Miksi äidit arvostelevat toisia äitejä?

kantoliina2

Mietitkö koskaan millainen on hyvä tai huono äiti? Jos olet itse äiti, oletko koskaan ajatellut olevasi huono äiti? Entä oletko arvostellut ihan suoraa tai ainakin salaa mielessäsi muita äitejä?

Muutama päivä sitten eräs FB-kaveri linkitti Anu Silfverbergin haastatteluun, jossa Anu puhuu uudesta kirjastaan Äitikortti. En ole lukenut kirjaa, mutta jos ymmärsin oikein, siinä pohditaan ja kyseenalaistetaan tietynlaisten äitien tapaa olla äiti. Ainakin haastattelussa Anu itse kritisoi äitejä, jotka tuomitsevat muiden äitien tavan olla äiti.

Eli siis Anu, joka on nyt itsekin äiti — mm. tuomitsee äidit, jotka tuomitsevat äidit, jotka käyttävät Baby Björn -reppuja. Hehee! Kyllä me ihmiset ollaan hassuja!

Äiti on äidille susi?

Miksi äidit ovat niin hanakoita puolustamaan omaa tapaansa olla äiti kritisoimalla muiden tapaa olla äiti?

Ensinnäkin ihmismieli on kalibroitu etsimään todisteita, jotka tukevat henkilön oikeana pitämiä uskomuksia ja todistavat poikkeavat näkemykset vääräksi. Sen lisäksi monet muut ihmismielen rakenteeseen kuuluvat vääristymät ja nyrkkisäännöt ”pahentavat” taipumustamme luoda vastakkainasetteluja.

Tähän pystyvät yhtä lailla miehet kuin naisetkin. Kuuntele vaikka kahden eri urheilujoukkueen fanaattista kannattajaa  tai eri automerkkien vannoutuneita käyttäjiä keskustelemassa oman suosikkinsa ylivertaisuudesta. Tai jos haluat seurata kunnon tuomitsevaa keskustelua, hakeudu keskusteluihin, joissa eri ääriruokavalioiden noudattajat väittelevät siitä ovatko hiilarit myrkkyä vai ei, eläinrasva vaarallista tai lihansyöminen turhaa.

Kyseessä on siis yleisinhimillinen ominaisuus, ei kenenkään henkilökohtainen heikkous tai vajavaisuus.

Sen lisäksi ainakin raskausaikana ja jonkin aikaa synnytyksen jälkeen naiset ovat hormonaalisesti tilassa, jossa he saattavat lipua ns. alhaiseen mielentilaan herkemmin kuin ennen ensimmäistä raskauttaan. Kun samaan soppaan lisätään mahdollinen vauvan yöheräilyistä seurannut univelka, raskauden ja äitiyden aiheuttamat muutokset aivoihin ja niiden tomintaan ja mm. kehon vitamiini- ja hivenainetasapainoon, on pikemminkin ihme, ettei uusi äiti koe ainakin hetkittäin ulkopuolisia tahoja uhkana.

Niin ensimmäisen kuin toisen raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen minä olen kokenut useita hetkiä, jolloin yhtäkkiä aloin ajatella vainoharhaisesti ja vihamielisesti mm. muista äideistä (”niiden on ihan turha tulla arvostelemaan mua, koska ne itse ovat X-asiassa mua huonompia”) ja omasta äitiydestäni (”olen huono äiti”).

Et ole hyvä etkä huono äiti

Ensimmäisen lapsen jälkeen samaistuin voimakkaasti huonoissa fiiliksissä ajattelemiini ajatuksiin, koska luulin niiden olevan totta. Halusin epätoivoisesti olla hyvä äiti, mutta väsymystilassani tunsin olevani kaikkea muuta. Niinpä lähdin etsimään apua netin keskustelupalstoilta, lastenkasvatusoppaista  ja kaveripiiristäni. Sen sijaan että olisin löytänyt vastauksia ja mielenrauhan, löysin lisää syitä syyllistyä ja tuntea huonommuutta.

Argh!

Karmea kierre katkesi vasta, kun pääsin puhumaan aiheesta valmennusopettajani Elese Coitin kanssa. Hänen avullaan yhtäkkiä oivalsin että en ole huono äiti — enkä hyvä äiti.

imetys2

Olen vain äiti, joka mielenrauhassa eli korkeassa mielentilassa ollessaan toimii fiksusti ja rakastavasti ja huonoissa fiiliksissa typerästi ja vähemmän rakastavasti.

Myöhemmin oivalsin, että se, mitä ajattelen äitiydestä ja itsestäni silloin kun oloni on rento, levollinen, kevyt ja kirkas, on totta. Siinä tilassa pystyn myös löytämään vastauksia lastenkasvatusta koskeviin kysymyksiin.

Mikä parasta, minun ei tarvitse tehdä mitään päästäkseni mielenrauhaan, sillä se on perustilani.

Mitä vähemmän teen ongelmaa huonoista fiiliksistäni, sitä nopeammin sisäinen järjestelmäni palauttaa minut hyvään oloon. Olennaisinta on tunnistaa missä mielentilassa olen milloinkin ja viitata kintaalla alhaisessa mielentilassa mieleen juolahtaneille pimeille ajatuksille.

Kohti kevyempää äitiyttä

Minä, sinä ja kukaan muukaan äiti tuskin välttyy kritisoimasta muiden äitien tapaa toimia — ainakaan salaa mielessään. Se on ihan inhimillistä ja kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu.

Jos haluat kokea äitiyden helpommaksi ja hauskemmaksi, riittää, että jätät huonoissa fiiliksissä ajattelemasi ajatukset omaan arvoonsa. Niinä hetkinä, kun huomaat mielesi olevan kevyt — tai suorastaan onnellinen — voit kysyä itseltäsi lempeästi:

”Miten juuri minä haluan ja voin pitää huolta tästä lapsesta näillä resursseilla jotka minulla nyt ovat käytössäni?”

Yksi äiti saattaa haluta ”kadota äitiyden mustaan aukkoon” eli himmailla himassa pienokaisensa kanssa kantoliinaillen ja perhepetissä nukkuen. Joku toinen laittaa lapsukaisensa lastenrattaisiin ja lähtee mammakahvilaan kavereita tapaamaan. Kolmas jättää lapsen isälle ja lähtee lapsettomien ystäviensä kanssa keskustelemaan politiikasta ja päivänpolttavista asioista. Neljäs vie lapsensa tarhaan ja menee töihin toteuttamaan itseään.

perhetpeti1

Minä kantoliinailen, imetän ja nukun lasteni kanssa samassa sängyssä, koska koen pääseväni näin helpommalla. Samasta syystä käytän kertakäyttövaippoja ja syötän lapselleni purkkiruokaa. Päivitän kutri.net:iä ja opiskelen nettiyrittämistä, koska se ruokkii sieluani enkä liiku juuri kahta korttelia kauemmas kotoani koska juuri nyt minua ei huvita lähteä hulmuamaan.

Oli tapasi olla äiti mikä tahansa, ole ylpeä siitä! Vedä esiin vaikka äitikortti, jos siltä tuntuu. Tai perustele kaikki väitteesi yhtä perusteellisesti kuin ennen lapsia, jos se tuntuu oikealta. Ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Ihanaa naistenpäivää kaikille naisille!


Jos haluat suhteellisen suvaitsevia, raatorehellisiä ja varsin maalaisjärkisiä vinkkejä raskaaksi tuloon, synnytykseen ja varsinkin lapsivuodeaikaan, tsekkaa Raskaaksi rauhallisin mielin -opas ja siihen sisältyvä Kutrin äitiysopas.

Jos haluat ylipäätään keventää kehoasi, mieltäsi, arkeasi ja äitiyttäsi, liity Kutri.net:in VIP-jäseneksi.

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

4 ajatusta aiheesta “Miksi äidit arvostelevat toisia äitejä?”

  1. Kylläpä on tuo esikoinen erittäin äitinsä näköinen…enemmän äidin näköinen kuin äiti itsekään 😀

    1. Katri Manninen

      LUMIKKI — siinä mielessä osuit aika oikeaan, että esikoinen on ainakin silmien puolesta isoäitinsä näköinen, jonka näköinen minäkin olen. 😀

  2. Suurkiitos tästä postauksesta, vaikka en ihan vielä äiti olekaan (mutta jo ensi kesänä :))

    Uskomatonta muuten, että lueskeltuani sun kirjoituksia olen niiden pohjalta pohtinut esim. lenkillä aihepiirin vierestä liippaavia asioita, ts. ajatuksenvirta on kuljettanut aiheesta toiseen kunnes ei itsekään ole varma miksi päätyi ajattelemaan juuri sitä mitä ajattelee.
    Kuinka ollakaan, ei mene kuin päivä tai korkeintaan viikko, niin Kutri.netissä käsitellään samaa asiaa! Niin kuin esim. tämä äitien tarve arvostella toisen äitien äitiyttä, jota itse pohdin viime keskiviikkona.

    Eikö ole mystistä tai sitten jopa loogista 😀

    1. Katri Manninen

      SNUUTINNA — kyllä mä pidän mahdollisena että koko ihmiskunta on jonkinlaisessa telepaattishenkisessä tai energisessä yhteydessä toisiinsa, mutta tätä energiaa ei vain ole vielä löydetty eikä kyetä mittaamaan. Ei tarvitse mennä ihan kauhean kauas taaksepäin, kuin ajatus langattomasti äänen siirtämisestä — saati puhelimesta toiseen — oli monien mielestä käsittämätön. Ja niin vain mäkin lähetän tämän viestin sun luettavaksi toiselle puolelle Suomea (tai ainakin Helsinkiä) ilman että mun kone on kiinni missään piuhassa. Miksei siis voisi olla myös ihmisten välisiä ”radioaaltoja”?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top