Kaikki mitä sinun pitää tietää kateudesta

kalaved2
 Alkuperäinen kuva: sxc.hu / Waratah West

Koetko koskaan kateutta? Entä onko sinua kadehdittu?  Toivoisitko pääseväsi eroon kateudesta? Vai haluatko sittenkin muiden kadehtivan sinua? 

Twitterissä kuhistiin kateudesta. Keskustelu alkoi Alf Rehnin kolumnista, jossa hän mietti ovatko suomalaiset muita kateellisempia. Tuskin, mutta väitän että toimimme kateuden vallassa tyhmemmin kuin monet muut.

Kateellisuus on vaaratonta

Mitä kateellisuus on? Se on tunne.

Kuten kaikki tunteet, se on itsessään vaaraton. Miksi? Koska muiden tunteiden tavoin se on vain merkkivalo, joka kertoo ajattelusi tasosta.

Kateus on seuraus, ei syy. Tuomitsemalla kateuden suljemme silmämme ajatuksilta sen takana.

Kieltämällä itseämme tuntemasta kateutta olemme kuin autoilija, joka teippaa auton öljyvalon piiloon, koska ei halua nähdä sen palavan.

Miltä kateus tuntuu?

Mieti ihmisiä ja asioita, joita kadehdit. Jos et juuri nyt saa kateuden tunteesta kiinni, odota että olet väsynyt ja nälkäinen ja yritä uudestaan.

Miltä kadehtiminen tuntuu?

Puutteelta. Vääryydeltä. Epäreilulta.

Tunnen kateutta, kun ajattelen jollakulla on haluamani asia, joka itseltäni puuttuu –– ja varsinkin kun koen, etten voi saada sitä mitenkään itselleni.

Minä olen ollut kova tyttö kadehtimaan. 

Olen kadehtinut itseäni menestyneempiä käsikirjoittajia. Enemmän julkisuuden kautta ilmaista mainosta saaneita valmentajia. Äitejä, joilla on helpot ja täysiä öitä nukkuvat lapset. Bloggaajia, joilla on enemmän lukijoita kuin minulla. Naisia, jotka ovat tyylikkäämpiä, suloisempia ja parempikroppaisia kuin mitä voisin ikinä olla.

Oletko oikeasti kateellinen?

Mieti kateutesi kohdetta kun olet pirteä, hyvällä tuulella ja kevyellä ja kirkkaalla mielellä.

Mitä nyt ajattelet ja tunnet kateuden kohdetta kohtaan?

Huomaatko, ettet oikeastaan kadehdikaan häntä?

Ehkä pystyt näkemään suuren kokonaisuuden ja sen, miten ja miksi olet valinnut oman elämäntilanteesi. Ehkä näet kadehtimasi ihmisen tilanteessa huonoja puolia. Tai omassa tilanteessasi asioita, joista joutuisit luopumaan jotta saisit kadehtimasi asian?

Tai ehkä pystyt vain paremmin hyväksymään sen, että asiat eivät aina mene niin kuin toivomme.

Useimmiten näen, että minua menestyneemmät käsikirjoittajat ovat ansainneet menestyksensä lahjakkuudellaan ja kovalla työllään. Oma valmentajaurani on vasta alussa. Voin edesauttaa lasten nukkumista pitämällä tiukemmin kiinni päivä- ja iltarutiineista. Minun pitää kirjoittaa parempia blogikirjoituksia säännöllisemmin luodakseni suuremman lukijakunnan.

Voisin olla tyylikkäämpi jos viitsisin panostaa pukeutumiseeni. Arvostan suloisuutta enemmän suorasukaisuuttani, pelottomuuttani ja räjähtävää nauruani. Pystyn tuntemaan itseni seksikkääksi milloin tahansa ajattelemalla miltä seksikkyys tuntuu.

Mitä päättelet siitä, että sama asia voi herättää sinussa toisena hetkenä kateutta — ja toisena hetkenä neutraaleja tai jopa positiivisia ajatuksia?

Mistä tiedät kummat ajatukset ovat totta?

Onko kateus merkki huonosta itsetunnosta? Entä positiiviset ajatukset pihlajanmarjoja himoavan ketun itsepetosta?

Kateus kertoo alhaisesta mielentilasta

Huomaatko missä mielentilassa jokin asia herättää sinussa kateutta? Ja missä tilassa olet OK sen kanssa ettet ole saanut mitä haluat?

Koemme kateutta ollessamme ns. alhaisessa mielentilassa eli tavalla tai toisella huonoissa fiiliksissä. Alhaisessa mielentilassa ajattelumme on laskenut villipedon tasolle. Tarkemmin sanottuna säikähtäneen ja vainoharhaisen villipedon tasolle.

Siinä tilassa koemme kaiken uhkaksi. Pienimmätkin ongelmat muuttuvat elämän ja kuoleman kysymyksiksi. Esteet tuntuvat umpikujalta. Emme muista mitä meillä on, huomaamme vain sen, mitä meiltä puuttuu. Ruoho aidan toisella puolella näyttää vihreämmältä — ja aita ylitsepääsemättömältä.

Mielentilamme laskee useita kertoja päivässä ja milloin mistäkin syystä: verensokerin lähtiessä laskuun, vireystason tippuessa puolen päivän jälkeen, säikähtäessämme tai yllättyessämme, hormonien heilahtaessa.

Syitä on lukemattomia, eikä meillä ole useimmiten mitään aavistusta siitä, miksi mielentila laski. Usein huomaamme huonon fiiliksen vasta kun satumme ajattelemaan kurjia ajatuksia — kuten kadehtimaan.

Ongelmana ei ole mielentilan laskeminen eikä edes kateus. Kumpikin menevät itsestään ohi, jos odotamme hetken.

Ongelmana on se, että luulemme kateuden olevan merkki siitä, että meidän pitää tehdä jotain. 

Miten kateuteen kannattaa suhtautua?

Jos kiellämme olevamme kateellisia, menetämme tärkeän tilaisuuden huomata, mitä omaa unelmaamme olemme laiminlyöneet.

Itse tajusin haluavani valmentajaksi vasta kun huomasin kadehtivani erästä toista valmentajaa.

Jos käytämme energiamme siihen, että yritämme kieltää tai ottaa muilta pois kadehtimamme asiat, menetämme mahdollisuuden saada mitä haluamme. 

Kadehdimme asioita, joiden oletamme  erheellisesti tuovan meille tietyn tunnetilan: arvostuksen, menestyksen, turvallisuuden, onnellisuuden, ilon, vapauden tai rakastettavuuden tunteen.

Tunteet syntyvät ajatuksistamme, eivät ulkoisista puitteista.

Jos ajattelet ”koska tunnen taloudellista turvattomuutta, haluan muidenkin tuntevan taloudellista turvattomuutta” kerrot itsellesi että sinun on täysin mahdotonta tuntea olosi taloudellisesti turvatuksi. Mikä ei siis pidä paikkaansa!

Meillä kaikilla on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun — kyky oivaltaa ja löytää vastauksia kysymyksiin, joihin emme ole vielä löytäneet vastausta. Miksi haaskaisit sen toisten elämän rajoittamiseen, kun voit käyttää sen oman elämäsi parantamiseen?

Käyttämällä tämän potentiaalin sen miettimiseen, mitä toiveita ja unelmia kateuden takana on, voimme lähteä luomaan itsellemme mieluisampaa elämää.

Ovatko suomalaiset muita kateellisempia?

Alf Rehn on siinä oikeassa, ettemme ole muita kateellisempia. Kateellisuus on täysin normaali inhimillinen tunne, joka voi iskeä keneen tahansa silloin kun hän on alhaisessa mielentilassa.

Ainakin perinteiseen suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ”kateus, joka vie kalatkin vedestä”.

Suomalaiset eivät tunnetusti ole mitään riskinottajia. Mokaamista pelkäävä ei lähde kovin hanakasti tavoittelemaan unelmaansa, ellei ole varma sen toteutumisesta. Niinpä tuntuu helpommalta kadehtia ja katkeroitua oman kodin turvassa.

Joskus kipu oman unelman hylkäämisestä voi olla niin sietämätön, että kateuden kohteen tuhoaminen tai toiselta pois ottaminen tuntuu alhaisessa mielentilassa ainoalta vaihtoehdolta. Olettamus on väärä!

Siinä missä suomalainen pelkuruus on johtanut kyräilyyn, amerikkalainen ”ryysyistä rikkauksiin” -myytti on kannustanut sikäläisiä kadehtijoita tavoittelemaan kadehtimiaan asioita.

Tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia, jos se tehdään fiksusti. Ahaisesta mielentilasta käsin tämä lähestymistapa voi kuitenkin johtaa nopeisiin hazardi-ratkaisuihin, kuten hirveisiin luottokorttilainoihin tai rikolliseen toimintaan.

Ala elää unelmaasi

On aika jättää hyvästit huonosta fiiliksestä käsin toimimiselle ja alkaa kuunnella sisäistä viisauttamme.

Seuraavan kerran kun huomaat kadehtivasi jotain, kirjaa ylös kateutesi kohde.

Odota sen jälkeen että mielentilasi nousee eli muuttuu kevyeksi, avoimeksi, rennoksi ja kirkkaaksi.

Mieti sitten uudestaan kateutesi kohdetta.

Mikä unelmasi odottaa toteuttamista?

Miten voisit aloittaa sen toteuttamisen jo tänään, niillä resursseilla jotka sinulla on käytössäsi?


Kadehditko ihmisiä, jotka ovat liekeissään omasta työstään? Joille urallaan menestyminen näyttää helpolta ja vaivattomalta? Joille maksetaan siitä, että he tekevät mitä rakastavat? 

Lopeta kadehtiminen ja ala elää itsesi näköistä elämää! Pelottoman elämän salaisuus: Unelmien ura -nettikurssi auttaa sinua päästämään irti peloistasi ja ottamaan ensimmäiset askeleet kohti unelmiesi ammattia.

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

5 ajatusta aiheesta “Kaikki mitä sinun pitää tietää kateudesta”

  1. Tässä on nyt joku juju, jota en taida tajuta. Jos olen alhaisessa mielentilassa kateellinen naapurin uudesta Volvosta, mutta korkeassa mielentilassa taas näen, että se on vain auto (jonka saa kaupasta rahalla, eli ei oikeasti merkitse ”mitään”), niin mitä ihmettä siitä pitäisi ajatella? Siis korkeassa mielentilassa ollessani. Tai miksi kateutta pitäisi kuunnella, sehän on alhaisen mielentilan ajatus? Jos lähtökohta edelleen on, että alhaisessa mielentilassa tuntee kateutta, mutta korkeassa mielentilassa näkee sen kokonaisuuden (ei ole valmis panostamaan siihen asiaan, se vaatii toisella saralla uhrauksia, asia ei oikeasti ole merkityksellinen jne.)

    Kai tää on taas näitä asioita, joita koitan järkeillä liikaa…

    1. Katri Manninen

      NINA — tarkoitan tällä sitä, että voi olla hyödyllistä tsekata kateuden, vihan yms. ”negatiivisten” tunteiden vallassa esiin nousseita juttuja uusiksi korkeasta mielentilasta käsin.

      Ainakin itse törmään aika ajoin juttuihin, joita olen tullut ajatelleeksi vain tai etupäässä alhaisesta mielentilasta käsin, jossa erilaiset olettamukset näyttävät ”totuudelta” tai ”ainoalta vaihtoehdolta”.

      Aika usein korkeassa mielentilassa näen ettei joku asia ole lainkaan ongelma (esim. ”mitä se ajattelee musta), mutta joskus huomaan että voin ja haluan parantaa ko. asiaa jotenkin konkreettisesti.

      Esimerkkinä vuosi sitten keväällä saamani ahdistuskohtaus, kun alhaisessa mielentilassa ajattelin etten selviäisi kesälle (paineen tunteen vallassa) buukkaamistani työtehtävistä. Korkeassa mielentilassa huomasin että ”oho, joo, tää on ehkä liikaa” ja tein yhden kurssin virtuaalikurssina live-kurssin sijaan — mikä oli hyvä asia, koska tietämättäni olin raskaana ja juuri kurssin ajan hirvittävän huonovointinen ja väsynyt.

      Eli jos et näe kateudenkohteessa mitään korjattavaa tai tavoiteltavaa korkeassa mielentilassa, voit jättää asian omaan arvoonsa, mutta jos huomaat esim. naapurin mersua kadehdittuasi että ”hetkinen, mä muuten haluaisin saada turvallisemman auton — vaikkakaan en välttämättä mersua”, voit lähteä selvittämään miten saisit turvallisemman auton.

      1. Okei, nyt tajusin. Jostain hassusta syystä en ole aiemmin osannut nähdä yhteyttä kateuden tunteen ja kevyen olon ajatusten välillä. Esimerkkinä vaikka se, että korkeassa mielentilassa mieleen saattaa juolahtaa että olisipa hauskaa tehdä sitä tai tätä ilman lapsia. Jos jätän ajatuksen siihen (koska korkeassa mielentilassa olen energinen, jaksava, jne. enkä välttämättä koe tarvitsevani kauheasti omaa aikaa), saatankin alhaisessa mielentilasta nurista siitä miten x:n lapset on ”aina” hoidossa. Vähän sellainen tyhmä olo nyt, mutta olen aina ajatellut kateuden olevan sellaista suoraviivaista. Tää nyt on ihan hatusta vedetty esimerkki, mutta jotenkin tähän tapaan; (lapseton) työkaveri on energinen -> ajattelen että hyvähän tuon on olla into piukeena kun ei ole lapsia öitä valvottamassa -> huomaan olevani väsynyt -> seuraa johtopäätös että pitää koittaa mennä tänään aikaisemmin nukkumaan. Eli olen kateellinen toisen energiasta sekä nukkumarauhasta, jonka puutteelle omassa elämässä on helppo löytää ”syy” ja korjata sitä.

  2. Mietin ihan samaa kuin Nina, en oikein käsitä miksi kateutta pitäisi kuunnella. Oman kokemukseni mukaan asia menee juuri noin, että korkeassa mielentilassa en kadehdi enää asiaa, jota olen kadehtinut huonoissa fiiliksissä. Vai onko niin, että on myös kateutta, jota tunnetaan korkeassa mielentilassa ja sitä sitten kannattaisi kuunnella. Äh, en tiedä, kun en hyvissä fiiliksissä tunne kateutta.

    1. Katri Manninen

      MARDE — Joo ei, korkeassa mielentilassa et tunne kateutta, mutta voit ajatella esim. että ”hei, mäkin muuten haluan jotain vastaavaa” ja voit miettiä miten loisit vastaavan jutun itsellesi. Ks. myös vastaukseni Ninalle.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top