Ihanan syyspäivän kunniaksi käytiin miehen kanssa (sauva)kävelyllä 45 min.
Illalla kävin tekemässä ekaa kerta ton aiemmin mainitun (ja vieraskirjassani tarkemmin selitetyn) circuit-jalkatreenin. Kahden kierron jälkeen olin jo niin kuollut, että luovutin… No, ens kerralla sit enemmän. 🙂 Eka kierto kesti 20 min kun piti ihmetellä koneita, toinen 15 min. Alkuun ja loppuun tein 10 min kuntopyöräilyä 135 sykkeellä.
Hauikset ja yläselkä ovat olleet ihan järkyttävän kipeät koko päivän. ”Innolla” vaan odotan miten kipeät mun JALAT ovat ylihuomenna… Se tässä uuden treenin aloittamisessa tietysti on vähän ikävää, että paikat kipeytyvät niin helposti (johtuu siis siitä, että uusi tai kovempi treeni aiheuttaa lihaksissa mikroskooppisia vaurioita, joka aiheuttaa joidenkin entsyymien tms. määrän kasvua, joka on suurimmillaan 24-48 h treenin jälkeen), mutta onneksi näin kipeäksi kroppa ei enää tule kun kroppa edes vähän tottuu uuteen treeniin. Oon yrittänyt venytellä, mutta eipä se kauheasti tohon viivästyneeseen lihaskipuun (DOMS, delayed-onset muscle soreness) kyllä auta. Vielä pitäis rääkätä noi työntävät lihakset eli rinta, ojentajat ja olkapäät läpi, niin sitten olisi koko keho kiusattu ainakin kertaalleen kunnolla :-).
Joo ja jos tätä nyt lukee joku sellainen, joka ei ole ennen treenannut, niin pelko pois — vähän iisimmin alottaen kärsii huomattavasti vähemmän. Mussa vaan paljastuu noiden painojen kanssa säätäessä masokistinen puoli, joka oikeastaan nauttii kärsimyksestä. Plus että ennen vanhaan maalla ihmiset joutuivat joka päivä rehkimään usein jopa paljon pahemmin tavallisissa koti-/navetta-/peltoaskareissa (miettikää vaikka millaista oli kirnuta voita tai kantaa vettä tai polttopuita). Onnelliset me, kun voidaan ihan vapaaehtoisesti raataa miellyttävissä olosuhteissa! 😀
