonsa ovat aivan yhtä ymmärrettäviä kuin tämän naisen.

    On kirjoittajalta naiivia samaistua murhaajaan, joka todennäköisesti on luonteeltaan sairas ja äärimmäisen itsekeskeinen eli aivan varmasti täysin erilainen kuin kirjoittaja, joka vaikuttaa hyvin empatiakykyiseltä.

    Kirjoitus tuo esille Suomessa käsittämättömän vahvana elävän äitimyytin, jolloin äitien pahat teot ovat aina ymmärrettäviä. Ei haluta uskoa, että äiti voi ikinä olla äärimmäisen paha ihminen, kuten ei sitäkään, että sairaimpia yksilöitä on molemmissa sukupuolissa.

  80. Myös minun mieheni on matkatöissä ja oli sitä jo alettuamme seurustelemaan.Nyt lapsia on 4 ja matkatyöt jatkuvat.Olen tiennyt sen alusta asti että näin tulee käymään.Pääasiassa huolehdin arjestamme yksin,siivoan,teen ruokaa ym.Olen silti mielestäni etuoikeutettu,koska meillä on varaa hoitaa lapset kotona.Kolme vanhinta lastamme syntyivät tasan 3:n vuoden sisään,oli samaan aikaan 2 lasta vaipoissa jne.Olin toki välillä kovilla,mutta maalaisjärjellä puskin eteenpäin enkä päivääkään ole katunut.Se mikä minua auttoi ollessani tiukimmillani oli se,kun vertasin elämääni omaan mummooni.Hänellä oli 7 lasta,mies sodassa,ei rahaa ja asui sähköttömässä mökissä jumalan selän takana.Ei jumalauta,omat murheeni olivat aika pieniä sen rinnalla.Ymmärrän tämän äidin epätoivon ja varmaankin synnytyksen jälkeisen masennuksen,mutta miksi pitää uhrata lapsetkin.Heillä olisi voinut olla kelpo elämä edessään ilman äitiäkin.

  81. Mistä olette saaneet päähänne että kysymys oli äidin väsymyksestä? Sitä ei ole kerrottu motiiviksi yhtään missään.

    Sen sijaan on uutisoitu että äiti oli hyvin mustasukkainen ja yritti hallita miehensä elämää jatkuvasti. Jopa poliisi oli soitettu syksyllä paikalle, että isä pääsisi töihin.

    Että luulenpa että ainoa väsynyt oli isä, joka halusi viimein avioeron. Ja tämäpä ei narsistiselle naiselle sopinut.

  82. Katri, juuri kaltaisesi ihmiset ovat syy mm. siihen, miksi Suomessa rangaistusjärjestelmä on aivan viturallaan. Syyllistä ei haluta etsiä ei sitten millään, vaan aina täytyy keksiä jokin lieventävä seikka ja selitys. Tämä on totuuden kieltämistä.
    Puhut tapauksen naisesta ikään kuin tämän parhaana ystävänä, joka tietää tasan tarkalleen miltä naisesta tuntui. Tosiasiassa et tiedä kyseisestä henkilöstä ja tämän ajatusmaailmasta mitään, vaan valitset itsellesi sen helpoimman tien ja torjut mielestäsi ikävät mahdollisuudet; mahdollisuudet siitä, että tämä nainen saattoi hyvinkin olla kylmäverinen tappaja, eikä pelkkä väsynyt äiti joka ei saanut tarpeeksi tukea. Toki jälkimmäinenkin on mahdollisuus, mutta senkään paikkansapitävyys ei sulje pois sitä tosiasiaa, että nainen tappoi itsensä ja kolme lastaan, aiheuttaen myös mittavaa järkytystä ja surua läheisilleen ja tutuilleen. Näin on ehkä pelottavaa ajatella, sillä kuka tahansa ihmisistä voisi periaatteessa ryhtyä samaan tempaukseen, ja sen me tiedämme. Meitä kuitenkin sitovat arvot ja normit jotka itse olemme asettaneet toimintaamme ohjaamaan ja rajoittamaan. Näiden rajojen rikkoja on rikollinen ja syyllinen, ei auta vaikka kuinka asiaa kaunistelisi. Vaikka nainen olisi ollut kuinka väsynyt, masentunut ja turhautunut, ei mikään maailman selitys riitä oikeuttamaan sitä, että hän vei mukanaan kolme viatonta ihmishenkeä, mahdollisesti aikeenaan viedä enemmänkin. Tähän mennessä itsekkäintä mahdollista toimintaa, josta olen surukseni joutunut kuulemaan.
    Elämä on meille kaikille ajoittain enemmän tai vähemmän haastavaa, ja joskus voi tuntua että voimat loppuvat kesken ja on parempi lähteä. Nämä tunteet ovat kuitenkin osa ihmiseloa; kaunista ja ihanaa, joskin monimutkaista ja vaikeaa kokonaisuutta. Tapauksen nainen lopetti kolme ihmiselämää ja vahingoitti samalla monia muita, ja täten ansaitsee mielestäni syyllisenleimansa täysin.

  83. Missä olisittekaan te kaikki naista puolustelevat ihmiset (pääasiassa muut naiset), jos naisen ja miehen roolit olisivat olleet näytöksessä päinvastaiset? Miettikääpä tätäkin pikkuseikkaa pieni hetki mielissänne, ennen kuin jatkatte tekosyiden väkertämistä.

  84. Siinä on valtavan iso ero, että tuomitseeko teot vai ihmisen. Ihmisissä hahmoina on aina harmaan sävyjä, teot ovat mustavalkoisempia. En pitänyt kirjoituksesta, koska se tekee tästä äidistä sankarivainajaa, ikäänkuin jossain olisi olemassa kestokyvyn raja, jonka jälkeen on ihan odotettavaa, että tappaa lapsensa. Ei ole. Voi ymmärtää sen, että ihminen voi mennä niin sekaisin, että tekee hirveitä tekoja, mutta se ei silti tee teoista vähäisempiä. Tässä tragediassa ei ollut yhtään sankaria, pelkkiä uhreja – mutta niiden joukossa vain yksi syyllinen ja se on selvä.

  85. Äiti itsekin

    Katri puhut paljon tässä asiaa. Ymmärrän hyvin pointtisi. Kuitenkin kannan myös oman korteni kekoon:

    Kun jotain näin kamalaa ja järkyttävää tapahtuu on helppo sanoa ”miten ihmeessä joku voi toimia näin”. Syytetään sairaaksi, julistetaan tekijän kuolemaa oikeutetuksi. Annetaan osa syytöksen palasista myös lähipiirille ja etenkin yhteiskunnalle.

    Miksi? Koska tällainen ei ole hyväksyttävää. Keneltäkään. Ei edes siltä joka olisi valvonut vuosikausia sairaiden lastensa vuoksi. Siltä joka ottaa päivästä toiseen nyrkin löynnit vastaan. Siltä joka hukuttaa itsensä humalaan illan hämärtyessä, lasten nukkuessa. Siltä joka ei kykene kasvattamaan edes itseään. Kukaan ihminen, ongelmissaan painivan, yliväsyneen tai avun tarpeessa oleva ei ole oikeutettu toimimaan näin.

    On typerää revitellä ja syljeksiä tämän äidin sielulle ja muistolle, mutta on myös älytöntä puolustaa tälläisen teon tekijää. Kyllä, vaikka hän olisi lopen uupunut. Kaikkensa antanut.

    Muistan kuinka tyyny painettiin kasvojani vasten ja poistettiin vasta kun hiljenin. Muistan miltä tuntui laskea alleni pimeässä komerossa ja kuulla lähestyvät, satuttavat askeleet. Muistan lyönnit, henkisen pahoinvoinnin ja turvattomuuden jonka kanssa elin vuosia. Vartuin. Ja taistelin hengestäni henkisen heikkouteni lyömänä. Aikuisena menetin lapseni. Seuraava lapsi ei nukkunut. Ja kuten kirjoitit, välillä yksi henkäyskin meinasi olla liikaa. Seuraava lapsi huuti koliikkia neljä kuukautta. Taas pelkkä hengityäminenkin tuntui olevan liikaa.
    Kyllähän tälläinen masentaa, ahdistaa ja tuntuu maailman lopulta. Oliko ratkaisuni riistää henki itseltäni ja lapsiltani.
    Ei. Lapseni eivät liittyneet omaan heikkouteeni mitenkään. Minulla ei olisi ollut mitään oikeutta viedä henkeä lapsiltani uupumukseni, heikkouteni tai sairauteni vuoksi.

    Ymmärrän että kyseinen äiti oli varmasti viimeisessä pisteessään. Voimaton. Loppu. Minäkin olen ollut.

    Silti teko ei ole oikeutettu, eikä tälläistä voi hyväksyä mistään syystä. Vaikka kuinka haluaisimme ymmärtää äidin tuskan ja miksi hän päätyi tälläiseen ratkaisuun.

    On helppo syyttää muita. Yhteiskuntaa. Läheisiä. Avun puutetta.
    Minäkin olen syyttänyt.

    Jossain vaiheessa kuitenkin on ymmärrettävä olevansa oman itsensä herra. Keksittävä ratkaisu, joka ei ole pois muilta.

    Kunnioitan kuitenkin tätä äitiä. Muista syistä. Teon tuomitsen täysin. Hyvästä syystä.

    Omaisille toivon voimia ja apuja selvitä huomiseen.

    Ihmisille toivoisin järkeä ja kohteöiaisuuttayös erimielisyyden vatvomiseen.

  86. Hei, haloo! Oikeestiko tämä on nyt ok, että hullu akka tappaa omat lapsensa?? Voi voi, ku oli väsynyt kun hoiti lapsiaan yksin… mitä sitten meni hankkimaan lapsia kun se on niin uuvuttavaa hoitaa heitä? Eikö silloin järki pelannut kun tuli raskaaks kun oli jo valmiiksi pieni lapsi? Luuleeko kaikki tulevat äidit oikeasti että elämä vauvan synnyttyä on kuin hunajaa ja kaikki on ihanan kukkasten tuoksuista, kaunista ja kivaa? Lapset kun vaan tarvitsevat niin paljon 24/7 ja siihen pitää olla valmis. Kyllä, jotkut lapset nukkuvat 30 min pätkissä ja jotkut syövät 1 tunnin välein. Ja kun lapsi kasvaa tarpeet muuttuvat muttei niitä ole koskaan vähemmän. Ei pieni ihminen pärjä omillaan. Ja aikuisen naisen on ymmärrettävä se kun ajattelee lapsen hankkimista. Hyväinen aika sentään, ei tota ämmää tarvii noin puolustella. Monella on lapset ja kaikki maailman huolet, mutta vain hullu tai oikeasti sairas menis tappamaan ittensä lisäksi myös kaikki lapsensa.

  87. Ei tämä todellakaan ollut apuhuuto, tai masentuneen ihmisen temppu, vaan narsistin itsekäs kosto!!
    En ymmärrä bloggaajaa, ja hänen näkemyksiään ollenkaan. Normaalilla tunneälyllä seilaava ihminen ei aja bussin eteen, vaikka olisi miten väsynyt, ja vaikka kuinka kaupanhyllyt kaatuisi päälle.

    Taisi tämänkin kirjoituksen idea olla vain ja ainoastaan se, että saa huomiota omalle blogille, käyttäen apuna paljon julkisuutta saanutta tapausta, piste.

  88. Ei ole nykynaisen auttaminen helpoksi tehty. Jotain kun väärin sanoo vahingossa vaikka ei tarkoitakaan, hyvä tarkoitus tulkitaan väärin kun on sosiaalisesti nuoria kömpelömpi, niin eipä kelpaa apu helpolla jatkossa. Monesta asiasta jos on erilainen näkemys, mutta ei erimieli, niin esteeksi näkevät senkin.

    Jos ei apua tarjoavalta apua ota, ja keltä ottaisi se ei tajua tarjota, onko vika pelkästään ympäristössä.

    Tuohon tekstiisi, Katri, väsymyksestä seonneen tilaa pitää ymmärtää ja yrittää auttaa.
    Pienten viattomien lasten tappamista sen sijaan ei voi EIKÄ pidä ymmärtää. Se on yksiselitteisen väärin, eikä sitä voi millään paremmin päin selittää.

  89. Ei sillä ole väliä onko tekijä isä vai äiti. Absoluuttinen tappio on näiden lasten menetetyt elämät.

    Jokainen näistä tapauksista pistää miettimään sitä vääryyttä minkä kohteeksi eloonjääneet joutuivat ja minkä kanssa he joutuvat elämään. Kuolleet eivät enää kärsi.

  90. Tyrmistynyt

    Kumpaako säälin: umpiväsynyttä lasten äitiä, joka itse päätti kohtalostaan vaiko viattomia lapsia, ketkä joutuivat oman äitinsä murhaamaksi???

    Näen mielessäni kuvan, missä lapset kirkuvat takapenkillä ”äiti älä, en halua kuolla!” Anteeksi nyt vaan, mutta olkoot naisella ollut vaikka pää kainalossa, minun sääli riittää vain lapsille tässä tapauksessa.

    Paljastanpahan tässä senkin, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Syynä se, ettei ole koskaan ollut tarvetta/tunnetta ryhtyä äidiksi. Olen myös seurannut niin läheisten elämää, kuin lukenut otsikoista, ah tästä perheonnesta, ja päättänyt vapaaehtoisesti, että kiitos mutta ei kiitos. Monien mielestä itsekäs, olkoon vaikka niin. Tiedän omat rajani. Parempi itsekäs, kuin murhaaja. Olisi monien muidenkin kannattanut jättää väliin. Siitä kertoo nämä otsikot ja sijaisperheiden tarve.

    En tajua millainen kuva ihmisillä on vanhemmuudesta, kun tuntuu, että monille valvominen, itkut ja kiukut sun muut tulee niin yllätyksenä. Kyllähän nyt vissiin jokainen tietää, että lapsi huutaa, itkee, paskoo, kusee, sotkee, mahdollisesti rikkoo ja ei voi jättää valvomatta. Ja mihin unohtuu se äidin rakkaus???

    Anteeksi vaan, mutta jokaisella on vastuu omasta lapsestaan. Ei kellään muulla! Ei sukulaiset välttämättä pysty/jaksa hoitaa jatkuvasti toisten lapsia, olkoon kuinka rakkaita tahansa. Vastuu on lapsen vanhempien. Turha sysätä muille. Oma vapaa valinta tehdä lapsi. Turha on muita syyttää siitä, jos arki ei nyt ollutkaan niin ruusuista! Aikuisen ihmisen velvollisuus vanhempana on myös hakea apua ja suojella lasta!

    Yhteiskunnan tuki äideille on syvältä, totta! Mutta kyllä tuntuu olevan monilla vanhemmuuskin hukassa pahemman kerran! Jollei lapsiaan jaksa, antakaa pois. Niinhän ne muutkin tekee nykyään. Parempi silti sekin, kuin riistää lastensa hengen. Ja ehkäpä kannattaa myös miettiä tarkkaan etukäteen, tekeekö niitä lapsia.

    Olisihan tämä epätoivoinen nainen voinut vaikka jättää lapset kotiin ja soittaa sossuun/poliisille/tutulle, että tulla hakemaan lapset, kun ei enää jaksa ja tarvii lähteä itseään tästä tappamaan! Itse on miehensä valinnut ja itse on lapsia tehnyt. Oma valinta. Anteeksi vaan, mutta sääli ei riitä väsyneelle ihmiselle, kun lapsia on murhattu! On niitä muitakin väsyneitä ihmisiä lasten kanssa tai ei, mutta ei se oikeuta murhaan. Itsemurha on vapaa tahto, murha ei ole!

  91. Järkyttynyt, myös tästä kirjoituksesta ja kommenteista

    Omien lastensa murhaaminen on yksi sairaimmista teoista mitä ihminen voi tehdä ja kaikki te joiden mielestä tekijä ansaitsee sympatiaa koska oli vaikeassa tilanteessa, väsynyt ja mielenhäiriössä:

    1) Kaikki rikokset ja pahat teot ovat tavalla tai toisella olosuhteiden seurausta. Olette täysin tekopyhiä ellette hyväksy ja halua samaa myötätuntoa ja ymmärrystä kaikille maailman hirmuteoille. Kaikelle on aina syynsä.

    2) Tuolla myötätunnolla voitte edesauttaa vastaavien tekojen tapahtumista tulevaisuudessa. Monta sairasta mieltä tulee nämäkin kommentit lukemaan. Älkää rohkaisko heitä. Älkää antako narsistisille teoille ymmärrystä ja sympatiaa.

    3) Väsymys voi olla karmea asia ja äidit (ja isät) tarvitsevat kaiken tuen mitä vain suinkin voi antaa. Se on kuitenkin täysin asia kuin tälläisten tekojen ymmärtäminen.

  92. Kuullessani ja lukiessani tästä Rautavaaran bussiturmasta yritin loppuun asti ajatella, että ehkä kyseessä oli vahinko. Äiti yritti pysäyttää bussin ja saada siten keskusteluyhteyden mieheen, mutta hänet poistettiin bussista. Ajattelin, että ehkä äiti yritti pysäyttää bussin edestä päin ajamalla bussia vastaan. Tai ehkä hän yritti vain ajaa pienen kolarin, että bussin matkanteko olisi keskeytynyt, mutta jostain syystä pienestä kolarista tulikin bussisurma.

    Myöhemmin kirjoituksia lukiessani käsitys tapahtumien kulusta on ollut se, että äiti on pikaistuksissaan keksinyt keinon kostaa miehelle eroaikeet pahimmalla mahdollisella tavalla. Ihminen, joka lähtee ajamaan bussin perässä estääkseen miehensä työmatkan(?) toisella paikkakunnalla, ei ole lopen uupunut äiti, joka tarvitsisi apua uupumukseen tai väsymykseen. Ihminen, joka on lopen uupunut ja väsynyt, ei nouse bussiin riitelemään muiden nähden lapsien hoitamisesta ja miehen työmatkoista. Väsynyt ja masentunut äiti ei aja lapsiaan hengiltä. Mutta silmittömästi raivostunut, mustasukkainen ihminen tekee pikaistuksissaan impulsiivisia, ratkaisevalla hetkellä fiksulta tuntuvia, mutta loppujen lopuksi erittäin huonoja päätöksiä.

    Mikään väsymys, masennus, ahdinko, mustasukkaisuus, sairaus, yksinäisyys tai yksipuolinen vastuu lapsista ei oikeuta tuollaiseen tekoon, viattomien lasten hengen riistämiseen, koska itse ei jaksa enää. Ymmärtämällä, miksi äiti teki kuten teki, hyväksymme tietyllä asteella myös tehdyn teon.

    Sitä ihmettelen, miksi blogikirjoituksessa on otettu esille turman ajaneen äidin väsymys ja mahdollinen masennus? Onko jossain sanottu, että tässä turmassa olisi ollut kyse mistään sellaisesta? Miksi äiti on onnistuttu näyttämään jotenkin raskaan työn tehneeltä naiselta, jonka mies on hylännyt ja joka ei ole saanut tarvitsemaansa apua? Mistä tiedetään, onko hän koskaan sellaista hakenutkaan?

    Toinen asia, mitä en ymmärrä, on se, miksi jotkut äidit valvovat vuosikausia ja suorastaan vertailevat, kellä on ollut rankinta? Miksei sitä apua voi pyytää ajoissa, miksi sinnitellä, vaikka pää meinaa levitä kaupassa ja seinät kaatua? Mitaliako he haluavat vai mitä? Tunnen monta äitiä, jotka ovat sinnitelleet koliikkiyöt, hampaan puhkeamiset ja kaiklo lasten sairaudet läpi ja ottaneet yksin vastuun lapsista. Isä ei osallistu, koska äiti ei osaa jakaa vastuuta isälle, vaan haluaa vastuuntuntoisesti huolehtia lapsista vaikka hampaat irvessä. Lapsia ei voi viedä hoitoon isovanhemmille, kavereille tai muillekaan koska ”ei vaan voi olla erossa”. Sitten jaetaan sympatioita toiselle äidille, joka ajaa lapsensa hengiltä bussin keulaan, koska ”minä niin ymmärrän mitä päässä liikkuu, kun on todella väsynyt”. Oikeasti! Höllätkää vähän älkääkä sairastuttako itseänne.

    Tässäkin asiassa unohdetaan, että äiti ei omistanut lapsia. Turmassa menehtyneillä lapsilla on isät, isovanhemmat ja muut sukulaiset, joilta tämä äiti riisti kolme lasta. Ei pysty edes kuvittelemaan sitä tuskaa, minkä äiti teollaan heille aiheutti. Entä bussikuski, bussin matkustajat, silminnäkijät, turmapaikalle ensimmäisenä sattuneet sivulliset… tämä koskettaa niin monta muutakin ihmistä.

    Puhumattakaan lapsista. Miltä on mahtanut tuntua, kun äiti ja isä riitelevät? Äiti pysäyttää bussin ja menee riitelemään sisälle? Miltä tuntuu, kun äiti kääntää auton ympäri, ja tähtää bussin keulaan? Yksi kaveri sanoi tänään, että eihän lapset sellaista ymmärtää. 6-vuotias todellakin ymmärtää, ja vauvatkin ymmärtävät enemmän kuin me tiedämmekään. Lasten pelkoa ajatellessa silmät kostuvat. Ja vielä pitäisi äitiä ja hänen tekoaan ymmärtää?

  93. Anu, 4:n YH.

    Olen neljän lapsen YH-äiti.
    Nuorimmat ovat kaksoset ja vanhin on liikuntarajoitteinen.

    Voitte varmaan arvata, että on ollut älyttömän raskasta, osa ajasta mennyt sumussa ja välillä huomaa nukahtavansa kesken lauseen.
    Kävi mielessä, että selviänkö tästä ollenkaan.
    Moni nykyajan äideistä olisi varmaan luovuttanut tai seonnut aikaa sitten.

    Katri Manniselle ja muille hyysääjille: On aivan SAATANAN sairasta ymmärtää lasten murhaajaa.
    Ihmiset ovat yksilöitä ja uskon, että tämä saattoi olla aivan loppu henkisesti, sekä fyysisesti. Mutta silti hänellä olisi ollut mahdollisuus antaa lapset huostaanottoon/sukulaisille/vanhin lapsi isällensä ja vaikka tappanut itsensä. Mutta ei.

    Jotenkin tuntuu, että nykyaikana vastuullisista vanhemmista mies on se joka kestää paremmin valvomiset, kotityöt ym. velvollisuudet, eikä väsy niin helposti.
    Sitten kun mies selviytyy askareistaan, eikä valita, seuraavaksi häntä arvostellaan, ettei tee tarpeeksi paljon kun ei valitakaan.
    Veljen kohdalla kävi näin. Mies teki hommat ja nainen keskittyi valittamiseen.

    Mummo vainaa ei ole ikinä valittanut kuinka rankaa hänellä oli vaikka 12 lasta kasvatti pääosin yksin.

  94. Kuinka ihmiset täällä kommentoikaa asiaa, niinkuin tietäsi kyseisen perheen elämän ja ongelmat.
    En hyväksy, enkä toimitse naisen tekoa joka päätti oman elämän, 3lapsen ja tuotti tuskaa lähimmäisilleen.

    Luultavasti hän oli väsyny lasten hoidosta jota teki viikoin yksin kun mies oli töissä muualla, mutta jonkun kuitenkin on töissä käytävä kun sitä on, vaikka pitäisi miehenkin osallistua lastenhoitoon ja olla tukena jota nainen varmaan kaipasi.
    Ei viikon loppuna paljon väsymystä pureta, voimia kerätä että jaksetaan taasen seuravaan etappiin ja saa hetken hengähtää.
    Kun pelko,väsymys ja ero saa vallan, jään yksin.. Epätoivo nousee pintaan ja iskee paniikki joka laukaisee epätoivottavaan tekoon, helppo ulospääsy, ei murheita ja ”siitäs sait, onko nyt hyvä mieli.. pääsit eroon meistä”. Näitä ei saisi olla, mutta niitä vaan on ja sitä mitä naisen mielessä loppuhetkillä oli, ei tiedä kukaa ja turha sitä on lähteä arvailemaan.

    Itesellä paha mieli. Miksi näin julma loppu, kumpa olisi päättyny toisin. Surua paljon joka kestää pitkään ja eikä unohdu koskaan .
    Voimia läheisille ja ystäville.

    Halaus kaikille äidille ja jaksamisia varsinki joilla niitä pieniä on.. Ja miehet, tukekaa ja rakastakaa..

  95. Anu, 4:n YH.

    Olen neljän lapsen YH-äiti.
    Nuorimmat ovat kaksoset ja vanhin on liikuntarajoitteinen.

    Voitte varmaan arvata, että on ollut älyttömän raskasta, osa ajasta mennyt sumussa ja välillä huomaa nukahtavansa kesken lauseen.
    1-2 lapsen ja 2 vanhemman perheen äidit voi lopettaa sen liioittelun kuinka rankkaa teillä on.
    Kävi mielessä, että selviänkö tästä ollenkaan.
    Moni nykyajan äideistä olisi varmaan luovuttanut tai seonnut aikaa sitten.

    Katri Manniselle ja muille hyysääjille: On aivan SAATANAN sairasta ymmärtää lasten murhaajaa.
    Ihmiset ovat yksilöitä ja uskon, että tämä saattoi olla aivan loppu henkisesti, sekä fyysisesti. Mutta silti hänellä olisi ollut mahdollisuus antaa lapset huostaanottoon/sukulaisille/vanhin lapsi isällensä, hakea ajoissa apua ja vaikka sitten tappanut itsensä. Mutta ei.

    Jotenkin tuntuu, että nykyaikana vastuullisista vanhemmista mies on se joka kestää paremmin valvomiset, kotityöt ym. velvollisuudet, eikä väsy niin helposti.
    Sitten kun mies selviytyy askareistaan, eikä valita, seuraavaksi häntä arvostellaan, ettei tee tarpeeksi paljon kun ei valitakaan.
    Veljen kohdalla kävi näin. Mies teki hommat ja nainen keskittyi valittamiseen.

    Mummo vainaa ei ole ikinä valittanut kuinka rankaa hänellä oli vaikka 12 lasta kasvatti pääosin yksin.

  96. ihme paskaa

    tuo on ihan sairasta selitellä tuommosta paskaa että ei saa syytellä se tappo 3 pientä lasta. ja jos sinäkin oot ajatellu että et itekkää jaksa vai mitenkä se oli niin käy psykiatrilla.

  97. Se on sellanen juttu että niin saatanan sekasin ei ihminen voi olla että lapsensa vie mennessään! Jos tota akkaa on niin paljon ahdistanut ja väsyttänyt niin olis tappanut vaan itsensä ja opetelkaa helvetti ajamaan päin kalliota ja antakaa toisten tehdä työnsä rauhassa..!

  98. Moi blogisti. Sääli että äitiys ja ja synnytys tuo tuollaisia tuskia jälkipolvillesi.
    Et sitten pohtinut dildoa ikinä…? Sehän ei väsy, kerro tyhmiä vitsejä, kestää käytössä eikä valita mistään.
    Vuosituhansia on lapsia syntynyt maailmaan ja blogisti valittaa kun joskus väsyttää äitiä…
    Joo. Minä. Minä. Minä…mitenkäs sun lapset jaksaa?

  99. että näinkin

    Anteeksi nyt vain, mutta en todellakaan allekirjoita Katri Mannisen mielipiteitä tässä asiassa. Kyseessä oli sairaalloisen mustasukkainen, ennenkin miehensä töihinlähtöä estämään pyrkinyt nainen. Viimeksi miesparka pääsi lähtemään poliisin avulla kotoaan.

    Käsi sydämelle, Katri: Jos tässä olisi ollut mies estämässä naisen lähtöä ansiotyöhön, mies jota poliisit olivat suitsineet ja jonka bussikuski olisi häätänyt räyhäämästä työmatkabussissa puolisolleen, niin etkö pitäisi sellaista miestä vaarallisena rikollisena, parisuhdeväkivallan eksperttinä ainakin henkisellä tasolla?

    Todennäköisesti Katri neuvoisit sellaisen kohtelun uhriksi joutunutta naista jo lähtemään lapset mukanaan. Muistathan Katri, että tällä miehellä ei ollut sitä vaihtoehtoa: hän tiesi jo keväisistä tapahtumista naisen vanhimman lapsen suhteen, että hänkin menettäisi pienet lapsensa kokonaan eron tullessa. Kertoo miehen epätoivosta, että hän kuitenkin oli valmis harkitsemaan tätäkin asiaa.

    Kanssanaisenasi Katri toivon tälle miesrukalle nyt vain mahdollisimman hyvää ja tasapainoista uutta parisuhdetta hyvän ja tasapainoisen naisen kanssa. Toivon jopa vilpittömästi, että hän oli löytänyt vaikeaan tilanteeseensa jonkun lohduttajan jo ennen näitä tapahtumia. Kaikki me naiset emme ole rakkauden arvoisia, osa meistäkin on perheensä ja puolisonsa piinaajia.

  100. Siis mitä helvettiä, ymmärrystä kolmoissurmaajalle? Siis kolmen pienen lapsen surmaajalle, puhumattakaan niistä traumoista mitä jätti jälkeensä niin isälle, omaisille kuin myös bussissa olleille. Ei sellaista voi millään puolustella. Ei väheksyä. Ei selitellä.

  101. Nyt ei taas oikein mene jakeluun tämäkään teksi.
    Tässä haetaan nyt selvästi hyväksyntää lapsensa tappaneelle äidille.
    Missään nimessä ei ole hyväksyttävää! Ei missään.
    Koska on tullut suomeen laki jossa saat päättää toisen ihmisen Hengestä?

    Ja nyt taas koko ajan puhutaan tästä äidistä, kuinka väsynyt ja paha olo on saattanut olla ja on varmaan ollutkin. Mutta ajatelkaa näitten lasten isää.
    Se on hel¨¨vetin helppo aina syyllistää ja valittaa,että miksi et vaihda ammattia tai ole enempi kotona?Itse voin rekkakuskina kertoa,että ei se mukaavaa ole asua vuositolkulla pienessä kopissa mutta on pakko,jotta perheellä ja lapsilla pysyy katto päänpäällä ja voita leivällä.Mieluusti vaihtaisin hommat päivätöihin mutta taloudellisesti tulisi konkurssi.
    No se minusta. Nyt on myös unohdettu tämä Linja auton kuljettaja.
    Lähes joka viikko joku on ajanut rekan/bussin alle ”tuntemattomasta.
    syystä”. Minkä lainen henkinen taakka sekin on??
    Itse rekkakuskina tiedän miltä tuo tunne tuntuu kun koko ajan miettii yöllä,että mitäs jos toi ajaa nyt minun eteen.
    Ja tämä johtuu vain siitä,että raskaan kaluston alle ajamisesta ja oman hengen päättämisestä tuntuu tulevan joku muoti ilmiö.Ja tämäkä naisen tempaus ei auttanut yhtään.päin vastoin.

    Voimia lasten isälle ja etenkin linja auton kuljettajalle.

  102. eemeli lahest

    ERITTÄIN ITSEKÄS JA KUVOTTAVA TEKO vaikka olisi vaan tappanut itsensäkin ! EI MITÄÄN PUOLUSTETTAVAA !!!Vttu se on vaan nykypäivän lässytystä et äitit on väsyneitä…edelliset sukupolvet ei ehtiny valittamaan vaikke heillä oli enemmän lapsia muttei lähes mitään koneita auttaaman selviytymisessä niiden kanssa…
    T. viiden lapsen isä ja ollut joskus itsekkin väsynyt kun kolme viimeistä hoitanut itse

  103. Nämä on todella monimutkaisia kysymyksiä. Niihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Ymmärrän täysin miksi uupunut äiti päätyi ÄKKIpikaistuksissaan tuohon. MUTTA muitakn valintoja hän ei ajatellut, esim. vain ITSENSÄ tappamista. MIKSI? Miksi ei soittanut sosiaalipäivystykseen ja SAANUT apua?
    olen nähnyt melko saman tianteen joskus läheltä. Tällä henkilöllä oli MONIA ongelmia elämässään, ja jo nuoruudesta lähtien. Ei kuunnelut neuvoja, Viittasi kintaalla Jumalalle, Raamatun neuvoille: avioidu ennen kui perustat perheen. Jne. Ei harkinnut loppuun asti kunnolla ratkaisujaan. Ja sitten se lopputulos oli uupumus yksinhuoltajana ja psykiatrinen osasto. lähipiiri käytännössä on joutunut koko elämän ajan kantamaan huolta hänestä ja lapsistaan, koska itse ei halua oikein kunnolla. Kaiken pitäisi pyöriä jatkuvasti hänen ympärillään. Ja hänen ongelmien ympärillä. Kyllä siinä muutkin kyllästyy.
    En hyväksy aborttia, koska se on murha. MUTTA en myöskään ymmärrä enkä hyväksy varta vasten KOLMEN lapsen tekemistä tähän maailmaan jos tiedät ettet tarvittaessa halua olla yksinhuoltaja niille. Voihan se mies kuollakin! Joten itse hän soppansa keitti KOLMESTI. Tässä varoitus muille tuleville äideille: oletko VARMA että haluat kolmen lapsen yksin huoltajaksi?

  104. Miehen näkökulmasta, vaikeahan se on pitää perheestä ja partnerista huolta, kun töitä pitäisi tehdä, että rahat riittäisi elämiseen oli koulutusta tai ei. Voi olla että mies jopa suunnittelee pitkällä tähtäimellä hyvään elämään, mutta sellaisen rakentaminen vain vie aikaa. Jos ei myöskään osaa artikuloida itseään ja tulevaisuuden kuviaan selkeästi toiselle, miten toinen voisi ymmärtää partnerin jokapäiväistä poissaoloa ja tyhjyyttä.

    Naisen näkökulmasta, kun jää yksin tarmonpesän kanssa, jota ei niin vain rauhoitetakaan kun kävi huono tuuri, että syntyi pahanlaatuisen temperamentin kanssa. Odotukset määräävät, että yksin pitää pärjätä, koska mies ei välttämättä yksiselitteisesti kerro mitä varten hän on poissa päivät pitkät. Voi ehkä lupailla jotain, kun vain jaksaa luottaa, kun vain muistaisi luottaa kaiken väsymyksen keskellä.

    Lisää: erolla uhkailu, ’imago ennen kaikkea’ suhtautuminen elämään ja ihmisiin, hieman mustasukkaisuutta ja voilá, seksikästä murhavyyhtiä koko kansalle.

  105. Todella hyvä kirjoitus. Itselläni eskari-ikäinen ja 3 vuotias. Oma äitini syyttelee minua huonosta lasten hoidosta kun toisella lapsella reikiä hampaissa ja toinen aikanaan nukutettu hammashoidon takia. Toinen lapsi on laiha, johtuu geeneistä ja siitä ettei suostu syömään isoja annoksia ja välillä tuntuu turhauttavalta vatkata samoja asioita ees taas. Lisäksi isäni muuttaminen vuokralaiseksi taloomme oli äidilleni (eronneet) viimeinen pisara, hän osoittaa aikuisuuttaan pyytämällä minua jonnekin vastaan kun vanhempi lapsi tulee hänen luotaan kotiin, ei voi ajaa pihaan kun ei halua nähdä isääni. Lisäksi oli aika jolloin mieheni riiteli omien vanhempiensa ja veljensä kanssa. Nyt ykskaks kaikki sanottu pitäisi unohtaa ja elää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mieheni on töissä lähes aina, ja kun on kotona ei ole läsnä. Aamulla kun otan jonkun asian puheeksi hän syyttää minua siitä että nyt kännykkä unohtuu tms kun tulen vääntämään asioita kuten sitä millon autoon vaihdetaan talvirenkaat. Hän haluaa määrätä ja kontrolloida kaikkea kuten tilata nuohoojaa, laittaa uuneja kuntoon yms vaikkei oikeasti ehdi ja silloin kun ehtisi tekee jotain ihan muuta kuten nukkuu. Hän ei osallistu lapsien tarpeiden huolehtimiseen millään muotoa, ei anna minulle vapaa-aikaa, aina on kysyttävä josko isäni voisi katsoa lapsia kun käyn jossain, sen vuoksi en juuri missään käy. Nuorempi lapsi on vielä perässä roikkuvaa sorttia mikä pitäisi joka paikkaan ottaa mukaan. et ei tää ihan helppoo oo muillakaan. Sit päättäjien mielestä tollaset miehet pitäs pistää päiväksi hoitamaan lasta kotiin… eiköhän siinä lopu niiden loppujenkin äitien pinna kun koti on siivoton ja lapset nälkäisiä kun tulee töistä kotiin… Ja se mies tietenkin häviää ovesta kun vaimo/äiti tulee kotiin. Pitää varmaan itse lähtee ens kerran kun mies tulee töistä kotiin ja sanoo: nyt on sun vuoro, nää on sunkin lapsia. Mut eihän se onnistu jos mies elättää…

  106. Hyvä Katri, sanoit ääneen sen mitä minäkin ajattelen juuri tästä tapauksesta.
    On hirvittävää miten tässä kommenttiketjussa joku toivoo äidin olevan helvetissä, tai parempi olisi että hän olisi selvinnyt ja olisi nyt halvaantuneena loppuelämänsä.
    Kamalia puheita.. Onko viha niin suuri, vai eikö näin kirjoittava ihminen osaa mennä toisen ihmisen asemaan edes hetkeksi, ja ymmärtää että jokaisella ei ole asiat niin hyvin!
    Kuinka joku voi olla niin välinpitämätön, kylmä, ymmärtämätön ja paha suustaan että toivoo jonkun halvaantuvan tai joutuvan helvettiin?

    Vaikka äiti teki mitä teki, hän on Enkelten luona lastensa kanssa ja sytytin kynttilän heille kaikille.
    Lähetän positiivista energiaa ja toivoa isälle.

    Turha lähteä tuomitsemaan! Meistä kukaan ei ole täydellinen! Ei kukaan.
    Jokaisen päässä voi yhtäkkiä ”naksahtaa”.

    Mieti hetki, sinä joka vihaat tätä äitiä ja tuomitset hänet, että miltä tuntuisi jos kyseessä olisi oma sisaresi, äitisi, paras ystäväsi, kenties lapsesi?
    Ja että ehkä juuri tämä kylmä, välinpitämätön maailma, (pakko sanoa tämä) varsinkin Suomi, jossa lähimmäisen rakkaus ei monellakaan kovin pitkälle ulotu, aiheutti sen mitä hän teki?

    Toivoisin että täällä Suomessa oltaisiin toisaalta enemmän samanlaisia kuin USA:ssa, käsite ”loved ones”, ja ”family is family, what ever happens, we stand by all of us”.
    Sen olen nähnyt, ja se on ihana nähdä. Niin kliseisenä kuin me suomalaiset sen koemmekin.
    Rakkautta kaikille. <3

    -Esmeralda

  107. Mun mielestä tämä nainen oli itsekäs ja narsistinen. Hän tappoi toiselta isältä kaksi lasta ja toiselta yhden. Vanhemman lapsen isältä yritti evää tapaamiset ja saikin ne niin minimiin kuin mahdollista. Väsymyksellä ei ole tässä mitään syytä puolustella vaan tämä ihminen oli sairaalloisen mustasukkainen ja olisi tarvinnut hoitoa. Miettikää miltä tuntuu kahdesta isästä nyt tällä hetkellä? Täällä vaan säälitellään naista ja hänen mahdollista väsymystä…

  108. Höpö höpö… passattu pullamössösukupolvi. Mitään ei jakseta ja mistään ei vastuuta kanneta.
    Lähimmäisille toivon voimia ja jaksamista!

  109. Tässä on nyt yksi ”pieni” esimerkki siitä kun ihmiset joutuvat etsimään töitä oman paikkakuntansa ulkopuolelta ja tässäkin tapauksessa äiti on joutunut olemaan yksin lastensa ja ongelmiensa kanssa. Siinä on varmasti ollut sitten kaikki pahimmat mielenriivaajat tätä viemässä maaliinsa.
    Keskustelua tarvitaan enemmän perheiden pärjäämisestä tässä kovassa nyky-yhteiskunnassa, jossa kuitenkin on jotain leipänsä eteen tehtävä.
    Itsekin olen tällä hetkelää toisella puolella maapalloa töissä ja kaksilapsinen perhe äitineen kotona ilman isän apua ja neuvoja. Ei siellä helppoa ole, mutta kyllä muuten terve ihminen sen kestää.
    Huutakaa ihmiset vaikka apua jos siltä tuntuu. Onneksi ystäviä on kuitenkin kerääntynyt ympärille, jos ei niin siinäkin on sitten itsetutkiskelun paikka.

  110. Väsynyt äiti

    Kyllä sitä itsekin rajun väsymyksen läpi käyneenä pystyy samaistumaan siihen, että ei olisi omalla kohdallanikaan tarvittu enään paljoakaan, että olisin ajautunut tuohon pisteeseen. Koskaan vaan ei voi tietää! Se valvominen ja hormonit sekoittaa todellakin oman pään.
    Sitten on sisällä pelko, että jos mä uskallan, että olen väsynyt, niin saan lastensuojelun perääni. Meidän perheestä on syyttä tehnyt neuvolan terkka lastensuojeluilmoituksen, kun pyysin apua. Lastensuojelun ihmiset tulivat, tekivät tarkistuksen ja totesivat, että ei ole lastensuojelullista tarvetta. Arvaatkaa vaan pyysinkö enään toista kertaa apua? Jos näin kohdellaan väsynyttä avunhakijaa, niin en todellakaan ihmettele näitä juttuja. Kun on väsynyt kaikki asiat hämärtyy ja tuntuvat todella suurilta. Ei näe sitä ulospääsyä. Lapsemme ovat meille todella tärkeitä ja heistä on aina pidetty huolta. Siksi tuntui todella loukkaavalta saada tuollainen ilmoitus. Ystäväpiirimme ihmetteli todella tätä asiaa, samoin meidän oma terveydenhoitaja. Eiköhän se meidän oma terkka olisi jo tehnyt sen lastensuojeluilmoituksen, jos olisi nähnyt aiheelliseksi jo aiemmin tai päiväkodista.
    Todella hyvä teksti!! Ja todella hyvä, että asia tuodaan julki!! Koska pienten lasten äitien väsymys on todella yleistä, mutta siitä ei uskalleta puhua ääneen, nykyään kun naapuri voi tehdä sen ls-ilmoituksen ihan kiusatakseen.
    Tiedän montakin äitiä, jotka olisi sitä apua tarvinnut, mutta ei uskalla apua hakea. Olisi todella tarpeen tässä yhteiskunnassa muuttaa tätä systeemiä ja tukea äitejä, eikä syyllistää. Ja ennenkun tehdään mitään perättömiä lastensuojeluilmoituksia, niin olisi tärkeää tarjota sitä tukea. Mutta niin kauan, kun päättäjät eivät näe tätä asiaa, niin eipä sitä apua tulekaan. Sehän se on ensimmäinen mistä täällä säästetään, lapsiperheet. Ajetaan heidät todella vaikeaan tilanteeseen ja sitten ihmetellään, että miksi näin on käynyt. Valitettavasti itse en osaa edes ihmetellä, vetää vaan tosi surulliseksi, että miksi tuokaan perhe ei saanut sitä apua, minkä olisivat tarvinneet. Kunpa joku päättäjistä heräisi jo vihdoin tähän asiaan!!

  111. Niin samaa mieltä kanssasi Katri! Itse olen ollut kuvaamassasi tilassa, joten tiedän mistä puhut. Itse myös näin äidin teon juurikin omien kokemuksieni kautta samalla tavalla kuin sinä. Valitettavaa, kuten kommenteista huomataan, on että niin moni ei ymmärrä miten epäjohdonmukaisesti ja julmasti väsynyt ihminen voi toimia. En väheksy surua, jota äidin teko on aiheuttanut, en myöskään halua puolustella tekijää. On kuitenkin tärkeää nähdä että juurikin teon järjettömyyden ja julmuuden takana voi olla univajeesta kärsivä sairas ihminen siinä missä kostoa hautova mustasukkainen hullu akka. Surullista kuitenkin oli syynä mikä tahansa!

  112. Jos on noin heikko, että tappaa itsensä niin sehän teki vain palveluksen miehelle tappaessa myös lapset. Nyt mies voi jatkaa omaa vapaata elämää. Siihen me miehet ollaa luotu 🙂

  113. mun mutsi läks ku olin pieni (alkoholi maistui) ja 2011 kuoli pois alkoholiin.
    olen ollut koko pienen varttisatasen elämäni silmätikkuna tanttojen sun muiden yhteiskunnan silmien alla. Äitini kun päätti luikkia menemään. alkoi huostaanotto yritykset sosiaalitoimenpuolesta. jäljellä oli isä ja hänen vanhempansa joiden kanssa tehtiin yhteishuoltajuus jottei laitostumista tapahtuisi in anycase. äidin piti maksaa elatusmaksuja, ei, äidin piti tulla hakemaan viettämään joulua ja aikaa viikonloppuisin jotta voisin tavata veljiänikin (velipuolia).PITI.koska viina. jokatapauksessa jäi kaikki tämä normaalin arjen kuorma pienen lapsen kanssa isäni harteille+noin 3cm A4 arkkia paskapuheita kun suoraan sanotaan. tässä vaiheessa ei varmaan enään ole ”tuntunut” että hyllyt ja seinät kaatuu niskaan, ne on jo kaatunut. siitä huolimatta kantoi isäni niitten kuvainnollisten seinien ja kaupanhyllyjen ohessa minutkin aina aikuisuuteen asti. ei ole mitään mikä pyhittäisi tai edes lieventäisi pätkän vertaa sitä että riistää omilta/omalta jälkeläiseltä mahdollisuuden elää ja kuolla omaehtoisesti. vaikka olisi kirjaimellisesti koko lähimarketin hyllyt ketjuilla selässä. jälkikasvu on mailmankaikkeuden pyhin asia. se pitää koko todellisuuden todellisuutena ylipäänsä. ymmärtäköön kuka haluaa 🙂

  114. Juu, omakohtaisesta kokemukssta tiedän, että raskasta on..ja tuohon kun vielä lisättäis työttömyys, taloudellisethuolet, syöpä, vesivahinko,OKTn remontointi, lapsien jatkuva sairastelu+korvatulehduskierre, yksinäisyys/ lähiverkoston puuttuminen ja kaiken vastuunkanto yksin…siis kaikki nämä ilman puolisoa…niin sit oltais samoillla stressitasoilla kuin mitä mulla oli vuosina 2009-2012. Ekaks tytöt piti mua vuoden 2008 hereillä kun jouduin heräämään 16krt yössä syöttää kaksosia..

  115. Anna-Stiina

    Miksi takerrutte tässä tapauksessa tähän naiseen ja hänen tekoonsa? Siis yksittäisen ihmisen epätoivoinen teko. Teon seurauksia kantavat hänen läheisensä lopun ikäänsä.

    Uskon, että Katri Mannisen kirjoituksen pointtina on se, että tällaiset ajatukset, väsymys ja ahdinko, jotka tässä tapauksessa johtivat linja-auton alle, eivät ole mitään harvinaisia pienten lasten vanhempien mielissä. Jokainen vanhempi on yksilö ja varustettu omalla jaksamistasollaan, sekä omalla historiallaan. Parisuhde, josta tulisi ammentaa voima jaksamiseen, ei aina ole niin varmalla pohjalla, että se tukisi silloin, kun muu elämä ei jaksamista tue. Siltikään lapsiaan ei saisi linja-auton alle ajaa, sehän on itsestään selvä, mutta niin on nyt käynyt. Manninen aloittaa mielestäni ainoan oikean keskustelun tapahtuman johdosta: miten tällaiset tilanteet voitaisiin jatkossa estää?

    Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset käsitykset vanhemmuudesta ovat Suomessa vanhanaikaisia ja vääriä ja ne ovat osasyynä tällaisten kärsimysnäytelmien toteutumiseen. Meidän kulttuuriimme kuuluu ihmeellinen pyhimyksellinen kaiken jaksavan ja kestävän äidin myytti, joka pitäisi saada rikottua. Mannisen kirjoitus ottaa kantaa mielestäni juuri tähän. Vanhemmuus on väsyttävää, se on uuden elämäntavan ja itsestään huolehtimisen opettelua tasapainossa lapsen tarpeiden kanssa. Tätä opetellaan usein hemmetin lyhyillä ja katkonaisilla yöunilla. Ei sitä ole tarkoitettu tehtäväksi yksin, ilman apua. Se ei ole mahdollista niin, mutta silti meidän yhteiskunnassamme vallitsee ilmapiiri, joka ei salli äitien väsyä ja myöntää avun tarvetta, leimaantumatta huonoksi äidiksi ja sitä kautta huonoksi ihmiseksi.

    Kulttuuri on elävä ja muutettavissa oleva asia, ja tässä kohdassa olisi muutoksen paikka. Lapsen saaminen on äideille jo fyysisestikin raskasta raskausajasta synnytykseen ja siitä lapsen ruokintaan ja hoitoon. Näin se vain on. Jos nainen on ollut kiltti suorittaja jo pienestä pitäen (kuten useat suomalaiset naiset ovat) on oman hyvinvoinnin kuuntelu hänelle vierasta, eikä sen opettelu pienen vauvan kanssa ole yhtään sen helpompaa kuin ennen vauvaakaan. Äidin hyvinvointi on kuitenkin se olennaisin asia, joka pitää koko perheen hyvinvoivana. Miettikää vain hetki omalle kohdallenne isit! Jos lapsi on hoidettu, koti suurin piirtein siisti, kun tulette töistä ja emäntä hyvällä tuulella, niin miten se sinuun vaikuttaa, vaikka töissä olisikin ollut paska päivä? Tai jos töistä rasittuneena avaa kotioven saaden niskaansa kaiken sen hankaluuden, mitä väsynyt äiti on päivänsä aikana kokenut, voi tunnelma itselläänkin olla hivenen erilainen.

    Kirjoitin tarkoituksella kotiäiti ja työssä käyvä isä, vaikka totuushan on, että meillä Suomessa on hyvin monen tyyppisiä perheitä ja perhemalleja. Mutta tämä näin.

    Itselläni on sellainen ”selvisin Tsunamista -olo”. Osaan samaistua täysin ratin kääntäneeseen äitiin. Osaan omaan historiaani tukeutuen samaistua myös niihin lapsiin, joiden turva on ollut siinä rattia kääntäneessä hysteerisessä äidissä. Omassa elämässäni olen selvinnyt hengissä näistä molemmista rooleista. Olen selviytynyt elämään, mutta tiedän, kuinka lähellä nämä roolit ovat meitä kaikkia ihan tavallisia kaduntallaajia, sellaisia kuin tämä äitikin lapsineen oli. Minulla oli onnea avioitua sellaisen miehen kanssa, joka viheltää pelin poikki ja hakee ulkopuolista apua, kun oma ymmärrys ei toista riitä auttamaan, eikä toinen omaa avun tarvettaan osaa nähdä. Minun tukijoukkoni näkivät, auttoivat ja kannattelivat minut ottamaan apua vastaan. Rautavaarassa niin ei käynyt. Siunausta heidän matkalleen ja ymmärrystä laajentavaa tuomitsemattomuutta asian kollektiiviseenkin käsittelyyn.

  116. En nyt ehtinyt/jaksanut lukea koko ketjua, mutta missään ei huomioitu hänen sairaanloista mustasukkaisuuttaan. Eli en usko, että väsymys/uupumus ainakaan kokonaisuudessaan ole se syy surulliselle tapahtumalle vaan taustalla on selvästi sairaanloinen mustasukkaisuus ja se on sokaissut naisen tunteet ja nainen päätynyt tekemään tuon ratkaisun. Ja huom, mustasukkaisuudella ei aina tarkoiteta pettämistä vaan voi olla myös mustasukkainen siitä, että miehellä oli sitä omaa aikaa enemmän, jolloin nainen on päätynyt väsyneenä tuohon ratkaisuunsa. Varmasti on paljon eri tunteita ja niiden yhteenlasku on saattanut naisen tekemään ratkaisun. Eli en itse puolusta enkä myöskään ole vastaan naisen ratkaisuun. Itse ihmettelen vain sitä, että äiti välitti loppujenlopuksi vain itsestään eikä lapsistaan vaikka sanotaan, että onkin lapsirakas. Kyllä tässä touhussa on ollut päällimmäisenä syynä siis psyykeongelmat mitä nainen itse ei vain osannut itsestään tunnistaa.

  117. Jaa että taas pitää vaan ymmärtää kolmen lapsensa tappanutta naista? Miksi kaikkia pitää aina vain ymmärtää ja ymmärtää?
    Jos lapsien hoitaminen on niin rankkaa että maailma kaatuu päälle niin miksi niitä on tehty kolme kappaletta? Luulisi jo viimeistään kahden lapsen kohdalla tajuavan ettei tämä ollutkaan niin ruusuista kuin oli kuvitellut.

    Kai tää on tätä nykypäivää ettei kellään ei tarvitse olla vastuuta omista tekemistään.

  118. Tällainen tragedia pistää ihmisen mietteliääksi.. Voin vain hämmästellä, miksi äiti vei mukanaan myös pienet viattomat lapsensa – ja samalla lähettää hiljaisen osanottoni turman uhrien omaisille. ♥

    Itsekin neljän lapsen äitinä tiedän, mitä rumbaa lapsiperhearki on ja tunnistan monta kirjoittajan ajatusta. Koen kuitenkin myös olleeni etuoikeutettu saadessani olla kotona lasten kanssa, kun mies otti vastuun toimeentulostamme. Se oli meidän yhteinen valintamme eikä minulla ollut kiire työelämään. Hatunnosto pienten lasten äideille, jotka jaksavat vielä kaiken lisäksi käydä töissä. Mies on aina ollut tukeni ja turvani ja kutsun häntä mielelläni myös parhaaksi ystäväkseni, vaikka joitakin ystäviäni ajatus naurattaa. Kotiäitivuosina täydensin osaamistani opiskellen omaan tahtiin ja ollessani nuorimmaisestamme äitiyslomalla, aloin kirjoitella blogia.

    Ei elämä pelkkää ”mannapuuroa ja mansikkaa” ole koskaan ollut, sillä monenlaista haastetta kieltämättä mahtuu noihin vuosiin: talonrakennus, kaukana asuvat isovanhemmat ja monenkirjavat uusperhekuviot. Jälkikäteen ajateltuna nuo vuodet olivat minun ”korkeakouluni” ja olen aina yrittänyt pitää kirkkaana mielessä sen ajatuksen, että ”minun arkeni on jonkun toisen LAPSUUS”. Juuri arki on nimittäin hitsannut meidät yhteen ja nykyään elämäänmme sulostuttaa omien lasten lisäksi vuosi sitten syntynyt suloinen tyttärentytär.

    Älä pelkää pyytää apua – ja muista kysyä läheisiltäsi säännöllisesti, miten heillä menee. Avuntarve on yksilöllistä ja perheiden voimavarat hyvinkin erilaisia. Aito välittäminen ja kyky empatiaan auttavat eteenpäin. Pidetään toisistamme huolta! Yritetään edes.

  119. Tuota, minä tiedän, kuinka kammottavaa lapsiarki on, jouduin kasvamaan viisilapsisessa perheessä. Juuri tästä syystä jätämme lapset tekemättä, valitsemme sen sijaan ihan oman elämän. Jos lapsia pitää kuitenkin hankkimalla hankkia, on se oma tietoinen valinta, josta ei pidä syyllistää muita. Lapsettomuusvalinnan tehneelle länkytetään päivästä toiseen, että niin se mieli muuttuu – sure! Te lapsia hankkineet todella tiedätte, että se voi muuttua, mutta kun niitä lapsia ei saa palauttaa.

    On ihmiskunnan historiassa ennenkuulumatonta, että äidit jäävät kotiin yksin, jep, yhtä ennenkuulumatonta on se, että äiti voi survoa mukulat autoon, ajaa markettiin, ostaa sieltä kaiken tarvitsemansa ja lämmittää ruoan muutamassa minuutissa. Täysin ennenkuulumatonta. Maailma muuttuu, ei tarvita lankoa ajamaan reellä kylille, ei tarvita pappaa kääntämään perunamaata, ei siskoa säilömään vihanneksia talven varalle, ei mummua ompelemaan vaatteita, eikä miestä rakentamaan taloa.

    Tuomitsen teon, on sitten kuinka väsynyt äiti hyvänsä, tuomitsen sen sairaana tekona. En voi käsittää, kuinka kukaan voi osoittaa minkääntasoista ymmärrystä teolle.

  120. Perspektiiviä

    Eipä ole tällaisia ”ymmärrys”-kirjoituksia näkynyt kun mies on surmannut perheensä. Kuinka monessa näissä tapauksissa taustalla on esimerkiksi naisen uskottomuus, joka tappaa juron suomalaisen miehen sielunelämän varmemmin kuin työttömyys tai viina. Mutta sitä ei sovi puhua ääneen.

    Lisäksi vanhimman lapsen isän tapaamisehdot ovat sen verran tiukat, että siinä valossa äiti vaikutti nilkiltä, joka riiteli itsensä väsyksiin.

  121. Mulla ei ole omia lapsia, enkä ole itse vastaavanlaisessa tilanteessa ollut- toki riitoja on, isompiakin ollut edellisten poikakavereiden kanssa, mutta tuli tunne, että ymmärrän hyvin tuon äidin teon. Siinä missä useimmat olisivat tuomitsemassa, tuntuu kuin voisin nähdä pinnan alle juuri tuon mistä kirjoituksessasi puhut: se väsymys, paha olo ja tuska mikä äidillä oli. En yhtään ihmettele miksi äiti teki tuon, mitä teki- niin kamalaa kuin se onkin. Tuli vain ajatus siitä, kun äiti nimenomaa lastenhoidosta riiteli, että äiti mahtoi ajatella sitä, että nyt ainakin mies pääsee helpommalla- enää ei tarvitse miettiä, kuinka lastenhoidosta selvitään, kun ketään ei ole enää hoidettavissa. Kamala ajatus, mutta nyt tuo ”ongelma” on ainakin ratkaistu- traagisesti, koska tuo äiti ei nähnyt enää muuta keinoa (tämän olisi voinut välttää sopimalla että keskustellaan asiasta kotona eikä niin, että erotaan riidoissa niin että kaikilla on paha olo). Olen siis sitä mieltä, että ehkä miehenkin tulisi peiliin katsoa ja pohtia tarkkaan, mikä olikaan omassa elämässään tärkeintä: pitkät viikkoja kestäät työreissut vai olla edes hieman useammin perheensä parissa, jossa häntä selvästi tarvittiin ja kaivattiin. Harmi vain, että nyt on jo myöhäistä… Enää ei tarvitse miettiä, kuka huolehtii lapsista.

  122. En tiedä onko tässä olut mukana uupumus vaiko mustasukkaisuus ilman uupumusta vai molemmat, mutta kyllä mustasukkaisuus sairautena on yhtä lailla oma vakava ongelmansa, ja luultavasti joitain ihmishenkiä (niin kuin nyt vaikka kenties hyvinkin tässä) voitaisiin pelastaa ja paljon muuta ikävyyttä välttää, jos sille opittaisiin tekemään jotain. Psykiatria nykyisellään on ainakin sivusta seuratun kokemuksen perusteella paljolti arpapeliä, missä lääkkeitä määrätään saattuman kaupalla kokeilemalla kaikia peräjälkeen sattumanvaraisesti ilman mitään vaikutusta, eikä sen paremmin terapialla päästä käsiksi itse asiaan, kuten juuri nyt vaikka mustasukkaisuuteen sairautena. Kirjailijana olet ehkä lukenut Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa, jossa tätä on kuvattu. En olisi vuosia sitten sitä lukiessani uskonut, että tällainenkin joskus sattuisi omalle kohdalle juuri sellaisena kuin se siinä oli kuvattu. Voisi luulla, että kun maailmassa on mitä ihmeellisimpiä sairauksia opittu parantamaan, että tällekin osattaisiin tehdä jotain, mutta ainakaan tavalliselle terveydenhoidon loppukäyttäjille tästä ei ole mitään suotautunut, eivätkä sen paremmin psykiatrit kuin psykiatriset sairaanhoitajat tai perheneuvojat osanneet tehdä tälle mitään. Siinä tapauksessa, minkä kohteeksi jouduin, tämä lopulta meni ohi ihan niin kuin siinäkin tapauksessa, jota Päätalo kuvasi, mutta mitään apua siihen ei koskaan saatu, vaan terveydenhoidon ammattilaiset olivat sen suhteen yhtä avuttomia kuin pikkulapset. Jos maailmassa on tähän mitään apua kehitetty, niin toivon, että tämä tapaus herättäisi jakamaan sitä apua niille, jotka sitä tarvitsevat, että tämäntapaisia pystyttäisiin välttämään tulevaisuudessa. Tietysti kaikki, jotka tätä sairastavat, eivät tapa ihmisiä, ehkä alttius tappamiseen on yksi ominaisuus ihmisessä, ja joku muu alttius on toinen, ja huono tuuri käy, kun nämä kaksi osuvat yhteen. Mutta jos tässäkin tälle toiselle alttiudelle olisi saatu tehtyä jotain, niin ei ehkä olisi ollut niitä kahta alttiutta, jotka ehkä pääsivät vaikuttamaan yhdessä kun näin kävi.

  123. neljän lapsen isä

    Jokainen tämän järkyttävän teon puolustaja tai myötätuntoa antava, saisi joutua lastensuojelun tarkkailtavaksi.
    Mikään, siis ei jumalauta yhtään mikään, lievennä tekoa, jossa äiti riistää hengen kolmelta pieneltä lapseltaan. Raivostuttavaa lukea tekstiä jossa edes jollain pienellä tavalla annetaan sympatiaa tällaiselle teolle.

  124. äiti itsekin

    Kirjoitus omakohtaisena tekstinä ihan hyvä, mutta fakta on, että et tiedä, onko äiti edes ollut väsynyt. Ei pienet lapset automaattisesti tarkoita pohjatonta uupumusta. Ennenkuin siis leimataan kaikki väsyneet äidit potentiaalisiksi perhesurmaajiksi ja lähdetään aiheella mediaseksikkääsi mässäilemään, niin kannattaisi selvittää faktat.

  125. Mistä te tiedätte että äiti on ollut väsynyt? Jos joutuu soittamaan poliisit päästäkseen töihin, voi varmaan päätellä jotain tämän naisen mielentilasta. Mustasukkaisuus ja narsistinen luonne saa rumat piirteet. Teko ei vaikuta hetken mielijohteelta, ensin ajetaan bussin perässä, pysäytetään se, riidellään, kirjoitetaan lappu, pamautetaan bussin keulaan tappaen 3 lasta, vaarantaen lukuisten sivullisten henki ja terveys, toimeentulo jne. Bussikuski saa myös syytteen kuolemantuottamuksesta, mitenkäs hänen, aivan sivullisen elämä? Miksi tätä pitää ymmärtää? Koska hän on Pyhä Äiti? Nykyäideillä on ihmeellinen ajatusmaailma kyllä kun kaikki äitien tekemät kauheat teot on oikeutettuja ja ymmärrettäviä, kun väsyttää. Voihan olla tosiaan että tätäkään äitiä ei ole väsyttänyt, hänellä on voinut olla mielenterveysongelmia. Lähipiiriä on ihan turha syyttää, esim narsistia kun et saa hoitoon. Ja vaikka väsyttäskin, vain hullu toteuttaa ajatuksensa.

  126. Sairas asenne, että nainen on aina ”uhri” kun taas mies ei koskaan voi olla pelkkä ”uhri”.

    Jos mies tappaisi lapsensa niin ei tästä maasta löydy juuri ymmärtäjää – oli taustalla sitten mitä tahansa ongelmia.

  127. Jatkan vielä edelliseen kommenttiini:

    Tuon tappamisalttiuspuolen selostaakin psykiatri Hannu Lauerma tässä:

    http://yle.fi/uutiset/ylilaakari_lauerma_perhesurmaajat_ovat_yleensa_sairaalloisen_itsekeskeisia_narsisteja/6810660

    Hän esittää, että tämä yhdessä depression kanssa voi johtaa perhesurmaan, ja pitää hyvänä, että käytetään edes lääkkeitä, joilla voidaan vähentää depressiota, ja näin poistetaan ainakin toinen kahdesta alttiustekijästä.

    Mutta jos se toinen alttiustekijä onkin mustasukkaisuus sairautena, niin millä se saataisiin poistettua?

    Osaisikohan edes Lauerma vastata tähän.

  128. Ja mistä me sitä paitsi tiedämme, onko tähän tapaukseen liittynyt lainkaan mitään uupumusta. Siitä ei ole ainakaan uutisissa toistaiseksi kerrottu. Sen sijaan on kerrottu mustasukkaisuudesta sairautena. Jos tässä ovat osuneetkiin yhteen mustasukkaisuus sairautena ja joku toinen alttius, niin apua olisi ehkä voitu saada, jos olisi osattu hoitaa juuri mustasukkaisuutta sairautena, joka myös tässä tapauksessa oli viranomaisten tiedossa. Jos jokin ilmiö on harvinainen, niin tämä ei lohduta niitä, joiden kohdalle tämä harvinainen ilmiö osuu.

  129. nyt hei oikeesti

    Lapsia ei pidä hommata jos niitä ei pysty kestämään pahimpinakin päivinä. Sairasta. Oikeasti, äidin tekoja ei voi puolustella mitenkään. Hän riisti kolmen viattoman lapsen hengen! Kuinka sairas pitää olla että tekee jotakin tuollaista..? Tuollaisilla ihmisillä ei todellakaan pitäisi olla lapsia. Hän olisi ihan hyvin voinut antaa lapset adoptioon tai jotakin vastaavaa. Tuomitsen äidin. Todellakin tuomitsen!

  130. niin mutta miettisi ensin missä sen tekee.. ensinnäkin teki sen toisen työpaikalla + vaaransi toiset ihmiset!

  131. jari-pekka hietsilta

    Päteekö tämä sama ymmärtämisen logiikka myös pöydän olessa toisin päin? Eli kun joku mies jälleen tappaa perheensä stressin ja väsymyksen takia, niin silloin on ok ja hyväksyttävää todeta, että ”minä ymmärrän, miksi hän teki niin”….?

    Ei muuta, kysymys vain.

  132. Ajatuksia herättävä kirjoitus. Ottamatta muuten kantaa naisen/äidin päätökseen olen sitä mieltä että juuri tämä asia – että joku voi olla niin väsynyt ettei pysty ajattelemaan selvästi – on se keskeinen asia blogitekstissäsi.
    Auttakaamme siinä missä voimme.
    Eller som man säger på svenska – låt oss vara goda medmänniskor.

  133. Harri Raatikainen

    Näitäkin kommentteja kun lukee, niin hyvin moni vanhempi näyttäisi kommentoijistakin olevan sen avun tarpeessa näköjään. Asiaa ”puolustavien” kannattaisi oikeasti olla jo matkalla hakemaan apua.

  134. Perspektiivi

    Mikään ei tää tästä asiasta edes etäisesti hyväksyttävää. Tilanne on se että äiti tappoi itsensä ja kolme viatonta lasta piste. Kukaan ei pakota tekemään lapsia eikä varsinkaan kolmin kappalein. Vaikuttaa juuri sellaiselta kun lapsi haluaa jonkun lemmikin ja ajan myötä tajuaa/yllättyy miten paljon se viekin aikaa ja vaatii hoitoa. Sen jälkeen lemmikki annetaan pois.

    Jos tämä tilanne olisi ollut niin että isä olisi ajanut autolla kyydissään kolme lasta, niin teko olisi lynkattu kaikkien osalta vaikka miten väsmyskorttia oltaisiin vilauteltu. 40v naispuolinen opettaja harrasti seksiä 14vuotiaiden poikien kanssa vs 40v miespuolinen opettaja harrasti seksiä 14vuotiaiden tyttöjen kanssa.

  135. kolmenlapsenisä

    Jos ratin takana olisi ollut mies naisen sijaan niin vastaavanlaista blogikirjoitusta ei olisi missään muodossa kirjoitettu. Ymmärrystä heruisi yhtä paljon kuin pedofilille. Näin se vaan menee meidän yhteiskunnassa. Mies on 100% vastuussa omista teoistaan, mutta naisen teoille yritetään etsiä syitä muualta ja annetaan ymmärrystä.

  136. Hei herätkää ihmiset!

    Haluaisin oikeesti tietää mistä ihmeestä tekstin kirjoittaja tietää onko kyseinen nainen ollut väsynyt ja kuinka kauan hän on öisin nukkunut. KAIKKI äidit ovat varmasti jossain vaiheessa väsyneitä! lapsetonkin ihminen voi olla väsynyt eikä silti tapa ketään.

    ”heräsin tänäkin yönä kaksi kertaa kun lapseni puhui unissaan”. Saatathan herätä siihenkin jos vaikka naapurissa biletetään tai puolisosi kuorsaa. Pitäisikö siis mennä tappamaan naapuri ja tukehduttaa vieressä kuorsaava puoliso vaikka häntä kuinka rakastaisit? mutta siis sehän on ihan OKEI koska olet niin väsynyt sen takia niin puoliso on sillon sen kuoleman ansainnut?? OIKEESTI?? Näihinkin ongelmiin on olemassa ratkaisuja, mm. soittaa poliisi lopettamaan biletyksen tai muuttaa vaikka itse pois jne. ja nukkuu puolisonsa kanssa vaikka eri huoneessa ja onhan kuorsaukseenkin erilaisia keinoja saada se loppumaan, eikä tappaminen ole siihen mikään ratkaisu!!!

    Nää lapset ei ollu mitenkään syyllisiä aikuisten riitoihin ja olisi ollut muitakin vaihtoehtoja kuin tapattaa ne! Antaa vaikka adoptioon tai olisi vaikka jättänyt lapset pois kyydistä jos itsensä halusi tappaa. Ei se auto kuitenkaan hetken mielijohteesta sitä bussia päin mennyt. Kun nainen nousi pois bussin kyydistä olisi hän voinut jatkaa matkaansa takaisin kotiin, mutta päättikin ajaa bussin edelle, kääntyä takaisin ja ajaa päin???? Kyllä siinä ihmisellä on tiedossa että lapset on kyydissä..

    Aina voi tietysti jossitella eikä tapahtuneelle enää mitään voi mutta keskusteluahan tälläiset aina aiheuttaa. Mun mielestä tää teksti on kirjotettu lähinnä siitä, miten kyseisen naisen elämä on mennyt lasten kanssa ja antaa olettaa että bussia päin ajaneella naisella olisi arki ollut samanlaista. KUKAAN ei voi tietää mitä tämän henkilön päässä on liikkunut, mutta viattomien lasten tappaminen ei ole millään tavalla hyväksyttävä tai YMMÄRRETTÄVÄ teko!!

    Hyvät ihmiset väsymys ei ole todellakaan mikään syy tappaa yhtään ketään, saatikka että kukaan edes tietäisi oliko kyseinen nainen edes väsynyt vai muuten vain sekaisin päästään?! Mietityttää miten täälläkin voi lapselliset edes kirjoittaa ymmärtävänsä tämän teon. Miettikää tämä tapaus omalle kohdalle että oma puolisonne tappaisi itsensä ja teidän yhteiset lapsenne nenänne edessä? Onkohan se silloinkin hyväksyttävää ja ihan ymmärrettävää ”ku se oli Niiiiiiin väsynyt”???? Herranjumala mä olen järkyttyny tästä tekstistä ja näistä ”ymmärtävistä” kommenteista!

    Tämän tekstin kirjoittajallakin on oltava päässä jotain vikaa jos ajattelee että haluaa tappaa itsensä vain siksi että täytyy nousta nukuttamaan lastansa puolentunnin päästä uudelleen. Hoitoa tarvis näköjään aika monetkin vanhemmat..

    Eikä tässä kukaan ole silmiään sulkemassa apua tarvitsevilta äideiltä! Heitä on vaan erittäin huono lähteä auttamaan jos eivät itse myönnä tarvitsevansa apua, saatika sitä hae vaikka myöntäisivätkin.

    Tämä nainen on ollut ***** itsekäs riistäessään pienten lastensa henget vain koska hänellä itsellään meni huonosti!!

    Tästä voisi kirjoittaa vaikka romaanin, mutta jääköön tähän. Olen puhunut.

    Aamen

  137. Kolmen lapsen äiti

    Ei mitään myötätuntoa tälle äidille! Vaikka olis väsyny, niin miks pitää tehä miehen kans riitaa, olisiko isän muka pitänyt jättää työt tekemättä? Isä on luultavasti tehnyt samaa työtä jo ennen lasten syntymää, olisiko nyt pitänyt jäädä työttömäksi kotiin? Oma sisko oli myös sairaalloisen mustasukkainen ja käytti kahta lasta aseena miestä vastaan, mies ei olisi myöskään saanut olla töissä kun koko ajan olis pitäny hänen kanssaan olla kotona, ja kun tuli riitaa niin uhattiin tappaa ittensa JA LAPSET, ei muka jaksa yksin hoitaa mutta erossa ei kumminkaan lapset saisi jäädä isälle… Mikä logiikka tässä on? Jos tunnet olevasi kykenenmätön hoitamaan lapsia mikset suosiolla luovuta niitä isälle? Miksi pitää uhkailla lasten tappamisella tai tässä tapauksessa tappaa oikeasti? Jotkut naiset ovat oikeasti sairaita sekopäitä, jo ennen lasten syntymää, ja haluavat hallita miestään niiden avulla. Vanhimman lapsen huoltajuudessakin tämä äiti ei halunnut isän saavan paljon lastaan tavata. Kerran kuussa pitkä viikonloppu isällä, kaksi kertaa viikossa puhelu 18-19 välillä erityisenä toivomuksena ettei puhelut olisi kohtuuttoman pitkiä. Kertoo mielestäni sairaasta hallitsemisen halusta ja siihen käytetään lasta välineenä. Tämä on ikävä kyllä aika yleistä erotilanteissa, varsinkin naiset sitä harrastavat

  138. Tarkastelija

    Miksihän tällaisia sympaattisia hymistelykirjoituksia ei ole näkynyt silloin kun perhesurman tekijänä on ollu miespuolinen henkilö? Voisi nyt joskus edes hetkeksi laskea päästään ne vaaleanpunaiset feministilasit ja tarkastella tilannetta järjellä eikä jonkun sairaan ideologian kautta.

    Jos on pakko tappaa itsensä, niin sen voi tehdä tappamatta tai vaarantamatta samalla muiden tilanteeseen täysin viattomien ihmisten terveyttä tai henkeä. Muiden ihmisten tappaminen ei ole kenenkään oikeus vaikka itse päättää lähteä. Ei edes vaikka on nainen tai äiti. Tuo kyseinen äiti ansaitsee yhtä paljon myötätuntoa kuin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tekijät.

  139. Noora Heinonen

    Mielestäni pitäisi ensin keskittyä siihen millaisen kuvan yhteiskunta, media ja some antaa ”äitiydestä” ja ”vauva-arjesta”. Sehän on 95% ajasta vähintään haastavaa, mutta mm. äitiysohjelmissa kuvataan vaan niitä onnellisia hetkiä. Karu totuus on kuitenkin se, että ellei lapsi ole heti syntymästä lähtien äärimmäisen helppo niin kaikille äideille jotka ovat kotona yksin lapsen kanssa tulee varmastikin jotain ahdistuksen tunteita – joillekin enemmän mikä taas pahimmassa tapauksessa saa aikaan näitä surmia.
    Jokaisen joka vanhemmaksi haluaa, pitäisi olla tietoinen että tälläisiä vaikeita tunteita tulet mahdollisesti kohtaamaan – ellet jopa erittäin todennäköisesti. Aika monet varmasti harkitsisivat lapsentekoa uudelleen. Kaikista ei ole vanhemmiksi, eikä tarvitsekaan olla… Mutta kyllä aika naiivi/hattaralinnoissa elänyt täytyy olla, että uskoo pienten lasten hoidon olevan ruusuilla tanssimista
    Meidän yhteiskunnassa on asiat kuitenkin aika hyvin ja apua on saatavilla. Täytyy vain olla riittävän rohkea ja ajatella perheensä parasta hakemalla sitä.

  140. On täysin luonnotonta, että äiti kykenee tappamaan omat lapsensa. Mielestäni täysin itsekkään ja sairaan ihmisen teko. Olen itsekin äiti, enkä voi tätä tekoa ymmärtää. Elämässäni on riittänyt kyllä vastoinkäymisiä vaikka muille jakaa, masennusta jne., mutta aina olen ollut valmis taistelemaan jälkikasvuni puolesta leijonaemon lailla, eivätkä tappamisen ajatukset ole käyneet mielessänikään. Pelkkä ajatus on kauhistuttava! Toivon sydämestäni, etteivät lapset ole ehtineet tajuta tilanteen koko kauheutta:(!

  141. Äitiä ei heitetty bussista ulos,vaan pyydettiin poistumaan että voitaisiin jatkaa matkaa. Jos on niin hankalaa, niin täytyy ymmärtää pyytää apua. Aukaista suunsa.

  142. Äiti on yksiselitteisesti MURHAAJA ja palakoon helvetin tulessa. Ei mitään ymmärrystä kyseistä hirviötä kohtaan! Jos saman tempun olisi tehnyt mies, hänet tuomittaisiin hirviönä ilman mitään selittelyjä. Tottakai mielenterveysongelmat voidaan nostaa selitykseksi, samoin se että on ihan v…n raskasta lasten kanssa jne. Mutta mikään, ei mikään oikeuta murhaamaan viatonta lasta! tässä tapauksessa useita! Kyseinen nainen oli häikäilemätön narsisti! Naiset selvästi säikähtävät nyt kun mediassa on muistutettu siitä, että itseasiassa naiset tekevät 2/3 perhesurmista. Me miehet emme siis olekkaan niitä pahimpia hirviöitä. Siinä on varsinkin feministeillä ja lastensuojeluämmillä pureskeltavaa.

  143. Naisella oli 6-vuotias lapsi, luulisi hänen kokemuksesta tienneen, että se raskas vauvavaihe menee ohi eikä kestä loputtomasti. Miksi hankkia heti perään toinen lapsi jos on niin väsynyt lasten kanssa. Mielestäni tuo logiikka, että äiti oli niin väsynyt jne. ei toimi tässä ollenkaan.
    Mikäli nainen olisi jäänyt eloon ja lapset kuolleet olisi hänellä linnatuomio edessä kolmesta taposta. Kyllä sydäntä kouraisee kun ajattelee, että se 6-vuotias on varmaan tajunnut, että äiti meinaa ihan oikeasti ajaa bussia päin.. Niin surullista.

  144. Sairasta. Täysin sairasta. Totaalisen sairasta armahtaa tappaja. Lasteni vuoksi itsekin aikanaan olin todella väsynyt, itkuisen ja epätoivoisen väsynyt, apua piti pyytää vuosia vaikka ylpeydelle kävi. Ei iloisten ja viattomien lasten tappajaa armahdeta, tai häntä säälitä. Vastenmielistä.

  145. Hyvä kirjoitus, kiitos.
    Kamala teko.. kuinka tällaiset voisi ennaltaehkäistä??
    Kirjoitus pyrkii ennaltaehkäisyyn, ei niinkään puolusteluun, mutta ihmiset ymmärtää näköjään niin monella eri tapaa.
    Auttakaa läheisiänne, se on tärkeintä ja merkityksellisintä. Jos autat yhtäkin haastavassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä, on hänen elämällään ja perheelläänkin jo paljon enemmän toivoa. Huomioikaa ja välittäkää. Eikös tämä kirjoitus herättele välittämään ja miettimään omia tuttavia, ei niinkään tuomitsemaan. Kaikkien mielestä teko on hirvittävä, kukaan sitä ei ole tässä ketjussa puolustellut. Yritetään nyt vaan miettiä keinoa ja ennaltaehkäisyä, ettei tällaista tai mitään vastaavaa enää ikinä tapahtuisi.
    Toivon asiallisia kommentteja.
    t. kovia kokenut vanhempi, pyysin monesti apua perheellemme, ja lopulta sainkin, mutta haastavaa se oli. Voi kun asioihin puututtaisiin jo aiemmin.

  146. En ymmärrä kirjoitusta niin että teko hyväksyttäisiin,vaan että on myös ymmärrystä äitiä kohtaa joka teki hirveän teon.Me ihmiset kestämme asiota eri verran,siksi on turha vertailla miten kamalan kriisin itse on elämässään jaksanut hienosti.

  147. Ei kyllä heru sympatiaa tälle narsisti lastenmurhaajalle. Pitää olla kasvatus naisenkin osalta päin persettä kun lapset tappaa kostoksi miehelleen.

  148. Kaiken linkittämisen jälkeen luin lopulta kirjoituksen ja tunsin ärtymystä.

    Mikään ei koskaan oikeuta kyseistä tekoa ja johonkin pitää vetää se ymmärtämisen raja.

    Meillä on 6 lasta. Me ollaan oltu kovilla koko perheenä olemisemme ajan. On ollut talovelkaa, on ollut liikaa laskuja.. on ollut yhden ihmisen varaan rakentunutta taloutta.

    Ja on ollut univelkaa. Sitä on ollut kohta 15 vuotta. Eikä hetkeäkään omaa aikaa, koska meillä ei ole koskaan ole ollut turvaverkkoa.

    Me ollaan aina hymyilty ulospäin vaikka sisällä olisi ollut mitä fiiliksiä. Vaatii taitoa olla heijastamatta sitä lapsiin vaikka puolisoon se purkautuisikin.

    IKINÄ ei koskaan olisi tullut mieleenkään tehdä jotain lapsille vaikka kuinka menetäisi hermonsa hetkeksi. Kyllä teko vain kertoo siitä, että kyseinen ihminen on vain rakennettu vajaaksi. Valitettavasti lasten hankkiminen on jokamiehenoikeus. Mua tämä riepoo. Ja ennenkaikkea tunnen vihaa tuota naista kohtaan. Ja minä totisesti tuomitsen.

  149. Myöskään minä, en voi käsittää tämän äidin tekoa, enkä millään muotoa sitä hyväksyä.

    Jokainen olemme yksilö, ja reagoimme tilanteisiin eritavalla, itse en vain pahimmankaan väsymyksen keskellä pystyisi edes harkitsemaan mitään noin kamalaa tekoa.

    Terveisin äiti, jolla kolme alle 3v lasta.

  150. Jos ihminen on päättänyt että haluaa itseltään raukkamaisesti riistää hengen. Sen sit tehköön vaarantamatta muita. Miksi pitää viedä lapset mukana. Ei kyl saa tollanen lapsentappaja minkään näköistä sympatiaa. Aina on mahdollisuus antaa lapsille elämä,eikä lasten elämän lopetaminen kuulu vanhemmille. Ja miksi vielä ajaa toisen auton eteen??? Oisi yksin ajanut kalliota päin vaan. Nyt kun on kyseessä nainen ja äiti lähetään hakemaan sille sympatiaa ja ymmärrystä. Jos kyseessä olisi ollut isä ja mies. Olisi hänet teilattu välittämästi ilman mitään sympatiakirjoittelua. Ois vaan lapsentappaja jäänyt henkiin ja elänyt lopunikään vammaisena.

  151. Olen ihmetellyt miten Ruotsissa monesta asiasta puhutaan avoimemmin ja fiksummin kuin meillä. Suomessa tällaisista asioista kertovat esim. tv-ohjelmat ovat jotenkin sosiaalipornoa, ankeita ja tunkkaisia.
    Svenska Dagbladet -lehdessä kirjoitetaan psyykkisestä terveydestä aivan kuin muustakin terveydestä. Liekö tämä sitten ylitulkintaa, mutta näin olen esim. näiden artikkeleiden perusteella ollut havaitsevinani. http://www.svd.se/nyheter/idagsidan/kropp-och-halsa/varfor-far-man-tvangstankar_7919298.svd
    Tämä näkyy vähän huonosti, sori: http://blog.svd.se/idagbloggen/2013/03/05/%E2%80%9Dtank-om-jag-hugger-ihjal-mitt-barn%E2%80%9D/
    2009 vuodelta hauska juttu http://gfx.svd-cdn.se/multimedia/archive/00535/Grenarna_p__terapit_535471a.pdf
    http://www.svd.se/nyheter/idagsidan/psykologi/fokuserad-i-sin-egen-bubbla_5992853.svd Anna Kåverin kirjoja suomennettukin. Ruotsalaisilla on sellainenkin kuin vuosittain jaettava Stora psykolgipriset http://www.youtube.com/watch?v=omCaij8QUng http://urplay.se/Produkter/184401-En-bok-en-forfattare-Social-angest etc Tai kuten tämä ihana juttu http://www.ur.se/Produkter/181610-En-bok-en-forfattare-En-tradgard-till-trost 🙂

  152. Vähä-älyinen kirjoitus

    Joiltakin osin ihan ok kirjoitus, mutta kirjoituksen pääpointti ja suurin osa faktoista meni niin metsään, että tuli mieleen, ettei tekstin kirjoittaja ole perehtynyt asiaan alkuunkaan.

    Tunnen itse useita väsyneitä ja helvetillisissä tilanteissa eläviä ihmisiä, joills on ylitsepääsemättömän rakskasta.

    Sukulainen riisti samassa tilanteessa jopa oman henkensä, mutta hän ei vienyt mukanaan viattomia lapsia.

    Tässä kirjoituksessa otetaan kaikki vastuu pois kaikilta sekaisin olevilta äideiltä ja vieritellään syytä sosiaaliviraston ja lastensuojelun niskaan, kun he eivät hoksanneet auttaa äitiä, joka ilmeisesti ei ole apua hakenut.
    Herranjestas! Kristallipalloko niillä pitäisi olla?

    On totta, että monella on rankkaa. On totta, että monet eivät jaksa. Mutta on vähäjärkistä väittää, ettei omia lapsiaan surmannut nainen olisi päästään sekaisin ja todella sairas.

    Onneksi tämä on yksittäisen ihmisen mielipide. Jos kaikki ajattelisivat näin, niin me kaikki olisimme suomeksi sanottuna kusessa.

  153. Täytyy vaan sanoa, että totaalista paskanjauhantaa tuo kirjoitus!

    Kuten yllä monet, ihmettelen todella saisiko moisen teon tehnyt mies tällaista sympatiaa ja ymmärrystä osakseen. No ei helvetissä!

    Joo voi voi, huoltajuuskiista takana ja pienet lapset kotona ja mieskin kehtaa vaan töissä käydä eikä ehdi siksi lasten kanssa olla. Voi kurjuus! Mitenköhän, jos lähtis asioita purkamaan, olis tilanteen todellinen laita?

    Aloitetaan nyt vaikka huoltajuuskiistasta. Isälle myönnetty pidennetyn viikonlopun mittainen tapaaminen lapsen kanssa kerran kuussa. Ja lisäksi lupa soittaa pari kertaa viikossa tiettynä kellonaikana ”mahdollisimman lyhyt” puhelu. Miksi? Eikö isä ehkä halunnut tavata lasta useammin? Oliko tämä isä ehkä jollain tapaa kelvoton tapaamaan lastaan yhtään enempää? Häiriköitsijä? Enpä usko. Kokemuksen syvällä rintaäänellä veikkaisin, että äiti oli vieraannuttaja-narsisti, joka halusi pitää lapsen itsellään kynsin hampain, ja viedä exältään kaikki oikeudet lapseen. Ikävä kyllä oikeusvaltiossamme on vielä sen verran järkeä, että kelvolliseksi todettu vanhempi saa kyllä tavata lastaan vaikka toinen vanhempi ei siitä seikasta tykkäisikään. Ei saanut äiti ilmeisesti tahtoaan läpi, joten kyllähän se varmaan vähän vituttaa. Saati jos oikeusprosessista tuli rapia lasku rahatilanteen keventämiseksi.

    Entäpä tämä nykyisen miehen työnteko sitten? Mitenköhän perheen taloudellinen tilanne olisi kestänyt, jos mies olisi jättänyt työt tekemättä ja ollutkin lasten kanssa kotona? Entä olisikohan tämä nainen suostunut puolestaan menemään töihin, jos mies olisikin jäänyt lasten kanssa kotiin? Jotenkin epäilen! Kyllä vahvasti haiskahtaan persoonallisuushäiriöiseltä heti-mulle-kaikki-nyt-ja-vielä-vähän-päälle-tyyppiseltä henkilöltä tämä ”pyhimys”-äiti.

    Ja sitten nämä väitökset, että teko oli väsymyksessä tehty ja impulsiivinen jne jne. Paskanmarjat! Et sä pelkästä väsymyksestä tuolla ajele bussien perässä, riehu bussissa, kirjottele lappusia ja aja taas bussin perässä, tee u-käännöstä ja aja satasta bussia päin. Et todellakaan, vaikka kuinka väsynyt olisit.

    Ihan fyysisesti oksettaa tuo ihminen, ja itku tulee ajatellessa pieniä lapsiraukkoja. Ja isää.

    Ei mitään empatiaa tuollaiselle ihmishirviölle, mitä tuo ”äiti” oli!!

  154. Mitenhän jos kyseessä oliskin ollut mies.. Ihan urpoa edes koittaa puolustella, teko oli täysin itsekäs. Apua olisi ollut mahdollisuus hakea tai tehdä se itsemurha eikä viedä kaikkia muita mukana. En ymmärrä mitä haet tällä kirjoituksella, aivan naurettavaa puolustella murhaajaa.

  155. Ripuliittiä froteesukassa

    Mitenkän sympatiseeraavat kommentit irtoaisi jos sukupuolet kääntäisi ympäri?

    Mahtaisiko kirjoittajalta herua ymmärrystä lastenhoidon uuvuttamalle isälle?

  156. Gosh…

    ONKO MITÄÄN KYSYTYMPÄÄ TUOTETTA KU VALKONEN ADOPTIOLAPSI

    et ei niit täydy alkaa tappaa sen takii ettei jaksa hoitaa

    en voi tajuu miten vitun kieroi ihmiset voi olla…

  157. Olet täysin pihalla! Sinä siis puolustat ylpeydellä lapsen murhaajaa?? Jos lapsen hoitaminen on niin työlästä, älä hanki lapsia! Suomessa on kuitenki äitiysloma, ei se lapsen hoitaminen lomalla voi olla niin stressaavaa. Sinulta on viimeinenkin polttimo kärähtänyt!!

  158. Yksi isä monista

    Mitä helvetin järkeä tässä kirjoituksessa on? Hei ”ymmärtäjät”, kukaan ei tiedä oliko äiti väsynyt. Kukaan ei tiedä, vaikka mies olisi ollut kaikin puolin täydellinen, huomaavainen, osallistuva, auttava ja vastuullinen isä. Te ette tiedä, joten oletatte heti että tämä nainen oli joku musertavan paineen alla murtunut väsynyt enkeli.

    Entäpä jos mies oli vain isä, joka miehenä tuntee vastuuta perheen ainoana elättäjänä. Siksi lähtee töihin joka aamu ja painaa pitkää päivää. Lähtee työmatkalle, kun pomo pyytää. Entäpä jos ero oli tulossa, koska mies ei enää jaksanut vaimon raivokohtauksia, jatkuvaa pelkoa koska toinen taas kilahtaa, toistuvia itsemurhauhkauksia? Entäpä jos mies oli hakenut jo apua sosiaaliviranomaisilta, neuvolasta ja lääkäriltä? Useaan kertaan. Kaikki turhaan, koska nainen osaa käyttäytyä rauhallisesti tapaamisissa, ja väittää että on täysin kunnossa. Lopulta mies on päättänyt, että lapset on saatava turvaan hullulta äidiltä. Mutta hullu sanoikin viimeisen sanan tappamalla lapset.

    Miltä tämä selitys maistuu? On muuten tasan ihan yhtä todennäköinen kuin tämän blogin oksennus.

  159. Juha Kontinen

    Itsensä tappaminen on jo sinänsä selvä merkki, ettei kaikki ole kunnossa pään sisällä. Se, että samalla tapat kolme muuta ihmistä ja yrität tappaa vielä enemmän tekee sinusta vinksahtaneen massamurhaajan – eikä sitä todellakaan tarvitse ymmärtää! Teko oli itsemurha-murha ja sillä piste.

  160. Janne Patjas

    Manninen peesaajineen käyttää tätä järkyttävää tapahtumaa hakeakseen jotain ymmärrystä itselleen ja muille väsyneille äideille, ikäänkuin uhkailemalla, että ellette auta niin tässä on tulos.

    Väsynyt äiti tai isä ei ole marginaali-ilmiö, mutta kukaan heistä ei ikinä voisi tehdä tuollaista. Paitsi se poikkeuksen vahvistava sääntö, jonka isoimmat ongelmat olivat ihan jossain muualla kuin väsymyksessä.

    Sympatian ja empatian kerääminen omille ongelmille tälläisen tapauksen kautta on äärimmäisen vastenmielistä. Ikäänkuin tämä lapsensa tappanut narsistipsykopaattiäiti olisi näiden väsyneiden sankari ja vapahtaja, joka uhrasi henkensä muiden väsyneiden puolesta. Ettei heistä kukaan jäisi enää yksin. Vittu mitä paskaa.

  161. Miksi järjettömät teot pitäisi ymmärtää? Miksi kaikki järjettömät teot pitäisi pystyä selittämään järjellä? Miksi kaikkeen järjettömään pitää hakea syy? Miksi kaikkia järjettömiä ihmisiä pitäisi ymmärtää? Miksi järjettömiä asioita pitäisi olla tuomitsematta? Miksi järjettömiä tekoja pitää puolustaa?
    Koko elämähän lienee ylä- ja alamäkiä. Välillä mennään äärirajoilla kunnes taas koittaa kissanpäivät. Se mikä on hurjaa, aina ei välttämättä tiedä omia rajojaan, voimavarjojaan jne… Aina ei vaan kykene ajattelemaan järkevästi… 150kg ei ymmärrä lähteä lenkille, velkakierteinen ei tajua olla ottamatta seuraavaa pikavippiä, yrittäjä ei ymmärrä nukkua välillä… Vanhemmuudesta kukaan ei tiedä ennen kuin lapsi on tullut ja harvempi lapsen kai ”palauttaa”. Toisessa perheessä koliikki vauva huutaa pari kk yötä päivään ja toisessa vauva imeskelee päivät varpaitaan. Toisessa perheessä yksi lapsi tuntuu tuhottoman raskaalta ja toisessa perheessä iloitaan kymmenennen lapsen syntymästä. Kaikki on niin suhteellista! Ja jokainen kokee elämän, vanhemmuuden täysin eri tavalla. Minulle on ihan sama oliko äiti väsynyt, uskon, että kaikki taaperoiden vanhemmat ovat väsyneitä. Minulle on ihan sama onko isi ollut keikkatyössä, minulle on ihan sama heitettiinkö äiti ulos bussista. Jos on noin jumalattoman HULLU , että saa 3 lasta maailmaan mutta ei keksi muuta keinoa lähtemään täältä kuin ajamalla porukalla bussin eteen niin…. En ymmärrä! Eikä mitkään väsymykset, erot, ei mitkään oikeuta ketään tuollaiseen!
    Kenellä nyt ei menisi välillä hermot näiden ihanien nuppujen kanssa? Aivan varmasti lapsiin menee yhtälailla hermot kun sydän pakahtuu, se nyt vaan kuuluu elämään. Mutta ajatukset ja teot ovat kaksi täysin eri asiaa. Ja mikäli taustalla on väsymyksen sijaan rahahuolet ja eroaikeet, kuinka itsekäs täytyy ihmisen olla, että vetää mukaan lapset? Oli syyt tekoon mitkä tahansa, on TÄYSIN luonnotonta ja täysin mielipuolista, että ajatus johtaa tekoon! Se joka ymmärrät, etkä kirjoituksen jälkeen tuomitse- mieti mitä nämä lapset ovat miettineet bussin edessä, mitä isä on miettinyt kun näkee oman autonsa bussin edessä, miltä lapset ovat näyttäneet bussin keulassa!

  162. Aikamoista huippuymmärtämistä ja suvaitsevaisuuden huipentumaa. Tollasta toimintaa on turha lähteä puolustelemaan millään tavalla. On tässä kaikki muutkin perheelliset valvonu vuosi tolkulla ja varmasti myös hermonsa menettäneet. Tällä äidillä olisi ollut myös se vaihtoehto, jos ei olisi ajatellut kuin itseään, että olisi ajanut auton tien sivuun, jättänyt täten lapsensa henkiin ja hypännyt itse bussin alle. Samaa mieltä tämän ajoissa hoitoon ohjaamisen kanssa,nimittäin pakkohoitoon. Yleensä kukaan ei välttämättä huomaa näitä väsymyksen merkkejä ja silloin olisi syytä pitää itse huolta, että saa hoitoa. Sosiaali viranomaiset kuitenkin viimeistää toimii, silloin kun ilmaisee tuntemuksistaan. Lapset on ennen kaikkea saatava turvaan.

  163. Kuka on väittänyt että tämä äiti on ollut alun alkaenkaan terve. Nämä ymmärtävät kirjoitukset kuulostaa siltä kuin kyseessä olisi ” apua huutanut, vaan kukaan ei kuullut ” normaali masentunut, uupunut äiti. Mikä nyt sitten onkaan normaalia, mutta entä kun kyseessä olisi narsisti äiti, riittääkö ymmärrystä? Tai narsisti isä, käytäisiinkö tätä ymmärrys kysymystä? Tuskinpa. Kyllä se narsistin persoonallisuus hullulle vertoja vetää teoista puhumattakaan. Eikä itse hulluuskaan auta ymmärtämään. Jos olisit valmis tekemään lapsellesi samoin, voit varmasti ymmärtää. Muutoin, miksi näin julmalle ja sanoin kuvaamattoman itsekkäälle teolle pitäisi hakea ymmärrystä? Onko tuollaisen teon tehnyt ansainnut ymmärrystä? Apua ei oikein voi osata antaa jos toinen ei sitä halua vastaanottaa, eikä myöskään ”osaa” pyytää. Vastuu lapsesta on vanhemmilla, se on lähtökohta. ÄITI (sanan varsinaisessa merkityksessä) ei tapa, eikä edes ajattele tappavansa lapsiansa. Mutta jos tällainen ajatus käy mielessä, niin mars sinne hoitoon ja VÄLITTÖMÄSTI. Ymmärrystä ei nyt riitä ymmärtäjille. .

  164. Ensimmäinen kommentti Mikalta joka huomasi ajatella myös vanhimman lapsen isää häntä ei ole kukaan vielä huomioinut. Hän on menettänyt perheensä jo kahdesti ensin huoltajuuskiistassa ja sitten vielä kuoleman kautta. On todella väärin että hänkin menetti lapsensa sivullisten riitelyn tuloksena. Samoin isovanhempien ja muitten sukulaisten tuskaa ei pysty sanoin kuvaamaan.Tapaus on niin järkyttävä että itsekin olen menettänyt yöuneni asian takia ja asia on mielessä lähes koko ajan. Minua perheenisänä järkyttää syvästi miten paljon lapset ovat pelänneet ja itkeneet viime minuuteilla vaistotessaan hädän äidin kaahatessa autolla kiihtyneessä mielentilassa. Samoin isän järkytys tajutessaan mitä on tapahtunut. Myös bussikuskin henkiset vammat ovat lopunikäisiä. Olemme vaimoni kanssa olleet aikoinaan myös väsyneitä kun ensimmäinen lapsi oli koliikkitapaus. Tämän vuoksi ymmärrän äidin väsymyksen ja hädän kun kaikki näyttää menevän päin helvettiä mutta tekoa en hyväksy millään muotoa. Moinen ei itselleni ainakaan ole koskaan juolahtanut mieleen vaikka väsy oli kova ja pinna tiukalla. Yksinkertaisesti niin pahaa asiaa ei maailmassa ole että tekisin omille tai toisen lapsille jotakin tällaista. Aion puhua vaimoni kanssa ja molemminpäin sopia että vaikka elämässä tulisi vastaan ihan mitä vain niin lapsille ei pahaa tehtäisi koskaan.

  165. Hirmu kiva että väsyneelle äidille löytyy puolustaja. Täytyyhän mustasukkaista lapsensa tappanutta ja bussilastillisen ihmisiä varaan saattanutta ihmistä jonkun puolustaa. Jonkun jolla on kans lapsia ja joka ymmärtää. Tuskin maltan odottaa että puolustat jotakuta lapsensa tappanutta väsynyttä miestä samalla tavalla. Ai ei pysty, ei lähde? No niin vähän epäilinkin.

    Lasten tekeminen on muuten ihan oma valinta, ja Suomessa vanhempain lomat on millä tahansa mittareilla parasta maailmassa. Tukea saa fattasta ja neuvolasta ja sukulaisilta ja ties mistä pyytää ihan ite jos ahdistaa. Jos joskus agraariyhteiskunnassa isovanhemmat ovat olleet tukena… no niin, kunkin oma valinta jos haluaa kolme-neljä sukupolvea samaan talouteen.

    Eli jos joku hullu akka tappaa ittesä ja kakarasa ni ihan turha on syytellä yhteiskuntaa tai avuntarvetta ymmärtämättömiä sukulaisia tai itseasiassa mitään. Ihan sinne oman mielen syövereihin olis pitäny kurkistaa. Nyt meni siis tää hullu murhaaja ja kolme pilttiä, luultavasti isä kohta perässä. Bussikuski ja pelastusväki ei nuku ikinä öitään kunnolla, ja traumoja sai vielä bussilastillinen aivan täysin sivullisia ihmisiä.

  166. Olen itsekin kärsinyt uupumuksesta, kahdella lapsellani vuoden ikäero. Perheessämme tapahtui muitakin menetyksiä ja toinen lapsi oli koliikki ja maitoallerginen. Nukuin pätkissä 2 vuotta. En koskaan edes ajatellut vahingoittavani lapsiani ja hain juttuseuraa ahdistukseen ajoissa. Se ei tarkoita sitä etten pystyisi säälimään äidin tilannetta ja kokemaan empatiaa. Kokisin samaa empatiaa isille, jotka parisuhteessa yksinhuoltajina on vedetty niin loppuun, että heidän ymmärryksensä sumentuu. Isät nyt eivät vaan usein tee perhesurmia siksi että heidät on jätetty unenpuutteeseen yksin vaippaikäisten kanssa. En tiedä onko motiivi ollut kosto vai kuvitelma siitä että lapsille on parempi tulla mukana, koska hän ei jaksa enää. Olen itse väsyneenä yömyöhään pohtinut miten lapsille käy jos minulle sattuu jotain, siinäkin tapauksessa että tiedän että heille jäisi rakastavia ja välittäviä omaisia. Mitä sitten jos olisi tunne että minä olen ainut mitä lapsilla on. Joten minä kyllä säälin. Säälin lapsia, joiden elämä päättyi ja säälin äitiä, joka on tehnyt tälläisen ratkaisun. Sitä minä kyllä ihmettelen että miten isä joka on joutunut soittamaan poliisin paikalle on tullut siihen tulokseen että hän voi jättää äidin yksin lasten kanssa tai että hän voi tuossa tilanteessa puhua erosta, kun mitä ilmeisemmin ei ollut ottamassa lapsia itselleen, ilmeisesti lastenhoito ei ollut lempipuuhaa. Mutta faktoja tietämättä eipä ole oikein tuomita myöskään isää ja mitä sekään hyödyttää. Lopputuloksen jos olisi joku tietänyt varmaan aika moni olisi tehnyt asioita erilailla, mutta valitettavasti näin tapahtui ja sitä ei tekemättömäksi saa.

  167. pekka kankainen

    Joo kyllähän se kynnys on varmasti todella matala siitä masennuksesta hypätä suoraan tappamaan omat lapsensa!? Koittakaa nyt ihmiset vähän ajatella omilla aivoillanne ennekuin teette lapsia, kukaan ei ole sanonut että se on helppoa mutta on se mies suurimmalla osalla auttamassa, kannattaisiko miettiä syitä omassa pääkopassa jos se parisuhde ei onnistu!
    Olisikohan netti täynnä samanlaisia myötätunto kirjoituksia jos tappaja olisi mies?!

  168. Käsittämätöntä

    On tutkittu juttu että jo pelkkä uutisointi lisää vastaavia tapahtumia, mutta tämmöinen ”anteeksianto” on jo kauhistuttavaa. En pysty mitenkään käsittää miten kukaan pystyy millään tavalla selittelemällä lieventämään kolmen lapsen murhaa. Oot väsyny ja muutenkin ottaa pattiin, aja kymmeniä kilometrejä, etsi kohteesi ja sitten …huh huh sun ajatustenjuoksua. Jos sulla bloginpitäjä on tarvetta löytää inhimillinen piirre kauhuusteoissa, kirjoita ne jatkossa notepadiin ja talleta internetin sijasta vain omalle koneellesi.

    Seuraava perhemurha menee sitten sun piikkiin, jos tekijän selainhistoriasta löytyy tämä blogi!

  169. Seppo Kenttäkumpu

    Täyttä paskaa!! Murhaaja on murhaaja, vaikka oliskin nainen. En ymmärrä tätä naismurhaajien paapomista. Mikä olisi tilanne, jos isä olisi ampunut perheensä? Tietenkin kaikki miehet ja varsinkin metsästävät miehet pitäis laittaa heti linnaan! Mutta eihän autot ole niin mediaseksikkäitä… Ja äidit ovat aina kärsineet niin paljon… Voi ziisus!! Mitä mies joutuu kärsimään erossa??????

  170. Aijon nyt tehdä hirveän yleistyksen. Väsynyt petetty yksinäinen äiti josta tuli murhaaja = väkivaltaisia pelejä pelaava nuori kiltti poika josta tuli kouluampuja. Molemmat lokerodaan statuksensa mukaan. Toisen motiivina on enemmistön mielestä se että hän oli äärimmäisen väsynyt äitiyteen jonka hän oli viimeistään kolmannen lapsensa kohdalla jo itse valinnut. Toista taas syytetään siitä miten hänen on pakko olla väkivaltainen ja moraaliton ihminen koska hän ampuu harrastemielessä toisien pelaajien ohjaamia hahmoja netissä. Äiti ei saanut vertaistukea joten hän päätti tappaa itsensä ja lapsensa. Poika ei saanut tukea ongelmiinsa koulussa koska resurssit eivät riitä. Joten hän tappoi 20 oppilasta omasta koulustaan. Kumpikaan ei saanut apua ongelmiinsa mutta tapauksen jälkihoitoon sitä kyllä järjestyy.
    Pitäisikö meidän ymmärtää perhesurmaajia, kouluampujia ja ostoskeskuspommittajia. Ei pitäisi. Meidän ei pidä sääliä heitä eikä todellakaan ymmärtää heidän ratkaisujaan vaan meidän pitäisi pystyä tunnistamaan merkit näistä ihmisistä jo ennen kuin mitään peruuttamatonta on tapahtunut. Tiedän sen olevan vaikeaa ja joissain tapauksissa jopa mahdotonta. Mutta jos me pitäisimme hiukan parempaa huolta lähimmäisistämme ja olisimme hiukan tarkkaavaisempia voisimme ainakin ennaltaehkäistä eden muutaman näistä varsin ikävista tapauksista. Ja muistakaa että jokainen väsynyt äiti tai pelaava nuori poika ei ole potentiaalinen murhaaja.

  171. Joopajoo taas. VMP.

    Jos mies ottaa ja tappaa perheensä, vaarantaen samalla liudan sivullisia, koska on vain niin väsynyt pyörittämään yritystään, tulisiko samanlaisia postauksia? No ei. Se mies olisi ihmisperse jota saa ja pitää yhteiskunnan mukaan haukkua ja tuomita. Ei kukaan järkevä ihminen kirjoittelisi blogia siitä kuinka sillä miehellä ”on varmasti ollut rankkaa. Täytyy laskea kaikki ALV:it ja palkat. Maksaa lainanlyhennykset ja hankkia urakoita. Puoliso vain häärää kotona ja hoitaa lapsia. Kukaan ei auta ja kukaan ei välitä. Siispä otan auton ja ajan, vaarantaen täysin viattomien sivullisten elämän, kuoliaaksi itseni ja lapseni.”

    Haista sinä blogin kirjoittaja paska. Äiti ei tarvitse ymmärrystä. Ei tarvitse sääliä eikä tarvitse kunniaa. Varsinkaan sen takia että ei kenelläkään muulla tule kyseinen teko mieleen. Kun ihminen päättää tappaa viattomia oman pahan olon vuoksi, menettää hän kaiken oikeuden saada ymmärrystä ja hyväksyntää. Äiti oli varmasti väsynyt ja sairas, mutta myöskin ihmisperse. On edesvastuutonta edes kirjoitella tällaisia tekstejä julkisesti, koska muut samassa tilanteessa olevat voivat kokea ratkaisun olevan hyväksyttävä ja sympatiaa herättävä.

    Väsyneet äidit ja isit! Tappakaa itsenne jos on pakko joku tappaa. Jättäkää lapset ja viattomat sivulliset rauhaan. Kusipäät!

  172. Kirjoitin eilen useita kommentteja, joissa esitin mielestäni tärkeitä näkökohtia siistimmällä kielellä kuin monet täällä julkaistut, mutta kommenttini eivät ole päätyneet näkyviin. Mikä tähän on syynä?

  173. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288757133429.html?fb_action_ids=10205632272592578&fb_action_types=og.shares

    Mielestäni tästä langasta pitää ottaa kiinni. Ei pelkkä väsymys tee kenestäkään murhaajaa. Itse pienen lapsen äitinä tiedän mitä on väsymys ja tiedän että se yksinään ei todellakaan hämärrä minun ajatusmaailmaani näin paljon kuin ylläoleva kirjoitus antaa ymmärtävä.

    Ihmismielen psykoosi tai sairaus voi aiheuttaa niin suuria muutoksia, että ihminen voi kaltaiseen tekoon sortua, mutta stressi tai väsymys ei yksinään siihen johda, tietenkään.

    Suomalaisen naisen väsymys ei ole mitään verrattuna Syyrialaisäitien tämänhetkiseen ahdinkoon, heidän väsymyksensä, pelkotilaansa ja kauhu on aivan eri luokassa kun Suomalaisen äidin. Ja jos ei nämä syyrialaisäidit, sodan keskellä, tällaisissa oloissa tapa lapsiaan, vaan viimeiseen asti tiikeriemon lailla kuolemaa uhaten suojelevat lapsiaan, niin se kertoo ihmisen todellisesta luonteesta. Miten normaali äiti ja äidinvaistot toimivat.

    Avatkaa silmänne, lukekaa lehtiä. Maailmaa on muuallakin kuin kerrostalon ja Alepan välillä.

  174. Todellakin tuomitsen, tämä oli täysin viattomien ihmisten murha ja pahemminkin olisi käynyt. En voi ymmärtää miten kukaan voi olla tuomitsematta.

    Olisi mukava jos kirjoittaisit samanlaisen tekstin perhesurmista, joissa tekijänä on isä.

    Myös kiinnostaisi tietää, että tuomitsetko kouluampujat? Samalla tavalla masentuneita ja mieleltään järkkyneitä ihmisiä hekin ovat olleet.

  175. Sureville- jäljelle jäänneille jättäisin rauhan näinä päivinä. Ulkopuolisia olemme varmaan täällä kaikki- vailla vastauksia miksi näin kävi.

  176. VMP. Tän voi lukea vaikka sata kertaa, ja silti tuomitsen väistämättä jokaisen, joka tappaa sekopäisyydessään yhdenkään viattoman lapsen. Oli se sitten mies tahi nainen.

  177. Se isä on narsisti niinkuin suurin osa miehistä yleensäkin. kokemusta on ja siksi pysyn niistä erossa.

  178. mietintämyssy

    Kuka edes kehtaa puhua myötätunnosta sellaisen ihmisen kohdalla joka tappaa omat lapset jos itsellä on vaikeaa… OLETTE SAIRAITA

  179. minä en silti ymmärrä tätä äitiä vaikka kui kirjotellaan.. oisi voinu vaikka ensin edes lapset viedä pois ennenkuin pamauttaa bussiin. Säälin lapsia ja heidän isäänsä, en autoo ajanutta naista.

  180. minä en silti ymmärrä tätä tapausta vaikka kuinka siitä kirjotellaan. Oisi edes voinut lapset viedä pois ennenkuin pamauttaa bussiin. Säälin lapsia ja heidän isäänsä, en autoa ajanutta naista..

  181. Precautious

    Hyvä ja rohkea ja puhutteleva kirjoitus. Kiitos kun uskalsit avata keskustelun. Olen nähnyt jonkin verran muiden äitien vauva-arkea ja tullut siihen tulokseen, että minä en jaksaisi. Minä päätyisin todennäköisesti tekemään jotain hirvittävää, minulla ei olisi voimia jaksaa. Ihailen ja ihmettelen vanhempia, jotka selviävät ensimmäisistä vuosista, ja toivotan teille voimia. Minä en edes yrittänyt hankkia lapsia, minä hankin sterilisaation:) (ja suosittelen sitä!)

  182. Sairasta sakkia!

    Säälikää te vaan lastensa murhaajaa. Olette oksettavia! Ei paljoa myötätuntoa herätä narsisti huoran kosto miehelleen. Tappoi lapset ettei mies saisi niitä. Harmi että nainen kuoli. Olisi ansainnut kärsiä teoistaan läpi pitkän elämän halvaantuneena jo pelkästä yrityksestä vaikka lapset eivät olisikaan kuolleet. Olette saatanan iljettävää sakkia. Mikä tahansa ratkaisu olisi ollut parempi. Olisi vaikka tappanut isän tai vaan itsensä niin lapsilla olisi vielä elämä elettävänä. Kaikki jotka tällaisen toiminnan hyväksyvät eivät ole terveitä. Hävetkää!!!

  183. Olisikohan Katrin kannattanut tässäkin tilanteessa odottaa tunnekuohun ylimenoa?! Ja odottaa faktoja.

    Äiti on ollut sairalloisen mustasukkainen, mihin ei ole ollut mitään aihetta.
    Ehkäpä myös se kertoo äidin luonteesta jotain, millainen revohka vanhemman lapsen huotajuudesta on käyty käräjäoikeudessa.
    Omistushaluinen,narsistinen vallanpitäjä, halusi pitää kaikki nyörit tiukalla; ehkäpä nämä sanat myös kuvaavat jollain tapaa äitiä.
    Velkaanutunutkin hän oli eli kyllä kaiken kaikkiaan elämän realiteetit ja asioiden hoitaminen hänellä ei ollut ollut hallussa pitkiin aikoihin.

    Olisi tappanut itsensä!
    Mutta tämänhän oli kosto isälle; hänkään ei saa nauttia lasten kanssa elämisestä.
    Surijoita ja ketä pelkästään hänen kuolemansa olisi koskettanut, olisi ollut paljon, paljon pienempi joukko.

    Entäpä jos saman olisi tehnyt miespuolinen, isä?
    Eipä olisi tainnut mitään ”myötätuntoa” herua, ei em. kaltaista blogia. Hänet olisi lynkattu vielä kuolemansa jälkeenkin moneen kertaan!

  184. Olen Hannu Lauerman kanssa täysin samaa mieltä. Olen itse äiti, ja yksinhuoltaja, petetty ja jätetty kahden pienen lapsen kanssa yksin. Mutta myös kriminaalipuolen ammattilaisena voin vain todeta, että ainoastaan sairas narsisti tai muu ”perspaatti” voi toteuttaa tuollaisen kylmäverisen murhan. Älkää edes puoleksi sekunniksi harhautuko ajattelemaan muuta.
    Ajatuksen ja teon välillä on yhtä suuri ero kuin ”itä on lännestä”. Jos tuohon kykenee on perustunne-elämältäänkin jo ”Predator”. Psykopaatin tunne-elämä on korkeintaan kolmevuotiaan tasolla, eli ”MINULLE-MINUSTA-MINUUN. Pelottavaa on se että vieläkään ei tiedetä johtuuko tuollainen aivovamma miten usein omasta lapsuudesta vai syntyykö joku ihan bieologisesti vaan ilman mantelitumaketta? -Että tuotammeko itse narsistit yhteisöömme, vai mistä niitä pukkaa??

  185. IHANA KIRJOITUS. Itku silmässä tuli luettua. Totta joka sana.
    T. Kahden lapsen väsynyt äiti

  186. Minustakin tämä tragedia oli vain kosto, nainen ei ajatellut kuin itseään ja sitä että nyt mies saisi kärsiä koko loppu elämänsä. Lapsien viimeiseksi ajatukseksi on jäänyt kauhu, ja kukaan ei tiedä mitä autossa on viime hetkillä puhuttu. Linja- auton kuljettajakaan ei takuulla toivu tuosta koskaan.
    Tämänkaltaiset uutiset saavat kunnioitukseni omaa äitiäni kohtaan kasvamaan. Meitä on neljä lasta, kaikki syntyneet 50- luvun lopulla. Minä toiseksi vanhimpana vaikeasti vammainen, vuoden päästä syntynyt veljeni kärsi pahasta koliikista ja oli ylivilkas ja sen vuoksi tapaturma altis, hän oli vuoden ja yhden päivän ikäinen kun toinen veljeni syntyi. Asuimme 1 huoneen ja keittiön asunnossa, puuhella, puulämmitys, vedet haettiin kaivosta. Ei ollut pesukonetta, ei suihkua, ulkohuussi ym. Ei televisiota, ei biletyksiä. Ja äiti oli muutaman vuoden yli 20 vuotias, kaikki sukulaiset satojen kilometrien päässä, isä töissä ja usein ylitöissäkin.
    Kyllä vanhan kansan naiset olivat kovaa tekoa ja halveksin näitä joilla on kaikki keinot käytettävissä mutta EI OSATA hakea apua.
    Huomena vien kynttilän äidin haudalle, kuin myös mummon joka kasvatti ison lapsilauman sodan keskellä.

  187. Vai ollaan sitä umpiväsyneitä kahden/kolmen lapsen kanssa! Ja aivan rasistisesti vainoten kirjoitellaan suuren perheen lestadiolaisäideistä, jotka kuitenkaan eivät itseään tunnista noista kirjoituksista. Ja jos väsyvätkin, osaavat hakea ammattiapua ja turvautua aviopuolisoon (huom. aviopuolisoon) ja yhteisöönsä.

  188. Itse 3 lasta pusanneena ja heitä yksinhuoltajankin hoitaneena,väsyneenä ja vittuuntuneen eksään ja kaikkeen,en moista voisi tehdä. Eikä tullut silloinkaan mieleen,kun keskimmäisellä tyttärellä todettiin harvinainen sairaus,joka vei hautaan viidessä vuodessa vain 15v tyttären.Ymmärrän väsymyksen,mutta minä hain apua ja mulla oli hyvä tukiverkko.Olen pahoillani,mutta en voi ymmärtää äipän tekoa.Olisi sitten vaikka itsensä tappanut ja jättänyt viattomat lapset henkiin.

  189. anne keskinen

    en voi hyväksyä noin julmaa tekoa mitä se nainen teki!j! viedä nyt omat lapset mukana kuolemaan, ois tappanu vaa ittensä, lapsethan on ihan syyttömiä aikuisten riitoihin ei niille pidä kostaa mitään.jokainen joka äidiksi on tullut niin kuin minä itse myös rakastaa lapsiaa yli kaiken eikä tahdo niile mitään pahaa tapahtuvan, tuntuu kauheelta!! ett joku voi tehdä noin,mulla on kolme lasta 2,4v,9v,11v mutt en ikimaailmasssa tahtois mitään pahaa heille tapahtuvan,kyllä jokainen joskus on väsynnyt ja tuntuu ett ei jaksa muut jostain sitä virtaa vaa löytyy.munn oma lapsi meinas kuolla heti synnytyksen jälkeen nii tuntuu hirveelle ett joku haluu tappaa omat lapsensa!!! ei!! en ymmärrä!!!!!

  190. Minua ihmetyttää se, että tässä viestiketjussa ei juurikaan oteta huomioon sitä, että on olemassa muitakin henkisen alueen sairauksia kuin haukkujien ”narsismi”. Kuitenkin esimerkiksi työuupumus saattaa aiheuttaa sairautta nimeltä masennus, tämän olen jo opiskeluaikoinani oppinut. Eikö siis olisi täysin loogista ajatella, että myös pitkäaikainen väsymys voi aiheuttaa jotain vastaavaa: masennusta, ahdistusta tms? Ja niihin PITÄISI SAADA APUA AJOISSA! Jälkeenpäin haukkuminen ei auta ketään.

    Tämä vaatii tietysti empatiakykyä niiltä jotka elävät lähellä ja esim. neuvolan työntekijöiltä. Myös omasta mielestäni pienten lasten vanhempien väsymystä vähätellään yhteiskunnassamme liikaa niin, että sen ajatellaan olevan normaalia. Silloin eivät kaikki välttämättä osaa tai uskalla hakea apua. Ja kuten edellä useampikin kommentoija on maininnut, ilman sukulaisten tai ystävien apua selviäminen ei sellaisessa tilanteessa ole normaalia; ihmistä ei ole luotu pärjäämään yksin!

    Ja tämä empatiani ei nyt rajoitu pelkästään pienten lasten äiteihin. Yhtä lailla mainituilla isillä, Laajasalon tyypillä tai koulusurmaajilla voisi kuvitella olevan ongelmia, joihin he eivät ole osanneet hakea tai pyynnöistä huolimatta saaneet (tarpeeksi) apua. Heidän tekonsa eivät todellakaan ole oikein vaan aivan kamalia, mutta ehkäpä niitä ei olisi tapahtunut, jos he olisivat saaneet ajoissa oikeanlaista ja riittävää apua.

    Kiitos nimimerkki Chimelessille hyvästä neuvosta! Yritän ainakin itse tästä lähtien kysyä väsyneeltä tai vaikkapa masentuneelta vaikuttavilta ihmisiltä, olivatpa he sitten äitejä, isiä, opiskelijoita tai muita, että kuinka he jaksavat. Se ei vaadi minulta kovinkaan paljoa aikaa tai energiaa. Omasta kokemuksesta tiedän, että jo tuollaisen kysymyksen kuuleminen helpottaa: että joku välittää. Ja myös sen, että on helpompi hakea apua, kun joku muu ihminen siihen ystävällisesti rohkaisee.

    Ja haluaisin tässä itsekin rohkaista kaikkia väsyneitä tai muuten enimmäkseen pahaa oloa kokevia hakemaan apua. EI OLE NORMAALIA missään olosuhteissa ajatella itsetuhoisia ajatuksia! Apua voi hakea tilaamalla ajan esim. työterveydestä, neuvolasta, terveyskeskuksesta tai opiskelijaterveydenhuollosta. Avun pyytäminen on vastuun ottamista parhaimmillaan, itsestään ja läheisistään. Kaikki me tarvitsemme välillä apua! Ja kun apua saa, ongelmatkin alkavat vähitellen ratketa ja elämä näyttää (taas) ne hymyilevät kasvonsa. 🙂

  191. Toivon hartaasti että te jotka tuomitsette tämän naisen. Että teillä olisi kolikki lapsi jha pari muuta muksua siinä kylkijäisinä, olisitte yksin huoltaja ette saisi yli vuoteen nukuttua kuin 20 min yössä ettekä saisi keneltäkään hoito apua ettekä muutakaan apua. Katsotaan sitten kuinka paljon hoksittaa. Helppoa se on täältä huudella mutta sitten kun se kolahtaa omille nilkoille ni sit sitä ollaan nilkutetaan ja itketään ettei se oo niin ku te sanotte jne. Ja ketä me olemme ketään tuomitsemaan koska yksikään meistä ei tiedä oikeita taustoja tälle tapahtuneelle. Me olemme erittäin hyviä tuomitsemaan ihmisiä tietyin perustein ja tiedoin mutta tiedämmekö asiasta tarpeeksi jotta voimme tuomita.

  192. Eli täällä on niitä joiden mielestä on hyväksyttävämpää äidin tappaa itsensä koska ”kyllä ne lapset pärjää ilman äitiä”, sen sijaan että selvitettäisiin miksi näin tapahtui, jotta tällaisia tapahtumia voidaan tulevaisuudessa ennaltaehkäistä ja lapset saisivat kasvaa rakkaan äitinsä kanssa ja koko perhe voisi paremmin?

    Kyllä täällä on sairasta porukkaa.

  193. Pienen lapsen isä

    Surullista, niin pohjattoman surullista että äidin pitikin mennä murhaamaan pienet, viattomat ja avuttomat lapset, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa ja turvautua vanhempiinsa, ilmeisesti tässä tapauksessa lähinnä äitiinsä, joka mustasukkaisuus raivonpuuskassaan murhasi pienokaisetkin. En voi olla miettimättä lasten hätää tilanteessa, kun he ovat huomanneet hulluja tapahtuvan. Lasten kohtalo tässä on se olennainen asia, pienokaisilla oli koko elämä edessään, josta vain häviävän pienen hetkisen verran ehtivät pikkuraukat elää ennen äidin hirmutekoa. Mikä panee vanhemman murhaamaan pienet rakkaat lapsensa itsemurhatilanteessa? Mistä kumpuaa niin sairas omistusvimma, että vanhempi haluaa riistää ja ryöstää lapsiltaan edessä olevan elämän? Kuvittelevatko perhesurmaajat, että lapset olisivat ikäänkuin omaisuutta, jolle voi tehdä mitä itse tahtoo? Eikö pieneen pääkoppaan mahdu ajatus siitä että pikkupiltillä on täysi oikeus omaan elämäänsä, josta on suurin osa vielä edessäpäin, eikä kellään ole mitään oikeutta edes suurimmassa epätoivossaan sitä riistää!

    Mustasukkaisuus on sairaus, vaarallinen sellainen, en ole ikinä voinut sitä käsittää; eihän meistä kukaan voi ikinä omistaa puolisoaan, suhde kestää jos kestää, mutta mustasukkaisesti ”omistamalla” varmasti tuhoutuu.
    Tämä raivotar päätti ”omistaa” pikkuiset lapsensakin hengiltä.

    En tiedä miten lasten isä selviää, pääseekö koskaan tapahtuneesta yli?
    Niille, jotka mielessään syyllistävät lasten isää työmatkoista, poissaolosta ja erosta, sanoisin ettei kannata, en voi kuvitella kovempaa kohtaloa, kuin mitä isä nyt joutuu kokemaan… Voin hyvin kuvitella raivottaren sitä paitsi itse ajaneen miehensä luotaan käytöksellään.

    Epäilemättä äiti olisi tarvinnut apua perheen arjen pyörittämiseen ja lepotaukoja, sekä ammattiauttajan apua mustasukkaisuuden käsittelemiseen. Kirjoittaja tuo hyvin esille tuon avuntarpeen, ja toivottavasti lapsiperheille sitä apua annetaan, kuten kirjoittaja vetoaa, mutta…

    Pienten viattomien lasten murha on sen luokan hirmuteko, jota ei voi missään tilanteessa ymmärtää tai jättää tuomitsematta!

  194. Hyvä teksti ja mukaansa tempaava. 🙂 Tietysti tämä uutinen on järkyttävä ja kukaan ei voi tietää miksi näin tapahtui ja mitkä olivat hänen viimeiset ajatuksensa.

  195. Jos on väsynyt, suuttunut, katkeroitunut, pettynyt tai mitä tunnetilaa tahansa muuta, pitää ottaa siitäkin vastuu. Ja mennä hoitoon. Hakea apua. Riittävän ajoissa. Se vaatii tietysti nöyryyttä, mitä ei välttämättä vihaiselta ihmiseltä löydy. En ikinä suotu hyväksymään, että vanhemmat tappaa lapsensakin, oli syy mikä tahansa omassa elämässä. Se on NIIN itsekästä. Eivätkä ihmiset loppuviimeksi ole niin ymmärrystä vailla kuin annetaan ymmärtää. Kun näitä tapahtuu ja niitä uutisoidaan niin on vaara, että malliopitaan tiukan paikan tullen. Kun ihminen on vihainen, se suuntautuu joko itseen tai toisiin. Kyllä tässä on kostonmakua ilmassa. Voiko sitä puolustella?

  196. Niina Savolainen

    Olet hyvin rohkea kun kirjoitat vaikeasta asiasta etkä pelkää ilmaista mielipidettäsi. Satun olemaan kanssasi eri mieltä. Erittäin vaikean ja vuoden mittaisen koliikkikauden kokeneena, lopen uupuneena sekä 3,5 vuotta öisin jatkuvasti heränneenä en siltikään koe oikeudenmukaiseksi riistää toisten sinusta riippuvaisten ihmisten henkeä. Rakastan lapsiani niin suunnattomasti, että vaikka minulla menee välillä todella huonosti, yritän kaikkeni heidän vuokseen. Minua naurattavat ne äidit, jotka valittavat väsymyksestä parin yöheräilyn jälkeen. Meidän kuopus on huutanut unissaan kohta 3,5 vuotta läpi yön, eivätkä mitkään unikoulut häntä auta. Herään kymmeniä kertoja yön aikana pitelemään levotonta lasta vuosi toisensa jälkeen ja hyvin jaksan. Tunnen pienen ihmisen lämmön lähellä sydäntäni ja ajattelen kuinka rakas tämä viaton ihminen minulle on. Silloin kun sain tietää mieheni uskottomuudesta, niin silti ajattelin, että minä tulen jaksamaan ja teen sen juuri lasteni vuoksi. Kaksi silmäparia katselee minua luottavaisina ja tunnen olevani heidän koko maailmansa. En voi olla niin itsekäs, että unohtaisin kaiken muun ja jäisin pyöriskelemään itsesäälissä. Lapseni auttavat minua jaksamaan. En voisi ikinä tehdä heille mitään pahaa, pelkkä ajatuskin saa kylmiä värejä ihoon.

    1. Kiitos kommentistasi Niina Savolainen — jutun kirjoittamisen jälkeen olen oppinut, että on olemassa ihmisiä, jotka esimerkiksi väsyneenä tai ahdistuneena muuttuvat ärtyisiksi, levottomiksi ja tuhohaluisiksi — kun taas toiset lamaantuvat ja passivoituvat vastaavassa tilanteessa.

      Tiedätkö mikä on seuraava ajatuksesi? Et koskaan tiedä.

      Olitko ensin ärtyinen ja hermostunut ja sitten valitsit olla rakastava ja hellä? Jutustasi ei kuulosta siltä että näin olisi.

      Toisin sanoen et valitse reaktiotasi väsyneenä. Et valitse tuntea hellyyttä ja suojeluhalua — tunnet niitä automaattisesti koska todennäköisesti neurologiasi toimii ainakin tässä suhteessa hyvin vakaasti ja lisäksi olet mahdollisesti saanut lapsena toimintamalleja, jotka auttavat sinua tässä tilanteessa.

      Ja hyvä niin. Ideaaleinta olisi, jos kaikilla meillä tulisi tuollainen reaktio kun uuvumme.

      Mutta kaikki eivät ole niin onnekaita.

      Jos saisin valita, toivoisin — tai ainakin ennen toivoin — ettei mieleeni nousisi ikäviä ajatuksia kun olen uuvuksissa. Eikä niitä aina nousekaan.

      Mutta joskus mieleeni nousee uupuneena monella mittarilla mitattuna kauheita ajatuksia. Jos en tietäisi että ne ovat vain ajatuksia ja kertovat että olen hirvittävän väsynyt, ko. ajatukset voisivat pelottaa ja ahdistaa. Nyt voin jättää ne melko pian omaan arvoonsa.

      Olen lukenut useammankin jutun siitä, miten äidit, joiden esikoinen on ns. helppo lapsi ajattelevat lasten helppouden johtuvan siitä, että he ovat niin erinomaisia. Sitten heille syntyy toiseksi tai kolmanneksi lapseksi ns. haastava lapsi ja äidillä meneekin sormi suuhun.

      Samalla lailla on helppo ajatella että omat rakkauden tunteet lasta kohtaan ovat ikään kuin omaa ansiota — tai vastaavasti toisen kokemat ikävät ajatukset ja tuntemukset ovat hänen syytään tai valintansa.

      Ei ole.

      Minusta on mukavaa tietää, että maailmassa on paljon äitejä, jotka tuntevat synkimmilläkin hetkillään pelkkää rakkautta lapsiaan kohtaan. Toivon että joku näiden äitien neurologian ja toimintamallit perivistä tytöistä tulee joskus olemaan omien lastenlasteni äiti.

      Samalla haluan erityisesti tukea äitejä, joilla vähäisempikin uupumus ihan aidosti ja ilman omaa valintaa aiheuttaa ahdistusta ja kamalia ajatuksia, jotta he voisivat jättää huonot ajatuksensa omaan arvoonsa ja olla omille lapsilleen niin hyviä äitejä kuin omilla resursseillaan vain voivat olla.

  197. Myöhäinen kommentti, mutta sytytti nyt vasta. Googlatkaapa Milgramin koe, te jotka tuomitsette tuomitsematta jättämisen! Voitte huomata että pahuus asuu meissä kaikissa, varsinkin ns. hyvissä ihmisissä.

  198. Aivan pakko kommentoida… En voi millään ymmärtää lastensa tappajia. Itse olen neljän lapsen äiti. Kärsin masennuksesta ym. Mielenterveys ongelmista. Silti, mun mielipide on ja tulee aina olemaan, antais lapset ennemmin huostaan kun tappaisi omat rakkaansa.
    Ei vaan mahu mun järkeen että tappaa viattomat lapset.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top