Onko elämässäsi jokin asia tai tilanne, joka tuntuu raskaalta, vaikealta tai sietämättömältä? Kamppailetko jonkin ongelman kanssa, joka tuntuu mahdottomalta ratkaista? Ratkaisu ongelmaasi voi olla yksinkertaisempi kuin miltä tuntuu!
Viime päivinä olen menettänyt malttini tavallista herkemmin. Ainakin osasyynä lyhentyneelle pinnalle lienee vauvan valvomisen takia tavallista huonommin nukutut yöt ja mahdolliset hormonaaliset muutokset synnytyksen jälkeen. Koska olen OK sen kanssa, että välillä kaikki ottaa päähän, kuohahdukset menevät ohi parhaimmillaan parissa minuutissa tai korkeintaan vartissa. Mielentilan taas noustua ja ajatuksen kirkastuttua olen hämmästellyt kerta toisensa jälkeen sitä, miten erilaiselta maailma näyttää alhaisessa mielentilassa kuin korkeassa mielentilassa.
Mielentila muuttaa maailman
Kuuntele hetki kehoasi. Tuntuuko se rennolta, avaralta ja kevyeltä? Jos ei, olet alhaisessa mielentilassa, jossa keho tuntuu enemmän tai vähemmän jännittyneeltä, kireältä, hermostuneelta, levottomalta, raskaalta, kylmältä tai jäykältä.
Odota että olosi kevenee — ja se kevenee kyllä ennemmin tai myöhemmin — viimeistään kun olet syönyt, nukkunut tai käynyt vessassa. Muistele sitten tilannetta, joka alhaisessa mielentilassa tuntui mahdottomalta. Huomaatko, miten se tuntuu nyt vähän vähemmän mahdottomalta? Tai ehkä se ei tunnu enää lainkaan ongelmalta?
Tilanne ei ole tässä välissä todennäköisesti muuttunut lainkaan, mutta mielentilasi muutos saa sinut näkemään sen uudessa, kevyemmässä valossa.
Kumpi todellisuus on todempi?
Jokin aika sitten olin tilaisuudessa, jossa minut istutettiin lahjakkaan taiteentekijän viereen*. Jossain vaiheessa iltaa tuli puhetta ammatistani valmentajana. Henkilö kertoi kuinka hän tunsi ahdistusta siitä, ettei hän ollut ”oikeissa töissä” vaan teki mitä häntä huvitti — eli käytännössä erilaisia luovia projekteja.
Kysyin häneltä ajatteliko hän koskaan tilanteestaan toisella tavalla. Kyllä ajatteli. Välillä hän näki että oli onnekas, että hänellä oli mahdollisuus toteuttaa itseään niin vapaasti.
Sen jälkeen kysyin häneltä mitä hän ajatteli siitä, että koki tilanteensa välillä ongelmaksi — ja välillä näki ettei se ollut minkäänlainen ongelma. Hän ei osannut vastata kysymykseen, joten jatkoin kyselyä: jos hän näki tilanteen välillä ongelmana ja välillä ongelmattomana, molemmat näkökulmat eivät voineet pitää paikkaansa. Kumpi näkökulma hänestä oli enemmän totta kuin toinen?
Henkilö vastasi lähes miettimättä, että tietenkin ajatus siitä, että tilanne oli ongelma. Kysyin miksi. ”Koska se tuntuu todemmalta.”
Minua alkoi naurattaa. Kerroin keskustelukumppanilleni, että ihan jo neurologisesta näkökulmasta hän oli väärässä. Huono fiilis on poikkeustila, kun taas kevyt, rento ja helppo fiilis on perustilamme.
Tunteet ovat totta, mutta tunne ei kerro totuutta tilanteestasi
Jos sinulla on epätoivoinen olo, tunne on täysin totta — sinua ahdistaa tai pelottaa — mutta se ei tarkoita sitä, että tilanne, joka näyttää epätoivoiselta on oikeasti sellainen.
Tämän voi huomata esimerkiksi siitä, että henkilö, jolla ei ole emotionaalista sidettä ongelmalliselta näyttävään tilanteeseen, keksii helposti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja silloinkin, kun asiaa mahdottomana pitävä henkilö ei niitä näe.
Tunteet ovat seurausta ajatuksista, joita satut kyseisestä asiasta sillä hetkellä ajattelemaan. Jos ajattelusi taso on laskenut villipedon tasolle, jopa pienet ja suhteellisen helposti ratkaistavat ongelmat saattavat alkavat näyttää elämän ja kuoleman kysymyksiltä.
Toisin sanoen tunnetilasi ei kerro koskaan siitä, miten ongelmallinen tai mahdoton jokin tilanne on –– sen sijaan tunteesi kertovat mikä ajattelusi taso milläkin hetkellä on.
Niinpä mikään tunne ei itsessään ole ”väärä” tai ”huono” — se on vain merkkivalo, joka kertoo missä mennään — samalla tavalla kuin auton öljyvalo kertoo onko autossa tarpeeksi öljyä vai ei.
Muuttuva sielunmaisema on rikkaus
Edes se, että välillä ajaudumme alhaiseen mielentilaan, jossa maailma näyttää ahdistavalta, synkältä, pelottavalta tai sietämättömältä paikalta elää, ei mielestäni ole mikään ongelma. Tavallaan se on suoranainen rikkaus.
Sisäinen hälytysjärjestelmämme on suunniteltu hengenvaarallisiin olosuhteisiin — alunperin Afrikan savannille, jossa villipedot ja muut vaarat vaanivat alkuihmisiä. Minusta on hienoa tietää, että minulla on tällainen järjestelmä siltä varalta, että joskus vielä joudun elämään hengenvaarallisissa olosuhteissa.
Vielä hienompaa on tietää, että koska elän turvallisissa olosuhteissa, käytännössä kaikki hälytysjärjestelmäni tekemät hälytykset ovat vääriä hälytyksiä. Niinpä alhaisessa mielentilassa ajattelemiani vainoharhaisia ja pelokkaita ajatuksia voisi verrata kauhuelokuviin tai nyyhkyleffoihin.
Miksi me ihmiset katsomme kauhu-, jännitys- tai nyyhkyleffoja? Koska meistä on antoisaa kokea myös ikäviä tunteita, silloin kun tiedämme ettei ne kerro mitään todellisuudesta.
Nykyisestä ymmärryksestäni käsin minusta on silloin tällöin piristävää ja elävöittävää tuntea välillä mustasukkaisuuden, kateuden, vihan ja pelon tunteita. Yleensä pahimmankin tunnekuohun vallassa tiedän aina jollain tasolla, että tunne kertoo vain alhaisesta mielentilasta ja ajatuksistani — ei todellisuudesta. Niinpä useimmiten en tee mitään ratkaisuja tai valintoja kurjassa fiiliksessä ollessani, vaan annan itseni elää tunteen täysillä läpi.
Oletko sinä huomannut miten erilaiselta maailma näyttää eri mielentiloissa? Entä oletko koskaan kauheimman itsesäälin, epätoivon tai ahdistuksen hetkellä huomannut ajattelevasi ”et sä oikeasti ole näin epätoivoinen” tai ”sä esität vaan”?
Osaatko jo nauttia kurjistakin fiiliksistä? Entä näetkö miten alhaisen mielentilan ajatukset eivät ole totta?
Jos haluat ymmärtää paremmin omia mielentilojasi, tsekkaa Aidon elämän kolme prinsiippiä -virtuaalikurssi — tai jos olet valmentaja tai haluat sellaiseksi, tsekkaa Kolme prinsiippiä valmentajille -virtuaalikurssi.
Jos sen lisäksi haluat keventää kehoasi tai arkeasi tai haluat kuulla henkilökohtaisempia kuulumisiani, tutustu kutri.net:in VIP-jäsenyyteen, johon sisältyy myös em. Aidon elämän kolme prinsiippiä -kurssi.
*Kaikki yksityiskohdat on muutettu niin, ettet voi tietää kenestä puhun. Sori.