Itse huomaan suhteeni liikuntaan muuttuneen hyvin radikaalisti vuoden aikana.
Siis vielä pari vuotta sitten vihasin liikuntaa. Sitten siitä tuli laihduttamisen väline. Sitten siitä tuli kunnonkohottamisen väline.
Nykyään suhtaudun kehooni hyvin rakastavasti ja suojelevasti. Kiinnitän erittäin paljon huomiota siihen miltä kehossani milloinkin tuntuu — mitä eri asiat tekevät keholleni ja mielelleni. Kävely raikkaassa ilmassa (oli aurinkoa tai ei), tuntuu ihanalta. Tuntuu hyvältä vetää keuhkot täyteen happea. Venyttelen nykyään ihan koko ajan, koska se tuntuu nautinnolliselta. Pilates-opettajani ihmettelin miten olen niin ”sitkeästi jaksanut treenata” — höh, eihän siinä mitään ”jaksamista” ole, pilates vain tuntuu aivan älyttömän ihanalta, suorastaan luksusihanalta kropassa. Samoin nautin siitä miltä tuntuu ponnistella lihaksilla salilla, sauvakävelylenkillä jne. Tanssista tykkään ihan älyttömästi — on ihanaa antaa rytmin viedä, ehkä vähän eläytyä sanoihin tanssiessa jne.