Lapsena vihasin yli kaiken risusavottaa eli kaadettujen puiden oksien ja risujen raahaamista.
En kyllä muutenkaan ollut kauhea fyysisen työn ystävä vaan mieluummin vetäydyn johonkin vintin nurkkaan lukemaan kuin rehkin pihatöissä.
Iän myötä suhde raakaan työhön on parantunut ja viimeisen kuukauden aikana olen suorastaan rakastunut siihen.
Uudella talollamme pitää ehtiä tehdä salaojat ja kellarin ulkoeristykset ennen pahimpia syyssateita. Se on edellyttänyt puiden kaatamista.
Koska remonttibudjettimme on ns. minimalistinen, teemme itse kaiken sen minkä voimme — eli purkamisen ja siivoamisen.
Sattumalta miehellä on ollut samaan aikaan paha työputki joten olen ottanut homman hoitaakseni.
Vaikka päivät ovat välillä olleet pitkiä ja lihakset ovat jatkuvasti maitohapoilla tai viivästyneestä lihaskivusta särkeviä, raataminen on ollut todella palkitsevaa.
On hienoa kun oma kädenjälki näkyy niin selvästi ja ajatus siitä että olen tekemässä meille parempaa kotia tuntuu hyvältä.
Samalla olen saanut paljon raitista ilmaa ja kuunnellut paljon hyviä podcasteja.
Tätä intensiivisintä vaihetta kestää vielä pari viikkoa, jonka jälkeen ehkä riittää paremmin aikaa taas muille hommille.
Tänään sunnuntaina on kuitenkin klo 12-13 VIP-puhelu vanhaan malliin ja klo 13-14 on Kukoistus-kurssin puhelu armollisuudesta.
Jos olet VIP-jäsen löydät VIP-puhelun tiedot täältä — ja kukoistus-puhelu tiedot täältä.