Kuvatessani korkeaa ja alhaista mielentilaa kuvaan niitä usein fiiliksellä:
Korkessa mielentilassa olo on kevyt. rento, avoin, valoisa, kirkas.
Tässä tilassa ajattelusi on ”inhimillisimmillään”.
Pystyt näkemään suuren kokonaisuuden, arvioimaan mikä on hyvä ja mikä parempi, mikä oikein ja mikä väärin, lukemaan paremmin muiden ihmisten reaktioita ja samaistumaan heidän tunteisiinsa, oivaltamaan uusia asioita ja kuulemaan sisäistä viisauttasi ja käyttämään itsekuriasi, itehillintääsi ja tahdonvoimaasi.
Alhaisessa mielentilassa olo on kireä, jännittynyt, hermostunut, jäykkä tai raskas.
Tässä tilanteessa ajattelusi on laskenut pelokkaan villipedon tasolle.
Takerrut yksityiskohtiin, teet kärpäsestä härkäsen, olet vainoharhainen ja pakkomielteinen, jäät jumittamaan pienimpiinkin ongelmiin. Koet muut uhkaksi ja tunnet tarvetta puolustautua, selitellä tai hyökätä. Et pysty kunnolla hillitsemään itseäsi ja seuraat impulsseja sen sijaan että muistaisit pitkän tähtäimen tavoitteesi tai arvosi.
Kuuntelin muutama päivä sitten urheilijoita kolmen prinsiipin avulla valmentavaa Garret Krameria. Hän kuvaa eri mielentiloja sen mukaan, miten paljon mielessä tuntuu olevan ajatuksia.
Korkeassa mielentilassa mieli tuntuu hiljaiselta, ikään kuin siellä ei olisi kauheasti ajatuksia.
Alhaisessa mielentilassa pää on täynnä hurjaa vauhtia pyöriviä ajatuksia.
Katso auringonlaskua äläkä sanoja
Tässä näkyy kolmen prinsiipin mallin hienous ja haasteellisuus.
Minä ja Garret puhumme täsmälleen samasta asiasta — mutta hahmotamme sen kumpikin omalla tavallamme.
Samalla tavalla sinä hahmotat omaa inhimillistä kokemustasi omalla tavallasi, joka voi olla taas erilainen kuin minulla ja Garretillä.
Inhimillinen kokemus — eli se miten koet tämän hetken, muut, itsesi ja elämän ylipäätään — on kuin auringonlasku.
Jos yritän kuvailla sinulle maailman hienointa auringonlaskua puhelimessa tai lähettää siitä sinulle valokuvan tai videokuvaa, saamasi kokemus ei voi mitenkään vastata sitä, että seisot vieressäni katsomassa auringonlaskua.
Älä siis takerru sanoihini. Kokeile katsoa mihin suuntaan osoitan sanoillani.
Miten sinä koet inhimillisen kokemuksen synnyn?
Mistä sinun kokemastasi ilmiöstä mahdan puhua kun puhun mielialojen vaihteluista?
Mitä tarkoitan sillä että alhaisessa mielentilassa maailma näyttää erilaiselta kuin korkeassa mielentilassa?
Milloin sinä olet kokenut sisäisen järjestelmän nostaneen sinun mielentilasi hetkessä ahdistuksesta mielenrauhaan ilman että teit mitään erityistä?
Lue lisää inhimillisen kokemuksen syntyä selittävästä kolmesta prinsiipistä: http://www.kolmeprinsiippia.fi
Opiskele lisää kolmesta prinsiipistä Aidon elämän kolme prinsiippiä -kurssilla tai liity VIP-jäseneksi, johon kuuluu kurssin lisäksi paljon muuta.
Huomaan oman mielentilan tasoni siitä, mihin huomioni on kiinnittynyt ja kuinka välitön oloni on. Jos huomio on ympäristössä ja siitä mitä ympärillä tapahtuu, tuntuu kuin minun ja maailman välissä ei olisi mitään (tällöin olen melko korkeassa mielentilassa). Mutta jos huomio on ajatuksissa tai ”pyörii pään sisällä”, tuntuu kuin minun ja maailman välissä olisi ohut harso. Tällöin tiedän, että ajattelun taso ei ole hirmu korkealla. Vaikeaa selittää sitä sanoilla, koska kyseessähän on tuntemus. Mutta minulle itselleni oli omalla tavallaan mullistavaa tajuta, että kyseessä ei ole joko tai. Mieliala voi olla laskusuunnassa, vaikka omasta mielestäni ”kaikki on ennallaan”. Eli vertaus hissistä on erittäin osuva, koska eihän sekään ole joko ylhäällä tai alhaalla, vaan välillä ollaan menossa jompaan kumpaan suuntaan.
Hei mahtava kuvaus siitä mitä tapahtuu! Kiitos! Sopiiko että lainaan tätä joskus kun yritän selittää jollekin uudelle tyypille mistä on kyse eikä esim. oma tai Garretin selitys avaa asiaa?
Heh, ihan vapaasti saa käyttää mikäli siitä apua jossain tilanteessa on 🙂