Haluatko kokea rakkautta?
Ajattele jotain ihmistä, eläintä tai asiaa, jota rakastat. Mieti miten paljon rakastat sitä. Miltä se näyttää, tuntuu, kuulostaa?
Miten kiitollinen olet siitä, että hän tai se on elämässäsi?
Tai muistele hetkeä jolloin koit valtavaa rakkautta jotakuta tai jotain kohtaan.
Miltä rakkaus tuntuu? Missä se tuntuu? Mistä tiedät kokevasi juuri nyt rakkautta etkä esimerkiksi inhoa?
Jos sait rakkauden tunteesta kiinni, huomaa miten sait siitä kiinni.
Ajattelemalla.
Rakkauden tunne syntyy sinussa omien ajatustesi kautta.
Tekeekö mieli protestoida?
Että on olemassa kahdenlaista rakkautta:
Tällaista omilla ajatuksilla luotua rakkautta.
Ja sitten Oikeaa Rakkautta, joka koetaan spontaanisti toisen ansiosta.
Niin minäkin ajattelin ennen. En koskaan pysähtynyt miettimään miten ja milloin tämä ”oikea rakkaus” edes syntyi.
Suhtauduin siihen niin kuin entinen tuomari pornoon: ”Tunnistan sen kun näen sen.”
Niinpä rakkaudettomuuden tilassa yritin päästä rakkauteen saamalla toisen toimimaan tavalla, joka maagisesti täyttäisi minut rakkauden tunteella.
Turhaan.
Kukaan toinen ei saa meitä tuntemaan rakkautta
Oletko sinä koskaan miettinyt miten on mahdollista:
- Kokea rakkautta toista kohtaan, vaikkei hän ole paikalla.
- Kokea yhdellä hetkellä rakkautta toista kohtaan — ja seuraavalla vihaa tai rakkaudettomuutta, vaikka toinen ei ole tehnyt mitään juuri sillä hetkellä tai ei välttämättä ole edes paikalla.
- Kokea rakkaudettomuutta vaikka toinen kuinka vakuuttaisi vieressä rakkauttaan.
- Tuntea valtavaa rakkautta toista kohtaan ja siitä huolimatta hän ei usko tai tiedä että rakastat häntä.
Jos kokemamme rakkaus olisi ensisijaisesti toisesta ja hänen rakkaudestaan kiinni, silloin tunne ei voisi vaihtua hetkellä, jolloin toinen ei tee mitään — tai ole edes läsnä.
Silloin meidän pitäisi aina ja poikkeuksetta kokea rakkautta kun toinen kokee rakkautta meitä kohtaan.
Ja jos toisen pitäisi ensin kokea meidän rakkautemme häntä kohtaan, miten kumpikaan meistä voisi koskaan päästä rakkauden tilaan?
Rakkaus on perustilasi
Hyvä uutinen on se, ettet tarvitse toista kokeaksesi rakkautta tässä ja nyt häntä, itseäsi tai maailmaa kohtaan.
Valitettavasti et voi estää mieltäsi ja kehoasi menemästä aika ajoin hälytystilaan, jossa rakkauden kokeminen on fysiologisesti mahdotonta.
Kun olet tällaisessa rakkaudettomuuden tilassa, kukaan tai mikään ei voi tehdä mitään saadakseen sinua kokemaan rakkautta.
Onneksi rakkaus on perustilasi, johon sisäinen järjestelmäsi palauttaa sinut automaattisesti.
Mitä selkeämmin näet tämän ja mitä vähemmän syytät muita siitä, että juuri nyt syystä tai toisesta kehosi ja mielesi on mennyt hälytystilaan, sitä nopeammin sisäinen järjestelmäsi palauttaa sinut rakkauteen.
Rakkauden tunne on aina vain yhden ajatuksen päässä:
Kiitos!
Sain vahvistusta omille ajatuksilleni/tunteilleni. Kummasti kesälomalla joutuu totuuden hetken eteen: tuo mies, aviomieheni, kahden lapseni isä, hän, jonka 13 vuotta sitten elämääni otin ja hän minut, tyydyttääkö minua valintani yhä, entä miten hän kokee suhteemme, miksei se koskaan puhu mitään, miksei me naureta yhdessä oikein koskaan, ollaanko me vain isä ja äiti lapsillemme, siinäkö kaikki?
Ja kun jatkan lomaa lasten kanssa mökillä miehen palattua töihin, rakkauden tunne on ylitsevuotavainen ja kuinka helppoa onkaan aloittaa tekstari sanalla rakas. Mikään ei ole muuttunut, mutta rakkaus on.