Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Kultainen Venla -gaalassa, koska ohjaamani ja käsikirjoittamani tv-sarja Nyt tai ei koskaan oli ehdolla parhaaksi seurantarealityksi.
Tässä videossa on illan tapahtumat nopeasti niin minun kuin sarjamme parvessa olleen Heli Järvenpään Periscope ja Snapchat -lähetyksistäni koostettuna.
Ennen gaalaa kyselin kokeneilta konkareilta mitä minun pitäisi ottaa huomioon.
”Olet vain oma itsesi.” ”Pidä hauskaa.”
Jep jep.
Olen aina oma itseni ja hauskanpito onnistuu myös ilman eri kehoitusta.
Tässä ovat asiat, jotka olisin oikeasti halunnut tietää ennen ensimmäistä gaalaa.
1. Panosta pukeutumiseen
Kirjoitin kolme päivää ennen gaalaa henkilökohtaisille Facebook-sivuilleni seuraavan viestin:
Ai niin se Venla-gaala on perjantaina…
Vaihtoehto 1: kiskaisen tuolta laatikosta toisen pikkumustani, rapsuttelen kynsiharjalla pahimmat lastenruokatahrat pois, harjaan hiukset (tsägällä ehkä pesen ne) ja laitan ripsaria. Voilà! Parhaaksi seurantarealityksi ehdokkaana olevan Nyt tai ei koskaan -sarjan ohjaaja-käsikirjoittaja on valmiina juhlimaan.
Vaihtoehto 2: Joku auttaa mua näyttämään edustavalta. Voin maksaa jotain ja lisäksi lupaan tunkea itseni niin moneen lehtikuvaan kuin pääsen ja kertoa kaikille kiinnostuneille kuka teki musta kauniin.
Kumpikin vaihtoehto käy, mutta nyt ei oma kapasiteetti riitä uusien mekkojen metsästykseen tai meikkaajille soitteluun, joten jos haluaa/voi auttaa, hän saa ikuisen kiitollisuuteni ja hirvittävän hehkutuksen ainakin somessa.
T. Remppamutsi
Viestiä oli edeltänyt keskustelu rakkaan ystäväni kanssa, jolla on vuosien kokemus PR-maailmasta. Hän oli järkyttynyt kuultuaan etten aikonut panostaa lainkaan ulkonäkööni ja patisti minua tekemään asialle jotain.
Onneksi kuuntelin kaveria ja pyysin apua Facebookissa.
Apuuni nimittäin riensivät Nyt tai ei koskaan -sarjan parvessa olleet Maaritit.
Sarjassamme tuimasta tuijotuksestaan ja terävistä kysymyksistä tunnetuksi tullut Maarit Myller oli juuri siirtynyt tekemään hiuksia ja meikkejä Pohjois-Leppävaarassa olevan Susanne’s Nail Salonin tiloihin ja kutsui minut sinne käsittelyynsä.
Psykologisista pohdinnoistaan tunnettu ja muun muassa Lenita-päähenkilöä muodonmuutoksessa auttanut Maarit Jantunen CocoStylesta mietti minulle sopivan tyylin ja hankki käyttööni kanadalaisen Frank Lyman Designin upean ja ennen kaikkea maailmankaikkeuden mukavimman juhlamekon.
Omien empiiristen tutkimusteni perusteella väitän, että kun joku toinen laittaa sinut tavallista kauniimmaksi ja näyttävämmäksi, se vaikuttaa käytökseesi todennäköisesti positiivisesti.
Huomasin seisovani tavallista ryhdikkäämmin.
Oli helpompi ajatella ”kuuluvani joukkoon” kuin jos olisin tullut häthätää kaapista repäistyssä koltussa ja äkkiä meikkiä kasvoihin sutaisseena.
Inspiroiduin laitetuksi tulemisesta niin, että olen ottanut tavakseni kammata hiukset ja meikata joka aamu.
Hommaan menee vain 5 minuuttia, mutta sen seurauksena minulla on vähintään kerran päivässä hetki, jolloin koen olevani skarppi ja reipas enkä rupsahtanut ja kulahtanut kotiäiti.
2. Älä oleta (vaan syö)
Juhla alkoi pienellä ”samppanjatilaisuudella”. En tiedä mistä sain päähäni, että siellä tarjottaisiin jotain cocktail-paloja.
Ei tarjottu.
Koska aamupäivä oli melko kiireinen ja join Maaritien käsittelyssä vain kupin kahvia, päädyin olemaan 7 tuntia syömättä.
En pidä siitä miten alkoholi vaikuttaa mielentilaani 48 tuntia juomisen jälkeen.
Niinpä tyydyin juomaan useamman lasin Pommacia toivoen saavani siitä tarpeeksi energiaa selvitäkseni vasta klo 22 alkavaan illalliseen.
Tästä opin sen, että niin Kultainen Venla -gaalaan kuin oikeastaan muihinkin pidempiin tilaisuuksiin lähtiessä syön kunnolla kotona ja varaan käsilaukkuun lisäenergiaa vaikka patukan muodossa.
Lisäksi jatkossa aion kysyä uusiin tilaisuuksiin mennessä kaiken olennaisen ruoasta, vessasta käynnistä ja muista käytännön asioista.
3. Pit stopit kunniaan
Tätä en onneksi joutunut oppimaan kantapään kautta, vaan älysin seurata tuttuja naisia lähibaariin odottamaan, että pahin ryysis illallispaikassa helpottaisi.
Baarissa join äkkiä lämpimän kaakaon kermalla saadakseni verensokerin ylös samalla kun kävin kaikessa rauhassa kiinnostavia keskusteluja.
Kun vihdoin siirryimme illalliselle, saimme kävellä suoraan jonottamatta sisään ja pääsimme heti syömään.
Jos ajattelen muita isompia juhlia joissa olen ollut, niin usein parhaat hetket syntyvät juuri silloin kun poikkeamme ohjelmasta.
Häviäjän on helppo hymyillä
Ensimmäisen ohjaamani ohjelman saaminen Venla-ehdokkaaksi oli todella hieno juttu, josta olen aidosti iloinen ja ylpeä.
Ehdokkaat nimittäin valitsee arvovaltainen raati, joka ymmärtääkseni joutuu oikeasti katsomaan kaikki tarjolla olevat ohjelmat.
Tällä kertaa voitto meni Satuhäille, jonka tekijät ovat hioneet ohjelman kerrontaa timanttiseksi jo 11. kauden ajan.
Toisaalta voin ottaa itselleni osakunnian Ensitreffit alttarilla -sarjan Kultaisesta Venlasta, koska minä etsimällä etsin kaikki nyt palkitun ensimmäisen kauden miehet sekä Violan, joka on sarjassa puolisokseen saamansa Esan kanssa yhä onnellisesti yhdessä.
Minulle kaikkein parasta antia oli jutella kaikessa rauhassa Nyt tai ei koskaan -sarjan tuottajien Helin ja Eevan kanssa ja nähdä monia vanhoja tv-alan tuttuja joita en ollut nähnyt aikoihin. Bonuksena ehdin käydä erittäin inspiroivia keskusteluja parin uuden tuttavuuden kanssa.
Mitä sinä olet oppinut isompiin juhlatilaisuuksiin osallistumisesta?
Arska täällä taas moro. Kysyit että mitä minä olen oppinu juhlatillaisuuksista. Arska ei palijo perusta juhlatillaisuuksista, mutta Arskalla o kokemusta kyllä tillaisuuksista joissa on palijo ihmisiä. Tämähä se pointti oikeestaa o. Ei juhulista palijo opi ees teoriassa mutta ympärillä olevista ihimisistä saattaa oppiakki. Arska toteaa ihan lyhyesti heti kärkee: joukossa tyhymyys tiivistyy. Arska on tällä hetkellä lentokonneessa 300 porsaan kanssa. Tai siltä se ainaski tuntuu. Joskus aikoinaa sovassa amerikaanoilla oli lentävä linnoitus. Norijalaisilla on nykyvää lentävä sikala. Ympärillä röhkitää, piereskellää, kurlataa, yskitää, aivastellaa ja haistaa muute vaa pahalle. Jokkaiselle matkustajalle pittäis tehä puhalluskokkeella hammasmätätesti ennenku niitä päästetää mihinkää ahtaasee tillaa muitte kanssa. Tulis muute sen testi jäläkee hisseihi ja lentokonneisii tillaa.
Täällä o nytki iha hirviä löyhkä. Kolome penkkiä takanapäi istuu ukko joka aivastaa helevetin äänekkäästi joka 5 minnuutti ja roiskii kurkusta irtoavia partikkeleita ympäriisä. Onko se nii heleveti vaikia nostaa sitä kättä suu ettee eikä räkiä ympäriisä? Ilimeisesti o. Mutta Arska se nauttii. Mikäpä sen mukavampi kuin räkäsuihku jossa voi kelliä samalla konjamiinia naatiskellen ja miettie että mikähä tauti se nytte tarttuu.
Tällasta samalaista se on juhulatillaisuuksissaki. EI juhula-asu tee ihimisestä sen paremmi käyttäytyvää kui arkivaatteissa. Ei ne elläimelliset käytöstavat mihinkää poistu vaikka o mirri kaulassa ja vuokrashaketti niskassa. Taitaapi ainaki joissaki tappauksissa korostaa elläimellisyyttä.
Samasta syystä ku Arska ei halua vappaaehtoisesti istuskella sikalassa kahtomassa ku possut leikkii keskenää ja sikkailee nii samasta syystä Arskaa ei hirviästi nappaa mennä juhulatillaisuutee. Tämä vataa siihen kysymyksee että mitä juhulatillaisuuvet tai joukkotapahtumat o opettanu. Paitti tietysti jos siellä on kutri.netin pomo viimese päälle pyntättynä iltapuvussa säärtä vilauttelemassa. Jos Arska olis ollu palakintolautakunnassa ni oha se varma että kutri.netti olis saanu ainaki seuraavat palakinnot:
-paras teeveeohojelma ohojaaja
-paras ensireffit alttarilla parien ettijä
-paras kolomen prinsiipin koutsi
-paras kylypyhuonee laatottaja
ja
-paras iltapuku