Katsoin viikko sitten uusintana esitettävää Teknokratiapakolaiset -dokumenttia sähköallergiasta kärsivistä henkilöistä. Nämä henkilöt ovat vakuuttuneita siitä, että heidän saamansa erilaiset päänsäryky, pyörrytys-, ahdistus- ja jopa paniikkihäiriöoireensa johtuvat sähkömagneettikentistä, joiden vaikutuksen alla he ovat. Sanojensa vakuudeksi he ovat hankkineet sähkökenttiä mittaavia mittareita, jotka surisevat ja vinkuvat sähkökenttien vaikutuksen alla.
Pidän mahdollisena, että on henkilöitä, jotka ovat ”sähköallergisia” eli reagoivat muita herkemmin sähkökenttiin. Miksi ei? Varsinkin aivot ja sydän lähettävät ympäri kehoa biosähkösignaaleja, joita voidaan mitata esim. EEG-koneella. Sydämentahdistin antaa pieniä sähköiskuja sydämelle saadakseen sen pysymään rytmissä ja defibrillaattorilla voidaan jysäyttää isompia sähköiskuja sydämenlyöntien uudelleen rytmittämiseksi. Sähköshokeilla, joita nykyään kutsutaan sähköhoidoksi tai ECT:ksi, hoidetaan Suomessa yhä vieläkin skitsofreniaa, maniaa ja masennusta. TENS-hoidolla hoidetaan niin ihmisten kuin eläinten lihaskipuja.
Ohjelma herätti paljon ajatuksia — mutta ei niinkään sähköallergiasta, kuin siitä, miten sähköallergisten koko elämä pyöri vain sähköallergian ympärillä. Ainakin dokumentista tuli fiilis, että välillä paniikkioireet alkoivat siitä, että sähköallerginen henkilö epäili joutuvansa kohta voimakkaan sähkömagneettikentän alaisuuteen — eikä niinkään siitä, että hän olisi joutunut sen alle.
Ymmärrän että on todella turhauttavaa jos uskoo kärsivänsä sairaudesta, jota kukaan muu ei tunnista, mutten voinut olla huomaamatta, miten sähköallergiset saattavat pahentaa itse omaa tilaansa.
Uskon, että niillä tunteilla ja asioilla, joihin kiinnität huomiosi, on taipumusta lisääntyä. Jos esimerkiksi alat kovasti kiinnittää huomiota siihen, miten epävarmaksi tunnet itsesi tietyssä tilanteessa, muutut aina vain epävarmemmaksi. Tämä saattaa johtaa siihen, että alat vältellä tilanteita, joissa tunnet itsesi epävarmaksi, mikä ajan myötä johtaa siihen, että jo ajatuskin epävarmuutta aiheuttavaan tilanteeseen joutumisesta saa sinut paniikin valtaan.
Väitän, että mitä enemmän sähköallergiset kiinnittävät huomiota oireisiinsa, sitä pahemmaksi ne muuttuvat, mikä saa heidät kiinnittämään entistä enemmän huomiota oireisiinsa — jotka jälleen kerran pahenevat. Lopulta heidän koko elämänsä täyttyy vain oireidensa tarkkailusta ja niitä aiheuttavien lähteiden välttelystä.
Olisi kiinnostavaa nähdä mitä tapahtuisi, jos he lopettaisivat oireidensa tuijottamisen. Esimerkiksi kroonista kipua voidaan hallita kiinnittämällä tietoisesti huomiota johonkin ihan muuhun. Miksei tekniikka siis auttaisi myös sähköallergian kanssa kamppailevia? Vaikka sähkö saattaa aiheuttaa myös fyysisiä muutoksia kuten ihottumaa, heidän ongelmanaan on ymmärtääkseni ennen kaikkea se, miltä sähkö saa heidän kehonsa ja olonsa tuntumaan.
Vaikket kärsisi sähköallergiasta tai kroonisesta kivusta, onko elämässäsi joku muu negatiivinen juttu, jolle olet antanut enemmän huomiota kuin se ansaitsisi — sillä seurauksella että sen ajattelu vie koko ajan enemmän aikaasi ja energiaasi?
Tietääkseni jokaisella meillä on vain rajoitettu määrä elinpäiviä, tunteja ja minuutteja tällä planeetalla — ainakin juuri sinä ihmisenä, joka nyt olet tai olen. Kuinka paljon jäljellä olevasta ajastasi haluat haaskata miettimällä asioita, joiden ajattelusta tulee paha olo?
Väitän, että vaikka sinulla menisi kuinka huonosti, elämässäsi on aivan varmasti myös positiivisia asioita. Siitä päätellen että luet tätä, olet juuri nyt hengissä, lukutaitoinen ja pääset ainakin silloin tällöin netin ääreen. Todennäköisesti olet saanut tänäänkin syödäksesi ja pääset ensi yönä nukkumaan kuivassa paikassa. Hyvässä lykyssä sinulla on lähipiirissäsi ihmisiä, joiden seurassa viihdyt. Ehkä sinulla on jopa koti, työ- tai opiskelupaikka ja jotain erityistaitoja.
Samalla tavalla kuin elämän epäkohtien tuijottaminen tuntuu lisäävän niiden ahdistavuutta, positiivisiin asioihin huomion kiinnittäminen lisää hyvää mieltä ja elämän mielekkyyttä. Parhaimmillaan hyvien asioiden huomaaminen johtaa siihen, että alat tietoisesti hakeutua tilanteisiin, joista sinulle tulee hyvä olo.
Kumpaa sinä haluat enemmän elämääsi? Kipua ja kärsimystä vai hyvää fiilistä ja kiitollisuutta?