Huom! Tämä kirjoitus on foorumilta, johon kirjoittelin ensimmäisen raskauteni aikoihin.
En tiedä oliko kyseessä oikeasti juuri se kerta, kun tärppäsi, mutta kerran ovulaation aikoihin rakastellessa tuli ensimmäisen ja ainoan kerran ikinä tunne, että nyt jos koska tärppäsi. Sanoin sen miehellekin. Muutamaa päivää myöhemmin olin raskaana olevan kaverin luona ja kun hän kertoi omasta tutustumiskäynnistään Tammisaaren sairaalaan, tunsin vatsassani kuuman sävähdyksen ja alkoi itkettää ja sanoin kaverille että tuntui kun jotain olisi muuttunut sisällä niin, että nyt voin tulla raskaaksi.
Ensimmäiset varsinaiset oireet tulivat ilmeisesti aika pian hedelmöittymisen jälkeen: rintoja alkoi särkeä ja vatsa tuntui (ja näytti) lihasten alla pinkeältä. Sanoinkin miehelle epäileväni, että olin saanut edellisviikkojen työstressin seurauksena sisäelinten ympärille rasvaa… Lopulta tajusin tehdä raskaustestin viikolla 4+3. Jälkeenpäin ajatellen olin ollut myös väsyneempi, mutten ollut kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota. Sen jälkeen olin vajaat pari viikkoa hyvinvoiva lukuunottamatta noita ekoja merkkejä sekä vatsassa tuntuvaa satunnaista kiristystä, kunnes yhtäkkiä alkoi hirveä kokopäiväpahoinvointi ja väsymys paheni niin, että nyt viikolla 10 nukun yöunien lisäksi 2-3 tunnin päiväunet. Tulin samaan aikaan myös todella herkäksi hajuille.
Myös mielialat ovat vaihdelleet, lähinnä olen kyllä ollut itkuinen — niin surusta kuin varsinkin ilosta.
Noin raskausviikolla 7 nännit kasvoivat selvästi, ja rinnat ovat olleet jo pidempään pinkeät ja raskaat. Huomattavaa on myös se, että ennen kuin tulin raskaaksi, multa tuli usein nänneistä nestetä jos vähän puristi, muttei tule enää.
Pari päivää sitten mua myös huimasi ensimmäisen kerran. Olen huomannut myös ruokahalun (valitettavasti) kasvaneen. Kun pääsen syömisen alkuun, siitä ei meinaa tulla millään loppua… Niin ja vaikken ole kokenut varsinaista ummetusta, ulosteesta on tullut paljon kovempaa — tosin aamiaisen vaihtaminen puurosta mysliin näyttää hieman auttavan asiaa.
(RV 9+3)
