Keskiviikkoillan kukoistus-puhelu peruttu

Ääneni on palautunut hieman mutta on edelleen kuin “Eesaun jalat” (äitini vitsikkään sanonnan mukaan) eli siinä määrin vinkuva ja katoileva, että muilla on vaikeuksia ymmärtää mitä yritän sanoa. Asiaa pahentaa hakkaava yskä, kun keuhkot yrittävät irrottaa sitkeää limaa.

Joudun harmikseni perumaan tämän viikon ryhmäpuhelun, koska yritän säästää ääntä niin, että se palautuisi mahdollisimman pian kunnolla ja pääsisin tekemään niin tämän kuin ensi viikon videon.

Mieleni tekisi pointata kaikki asiat joita EN ole saanut tehnyt, tärkeät hommat jotka on jäänyt hoitamatta ja lupaukset joita en ole onnistunut pitämään (vrt. kiitollisuus-kirjoitus joka on yhä kesken). Onneksi tämän viikon teemana on itsensä kiittäminen ja kehuminen.

Kiitän ja kehun itseäni siitä etten ole menettänyt hermojani tähän tautiin.

Muutama muukin asia yksityiselämän puolella on tällä hetkellä hieman haastava (vrt. vanhempien sukulaisten sairastelu), mutta olen hienosti osannut ottaa niihin etäisyyttä ja toimia ensisijaisesti korkeasta mielentilasta käsin. Jee!

Olen ollut myös hienosti diplomaattinen ja hillitty monessa tilanteessa, joissa olisi ollut mahdollisuus sanoa kärkevästi  tai töksäyttää mitä ajattelen. Hyvä minä!

 

Mistä sinä voisit kiittää itseäsi tänään — vaikka sitten puolivitsillä?

Herättikö juttu ajatuksia? Kommentoi rohkeast!