Tällä 3,5 minuuttia pitkällä videolla puhun siitä, miten voi toimia (eikä vain jähmettyä), vaikka jännittää, ujostuttaa tai ehkä vähän jopa hirvittää. Idea videoon lähti tästä kommentista.
Aiheeseen liityvät artikkelit
Kahvilla Katrin kanssa: 61. Miksi kritiikki on kivaa ja anonyymiys OK
2 kommenttia
/ Blogikirjoitus, Kahvilla Katrin kanssa / 17.09.2013 / Kirjoita kirja kuukaudessa, kritiikki, rehellisyys
Inhoatko tai pelkäätkö kritiikkiä? Saatat missata mahdollisuuden oivaltaa jotain olennaista itsestäsi tai elämästäsi!
Kahvilla 60: Miksi toisten mielipiteistä ei tarvitse pahoittaa mieltään
Pahoitatko helposti mielesi muiden sanomisista? Ihmetteletkö miksi jotkut kommentoivat toisia niin ilkeään sävyyn?
Kahvilla Katrin kanssa: 59. Miten olla oma itsensä?
Haluatko olla oma itsesi tilanteessa kuin tilanteessa? Se on mahdollista, helppoa ja suositeltavaa. Katso tämä lyhyt video ja koe olevasi aina oma itsesi.
4 ajatusta aiheesta “Kahvilla Katrin kanssa: 040. Miten toimia vaikka jännittää?”
Kommentoi Peru vastaus
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Täytyy sanoa, että kiitos tästä videosta. Ajoituksesi oli ainakin tämän katsojan kohdalla oikein sopiva – aihe kun sattuu olemaan hyvin ajankohtainen. Ja jännä juttu tosiaan, kuinka vastauksia, tai ainakin vinkkejä, kiperiin kysymyksiin sattuu tulemaan vastaan juuri oikeaan aikaan.
Mutta silti vaikuttaa hieman siltä, että tosielämässä muuttujia on monesti enemmän. Ennestään tuntemattomien kesken voi olla helpompi ottaa se ”ei ole mitään menetettävää”-asenne.
Aihe on muutenkin mielenkiintoinen: itse olen jännittänyt esiintymistä ja monia normaaleja työelämän tilanteita (ehkäpä kokemuksen puutteessa), mutta viime aikoina siitä on päästy lähes täysin eroon. Se on hyvä tunne, kun pääsee eroon jännityksestä ja selittämättömästä häpeäntunteesta: voi yrittää vapautuneemmin ja ottaa hommaa haltuun ihan eri tavalla.
Eli työ ja liikesuhteet – no problem. Mutta kun pitäisi edistää ihmissuhteita ollaan taas lähtöruudussa. Ehkäpä joku vipu omassa ajatusmallissa vain pitää vääntää toiseen asentoon ja homma etenee taas.
Mutta tosiaan, kiitos tämän ajankohtaisen aiheen käsittelystä. Peloton elämä on tosi hyvä tavoite.
Juliuksen kanssa täysin samoilla linjoilla – esiintyä voi hyvin ja varmasti vaikka mikki kourassa tai ilman isolle tai pienelle yleisölle. Mutta sitten, kun kyseessä on ihmissuhteet, erityisesti ne romanttisemmat, niin hälytystilassa ollaan alta aikayksikön. Olenko niin luolamies, että tarvitsen adrenaliinia viedäkseni toisen luolaan?
AAPOR1: Hahhah! KYLLÄ! Tässä voi todellakin olla luolamiesaikainen ilmiö kyseessä. Tein aiheesta videon, jonka laitan myöhemmin VIP-osiolle: http://youtu.be/ZEoAn20ZaXw
Jokainen esiintyvä taiteilija tietää miltä tuntuu jännittää ennen esitystä. Osa jännittää niin paljon, että kädet vapisevat, hikoiluttaa ja oksettaa. Siitä huolimatta nämä ihmiset menevät lavalle kerta toisensa jälkeen. Jos he uskoisivat, että jännittäminen estää esiintymisen, he eivät voisi hoitaa ammattiaan. Minusta tämä on hyvä esimerkki siitä, että asioita voi tehdä menestyksekkäästi, vaikka olisikin ns. paniikissa. Jännittäminen ei ole mikään este toimia. Silloin vain toimitaan sellaisessa tilassa, joka ei välttämättä fyysisesti tunnu hirveän miellyttävältä.