Ihana aamu eli miten fyysinen olo ja mielentila liittyvät toisiinsa

Alkuperäinen kuva: Sxc.hu

Kerroin eilisessä uutiskirjeessä siitä, kuinka olen kärsinyt kroonisesta univelasta esikoiseni syntymästä lähtien. Itse asiassa univelan kerryttäminen alkoi jo ennen synnytystä, koska viimeiset viikot lapsi herätti minut aina aamuneljältä potkimalla raivokkaasti mahassa.

Tuo neljän maissa aamuheräily on jatkunut koko lapsen eliniän — muiden heräilyjen lisäksi. Ainakin kesällä 2010 ja syksyllä 2011, kun vielä imetin, meillä oli kuukauden jaksot, jolloin lapsi heräili yön läpi tunnin välein tissittelemään. Koin olevani niiden jälkeen niin lopussa että vain itketti. Syksyllä 2011 mieheni puuttui onneksi asiaan ja ilmoitti että nyt saa imettäminen loppua. Ilman hänen tukeaan olisin tuskin jaksanut tehdä sitä. (Kiitos rakas!)

Viimeiset kolme viikkoa lapsi on useimpina öinä viihdyttänyt meitä klo 3:30-4:30 välillä huutokonsertilla, johon välillä myös vanhemmat ovat yhtyneet. (Anteeksi naapurit!)

Emme ole pystyneet löytämään selkeää linkkiä edellispäivän tapahtumien ja huudon välillä. Sen sijaan lapsen huudon ja oman hermostumiseni välillä on ollut yksi selkeä linkki: oma ajatukseni.

Aina yöherätyksen aikaan mieleen nousee vähintään kerran ajatuksia kuten ”mä en saa ikinä nukkua” ja ”miksei toi lapsi voi nukkua”. Niinä öinä kun pystyn näkemään että kyseessä on todellakin vain ajatus, hermot pysyvät hallinnassa — ja niinä öinä kun ajatus alkaa näyttää todellisuudelta, pinna palaa, koska koen olevani umpikujassa, josta ei ole ikinä enää ulospääsyä.

Jos viikon ajan kestänyt vähäinen unensaanti vastaa yhden promillen humalaa, jokainen voi miettiä mitä kohta kolme vuotta kestänyt krooninen univaje aiheuttaa. Univajeen uskotaan myös lisäävän stressiä ja ärtyisyyttä.

Sen perusteella, miten vähän saan hyvälaatuista unta, minun pitäisi olla ihmisraunio ja työkyvytön. Ja vielä viime vuonna koin aika usein olevani sellainen.

Mutta sen ymmärtäminen, miten inhimillinen kokemus syntyy, auttaa tässäkin — ja toisaalta on näyttänyt millä mekaniikalla väsymys ja muu fyysinen huono olo vaikuttaa mielialaan.

Viime yönä lapsi heräsi vain kolme kertaa lyhyesti 2-3 tunnin välein. Koska olin mennyt yhtä aikaa lapsen kanssa nukkumaan, olen eiliseen verrattuna superpirteä.

Voin kokea vain ja ainoastaan sen, mitä juuri nyt ajattelen eli missä huomioni on.

Joka kerta kun olen kiinnittänyt tänä aamuna huomioni siihen miltä kehoni tuntuu, olen kokenut että (fyysinen) pääni tuntuu epätodellisen kevyeltä — se kääntyy salamannopeudella ja tuntuu melkein siltä kuin sitä ei olisi olemassakaan.

Muu vartaloni tuntuu rennolta, muttei raskaalta — jos kohta ei kauhean energiseltäkään. Selkäranka tuntuu pidentyneen yön aikana. Tunnen näkeväni (fyysisesti) selkeämmin.

Pelkän fyysisen tilan havainnointi ei herätä minussa erityisiä emotionaalisia tunteita. Se on mitä se on.

Mutta useamman kerran kiinnitettyäni kehoni keveyteen huomiota mieleeni juolahtaa ajatus: ”oi miten ihanalta tuntuu kun on niin kevyt ja levännyt olo” tai ”ihanaa kun sain nukkua hyvin” tai ”tuntuu siltä kuin olisi taas palannut vähän enemmän omaksi itsekseen.”

Ajatuksia seuraa kaikenlaisia mukavia emotionaalisia tunteita: iloa, joka tuntuu kuplivana ja kikattelevana olona, kiitollisuutta, joka tuntuu avarana ja nostattavana olona ja rauhallista varmuutta, joka tuntuu lämpimänä ja juurevana olona.

Mutta ajatukset, jotka tuovat emotionaalisia tunteita ovat kaikki keksittyjä tarinoita, joilla selitän itselleni mitä fyysinen oloni merkitsee.

Jos olisin nukkunut valtavan hyvin useita viikkoja putkeen, tämä täsmälleen sama fysiologinen tila ei olisi herättänyt samoja ajatuksia ja tunteita, silloin kun olisin kiinnittänyt huomiota siihen. Olisin kuitannut olotilan normaalina ja ja siirtynyt ajattelemaan jotain muuta.

Vielä dramaattisemmin olen huomannut fyysisen olon ja emotionaalisen tunteen välisen suhteen fiktiivisyyden nimenomaan niinä hetkinä, kun oloni on ollut kurja.

Jos olen pitkään syömättä ja kiinnitän huomiota kehooni, huomaan että keho tuntuu sähköiseltä, kireältä ja jäykältä. Voi olla, että vatsanpohjassani on kalvava tunne. Jos ajattelen, etten ole syönyt hetkeen ja minulla on nälkä ja käteni ulottuvilla on ruokaa, asia ei herätä minussa välttämättä minkäänlaista emotionaalista tunnetta. Syön ja jatkan muiden asioiden ajattelua.

Jos en syystä tai toisesta huomaa ajatella, että olen nälkäinen, saatan olettaa että olen emotionaalisesti ärtynyt. Koska mielemme on luotu etsimään syy- ja seuraussuhteita, mieleni hakee salamannopeasti jonkin ”hyvän syyn” ärtymykseeni. Yleensä ensimmäinen asia, jonka voin tulkita olevan pielessä kelpaa. Jos mitään hyvää selitystä ei heti löydy, mieli jatkaa syyn etsimistä kunnes mieleen juolahtaa että minulla on nälkä tai jokin muu asia vie huomioni niin, etten enää huomaa huonoa fiilistä.

Eilen kun olin fysiologisesti erittäin väsynyt koko päivän, ajatukseni oli useita kertoja ja pidempiä aikoja jossain ihan muussa kuin fyysisessä olossani. Aina kun huomioni oli jossain muussa kuin siinä, miten vähän olin nukkunut ja miten väsyneeltä kehoni ja fyysinen pääni tuntui, tunsin itseni kaikkea muuta kuin väsyneeksi.

Kun katsoin kuvia kaverini vastasyntyneestä vauvasta tunsin suurta iloa ja liikutusta elämän ihmeestä. Ja kun vähän myöhemmin katsoimme Kätilöopistolla ultraäänikuvaa, jossa 20-viikkoinen kuopuksemme potkunyrkkeili äitiä, olin niin hereillä kuin ihminen vain voi olla — iloinen, innostunut, kiitollinen ja täynnä rakkautta lapsiani ja erityisesti heidän isäänsä kohtaan.

Vastatessani johonkin blogikommenttiin tunsin olevani virkeä ja keskittynyt, samoin puhuessani lempituottajani kanssa puhelimessa. Kun lapseni heräsi päiväunilta huippuiloisena ja halailimme ja leikkipainimme kikatellen, olin täynnä iloa, rakkautta ja energiaa.

Fysiologinen tilasi vaikuttaa mielialaasi vähemmän kuin luulet

Eli kyllä, fysiologinen tilasi vaikuttaa mielialaasi mutta vain jos kiinnität siihen huomiota. Ja silloinkin vaikutus riippuu tasan tarkkaan sitä, millaisen merkityksen annat fyysiselle olollesi eli millaisia tarinoita kerrot itsellesi sen pohjalta.

Minun mielestäni kaikkein olennaisinta onkin nähdä, ettei fysiologinen tilasi ”pakota” sinua suoraan tuntemaan yhtään mitään.

Voit tulkita saman fysiologisen tilan monilla eri tavoilla ja sitä kautta tuntea monia eri tunteita.

Samoin kannattaa huomata, että fysiologisella tilallasi on merkitystä kokemuksellesi tästä hetkestä vain silloin, kun kiinnität siihen huomiota.

Sillä hetkellä kun huomiosi on jossain muussa kuin kehossasi — ympäristössäsi, muissa ihmisissä, työn alla olevassa tehtävässä, muistoissasi, unelmissasi tai peloissasi, kehosi fysiologisella tilalla ei ole sinulle merkitystä.

Toisin sanoen silloinkin kun kehosi on pahoinvoinnin, väsymyksen, nälän, janon, kylmyyden, kuumuuden, kivun tai vääränlaisten välittäjäainetasojen vallassa, voit kokea myös kaikenlaisia neutraaleja tai miellyttäviä emotionaalisia tunteita koska tulkintasi fyysisestä tilastasi on positiivinen tai huomiosi on jossain muussa kuin fyysisessä olossasi.

Voit kokea onnea, hyvää oloa, mielenrauhaa ja rakkautta millä hetkellä tahansa, olosuhteista riippumatta.

Tilaa uutiskirje täyttämällä tämän kaavakkeen. Muista vahvistaa tilauksesi klikkaamalla sähköpostiisi tulleen viestin vahvistulinkkiä, niin saat tilaajalahjan!


Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

7 ajatusta aiheesta “Ihana aamu eli miten fyysinen olo ja mielentila liittyvät toisiinsa”

  1. Eikö tätä samaa asiaa voisi ilmaista niin, että nälkä ja väsymys saavat ihmisen alhaiseen mielentilaan, paitsi silloin kun käsillä on jotain niin jännittävää, että fyysisen olotilan joko unohtaa tai ignooraa? Tämä lienee useimpien arkikokemus, vai olenko ihan väärässä?

  2. Suoraan sanottuna en osaa sanoa miten päin tämä menee. Yhtä hyvin voisi sanoa että olemme hyvässä fiiliksessä, kunnes kiinnitämme huomiota kehon tilaan ja ajattelemme että olen väsynyt, nälkäinen tai jotain on vialla. 😀

    Miten mä näen asian — mutten tiedä pystynkö pukemaan sen sanoiksi — on että ajatus virtaa ja ajatus ei välttämättä seuraa toista mitenkään loogisesti, vaikka yhdessä hetkessä voi siltä vaikuttaa. Toisin sanoen se, mitä ajattelen juuri nyt ei välttämättä ennusta mikä on seuraava ajatukseni.

    Ja se on hyvä asia!

    Pidän mahdollisena, että kiinnitämme väsyneenä ja pirteänä yhtä lailla huomiota kehoomme — siis käymme säännöllisin väliajoin ”tsekkaamassa” miltä keho tuntuu — mutta silloin kuin keho on neutraalissa tilassa, siirrymme salamannopeasti seuraavaan ajatukseen.

    Tämä näkyi juuri raskauspahoinvoinnin aikana siten, että kun ymmärsin mistä on kyse ja hyväksyin että tämä on nyt vallitseva tila, en useimmiten jäänyt ”jumittamaan” ajatuksineni huonoon oloon. Siis ajatus oli enemmän tyyliin ”jep, mulla on huono olo. Shit happens. Joku päivä tämä menee ohi”, jolloin mielialani ei edes laskenut erityisesti huonon olon takia.

    Vrt. edellinen raskaus, jolloin huonon olon huomatessani ajattelin ”mä vihaan tätä huonoa oloa — tää ei mene koskaan ohi — tämä on ihan kamalaa — yääääh!” 😀

  3. Eikun äh: nyt mä osaan ilmaista tämän täsmällisemmin!

    Jos kuulostelen kehoa nälkäisenä tai väsyneenä, huomaan että keho tuntuu kireältä, raskaalta, jne. mutta jos en anna sille mitään erikoismerkitystä (”olen ärtynyt kun oloni on näin kireä”, ”miksi mä olen aina niin väsynyt”), se ei herätä meissä erityistä tunnetilaa eikä siksi vedä mielialaa enää alemmas, jolloin ajatus voi siirtyä helpommin kevyempään ajatukseen tyyliin ”mäpäs menen nukkumaan” tai ”mitäs mä söisin”.

    1. OK. Mä ajattelen juuri päinvastoin, eli jos olo on kireä, mun ensimmäinen ajatus on aina ”Onko mulla nälkä”? Yleensä aina on. Sitten mä syön tai jos se ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista, tarkistan milloin on seuraava mahdollisuus syödä. Sitten jatkan hommia, mutta ignooraan ärtymyksen, koska tiedän sen johtuvan nälästä.

      Nyt tuli muuten mieleen, että olisi kiva kuulla päivitys siitä, mitä tällä hetkellä ajattelen PMS:tä tästä kolmen prinsiipin näkökulmasta. Tästä on puhuttu paljon ennenkin, mutta olisi hauskaa kuulla ajatteletko edelleen samoin kuin viimeksi. Eli kaikki se hormonitasojen lasku, miten silloin näkee asiat jotka todella rasittavat omassa elämässä ja miten tämä kaikki suhtautuu tohon ”se on vain ajatus” -ajatteluun.

  4. Mulla taitaa olla noissa erilaisissa tunnetiloissa jotain kummaa vääntymää kehoni suhteen,oikeesti huomaan koko kehoni vasta sitten kun on joku kiputuntemus jossain!Johtuu kai siitä,että uppoudun päiviini ja niiden sisältöihin niin intohimoisesti,etten edes muista mitään muuta maailmassa olevankaan.Syöminen,juominen,lepo on sellasia huomaamattomia sivuseikkoja,ilot ja surut tätänykyä sellasia ohimeneviä tiloja joihin en yhtään jää olemaan.Yleensä koko elämä tuntuu sujuvan ilman hankaluutta erilaista erityistä,mutta on pirun hauskaa ja mielenkiintoista.Jotkut tapahtumat kyllä nostavat tunteita ja muistoja,mutta niistä irtaudun hyvin nopeasti.

    1. KuuNainen Kivi — no ei sulla ole mitään vääntymää! 😀 Tässä on vain juuri yksi esimerkki siitä, miten ajattelu-tunne-yhteys toimii. Ja mitä tapahtuu kun ihminen tavalla tai toisella oivaltaa, että ajatukset ja tunteet ovat vain ohimeneviä hetkiä. Jee! 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top