Pelottavatko sinua uudet tilanteet? Vai ehkä ärsyttää ihmiset, jotka näyttävät pelkäävän uusia juttuja ja torjuvan ne suoralta kädeltä? Onko kyseessä oikeasti uutuuden pelko, vai ehkä jokin ihan muu ilmiö?

Olen parin viimeisen viikon aikana keskustellut useampaan otteeseen uutuuden pelosta. Tein aiheesta viikko sitten vain VIP-jäsenille tarkoitetun videonkin.

Aina kun yritän miettiä onko jokin asia ihmisille sisäsyntyistä vai ei, katson pieniä lapsia. Miten he ajattelevat, toimivat tai tuntevat tietyn asian suhteen?

Jos olet ihan pienten lasten vanhempi, tiedät jo vastauksen. Pienet lapset ovat äärettömän uteliaita ja uusien juttujen perään. Sillä sekunnilla kun äsken uusi juttu menettää uutuudenviehätyksensä, katse alkaa hakea jo uutta kiinnostuksen kohdetta.

Aikuisikään mennessä jokainen ihminen on tehnyt valtavan määrän uusia asioita: tutustunut uusiin ihmisiin, kokeillut uusia juttuja, oppinut uusia taitoja, hankkinut uusia esineitä.

Me ostamme uusia vaatteita, kännyköitä ja autoja, vaikka vanhat olisivat vielä toimintakuntoisia. Me haluamme nähdä uusia elokuvia — emme aina vain yhtä ja samaa elokuvaa. Jokainen tuttu ravintola tai moneen kertaan koluttu matkakohde oli joskus meille uusi. Vanha kumppani oli kerran uusi tyttö- tai poikaystävä.

Seuraan juuri erään läheiseni talonrakennusprojektia. Hän joutuu selvittämään ja oppimaan valtavan määrän uusia asioita projektin aikana. Siitä huolimatta hän on innoissaan siitä, että pääsee luomaan puolisonsa kanssa heille uutta, heidännäköistään kotia.

Me pidämme uudesta. Uusi on jännää, innostavaa ja mielenkiintoista. Janoamme uusia kokemuksia ja uutta tietoa. Emme ehkä kaikilla elämänalueilla ja aina, mutta ainakin niin usein, että on selvää, että uutuus ei sinällään ole meille mikään ongelma.

Valitsemme aina parasta

Jos vertaat kaikkia niitä uusia asioita, joiden kokemista tai saamista olet suorastaan odottanut — ja sitten niitä uusia asioita, joita olet pelännyt etukäteen, mikä ne erottaa toisistaan?

Väitän, että suurin syy siihen, että kaihdamme jotain uutta asiaa on se, ettemme koe valinneemme sitä vapaasti, vaan koemme jonkun toisen pakottaneen tai tyrkyttäneen sitä meille. 

Miksi emme olisi valinneet vapaasti kyseistä asiaa? Koska emme näe miten se olisi itsessään meille hyväksi — tai ainakaan merkittävästi parempi kuin vanha vaihtoehto.

Ihminen valitsee aina sen vaihtoehdon, joka sillä hetkellä tuntuu parhaalta tai ainakin vähiten huonoimmalta. Joskus ulkopuolisen silmään — tai jälkeenpäin jopa valitsijan omaan silmään — tehty valinta ei näytä ainakaan loogisesti arvioiden parhaalta.

Tämä johtuu siitä, että valintaprosessiamme ohjaa valtava määrä erilaisia nyrkkisääntöjä ja vääristymiä, joita tiedostamaton mielemme käyttää arvioidessaan salamannopeasti eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja. Tällä englanninkielisellä listalla on pitkälti toistasataa eri vääristymää ja uusia löydetään jatkuvasti.

Nämä nyrkkisäännöt toimivat loistavasti aikanaan savannilla hengenvaarallisissa oloissa, joissa hetken epäröinti saattoi johtaa kuolemaan.

Turvallisessa, yltäkylläisessä ja nopeasti muuttumassa nykymaailmassa samat nyrkkisäännöt saattavat kuitenkin vaikeuttaa elämää.

Emme pelkää uutta, emme vain halua luopua vanhasta

Väittelin asiasta erään viisaan ihmisen kanssa, joka lopulta pointtasi, että todellinen ongelmamme ei ole aina edes se, ettemmekö näkisi uuden asian hyvät puolet vaan se, että uusi edellyttää jostain vanhasta luopumista.

Tämä ilmiö selittyy useammalla eri ihmismielen logiikkavääristymällä.

Kasvava sitoumus (escalation of commitment) on vääristymä, joka saa meidät sitoutumaan sitä tiiviimmin valintaamme, mitä enemmän investoimme aikaa, rahaa tai vaivaa siihen.

Tämä ilmenee muun muassa siten, että jos olemme jo nähneet paljon vaivaa koulutuksen hankkimiseksi, ajatus alan vaihdoksesta tuntuu vaikealta, koska silloin koemme ”heittävämme hukkaan” saamamme koulutuksen.

Tai siinä, että jos yhteisöjen tai yritysten tietoteknisiin ratkaisuihin on käytetty paljon rahaa, päättäjille on henkisesti vaikeaa vain dumpata toimimatonta järjestelmää ja siirtyä uuteen — jopa siinä tapauksessa että se tulisi pidemmällä tähtäimellä edullisemmaksi.

Tämä vääristymä selittää myös sen, miksi huutokaupan huumassa voi ajautua tarjoamaan huutamastaan tuotteesta enemmän kuin oli etukäteen ajatellut.

Tappiokammo (loss aversion) tarkoittaa sitä, että ihmismieli inhoaa menettämistä tuplasti enemmän kuin uuden saavuttamista. Toisin sanoen meistä tuntuu kaksi kertaa niin ikävältä menettää 100 euroa kuin mukavalta saada 100 euroa.

Mieti muutoksia, jotka tuntuvat sinusta epämukavilta. Johtaako se suoraan rahan tai jonkin etuisuuden menetykseen — esimerkiksi pienempään palkkaan?

Pysyvän tilan säilyttämisvääristymä (status quo bias) ilmenee niin, että pidämme vallitsevan tilan säilyttämisestä. Mitä vaikeammalta näyttävästä valinnasta on kyse, sitä haluttomampia olemme muuttamaan vallitsevia olosuhteita.

Tämä voi selittää sen, miksi äskettäin jätetyt ajautuvat hyvin usein uuteen ”laastarisuhteeseen” tai parisuhteessa oleva vaihtaa uuteen ”lennossa” eli aloittamalla uuden suhteen vaikkei vanha ole vielä päättynyt. Näin voi saada uuden kumppanin ilman että joutuu välillä vaihtamaan parisuhteen sinkkuuteen.

Kuinka saada joku innostumaan uudesta

Tämä oli vain pintaraapaisu ihmismielen ihmeellisen irrationaaliseen maailmaan.

Jos sinun pitää vakuuttaa joku — vaikka vain itsesi — uuden ratkaisun paremmuudesta, seuraavat vinkit voivat auttaa:

1. Selvitä mitä henkilö arvostaa nykytilanteessaan eniten. Entä mikä siinä ottaa eniten päähän?

Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä miettimään tarvitseeko henkilö oikeasti uutta asiaa, jota hänelle yrität tyrkyttää. Tai riittäisikö pienempikin muutos kuin mitä alunperin olit ajatellut?

2. Miten voit saada uuden vaihtoehdon kuulostamaan vähintään kaksi kertaa paremmalta kuin mikä vanha on?

3. Mistä henkilö joutuisi luopumaan? Miten luopumisesta voisi tehdä helpompaa? Voisiko se tapahtua vaiheittain tai vasta uuden saamisen jälkeen?

Jos henkilö on investoinut paljon vanhaan vaihtoehtoon, miten vanhat investoinnit voisi fiksusti hyödyntää?

4. Jos henkilö on haluton muuttamaan nykyisiä olosuhteita, miten voit tehdä muutosprosessista mahdollisimman yksinkertaisen ja ymmärrettävän?

Tai voiko sen saada näyttämään mahdollisimman paljon vanhan olosuhteen kaltaiselta — tyyliin ”saat edelleen syödä samoja ruokia kuin ennenkin, mutta vain pienempiä annoksia?”

5. Voit myös kokeilla käyttää kasvavan sitoumuksen vääristymää avuksesi uuden asian sisään ajamisessa. Miten saat henkilön sitoutumaan uuteen juttuun ensin ihan pienellä vaivalla tai ajallisella tai rahallisella panoksella, jolloin tehtyä sitoumusta on helpompi lähteä kasvattamaan ajan mittaan isommaksi?

6. Mitä ikinä teitkään, tärkeintä on muistaa että ”huutaminen lisää vain vastarintaa”. Ihmiseläin ei pidä siitä, että sitä pakotetaan tekemään asioita vastoin tahtoaan.

7. Jos olet tuputtamassa muutosta toiselle, on hyvä muistaa, että se, että jokin muutos tuntuu sinusta hyvältä idealta ei tarkoita sitä, että se silti tarvitsisi tehdä. Joskus vanhassa on todellakin vara parempi.

Kuinka voit itse luopua vanhasta

Oletko tilanteessa, jossa sinun pitäisi luopua vanhasta saadaksesi jotain uutta elämääsi? Huomaatko miten mielipiteesi asiasta vaihtelee mielentilan mukaan?

Huonoissa fiiliksissä eli alhaisessa mielentilassa vanhasta luopuminen pelottaa. Et halua heittää hukkaan jo uhraamasi aikaa, rahaa ja vaivaa. Ajatus muutoksen läpikäymisestä tuntuu raskaalta. Näet enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.

Kevyessä, rennossa ja avoimessa olossa eli korkeassa mielentilassa uusi kiehtoo ja houkuttaa. Tiedät sydämessäsi että tapahtui mitä tapahtui, sinä olet OK. Uskot että asiat kääntyvät parhain päin.

Kuuntele ajatuksia, joita ajattelet rennossa fiiliksessä. Siinä tilassa ajattelusi on kirkkaimmillaan. Näe, että vaikka ajatuksiisi vaikuttavat erilaiset vääristymät, ne ovat vain ajatuksia — eivät universaaleja totuuksia.

Mitä uutta asiaa sinä tai läheisesi vastustaa, vaikka objektiivisesti arvioiden se olisi parempi kuin nykytilanne?

Haluatko nähdä Kutri.net:in viikottaiset VIP-videot? Liity VIP-jäseneksi.