Muutama kuukausi sitten tätini jakoi kanssani ajatuksen serendipitystä — hämärästi muistelen hänen kuulleen sen Ben Furmanilta.
Olin kääntänyt serendipityn ”onnekaaksi sattumaksi”. Hän kertoi sen tarkoittavan sitä että löydämme onnen, jota emme edes tienneet etsivämme tehdessämme ihan muita asioita.
Puolitoista vuotta sitten tämä olisi ollut juuri niitä ajatuksia, joista olisin ajatellut että ”joo joo, ymmärrän ymmärrän” — ja sitten olisin jatkanut sellaisten asioiden tekemistä ja tavottelemista, joiden oletin tekevän minut onnelliseksi.
Miksi?
Koska en ollut vielä nähnyt kristallinkirkkaasti, miten jokainen meistä voi kokea täyttä onnea jo tänään.
En tajunnut, että myös onnen tunne on seurausta omasta ajatuksestani — ei mistään ulkoisesta.
En tajunnut, että ajattelemalla ”sitten kun saan tuon, olen (vieläkin) onnellisempi” nimenomaan estin itseäni kokemasta sillä hetkellä täyttä onnea!
En tajunnut, että ajattelemalla ”en voi olla onnellinen ennen kuin…” asetin itse rajat omalle onnelleni — ainakin siinä hetkessä kun ajattelin niin.
Mikä höpsöintä — se, että koin säännöllisesti hyvän olon ja onnen tunteita jatkuvasti ”vahingossa”, ei saanut minua mitenkään huomaamaan omaa logiikkavirhettäni. Koska en kokenut tehneeni mitään onneni eteen, oletin sen olevan jonkinlainen vahinko — vähän niin kuin mielen harha.
Tai vain esimakua siitä, miltä sitten tuntuisi kun olisin ”oikeasti” onnellinen päästyäni eroon traumoistani ja saatuani kaiken sen, jonka uskoin olevan avain onneeni.
Buahahahaaaa!
Kun ajattelen itseäni noina aikoina, mieleni tekee rakentaa aikakone ja mennä halaamaan itseäni, katsoa Menneisyyden Minää suoraan silmiin ja sanoa lempeästi mutta tiukasti:
”Katri, onnellisuus on perustilasi, johon sisäinen järjestelmäsi palauttaa sinut aina kun ajatuksesi katkeaa tai huomiosi on siinä mitä parhaillaan teet, eikä itsessäsi ja omissa ajatuksissasi.
Kun olit pieni lapsi, koit jatkuvasti onnea ja iloa ilman mitään erityistä syytä, koska kukaan ei ollut vielä opettanut sinulle, että onneen tarvitaan jokin syy.”
Uskoisiko Menneisyyden Minä nykyminää?
Se riippuisi siitä, missä mielentilassa hän minua kuuntelisi. Jos Menneisyyden Minä olisi siinä korkeassa, kirkkaassa ja levollisessa mielentilassa, jossa näemme selkeästi että tässä hetkessä kaikki on hyvin, hän voisi hyvinkin oivaltaa mitä ajan takaa.
Jos hän olisi alhaisessa mielentilassa, jossa ajattelumme on sameaa, olo on levoton, hermostunut, jännittynyt, kireä tai raskas, hän saattaisi sivuuttaa sanomiseni ajatellen ”joo joo, ehkä sä voit olla onnellinen milloin vaan, mutta mun pitää saada kyllä kroppa tositimmiin kuntoon, rikastua ja saada hyvä parisuhde, ennen kuin mä voin olla ihan täysin onnellinen.”
Buahahhahahaa!
En silti olisi huolissani Menneisyyden Minän puolesta, koska tiedän, että vaikka hän juuri sillä hetkellä kokisi ettei voisi olla täysin onnellinen, hetkeä myöhemmin hänen sisäinen järjestelmänsä toimittaa hänelle uuden ajatuksen, joka nostaa hänen mielialansa ja ymmärryksensä taas korkeammalle tasolle.
Hetkeä myöhemmin hän voi olla täydellisen onnellinen olosuhteista riippumatta.
Toisin sanoen hänen — tai kenenkään muun meistä — ongelmana ei ole koskaan se, ettemmekö voisi olla jo täydellisen onnellisia tänään. Erittäin todennäköisesti koet jo nyt täydellisen onnen hetkiä. Ongelmana on se, ettemme tajua, että nämä onnen hetket ovat perustilamme — niin kuin ne olivat perustilamme jo lapsena — ja hetket, jolloin meillä on kurja olo, ovat poikkeustila.
Testaa jos et usko:
Hengaa useampi päivä putkeen jonkun ihmisen kanssa — mieluummin sellaisen, joka tavoittelee onnea. Kiinnitä huomiota siihen, miten usein hän on tyyni, levollinen ja hyvällä tuulella. Tarvittaessa vaikka kirjaa ylös kuinka monta kertaa hän käy hyvässä fiiliksessä.
Muutaman päivän kuluttua kysy häneltä hetkellä, jolloin hän on huonolla tuulella, kuinka usein hän uskoo kokevansa onnea. Todennäköisesti ei kauhean usein.
Jos luulet ettet voi kokea onnea ennen kuin asiat ovat tietyllä tavalla, olet vain ajautunut juuri sillä hetkellä oman ajattelusi ansaan. Onneksi se on vain ajatus, joka vaihtuu pian kevyempään, onnellisempaan ajatukseen.
Tänään sinäkin voit kokea täydellistä onnea.
Katso tämä hemmetin hauska TED-puhe siitä, miten onnellisuus lisää menestystä eikä päinvastoin: