Kuinka toipua masennuksesta

Edellinen viesti herätti runsaasti keskustelua, joten haluan täsmentää mitä tarkoitan ja sitä kautta toivottavasti auttaa jotakuta masentunutta, joka sattuu tämän lukemaan.

Minä en katso, että masentuneet ovat syyllisiä omaan masennukseensa siinä mielessä, että olisivat jotenkin ”tahallaan” tai tietoisesti masentuneet.

Jokainen meistä toimii aina parhaan ymmärryksensä mukaan ja jokainen ratkaisu jonka teemme, ajatus jonka ajattelemme ja sitä kautta tunne jonka tunnemme, lähtee siitä, että ”tämä on minulle parhaaksi — tai ainakin vähiten huono vaihtoehto kaikista vaihtoehdoista”.

Niinpä on täysin turhaa lähteä arvostelemaan menneisyyden valintoja nykypäivän tiedon valossa.

Mistä masennus johtuu?

Kumpi vaihtoehto sinusta tuntuu kevyemmältä ja helpommalta ”voittaa”:

1. Masennuksesi johtuu vaikeista olosuhteistasi, vaikeasta lapsuudestasi ja traumoistasi, geeniperimästäsi ja biokemiastasi. Tarvitset lääkehoitoa ja terapiaa päästäksesi jollain lailla tolpillesi, mutta koska et voi muuttaa geeniperimääsi ja menneisyyttäsi, riski uudelleen sairastumiseen on aina olemassa.

2. Masennuksesi johtuu siitä, että olet ymmärtänyt väärin sen, miten ihmismieli ja tunteet toimivat ja siksi et näe, miten negatiiviset ajatukset ja tunteet ovat luonnollinen osa elämää, tulevat ja menevät omia aikojaan ja ettei niissä ole yhtään mitään pahaa. Väärinkäsityksesi siitä, että jokin muu kuin oma ajatuksesi aiheuttaa kurjat fiilikisesi ja yrityksesi korjata negatiivisia tunteitasi ovat johtaneet sinut ikävään ajatus-tunne-kierteeeseen, joka on vain pahentanut pahentamistaan oloasi. Tarvitset vain jonkun opettamaan sinulle miten mielesi, ajattelusi ja tunteesi oikeasti toimivat, jotta näet ettei negatiivisiin tunteisiin tarvitse jäädä jumiin ja että voit luottaa mielesi kykyyn korjata kurjan olon ilman että joudut tekemään yhtään mitään.

Kumpaa vaihtoehtoa markkinoidaan aktiivisesti masentuneille median, terveydenhoitoalan ja läheisten toimesta?

Voiko masennuksesta parantua omin voimin?

Kyllä, on mahdollista että masentunut havahtuu itse siihen, että hänen negatiiviset tunteensa ovat vain ajatus — samalla tavalla kuin saatamme tulla tietoiseksi muistakin ajatus- ja toimintavirheistä.

Havahtuminen on kuitenkin moninkerroin todennäköisempää, jos joku osoittaa ajatusvirheen ja opettaa esimerkein — mieluiten masentuneen omaan elämään perustuvin esimerkein — miten mielemme oikeasti toimii.

Mutta kuka puhuu julkisesti esimerkiksi Suomessa tästä aiheesta? No ei kukaan (vielä), koska kaikki elävät yhä väärinkäsityksessä, että jokin muukin kuin ajatus aiheuttaa tunteemme.

Haluan myös pointata, että vaikka vain omat ajatuksemme aiheuttavat tunteemme, se ei tarkoita sitä, että meidän kuuluisi hyväksyä väkivaltaa, hyväksikäyttöä, vallan väärinkäyttöä ja muita yleisen moraalitajun takia vääriä asioita.

Tutkimusten mukaan jo alle yksivuotiailla lapsilla on sisäinen moraalikompassi, joka saa heidät vieroksumaan epäreilua käytöstä. Kun olemme korkeassa mielentilassa, tunnistamme helpommin oikean ja väärän, käyttäydymme toisia kohtaan kunnioittavammin, anteliaammin, ystävällisemmin, avuliaammin ja rakastavammin. Siinä tilassa osaamme myös lähestyä väärinkäytöksiä rationaalisemmin, tehokkaammin ja pelottomammin.

Mitä paremmin ymmärrämme miten mielemme toimii, sitä enemmän olemme korkeassa mielentilassa, koska emme väenvängällä pidennä huonoa fiilistä takertumalla ikäviin ajatuksiin tai ajattele lisää huonoja ajatuksia, koska luulemme että tunteemme kertoo jostain muustakin kuin siitä, mitä ajattelemme.

Samoin haluan tehdä selväksi, että oman mielen, ajatusten ja tunteiden ymmärtäminen ei poista mitenkään maagisesti negatiivisia ajatuksia ja sitä kautta negatiivisia tunteita — se vain auttaa ottamaan ne kevyemmin niin, ettemme tuota lisää ikäviä tunteita  tekemällä negatiivisista tunteista ongelmaa.

Ikävät ajatukset ja tunteet kuuluvat elämään! Tunnevaihtelut ovat osa ihmisyyttä, siinä missä kaikki muutkin luonnon syklit! Kurjat ajatukset ja tunteet eivät ole vaarallisia, koska ihan kaikilla meistä on sisäinen säätelyjärjestelmä, joka korjaa mielialamme takaisin neutraaliin perustilaan jos emme mene sotkemaan järjestelmää yrittämällä itse korjata tunteitamme.

Tämä on todistettu psykologisilla kokeilla — tieto siitä ei vain ole saavuttanut vielä valtaosaa ihmisistä.

Toisaalta hyvin monet meistä osaavat joko luonnostaan, kotona opittuaan tai oman havainnon takia jättää ikävät tunteet omaan arvoonsa tai ainakin päästää niistä suhteellisen nopeasti irti, vaikka emme täysin ymmärtäisikään, että tunteemme seuraisivat vain ajatuksista.

Mitä muutos vaatii?

Ymmärrän, että kun on koko elämänsä tottunut ajattelemaan, että ulkoiset tapahtumat, asiat ja muut ihmiset, historiamme, geeniperintömme ja biokemiamme aiheuttavat tunteemme, voi kestää hetken aikaa ennen kuin näkee kirkkaasti, että vain ja ainoastaan omat sattumanvaraisesti mieleen nousevat ajatuksemme aiheuttavat tunteemme.

Samalla tavalla oli varmasti aikanaan vaikeaa ymmärtää, ettei maa olekaan pannukakku ja maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin — tai että bakteerit, virukset ja mikrobit olivat useimpien sairauksien takana eikä suinkaan myrkkykaasut (ja nyt sitäkin ajatusta ovat jotkut haastamassa).

Ymmärrän myös, mitä tämä voi tarkoittaa monille ihmisille, jotka ovat työn puolesta vahvistaneet muiden ihmisten käsitystä siitä, että jokin muu kuin pelkkä ajatus on heidän tunteidensa takana tai että meidän pitää itse aktiivisesti korjata tai hoitaa omat negatiiviset tunteemme.

Haluan uudelleen painottaa sitä, että kukin toimii aina parhaan ymmärryksensä mukaan. Ei ole kenenkään vika, jos hän on ollut syystä tai toisessa väärässä käsityksessä. On turhaa hävetä tai katua sitä, ettei ole tiennyt paremmin. Ennen luulit että asiat olivat toisin, nyt tiedät paremmin. Entä sitten?

Me kaikki olemme synnynnäisesti hyviä, jaloja, anteliaita ja sosiaalisia olentoja. Kun olemme korkeassa mielentilassa, tämä puoli tulee meissä esiin. Kun emme tee negatiivisista tunteistamme ongelmaa, emme pitkitä alhaista mielentilaamme, vaan palaamme nopeammin korkeaan mielentilaan. Kun ymmärrämme mielialojamme paremmin, vedämme vähemmän vääriä johtopäätöksiä ja teemme vähemmän typeriä hazardiratkaisuja alhaisessa mielentilassa ollessamme.

Minä olen ihan täysin tosissani Stressitön Suomi 2022 hankkeen kanssa. Siinä on vain ja ainoastaan kyse siitä, että ihmisille opetetaan miten mielemme toimii ja miten kauheimmatkin negatiiviset ajatukset ja tunteet kuuluvat elämään — ja ettei niitä kannata ottaa vakavasti.

Näen, että meillä on mahdollisuus muuttaa koko yhteiskuntamme.

Kun ihmiset eivät vajoa masennukseen niin herkästi ja toipuvat siitä nopeammin säästämme energiaa, rahaa ja ihmishenkiä.

Kun johtajat tekevät päätöksensä korkeassa mielentilassa, talous ja työntekijät voi paremmin.

Kun emme syyttele toisiamme huonosta olostamme tai ota vakavasti alhaisessa mielentilassa olevan läheisen juttuja, ihmissuhteet paranevat.

Kun tartumme levollisin ja kirkkain mielin erilaisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, pystymme seuraamaan paremmin sisäsyntyistä moraalikompassiamme ja löydämme tehokkaampia ja nopeampia ratkaisuja vaikeimpiinkin kysymyksiin.

 

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

9 ajatusta aiheesta “Kuinka toipua masennuksesta”

  1. Luulisin että tuhannen taalan kysymys on, miten niitä ankeita fiiliksia ollaan ottamatta vakavasti? Eli miten käytännössä ollaan huomioimatta niitä negatiivisia ajatuksia tai tunteita, jotka ne aiheuttavat? Arvelen, että se on monille vaikeaa, etenkin jos ajatus on itsepintainen tai jos on tottunut kauan ajattelemaan samalla tavalla. Jos ei ole tottunut ajattelemaan eri tavalla? Tai mitä pitäisi tehdä, jos mieli on matalalla ja oikeasti tekee vain mieli märehtiä maailman kurjuutta peiton alla? Jos on täysin arvoton fiilis, ja jos itse uskoo omiin ajatuksiinsa, miten siinä tilanteessa voi yhtä aikaa nähdä, että ei se nyt ole niin vakavaa? Näitä pohdiskelen.

    1. Se vaatii ”vain” näkökulman muutoksen. Eli varsinainen pääkysymys on ”kuinka auttaa ihmisiä sisäistämään uusi näkökulma, että vain ajatus luo oman tunteemme?”

      Ja se on asia, jota ei voi ulkoapäin työntää kenenkään päähän (= esimerkki siitä ettei mikään ulkopuolinen saa meitä tuntemaan mitään, hah hah). Minun ja opettajieni kokemus on se, että KAIKKI tajuavat tämän kyllä, kun asiasta puhutaan heille merkityksellisestä näkökulmasta, he antavat mahdollisuuden itselleen nähdä tämän ja heille annetaan aikaa ja tilaa ahaa-elämykselle.

      Pääpointtina on siirtää huomio siitä MITÄ ajattelemme siihen ETTÄ ajattelemme.

      Toinen hyvä esimerkki jonka olen keksinyt on lukemaan oppiminen:

      Ennen kuin osasit lukea, näit vain kirjaimia. Vaikka kuinka muut selittivät kuinka pitää lukea, et välttämättä oppinut lukemaan. Se että näit muiden lukevan ei opettanut sinua lukemaan. Saatoit yrittää lukea vaikka kuinka monta kertaa, ehkä aloit jo tavata… Ja sitten yhtäkkiä jotain naksahti päässäsi ja aloit kirjaimien sijaan nähdä sanoja ja lauseita. Nyt et voi olla lukematta kirjaimia sanoiksi edes silloin, kun niissä ei ole mitään järkeä.

      Näin käy silloin kun yhtäkkiä päässämme naksahtaa jotain ja näemme kristallinkirkkaasti miten omat tunteemme ovat seurausta vain ja ainoastaan ajatuksista. Joo, tunnekuohussa voi hetkeksi unohtua että ”tämä on vain ajatus” tai on vaikeaa bongata mikä ajatus kuohun aiheuttaa, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun negatiivinen ajatus katkeaa (niin kuin se aina katkeaa), alan taas nähdä että kyseessä oli vain ajatus ja kuulla omia ajatuksiani.

      Ja esim. kyllä minä annan välillä itselleni luvan märehtiä maailman kauheutta ja mässäillä ikävillä ajatuksilla ja filiksillä, mutta en pysty enää ajattelemaan koko sydämestäni että ”tämä fiilis ei mene enää ohi” — tai ajattelen, mutta se kuulostaa mielessäni valheelta tai sitä seuraa heti ajatus ”musta vaan tuntuu siltä ettei tämä mene ohi, mutta kyllä se vaan menee.”

      1. Ja huom! Kyllä niin minulla kuin opettajillani on asioita, joiden kohdalla on vaikeaa nähdä että ”tähän liittyvä tunne on seurausta vain ajatuksesta” — mutta jo tieto siitä, että ”tässä on vain nyt ajatus, jota en näe” tekee tunteesta kevyemmän.

  2. Ettei sinne syvään masennukseen asti päästäisi, on jotain tehtävissä siinä lievän masennuksen vaiheessa. Mielestäni ja tutkitustikin (etenkin ikääntyneiden kohdalla) lievää masennusta ja jopa surua hoidetaan lääkkeillä ja niiden myönteisestä tehosta ei ole mitään näyttöä (Prof. Kivelä 2005). Lisäämällä sosiaalista elämää on saatu paljon parempia tuloksia, mutta jonkin moottorin siihen sosiaalisen elämän lisäämiseen moni tarvitsee, yksin ei välttämättä ole voimia eikä motivaatiota mihinkään.

    Koska masennus on maailmanlaajuinen ongelma, niin osaltaan siihen vaikuttaa myös yhteiskunnan muutokset ja siihen yhteiskuntaanhan kyllä voidaan vaikuttaa. Ei se yhteiskunta ole jotain meidän ulkopuolella olevaa. Tsemppiä projektiin! 🙂

  3. Katri,mun on pakko vielä kirjoittaa tämä:on ihan ok,jos joku ,toivottavasti mahdollisimman moni,saa nopean avun omia ajatuksiaan ymmärtäen,se on oikein hyvä,enkä väitä,etteikö näin voisi olla.Olen kuitenkin nähnyt läheltä useasti,miten vakavasta asiasta on kyse silloin kun ihminen on tosi syvästi masentunut ja hiipuu hiljaa pois.Siinä syy,miksi kaikkea alavireisyyttä ei pidä kutsua masennukseksi,on erilaisia fiiliksiä taivaita hipovasta ilosta maanrakoon painumiseen ihan normaalisti elämän varrella,mutta masennukseen niitä ei pidä rinnastaa.Olen huomannut,että tässä ajassa on paljon liikkeellä sellaista kevyttä otetta tuohon sairauteen nimeltä masennus,monet saavat sellaisen kuvan,että parissa viikossa se tulee ja yhtä nopeasti menee,se on mielestäni tulella leikkimistä.Väsähtäminen,harmistuminen,vihaisuus,vitutus ja mitä kaikkeanegatiivista voi tunteista löytyäkään,ne menevät kyllä ohi ilman hoitoakin,ne ovatkin ajatuksen päässä päässä.

  4. Olen samaa mieltä siitä,että kaikki mahdollinen on tehtävä syvän masennuksen estämiseksi,siihen on alussa jo paras tarttua,ehdottomasti.Myös kaikki keinot ovat sallittuja tietenkin.Voisko ajatella,että sanan masennus tilalla alettais käyttää jotain muuta nimikettä yleisesti silloin,kun kyse ei ole varsinaisesta masennuksesta,masennuksesta puhuttaisi vain silloin,kun se on diagnostisoitu.Joku positiivisempi ilmaisu sinänsä ei olisi ehkä niin invalidisoiva jo sanana,nyt kaikki on masentuneita vaikka ovat vaan alavireisiä ohi kiitävän hetken.Positiivisempi Suomi….oisko tämä yksi tuohon liittyvä teema kenties 🙂 vanhusten-ja surunhoito on tässä maassa aivan luokatonta suurille joukoille,sen kyllä jopa tiedän,yleensä kaikki taloudellisesti tuottamaton väestö ja toiminta on nyky-yhteiskunnassa tosi huonolla hoidolla.Osa vanhusmasentuneista esim.Lue koko juttu…

  5. Joo, kyllä olen samaa mieltä, että matala fiilis ja vetämättömyys ovat eri asioita kuin oikea masennus, joka on monen tekijän summa. Siihen kuuluu ajatteluun, käyttäytymiseen, tunteisiin, motivaatioon ja fysiologiaan liittyviä oireita.

    Mutta jos tuota ajatteluun vaikuttavaa tekijää kuitenkin saataisiin muuttumaan positiivisempaan suuntaan, niin jotenkin uskon kyllä, että sen seurannaisena myös nuo muut osa-alueet saattaisi saada jonkinlaista uutta vireystilaa. Toisaalta on myös sellaisia traumatiloja ihmisillä, että mieli ei niitä tavoita, joten ajattelun kautta en sitten tiedä vaikutusta siihen. Keho reagoi monesti ennen mieltä eli traumatilat voivat olla kehon muístissa ja siellä luullakseni pysyvät, vaikka fiiliksiä ja mielenvireyttä kohottaisikin. Noh, tämä on erittäin laaja aihe, mutta uskon, että mitään vahinkoa tuskin tapahtuu, vaikka sitten sitä diagnosoitua masennustakin näin yrittäisi hoitaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top