Palaset alkavat loksahdella kohdalleen

“Vau.”

Jos olisitte kuulleet tuon, se olisi kuulostanut levolliselta, iloiselta ja kevyeltä. Vau. Elämä on aika hienoa.

Elämä on hienoa siksi, että asioilla on tapana järjestyä, ja kun kuuntelee ja seuraa sydäntään, jossain vaiheessa jutut, joista on miettinyt että “mitäköhän järkeä tässä on”, osoittautuvat jonkun isomman jutun paloiksi.

No nyt olen nähnyt miten muutama pala sopii yhteen. Vaikken usko vieläkään näkeväni lopullista palapeliä, jo näiden palojen näkeminen on hauskaa.

Vuosi sitten olin täällä ja sain vahvan tunteen siitä, että tulen jossain vaiheessa perustamaan kaverini American kanssa tuotantoyhtiön tänne Jenkkeihin kahden vuoden päästä (siis nyt 2012 vuoden lopuksi tai 2013 vuoden alussa). Olin itse vähän ihmeissäni tästä visiosta, koska se oli niin järjetön. Minulla on nimittäin myös vahva tunne siitä, että haluan laittaa toisen lapsen alulle kohta puoliin (jos kohta sitäkin järki on viime viikkoina kyseenalaistanut…). Sen lisäksi “oikean” tuotantoyhtiön perustaminen edellyttäisi että asuisin täällä suhteellisen pysyvästi, meillä olisi riittävästi alkupääomaa, hyviä projekteja jne.

Näin Americaa toissapäivänä ja hän alkoi kertoa netti-“tv-ohjelmista”, joita hän on tehnyt eräälle “netti-tv-tuotantoyhtiölle.” Lainausmerkit siksi, että tv ja netti ovat toki kaksi eri mediaa. Yksi hänen tekemistään sarjoista oli nyt ostettu jollekin isommalle nettisivulle 9 kertaa korkeampaan hintaan kuin se oli tehty. Firman näkemys siitä, mikä on hauskaa on vähän erilainen kuin Americalla ja niinpä hän oli ajatellut tehdä omia nettisketsejään.

Kun America puhui siitä, miten pelottava — tai mun näkökulmasta jännittävä — nettituotantomaailma on, koska kukaan ei oikein tiedä miten sillä voisi tehdä varmasti rahaa, mä aloin “nähdä valon”. En mitenkään silleen “oooh ja aaah” -hengessä, vaan “no äh, totta kai!”

America hanskaa näiden lyhytelokuvien tai sketsien tuotantopuolen, mutta on aika kädetön netin kanssa. Kun taas… Aivan oikein! Minä olen hyvä netin kanssa (ja kehityn koko ajan) ja saan siitä ihan hullut kicksit, kun taas en nyt ehkä ole niin innoissani käytännön tuottamisesta. Sen lisäksi rakastamme ideoida American kanssa yhdessä juttuja.

Tadaa! Loimme jo yhteisen nettisivun pohjan ja lähdemme kehittelemään juttua eteenpäin.

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI…. 

Tämä Danielle LaPorten kirjoitus huomion keskittämisestä sekä Michael Neillin puheet koulutuksessa ja jossain suht tuoreessa podcastissa siitä, miten tärkeää on ottaa askel kerrallaan (ts. miksi miettisit kuinka saat tienattua miljoonia duunillasi, jos et tienaa sillä vielä edes tuhansia) ovat pyörineet mielessäni viime päivinä.

Olen miettinyt todella paljon valmentamista ja sitä, mitä haluaisin sillä tehdä. Joo, olen saanut kaikenlaisia ideoita tyyliin “alan valmentajaksi Jenkeissä!” tai “luon oman englanninkielisen valmennussivuston!” Mutta kun rauhoitun ja kuuntelen sydäntäni, tunnen enemmän pakokauhua kuin innostusta.

Yksi syy siihen on varmaan se, että koko ajan on tullut kirkkaammaksi, että vaikka on kivaa olla täällä lunta paossa pari kuukautta, ainakin nyt ajatus tänne Amerikkaan muuttamisesta tuntuu liian raskaalta. Joo, jos olisin lapseton sinkku, asia voisi olla toisin, mutta kun en ole.

Lapsemme EI ole sopeutunut tänne niin hyvin kuin viime vuonna ja parisuhdekaan ei nyt sitten kukoista siinä määrin kuin olin Suomessa toivonut. Varmasti ajan myötä niin puoliso kuin lapsi voisivat sopeutua täällä elämiseen, mutta onko se oikeasti kaiken vaivan, ajan ja rahan väärti? Ei siltä tunnu ainakaan nyt.

Hmm… Tajusin juuri tällä sekunnilla, että olen käyttänyt koko ajan jonkin verran energiaa sen kelaamiseen ja “mutusteluun”, että haluanko muuttaa tänne vai ei. Kysymys on siinä mielessä oleellinen, että jos nyt päättäisimme lähteä tekemään töitä tänne muuton eteen, se vaikuttaisi aika moneen asiaan, aina lapsenteosta alkaen.

Luulen, että on tullut aika lopettaa jahkailu ja päättää ainakin toistaiseksi että EMME muuta tänne ja edetä nyt sitten sen mukaan. Asiaa voi miettiä uusiksi sitten vaikka vuoden tai kahden päästä.

Sitten valmentaminen.

Aina kun kuulostelen sisintäni valmentamisen suhteen, palaan takaisin yhteen ja samaan vastaukseen: VIP-sivusto ja ehkä kirjat.

Ainakaan tällä hetkellä puhujakeikat ei kiinnosta, koulutusten vetäminen “oikeassa elämässä” ei kiinnosta eikä edes sellaisen täyspäiväisen valmennuspraktiikan pyörittäminen kuin esim. joku Michael Neill pyörittää.

Sen sijaan ajatus tämän sivuston kehittämisestä ja teidän VIP-jäsenten mahdollisimman hyvin palvelemisesta saa mut liekkeihin kerta toisensa jälkeen.

Ja näen kyllä miten se liittyy osin siihen, että rakastan ihan hulluna tietokoneella juttujen tekemistä.

Käsikirjoittaminen

Käsikirjoittaminen on ihan jees, mutta selvästi sellainen osa-alue, jota ainakaan juuri nyt ei halua aktiivisesti kehittää. OK, ekaksi tuli mieleen sanat “kuoleva elämänalue”. 🙂 Tässä yhteydessä tarkoitan käsikirjoittamisella juuri pidempiä projekteja. Ts. totta kai teen projekteja, joita mulle tarjotaan ja jos joku hyvä idea tulee mieleen, tarjoan sitä tuottajille, mutta juuri nyt esim. ei tee mieli lähteä koulutuksiin tms.

Sen sijaan yhdessä American kanssa uusien höpsöjuttujen käsikirjoittaminen innostaa kyllä ja olisi hauskaa nähdä miten voin oppia kirjoittamaan noita superlyhyitä juttuja, kun olen aina kirjoittanut vain pitkiä juttuja.

Oma sarja

Mun oman sarjan kehittelyä ei ole unohdettu, mutta kanavasäätöjen takia se ja yksi toinen sarja ovat nyt jäissä. Luotan siihen että jos  se on oikeasti mun juttu, homma etenee ennemmin tai myöhemmin. Tai jossain vaiheessa tulee fiilis, että haluan puskea sitä tosissani. Eli tämä on nyt sellainen “kivaa ja kiinnostavaa, jos tapahtuu ilman mitään paineita” -sarjaan.

JOHTOPÄÄTÖS

Luvassa uusia juttuja:

Tarjoan jokaiselle VIP-jäsenelle yhden ilmaisen 45 minuutin puhelin tai skypevalmennuksen nyt helmi-toukokuun aikana!!!

Jos haluat ilmaisen valmennuksen, ota yhteyttä: kutri@kutri.net niin sovitaan aika ja miten se on sinulle kätevintä hoitaa (ts. puhutaanko skypellä vai millä).

Aikaeroteknisistä syistä tarjolla on kolmenlaisia aikoja:

  • Suomen aikaa klo 8-10
  • Suomen aikaa klo 16:30-17:30
  • Suomen aikaa klo 22-02

Näitä on tarjolla lähes jokaiselle viikonpäivälle (ml. viikonloput), mutta tarkemmat ajat sovitaan tapauskohtaisesti.

Jos joku haluaa sen jälkeen lisää valmennusta, tarjoan maaliskuusta alkaen noita edullisia 49,20 € maksavia tunnin puheluita. Helmikuun ajan teen pelkästään näitä ilmaisia valmennuksia.

Huhtikuussa on mahdollisesti tarjolla myös pidempiä valmennuksia kasvokkain Helsingin Vallilassa, mutta siitä tarkemmin sitten.

Sen lisäksi pidän ensimmäisen ryhmävalmennuspuhelun helmikuun lopussa. En ole vielä päättänyt mitä järjestelmää käytän, joten siitä lisää kun itsekin tiedän yksityiskohdat.

OK, nyt lähden heittämään lasta päiväunille ja sen jälkeen editoimaan tuota podcastia. Hyvää iltaa!

2 vastausta artikkeliin “Palaset alkavat loksahdella kohdalleen”

Herättikö juttu ajatuksia? Kommentoi rohkeast!