Eräiden yllättävien käänteiden jälkeen olen takaisin Suomessa. Ja se on suoraan sanottuna LUKSUSTA! Siis oikeasti, kaikesta räntähenkisestä lumisateesta huolimatta. Tällä hetkellä ulkona on todellinen jouluilma!

Asiaan: koska olen kotona jo nyt, päätin aloittaa uuden kauden — tällä kertaa se alkaa perjantaista 22. 11 ja päättyy perjantaina 20.12. Kahtena ekana viikkona ajattelin kokeilla sivuillani mainittua tehodieettiä (kyllä, pikkujoulukausi lähestyy 🙂 ja kahtena seuraavana viikkona keskittyä syömään 2200 kcalia päivässä ja tekemään miinusta liikunnalla. Kaksi muuta tärkeää tavoitetta tänä aikana on saada liikunta — niin aerobinen kuin varsinkin punttitreeni — rullaamaan ja korjata ruokavalioni kaksi isointa puutetta nostamalla (hyvän) rasvan ja kasvisten/vihannesten/marjojen määrät riittävälle tasolle. Varsinaisia syöpöttelypäiviä pitäisi kauden ajalle osua vain kaksi kpl. Joulun aikaan yritän jatkaa liikkumista, mutta relata ruokapuolella. Varsinainen laihishan alkaa sitten tammikuussa.

No, suunnittelen tämänkertaista “ohjelmaani” perjantaihin asti, jolloin julkistan seuraavien neljän viikon suunnitelmani ja lähtöpainoni.

Ajatuksia Internetistä ja itsetunnosta

Internet on vaikea media. Se vaatii osallistujilta paitsi luku- ja kirjoitustaitoa, myös rutkasti hyvää tahtoa.

Ylipainoon, varsinkin runsaaseen ylipainoon, liittyy turhan usein heikko itsetunto. Heikko itsetunto vaikeuttaa huomattavasti asioiden tulkitsemista. Yhtäkkiä neutraaliksi tarkoitetusta kommentista tulee ilkeämielistä kritiikkiä, kehuista vittuilua ja hyväätarkoittavista neuvoista verisiä loukkauksia. Heikon itsetunnon omaava näkee merkityksiä kaikkialla ja kaikki merkitykset ovat negatiivisia. Tästä syntyy noidankehä: kokiessaan muiden jatkuvasti kritisoivan itseään, heikkoitsetuntoinen tuntee itsensä entistä huonommaksi, jonka jälkeen hän suhtautuu entistä ennakkoluuloisemmin muihin ihmisiin.

Eilen tein kokeen. Lähdin yksin baariin esittämään sitä henkilöä, joka joskus olin: heikon itsetunnon omaava, rumasti pukeutuva ja kömpelösti käyttäytyvä henkilö, joka pelkää hysteerisesti muiden kritiikkiä. Astuessani sisään baariin, en katsonut kehenkään päin, tilasin nolona juoman tiskiltä ja siirryin kauimmaiseen nurkkapöytään nököttämään käsilaukku sylissäni. Samaan pöytään änki pian istumaan kaksi paikallista kundia. En katsonut heihin päin. Pidin kasvoillani mahdollisimman torjuvan ilmeen. Palasin hetkeksi niihin tunnelmiin, joita aikanaan koin, jos jouduin menemään yksin baariin — pelkäsin koko ajan mitä muut ajattelevat paksuista reisistäni, rumasta villatakistani, meikittömästä naamastani ja päältä rasvoittuneista hiuksistani. Tunsin olevani yksin vieraiden keskellä. Pakokauhu ei ollut kaukana.

No, olen tullut pitkän matkan siitä arasta, päähänpotkitusta olennosta, joka joskus olin. Kyllästyin pian itsesäälissä rypemiseen, aloin ottaa katsekontaktia ja vaihdoin kasvoilleni positiivisen ilmeen. Seuraus: pöytääni istuneet kundit alkoivat välittömästi jutella kanssani. Toinen paljastui hillittömäksi Sibeliusfaniksi ja toinen näyttelijä-baarimestariksi, joka ainakin väitti seurustelleensa erään italialaisessa lyhytelokuvassa näytelleen suomalaisjulkkismallin kanssa. Loppujen lopuksi illasta tuli todella hauska ja mielenkiintoinen.

Tänään mietin eilisillan kokemusta. Onko mahdollista, että aikanaan, kun olin vielä pyöreämpi, huono flaksini olisi ainakin osittain johtunut siitä, etten arkuuttani antanut kenellekään mahdollisuutta lähestyä minua? Olin kuullut tämän väitteen ennenkin, mutta olin kieltäytynyt uskomasta sitä todeksi. Että vika olisi sittenkin minun käytöksessäni, eikä perseessäni?

En tiedä. Italiassa vaaleus on aina valttia ja nyt olen kuitenkin huomattavasti hoikempi kuin silloin, kun aikanaan yritin turhaan etsiä rakkautta Helsingin yöstä. Pidän kuitenkin mahdollisena, että pyöreämpänä harrastamani torjuva käytös ei ole ainakaan parantanut seuransaantiani. Tästä seurasi aikanaan tietysti lisää itseinhoa (“mä en kelpaa kenellekään”) ja lisää arkuutta.

Internetin tarjoama mahdollisuus anonyymiteettiin antaa monelle aralle ja ujolle ihmiselle tilaisuuden tutustua muihin ihmisiin ilman ulkonäön tai fyysisen käytöksen luomia ennakko-odotuksia. Internet on media, jossa vain sisäinen kauneus — tai rumuus — ratkaisee. Keskusteluryhmissä jokainen ansaitsee omilla kirjoituksillaan niin kunnioituksen kuin halveksinnan.

Välillä käy kuitenkin niin, että lähtökohtaisesti positiivista anonyymiteettiä aletaan käyttää kilpenä, jonka suojasta voi hyökätä toisten kimppuun. Nimimerkin takaa on helpompi sanoa asioita, joita ei uskaltaisi koskaan sanoa ääneen, saati kenellekään päin naamaa. Tietoisuus siitä, että kiinnijääminen on epätodennäköistä, yllyttää röyhkeään, ilkeään ja jopa julmaan käytökseen. Tilaisuus tekee varkaan.

Toisaalta Internet lisää riskiä joutua uhriksi. Omien juttujen kirjoittaminen keskusteluryhmiin, omille kotisivuille ja varsinkin tällaisille nettipäiväkirjoille on niin helppoa. Kun ei voi nähdä koko yleisöä silmiensä edessä, joutuu helposti sen harhan valtaan, että lukijakunta on huomattavasti pienempi kuin se ehkä onkaan. Kun lukijoista yksikin sattuu olemaan sitä tyyppiä, joka tulkitsee maailman täysin erilailla kuin muut ja joka mielellään hyökkää anonyymiteetin suojista muiden kimppuun, soppa on valmis.

LOPPUYHTEENVETO: maailmassa on ihmisiä, jotka voivat tulkita tarinasi tavalla, jota et voi etukäteen kuvitella ja jälkikäteen ymmärtää. Jos laittaa jotain Internetiin vapaasti nähtäväksi ja varsinkin jos kirjoittelee keskusteluryhmiin, voi varautua siihen, että ennemmin tai myöhemmin joku saattaa tulkita juttusi niin totaalisen eri lailla, että et parhaalla tahdollakaan kykene ymmärtämään miten se on mahdollista. Aina on riski, että sinut väärin tulkinnut ihminen on valmis laittomiin keinoihin kostaakseen vääryden, jota et tiedä tekeväsi.

TARINAN OPETUS: kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Mieti siis, mitä sanot ja missä sen sanot.

Olen taas päivittänyt kotisivuni. Useiden Atkinsin ja Zone-kannattajien yhteydenotot ja toisaalta palaute, että aloittelevalle laihduttajalle tiedon määrä voi olla hieman pelottava, saivat minut kirjoittamaan esipuheen, jossa kerron kantojani eri laihdutusmetodeihin ja toisaalta varoitan eri tavalla laihduttavia siitä, mitä tuleman pitää.

On hassua olla kokonaan ilman vaakaa. Peili näyttää ihan OK näkymää, mutta olen antanut sen ennenkin hämätä itseäni… 🙂 Olen löytänyt saksanpähkinät, joissa on muuten rutkasti omega3-rasvahappoja (ja siis myös rasvaa), nyt kun on niiden sesonki.

Syöpölle lievää lievitystä ruoanhimoihin tuo Rooman monet ruokatorit (vrt. kauppahalli, mutta isompia). Niistä ehkä myöhemmin lisää. Nyt vain sen verran, että laatu on hyvää, hinnat suht edullisia (koska kilpailu on kovaa) ja siellä näkee nimenomaan paikallisia. Suosittelen!

Jees, nyt on pakko mennä taas syömään. Se oikea työ, jota tänne tulin tekemään on sekin edistynyt, siitäkin huolimatta, että olen käynyt nyt useampana iltana tutustumassa Rooman yöelämään… 🙂

Seuraava stoori varmaan taas parin päivän päästä, ellei ennen sitä tule jotain oleellista mieleen.

Eilinen ilta meni ns. viihdemodella. Alkoholikaloreita kului reippaasti. Osan yritin kuluttaa tanssimalla, mutta varsinainen “kaloritasoitus” tuli tänään ihan luonnostaan, kun ennen klo 17 mikään (ei edes vesi) ei pysynyt sisällä.

Mielenkiintoista tässä on se, että en ole koskaan ennemmin oksentanut krapulan takia. Niinpä mietinkin, onko mahdollista että elimistöni, jota on hemmoteltu vähällä alkoholilla ja suhteellisen terveellisellä ruoalla, ei tahdo kestää viinaa enää ollenkaan vaan rankaisee todella rajulla kankkusella. No, mene ja tiedä — ainakaan ei tee enää hetkeen mieli juoda yhtään alkoholia ja vielä pidempään aikaan juoda paljon alkoholia.

Tällä viikolla olen käytännössä joka päivä kävellyt vähintään sen puoli tuntia reippaasti (tätä päivää lukuunottamatta tietysti! :-), ensi viikolla on tavoitteena aloittaa jumppakumitreeni.

Ai niin, eräs tuttu kokeilee nyt sivuillani mainittua viimeisten kilojen laihdutusohjetta, vaikka ylimääräisiä rasvakiloja on vielä enemmän kuin 5. Kunhan pääsen omalla koneellani nettiin, päivitän sivuille tarkennetut ohjeet aiheesta, mutta sanon jo nyt, että sellaisia dieettejä EI SAA ottaa käyttöön, ennen kuin on remointoinut ruokavalionsa ja sisäistänyt uuden ruokavalion niin, että tekee terveellisiä valintoja ihan selkäytimellä.

Muuten olen saanut ystävällismielistä noottia, että laihdutusjuttujeni ns. tieteellisyys (eli aika nopeasti aletaan puhua hiilareista, proteiineista ja rasvasta), saattaa pelottaa herkempiä ensilaihduttajia. Tämä on varmasti totta, joten tarkoitus on jossain vaiheessa kirjoittaa “johdanto sivuilleni” sellaisille henkilöille ja laittaa johdantoon linkkejä ja vinkkejä aloittelijoille. Kaikki kritiikki ja ehdotukset sivujeni sisällön parantamiseksi otetaan ilolla vastaan!

Seuraava päivitys varmaan heti alkuviikosta, ellei jo huomenna.

Ciao bellat (ja bellot, jos tätä nyt joku mies lukee… .:-)!

Italiassa ollaan ja toistaiseksi ihan hengissä. Ulkona on uskomattoman hieno sää (n. +15-19 astetta, pilvetön taivas ja silleen), joka suorastaan VAATII kävelylle. Täällä tulee käveltyä useita kilometrejä ihan huomaamatta — matkan pituuden voi todeta usein vasta illalla väsyneistä jaloista.

Tänään olisi tarkoitus aloittaa kevyt voimatreeni mukanani raahamilla Niken jumppakumeilla. Myöhemmin raporttia siitä miltä on tuntunut. Ruokataloudellisesti arvioin olevani plussalla — varsinkin toissapäivänä tuli syötyä pitsaa ja juotua runsaasti hyvää punaviiniä.

Eilen oli ensimmäinen varsinainen kirjoituspäivämme (= olen täällä tekemässä oikeaa ammattiani, eli kirjoittamassa), joten päivä meni pupeltaessa Danonen VitaSnellan (vrt. Vitalinea) vähärasvaisia keksejä (n. 22 kcal / kpl), paikallisia keksimäisiä laihdutuspatukoita (n. 150 kcal tsipale, jos en muista väärin) ja VitaSnella jugurtteja ja rahkahenkisiä viritelmiä. Ai niin ja tietysti mandariineja ja appelsiineja, joiden sesonki alkaa juuri nyt. En ole ennen saanutkaan ihan tuoreita mandariineja ja appelsiineja (vaan aina jostain kauempaa lennätettyjä). Ovatpa muuten mielettömän mehukkaita. Harmi, että talomme pihassa kasvavan appelsiinipuun appelsiinit ovat kypsiä vasta joulukuussa.

Eilen olimme uskomattoman hyvässä ravintolassa. Söin aivan poikkeuksellisen hyvin tehdyn naudan pihvin balsamico-kastikkeella. Contornina eli lisukkeina oli runsas salaatti, jonka päälle lorottelin reippaasti oliiviöljyä tasoittaakseni päivän ravintoarvotilannetta (kaikki päivällä syömäni ruoat olivat vähärasvaisia). Italiassa liha tarjoillaan yleensä aina ilman lisukkeita, jotka pitää siis muistaa tilata erikseen tai joutuu syömään pelkän pihvin (ja mahdollisesti jotain kastiketta).

Oliiviöljystä tuli mieleeni — tiesittekö armaat laihduttajat, että fitness- ja kehonrakentaja miesten pitäisi kuluttaa kuukaudessa kokonainen litra oliiviöljyä, naisten hieman vähemmän? Kuinka moni meistä (kyllä, minut mukaanlukien) saa sellaista määrää alas edes puolessa vuodessa? Ensi vuoden tavoitteisiin laitankin oliiviöljyn käytön reippaan lisäämisen (mutta tietysti niin, että pysyn tavoitekalorirajojen sisällä) — neitsytrypsiöljy olisi muuten ihan yhtä hyvää ellei jopa parempaakin, mutta en hirveästi tykkää sen mausta.

Jälleen kerran on ollut “hyvä” huomata, että tämä ei ole todellakaan mitään kuntosalikansaa. Suomessa saa ostaa proteiinijauheita ja -patukoita jokaisesta luontaistuotekaupasta ja isommista marketeista. Täältä en ole onnistunut löytämään vielä yhtään liikettä, josta saisi edes jotain proteiinilisään viittaavaa (yritin kesällä jo kahden kuukauden ajan käydä läpi Rooman liikkeitä, tuloksettomasti). Internetistä olen löytänyt pari periaatteessa lisäravinteihin erikoistunutta kauppaa, mutta ne ovat kaikki esikaupunkialueilla (vrt. Malmi).

Toisaalta jo vilkaisu paikallisiin ihmisiin kertoo saman. Kesällä, kun kävimme paikallisilla biitseillä, näimme vain pari tyyppiä, jotka olivat näyttäneet lihaksilleen jotain viinipulloa painavampaa. Nekin italialaiset, jotka olivat näennäisesti hoikkia, omasivat selvästi korkean rasvaprosentin (näkee esim. pehmeännäköisestä keskivartalosta). Kundit, joitain surffareita lukuunottamatta, ovat ihan naruja. Vaikutelmaa ei paranna (myös nuorten) miesten tapa vetää housut korkealle vyötärölle (vrt. vanhat papat). Toisaalta vanhemmat ihmiset ovat usein tukevia (ylipainoa ehkä korkeintaan 30 kiloa), mutta harvemmin huomattavan ylipainoisia (ylipainoa 50 kiloa tai enemmän).

Paikalliset naisille suunnatut “fitness”-lehdet (= nimessä fitness) markkinoivat mm. jäätelödieettejä (aamiaiseksi kahvi ja pari keksiä, lounaaksi 200 g jäätelöä, illalliseksi pitsa tai pastaa tai pihvi, välipalaksi yhteensä korkeintaan kaksi hedelmää).

JOHTOPÄÄTÖS: Italialaiset syövät kyllä paljon kasviksia ja käyttävät pääasiassa vain hyvää rasvaa, mutta se ei vielä tarkoita, että heidän ruokavalionsa olisi KOKONAISVALTAISESTI terveellinen.

No, nyt täytyy lähteä taas ihmettelemään ihanaa ilmaa. Seuraava raportti viimeistään viikonloppuna, ellen keksi jotain erityistä sanottavaa jo ennen sitä.

Aamulla kun heräsin liian vähän unen jälkeen, paino oli 72,6 kg. Söin, otin pienet tirsat, kävin vessassa — ja voilà! — painoin enää 72,1 kg. Eli puoli kiloa pois parissa tunnissa.

PÄIVÄN OPETUS: pelkkä vaa’an tuijottaminen ei kannata, sillä vaaka ei kerro koko totuutta.

Jees, pistän koneen nyt viimeistä kertaa kiinni ennen Italiaan lähtöä. Lisää kuulumisia siis heti kun taas netin ääreen pääsen.

Hauskaa viikon alkua kaikille!

rakkaudella

Kutri

Tänään oli varsinainen hiilaritankkauspäivä — pastaa ehkä 5-7 dl:n verran, iso kanaleipä, pari Nutrilett-patukkaa, 2 Milky Waytä ja 1 kpl keskikokoisia korvapuusteja. Kävin erään miespuolisen ystäväni kanssa katsomassa meksikolaisen komedian (?) “ja äitiäs kanssa” (tms.) . Yhtä pääosaa esittävällä naisella oli kaunein takamus, jonka olen hetkeen nähnyt. Pyöreä, kiinteä, kookas mutta vain hyvällä tavalla.Tahtoo kanssa!

Tämä voi kuulostaa todella kummalliselta jonkun korvaan, mutta minua jännittää millainen oma takapuoleni on ensi kesänä. En siis jännitä sitä, saanko liiat rasvat pois ja lihasta tilalle vaan sitä, miltä takapuoleni näyttää sitten kun se on kiinteä, sillä se ei ole ollut sitä sitten lapsuusvuosien (ja niitä ei nyt lasketa).

Huomenna (päivähän alkaa vasta heräämisestä 🙂 on viimeinen kokonainen Suomen päiväni lähes neljään viikkoon. Tarkoitus oli juhlistaa sitä käymällä legendaarisessa Järvenpään Zapatassa, mutta koko päivän hiilarilatingin jäljiltä olo on vieläkin niin tukkoinen, että saa nähdä tekeekö vielä huomennakaan ruokaa mieli.

Lueskelin Verkkoklinikan laihdutuskeskusteluryhmän todellisen tietäjän Profitin vanhoja viestejä ja ajattelin Profitin luvalla koostaa niistä viimeistään kotiin palattuani “parhaat palat” -henkisen kokoelman. Ko. nainen nimittäin tuntuu tietävän oikeasti paljon terveellisestä ruokavaliosta ja treenaamisesta. Sitä odotellessanne voitte itse käydä etsimässä ko. keskusteluryhmän sivujen etsi-toiminnolla noita Profitin viisauksia. Suosittelen lämpimästi (en ole saanut ko. henkilöä vielä asiavirheistä kiinni, vaikka kovasti olen yrittänyt 🙂 )!

Ai niin ja näin pikkutuntien alettua haluan muistuttaa kaikille (ja monikohan tämänkin jutun lukee? Kolme?) riittävän unen välttämättömyydestä niin laihtumisen, lihasten kasvatuksen kuin nesteen poiston takia. Liian vähä uni turvottaa ja turvotus ei sitten ole lihomista (= eli turvotuksen aiheuttamia lisäkiloja ei voi poistaa vähentämällä entisestään syötyä ruokamäärää)!

Hyvää yötä ja huomenta!

rakkaudella

Kutri

Niin ja jos jollekin jäi epäselväksi, proteiini lisää kylläisyyden tunnetta ja näissä pitsoissa sitä oli erityisen paljon keskivertoaterioihin verrattuna… 🙂

Hah!

Eipä mikään ihme, että tuli niin äkkiä kylläinen olo… 🙂

Laskin pitsojen energia-arvot:

Tonnikala-sinihomejuustopitsa

1/2 pitsaa

485 kcal

31 g hiilihydraattia

42 g proteiinia

20 g rasvaa

1,5 g kuitua

— kaloreista 26 % hiilihydraatista, 36 % proteiinista ja 38 % rasvasta

Koko pitsan paino noin 620 g, rasvaa n. 6,5 %

* puolikin mozzarellapakettia olisi riittänyt, jolloin kaloreita olisi ollut vain 378 kcal, rasvaa 13 g, proteiinia 34 g ja kaloreista vain 31 % olisi tullut rasvasta.

Kinkku-herkkusienipitsa

puolet pitsasta

473 kcal

32 g hiilihydraattia

35 g proteiinia

21,5 g rasvaa

2 g kuitua

— kaloreista 27 % hiilihydraatista, 31 % proteiinista ja 42 % rasvasta.

Koko pitsan paino noin 680 g, rasvaa n. 6,3 %

* jos juustoa olisi ollut vain puoli pakettia, kaloreita olisi ollut vain 366 kcalia, rasvaa 14 g, proteiinia 27 g ja kaloreista 35 % olisi tullut rasvasta.

Mitä tästä opimme? Että vähempi juusto olisi riittänyt, mutta että muuten yksi tuollainen itsetehdyn pitsan puolikas kävisi milloin vain hyvästä ateriasta. Ja huom! Rasvaa oli kummassakin pitsassa koko juustopakkauksella alle 6,5 g / 100 g, puolella juustopakkauksella alle 5 g / 100 g (koska juuston vähentämisen myötä myös koko annoksen paino pienenee :-).

Piti mennä illaksi Hesaan tapaamaan tuttuja, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Niinpä kävin ostamassa Prismasta vähän hemmotteluherkkuja miehelle ja minulle. Tuloksena oli pitsa, jonka rasvaprosentti on reilusti alle 17 %, todennäköisesti jopa lähempänä 10 %.

Tein kaksi pitsaa. Kummassakin oli pohjana Apetit luomupizzapohja (kaloreita noin 222 kcal / 100 g, rasvaa vain 4 g / 100g). Päälle laitoin jotain valmistomaattibasilikakastiketta (1/3 prk kumpaankin), kaloreita muistaakseni noin 45 / 100 g. Tomaattikastikkeen päälle ladoin kumpaankin pitsaan koko paketin Riitan herkun valmiiksi viipaloitua mozzarellaa (17 % rasvaa). Toiseen pitsaan laitoin juuston päälle purkin tonnikalaa vedessä, puolikkaan sipulin suikaloituna ja ehkä pari ruokalusikallista viherhomejuustoa (17 % rasvaa). Toisen päälle tuli melkein koko paketti ohuenohuita kevyesti savustettuja kinkkuleikkeitä (rasvaa about 3 %) ja runsaasti tuoreita herkkusieniä viipaloituna. Lopuksi ripottelin päälle vielä rouhittua mustapippuria ja pitsamaustetta.

Paistoin pitsoja noin 6-8 min. uunin yläosassa. Ja hyvää tuli, joskin hieman kosteaa, koska en keittänyt tomaattikastiketta etukäteen kokoon. Lasken ehkä joskus myöhemmin tarkat kalori- ja ravintoainearvot noille pitsoille. Jaksoin syödä yhteensä vain reilun puolikkaan pitsaa (kiitos runsaan proteiinimäärän?).

rakkaudella

Kutri