Joskus vuonna 1998 tai 1999 kokeilin ensimmäistä kertaa voimajoogaa Helsingin astanga joogakoulun kurssilla. Vihasin sitä välittömästi. Koreografia tuntui sietämättömän vaikealta (olen hyvin hidas oppimaan mitään liikesarjoja missään lajissa) ja varpaiden yli rullaaminen aivan kammottavalta. Nämä olivat siis viralliset syyt. Lisäksi tunsin itseni hirvittävän kömpelöksi (juuri koreografiaongelman takia), lihavaksi (useimmat kurssilaisista olivat huippuhoikkia) ja minua paleli (oli talvi ja salissa oli kylmä). Olin myös odottanut joogan olevan erilaista — enemmän venyttelyä, vähemmän koreografiaa. Ylipäätään muistoon ko. kokemuksesta liittyy sietämättömän epämukavuuden ja kurjan huonouden tunteita. Niinpä poistuin pettyneenä ensimmäisen kurssipäivän jälkeen, enkä palannut enää sen koommin ohjatun joogan pariin.
No, jenkeissä katselin erilaisia joogadvd:eitä kaupassa, mutten ostanut mitään. Onneksi mies osti joululahjaksi MTV-jooga DVD:n. Katselin sen eilen läpi ja kokeilin alustavasti treenata mukana. DVD on kuvattu aurinkoisella terassilla jossain Arizonassa. Kauempana näkyvät jylhän kauniit vuoret, treenaajat ovat melko normaalivartaloisia ja iloisennäköisiä. Taustalla soi rytmikäs teknohenkinen musiikki. Naisohjaaja esittää ohjeet ja liikkeet iloisessa ja positiivisessa sävyssä. Aivan varmasti ko. DVD:n ohjeita seuraten ei tule tehneeksi liikkeitä läheskään niin viimeisen päällä kuin oikeassa opetustilanteessa, mutta yhtäkkiä, näin esitettynä, astanga jooga ei tunnukaan minusta niin vastenmieliseltä. Koreografiat ovat edelleen minulle liian monimutkaiset ensimmäisellä tai edes toisella kerralla omaksuttaviksi, mutta koska kyseessä on DVD, voin pysäyttää levyn ja kelata sen uudestaan alkuun. Toisaalta voin tehdä vain yhden osan kerrallaan, niin kauan että hallitsen sen kunnolla.
Jälleen kerran on pakko todeta, että syy kammooni ei ollut tässäkään liikuntalajissa, vaan siihen mielessäni yhdistämistäni ennakkoluuloista (vrt. sauvakävely, jonka tanttaleiman ylipääseminen vei vähän aikaa). Oikea aika, paikka ja asioiden esitystapa voikin tehdä vastenmielisenä pidetystä liikuntalajista houkuttelevan (tai ainakin houkuttelevamman).
Ylipäätään tulee mieleen, että voiko olla niin, että valtaosassa, ellei kaikissa, eri ihmisten kokemissa liikuntakammoissa/-inhoissa kyse on vain ja ainoastaan omissa ennakkoluuloissa tai joskus vahingossa syntyneissä väärissä mielleyhtymissä. Onneksi ennakkoluulot on tarkoitettu ylitettäväksi ja huonot kokemukset unohdettavaksi.
No, nyt mieleen ei tule yhtään liikuntalajia, jota suoranaisesti vielä kammoaisin. Okei, luistelussa hirivittää nilkkojen kipeytyminen, mutta uskon että oikeilla luistimilla sekään ei ole ongelma. Jopa golf kiinnostaa. Onneksi edessäni on parhaimmillaan monia monia vuosikymmeniä, joiden aikana voin kokeilla ja harrastaa kymmeniä tai jopa satoja eri liikuntalajeja.
Näin kirjoitti ihminen, joka joskus on uskonut sydämensä pohjasta vihaavansa lähes kaikkea liikuntaa ja olevansa ylipäätään maailmankaikkeuden epäliikunnallisin ihminen… 😀 Jos mä pystyin muuttumaan uskomattoman löysästä sohvaperunasta innokkaaksi liikunnan (ja kroppansa) rakastajaksi, niin kyllä pystyt sinäkin! 🙂 Tsemppiä!