”Mikään ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito — eikä sekään ole niin tärkeää”, vanha viisaus tietää. Tämä on ollut mottonani viimeisen kuukauden ajan, kun olen käyttänyt kaiken työltä ja lapsilta liikenevän ajan pihatöissä.
En tee sitä siksi, että pihatyöt pitää tehdä, vaan koska se on tällä hetkellä absoluuttisesti kivointa mitä tiedän.
Mietimme viime viikolla viisaan ja ihanan saunayoga-gurun Tiina Vainion kanssa sitä, miten usein ihmisille on helpompaa olla kiva ystäville kuin itselle.
Kuinka helposti kohtelemme itseämme huonommin kuin läheisiämme? Vaadimme itseltämme liikaa. Kiellämme itseltämme iloa ja nautintoa. Haukumme itseämme.
Kokemuksesi siitä, millaista elämäsi on, syntyy korviesi välissä. Jos jatkuvasti komennat, kiellät tai kritisoit itseäsi, elämä voi alkaa tuntua kidutuslaitokselta.
Vankilafiilis vain pahenee, jos kuvittelemme, että jokin ulkopuolinen taho tai voima pakottaa meidät ottamaan kyseiset ajatukset vakavasti.
Eli että ”yhteiskunta vaatii”, ”puoliso pakottaa” tai ”muut odottavat”.
Huomaa, että ihan kaikki maailman odotukset ja vaatimukset ovat vain ajatuksia, jotka toiset ottavat vakavasti ja toiset jättävät omaan arvoonsa — ja joista jotkut meistä eivät koskaan saa edes tietää.
Joskus uskomme todeksi, että meidän tehtävämme on tehdä toiset onnelliseksi ja iloiseksi.
Tästä voi seurata kaksi virheellistä johtopäätöstä: a) että muiden tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja iloiseksi, b) ettet sinä voi tai saa tehdä itseäsi onnelliseksi ja iloiseksi.
Argh!
Anteeksi, mutta missä on se aina ja kaikkialla pätevä sääntökirja, jossa sanotaan niin? Minun tietääkseni sellaista ei ole olemassa.
Niinpä ehdotan, että sen sijaan että jatkuvasti pidät itseäsi kovilla tai odotat muiden armahtavan sinut tai ilahduttavan sinua, alat raa’asti olla kiva itsellesi.
Anna itsesi karsia työlistalta tehtävät, jotka olivat siellä vain koska oletit että ”joku” odottaa sinun tekevän ne.
Anna itsesi tehdä asioita ”riittävän hyvin”, sen sijaan että tavoittelisit jatkuvasti täydellisyyttä, koska luulet virheellisesti että ”niin kuuluu tehdä”.
Anna itsesi tehdä tänään jotain ihan vain siksi, että se on kivaa ja kiinnostavaa — siitä huolimatta ettei se ole ”hyödyllistä” tai ”järkevää”.
Mieti mitä toivoisit muiden tekevän sinulle ja tee niin sitten itsellesi: osta itsellesi kukkia, vie itsesi leffaan tai syömään kivaan ravintolaan, anna itsellesi tunnustusta tekemästäsi työstä.
Minä olen nyt kiva itselleni, ja lähden taas tuonne ulos pyörimään puutarhassa sen sijaan että jäisin hiomaan tätä kirjoitusta ja etsimään siihen mahdollisimman hyvää kuvituskuvaa.