Jenkeissä asuessani totuin siihen, että käytännössä aina jonkun ihmisen kanssa kohdatessa ensimmäinen kysymys oli ”How are you?” eli mitä kuuluu.

Siihen aikaan vannoin affirmaatioiden eli voimalauseiden tai vahvistuslauseiden nimeen. Niinpä käytin tilaisuuden hyväksi ja vastasin aina pontevasti: ”I’m AMAZING!”.

Englanniksi kysymyksen voi tulkita kahdella eri tavalla: ”voin mahtavasti” tai ”olen mahtava”. Arvatkaa vain kumpaa vaihtoehtoa ajattelin vastatessani…

Losissa, tuossa ylioptimistisuuden ja superpositiivisuuden luvatussa kaupungissa, vastaukseen suhtauduttiin yleensä hyväntahtoisella naurulla.

Suomeen palattuani olin onneksi rauhoittunut sen verran, etten enää hehkuttanut omaa mahtavuuttani silloin harvoin kun joku kuulumisia sattui kysymään.

En ollut ajatellut koko asiaa vuosiin, ennen kuin viime viikon 10 viikon kevennys kesään -puhelussa yksi osallistujista kertoi tutustaan, joka yllätti hänet tervehtiessään kysymällä ”onko kaikki tarpeeksi hyvin”.

Onko kaikki tarpeeksi hyvin?

Olen sen jälkeen ajatellut tätä kysymystä aika ajoin.

Vertaa mielessäsi seuraavia kysymyksiä:

• Onko kaikki hyvin? 
• Onko kaikki riittävän hyvin?

Huomaatko mitään fiiliseroa näillä kahdella kysymyksellä? Ainakin minä vastaisin ensimmäiseen kysymykseen huomattavasti useammin vähän epäröivästi ”joo” tai jopa alkaisin ajatella kaikkea, mikä EI ole hyvin.

Toinen kysymys laskee välittömästi hyvän kynnystä. Se saa miettimään voisinko olla OK sen kanssa mitä nyt on. Ovatko asiat riittävän hyvin — ainakin olosuhteisiin nähden?

Useimmiten ovat.

Parannatko huonoa vai riittävän hyvää?

Olen miettinyt viime aikoina aika paljon arkirutiinejani. Aloitin miettimisen ajattelemalla miltä hyvä — tai suorastaan ihanteellinen — arki näyttäisi.

Samalla tulin automaattisesti olettaneeksi että kaikki se, mikä ei ole hyvin on jotenkin huonosti. Mielentilasta riippuen ajatuksen tuoma fiilis oli joko ”tarttis tehdä jotain” tai ”argh-kunpa-voisin-lakata-olemasta-en-jaksa-tätä-paskaa”.

Kysymyksen jälkeen olen miettinyt sitä mitkä kaikki asiat elämässäni toimivat jo riittävän hyvin:

• Lapseni saavat ruokaa ja unta riittävän paljon — eivät optimaalisesti, mutta riittävän paljon.
• Minäkin saan useimmiten nukuttua riittävän paljon.
• Kotimme on (minun mielestäni) riittävän siisti.
• Puolison kanssa olemme ihan riittävän hyvissä väleissä ja näemme toisiamme riittävän paljon.
• Laihdun riittävän hyvällä tahdilla.
• Olen ehkä usein myöhässä, mutten niin myöhässä että siitä seuraisi hirvittäviä ongelmia.

Jne.

Meidän on helpompi lähteä edistämään asioita, jotka ovat  jo alulla, kuin lähteä liikkelle nollasta.

Ajatus riittävän hyvän parantamisesta vieläkin vähän paremmaksi tuntuu kivemmalta ja kevyemmältä kuin ajatus ihan nollasta lähtemisestä.

Jos homma ei mene putkeen, se ei haittaa, koska ilman muutostakin kaikki on riittävän hyvin.

Mikä sinun elämässäsi on jo riittävän hyvin?

Haluatko tehdä riittävän hyvästä urasta vieläkin paremman, riittävän painoisesta kehosta vähän kevyemmän tai riittävän hyvästä mielestä vieläkin paremman? Tsekkaa kutri.net:in VIP-jäsenyys.