Miksi et pidä huolta itsestäsi?

Alkuperäinen kuva:  Stock-Xching

 

Jos olet lukenut yhtään self help -kirjallisuutta tai naistenlehtiä, olet varmasti törmännyt ajatukseen, että olisi tärkeää tehdä päivittäin kivoja ja uusia asioita, koska ”itsehoito on tärkeää” tai ”muuten palat loppuun” tai ”elämä on kivempaa”? Kehoitus on periaatteessa oikea, mutta perustelut väärät. Väärä logiikka kehoituksen takia voi johtaa pahimmillaan päinvastaiseen tilanteeseen.

Mistä minä tiedän sen? Koska minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta.

Vuosi 2010 oli elämäni rankimpia. Olin juuri edellisvuoden lopussa saanut pienen vauvan, kun helmikuussa niskaani kaatui iso käsikirjoitusprojekti. Projekti oli ollut periaatteessa jo kertalleen valmis, kun päätimme uuden ohjaajan astuttua puikkoihin muuttaa sen tyylilajia räväkämmäksi ja samalla muokata muutaman päähenkilön luonnetta toisenlaiseksi. Vaikka tarina pysyi samana, ihan kaikki käsikirjoitukset piti kirjoittaa alusta loppuun uusiksi.

Olin kirjoittanut sarjaa äitini kanssa, mutta pian sen jälkeen kun olimme päättäneet muutoksesta, isäpuolellani todettiin aggressiivinen keuhkosyöpä ja äitini jäi hänen omaishoitajakseen. Sarjan kuvausten piti alkaa kesällä ja oli selvää että minä olin ainoa, joka pystyi kirjoittamaan käsikirjoitukset uusiksi siinä ajassa. Onneksi mieheni jäi sentään vanhempainvapaalle, mutta todella huonosti nukutut yöt ja kiireinen kirjoitustahti jättivät jälkensä: loppukesästä 2010 olin väsynyt, vihainen ja ihan kaikkeen lopen kyllästynyt.

Parin mutkan kautta päädyin Rich Litvinin valmennettavaksi. Tuohon aikaan Rich ei ollut vielä perehtynyt transformatiiviseen valmennukseen vaan valmensi perinteisemmällä tekniikkapohjaisella tyylillä.

Hän antoi minulle tehtäväksi kirjoittaa ensin ylös kaikki kivat asiat, joiden tekemisestä nautin ja sain iloa. Listalle kertyi n. 70 eri asiaa. Sen jälkeen hän pyysi viikon ajan minua kirjaamaan iltaisin ylös kuinka monta listalla ollutta asiaa olin tullut tehneeksi päivän aikana ja tarkkailemaan samalla omaa mielialaani. Tarkoituksena ei ollut että alkaisin tehdä tietoisesti enemmän kivoja asioita vaan että huomaisin yhteyden kivojen asioiden tekemisen ja mielialani välillä. Parin päivän jälkeen lisäsin itse tehtävään myös sen tarkkailun, kuinka monta kertaa päivän aikana koin tekeväni asioita vasten tahtoani.

Tulokset olivat kiistattomat: niinä päivinä kun tein vähemmän kivoja asioita ja enemmän asioita vastoin tahtoani, olin vihaisempi ja katkerampi kuin päivinä jolloin tein enemmän kivoja asioita ja vähemmän asioita velvollisuudentunnosta.

Myös johtopäätös näytti selvältä: tee enemmän kivoja asioita ja vähemmän asioita joita et halua tehdä.

Muuten hyvä, mutta johtopäätös oli väärä ja johti pahempaan ahdistukseen.

Koska oletin virheellisesti, että kivojen asioiden tekeminen oli ratkaisu kurjaan oloni, kivojen asioiden tekemisestä tuli uusi velvollisuus työlistalleni. Niinä päivinä kun totesin illalla olevani katkera enkä ollut tehnyt juurikaan kivoja asioita, tunsin syyllisyyttä siitä etten ollut ”pitänyt huolta itsestäni”.

Toisin sanoen harjoituksen jälkeen huonoa fiilistä kokiessani syytin itseäni siitä, etten ollut aktiivisesti nostanut mielialaani tekemällä enemmän kivoja asioita ja vähemmän asioita vasten tahtoani.

Oletko itse koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, ettet ”huolehdi paremmin itsestäsi”? Tai tuntenut alemmuutta katsoessasi naisia, jotka näyttävät jatkuvasti hemmottelevansa itseään kaikella pienellä kivalla?

Asia vaivasi minua vähän joka välissä. Yritin miettiä syitä sille, miksi laiminlyön jatkuvasti omia tarpeitani. Luulin pitkään sen johtuvan siitä, että en arvostanut itseäni tarpeeksi. Sitten tulin tulokseen, että käytökseni takana oli ajatus, että olen niin paljon kestävämpi, sitkeämpi ja vahvempi kuin muut, että minä jaksan puurtaa silloinkin kun heikommat ovat jo väsyneet.

Sitten menin Supercoach Academyyn ja näin miten nurinkurisesti olin lähestynyt koko asiaa.

Huomioni oli ollut koko ajan siinä, miten voisin parantaa mielialaani tekemällä enemmän kivoja asioita ja vähemmän ikäviä tehtäviä. Siksi en ollut tullut koskaan ajatelleeksi miksi ja milloin aloin laiminlyödä tarpeitani.

Jätän kivojen asioiden tekemisen väliin ja ajaudun helpommin tekemään asioita vastoin tahtoani silloin kun olen väsynyt, nälkäinen, stressaantunut, ahdistunut tai muuten huonossa hapessa. Silloin niin mieleni kuin kehoni on hälytystilassa ja toimin selviytymisvaiston varassa. En pysty ajattelemaan selkeästi, saati ottamaan asioihin etäisyyttä. Tunnen olevani kuolemanvaarassa, vaikka kyseessä olisi vain kirjoitustyön jättäminen määräaikaan mennessä.

Tässä tilassa saatan kyllä virheellisesti ajatella ettei minulla ole aikaa, voimia, rahaa tai resursseja pitää kivaa, että minun on pakko hoitaa hommat koska olen Maailman Vahvin Nainen tai etten ansaitse mitään kivaa, koska olen niin kurja ihminen. Tämä ajattelu on kuitenkin seurausta huonosta mielentilastani — ei mistään muusta.

Mitä tälle hälytystilalle pitää tehdä?

Ei mitään. Riittää että tunnistat mielesi ja kehosi olevan hälytystilassa ja ymmärrät, että vaikka juuri nyt tuntuu siltä että maailma kaatuu päälle, ettet ansaitse hyvää oloa ja että sinun on pakko hoitaa kaikki velvollisuudet tai tapahtuu kauheita, kyseessä on vain hälytystilassa olevien aivojen ajattelema harha-ajatus, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Toisin sanoen hälytystilan mentyä ohi huomaat, ettei maailma olekaan tuhoutumassa ja hetki sitten superkiireellisiltä tuntuvat tehtävät eivät olekaan niin tärkeitä ja kiireellisiä kuin luulit.

Hälytystilaa ei tarvitse lähteä aktiivisesti korjaamaan meditoimalla, yrittämällä tehdä kivoja asioita tai puhumalla asiasta muiden kanssa, koska se menee itsestään ohi. Meillä on sisäänrakennettu järjestelmä, joka palauttaa meidät aina enemmin tai myöhemmin takaisin hyvään oloon. 

Mitä vähemmän yritämme aktiivisesti ”korjata” kurjaa oloa, sitä nopeammin palaamme takaisin mielenrauhaan ja korkeampaan mielentilaan — joskus jopa minuuteissa.

Korjaaminen pitkittää pahaa oloa siksi, että se lähettää mielellesi ja kehollesi viestin, että tilanne on oikeasti vaarallinen (kerran sille pitää tehdä jotain!). Toisaalta on järjetöntä yrittää löytää ratkaisua kurjaan oloon aivoilla, jotka eivät pysty ajattelemaan kirkkaasti. Einsteinin sanoin: ”Et voi ratkaista ongelmaa käyttämällä samanlaista ajattelua, joka alunperin loi ongelman.”

Kun et tee kurjasta olostasi ongelmaa vaan hyväksyt sen osana inhimillistä kokemusta, lähetät mielellesi ja kehollesi viestin ettei tilanne ole vaarallinen ja kaikki on OK. Viestin mentyä perille hälytystila kytkeytyy pois päältä ja palaat taas luonnolliseen perustilaasi eli hyvään oloon.

Hyvässä olossa ollessasi itsestäsi huolehtiminen, kivojen asioiden tekeminen ja vastenmielisistä tehtävistä kieltäytyminen on äärimmäisen helppoa ja luonnollista.

Uusille uutiskirjeen tilaajille on tarjolla tätä aihetta sivuava pieni lahja. Saat sen sen jälkeen kun olet vahvistanut uutiskirjeen tilauksen klikkaamalla tilaamisen jälkeen tulleessa sähköpostissa olevaa linkkiä. Jos olet aikanaan tilannut uutiskirjeen ja haluat lahjan, lähetä sähköpostia osoitteeseen: kutri@kutri.net.

Liity postituslistalle




Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

1 ajatus aiheesta “Miksi et pidä huolta itsestäsi?”

  1. Tämä oli hyvä postaus, ja aiheutti minussa liikahduksen, joka näyttää poikivan fiksuja tuloksia niin oman henkisen hyvinvoinnin kuin liiketaloudenkin kannalta. Kiitos, Katri!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top